VALISTUKSEN LIEKISTÄ OLEMASSAOLON ANGSTIIN Luolamiehestä maailmankansalaiseksi ihmisen eettisen sosiaalistumisen lyhyt historia 5. luento 18.11.2009 Helsingin työväenopisto FM Jussi Tuovinen
LUENTOSARJAN LUENNOT JA RATIONAALISUUDEN IDEAALITYYPIT HARRY REDNERIN MUKAAN 1. Primitiivinen rationaalisuus (pääosin tämän luentosarjan 2. luento 28.10.) 2. Traditionaalinen rationaalisuus (pääosin 3. luento (4.11.) 3. Klassinen länsimainen rationaalisuus (pääosin 4. luento 11.11.) 4. Moderni eurooppalainen rationaalisuus (pääosin 5. luento 18.11.) 5. Vallitseva globaali rationaalisuus tai rationalismi (pääosin 6. luento 25.11.) 6. Tulevaisuuden post- tai transhumaani rationaalisuus?? (pääosin 7. luento 2.12.)
YLEISKATSAUS LUENNON TEEMOIHIN Moderni rationalismi (Redner) Representationalismi (Redner) Modernin monet muodot Varhaismoderni Varsinaismoderni Modernismi Modernisaatio Postmoderni Transmoderni Valistus
MODERNI EUROOPPALAINEN RATIONAALISUUS Moderni eurooppalainen rationaalisuus alkoi kaupan ja tieteiden kehityksen myötä 1600-luvulla Tyypillistä: 1. Analyyttisyys; asioissa keskeistä sisältö ja syyseuraussuhteet, ei niinkään ulkoinen muoto 2. Kriittisyys; asioille ja väitteille pitää löytyä perusteet 3. Aktiivisuus; ihminen voi ja hänen pitääkin vaikuttaa asioihin ja kohtaloonsa 4. Epähistoriallisuus; tiedon ja toiminnan ei tarvitse välttämättä pohjautua vanhaan, radikaalitkin uudistukset mahdollisia 5. Itsekonstituoivuus; moderni tuottaa omia edellytyksiään
MODERNIN RATIONAALISUUDEN 2. VAIHE Toisessa vaiheessaan 1700-luvun lopulta alkaen moderni rationaalisuus säilyttää em. piirteet, mutta saa myös uusia: 1. Progressiivisuus; kehityksen, edistyksen, ja valistuksen ideat 2. Teknologisuus; uudet teknologiat tuovat vallankumoukseen tekniikkaan ja talouteen ja sitä kautta myös yhteiskuntaan 3. Välineellisyys; tiede, tieto ja teknologia aletaan yhä tietoisemmin kokea välineinä tietyille yhteiskunnallisille, sosiaalisille ja poliittisille tavoitteille Johtanut vallitsevaan globaaliin rationalismiin
REDNER: UUSI REPRESENTAATIOTIEDE A New Science of Representation Neljä ideaalityyppiä, joilla kytkentä sekä edellä mainittuihin mentaliteettien ideaalityyppeihin että Vicon trooppeihin Keskeinen muuttuja representaatioetäisyys eli kuinka kaukana merkki ja sen kohde mentaalisesti tai konseptuaalisesti ovat toisistaan 1. Fetisistinen representaatio 2. Ikoninen representaatio (vrt. Peirce) 3. Mimeettinen representaatio 4. Representationalistinen representaatio
4. REPRESENTATIONALISTINEN REPRESENTAATIO Irtautuminen harmonia- ja yhteensopivuuskriteereistä ( mimetoklasmi ) Liittyy Euroopassa vahvasti uskonpuhdistukseen ja sen eri muotojen käsitykseen ehtoollisesta. Missä määrin ehtoollisleipä ja viini ovat, viittaavat tai edustavat Kristuksen ruumista ja verta Katolinen näkemys lähinnä ikoninen eli leipä ja viini todella muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (ns. transsubstantiaatio-oppi) Ulrich Zwinglin näkemys lähinnä mimeettinen eli kyseessä ei ole kirjaimellinen olomuodon muutos, vaan merkityksen muutos (transsignifikaatio-oppi)
KALVINISMI JA HENGELLINEN REAALIPREESENS Hengellisessä reaalipreesensissä Kristus on läsnä vain hengellisesti, ei ruumiillisesti Konventioon perustuva symbolinen tulkinta, ei kirjaimellinen edes osittain Paradigmaattinen tapaus representationaalisesta representaatiosta eli representaatioprosessi on itsetietoista ja määrittää itse omat ehtonsa Pidetään modernin ihmiskäsityksen perusedellytyksenä (vrt. moderni eurooppalainen rationaalisuus)
LUTERILAINEN TULKINTA Lutherin käsitys ehtoollisesta kaikkein sekavin ja epäloogisin Konsubstantiaatio-oppi on kristinuskossa esiintyvä käsitys, että eukaristiassa eli ehtoollisessa leivällä ja viinillä on samanaikaisesti leivän ja viinin kaikki reaaliset ja metafyysiset ominaisuudet, vaikka nämä järjelle käsittämättömällä tavalla ovatkin yhtäaikaisesti Kristuksen ruumis ja veri. Lutherin mukaan katolisen kirkon transsubstantiaatiooppi on toivoton skolastinen yritys selittää mysteeri rationaalisesti: olennaista on vain, että Kristus jotenkin on läsnä. Ehtoolliskäsitysten joukossa konsubstantaatio edustaa välittävää kantaa transsubstantaation ja kalvinilaisen ehtoolliskäsityksen välillä.
UBIKVITEETTIOPPI (LUTHER) Ubikviteetti merkitsee kristillisessä teologiassa Kristuksen inhimillisen luonnon läsnäoloa kaikkialla. Oppi kehitettiin luterilaisessa teologiassa, ja on ilmaistu Yksimielisyyden ohjeessa, erityisesti sen kahdeksannessa artiklassa. Opin mukaan Kristuksen inhimillinen luonto on korotettu jumalalliseen valtaan, ja näin ollen Kristus pystyy toteuttamaan lupauksensa olla läsnä sanassa ja sakramenteissa, kaikkein erityisimmin ehtoollisessa. Luterilaiseen ehtoollisoppiin yhdistettynä ubikviteettioppi tarkoittaa sitä, että Kristus voi olla ruumiillisesti jumalallisen voimansa vuoksi läsnä siellä, missä ikinä tahtoo. Tämän vuoksi hän on läsnä lukuisissa paikoissa (ehtoollisleivissä ja eukaristian vietoissa) yhtä aikaa (multivolipreesens).
INDIVIDUALISMI Luopuminen välttämättömistä analogioista ja kytkennöistä vapautti myös tulkintojen teon ja mahdollisti osaltaan individualismin nousun Alkuvaiheessaan (1500- ja 1600-luvuilla) maalliset ja valtiolliset auktoriteetit omivat pitkälti hengelliseltä puolelta vapautuneen vallan merkitysten määräämiseen (yksinvaltiuden aika) Vähitellen individualistiset tulkinnat loivat edellytyksiä liberalismin ja individualismin nousulle
JÄRJESTYS JA LUOTTAMUS Merkityksistä sopiminen edellytti yhteiskunnan järjestäytymistä ja yhteisten pelisääntöjen sopimista => edustuksellinen demokratia Sopimuksiin perustuva yhteistyöluottamus ja sanktiojärjestelmä Paperirahan ja arvopaperien arvo puhtaasti symbolistista. Niiden arvo ei enää missään määrin sidottu itse maksuvälineeseen kuten osin vielä kolikoissa vaan perustuu pelkkään sopimukseen ja luottamukseen
MUUTOS JA EDISTYS Analogisista kytkennöistä vapautuminen merkitsi myös sitä, ettei tieteellisen tiedon kumuloitumiselle ollut enää esteitä => tieteen vallankumous Yhteiskunnallisissa prosesseissa kitkaa ja vitkaa, joten yhteiskunnalliset muutokset käynnistyivät vasta hieman myöhemmin Taiteen ja monien muiden kulttuurimuotojen itsenäistyminen uskonnollis-yhteiskunnallisesta kontekstista Tietoisuus representaation ehdoista johtaa helposti myös erilaisiin kokeiluihin ja kriittiseen asenteeseen
VARHAISMODERNI (MODERNIN ESIASTE) Historian tutkimukseen liittyvä käsite, joka tarkoittaa esimodernin ja modernin maailman välistä siirtymäkautta Euroopan historiassa noin 1400/1500-luvulta 1800-luvun alkuun Varhaismoderni Eurooppa oli maatalousvaltainen ja uskonnollinen, ja sen yhteiskunnallinen järjestys perustui sääty-yhteiskuntaan Valtio-organisaatioiden voimistuminen, luonnontieteiden ja filosofian kehitys sekä kapitalismin nousu valmistelivat tietä teollistumiselle ja muille modernin maailman ilmiöille
MODERNI Yhteiskuntatieteissä, kulttuuri-, aate- ja taidehistoriassa käsitettä on käytetty kuvaamaan yhteiskunnan, taiteen tai kulttuurin tilaa 1800-luvulta alkaen Jokainen aika luo nykyaikaisuutensa. Esimerkiksi keskiajalla goottilaisten kirkkojen katsottiin olevan moderneja Modernin vastakohta on perinteinen eli traditionaalinen
ANTIIKIN JA MODERNIN KIISTA Antiikin ja modernin välinen kirjallisuutta ja taidetta koskeva kiista syntyi Ranskassa 1600-luvun lopulla Antiikin kannattajat (Les Anciens) korostivat antiikin kirjailijoiden ansioita ja väittivät, että parasta kirjailijalle ja muille taiteilijoille olisi jäljitellä suuria ikuisia esikuvia Kiista alkoi, kun kirjailija Charles Perrault epäili 1687 Ranskan Akatemiassa antiikin ylivoimaa ja korosti, että nämä olivat tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine ominaisuuksineen => ei mitään paratiisia tai kultaista aikaa Tätä ajatusta kannattivat modernit (Les Modernes)
MODERNIN VOITTO Antiikin ja modernin välistä kiistaa alettiin käydä myös muualla Euroopassa Näin alkoi pitkään kestänyt keskustelu, jonka hävisi vähitellen antiikkia korostanut traditio Myöhemmin kiistasta tuli osoitus modernin ylivoimaisuudesta ja modernin aikakauden edistysuskon tunnukseksi tuli taistelu, jossa antiikki häviää modernille Tiivistetysti ennen modernia vanha oli lähtökohtaisesti parempaa kuin uusi, modernissa taas päinvastoin Antiikin ja modernin väliset kiistat ovat juuri tyypillisiä modernin murroksen tunnusmerkkejä
VALISTUS 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla. Tavoitteena oli uusi uljas ihminen Liikkeen johtavat hahmot näkivät olevansa rohkea ja tärkeä älykköjen ryhmä, joka vei maailmaa eteenpäin pimeän ajan eli keskiajan synnyttämän irrationaalisen ja taikauskoisen hirmuvallan ikeestä
RATIONALISMI Järkiajattelua korostava ajattelutapa ja filosofinen liike Valistusajattelijat asettivat järjen mystiikan edelle, tieteen ja edistyksen uskomusten ja vanhaan takertumisen edelle ja ihmisoikeudet valtion mielivallan edelle Aluksi mannermainen filosofinen ja ennen kaikkea tietoteoreettinen eli epistemologinen rationalismi (Descartes, Spinoza, Leibniz) olivat vastakkaisia brittiläiselle empirismille, mutta sittemmin suuntaukset ovat olennaisilta osiltaan sulautuneet yhteen empiirisen tieteenteon ja analyyttisten ja pragmatististen filosofian suuntausten muodossa
EMPIRISMI Tietoteoreettinen käsitys, jonka mukaan tieto perustuu kokemukseen eli aistihavaintoihin ja kokemusperäiseen tutkimukseen Tietoa on mahdollista saada induktiivisella eli yleistävällä päättelyllä Kokemusajattelun mukaan tieto ei perustu pelkkiin järjen käsitteisiin, intuitioon eli sisäiseen näkemykseen tai uskoon Puhtaasti deduktiivisella (eli laskujohtoisella) päättelyllä varsinaista kokemustietoa ei empirismin mukaan ole mahdollista saavuttaa
1700-LUKU - VALISTUKSEN VUOSISATA Korostettu ero edelliseen vuosisataan (1600-luku) nähden: 1. Tiukka säätyerottelu (säätyjä: aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat) 2. Ankara kirjallinen sensuuri (valtio valvoi, mitä kirjoja sai julkaista) 3. Toisinajattelevien vainot, jotka ilmenivät paholaisen (kristinuskon Jumalan päävastustaja) pelkona ja noitavainoina Valistusajattelijat arvostelivat myös sotia sekä sokeaa uskoa valtion ja kirkon arvovaltaan
MAAILMAN AVAUTUMISEN TEOLOGISET VAIKUTUKSET Aikaisempi maailmanhistoria oli ollut Lähi-idän ja Euroopan historiaa Löytöretket toivat Eurooppaan valtavan määrän tietoa eurooppalaisille vieraista kulttuureista ja uskonnoista. Muut kulttuurit olivat erilaisia kuin Euroopan kulttuuri Antiikin tutkimus oli osoittanut, että antiikin ei-kristityt pystyivät elämään hyveellisesti Nyt löytöretket osoittivat, että myös muiden uskontojen kannattajat elivät hyveellisesti. Tämä heikensi kristinuskon valta-asemaa ja oli omiaan vahvistamaan deismiä ja ateismia
DEISMI, ATEISMI JA AGNOSTISMI Deistien mukaan eri uskonnoissa ilmenevä jumala on olemassa mutta ei vaikuta maailmanmenoon Ateistien mukaan jumalaa ei ole olemassa Agnostikkojen mukaan ei voida tietää, onko jumala olemassa vai ei Johdonmukaisinta ateismia edustivat ranskalaiset materialistit, kuten paroni Holbach ja Denis Diderot Ateistista ajattelua esitteli yksityiskohtaisesti Holbachin teos Le Bons-Sens (1772)
VALISTUSAJATTELIJOITA Englantilaisen Francis Baconin mukaan kaikki tieto perustuu yksinomaan kokemukseen Hollantilainen Hugo Grotius korosti luonnonoikeutta vastakohtana tahtoon perustuvalle oikeudelle Käsityksestä, että kaikkialla oli alun perin vallinnut ihmisten luonnosta johtuva luonnonoikeus, muodostui perusta valistuksen yhteiskunnallisille opeille Ranskalainen René Descartes korosti epäilyä kaiken inhimillisen tiedon lähtökohtana
VALISTUSAJATTELIJOITA II Englantilaisen Thomas Hobbesin esittämän materialismin mukaan materia on ensisijainen ja ajattelu on vain aineen tuote eli jotakin, jota tapahtuu aineessa Englantilaisen John Locken ajattelu korosti aistihavaintojen ja itsehavaintojen merkitystä tiedon lähteenä Locken mukaan ihmisellä ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia, vaan tieto syntyy kokemuksen ja havaintojen avulla
JOHN LOCKE (1632 1704) Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla legitiimi vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia Jos tällaista suostumusta ei ole annettu, kansalaisilla on oikeus kapinointiin Locken ajatuksilla suuri vaikutus poliittisen filosofian ja erityisesti liberalismin kehitykseen
CONDORCET (1743 1794) Ranskalainen filosofi ja matemaatikko sekä aikainen valtio-opillinen tieteilijä, joka muun muassa kehitti Condorcet'n vaalitavan Kannatti mm. vapaata taloutta, maksutonta ja tasaarvoista julkista koulutusta, perustuslaillista oikeutta, sekä yhtäläisiä oikeuksia naisille ja kaikille etnisille ryhmille Uskoi ihmiskunnan kykyyn edistyä rajattomasti Pääteos Esquisse d'un tableau historique des progrès de l'espirit humain, jonka hän viimeisteli vankilassa hieman ennen itsemurhaansa
DENIS DIDEROT (1713-1784) Ranskalainen valistuksen ajan filosofi ja taidearvostelija, joka on tunnettu erityisesti toimittamastaan tietosanakirjasta, vuonna 1780 ilmestyneestä teoksesta Encyclopédie Kirjoitti myös luonnontieteellisiä tutkimuksia, taideteoreettisia tekstejä ja tietosanakirjaartikkeleita mitä erilaisimmista aiheista Erityisen kiinnostunut hän oli ihmismielen ominaisuuksista
ENSYKLOPEDIA Diderot n toimittama tietosanakirja l'encyclopédie (Ensyklopedia), 28 nidettä ja 7 täydennysosaa Ei tavallinen tietosanakirja vaan kaiken kulttuurin kattava jäsennetty esitys Kirkko yritti estää sen painamisen, mutta useista painokielloista ja paavin pannaan julistamisesta huolimatta kirjasarja painettiin Pariisissa Kirjoittamiseen osallistui useita ihmisiä, ja artikkelien kannanotot vaihtelivat runsaasti Tunnettuja kirjoittajia mm. de La Mettrie, Helvetius ja von Holbach eli d'holbach
ENSYKLOPEDIAN VAIKUTUKSIA La Mettrie kuuluisa mekaanisen materialismin kehittäjänä Helvetius ryhtyi ensimmäisenä soveltamaan materialismia yhteiskuntaelämään Selvin ateisti d'holbach, jonka teos Système de la nature (Luonnon järjestelmä, 1770) sisältää johdonmukaisen esityksen valistusajan materialismista D'Holbachin ajattelun kolme pääväitettä ovat: 1. Uskonto tarjoaa väärän perustan moraalille 2. Uskonto on ristiriidassa tieteen kanssa 3. Uskonto, erityisesti oppi kuoleman jälkeisestä elämästä, on pääsyyllinen mädäntyneeseen yhteiskuntajärjestelmään
VOLTAIRE (1694 1778) Oikealta nimeltään François-Marie Arouet, ranskalainen kirjailija ja valistusfilosofi Liberaali, kannatti vapaakauppaa, ihmisoikeuksia, mielipiteen- ja uskonvapautta, sekä oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin Satiirisena väittelijänä käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen Tunnetuimpia teoksia satiirinen romaani Candide
VOLTAIRE JA YHTEISKUNTA Ei varsinainen demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia Kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi Ei ehkä siksi yllättävää, että hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa (Fredrik II Suuri) ja Venäjällä (Katariina II Suuri)
VOLTAIRE JA USKONTO Ei vaatinut valtion ja kirkon eroa, mutta kirkko oli hänen mielestään alistettava siviilioikeuden alaiseksi, avioliitto maallistettava, kirkollisia juhlapäiviä vähennettävä sekä luostarit lakkautettava Eri uskontokunnat tulee laillistaa Vastusti ihme- ja henkiuskoa. Perisynti-, kolminaisuus- ja neitseestäsyntymisopit mielettömiä Sielun kuolemattomuusoppia vastaan puhuivat järkiperusteet, mutta moraalin tukipönkkänä uskonnot silti hyödyllisiä
VALISTUS JA YHTEISKUNTA Monet valistusajattelijat hyväksyivät myös itsevaltiuden, jos se oli valistunutta Tekemällään yhteiskuntasopimuksella ihmiset saattoivat rajoittaa oikeuksiaan luovuttamalla osan niistä hallitsijan käyttöön Montesquieu vaati valtiovallan jakamista kolmeen osaan, lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan Lait piti säätää tai oikeammin tutkimalla palauttaa luonnonoikeuden mukaisiksi Valistuksen vaatimuksia alettiinkin vähitellen toteuttaa eri maiden lainsäädännöissä
VALISTUS JA LUONNONTIETEET Luonnontieteet olivat edistyneet edellisillä vuosisadoilla, ja tämä vaikutti todellisuuskäsitykseen Tiedot muista maanosista vaikuttivat käsityksiin yhteiskunnasta ja uskonnosta 1700-luvulla vallitsi ensi kertaa se käsitys, että oma vuosisata oli edellistä kehittyneempi ja että järjen johtamina voitiin odottaa yhä valoisampaa tulevaisuutta => edistysusko ja positivismi Kun edellinen vuosisata oli taistelua tieteellisen totuuden ja muiden "totuuksien" välillä, valistuksen vuosisata merkitsi tämän taistelun tulosten, tieteellisen totuuden, leviämistä yhä useammille elämän alueille
DAVID HUME (1711 1776) Skotlantilainen filosofi, ekonomisti ja historioitsija, joka tunnetaan parhaiten tietoteoreettisen empirismin kehittäjänä Ennen kaikkea empiristi ja naturalisti, mutta myös radikaali skeptikko Hume väitti, ettei tiedossamme olevia luonnonlakeja voida lopullisesti todistaa, sillä myöhemmät havainnot voivat osoittaa aikaisemmat havaintomme luonnonlaeista paikkansapitämättömiksi Ei ole periaatteessa välttämätöntä, että luonnonlait ovat tulevaisuudessa samanlaiset kuin ne ovat olleet tähän asti
HUMEN GILJOTIINI Moraalin alueella Hume esitti ajatuksen, jota on myöhemmin kutsuttu Humen laiksi eli Humen giljotiiniksi Humen mukaan siitä, mitä on, ei voida päätellä, mitä pitäisi olla. Tämä merkitsee sitä, ettei Humen mukaan tosiasioita koskevista väitteistä voida johtaa moraalinormeja => naturalistinen virhepäätelmä Myös toiseen suuntaan giljotiini pätee. Tosiasioita ei pidä yrittää asettaa moraalinormien mukaan => moralistinen virhepäätelmä Toisaalta Hume oli valmis perustelemaan moraalia inhimillisinä tunteilla
IMMANUEL KANT (1724 1804) Preussilainen filosofi, jota pidetään valistusajan viimeisenä suurena henkilönä ja eräänä historian vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista Kant määritteli valistuksen esseessään Vastaus kysymykseen: Mitä on valistus? latinaksi sanoilla Sapere aude ("uskalla tietää", "käytä rohkeasti omaa järkeäsi") Kantin ajatukset ovat suuressa määrin vaikuttaneet ja muodostaneet viitekehyksen myöhemmälle filosofiselle keskustelulle ja analyysille
KANTIN JÄLKIVAIKUTUS Keskeisiä näkemyksiä: 1. Mieli itse osallistuu perustavalla tavalla sen sisältämään tietoon, joka on siksi ylitsekäymättömien rajoitusten alainen 2. Moraali perustuu ihmisten vapauteen, toiminnan itsenäisyyden ollessa rationaalisten moraalisääntöjen mukaan toimimista 3. Filosofiaan kuuluu oleellisesti itsekriittinen toiminta
IHMISEN MIELI JA MAAILMANKUVA Puhtaan järjen kritiikin keskeinen ajatus: Tiedon subjektin syntetisoiva, yhdistelevä ja konstituoiva toiminta ihmisen mielessä tuottaa hänelle yhtenäisen, järjestetyn kokemukseen perustuvan maailmankuvan ja käsityksen tiedon kohteista itsestään Kantin mukaan tietoa moraalista ei voida saada kokemuksesta, vaan moraalin perusteet ovat valmiina meissä itsessämme Tästä syystä Kantin moraaliajattelua on sanottu myös intuitiiviseksi (intuitio = sisäinen oivallus)
VALISTUKSEN LEVIÄMINEN Valistusaatteiden leviämistä vaikeutti muun muassa siihen aikaan yleinen lukutaidon puute Valistus vaikutti kuitenkin usein juuri niihin henkilöihin, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa Suvaitsevaisuus lisääntyi valistuksen vaikutuksesta Uskonsotia ei enää ollut, noitavainot vähenivät ja juutalaisten asema parani Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus lisääntyi
MODERNISAATIO Yhteiskunnan muuttuminen tietyiltä piirteiltään nykyisen länsimaisen yhteiskunnan kaltaiseksi Yleensä modernisaation katsotaan alkavan teollistumisesta, ja siihen liitetään tavallisesti kaupungistuminen, yhteiskunnan toimialojen eriytyminen, tieteen ja tekniikan arvostuksen kasvu, kansalaisten koulutustason kohoaminen, laajentunut osallistuminen politiikkaan, pidentynyt elinikä sekä alentunut syntyvyys Modernisaatioon kuuluu myös yksilöiden ajattelutavan muuttuminen individualistisemmaksi sekä perinteisten sosiaalisten siteiden muuttuminen nykyaikaista länsimaista yhteiskuntaa vastaaviksi
MODERNISAATIO TÄNÄÄN Keskeinen osa modernisaatiota on myös talouden modernisoituminen, johon sisältyy teollistuminen ja sen mukanaan tuomat voimakkaat muutokset yksilön elämäntavalle ja elämälle yleensä Demokratia lasketaan usein yhdeksi modernisaation piirteeksi, toisaalta monet maat näyttävät modernisoituneen ilman demokratiaa Poliittisen organisaation muutos rationaalisemmaksi (ja ilmeisesti byrokraattisemmaksi) on osa modernisaatiota Modernisaatioteorian kuuluisin edustaja yhdysvaltalainen Walt Rostow (1916 2003), jonka mukaan kaikki menestyvät valtiot tulevat käymään läpi tietyt kehitysvaiheet (vrt. Comte, Vico ja Redner)