Hoivapalvelut Terveyspalvelut nro 6 NO 4 joulukuu 2012 Arkkipiispa Leo: Vanhuuden tavoitteena on elämän arvokkuuden ymmärtäminen s. 14 Päivi Voutilainen: Suomi varautuu väestön ikärakenteen muutokseen s. 17 Vesa Ekroos: Ikääntyvän väestön hoivan rahoitus vaatii uusia ratkaisuja s. 35 Aino Närkki: Palveluseteli missä mennään käyttöönotossa? s. 44 Jouko Verho ja Leena K Saastamoinen: Lääkekustannukset kertyvät harvoille s. 46 Leena Forma: Pitkäaikaishoito elämän loppuvaiheessa s. 52 ESITTELY Palvelukoti MikevanHelmi s. 32 DomaCare on hoiva-alalle kehitetty asiakastietojärjestelmä DomaCare - Asiakastietojärjestelmä on hoiva-alalle kehitetty työkalu, joka tehostaa yritysten toimintaa parantamalla tiedonkulkua, selkiyttämällä hoivatyön laadun seurantaa, sujuvoittamalla laskutusta ja helppokäyttöisenä ohjelmistona tuomalla kaikki tarpeelliset tiedot nopeasti asianomaisten saataville. DomaCarea käytetään mm. palvelutaloissa, hoitokodeissa ja kotihoitoyrityksissä ympäri maata lähes 5000:n käyttäjän toimesta. Pyydä ohjelmiston esittely ja tarjous! Etäesitykset vaivattomasti ja nopeasti. Asiakastietojen hallinta Laskutus Mobiilijärjestelmä Tilastot ja raportointi Esimerkkejä asiakastiedoista: Perustietolomake Hoitosuunnitelma Palvelusuunnitelma Kuntoutussuunnitelma Lääkelista Diagnoosit Hoitajan lähete Rahavarojen hoito Vuokrasopimus GAS- ja SV3 lomakkeet Kalenteri Elämänhistoria Liitetiedostot Asiakkaan kuva Muokattavat asiakirjapohjat Yhteensopivat talousjärjestelmät: Pro Economica Sonet Nova Econet Tikon NetBaron Procountor efina Wintime Intime Asteri Emce Maestro +muita Kännykkä kotihoitoon Tablet kotihoitoon ja palvelutaloihin. Sisältää mm. Hoitoilmoitukset Käyttöasteet Ikä- ja sukupuolijakaumat Asiakasprofiilit Kaatumiset Lääkepoikkeamat Poissaoloraportit Käyntimäärät ja tunnit 020 7424 0900 www.domacare.fi info@invian.fi
Luotettava D-vitamiinin lähde ympäri vuoden D-vitamiini on tärkeää koko elimistön hyvinvoinnille DeviSol-tabletit varmistavat D-vitamiinin saannin ympäri vuoden. Lisäksi DeviSol suojaa elimistöä infektiosairauksien riskiltä. Sitruksen makuiset DeviSol-imeskelytabletit sisältävät 7,5 µg, 10 µg, 20 µg ja 50 µg* hyvin imeytyvää D3-vitamiinia. DeviSolista on saatavissa myös nieltävä, sokeriton ja aromiaineeton vaihtoehto imeskelytabletille. *50 mikrogramman vahvuutta ei suositella lapsille. Neutraalin makuiset DeviSol Drops -vitamiinitipat ovat helposti annosteltavat ja ne voidaan sekoittaa myös ruokaan tai juomaan. Tipat säilyvät avaamisen jälkeen huoneenlämmössä. Monipuolisesta DeviSol-tuoteperheestä löytyy sopiva valmiste kaikenikäisille. Lisätietoja: Tuotetiedottaja arkisin klo 8-16 puh. 010 426 2928. 2 devisol.fi
Pääkirjoitus Heikki Lantto Vanhuspalvelulaki edellyttää toimintakykyisiä kuntia Eduskuntakäsittelyyn edenneen Vanhuspalvelulain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013. Lakiehdotuksen keskeisenä sisältönä on säätää kunnan velvollisuuksista iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Painopisteitä ovat oikeus palvelutarpeen arviointiin, iäkkään mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja palvelujen laatu. Lisäksi korostetaan kotona asumisen ensisijaisuutta. Palvelutarpeen arviointi onnistuu kunnolla vain, jos toimintaketju yltää saumattomasti hallinnonalalta toiselle ja se tehdään moniammatillisena yhteistyönä. Lääkäri ja geriatrinen osaaminen kuuluvat oleellisena osana tähän arviointiin. Hyvä lopputulos edellyttää ehdottomasti ikääntyvien omaa osallistumista niin hoidon suunnitteluun kuin toteuttamiseenkin sekä myös toteutuksen arviointiin. Myös omaiset tulee ottaa tähän mukaan. Palveluiden laadukkuuden varmistamiseksi riittävä hoitohenkilökunnan määrä ja osaamisen taso ovat välttämättömiä. Lähtökohta toiminnan onnistumiselle kuitenkin on, että ollaan selvillä siitä, mitä laadukas hoito vanhustyön arjessa tarkoittaa. Viimekeväisen helsinkiläisen selvityksen mukaan varmuudella vain 3 % säännöllisen kotihoidon asiakkaista pitää parempana vaihtoehtona asumista muualla kuin kotona. Saman selvityksen loppupäätelmänä on omaishoitajien väsymisen ja tuen puutteen ohella se, että palvelujärjestelmän palasista ei muodostu yhtenäistä ja tehokasta asiakkaan tarpeita palvelevaa toimintaa. Lakiesityksen tavoitteet ovat hyvät. Niiden toteuttaminen jää kuntien harkinnan ja mahdollisuuksien varaan. Onnistuminen edellyttää kunnilta riittäviä resursseja sekä määrällisesti että monipuolisen osaamisen osalta. Kun on oletettavissa, että kunnat joutuvat tulevaisuudessa yhä enemmän selviämään omillaan, kuntauudistus tapahtuu vanhuspalvelulain kannalta hyvään aikaan. Uudistuksellahan pyritään parantamaan kuntien toimintakykyä vastattaessa tuleviin haasteisiin. 3
Nys se tulee! Vanhuspalvelulaki tai oikeammin laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Terminologia ja käsitteistö ovat edelleen ilmeisen hankalia, mutta sisältö on lopulta kuitenkin tärkeintä. Tätä lakia on vuosien varrella monilta suunnilta toivottu ja nyt se on eduskunnan käsittelyssä. Hyvä, että ollaan näin pitkällä, ja hyvä, että lakiesityksessä on paljon iäkkäiden ihmisten kannalta suotuisia pykäliä. Nyt panemme toivomme kuntiin, jotka tämän kaiken (uskottavasti ja toivottavasti) toteuttavat yhdessä erilaisten kumppaniensa kanssa. Rahan ja tekijöiden riittävyys tulee olemaan vaikea kysymys ratkaistavaksi. * * * Kun lokakuun alussa olin mukana ja seuraamassa vanhustenpäivän ja -viikon erilaisia aktiviteetteja ja tilaisuuksia, sain taas uskoa yhdessä tekemisen voimaan. Yhdessä ollaan vahvempia kunhan vain päätetään todella tehdä jotakin tarpeellista, mieluisaa, mukavaa tai välttämätöntä. Tämä pätee myös uuden lain toteuttamiseen. Nähtävissä on myös ikäväen oma aktivoituminen. Yhä useammin otetaan ärhäkkäästikin kantaa ja puolustetaan omia sekä kaverin oikeuksia. Ja on kyllä aikakin. Varatuomari Anja Karvonen-Kälkäjä väitteli Lapin yliopistossa vanhusten vaikuttamismahdollisuuksista. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti ostopalveluita koskevat ratkaisut. Teoksen otsikkokysymys kuuluu Unohtuuko vanhus? Väitöskirjan sivulla 392 Karvonen-Kälkäjä toteaa seuraavaa: Jos vanhus sosiaalipalvelujen käyttäjänä ei voi vaikuttaa saamiinsa palveluihin, hallinto-oikeuden näkökulmasta on kiinnostavaa, onko julkisen hallintotehtävän hoitaminen tapahtunut voimassa olevien säännösten mukaisesti. Hän pohtii sitä, miten arvokas elämä voitaisiin oikeudellisinkin keinoin toteuttaa. Tätä toteuttamista vanhuspalvelulaki ilmeisesti vahvistaisi. * * * Maailmanmeno huolestuttaa nyt monia ihan iästä riippumatta. Taloudellinen epävarmuus kautta Euroopan on uutisotsikoissa. Taannoin käytyjen kunnallisvaalien aikaan palveluiden rahoitus ja turvaaminen ylipäätään olivat keskeisenä aiheena. Yksittäisen ihmisen näkökulmasta pohdituttaa oma talous ja vanhempaa väkeä myös avun ja hoidon saaminen, jos kunto huonontuu. Onko nyt sitten jotenkin tavattoman surkea ja vaikea aika? Ei totisesti ole, jos verrataan muutamien kymmenien vuosien takaiseen aikaan. Ihan liikaa valitetaan rahan puutetta ja syytellään kulloisiakin päättäjiä ja vastuunkantajia virhetoimista. Olisi järkevämpää käyttää energiaa ongelmien ja haasteiden ratkaisemiseen kuin puutteiden puimiseen ja resurssien niukkuuden voivotteluun. Vanhustenhuollon puutteet, huonosti kohdellut potilaat ja asiakkaat ovat otsikoissa. Näistä huonoista otsikoista ei päästä muuten eroon kuin korjaamalla viat. On hyvä, että pahimmat epäkohdat tunnistetaan ja että vastuulliset myös tunnustavat niiden olemassaolon. On aivan viimeinen hetki tajuta, että halvalla saa harvoin hyvää. Kustannus- ja muukin tehokkuus on OK, mutta ei heikoimpien kustannuksella. Hoivapalveluissa yritystoiminta lisääntyy. Sille on tilaa ja tarvetta, mutta hyvä laatu on turvattava. Emme tarvitse enää yhtään uutta mediaotsikkoa turvapuhelinpalvelun töykeydestä, laihasta vellistä taikka uupuneista hoitajista. Sensijaan tilaa on jutuille osaavista ja vanhaa ihmistä arvokkaasti kohtelevista hoitajista ja elämäniloa tuottavista vapaaehtoisista. Näin esimerkin vuoksi mainittuina. Pirkko Karjalainen toiminnanjohtaja Vanhustyön keskusliitto Toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen 4
Tässä numerossa: Pääkirjoitus Heikki Lantto: Vanhuspalvelulaki edellyttää toimintakykyisiä kuntia...3 Pirkko Karjalainen: Nys se tulee!.... 4 mennyttä aikaa muistelen... Raija Puurunen: Ihmisten kesken... 6 Jukka Raitio: TunteVa -toimintamalli muistisairaiden ihmisten hoidossa...7 EU Sirpa Pietikäinen: Compai ja muut ikääntyvän arjen helpottajat...9 vierelläkulkijana Eija Kemppi: Kielen merkityksestä...29 kirjat Maarit Huovinen: Ikääntymistä ja etiikkaa sekä sinuiksi stressin ja unen kanssa...30 palvelukoti esittelyssä MikevanHelmessä luovaa ja kuntouttavaa hoitotyötä....32 d-vitamiini Paula Rytilä: Lisää D-vitamiinia!.... 34 väitöskija Terhi Aaltonen: Mitä luovuus voi antaa keskusteluun hyvästä vanhenemisesta?....10 Kolumni Jorma Back: Sinitiainen ja globalisaatio... 13 ortodoksisuus ja vanhuus Arkkipiispa Leo: Vanhuuden tavoitteena on elämän arvokkuuden ymmärtäminen...14 järjestöt Arja Kumpu ja Maria Borg: Onnellista osallisuutta ja kodinomaisuutta...16 ministeriön näkökulmasta Päivi Voutilainen: Suomi varautuu väestön ikärakenteen muutokseen...17 sertifiointi Validiassa laatu näkyy aitona asiakaslähtöisyytenä...18 työtä lähietäisyydeltä Silja Paavola: Miten vanhuspalvelulaki vastaa tulevaisuuteen ja miten se määrittää hoidon laadun..21 yritysesittely Home Instead....22 Ikääntyvien asumisen tulevaisuuden haasteet....24 kirkon ikkuna Voitto Huotari: Tavan voima....25 hoivaa ja toimeentulon turvaa Kalevi Kivistö: Liikunta kotouttaa ikämaahanmuuttajia...27 Ikääntyvän väestön hoiva ja hyvinvointi Vesa Ekroos: Ikääntyvän väestön hoivan rahoitus vaatii uusia järkeviä ratkaisuja...35 lupa vanheta Yrjö Sariola: Kuljetaan yhdessä....37 Hanna Koskinen, Ulla Tuominen, Hennamari Mikkola: Kuluttajat - vertailkaa yksityisten palvelujen hintoja!... 38 Veteraanit keskuudessamme Anni Grundström: Sanoilla on monta merkitystä...41 Leena Lähdesmäki ja Laura Mettovaara: Lähihoitajan ammatti uusi mahdollisuus aikuiselle... 42 Aino Närkki: Palveluseteli missä mennään käyttöönotossa?... 44 Jouko Verho ja Leena K Saastamoinen: Lääkekustannukset kertyvät harvoille...46 asiakastietojärjestelmä Hoitokodin ja omaisen yhteistyön uudet kuviot...50 nimet Ikäinstituutti...51 Leena Forma: Pitkäaikaishoito elämän loppuvaiheessa...52 kipu Potilaan kokemuksia LPG:stä kivunhoidossa...54 Petra Larmo: Tyrnimarjan flavonoidit ja öljyt... 56 Hoivapalvelut www.hoivapalvelut-lehti.fi 4. vuosikerta Painos: 3.000 kpl Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä tiedoista ja mielipiteistä vastaa niiden laatija. Päätoimittaja: Heikki Lantto p. 040 574 1237 heikki.lantto@pp.inet.fi Virmantie 7, 90830 Haukipudas Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset: heikki.lantto@pp.inet.fi p. 040 574 1237 Vuosikerta 30 e, kestotilaus 25 e Kustantaja: Privat-Medi Oy Seuraava nro: 5. vuosikerta, 1/13 ilmestyy 25.2. Ilmoitusaineisto viim. 1.2. osoitteella: jarmotapioturunen@gmail.com Postiosoite: Heikki Lantto, Virmantie 7, 90830 Haukipudas Jakelu: Vanhusten hoiva-, hoito- ja asuinyksiköt, kuntien ja yritysten avainhenkilöt sekä vanhus- ja veteraanijärjestöt ISSN - L 2242-1319 ISSN 2242-1319 (painettu) ISSN 2242-1327 (verkkolehti) 5
Mennyttä aikaa muistelen... Raija Puurunen Ihmisten kesken Unohtuneet tai kadonneet voivat olla ilon lähde, työ tai teko esiin tullessaan, laulukin. Työtä vaan saa nuori etsiä, opintojenkin ehdoilla. Ei lainaa enää, suorituksia pitää olla, katetta työnhakijaksi, kurssitettavaksi! Isoisien polvi pestautui kesätöihin, tai töihin vaan, vaikka rannikkoalukseen Norjan vesille. Saattoi olla romanttisia ajatuksia isien jutuista vierailla vesillä. Tai kaveripiirissä oli kokeneita. 50-lukua kai tuo! Vaan hänellä olikin mukanaan väriliidut ja paperiarkit. Jos sittenkin Ateneumiin, modernin kuvataiteen ahjoon. * * * Jotain sattui. Onnettomuus tai yht äkkinen elämänmuutos? Koko kesäinen piirrosnippu unohtui ikiajoiksi vintin sivukomeroiden kätköön. Vanhaisännän jälkeen perikunta myi talon. Uusi ostaja siivosi vintin, käärönkin huomioi, raotti ja sulki varovasti haperot arkit. Merta, vuoria, laivoja ooh! Vanhoja, ei nimeä. Antaa olla. Monissa muutoissani kääröä kuljetinkin. Tämä vaihe tuli. Vein kehystäjälle työt, tausta- ja reunapahvit niihin sain. Nimeä, tekijää jo kyselin, talostakin, epäilin ja yhä arvailin. * * * Näyttelyn kirjastoon sain, ihan siististi. Tuntemattoman taiteilijan töitä... Paikalle tuli tekijä, opettaja, jo vapaa, piirtäjä, nykytöitään matkalaukussaan, ja pari pastellipiirrosta 50-luvulta, morsiamesta, vintin näkymästä. Hiljaiset puheet, joku muistikuva, kädessä kortti, purjelaiva. Henk. koht. Kirjoittaja on eläkeläinen Pudasjärveltä 6
TunteVa -toimintamalli muistisairaiden ihmisten hoidossa: ymmärrystä ja keinoja TunteVa -toimintamallin juuret ovat validaatiomenetelmässä, jonka yhdysvaltalainen sosiaaliterapeutti Naomi Feil kehitti iäkkäiden muistisairaiden ihmisten hoidon tueksi 1960-1980-luvuilla. Tampereen Kaupunkilähetys ry toimii menetelmän virallisena kouluttajatahona Suomessa 1990- luvun puolivälistä lähtien. TunteVa:ssa validaatiomenetelmän perusajatuksiin yhdistyvät terapeuttisen yhteisöhoidon periaatteet, joita tamperelainen Sopimusvuori ry on pitkään soveltanut muistisairaita ihmisiä hoitavissa ryhmäkodeissaan. TunteVa -toimintamallin keskiössä on ihmisten välinen vuorovaikutus ja viestintä, joita tarkastellaan muistisairasta yksilöä, hänen sisäistä maailmaansa ja käyttäytymistään ymmärtämään pyrkivän asenteen lävitse. Ymmärrystä lisäävät tieto muistisairauksien aiheuttamista fysiologisista muutoksista ja niiden vaikutuksista, teoreettiset taustaolettamukset, jotka koskevat ihmisen kokonaisuutta psykofyysisenä, henkisenä ja sosiaalisena olentona ja tieto saavutettavissa olevan ymmärryksen rajallisuudesta. Tunteet, tarpeet, mielikuvat Ihminen tuntee iloa, rakkautta, kiintymystä, kaipuuta, ikävää, surua, vihaa, harmia, hämmästystä. Kaikki nämä tunteet muunnelmineen ovat myös muistisairaan ihmisen tunteita, ja niitä hän ilmaisee. Ihmisellä on tarve ilmaista itseään ja tunteitaan ja tarve tulla kuulluksi. Ihmisellä on tarve olla hyväksytty, pidetty, rakastettu. Ihmisellä on myös turvallisuuden, läheisyyden, liittymisen, jakamisen ja yhteenkuuluvuuden tarve samoin kuin tarve olla aktiivinen, kykenevä ja hyödyllinen. Kaikki nämä perustarpeet ovat myös muistisairaan ihmisen tarpeita ja muun muassa niitä hän ilmaisee. Muistisairaan ihmisen tunteet ja tarpeet ovat totta. Realiteeteista irrallaan olevien mielikuvien totuus on nimenomaan tunteiden ja tarpeiden totuutta. Mielikuvien avulla muistisairas ihminen ilmaisee tämänhetkistä kokemustaan. Mielikuvien avulla hän saattaa myös käsitellä mennyttä elämäänsä, mahdollisesti jotakin aiemmissa elämänvaiheissa käsittelemättä jäänyttä. Muistisairauden alkuvaiheessa ihminen yrittää hallita elämäänsä ja tunteitaan, kätkeä sairastumisen merkkejä ympäristöltään ja itseltäänkin. Tällöin vaikkapa mielikuva ja tunne siitä, että jotain on varastettu, voi olla elämänhallinnan menettämisen, pelon ja epävarmuuden symboli. Sairauden edetessä ajan ja paikan taju alkavat hämärtyä, sosiaalisen kontrollin merkitys vähenee ja tunneilmaisu korostuu. Kun puheen tuottaminen ja ymmärtäminen alkavat vaikeutua, ilmaisu muuttuu yhä symbolisemmaksi, ja toistuvat liikkeet alkavat korvata sanoja. Symboliset merkitykset Kaikissa muistisairauden vaiheissa ihmisen mielikuviin, puheeseen, eleisiin, tekemiseen voi sisältyä symbolisia merkityksiä, joiden tulkitseminen saattaa olla hankalaa. Esineet ja ihmiset alkavat edustaa jotakin muuta kuin mitä ne itsessään ovat. Aistihavainnot synnyttävät mielikuvia, muistoja, tunteita. Sairauden edetessä myös käsitys omasta itsestä hämärtyy. Muistisairaudet murentavat ihmisen identiteettiä, joka niin ollen kaipaa vahvistusta. Kuka minä olen? -kysymys kaipaa vastauksia, vaikkei kysymystä noin suoraan monikaan muotoile. Muistisairaan ihmisen käyttäytyminen sanominen, tekeminen on hänelle itselleen aina jollain tapaa mielekästä. Käyttäytymiselle on syynsä ja siihen kätkeytyy jokin viesti. Viesti, joka voi sisältää tunteita, tarpeita, selviytymiskeinoja, viisautta, jolla muistisairas ihminen käy läpi vielä selvittämättä olevia asioitaan. Se, että ihminen kokee saaneensa ilmaistua haluamansa asian, tulleensa kuulluksi, vastaanotetuksi, hyväksytyksi, helpottaa ja vahvistaa häntä, synnyttää luottamusta, ruokkii turvallisuuden tunnetta. Näistä tiivistetyistä taustaolettamuksista käsin TunteVa -toimintamallissa lähestytään muistisairaan ihmisen sosiaalista verkostoa, tilanteita, joissa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kohtaaminen ja vuorovaikutus Tavat, joilla muistisairas ihminen tunteineen ja tarpeineen kohdataan, vaikuttavat ratkaisevasti kaikkien osapuolten elämänlaatuun. Tieto muistisairaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavista seikoista yhdessä TunteVa -toimintamallin sisältämien, erityisten kohtaamiskeinojen kanssa luo mahdollisuudet vuorovaikutukselle, joka antaa voimavaroja sekä muistisairaalle itselleen että häntä lähellä oleville ihmisille, esimerkiksi omaisille ja hoitoyhteisöjen ammattilaisille. Kohtaamiskeinoista tärkeimpiä on empaattinen kuuleminen. Se sisältää myös asenteen: tuo ihminen on arvokas, minä otan hänet todesta ja viestitän sitä olemuksellani. Olemalla aidosti läsnä ja keskittymällä. Ottamalla katsekontaktin. Kuuntelemalla ja katsomalla, mitä hän ilmaisee. Mitä tunnetta, kenties? Mitä tarvetta, kenties? Mitä asiaa hänellä on? Millainen on hänen ilmeensä ja muu kehon kieli? Mistä hän puhuu, jos puhuu? 7
TunteVa -kouluttaja Jukka Raitio Myötäilemällä hänen kehollista ja sanallista viestintäänsä voin antaa hänelle kokemuksen siitä, että kuulen, hyväksyn, otan vastaan. Voin toistaa hänen käyttämiään sanoja ja sanoittaa tunteen, jonka havaitsen. Voin muotoilla uudelleen hänen sanomaansa ja kysyä avoimia kysymyksiä siitä, mitä hän kertoo. Voin peilata hänen liikkeitään, eleitään, ilmeitään. Tunteet tasoittuvat, kun ne ilmaistaan ja kuullaan. En siis torju tai ohita hänen kielteisiä tunteitaan. En myöskään nolaa häntä kiistämällä, kyseenalaistamalla tai tenttaamalla. Hyväksyn hänen todellisuutensa sellaisenaan. Silti en teeskentele, että menneestä nousevien mielikuvien konkreettinen todellisuus olisi jossakin olemassa. Mielikuvatodellisuuden pienistä lapsista, äidistä, isästä, työstä jne. voin keskustella menneessä aikamuodossa ja niihin liittyvistä tämän hetken tunteista ja tarpeista preesensissä. Jos minulla on tietoa tuon ihmisen elämänhistoriasta, pystyn ehkä tulkitsemaan häntä paremmin, ja etenkin vahvistamaan hänen identiteettiään, kertomaan hänelle jotain siitä, kuka hän on ollut ja on. Varsinkin hoitoyhteisöissä aika on rajallinen resurssi, on paljon lyhyitä ja kiireisiä kohtaamisia. Niissä olennaisinta on arvostava, hyväksyvä, kannustava, rohkaiseva, huomioiva, huomaava asennoituminen. Sillä on merkitystä aina, ohimennenkin. Siitä muodostuu ilmapiiri, jonka muistisairas ihminen aistii ja johon hän myös reagoi. TunteVa -toimintamalliin sisältyvät terapeuttisen yhteisöhoidon periaatteet ja käytännöt tähtäävät siihen, että yhteisön arki rakentuisi asukkaiden tarpeita palvelevaksi, yksilölliset ominaisuudet ja taipumukset huomioon ottavaksi ja arvokkuuden, yhteisyyden, kykenevyyden, hyödyllisyyden, osallisuuden kokemuksia tuottavaksi. Näitä kokemuksia se tuottaa samalla myös yhteisön työntekijöille. Hetkiä, joissa hoitajan ja hoidettavan sijasta kohtaavat ihminen ja ihminen, vastavuoroisesti. Jukka Raitio Kirjoittaja on tamperelaisen palvelukeskuksen sosiaalityöntekijä ja TunteVa -kouluttaja. Yhdessä Huomiseen Kotosalla tarjoaa ainutlaatuista asumista yli 55-vuotiaille. Kotosalla-asumisessa yhdistyvät toimiva koti ja asuinympäristö, harrastusmahdollisuudet ja erilaiset arjen palvelut. Täyttä elämää Kotosalla Kotosalla-talot sijaitsevat aina keskeisillä paikoilla sekä monipuolisten palvelujen että useita ulkoilumahdollisuuksia tarjoavan luonnon välittömässä läheisyydessä. www.kotosalla.fi www.yhkodit.fi 8
EU Sirpa Pietikäinen Compai ja muut ikääntyvän arjen helpottajat Viime kuussa esiteltiin parlamentissa AAL -ohjelma (Ambient Assisted Living), jonka tarkoituksena on vastata ikääntymisen haasteisiin teknologian keinoin. Tuttua ja tuntematonta teknologiaa sovelletaan ikäihmisten tarpeisiin, millä parannetaan mahdollisuuksia asua kotona pidempään. Yleisöä viihdytti mm. Compai-robotti, joka kaiken muun ohessa auttaa ikäihmisiä ottamaan lääkkeensä ajallaan ja raportoi ikäihmisen kunnosta hoitajille. AAL-ohjelman suurimmaksi menestykseksi on nähty se, että sen kautta on onnistuttu liittämään pienyrityksiä, organisaatioita ja "loppukäyttäjiä" - eli ikäihmisiä - lähemmin toisiinsa. Esimerkiksi rahoituksen piirissä olevista tahoista jopa 40 prosenttia on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Eri toimijoiden välistä yhteistyötä onkin kannustettava entistä enemmän. Yksittäisten projektien ja tuotteiden lisäksi on kuitenkin tärkeää nähdä myös suurempi kuva: miten aktiivisesta ja hyvästä ikääntymisestä tehdään mahdollista terveys- ja hoivapalvelujen, kodin tarpeiden ja teknologian keinojen kautta. Mielenkiintoinen huomio ohjelmasta on tehty myös sen suhteen, miten itse tuotteiden ja palvelujen käyttäjät niihin suhtautuvat. Ennakkoon ikäihmiset vieroksuivat ajatusta teknologian lisäämisestä asuinympäristössä. Täytyy myöntää, että ajatus robotista hoitamassa läheistäni kuulostaa minunkin korvaan alkuun huonolta ajatukselta. Koneilla ei voi koskaan täysin korvata sitä inhimillistä läheisyyttä ja läsnäoloa, jota jokainen ihminen tarvitsee. Tuleekin pitää Kirjoittaja on europarlamentaarikko (Kok.). Hän toimii Alzheimer Europe -järjestön johtokunnassa ja äitinsä omaishoitajana. mielessä, että kaikki ikääntyvien arkea helpottavat innovaatiot eivät ole uusia teknisiä vempaimia. Suurempi ja merkittävämpi haaste on luoda sosiaalisia innovaatioita. Lopulta ikäihmiset kuitenkin ovat olleet ratkaisuihin tyytyväisiä, sillä nämä sovellukset ovat tuoneet ikäihmisten saataville valtavirran tuotteet ja palvelut - tämä seikka on merkittävä ikäihmisten perusoikeuksien toteutumisen kannalta. * * * Tuotekehitystä voisi mielestäni vielä viedä aavistuksen verran eteenpäin: sen sijaan, että ikäihmisille kehitetään omia laitteita, helppokäyttöisyyttä voitaisiin lisätä kaikissa tuotteissa alusta alkaen. Luodaan tuotteita, jotka sopivat lähtökohtaisesti jokaiselle. Lisäksi suunnitteluun pitää myös ottaa aiempaa enemmän mukaan käyttäjät itse sen sijaan, että määritellään ulkoa, mikä ikäihmiselle on hyväksi. Compai-robotin ohella ohjelman nimissä on aloitettu yhteensä 109 projektia. Ohjelma toimii myös Suomessa Tekesin välityksellä. Tosin viimeiselle kahdelle ohjelmavuodelle Tekes ei enää jaa rahoitusta, vaan on kanavoinut vastaavantyyppisten projektien rahoittamisen muiden kanavien kautta. Rahoituksen jatko on vaakalaudalla myös EU:ssa. Ohjelmakausi päättyy vuoden 2013 jälkeen ja vielä on avoinna, jatkuuko rahoitus. Paineet leikata EU:n budjettia sekä kova kilpailu rakennerahoista vaikeuttavat toimivienkin ohjelmien tulevaisuutta. Ja sitähän AAL -ohjelma on ollut. 9
Mitä luovuus voi antaa keskusteluun hyvästä Luovuus pakenee yksiselitteisiä määritelmiä. Siinä on aina kuitenkin kyse uuden, omaperäisen, mielekkään, tarkoituksenmukaisen, arvokkaan tai tärkeän oivalluksen, asian tai teon tuottamisesta. Luovuustutkimuksessa on pohdittu myös luovuuden syntymistä, tukemista ja tukahduttamista. Viime vuosina on vahvistunut käsitys ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan tärkeästä merkityksestä luovuuden syntymisessä ja vaalimisessa. Iän karttuminen tuo uuden näkökulman luovuuteen. Normaalisti ikääntyvillä luovuuden kuitenkin uskotaan säilyvän korkeaan ikään asti. Tutkin väitöskirjassani Taiteilija ei vanhene, haastattelututkimus kuvataiteilijoiden ikääntymiskokemuksista taidemaailmassa ikääntyneitä taidemaalareita. Luovuus on tutkimuksessa paljon esillä, sillä eläkeiässä olevat taiteilijat eivät omaksu eläkeläisen roolia. He jatkavat taiteen tekemistä täysipainoisesti fysiologisesta vanhenemisestaan huolimatta. Taiteilijat flow ssa Luovuuteen liittyy keskeisesti flow -kokemus, tila jossa ihminen heittäytyy haasteelliseen työhön ja kokee merkityksellisiä tunteita. Mihaly Csikszentmihalyin lanseeraama flow on myös houkutin, luova ihminen oppii vähitellen pyrkimään tietoisesti flow -tilaan ja synnyttämään itselleen nautinnollisen kokemuksen. Taiteilijat kuvasivat yhtenevästi esimerkiksi tuntemuksia taiteellisen työskentelyn aikana tapahtuvasta ajan tajun hämärtymisestä. Siinä oli kyse tunteesta, jossa jopa väsymys väistyi. Taidemaalari 71 v: joskus jos on vaikka väsynyt ja ajattelee, jaksanko mä nyt ryhtyä [tekemään taiteellista työtä], ei se ole vaan vanhempana, nuorempanakin saattaa Kuvio 1. Taitojen ja haasteiden suhde flow -kokemuksessa (Csikszentmihalyi 2005, 117). 10
Väitöskirja vanhenemisesta? olla väsynyt jostakin syystä,. Tässä olisi nyt vähän aikaa, tässä illalla, jaksanko ryhtyä, mutta jos jaksaa, niin kuule, sitten painaa yhteen asti yöllä ihan kirkkaasti eikä väsymyksestä ole jälkeäkään. Flow-kokemuksessa on keskeistä taitojen ja haasteiden suhde ja siitä syntyvä optimaalinen tasapaino. (Kuvio 1.) Tutkimukseni haastatteluaineiston analysointi tuotti uuden näkökulman flow-kokemukseen. Taiteilijoiden ikääntyessä heidän taitonsa tai asetetut haasteet eivät kasvaneet eivätkä vähentyneet. Ne muuttuivat kokemuksen uudessa horisontissa korvaavien tekijöiden ansiosta. Tällä tarkoitan sitä, että ikääntymiseen liittyvien adaptaatioprosessien tuella taiteilijat saattoivat edelleen nauttia taitojensa suhteen riittävän vaativista haasteista. Taiteilijat optimoivat, kompensoivat ja valitsivat itselleen sopivat työskentelyprosessit. Kun taiteellinen työskentely muuttui vaikeammaksi iän karttuessa ja fysiologisten muutosten myötä, sitä mukautettiin esimerkiksi omaksumalla uusi työskentelytapa tai -tekniikka tai vaikkapa pyrkimällä eroon maalausten pohjustamisen kaltaisista raskaista työvaiheista. Taidemaalari 81 v: Nyt mulla on jalat vähän huonot, enkä oikein jaksa seistä, sen tähden mä ole ruvennut enemmän maalaamaan. Noi puupalikat on semmosia, että voi istua jonnekin ja ottaa syliinsä Puupalikat on siinä hyviä, että voi mennä ulos istumaan ja ottaa palikat syliinsä. Fyysisten ominaisuuksien heiketessä muista selviämisen keinoista tuli yksi tärkeä osa luovaa prosessia. Ratkaisevia olivat ne haasteet, joista oltiin tietoisia, sekä ne taidot ja kyvyt, joita uskottiin itsellä olevan. Flow-kokemukset pitivät taiteilijat kiinni taiteellisessa työssä Flow-kokemuksia syntyi ikääntyneiden kuvataiteilijoiden luovassa työssä ja ne antoivat työlle merkityksellisen sisällön. Niin kauan kuin taiteellinen työskentely tuotti flow ta, oli taiteilijan vaikea ajatella erkaantumista työstään. Jatkuvuutta omassa elämässä ja taiteessa piti yllä aktiivinen sitoutuminen taiteeseen. Ikääntyessä kuvataiteilijalla oli tämän sitoutumisen kautta edelleen tarkoitus työskentelylleen ja ehkä myös elämälleen. Taidemaalareiden ikääntyminen on yksi monista ikääntymisen malleista Kuvataiteilijoiden kokemukset ikääntymisestä ovat yksi esimerkki iän moniulotteisuudesta ja eri ikien erkaantumisesta. Eläkkeelle jääminen on taiteilijoille mentaalisesti käsittämätön tila ja he kieltävät ikääntymisensä. Moni asia kuitenkin muuttuu, vaikka taiteilijat eivät koe vanhenevansa. OTK, YTT Terhi Aaltonen Kuvataidemaailmassa vallitsevat omat vanhenemisen lait ja ikäjärjestys ja esimerkiksi kokemukset ikäsyrjinnästä olivat tavallisia. Näistä huolimatta aktiivinen taiteellinen työskentely jatkui. Ehkä nykyään paljon keskustellut työurien pidentäminen ja työelämän ikäsyrjintä ovat monimuotoisempia ongelmia kuin olemme kuvitelleetkaan. Voimmeko oppia jotakin taiteilijoiden ikääntymisestä? Palaan otsikossa esittämääni kysymykseen: Mitä luovuus voi antaa keskusteluun hyvästä vanhenemisesta? Flow -kokemukset tuottivat ilon ja onnen tunteita haastatelluille kuvataiteilijoille. Flow -kokemuksen tavoitteleminen oli todennäköisesti yksi selittävä tekijä sille, että haastateltavani tekivät taiteellista työtä vielä ikääntyneinä. Ikääntyminen itsessään ei vähentänyt mahdollisuutta kokea flow ta. Sen sijaan pitkästymistä tapahtui, jos tekemisen haasteet olivat liian alhaiset taitoihin nähden. Vastaavasti ihminen ahdistui, jos haasteet oli asetettu liian suuriksi taitoihin nähden. Kun henkilöllä on paljon flow-kokemuksia, hän todennäköisesti nauttii elämästään enemmän kuin henkilö, jolla ei ole näitä kokemuksia. Flowkokemuksen ydin on siinä, että ihminen oppii kontrolloimaan omaa sisäistä elämäänsä ja sijoittamaan psyykkistä energiaansa itselleen arvokkaaseen toimintaan. Tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että flow lla on myönteisiä vaikutuksia itsetuntoon ja se voi tuottaa hyvää elämänlaatua, jolla on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Tämän vuoksi flow ta ei kannata unohtaa hyvää vanhuutta koskevissa pohdinnoissa. Terhi Aaltonen, OTK, YTT Tutkimus sähköisessä muodossa: http://julkaisut. jyu.fi/index.php?page=product&id=19232 11
Dementoituneet Liikuntarajoitteiset Sairaalasta kotiutetut Yksinasumista pelkäävät Omaisten apua tarvitsevat Miksi siirtyä hoitokotiin? SENIORTEK Kun kotona asumista voidaan tukea HoivaTurva R Yksinkertainen, helposti asennettava kutsu- ja valvontajärjestelmä Jatkuva valvonta Vahva intimiteettisuoja, ei kuvaa Soveltuu lähes kaikkiin ongelmatilanteisiin Ei tarvita hälytysranneketta Yksityisessä kodissa oleva valvontajärjestelmä vähentää omaisen huolta. asiakastyytyväisyyskysely 6/2011 kotona asumisen tueksi Tuotteella pitkä elinkaari Uutta, innovatiivistä teknologiaa Kustannustehokas Suunniteltu hoivahenkilökunnan ehdoilla INNOSUOMI palkittu Myynti 045 77311950 Asennus Huolto 045 77311951 seniortek@seniortek.fi www.seniortek.fi Proinno Design JOULU JOKAISELLE JOULUOHJELMIEN KIRJA Kirsti Koivula, Ilmestynyt 2007, 112 sivua, nidottu, vain 18 Kirja virittää joulutunnelmaan joulumiettein, -runoin ja -perintein, siinä on hartaasta ohjelmasta iloiseen pikkujouluun paljon erilaisia jouluisia tietokilpailuja, arvuutteluja, perinteisiä joululeikkejä, pöytäkuntien välisiä tehtäviä, yleisöleikkejä, adventti-, joulu- ja sketsiesityksiä, joulutarinoita, ym. Kotiin, kerhoon, kouluun, yleisöjuhlaan tai pikkujouluun! Ohjaajan kirja, joka sopii kaikille! LÄSNÄOLON LÄMMÖSSÄ ERITYISRYHMIEN OHJAAJAN VIRIKEKIRJA Kirsti Koivula, Ilmestynyt 2007, 144 sivua, nidottu, vain 30 lämminhenkisiä, valoisia, hellyttäviä, aistejahiveleviä virikkeitä hyvänolon hetkiä helppoja tietokilpailuja pientä päänvaivaa rattoisaa rupattelua Ohjaajan kirja kehitysvamma- ja dementiatyöhön sekä kaikkien erityisryhmien käyttöön. Soveltuu myös omaishoitajille ja sairaaloiden henkilökunnalle pienten virikehetkien luomiseksi. PIRTIN PUOLELLE IKÄIHMISTEN VIRIKEKIRJA Kirsti Koivula, Ilmestynyt 2005, 144 sivua, nidottu, vain 25 Valmista ohjelmaa kaikenkuntoisille; virkeille eläkekerholaisille, vanhainkotien ja palvelutalojen asukaskokoontumisiin, päiväkeskusten toimintatuokioihin, kuntoutusryhmiin. hoksotinharjoituksia paljon pakinoita, tarinoita, muisteluja, runojakin ryhmäristikoita päivän pähkinöitä vanhojen laulujen visailuja tuhti paketti tietokilpailuja kansanperinnettä sananparsista ja vanhankansan enteistä kysymysten muodossa leikkiä valintatehtäviä yms. Nämä ja muut virikekirjat löydät... www.virikekirjat.fi...tai soita 050 511 0573 NOPEA TOIMITUS! TUOTTEET POSTITETAAN JO TILAUSPÄIVÄNÄ JA NIILLÄ ON TÄYSI 14 PV:N TUTUSTUMIS- JA PALAUTUSOIKEUS! LÄHETYKSEN MUKANA TULEE LASKU, 14 PV:N MAKSUAJALLA. 12
Aika hölmö otsikko. Kummallinen rinnastus, ei mitään yhteistä, vai mitä, hyvä lukija. Vuonna 1998 julkaisi tunnettu poliitikko Pertti Paasio kirjan nimeltä Punatulkku ja sikarodeo. Tämän teoksen vastaavanlaisen lievästi provokatiivisen nimen yllyttämänä ajattelin kirjoittaa jutun tuolla otsikolla. Johan Bäckmanin väitöskirja, Häkämiehen hyppy lobbariksi, Talvivaaran ympäristöongelmat, kasvava työttömyys, sekavat kunnallisvaalit tai Obaman uudelleenvalinta olisivat tietenkin olleet painavampia aiheita. Päätin kuitenkin hiukan keventää, näin joulun alla. Sinitiainen on yksi pieni syrjäytymisvaarassa ja tukiasuntojen tarpeessa oleva suomalaisen luonnon kesäinen kolopesijä. Muita ovat ainakin kirjosieppo, talitiainen, leppälintu ja vaikkapa puukiipijä. Miksei myös hiiripöllö ja tuulihaukkakin, mutta jätetään petolinnut tällä kertaa. Ongelmana on suomalainen pökkelöpuita karsastava metsäteollisuus ja puistojen hoito. Kolopesijät ovat entistä enemmän palveluasuntojen varassa. Näitä onneksi tuottavat kaltaiseni linnunpöntön väsääjät. * * * Poikavuosina pönttöjen teossa suurin ongelma oli pöntön lentoaukon tekeminen. Ei itselläni eikä kavereilla ollut oikein sopivia kairan teriä eikä oikein vintilöitäkään. Piti näverrellä niitä reikiä muilla keinoin. Pönttöjä kumminkin syntyi vanhasta raakalaudasta ja ne kiinnitettiin puunrunkoon ongelmitta kolmen tuuman rautanaulalla. Siinähän pysyivät. Pönttöjä piti myös hoitaa. Tärkein oli joka syksyinen käytetyn palveluasunnon tyhjentäminen kesän vuokralaisen jäljiltä. Se tapahtui avattavan katon tai pohjan kautta. Kumpaakin kautta pesän jätteiden poistaminen puunoksalla keikkuen oli ja on edelleenkin hankalaa. Luonnontieteilijöiden mukaan se oli myös epäterveellistä. Pesijöiden jäljiltä oli pöntössä kaikenlaista jätettä, syöpäläisiä ja loisiakin. Siksi ja ehkä laiskuuttammekin pöntöt jäivät siivoamatta. Uusi asunnonhaltija sai majoittua siivottomaan asuntoon. Hiukan hävettää. Pönttöjen rakenteluni koki renessanssin, kun kotipihalle Espooseen piti saada kodittomille tukiasuntoja. Muutamia tehtiin talkoilla, osa ostettiin. Niitä oli saatavilla rautakaupan tarjoustiskeillä ja erilaisissa myyjäisissä. Seurakunnan miesporukkakin niitä värkkäili ja silloin jo löytyi edistyksellistä designiakin. Pönttöharrastus eskaloitui kesämökin myötä. Uutena ilmiönä syntyi metsästä löydettyjen onttojen pökkelöiden jalostaminen sopiviksi asunnoiksi. Merkittäviä olivat myös mökkivieraiden lahjoitukset, osa jopa diplomi-insinöörin suunnittelemia. Kaikissa oli tuo hankala puoli: syksyinen tyhjennys kattoja tai pohjia aukoen sai aina silmät täyteen pesäpurua ja aina joku pönttö hajosikin. Uutta innovaatiota tältä osin ei syntynyt. * * * Kolumni Jorma Back Sinitiainen ja globalisaatio Kirjoittaja on OTK Tässä tulee kuvaan globalisaatio, ja apu tulee Aasiasta. Jokin aika sitten kävin paikallisessa auto- ym. teknisten tarvikkeiden halpahallissa ostamassa vanhanaikaisia hehkulamppuja. En niitä löytänyt, mutta löysin hyllyn, jossa oli metrejä pitkä rivi linnunpönttöjä. Eikä ihan mitä tahansa puolilahosta raakalaudasta naulattuja. Pöntöt olivat kaikki samanlaisia, höylätystä, hieman punertavasta puusta tehtyjä. Pellitetty lentoaukko kaikissa 30 millimetriä ja eteenpäin loivasti kalteva katto ikään kuin päre-sellainen. Selvästi teollisesti tuotettuja. Hinta oli vajaat 8 euroa. Kiinnostus heräsi, poimin yhden ja menin kassalle. Kysyin kassapojalta kaksi kysymystä: Mistä puulajista nämä on tehty ja missä maassa? Kumpaankaan kysymykseen ei tullut vastausta. Ei me tiedetä, olisko jotain kumipuuta. Varmaan jostain Thaimaasta tai sieltä. * * * Ajattelin kotimaisten kolopesijöiden vierastavan näitä höylähirsiasuntoja. Ostinpa kuitenkin malliksi tämän yhden. Kotiin tultuani ihmettelin rakennetta. Ihan ehjät seinät, vain vasemman sivuseinän alanurkassa oli seinästä ulos pistävä rautalankalenkki. Vetäisin sitä pari senttiä ulos ja silloin paljastui suunnittelijoiden loistava innovaatio. Koko etuseinä aukesi alareunastaan. Se oli näppärästi saranoitu yläreunasta parilla naulalla ja rautalankasokka piti sen käytön aikana kiinni alareunastaan. Siinä se oli, helposti puhdistamista varten avattava pönttö. Jo suomalaiset muuttomiehetkin olivat idean keksineet: Seinä pois ja piano sisään. Laitoin pöntön kotipihan mäntyyn. Ehdin juuri ja juuri puusta alas kun jo ensimmäiset kaksi talitiaista olivat pönttöä tutkimassa. Näin ne markkinat valloitetaan. Nyt mieltä hiertää kilpailutilanne. Onnistuvatko kotoiset rautakauppojen pönttömestarit tai seurakunnan miesten piirin nikkarit saamaan joulu- ja kevätsesonkiin myyjäisiin ja mökkiläisten ABC-pysäkeille kotimaiset kilpailijat näille modernisti puhdistettaville pönttömalleille? Voi olla, että asiaa tuntematon ensikertalainen ihastuu näiden tuontiuutuuksien höylättyyn punaruskeaan materiaaliin ja saa bonuksena helpon puhdistamisen. Kilpailutilanne on olemassa. Mökkitonttimme yhdestätoista pöntöstä seitsemän oli käytössä viime kesänä. Putsaaminen oli tavanomaisen työlästä, vaikka oli tikkaat käytössä ja kolme pönttöä oli lahonnut uusittavaan kuntoon. Helppo nyt on arvata, minkälainen puhdistusjärjestelmä uusiin tulee. Teollisuusvakoilu kukoistaa eikä mallisuojaa tunnusteta. Etuseinä auki ja roskat pihalle. Hyvää joulun odotusta, pidetään syrjäytyneistä huolta ja hankitaan tarpeeksi tukiasuntoja. Kaikille. 13
Ortodoksisuus ja vanhuus Vanhuuden tavoitteena on elämän arvokkuuden ymmärtäminen Ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyvät kysymykset nousevat entistä keskeisemmiksi suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä 65 vuotta täyttäneiden määrä ja osuus väestöstä kasvavat voimakkaasti. Ikääntyvän väestön suuri määrä vaikuttaa yhteiskuntaan paitsi suurena erilaisia palveluja tarvitsevana ja kuluttavana ryhmänä, myös yhteiskunnallisena voimavarana, sillä suurimmalla osalla on hyvät mahdollisuudet selvitä arjestaan. Eliniän pidentymisen seurauksena vanhuus ikävaiheena on pidentynyt jopa 30 40 vuoden jaksoksi. Yhä useampi ikääntyvä jatkaa aktiivista elämää eri tavoin eläkkeelle siirtymisen jälkeen ja elää ikään kuin uuden itsensä kehittämisen jakson. Toisaalta yhteiskunnassamme on myös suuri joukko ikääntyviä, jotka esimerkiksi heikon terveyden, taloudellisen tilanteen tai yksinäisyyden vuoksi kokevat vanhuuden vaikeaksi elämänvaiheeksi. Arvokkaan vanhuuden kriteereistä on käyty yhteiskunnallista keskustelua. Usein esillä on riittävän toiminnallisuuden ja hoidon takaaminen elämänlaadun turvaamiseksi. Vähäisemmälle huomiolle on jäänyt vanhuuden ikävaiheen merkitys omien kokemusten kokoajana eheäksi kokonaisuudeksi ja sen kautta elämän arvokkuuden ymmärtäminen. Vanhuus on tavoiteltava elämänvaihe Ortodoksisessa kirkossa luostarikilvoittelijoiden muistopäivänä luetaan Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvasta Viisauden kirjasta: vanhurskas pääsee lepoon, vaikka hän varhainkin kuolee. Sillä kunnioitettu vanhuus ei ole sama kuin pitkä ikä, eikä sitä mitata vuosien luvulla, vaan ymmärtäväisyys on ihmisen oikea harmaapäisyys, ja nuhteeton elämä on oikea vanhuus. - - - Hän kypsyi varhain ja saavutti siten pitkän iän. (Viis. 4:7-9, 13) Ortodoksisen elämän keskeinen periaate on pyrkimys pyhyyteen. Vanhurskaus on pyhyyden tunnusmerkki ja se merkitsee oikeudenmukaisuutta tai oikeamielisyyttä, joka ilmenee elämässä suhteena Jumalaan ja maailmaan. Ihmiselämän tavoitteena tässä ajassa ei ole siis menestys tai pitkä ikä, vaan vanhuus, joka merkitsee elämän kokemukseen perustuvaa kypsyyttä, viisautta, ymmärtäväisyyttä. Vanheneminen ei siis tarkoita vain hiipumista ja luopumista, vaan tavoiteltavaa elämänvaihetta. 14
Ihminen kokonaisuutena Ortodoksisen teologian keskiössä on Jumalan ja ihmisen suhde. Käsitys ihmisestä määrittyy kahden keskeisen käsitteen kautta: ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänen tehtävänsä on kasvaa Hänen kaltaisuuteen. Jumalan luomistyönä ihminen on jokaisessa ikävaiheessaan arvokas Luojalleen ja luomakunnalle. Psalmin jakeet: Kun katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. (Ps. 8:4-6) kuvaavat perusajatusta ihmisyyden mittaamattomasta arvosta Jumalan kuvana. Ortodoksinen käsitys ihmisestä on kokonaisvaltainen. Ihminen on ruumiin, sielun ja hengen kokonaisuus, joka syntyy hedelmöityksen hetkellä ja säilyy aina kuolemaan saakka. Ortodoksiseen ajatteluun kuuluu myös käsitys siitä, että kaikki inhimillinen on Jumalalle tuttua. Esimerkiksi fyysisyys on vahvasti läsnä Uudessa testamentissa, sillä Jumala syntyy, syö ja juo sekä kuolee inhimillisellä tavalla. Siksi ihmisen ruumis ei ole vihollinen, vaan ystävä kirkkauden tiellä. Ruumiin rapistuminen vanhetessa ei merkitse taistelua, vaan ystävän palvelusta ihmisyyden kokonaisuudelle, joka valmistautuu siirtymään tästä ajasta iankaikkisuuteen. Ruumiillisuuden arvostaminen on osa ihmisarvoa. Siksi kaikki alistaminen ja ruumiin väheksyminen on syntiä. Toisaalta myös ruumiin ja nuoruuden palvonta on vierasta ortodoksisuudelle. Siinä ihmisyyden yksi puoli nostetaan yli muiden ja luodaan harhakuva ihmisen ruumiillisuudesta Jumalana. Ihmisyys on kokonaisuus, jonka jokainen ikävaihe on tarpeellinen tiellä pyhyyteen ja kasvuun kohti Jumalan kaltaisuutta. Vanhuus ja kuolema Arkkipiispa Leo Vanhuus on elämänvaihe, johon liittyy elämän päättymisen läheisyys tässä ajassa. Jumala loi ihmisen elämään. Kuolema ei ole Jumalan luomaa, vaan seurausta ihmisen lankeemuksesta. Vaikka se mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen ymmärretään ortodoksisuudessa salaisuutena, ei kuolemaa ymmärretä loppuna, vaan siirtymänä maallisesta olemassaolosta ikuiseen elämään. Inhimillisesti tarkasteltuna kuolema on ymmärrettävä luonnollisena asiana. Ortodoksisuudessa tämä ilmenee paitsi kuoleman muistamisena joka päivä, myös kuolevan kanssa valvomisena ja kuolinvuoteella rukousten lukemisena. Hautauspalveluksessa arkku on avoinna, jotta voimme viettää viimeistä hetkeä tässä ajassa yhdessä vainajan kanssa ja esirukousten kautta osoitamme rakkautta kuolleita omaisia ja ystäviä kohtaan. Ortodoksisuudessa korostuu myös sielun kuolemattomuus, joka merkitsee olemassaolon laatua ja lakkaamatonta yhteyttä Jumalan kanssa, joka alkaa tästä ajasta ja kestää yli kuoleman. Hengellinen kasvu Hengellinen kasvu kuuluu jokaiseen ikävaiheeseen. Usein yhteys omaan hengellisyyteen ohenee nuoruuden ja nuoren aikuisen ikävaiheessa, mutta vahvistuu ikääntymisen myötä. On luonnollista, että elämän kokemukset ja kuoleman läheisyys sekä läheisten että omalta osalta johdattavat ajattelemaan syvemmin elämän tarkoitusta ja herättävät kaipuun hengellisyyteen. Hengellinen elämä on ikään kuin nousua vuorelle, jossa on viisasta seurata tunnettua polkua ja ottaa oppaaksi joku, joka on aikaisemmin jo käynyt ylhäällä. Siksi perinne ohjaajavanhuksesta on keskeinen osa ortodoksista hengellisyyttä. Hengelliset vanhukset ovat oman elämänkokemuksensa ja kilvoituksensa kautta ohjaamisen lahjan löytäneitä kansan tunnistamia opettajia. Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen ajatus Saavuta sielun rauha, ja tuhannet ympärilläsi pelastuvat kertoo heidän koulustaan ohjaajan tehtävään. Ohjaajavanhusperinne kertoo ortodoksisen perinteen arvostuksesta elämänkokemusta kohtaan. Hengellinen ohjaus ei merkitse elämänohjeiden sanelemista, vaan ohjaajan ja lapsen vuorovaikutussuhdetta, jossa molemmat jatkavat kasvuaan ihmisenä. Suhde ei ole vain kahdenvälinen, vaan kolmen, sillä oppilaan ja ohjaajan lisäksi suhteeseen liittyy myös Jumala. Oikeus hengelliseen elämään Arvokkaaseen vanhenemiseen kuuluvat mahdollisuus hengelliseen elämään niin yksilönä kuin hengellisen yhteisön osana. Suomessa perustuslaki takaa yhdenvertaisen oikeuden uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen sekä vakaumuksen ilmaisemiseen kaikissa ikävaiheessa. Siksi laadukkaaseen ja eettisesti kestävään vanhustyöhön niin yhteiskunnassa kuin suvun ja perheen kesken kuuluvat ikääntyvän arvojen ja uskonnollisuuden kunnioittaminen sekä hengellisen elämän mahdollistaminen. Ikääntyessä elämän kokemusten läpikäyminen merkitsee usein tasapainoilua toivon, epätoivon ja katkeruuden välillä. Siksi vanhuspalvelujen järjestämisessä on huolehdittava riittävästä henkisen tuen ja hengellisen ohjauksen mahdollisuudesta. Selkeä haaste yhteiskunnassa on se, että yksityisyyden suoja hankaloittaa uskonnollisten yhteisöjen mahdollisuutta pitää yhteyttä jäseniinsä heidän joutuessaan laitoshoitoon. Vastuu yhteydenpidosta on lähiomaisilla, jotka ovat usein etääntyneet vanhuksen arjesta asuessaan toisella paikkakunnalla. Nyky-yhteiskunnassa on valitettavasti vallalla tuottamisen ja kuluttamisen ilmapiiri, jossa ihmisyyden eheys ja arvokkuus jäävät helposti tuloksellisuuden jalkoihin. Ortodoksisuudessa vanhuus on arvokas elämänvaihe, jossa keskeistä on hengellisyydeksi kasvava elämän kokemusten kokoaminen eheäksi kokonaisuudeksi ja niiden jakaminen perheessä ja ystäväpiirissä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen kautta. Teksti: Arkkipiispa Leo Kuvat: Suomen ortodoksinen kirkko 15
Järjestöt Vanhustyön johtajat ja asiantuntijat ry: Onnellista osallisuutta ja kodinomaisuutta Vanhuspalvelulaki on edennyt eduskuntakäsittelyyn ja lain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013. Lain keskeisenä tavoitteena on turvata iäkkäille ihmisille palvelutarpeen arviointiin perustuva hoito ja huolenpito laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden avulla. Laissa tullaan säätämään kotiin annettavien palveluiden ensisijaisuudesta ja vain lääketieteellisistä syistä olisi pitkäaikainen laitoshoito perusteltua. Pitkäaikaishoidossa oleville ikääntyneille tulee lakiluonnoksen mukaan turvata mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja mielekkääseen toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille tulee järjestää mahdollisuus asua yhdessä. Laissa tullaan säätämään iäkkäille henkilöille palveluita tarjoavien toimintayksiköiden laadusta. Vanhuspalveluiden kokonaisuus on paljolti muutakin kuin asumisen palveluiden tarjoamista. Vanhuspalveluiden tulee vastata ikääntymisen haasteeseen kaikilla elämän osa-alueilla oman osaamisensa näkökulmasta. Kotihoidon ja omaishoidon kehittäminen on haaste, johon tulee vastata pikaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kaste II 2012-2015 Kaste II -hanketta valmistellaan parhaillaan ja teemana on Etelä-Suomen osalta Kotona kokonainen elämä. Hankesuunnittelun keskeisinä tavoitteina ovat mm. asiakkaan osallisuuden vahvistaminen, palvelutarpeen arviointi ja hyvinvointia edistävä toiminta, kotihoidon sisällön kehittäminen sekä toimijoiden yhteistyö ja verkostot. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksen (2008:3) uudistamista (työn tulisi olla valmiina 31.5.2013). Parhaillaan ministeriössä työskentelee kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmisteleva työryhmä, jonka työskentely päättyy 31.12.2013. Ympäristöministeriö on laatinut ehdotuksen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012-2015. Ehdotuksesta on pyydetty lausunnot eri tahoilta. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman peruslähtökohtana on ikääntyneiden kotona asumista tukeva kokonaisvaltainen ja eri hallinnonalojen yhteistyöhön perustuva toimintamalli. Miten osallisuus todentuisi arkityössämme? Keskeistä yllämainituissa valmisteluvaiheessa olevissa lakivalmisteluissa, hankkeissa ja toimintamalleissa on tukea ikääntyvien kotona asumista ja samalla kääntää keskustelun näkökulma laatuun ja sisältöön. Vanhuspalvelulain valmistelun yhteydessä julkinen tiedottaminen keskittyi vain henkilöstömitoituksiin. Resurssien (eli hoitohenkilökunnan määrä ja osaamisen taso) tulee olla riittävä laadukkaiden palveluiden toteuttamiseksi, mutta tarvitaan laadun käsitteen ja sisällön avaamista sekä laadun mukaanottoa arjen vanhustyön toteutukseen. Kodinomaisessa vanhuksen osallisuutta tukevassa paikassa, olkoon se sitten oma koti, palvelutalo tai vanhainkoti, tulisi olla aina riittävästi henkilökuntaa, joka on sitoutunut työhönsä, ja esimies, joka haluaa kehittää ja johtaa vastuualueensa toimintaa. Osallisuuden mahdollistavassa yksikössä kuunnellaan asiakasta aidosti ja tunnetaan hänen elämäntarinansa. Henkilökunta on paikalla silloin, kun asiakkaat tarvitsevat. Vanhus saa pitää aikaisemmasta elämänrytmistään kiinni, hänen ei tarvitse saunoa maanantaiaamuna klo 10, jos hänelle lauantaisauna on ollut kaikki kaikessa. Omaiset ovat ikääntyneen asiakkaan lähimmät ihmiset ja heidän mukaan ottaminen hoidon ja hoivan toteutukseen tulee mahdollistaa ja toimintamallin tukea asiakaslähtöistä toimintaa. Näyttääkö palvelutalo tai laitos todella kodilta vai onko käytävillä pyykkikärryjä ja ruokapöydissä valmiiksi annosteltuna ateriat? Lähes jokaisella palveluita tuottavalla yksiköllä on toiminta-ajatus ja arvot, mutta monilla meistä on vielä paljon tehtävää, että arvot näkyvät arjessa. Johtajuuden haaste Johtaminen ja esimiehisyys ovat tulevina vuosina vanhuspalveluiden laadun kehittämisessä suurten haasteiden edessä. Olemmeko hakeutuneet esimiehiksi vai ajautuneet, olemmeko johtajia vai asiantuntijoita, onko meillä rohkeutta huolehtia, että työskentelemme perustehtävän suuntaisesti? Toivottavasti myös esimiehelle löytyy mentori ja tuki sekä mahdollisuus jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja kouluttautumiseen. Toki on oltava myös tolkkua työn tekemisen määrässä, jotta jaksaa johtaa. Vanhuspalveluiden laadun ja sisällön kehittämisessä tulee muistaa, että laadukas vanhustyö on kaikkien ammattiryhmien yhteisen tavoitteellisen toiminnan tulosta. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi tarvitaan kaikkia toimijoita; vanhustyön ammattilaisia, kunnan eri toimialojen mukaanottoa, terveyspalveluiden saavutettavuutta ja myös kolmannen sektorin osaavia toimijoita sekä ennen kaikkea ikääntyvien omaa osallisuutta niin suunnittelussa kuin toteutuksen arvioinnissa sekä omaisten mukaan ottoa. Varmaan tulevaisuudessa keskustelun keskiöön nousee entistä enemmän näkökulma asiakkaan omasta vastuusta niin omaan ikääntymiseen valmistautuessa kuin asiakasmaksujen osallisuudessa. Hyvällä yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella kehitetään ikääntyvien palveluiden kokonaisuutta! Vanhustyön johtajat ja asiantuntijat ry Arja Kumpu, hallituksen puheenjohtaja Maria Borg, hallituksen varajäsen 16
Väestön ikärakenteen muutos on 21. vuosisadan tärkein trendi, joka vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnan toimintaan niin Suomessa kuin globaalisti tarkasteltuna. Eri puolilla maailmaa kaksi henkilöä viettää 60-vuotispäiväänsä joka sekunti 58 miljoonaa henkilöä vuosittain. Iäkkäiden ihmisten määrän kasvu osana koko väestörakenteen muutosta on samanaikaisesti saavutus, yhteiskuntamme voimavara ja huolellista varautumista edellyttävä haaste, johon vastaamiseksi on rohkeasti uudistettava vanhat asenteet, rakenteet ja kehitettävä palveluiden sisältöä perustalle, joka kantaa tulevaisuuteen. Kaikkien voimavarat tarvitaan käyttöön ikäystävällisen yhteiskunnan rakentamiseen: julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin - myös kaikkien niiden kansalaisten, jotka haluavat olla rakentamisessa mukana. Tärkeää on ikääntymisen valtavirtaistaminen kaikkeen toimintaan yhteiskunnassa; valtavirtaistamisen korostaminen on niin kansainvälisen kuin kansallisenkin ikääntymispolitiikan keskiössä ja sitä on edelleen vahvistettava. Ikätasa-arvon toteutumiseksi on puututtava ikäsyrjintään, niin asenteelliseen kuin rakenteelliseenkin. Globaalisti tulevaisuuden tavoiteasetannan keskeinen ajuri on oleva koko väestön ikärakenteen muutos Varautuminen on siis avainasemassa. Vuosituhannen vaihteessa järjestettiin huippukokous, jossa YK:n jäsenvaltiot kokoontuivat muotoilemaan uutta tulevaisuusnäkyä. Kokouksessa hyväksyttiin päätöslauselma 55/2: YK:n vuosituhatjulistus. Julistukseen sisältyy monia koko maailmaa koskevia kehitystavoitteita, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2015 mennessä 1. On siis ajankohtaista pohtia, millainen on post-2015 ohjelma tavoitteineen 2. Ainakin sen tavoiteasetannan keskeinen ajuri on oleva koko väestön ikärakenteen muutos. Niin meillä kuin muuallakin. Jäsenvaltioiden pohdinnoissa on nostettu esille mm., että haasteet ovat monimuotoistuneet ja kasvaneet sitten millenniumin, että sama ratkaisu ei toimi kaikkialla ( one size does not fit all ) ja että tavoitteet on luotava yhdessä, vuorovaikutteisessa prosessissa. Pohdinnat yhdistävät monia eri toimijoita. Muiden muassa Help Age International -järjestö esittelee sivustollaan post-2015 ohjelman tavoiteaihioita ja kutsuu kommentoimaan 3 näitä. Ehdotusten taustalla on ajatus ikäintegroituneesta yhteiskunnasta, jossa tavoitteena on eri-ikäisten ihmisten hyvä elämänlaatu. Ehdotusaihiot liittyvät kaikenikäisen väestön mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen elämän edistämiseen, toimeentulon varmistamiseen (ml. sosiaaliturva & mahdollisuus tehdä työtä), riskiryhmien tunnistamiseen ja tarkoituksenmukaisten seurantaindikaattorien kehittämiseen. Alati ajankohtaisia tavoitteita, joiden eteen on Ministeriön näkökulmasta Päivi Voutilainen Suomi varautuu väestön ikärakenteen muutokseen Kirjoittaja on sosiaalineuvos, Sosiaali- ja terveysministeriö / Sosiaali- ja terveyspalveluosasto tarpeen tehdä työtä myös Suomessa. Omat haasteemme ovat mittavat, mutta erityisen mittavia ne ovat kehitysmaissa, joissa asuu tällä hetkellä 73 prosenttia koko maailman ikääntyvästä väestöstä. Suomessa varautumisen tueksi on meneillään useita toimia; vuonna 2009 julkistettu Ikääntymisraportti 4 on oiva esimerkki tästä. Kuluvana syksynä käynnistyi myös Kestävästi ikääntyvä Suomi -toimenpideohjelma 5. Ohjelmaa valmisteleva työryhmä tuottaa ehdotuksia toukokuun 2013 loppuun mennessä. Suomessa - monien muiden maiden tavoin - tavoitteena on ikäintegroitunut yhteiskunta; se tarkoittaa yhteiskuntaa, joka pystyy tarjoamaan ikääntyville kansalaisilleen terveen ja aktiivisen elämän niin pitkään kuin mahdollista sekä turvaamaan elämän loppuvaiheessa tarvittavan hoidon ja huolenpidon riippumatta hoidon tarpeesta ja ihmisen omista käytettävissä olevista voimavaroista. Ikääntyminen koskettaa kaikkia, myös ratkaisut sen mukanaan tuomiin muutoksiin täytyy löytää yhdessä. Eri ikäpolvien on oltava tässä työssä mukana. Tavoitteeksi on asetettava sosiaalisesti laadukas yhteiskunta, jonka kulmakiviä eri-ikäisille ovat 1. riittävä sosiaaliturva ja palvelut, 2. osallisuus, 3. mahdollisuus löytää ja käyttää voimavarojaan yhteiskunnallisen toiminnan eri areenoilla ja 4. em. oikeudenmukaiseen toteuttamiseen perustuva yhteiskunnallinen yhtenäisyys. Erityistä merkitystä em. tavoitteiden toteutumisessa on Suomessa ohjauksen ISOLLA muutoksella: iäkkäiden asemaa ja palveluja koskeva ohjaus muuttuu niin, että tulevaisuudessa informaatio- ja resurssiohjauksen sekä valvonnan rinnalle on nousemassa normatiivinen ohjaus: vanhuspalvelulain 6 on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013. Kyseessä on muutos, jota seurataan lähitulevaisuudessa tarkoin eri puolilla maailmaa. Lain ohella ja sen toimeenpanon tueksi uudistetaan ikäihmisten palvelujen laatusuositus ja valvontaohjelmia. Virkamiesvinkkelistä katsottuna kuluva vuosi on ollut historiallinen ohjauksen muutoksen valmistelussa mukana oleminen on ollut ainutlaatuinen kokemus. On jotain, mitä vanhana muistella :) Joulu on ovella, samoin tuleva vuosi uusine haasteineen. Toivotan kaikille Hoivapalvelut-lehden lukijoille rauhallista joulua. Seuratkoon sitä ikäystävällinen uusi vuosi! 1 YK:n vuosituhatjulistus ja -tavoitteet. Saatavilla: http://www.ykliitto.fi/julistus_suomeksi 2 UN/ECOSOC Post-2015 UN Development Framework. Available at: http:// www.un.org/en/ecosoc/newfunct/pdf/post_2015_un_development_framework_summary.pdf 3 Kommentoinnista kiinnostuneet: ottakaa yhteyttä Anders Hylanderiin, HelpAge International, s-posti: ahylander@helpage.org tai osallistukaa keskusteluun osoitteessa: www.helpage.org/post-2015 4 Valtioneuvoston kanslia 2009. Ikääntymisraportti. Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä. Saatavilla: http://vnk.fi/ julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=251432 5 Sosiaali- ja terveysministeriö 2012. Kestävästi ikääntyvä Suomi -toimenpideohjelma. Lisätietoa osoitteessa: http://www.stm.fi/vireilla/tyoryhmat/ikaantyva_suomi 6 HE 160/2012 laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Saatavilla: http://217.71.145.20/ TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+160/2012&base=erhe&palvelin=www. eduskunta.fi&f=word 17
Sertifiointi Validiassa laatu näkyy aitona asiakaslähtöisyytenä Vantaan Validia-kodin vanhuspalvelut oli ensimmäisten sertifioitujen yksiköiden joukossa, kun Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:lle myönnettiin vastikään ISO 9001-laatusertifikaattti. - Kyllähän minä soitan vaikka joka päivä, jos halutaan! Eläkeläinen Eino Heikkilä on yksi Vantaan Validia-kodin noin kuudestakymmenestä asukkaasta. Lausahdus liittyy haitarinsoittoon, jota Heikkilä on harrastanut jo ainakin 30 vuotta. Pianoa, kitaraa ja mandoliinia on tullut myös soitettua. Musisointi ja muun viriketoiminnan monipuolistuminen on yksi oiva esimerkki laatusertifikaatin käytännön vaikutuksista asukkaiden arkeen. - Meillä on viikoittain musiikkipiirin lisäksi myös keskustelu-, muistelu- ja toimintapiirit, joiden suunnitteluun asukkaat ovat päässeet itse osallistumaan, kertoo lähihoitaja Sirkku Lax, toinen talon yhteisen viriketoiminnan vetäjistä. - Torstaipiirien lisäksi seurakunnan edustajat vierailevat säännöllisesti, ja kesällä päästään esimerkiksi kesäteatteriin. Vantaalla asukkaat voivat myös ulkoilla päivittäin. Viriketoimintaan osallistuminen on vapaaehtoista, mutta kaikkia rohkaistaan mukaan. Hanuristin repertuaari on laaja, Metsäkukista Äänisen aaltoihin. Ja soitto soi, kun pyydetään. - Isänpäivänä soittelin ja porukka tanssi mukana. Nyt pitäisi kuulemma soittaa vaikka joka päivä. Mikäpä siinä, varsinkin kun tietää että muut tykkäävät. Rattoisaa hommaa, Heikkilä myhäilee. Sertifiointi lisää työn selkeyttä Sertifiointiprosessi sisältää muun muassa erilaisten työprosessien kuvausta ja hyvien käytäntöjen tiivistämistä yhteiseksi toimintamalliksi. Sirkku Lax on tehtyyn työhön tyytyväinen. - Omaan työhön sertifikaatti on tuonut selkeyttä töihin tullessaan tietää, mitä pitää tehdä. Talon yhtei- Eino Heikkilä on viihtynyt Vantaan Validia-kodissa jo useamman vuoden ajan. Kainalossa lähihoitaja Sirkku Lax. 18
Miten työn laatua mitataan? set toimintamallit ovat tärkeitä, kun toisinaan työskentelee muilla osastoilla. Tärkeää on myös toiminnan dokumentointi. Samalla Lax muistuttaa, ettei laatusertifikaatti suinkaan ole mikään autuaaksi tekevä käsikirja, vaan että toiminnan seuraaminen ja kehittäminen on kaiken a ja o. Laatusertifikaatin saaminen on upea saavutus, josta on syytäkin olla ylpeä. - Sertifikaatti osoittaa, että olemme onnistuneet todentamaan tärkeimmän asiakkaamme eli vanhuksen olevan meillä aidosti keskiössä, iloitsee Validian Etelä-Suomen aluejohtaja Ritva Hakkarainen. Eino Heikkilä kertoo viihtyvänsä Vantaan Validia-kodissa hyvin, etenkin kun talon muista asukkaista riittää seuraa. - Hyvin täällä viihtyy, mitä nyt välillä käy aika pitkäksi. Mutta juttua meillä riittää! Se lisää myös turvallisuutta, kun tuntee ja tietää toisesta ihmisestä enemmän. Hakkaraisen mukaan Vantaan Validia-kodin vanhuspalvelujen erityinen vahvuus on juuri yhteisöllisyys. - Tärkeimpiä asioita niin Vantaalla kuin muissakin vanhuspalveluyksiköissä on kodinomaisuus, kiireettömyys ja jokaisen asukkaan saama arvostus, heidän kuulemisensa sekä heille tarjottava turvallinen asuminen, hän toteaa. Mutta kuinka asukkaat kokevat laatusertifikaatin? Heikkilä kiteyttää asian hyvin. - Tekemisessä tulee aina ajatella laatua ja lopputulosta. Mielestäni toiminta täällä on laadukasta, kun vain pyrkii tekemään kaiken niin hyvin kuin voi. Janne Kettunen Laatujärjestelmä on tehokas työkalu organisaation toiminnan kehittämiseksi. Se ohjaa kohti haluttua päämäärää. Laatujärjestelmän rakentamiseen ja toteuttamiseen osallistuu koko henkilöstö. Palvelualoille sopiva laatujärjestelmä ISO 9001:2008 määrittelee ja vakiinnuttaa yhteisön toimintamallin koko organisaatiolle parantaa organisaation eri osastojen yhteistoimintaa ja palvelun laatutasoa selkeyttää sekä johdon, että työntekijöiden vastuut ja velvollisuudet Inspecta Sertifiointi Oy:n tekemä arviointi ja sertifiointi varmistavat vaatimukset täyttävän laatujärjestelmän, jonka avulla yritys pystyy ylläpitämään tavoitellun laatutason. Jatkuva parantaminen luo erinomaista laatua Ota yhteyttä! Hannele Kukkola, Toimialavastaava (sosiaali ja terveydenhuolto) Puhelin 010 521 6750 Inspecta Sertifiointi Oy myönsi keväällä 2012 Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:lle laatusertifikaatin, joka varmentaa, että organisaation laatujärjestelmä täyttää ISO 9001:2008 -standardin vaatimukset. ISO 9001 on maailman tunnetuin standardi ja käytetyin johtamismalli, joka perustuu jatkuvan parantamisen filosofiaan. ISO 9001 -sertifikaatti on luotettava todistus, joka osoittaa yrityksen toimivan asiakaslähtöisesti ja järjestelmällisesti laadun kehittämisessä. Ensimmäisessä vaiheessa sertifioitiin Vantaan Validia-kodin vanhuspalvelujen toiminnan lisäksi Jyväskylän, Haapaniemen ja Tourulan Validia-talojen vammaispalvelujen toiminta sekä Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n johto ja hallinto. - Olemme saavuttaneet hienon lopputuloksen pitkässä ja työteliäässä prosessissa. Jatkossa on tärkeää asiakaspalautteiden avulla kehittää edelleen toimintaamme ja pitää yllä laatutasoa. Sertifiointi jatkuu loppuvuoden kuluessa kahdeksassa vammais- ja vanhuspalveluyksikössämme, toteaa Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n toimitusjohtaja Risto Hämäläinen. Laatusertifikaatin lisäksi Invalidiliiton Asumispalveluille myönnettiin keväällä myös REILU-palvelumerkki. Sosiaali- ja terveysalan valtakunnallisen järjestöjen yhteinen Reilu Palvelu ry on myöntänyt palvelumerkin vastuullisesta liiketoiminnasta ja laadukkaasta palvelusta. 19
Suomen Terveystalo Oy ja Biohit Oyj allekirjoittivat hankesopimuksen Terveystalo Oy ja Biohit Oyj ovat allekirjoittaneet hankesopimuksen, jossa Biohit tarjoaa Gastro Panel -laboratoriomäärityspalveluita Terveystalon asiakkaille. Osana hankesopimuskokonaisuutta Terveystalo mm. järjestää mahasyövän riskin seulontaprojektin yhteistyössä Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymän kanssa ja Biohit analysoi Terveystalon keräämät näytteet omassa laboratoriossaan (Pilottihanke). GastroPanel on verinäytteestä otettava testi, joka erottaa terveet ja sairaat mahalaukut toisistaan sekä priorisoi jatkotutkimuksia tarvitsevat potilaat. - Odotamme mielenkiinnolla yhteistyötä Biohitin kanssa, sillä heidän tarjoamansa kokonaisvaltainen GastroPanel -palvelu mahdollistaa helpon tavan löytää vatsan alueen sairauksia, jotka aikaisin havaittuina ja nopeasti hoidettuina säästävät julkisen terveydenhuollon kustannuksia, sanoo Terveystalon johtaja Jari Karhu. - Palvelu luontevalla tavalla täydentää Terveystalon jo olemassa olevaa palvelutarjontaa. Näemme Gastro Panel -tutkimusta koskevan hankesopimuksen soveltuvan erinomaisesti strategisiin tavoitteisiimme olla terveydenhuollon edelläkävijä, joka aktiivisesti kehittää suomalaista terveydenhuoltoa ennakkoluulottomasti ja innovatiivisesti tarjoten asiakashyötyjä niin yksityiselle kuin julkiselle sektorille. Koemme hankesopimuksella saavutettavien tavoitteiden olevan omiaan edistämään suomalaisten terveyttä ja ennaltaehkäisemään sairauksia ja niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Biohitin toimitusjohtaja Semi Korpela on myös tyytyväinen sopimukseen. - Kyseessä on merkittävä avaus, joka onnistuessaan antaa Biohitille hyvät eväät kehittää GastroPanel -palvelukonseptia yhdessä Terveystalon kanssa ja tuo GastroPanelin kaikkien suomalaisten saataville Terveystalon maan laajuisen palveluverkoston kautta, Semi Korpela toteaa. Mahasyövän riskien seulonta alkoi Satakunnassa Keski-Satakunnassa on aloitettu koko maassa ainutlaatuinen mahasyövän riskin seulonta. Seulontaan kutsutaan kaikki tänä vuonna 55 vuotta täyttävät henkilöt Keski-Satakunnan kansanterveystyön kuntayhtymän alueella. Neljän kunnan alueella kohderyhmään kuuluu noin 400 henkilöä. Oletus on, että tästä ryhmästä mahasyövän riski on noin 20-25 ihmisellä. Verikokeilla tehtävällä seulonnalla pyritään puolittamaan mahasyöpään kuolevien määrä. - Mahasyövän ennuste on hyvin huono. Puhutaan että yli 90 prosenttia diagnoosin saaneista kuolee seuraavan 5 vuoden aikana. Ja tämäkin on positiivinen ennuste, sanoo ylilääkäri Jussi Laaksonen Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymästä. Mahasyöpää on aiemmin seulottu vain 90-luvun puolivälissä, jolloin kohderyhmänä oli 15 000 miestä Kotkassa ja Vantaalla. Saatujen tulosten perusteella seulonnan vaikuttavuus oli jopa parempi kuin esimerkiksi mammografialla. Parhaillaan neuvotellaan Pohjois-Suomessa ja Kaakkois-Suomessa vastaavan ohjelman aloittamisesta välittömästi. Mahasyöpäriskin seulonta paljastaa ikään kuin oheistuotteina myös muita sairauksia, kuten helikobakteerin aiheuttaman riskin sairastua osteoporoosiin ja B12-vitamiinin puutoksen aiheuttamiin sairauksiin. 20