1 MALLIVASTAUKSET/ARVIOINTIPERUSTEET Kauppaoikeus 24.4.2006 Pakolliset aineopinnot
2 1 (Toiviainen) Kysymys oli sen luonteinen, että siihen ei sellaisenaan voinut antaa mitään >oikeata= vastausta, vaikka Antti Pelokkaan huolet pyrittiin tuomaan esiin. Päähuomio arvostelussa kiinnitettiinkin niihin seikkoihin, joita osakas (ja juristi) joutuu miettimään tapauksen kaltaisissa oloissa. Vastauksia arvioitaessa otettiin siten suuressa määrässä huomioon niiden oikeudellisten kysymysten >paikantaminen= ja esiin tuominen, joihin tapauksen olosuhteissa on syytä oikeudellisesta näkökulmasta kiinnittää huomiota. >Mallivastaus= on siten sekin luonteeltaan eräänlainen vastausrunko. Yhtiön omaisuuden käyttäminen. Säätiön perustaminen on mahdollista myös oikeushenkilölle. AKulttuurisäätiö@ ei sinänsä kerro mitään säätiön toiminnasta, joten siitä pitäisi ilmeisesti saada tarkempaa tietoa. Kulttuurin edistäminen kuulu OYL 12 luvun 6 ':n mukaisiin käyttötarkoituksiin, joten siitä huolimatta, että varoja ei käytetä yhtiön (liike)toimintaan, varojen siirtäminen tällaiselle säätiölle on mahdollista. Toisaalta, tapausselosteesta ei ilmene (vaikka selvennyksenä viitattiin UPM Kymmeneen, josta tapauksessa sinänsä ei ollut kysymys), oliko säätiölle luovutetttu varallisuus >kohtuulllinen=. Huomioon joudutaan ottamaan sekä varojen absoluuttinen määrä että se, mikä kutsussa mainittu >kulttuurin edistäminen= on ja miten se tapahtuu (esimerkiksi tuomalla varat luovuttaneen yrityksen nimen esiin tms.). Yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden luovuttamisessa säätiölle huomiota täytyy kiinnittää myös siihen, että luovutus tapahtuu OYL 7 luvun säännösten mukaisesti. Tapauksen selosteesta ei myöskään ilmene se, kuka käyttää määräämisvaltaa säätiössä (säätiön hallitus), mikä on tärkeää esimerkiksi siitä syystä, tulisiko säätiö rinnastumaan OYL 1 luvun 3 ':ssä tarkoitettuun konsernin tytäryhteisöön.
3 Isossa yhtiössä - kuten tapauksessa kuvatussa - osakas voi saada tietoja säätiöstä, sen tarkoituksesta ja toiminnasta käyttämällä OYL 9 luvun 12 ':n kyselyoikeuttaan. Säätiötä koskevia asiakirjoja tai muuta siihen/sen perustamiseen liittyvää aineistoa osakas ei ole oikeutettu saamaan nähdäkseen (selosteen mukaan yhtiössä on useampia kuin 10 osakasta). Tämä saatttaa olla ongelmallista, mikäli säätiöiminen ei olisi osakeyhtiöoikeudellisesti luvallista, sillä aikanaan säätiörekisteristä mainitut tiedot ilmenevät, mutta silloin osakkaan saattaa olla jo liian myöhäistä reagoida OYL 9 luvun 17 ':n nojalla yhtiökokouspäätökseen. Huom: Kun yhtiökokouksessa käsitellään varojen luovuttamista >perustettavalle säätiölle=, osakkaan kannalta olisi tärkeä tietää säädekirjan sisällöstä varsin paljon. Näitä asioita OYL ei velvoita kutsussa mainitsemaan, mutta mm. kyselyoikeuden nojalla osakkaan on aiheellista pyrkiä selvittämään, mikä se säätiön SäätiöL:ssa edellytetty tarkoitus on, ja mitä yhteyksiä Raha On Arvo Oyj:llä tulisi olemaan säätiön kanssa (esimerkiksi se, olisiko yhtiön hallitus säätiön hallituksena ym.). 2 (Oesch) Tapauksessa vaadittiin eräiden tunnusmerkkioikeudellisen periaatteiden tuntemista: erottamiskyvyn (tavaramerkki) tai yksilöivyyden (toiminimi), harhaanjohtavuuden ja sekoitettavuuden. Lisäksi täytyi tietää, mikä on tavaramerkki ja mikä on toiminimi. Tavaramerkki EUROTERVEYS terveystuotteille. Tavaramerkkia käytetään liikkeeseen laskettavien tavaroiden tai palvelusten erottamiseksi toisten tavaroista tai palveluluista. Tavaramerkkinä voi olla myös sana: pääasia että haettu tunnus voidaan esittää graafisesti. Rekisteröinti on normaali tapa saada tavaramerkkioikeus. Tavaramerkiltä vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia eli esimerkiksi ns. erottamiskykyä. Tällä tarkoitetaan sitä, että pelkästään sellaista tunnusta joka yksinomaan tai vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisee tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta taikka valmistuspaikkaa tai aikaa, ei sellaisenaan pidetä erottamiskykyisenä (TMerkkiL 13 ). Tavaramerkki ei saa olla siten liian kuvaileva. Esim. sana KAHVI kahville. Mutta vakiintumisen kautta voidaan erottamiskyky myös tällöinkin saavuttaa. EUROTERVEYS on rajamailla, mutta voi suojan kylläkin saavuttaa. Lisäksi tavaramerkki ei saa olla ns. harhaanjohtava: se ei saa antaa väärää kuvaa tuotteen ominaisuuksista tai alkuperästä (14 ). Sellainen tuskin nyt kysymyksessä. Tavaramerkki NEW BORN BABY. Esimerkiksi tunnetussa BABY-DRY-tapauksessa on päädytty erottamiskykyyn, ja jos sanottua merkkiä verrataan siihen voitaisiin ajatelle erottamiskyvyn täyttyvän. 13 :stäkin ilmenee, että kaikkialla missä tavaramerkki vaikuttaa (kohdepiiri) kuten suhteella kuluttajiin, on merkitystä. Siten englanninkielinen sanottu merkki NEW BORN BABY täällä voisi hyvin olla erottamiskykyinen. Huom. myös vakiinnuttamismahdollisuus. Helsingin PATJA JA PETI keravalaiselle liikkeelle toiminimeksi on kuitenkin harhaanjohtava maantieteellisen toiminta-alueensa takia (jos kerta ei ole pääliikettä tai
4 muuta vastaavaa Helsingissä). Yrityksen laadusta tai tuotteesta se ei anna väärää kuvaa, mutta maantieteellisestä toiminta-alueesta todennäköisesti. Toiminimi ei tavaramerkin tapaan saa olla ns. harhaanjohtava (TNimiL 9 ). SUOMEN SUOLA näyttäisi viittaavan kapeampaan toiminta-alaan kuin todellisuudessa, joten tässä ovat samat epäilyt harhaanjohtavuudesta. Eli ei välttämättä hyväksyttävä. Toiminimi ei saa olla sekoitetavissa aiemmin rekisteröityyn toiminimeen (TNimiL 3 ).Yhtäläisyydet ja erot vaikuttavat sekoitettavuusarvioinnissa. Toiminimen iskuosa tärkeä: KEHÄN AUTOTALO// KEHÄN AJOPELI. Toiminta-ala ja maantieteellinen ala samoin kuin ainakin firmadominantissa oleva osa KEHÄN voisi viitata sekoitettavuuteen. Joten tämäkään ei näyttäisi olevan ilman muuta hyväksyttävä, ellei myöhempi hakija saata todennäköiseksi, ettei aikaisemman toiminimen haltija saata kärsiä myöhemmän johdosta vahinkoa. 3 (Pihlajarinne) a) Sekä kilpailunrajoituslain että SopMenL:n tarkoitus on hyväksyttävän kilpailun aikaansaaminen ja ylläpitäminen. Keskeinen ero on kuitenkin säännösten tavoitteissa. Kilpailunrajoituslailla pyritään ensisijaisesti aikaansaamaan tehokasta kilpailua ja näin suojaamaan yleistä etua ja välillisesti myös kuluttajaa. SopMenL:n tavoitteena taas on suojata elinkeinonharjoittajaa. Välillisesti saatetaan suojata samalla myös kuluttajaa. Selvin ero lakien välillä on niiden soveltamisessa. Kun kilpailunrajoituslakia monesti sovelletaan laajoihin talous- ja elinkeinopoliittisesti merkittäviin asioihin, jolloin keskeisenä kysymyksenä on hinta, sovelletaan SopMenL:a pääasiallisesti markkinointiin. (Castren s. 237.) b) Immateriaalioikeudelliset erityislait kuten patentti-, hyödyllisyysmalli-, malli-, tavaramerkki-, ja tekijänoikeuslait suojaavat elinkeinonharjoittajaa kilpailijoiden toimenpiteitä vastaan, sikäli kun näissä laeissa määriteltyjä yksinoikeuksia on loukattu. Verrattuna näihin yksinoikeuksiin SopMenL:n säännökset ovat erityisesti, mitä 1 :n yleislausekkeeseen tulee, yleisluontoisia ja siitä johtuen niiden suojapiiri kilpailijoiden toimia vastaan on monesti epämääräisempi. Elinkeinonharjoittaja voi saada samanaikaisesti suojaa sekä em.erityislakien että SopMenL:n säännösten perusteella. (Castren s. 237) c) Vertikaalisella kilpailunrajoituksella tarkoitetaan eri tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välisiä kilpailunrajoituksia. Ne voivat perustua sopimuksiin tai yksipuolisiin toimenpiteisiin. Vertikaalisia kilpailunrajoituksia liittyy usein erilaisiin jakelujärjestelmiin. Vertikaaliset kilpailunrajoitukset voidaan jakaa hinnoittelua koskeviin ja muihin rajoituksiin. (Rissanen ym.) d) Avoimuus/avoimuuden periaate edellyttää hankintamenettelyn järjestämistä siten, että hankintamenettelyn syrjimättömyys voidaan todentaa. Tarjoajille tulee antaa riittävät ja yhdenmukaiset tiedot hankinnasta ja ratkaisuperusteista. Hankintayksikön menettelyn tulee muutenkin olla avointa ja tarjoajien ennakoitavissa olevaa. Hankinnasta on ilmoitettava riittävän laajasti, jotta potentiaaliset tarjoajat voivat halutessaan osallistua kilpailuun. Milloin tarjouskilpailun ratkaisuperusteena käytetään kokonaistaloudellisuutta, hankintayksikön tulee niin kynnysarvojen yläpuolella kuin niiden alapuolellakin ennakolta ilmoittaa ratkaisuperusteet, joilla paras tarjous valitaan. Lopullinen hankintapäätös tulee ilmoittaa samoin perustein kuin tarjouspyynnössä on ilmoitettu. Hankintapäätös tulee perustella soveltaen ennakolta ilmoitettuja ratkaisuperusteita. (Rissanen ym.)
5 4. Bärlund Sovellettavaksi tulee kuluttajansuojalain 2 luku, koska kyseessä on selkeästi kuluttajiin kohdistettu markkinointi. - Sopimattomasta menettelystä annetun lain säännöksiä ei tarvinnut mainita. Pelkkä viittaus SopMenL:n säännöksiin antoi hyvin niukasti pisteitä vastauksesta. a) Markkinoinnin laillisuuden arvioinnin kohteena ovat sekä sattumanvaraiset edut eli markkinointiarpajaiset että lehdessä julkaistava mainos. Hyviin pisteisiin ylsi vastaus, jossa selvitettiin ensinnäkin KSL:n 2:4b:n ja 2:5:n sisältöä, mutta myös kirjan jaksoa (s. 760-761) sattumanvaraisista eduista. KSL:n 2:1:n yleislausekkeen perusteella on katsottu kielletyksi sellaisten arpajaisten käyttöä markkinoinnissa, jotka hallitsevat ko. mainosta tai muuta markkinointia. b) Alennusmyyntiin sovelletaan KSL:n 2:3:n säännöstä. Pelkän lainkohdan referoiminen ei riittänyt, vaan vastauksesta tuli ilmetä, että A ei voi viitata edeltäjänsä hintoihin. - usea opiskelija totesi, että A voi viitata edeltäjän perimiin hintoihin, koska A vain jatkaa edeltäjän toimintaa. Tämä selitys ontuu, koska kysymyksessähän mainitaan nimenomaan, että kyse on liikkeen avajaisista, eikä vain kuluttajalle näkymättömästä omistajanvaihdoksesta. Kirjassa (s. 760) painotetaan vaatimusta, että vain saman elinkeinonharjoittajan hintoihin voidaan viitata alennusta laskettaessa. c) Tässä tuli arvioida sekä ilmainen-sanan käyttöä että ao. kylkiäisen käytön edellytyksiä. Kirjassa (s. 759) todetaan, että ilmainen-sanaa ei saa käyttää lisäedusta, jonka saaminen edellyttää tavaran ostamista. Lisäksi uudehkossa KSL:n 2:4:n säännöksessä on sallitun kylkiäismarkkinoinnin edellytykset. Kupongissa olisi pitänyt mainita tarjouksen arvo sekä tarjouksen käyttöä koskevat rajoitukset. Hyvien pisteiden saamiseksi on edellytetty kirjan sisällön tuntemista, eikä lakipykälien pelkkä referoiminen näin ollen ole riittänyt.