Ympäristöraportti 2004

I L M A I L U L A I T O S Ympäristöraportti 2004

Sisältö 3 Pääjohtaja Mikko Talvitie: Entistä ympäristötehokkaampia lentoliikenteen palveluita 4 Katsaus vuoteen 2004: Kohti tasaista matkalentoa 7 Ilmailulaitos palvelee lentoliikennettä 8 Lentoon kaikkialta Suomesta 10 Ilmailulaitoksen ympäristötyö 10 Ilmailulaitoksen ympäristöpolitiikka 11 Ympäristötyömme lähtökohdat 13 Työtä puhtaan veden puolesta 14 Liukkaudentorjunnassa tarvitaan kemiaa 15 Talvikunnossapito osaavissa käsissä 18 Ilmailulaitoksen kiinteistöt ja maa-alueet 21 Päästöt paikallisesti ja maailmanlaajuisesti 22 Tekniikan kehittyminen vähentää lentokonepäästöjä 24 Päästöjä ja energiankulutusta arvioidaan 26 Tasapainoista melunhallintaa 27 Melun lähteillä 28 Melunhallinnan jatkuva prosessi 32 Lentoasemakohtaiset tunnusluvut 2004 34 Varmennuslausunto Ilmailulaitoksen ympäristöraportti 2004 Toimitus: Mikko Viinikainen, Tuija Hänninen, Kaisa Mäkelä ja Niina Rusko / ILL Varmennus: KPMG Sustainability Services Editointi: Marja Hakola / Huckleberry Communication Ulkoasu ja taitto: Satu Lusa / Kaskelotti Valokuvat: Jyrki Komulainen, Jari Puranen, Marja Helander ja ILL:n kuva-arkisto Paino: Erweko

Entistä ympäristötehokkaampia lentoliikenteen palveluita Ulkomaan henkilömatkoista Suomessa lähes kaikki tehdään lentäen, risteilymatkoja lukuun ottamatta. Tavaraliikenteessä lentorahdin osuus Suomen ulkomaan viennin arvosta on 13 %. Lentoasemamme ovat portti sekä Suomeen että Suomesta maailmalle. Ilmailulaitoksen lentoasemaverkosto on kansainvälisesti hyvin kattava ja korkealuokkainen. Se mahdollistaa lentoliikennepalvelujen tarjonnan kysyntää vastaavassa mitassa. Verkostoamme on jatkossakin voitava kehittää kysyntää vastaavasti. Koska lentämisen liikenneverkon kustantavat matkustajat eivät veronmaksajat on liikenteen lisääntyminen lähes ainoa mahdollisuus saada aikaan tuottavuuden kasvua. Saatu tuotto voidaan ohjata asiakkaidemme hyödyksi palveluja parantamalla. Tämä on yksi syy siihen, miksi Ilmailulaitoksen lähivuosien strategia on nimetty Kasvun strategiaksi. Palvelujen kysynnän kasvu ei kuitenkaan saa automaattisesti merkitä haitallisten ympäristövaikutusten lisääntymistä. Ilmailulaitos pyrkiikin siihen, että lentoasemat ja niitä käyttävä liikenne toimivat aiempaa ympäristötehokkaammin. Yhteinen vastuu Olemme viime vuosina aktiivisesti kehittäneet ympäristöjohtamistamme. Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2004 teettämässä arvioinnissa sitä pidettiinkin eräänä hallinnonalan parhaimmista. Ympäristövaikutusten vähentämismahdollisuudet muistetaan suunnittelussa, ja raportointi kehittyy. Ilmailulaitos ei kuitenkaan yksin voi vastata koko ilmailun ympäristövaikutuksista. Lentoasemat eivät sellaisenaan juurikaan kuormita ympäristöä valumavesiä lukuun ottamatta mutta niiden mahdollistama ja edistämä lentoliikenne kuormittaa ympäristöä muun muassa melu- ja kaasupäästöin. Yhteistyö lento-operaattoreiden ja muiden lentoasemilla toimivien yritysten sekä toisaalta kuntien ja maakuntaliittojen kaavoittajien kanssa on tärkeää niin ympäristövaikutusten vähentämiseksi kuin kasvun strategian ja maamme lentoliikennepalvelujen tulevaisuuden turvaamiseksi. Samalla vastuu ympäristövaikutuksista ohjautuu selkeämmin kaikille toimijoille. Kansainvälisiä linjauksia Lentoliikenteen osuus kaikista ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on noin 2 %. Keskustelu kansainvälisen lentoliikenteen liittämisestä ilmastosopimusten piiriin on vilkastunut. Asia koskee ensisijaisesti lentoyhtiöitä, ei lentoasemien pitäjää. Lentoasemien ja lennonvarmistuksen mahdollisuudet auttaa liikenteen energiatehokkuuden parantamisessa ovat yhteensäkin vain muutamien prosenttien luokkaa. Turvallisuus ja ympäristöseikat huomioon ottaen Ilmailulaitos käyttää energiatehokkuuden lisäämiseksi niitä keinoja, joita sillä itsellään on. Samalla kun laitos seuraa ilmastokeskustelua se toivoo, että poliittisista ja teknisistä ongelmista huolimatta lentoliikenne voitaisiin lähivuosina liittää järkevästi avoimen päästökaupan piiriin ja näin varmistaa tulevaisuudessa liikennepalvelujen kehittymismahdollisuudet. Mikko Talvitie pääjohtaja 3

VUOROVUOSIN Ilmailulaitoksen ensimmäinen ympäristöraportti kattoi vuoden 2001. Sen jälkeen olemme parina viime vuotena julkaisseet hieman suppeammat ympäristökatsaukset. Laajemmat raportit ja tiiviimmät katsaukset vuorottelevat jatkossakin. Neljän vuoden aikana lentoasemien ympäristöraportointia on jatkuvasti kehitetty, ja siitä on tullut osa laitoksen normaalia toimintaa. Tietojen keräämistä helpottaa myös Ilmailulaitoksessa vuonna 2004 tehty intranet-pohjainen raportointisovellus. Käsissäsi on nyt Ilmailulaitoksen laaja ympäristöraportti vuodelta 2004. Uutena asiana raportissamme on ulkopuolisen tahon varmennuslausunto, jonka löydät sivulta 34. Katsaus vuoteen 2004: Kohti tasaista matkalentoa Ilmailulaitoksen ympäristötyö on kehittynyt laitoksen muun toiminnan ja ympäristölainsäädännön tarkentumisen myötä. Lentoasemien ja ilmailun ympäristövaikutukset on opittu tuntemaan ja raportoimaan viranomaisille, naapureille ja lentomatkustajille. Erillisen ilmailuviranomaisen perustaminen vuoden 2006 alusta selkeyttänee edelleen palveluntarjoajan eli Ilmailulaitoksen ympäristötehtäviä. Lentoonlähdön ja nousulennon jälkeen ollaan Ilmailulaitoksen ympäristötyössä siirtymässä kohti tasaista matkalentoa. Ympäristötyön tavoitteet vuodelle 2004 Vuoteen 2004 valmistauduttaessa lentoliikenneala näytti hyvin epävakaalta. Kansainvälinen terrorismi ja maailmanlaajuiset epidemiat olivat suuresti vähentäneet lentomatkustuksen kysyntää. Epävarmassa taloudellisessa tilanteessa Ilmailulaitos ei halunnut asettaa vaativia uusia ympäristötavoitteita vaan pyrki varmistamaan, että resurssit riittävät sekä alkaneiden ympäristölupaprosessien hoitamiseen että pilaantuneiden maa-alueiden tarkempaan selvitykseen. Ilmailulaitoksen ympäristöjärjestelmä sai hyvän arvosanan Liikenne- ja viestintäministeriö teetti 2004 ympäristöjärjestelmien arvioinnin, joka koski kaikkiaan kahtatoista hallinnonalan organisaatiota ja näiden ympäristöasioiden hoitoa. Arvioinnin kohteena olivat ympäristöjärjestelmiin liittyvät toimintatavat, ympäristövaikutuksia eli toiminnan tuloksellisuutta ei varsinaisesti arvioitu. Työn tavoitteena oli tukea ministeriön seuraavan ympäristöohjelman laatimistyötä. Ilmailulaitoksen vahvuuksina pidettiin itse ympäristöjärjestelmää ja omaa, keskitettyä ympäristöorganisaatiota. Korkealla tasolla kuukausittain kokoontuvaa ympäristöjohtoryhmää pidettiin sitoutuneena ja lentoasemien ympäristövastaavien yhteistyötä toimivana. Kehittämiskohteena mainittiin ympäristöjohtamisen suuntaaminen osaksi kokonaisjohtamisjärjestelmää, mikä auttaisi resurssien kohdentamisessa. Ympäristöjärjestelmää on arvioinnin mukaan mahdollista kehittää hyödyntämällä tehokkaammin auditointeja ja johdon katselmuksia. Koko hallinnonalalla arvioitiin, että Ilmailulaitoksen ympäristöasioiden organisoituminen ja resurssointi olivat hyvällä tasolla, samoin toiminnan dokumentaatio ja sen kattavuus. Ilmailulaitoksen ympäristöjärjestelmien kehitysastetta ja ympäristöasioiden johtamista pidettiin varsin hyvänä. Ilmailulaitos on asettanut tavoitteeksi ISO14001-rakenteisen ympäristöjärjestelmänsä sertifioinnin muutaman vuoden kuluessa. Tämä edellyt- 4

tää sisäisten auditointien käynnistämistä, mikä ei vielä ole toteutunut. Lupahankkeet nousukiidossa Ilmailulaitos on tähän mennessä hakenut vuonna 2000 uudistetun lainsäädännön mukaista ympäristölupaa Maarianhaminan, Tampere-Pirkkalan, Utin ja Turun lentoasemille. Ensimmäinen lupapäätös saataneen keväällä 2005. Tampereella luvanhakua nopeutti vesien johtamisluvan määräaikaisuus ja Utissa puolustusvoimien helikopteritoiminnan lisääntyminen. Turussa asiaa vauhditti vuonna 2002 laaditun ympäristöilmoituksen käsittely. Haettujen lisäksi lupatarveharkinta tehtiin kuuden muun lentoaseman osalta. Yhdessä näistä tapauksista, Kuusamon lentoaseman kohdalla, ei uuden luvan tarvetta ollut. Useilla lentoasemilla on lupahankkeiden yhteydessä tarkasteltu siviili- ja sotilasilmailun toimintoja ja ympäristövaikutuksia. Ilmailulaitoksen yhteistyö ympäristökysymyksissä sotilasilmailutahojen kanssa toimii hyvin, sillä vastuut ovat ympäristönsuojeluasetuksen muutoksella selkeytyneet vuonna 2003. Useissa lupahankkeissa on pohdittu lentopaikan lupaan kuuluvien toimintojen rajausta, sillä Ilmailulaitoksen mielestä lentoaseman toimintakokonaisuus lupatarkoituksessa on varsin suppea. Laitoksen näkemyksen mukaan oheistoiminnoista, kuten lentopolttonesteiden huollosta, vastaavien yritysten tulisi hakea omat lupansa. Ilmailulaitos järjesti syyskuussa keskustelutilaisuuden kolmen lupaviraston kanssa, jotta hakemusten käsittelystä saatujen kokemusten avulla voitaisiin tehostaa uusien hakemusten laatimista. Hakemusaineiston laajuuden oikea mitoittaminen on välttämätöntä, jotta laitos voi rutiinitehtävien ohella hoitaa useita lupahankkeita samanaikaisesti hakemusaineiston laadun heikkenemättä. Kunnostusprojekteja vuonna 2004 Pilaantuneita maa-alueita tutkittiin aiempien kartoitusten pohjalta Helsinki-Vantaan ja Porin lentoasemilla. Helsinki-Vantaalla olevan vanhan kaatopaikan kunnostus maksaa alustavan suunnitelman mukaan lähes miljoona euroa. Alue on siirtynyt maakaupassa laitokselle jo 1970-luvulla. Kunnostus on päätetty tehdä vuonna 2005. Ilmailulaitos laati sisäisen selvityksen lentokoneiden jäänpoistossa käytettävän glykolin ja sen valumien hallintaja käsittelymahdollisuuksista. Helsinki-Vantaalla toimiva lentokoneiden reittien ja melun seurantajärjestelmä uudistettiin. Järjestelmän parantunut nopeus ja uudet ohjelmistot helpottavat jatkossa vuosittaisten melualueselvitysten laatimista. Vähemmän meluisia koneita Lentoyhtiöt jatkavat kalustonsa uusimista. Lentoonlähdöissä meluisten MD-80- suihkumatkustajakoneiden operaatiomäärä koko maassa väheni noin kymmenen prosenttia, ja uudempien Airbus 320- koneiden operaatiomäärä kasvoi 25 %. Vähämeluisten Avro RJ85/100 -suihkumatkustajakoneiden liikennemäärä yli kaksinkertaistui. Potkuriturbiinikoneiden operaatiomäärä kaupallisessa ilmailussa pysyi ennallaan. Vuotta 2003 koskeneen meluselvityksen mukaan lentokoneiden L den 55 db melun piirissä oleva asukasmäärä oli Helsinki-Vantaan ympäristössä 9 000 määrä on vähentynyt kolmanneksen 5

vuodesta 2000. Helsinki-Malmia koskeneen selvityksen mukaan saman melutason piirissä asui lentoaseman lähellä noin 300 asukasta. Tasapainoista melunhallintaa Ilmailulakiin sisällytettiin vuodelta 2002 oleva EU-direktiivi, joka ohjaa melusta johtuvien toimintarajoitusten tarpeen arviointia ja käsittelytapaa. Vaikka direktiivin soveltamisalaan Suomessa kuuluu vain Helsinki-Vantaan lentoasema, vahvistettiin samalla melunhallinnan tasapainoisen lähestymistavan soveltamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että operointirajoituksia ei voida nähdä ainoana keinona melunhallinnassa, vaan on arvioitava myös maankäytön suunnittelun, lentokoneiden melupäästöjen pienenemisen ja lentomenetelmien antamia mahdollisuuksia. Ilmailu pyrkii avoimeen päästökauppaan Vuonna 2004 järjestettiin kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ympäristökomitean (CAEP) kuudes kokous, jossa keskeisimpiä kysymyksiä oli kansainvälisen lentoliikenteen käsittely Kioton ilmastosopimuksessa. Euroopan yhteisö pyrki päätökseen, joka mahdollistaisi sen omat toimet taloudellisten ohjauskeinojen käytössä. Suurista EU-maista erityisesti Iso-Britannia on aktiivinen tukemaan toimia lentoliikenteen sisällyttämiseksi hiilidioksidin päästökauppajärjestelmiin. Mikäli ilmailu liittyisi mukaan päästökauppaan, olisivat toimijoina mitä ilmeisimmin lentoyhtiöt. Lentoasemilla ei juuri olisi roolia päästökaupassa. Ilmailulaitos avustaa Suomen ministeriöitä alan keskusteluun osallistumisessa EU:ssa. Lentoliikenteen mahdolliset päästöjä vähentävät toimet olisivat Suomen kannalta erityisen merkittäviä, sillä maamme ulkomaan lentoliikenteen matkat ovat keskimäärin pidempiä kuin muissa EU-maissa. Taloudellisten ohjauskeinojen merkitys Suomen ulkomaan liikenteelle olisi todennäköisesti kilpailijamaita suurempi. Pohjoismaista yhteistyötä Pohjoismaiden välillä oleva ilmailuyhteistyö on tiivistä. Ilmailulaitos vastaanotti ympäristökysymyksiä koskevan N-ALM-ryhmän (Nordisk Arbetsgrupp för Luftfartens Miljöfrågor) puheenjohtajuuden 2004 2005. Mikko Viinikainen apulaisjohtaja, ympäristöasiat Ilmailulaitoksen avainlukuja vuodelta 2004 1 000 eur Liikevaihto 233 847 Toimintakulut 220 912 Liikevoitto 17 211 Tilikauden tulos 15 027 Investoinnit 48 234 Henkilötyökertymä (sis. lentoasemat, lennonvarmistuskeskukset, pääkonttorin yksiköt ja sisäiset yksiköt sekä viranomaistoiminnot) kpl 1 820 Matkustajia (lentomatkoja) yhteensä 11 771 749 Kotimaan reittiliikenne (lähtevät+vaihtavat) Kansainvälinen reittiliikenne (lähtevät+saapuvat+vaihtavat) Kansainvälinen tilausliikenne (lähtevät+saapuvat+vaihtavat) 2 835 465 7 604 660 1 313 520 Muut matkustajat 18 104 Lennot yhteensä 307 108 Kotimaan reittilennot 62 873 Kansainväliset reittilennot 114 628 Kansainväliset tilauslennot 14 228 Kansainväliset lennot (reitti, charter ja taksi) 128 856 Ylilennot 32 790 Kansainvälinen liikenne yhteensä 161 646 Muu siviili-ilmailu 48 484 Sotilasilmailu 34 105 6

Ilmailulaitos palvelee lentoliikennettä Ilmailulaitos on valtion liikelaitos, joka ylläpitää Suomen lentoasemaverkostoa ja hoitaa koko maan kattavaa lennonvarmistusta. Ilmailulaitos kehittää lentoasemia ja lennonvarmistusjärjestelmää yhtenä kokonaisuutena, palvelujen kysyntää vastaavasti, ja varmistaa siten liikenneilmailulle hyvät toimintaedellytykset. Valtioneuvoston asettamien tavoitteiden mukaisesti Ilmailulaitos pitää palvelunsa tehokkaina, taloudellisina ja turvallisina. Ilmailulaitos päättää itsenäisesti toiminnastaan, taloudestaan ja investoinneistaan. Ilmailulaitoksen toiminnan rahoittavat täysimääräisesti palveluiden käyttäjät lentoyhtiöt, lentomatkustajat ja muut lentoliikenteen toimijat. Ilmailulaitos vastaa maan lentoturvallisuudesta ja lentoliikennepolitiikasta yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön ja ulkoasiainhallinnon kanssa. Ilmailulaitoksen viranomaistehtäviä hoitavat Lentoturvallisuushallinto ja Lentoliikennehallinto. Ilmailulaitos-konsernin muodostavat Ilmailulaitos ja sen tytäryhtiöt Airpro Oy, Lentoasemakiinteistöt Oyj, Koyj Lentäjäntie 1, Koyj Lentäjäntie 3, Koy Turun lentorahti ja IP- Kiinteistöt Oy. ILMAILULAITOKSEN TOIMINTA-AJATUS Tarjoamme asiakkaillemme turvallisia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä lentoasema- ja lennonvarmistuspalveluja. Ylläpidämme ja kehitämme ilmailun toimintaedellytyksiä liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti. Keskeisiä asiakkaitamme ovat lentomatkustajat, lentoyhtiöt, sotilasilmailu ja elinkeinoelämä. Ilmailulaitos on hyvä naapuri. ARVOMME Turvallisuus Asiakashyöty Tehokkuus ja uudistumiskyky Yhteistyö PALVELUMME Lentoasemapalvelut Lennonvarmistuspalvelut Ilmaliikenteen turvallisuus on toimintamme ehdoton lähtökohta. Turvallisuus syntyy henkilöstömme ammattitaidosta, yhteistyökyvystä ja vastuullisuudesta. Asiakkaan hyöty on toimintamme kannustin. Asiakas voi luottaa meihin kaikissa tilanteissa. Reagoimme asiakaspalautteeseen nopeasti ja tehokkaasti. Olemme oma-aloitteisia, kehitämme ammattitaitoamme ja olemme valmiita uudistuksiin. Otamme toiminnassamme huomioon ympäristönäkökohdat. Arvostamme toistemme työtä. Yhteistyömme perustuu keskustelulle, avoimuudelle ja keskinäiselle luottamukselle. Liikennealueet: kunnossapitoja pelastuspalvelut Terminaalipalvelut Turvapalvelut Kaupalliset palvelut Lentoasemat Lennonvarmistuskeskukset 7

Kotimaan ja ulkomaan liikenteen yleisimpien konetyyppien operaatiomäärät (nousut ja laskut) Ilmailulaitoksen lentoasemilla 2004. Aineisto kattaa siviililiikenteen lennot lukuun ottamatta yksimoottorisilla ilmaaluksilla lennettyjä lentoja sekä helikoptereita tuhatta 0 50 10 15 20 25 30 35 40 Embraer E145 -suihkukone MD-11-suihkukone Muut Avro RJ100 -suihkukone Boeing 757 -sarjan suihkukoneet Boeing 737 -sarjan suihkukoneet Muut suihkukoneet Avro RJ85 -suihkukone Saab 2000 -potkuriturbiinikone Saab 340 -potkuriturbiinikone 2 4 -moottoriset potkurikoneet (muut) MD-80-sarjan suihkukoneet ATR-72-potkuriturbiinikone Airbus 320 -sarjan koneet Ulkomaan lennot Kotimaan lennot Lentoon kaikkialta Suomesta Lentoasemien kattava verkosto Ilmailulaitoksen lentoasemaverkostoon kuuluu 25 lentoasemaa, joista 21 on säännöllisen lentoliikenteen piirissä. Verkosto kattaa hyvin koko maan, aina Helsinki-Vantaalta Enontekiölle ja Ivaloon saakka. Helsinki-Vantaan lentoasema on maan keskuslentoasema. Kansainvälisessä vertailussa Helsinki-Vantaa on noin sadanneksi suurin lentoasema maailmassa. Helsinki-Malmi on Suomen vilkkain yleisilmailu- ja lentokoulutuskeskus. Oulu ja Turku sekä yhteistoimintalentoasemat Rovaniemi, Kuopio, Jyväskylä ja Tampere-Pirkkala ovat merkittäviä reittiliikenneasemia. Loput Ilmailulaitoksen neljätoista lentoasemaa muodostavat liikennemäärältään pienempien lentoasemien verkoston. Siviili- ja sotilasilmailu yhteistyössä Yhteistoimintalentoasemiksi kutsutaan lentoasemia, joilla on sekä siviililentotoimintaa että pysyvästi sijoitettuna ilmavoimien lennosto tai laivue. Lisäksi Suomessa on kolme varsinaista sotilaslentoasemaa Kauhava, Utti ja Halli. Ilmailulaitos vastaa sekä yhteistoiminta- että sotilaslentoasemien ylläpidosta ja lennonvarmistuksen peruspalveluiden järjestämisestä. Ilmavoimat osallistuu operatiiviseen ja tekniseen lennonvarmistustoimintaan omalla koulutetulla henkilöstöllään. Suomessa lennetään työn vuoksi Lentoliikenteellä on Suomessa muiden EU:n reunamaiden ohella suuri merkitys kansainvälisessä liikenteessä, onhan maallamme tärkeitä kauppakumppaneita sekä meren toisella puolella että kauempana maailmalla. Helsinki-Vantaan vuosittaisista matkustajista noin puolet matkustaakin työtehtävien vuoksi. Tuotannon viennissä lentoliikenteellä on tärkeä rooli, sillä vaikka lentäen kuljetetun tavaran osuus maamme viennistä vuonna 2003 oli tonneissa mitattuna vain 0,01 %, oli osuus rahassa mitaten 13 %. Suomessa matkustajavirrat ovat pieniä ja etäisyydet pitkiä siten lentäminen on tärkeä liikennemuoto myös kotimaassa. Kotimaassa lentävistä noin kaksi kolmasosaa matkustaa työasioissa. Pohjois-Suomen matkailun kehittäminen ja palvelujen tarjonta erityisesti ulkomaisille asiakkaille nojaa myös hyviin lentoliikenneyhteyksiin. Eri liikennemuotojen kotimaan henkilökilometrit vuonna 2003 jakautuivat seuraavasti: lentomatkustus 1 100 miljoonaa, junaliikenne 3 300 miljoonaa ja henkilöautoliikenne 60 000 miljoonaa henkilökilometriä. Kun suomalaisten lentoyhtiöiden kotimaan liikenteen lentokilometrien määrä oli yhteensä 17 miljoonaa kilometriä, voidaan yhden lentokilometrin katsoa palvelleen keskimäärin 64 matkustajaa. Lentoliikenne on osa joukkoliikennepalveluja. Erilaiset lentoasemat, erilaiset ympäristövaikutukset Lentoasemien liikennemäärät ja toimintaprofiilit Suomessa voivat olla hyvin erilaiset. Pohjoisen Enontekiön lentoasema on osan vuodesta suljettuna, mutta toiminta-aikana sillä on tärkeä rooli alueensa matkailuelinkeinon tukemisessa. Varkauden lentoasema itäisessä Suomessa on auki läpi vuoden palvellen erityisesti paikallisen talouselämän tarpeita, mutta sen liikennemäärä on kes- 8

Eräiden lentoasemien päivittäisiä operaatiomääriä (nousuja ja laskuja) 2004. Lento-operaatioita päivässä Helsinki- Vantaa Oulu Pori Rovaniemi Varkaus Enontekiö 1-moottoriset potkurikoneet 5 21 46 10 0.3 0.0 2 4 -moottoriset potkurikoneet 141 10 16 5 4.4 0.1 Suihkukoneet 312 29 1 11 0.0 0.3 Laajarunkoiset suihkukoneet 9 0 0 0 0.0 0.0 Helikopterit 5 3 1 4 0.1 0.1 Ilmavoimien suihkukoneet 0 6 0 26 0.0 0.0 Muut 0 0 0 0 0.1 0.0 Yhteensä 473 69 65 57 4.8 0.4 ENONTEKIÖ IVALO kimäärin vain kahdesta kolmeen lentovuoroa päivässä. Helsinki-Vantaalla lentovuoroja on noin 225 päivässä. Porin ja Oulun lentoasemilla lento-operaatioiden nousujen ja laskujen määrä on sama, noin kuusikymmentä operaatiota päivässä, mutta lentoasemien liikenneprofiilit ovat hyvin erilaiset. Porissa kolme neljäsosaa operaatioista liittyy koulutustoimintaan ja tapahtuu pienkoneilla. Kaupallisen ilmailun lentovuorot, joita on vain muutama päivässä, hoidetaan Porissa potkuriturbiinikoneilla. Oulussa sen sijaan pienkoneiden operaatiot ovat vain noin kolmasosa kaikista operaatioista ja kaupallisen ilmailun vuoroja, jotka hoidetaan pääosin suihkukoneilla, on parisenkymmentä päivässä. Lisäksi Oulussa on ajoittain runsaasti ilmavoimien lentotoimintaa. Erilaisista liikennerakenteista johtuen myös lentoasemien aiheuttamat ympäristövaikutukset poikkeavat paljon toisistaan. Muun muassa lentokonemelun kokonaismäärä Porissa on Ouluun verrattuna vähäinen. Liukkaudentorjuntaan käytettävien aineiden määrä Porissa on vain noin neljäsosa Oulussa tarvittavasta määrästä. MARIE- MAARIAN- HAMN HAMINA ILMAILULAITOKSEN LENTOASEMAT MUUT LENTOASEMAT VAASA PORI TURKU KRUUNUPYY HALLI KAUHAVA SEINÄJOKI HELSINKI MALMI KITTILÄ TAMPERE PIRKKALA HELSINKI VANTAA ROVANIEMI KEMI TORNIO JYVÄSKYLÄ OULU KUUSAMO MIKKELI LAPPEENRANTA UTTI KAJAANI KUOPIO VARKAUS SAVONLINNA JOENSUU 9

Ilmailulaitoksen ympäristötyö Ilmailulaitoksen ympäristöpolitiikka I Ilmailun ja yhteiskunnan parhaaksi Ilmailulaitos toimii siten, että ilmailu ei kuormita ympäristöä tarpeettomasti. Ilmailun kehitysedellytykset halutaan turvata ottamalla ympäristöasiat huomioon jo ennakolta. Ilmailulaitoksen tavoitteena on turvallinen, säännöllisesti ja taloudellisesti toimiva lentoliikenne, joka haittaa mahdollisimman vähän ympäristöä. II Osaaminen ja vastuuntunto Jokainen työntekijä ottaa omassa toiminnassaan huomioon Ilmailulaitoksen ympäristöpäämäärät ja -velvoitteet. Ilmailulaitos huolehtii henkilöstönsä ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä niin, että se pystyy työskentelemään ympäristön kannalta vastuullisesti. III Ympäristön kuormittumisen ehkäiseminen Ilmailulaitos ehkäisee toimintansa haitalliset ympäristövaikutukset tai rajoittaa ne mahdollisimman vähäisiksi. Laitos seuraa ja arvioi toimintansa ympäristövaikutuksia sekä tiedottaa seurannan tuloksista. Ilmailulaitos kehittää arvioiden perusteella jatkuvasti toimintaansa haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. IV Ympäristöasioiden hallinta Ilmailulaitos hyödyntää toiminnassaan ympäristöjohtamisjärjestelmää; ympäristötavoitteiden seuraaminen on osa sen normaalia raportointia. V Aktiivinen kansainvälinen yhteistyö Kansainvälinen yhteistyö on keskeinen keino vaikuttaa moniin ilmailun haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Ilmailulaitos osallistuu aktiivisesti kansainvälisten ilmailuorganisaatioiden ympäristövaikutuksia vähentävään työhön. Ilmailulaitos seuraa alan kansainvälistä tutkimusta ja tekee yhteistyötä ulkomaisten lentoasemien ja ilmailuorganisaatioiden kanssa. 10

Ilmailulaitoksen ympäristöorganisaatio LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ ILMAILULAITOS HALLITUS PÄÄJOHTAJA YMPÄRISTÖJOHTORYHMÄ PÄÄKONTTORI Pääjohtajan esikunta Ympäristöyksikkö Apulaisjohtaja Ympäristösuunnittelija Ympäristösuunnittelija Suunnittelija Kenttäosasto Ympäristösuunnittelija Hallinto-osasto Lakimies LENTOASEMAT Helsinki-Vantaa Ympäristöasiantuntija Muut lentoasemat Ympäristövastaava Ympäristötyömme lähtökohdat Ilmailulaitoksen ympäristötyön lähtökohtana on turvata kysyntää vastaavan lentoliikenteen tarvitsemat infrastruktuuripalvelut yhteiskunnan hyväksymällä tavalla. Kehittyvien lentoasemien ja niiden liikenteen ympäristötehokkuutta parannetaan siten, että ympäristövaikutukset vähenevät tai lisääntyvät mahdollisimman vähän. Ympäristövaikutukset meidän ja muiden Lentoasemilla ympäristövaikutuksia synnyttävät useat eri toimijat: Ilmailulaitos, lentoyhtiöt, maahuolintayhtiöt, muut lentoasema-alueilla toimivat yritykset sekä puolustusvoimat. Ilmailulaitos vastaa luonnollisesti omista toiminnoistaan, mutta sillä on kuitenkin lentoaseman pitäjänä osavastuu lentoasemalla suoritettavien toimintojen ympäristövaikutuksista. Vastuukysymykset eivät kaikissa tapauksissa ole yksiselitteisiä. Ilmailulaitoksen toiminnasta syntyviä välittömiä ympäristövaikutuksia aiheuttavat muun muassa kenttäalueiden, matkustajaterminaalien sekä maakaluston käyttö ja kunnossapito. Pinta- ja pohjavesiä kuormittavien liukkaudentorjunta-aineiden päästöt ovat merkittävin ympäristövaikutus kenttäalueella. Rakennusten ja kaluston käytössä syntyy pilaantumisriskiä aiheuttavia ongelma- ja muita jätteitä sekä jätevesiä. Maakaluston käytöstä ja rakennusten lämmityksestä syntyy kaasumaisia päästöjä. Lämmitys- ja ajoneuvopolttoaineiden käyttöön ja varastointiin liittyy polttoainevuotoriski. Lentoyhtiöiden lentotoiminnasta ja maakaluston käytöstä aiheutuu melu- ja pakokaasupäästöjä. Ilma-alusten jäänesto- ja jäänpoistokäsittelyistä aiheutuu pinta- ja pohjavesiä kuormittavia päästöjä. Tankkaustoimintaan ja polttoaineen varastointiin liittyy polttoainevuotoriski. Ilma-alusten ja maakaluston kunnossapidossa muodostuu pilaantumisriskiä aiheuttavia ongelmajätteitä. Kaupallisen ilmailun matkustamopalvelut synnyttävät jätettä, josta Ilmailulaitos huolehtii muutamilla lentoasemilla. Vaikka Ilmailulaitos ylläpitää osaa sotilasilmailun infrastruktuurista, vastaa sotilasilmailu aina kokonaisuudessaan omista ympäristönsuojelutoimistaan. Vastuunjakoa selvensi syyskuussa 2003 voimaan astunut muutos ympäristönsuojeluasetuksessa, mikä täsmensi myös sotilasilmailun roolia ympäristölupamenettelyssä. 11

SIVIILI-ILMAILU LENTOASEMA SOTILASILMAILU ILMASSA Siviili-ilma-aluksiin liittyvät ympäristönäkökohdat, joita Ilmailulaitos toiminnallaan ohjaa TOIMINNOT ilma-alusten lentotoiminta kaupallisen ilmailun matkustamopalvelut Sotilasilma-aluksiin liittyvät ympäristönäkökohdat, joita llmailulaitos ei ohjaa toiminnallaan ILMASSA TOIMINNOT ilma-alusten lentotoiminta VAIKUTUKSET ilma-alusten aiheuttama melu ja pakokaasupäästöt matkustamojätteiden muodostuminen ja niiden mahdollinen vastaanotto VAIKUTUKSET ilma-alusten aiheuttama melu ja pakokaasupäästöt MAASSA Lentoyhtiöiden tai muiden yhtiöiden toimintaan kuuluvat välittömät ympäristönäkökohdat, joita ilmailulaitos toiminnallaan ohjaa llmailulaitoksen toimintaan liittyvät välittömät ympäristönäkökohdat, joista llmailulaitos vastaa Sotilaslentotoiminnan järjestämisen välittömät ympäristönäkökohdat, joista puolustusvoimat vastaa MAASSA TOIMINNOT ilma-alusten jäänesto- ja poistokäsittely ilma-alusten tankkaustoiminta lentoyhtiön maakaluston käyttö ja huolto ilma-alusten huolto- ja korjaustoiminta TOIMINNOT asematasojen, rullausteiden ja kiitoteiden talvikunnossapito terminaali- ja muiden tilojen kunnossapito kunnossapitokaluston käyttö kaluston kunnossapito TOIMINNOT ilma-alusten huolto- ja korjaustoiminta ilma-alusten tankkaustoiminta VAIKUTUKSET jäänestoaineiden varastointi, käsittelypaikat ja jäänestoaineita sisältävät valumavedet polttoaineen varastointi ja käsittely energiankulutus, pakokaasupäästöt ongelmajätteiden muodostuminen, huoltokoekäytöt VAIKUTUKSET liukkaudentorjunta-aineiden varastointi, käyttö ja niitä sisältävät valumavedet lämmitysenergian tarve, polttoaineiden varastointi ja käytön päästöt, veden käyttö ja jätevesien muodostuminen, jätteiden muodostuminen energiankulutus, pakokaasupäästöt ongelmajätteiden muodostuminen VAIKUTUKSET ongelmajätteiden muodostuminen, huoltokoekäytöt polttoaineen varastointi ja käsittely Lentoaseman pitämiseen sekä siviili- ja sotilasilmailuun liittyviä ympäristönäkökohtia. Ilmailun ympäristösäätely on kansainvälistä Kansainvälisillä määräyksillä ja sopimuksilla on keskeinen rooli ilmailun ympäristöasioiden hoidossa. Ne asettavat ympäristövaatimuksia ja ohjaavat kansallisten rajoitusten asettamista lentoturvallisuusseikkojen tai kilpailun vääristymisriskien vuoksi. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO (International Civil Aviation Organization) antaa kattojärjestönä rajoituksia muun muassa ilma-alusten melu- ja pakokaasupäästöille. Se on myös tärkeä tekijä päätettäessä kansainvälisen ilmailun päästöjen vähentämistoimista Kioton ilmastosopimukseen liittyen. Euroopan siviili-ilmailukonferenssi ECAC (European Civil Aviation Conference) toimii kiinteässä yhteistyössä ICAOn kanssa. Järjestö on laatinut suositukset muun muassa meluisten ilmaalusten käyttöä koskevista rajoituksista, joista Euroopan yhteisö (EY) on sittemmin antanut suosituksia vastaavat direktiivit. Euroopan yhteisössä pyrkimyksenä on saada aikaan kansainväliset ilmailua koskevat säännöt, joiden avulla hallitaan yhteisön lentoliikenteen ympäristövaikutuksia sekä säilytetään lentoasemien ympäristökapasiteetti. EY pyrkii jäsenmaidensa kautta vaikuttamaan aktiivisesti myös ICAOn ympäristötyöhön. EY:n rooli kasvaa myös lentokoneita koskevien ympäristönormien määräämisessa. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat asetuksellaan (1592/2002) antaneet ilma-alusten tyyppihyväksymisvaatimukset, jotka sisältävät muun muassa ICAOn antamat melurajoitukset. Määräykset ovat voimassa kaikissa yhteisön jäsenmaissa. Määräysten soveltamisesta antaa ohjeet saman asetuksen mukaisesti perustettu Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA). Eurocontrol-järjestön tärkein tehtävä on kehittää Euroopan alueelle yhteinen eurooppalainen ilmatila ja lennonvarmistusjärjestelmät, jotka edesauttavat lentoliikenteen sujuvuutta ja vähentävät siten ympäristövaikutuksia. 12

Työtä puhtaan veden puolesta 13

Liukkaudentorjunnassa tarvitaan kemiaa Kiitotiet ja lentokoneet pidettävä sulana Lentoasemien talvikunnossapito sekä lentokoneiden jäänesto ja -poisto (deicing) ovat avainasemassa lentoturvallisuuden ja liikenteen täsmällisyyden vuoksi Suomessa. Lentoasemien kiitotiet on pidettävänä puhtaana lumesta ja jäästä koko talven, jotta kentän pinnassa on riittävästi pitoa eli kitkaa. Suomen talven kylmissä ja kosteissa olosuhteissa lentokoneen pintaan kerrostuu lunta ja jäätä. Ne voivat heikentää koneen suorituskykyä ja ohjattavuutta ja on siksi poistettava koneen pinnasta. Jäänestokäsittelyllä estetään lumen kiinnittyminen sekä jääkerroksen muodostuminen koneen pintaan lähtökiihdytyksen ja nousun aikana. Liukkaudentorjunta-aineiden ja lentokoneiden jäänpoistoaineen hapenkulutussarvot (BOD). BOD kuvaa sitä, kuinka paljon happea yhden ainegramman hajoaminen luonnossa vaatii. Kaliumasetaatti Natriumasetaatti Kaliumformiaatti Natriumformiaatti Urea Propyleeniglykoli (tyyppi I) Kemikaali BOD (mgo 2 /g) 0 500 1000 1500 2000 2500 Kiitoteiden liukkaudentorjunnassa sekä lentokoneiden jäänestossa ja -poistossa käytettävät aineet kaliumasetaatti CH 3 COOK kiitoteiden liukkaudentorjunta nestemäinen natriumasetaatti CH 3 COONa kiitoteiden liukkaudentorjunta rakeinen kaliumformiaatti HCOOK kiitoteiden liukkaudentorjunta nestemäinen natriumformiaatti HCOONa kiitoteiden liukkaudentorjunta rakeinen urea NH 2 CONH 2 kiitoteiden liukkaudentorjunta rakeinen propyleeniglykoli C 3 H 6 (OH) 2 lentokoneiden jäänesto ja -poisto nestemäinen Apuna sulatusaineet Kiitoteiden liukkaudentorjunnassa käytetään ensisijaisesti mekaanisia menetelmiä, harjausta ja aurausta. Kemiallisia sulatusaineita tarvitaan kiitotien pintaan muodostuneen kuuran ja jään poistossa sekä ennakoivaan liukkaudentorjuntaan. Nykyisin liukkaudentorjunnassa käytettävät aineet ovat natriumasetaatti, kaliumasetaatti, natriumformiaatti, kaliumformiaatti sekä vähäisessä määrin urea. Lentokoneiden jäänpoistoon ja jäänestoon käytetään Suomessa propyleeniglykolia, joka on veteen hyvin liukeneva, nopeasti biohajoava ja myös kosmetiikkateollisuudessa yleisesti käytetty aine. Jäänpoistossa tarvittavan glykolinesteen määrää vähennetään sekoittamalla siihen sopiva määrä vettä vallitsevan lämpötilan mukaan. Jäänestokäsittelyssä käytettävä glykolineste sisältää paksunnosainetta, joka parantaa nesteen kiinnittymistä koneen pintaan. Vaikutukset lentoaseman ympäristössä Sulatusaineita kulkeutuu lentoasemien ympäristöön valumavesien mukana. Kenttäalue on sadevesiviemäröity, ja sitä kautta valumavedet ohjataan lähiojiin. Talvisin kiitoteiltä aurattava lumi lingotaan kauas kiitotien reuna-alueille, jolloin kevään tullen osa liukkaudentorjuntakemikaaleista imeytyy sulamisvesien mukana maaperään. Asetaatit, formiaatit, urea ja propyleeniglykoli ovat kaikki veteen liukenevia orgaanisia, biologisesti hajoavia yhdisteitä. Maaperässä olevat mikrobit hajottavat näitä aineita ja kuluttavat samalla happea. Eniten happea kuluu urean hajoamisessa. Urea on lisäksi typpipitoinen yhdiste (typpeä 46 %), joka aiheuttaa pintavesien rehevöitymistä ja lisää typpiyhdisteiden määrää pohjavedessä. Aineiden vaikutukset lentoaseman ympäristössä vaihtelevat käyttömäärien sekä paikallisten olosuhteiden mukaan. Alueilla, joilla pohjavesi on lähellä maanpintaa, haitalliset aineet kulkeutuvat helpommin suotovesien mukana pohjaveteen. Lentoasemilla pohjaveden vaarantumista voidaan vähentää huolehtimalla kiitotien reuna-alueiden kasvillisuudesta. Ravinteikkaassa, humuspitoisessa maassa bakteeritoiminta on voimakkaampaa ja orgaanisten yhdisteiden hajoaminen siten nopeampaa kuin karussa maaperässä. 14

Liukkaudentorjunta-aineiden käyttömäärä talvikausittain Ilmailulaitoksen lentoasemilla 1991 2004. Nestemäisen asetaatin ja formiaatin osalta liuosten sisältämä vesi (50%) on vähennetty kokonaismäärää laskettaessa. t 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 91-92 92-93 93-94 94-95 95-96 96-97 97-98 98-99 99-00 00-01 01-02 02-03 03-04 Liukkaudentorjunta-aineista aiheutuva hapenkulutus ja typpikuormitus talvikausittain 1991 2004. Kuormitus on vähentynyt merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana urean käytöstä luopumisen myötä. Viime vuosina kuormitus on pysynyt lähes samalla tasolla t 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 91-92 92-93 93-94 94-95 95-96 96-97 97-98 98-99 99-00 00-01 01-02 02-03 03-04 urea asetaatti formiaatti kokonaishapenkulutus typpikuormitus Talvikunnossapito osaavissa käsissä Ilmailulaitos vastaa kunnossapidosta Talvikunnossapito Ilmailulaitoksen lentoasemilla on kansainvälisesti katsoen korkealla ja kilpailukykyisellä tasolla. Suomen pohjoiset sääolosuhteet vaativat kunnossapitoyksiköiltä monipuolista ammattitaitoa ja tehokkaita koneita. Kiitotien kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti, jotta toimenpiteet kitkan parantamiseksi voidaan aloittaa ajoissa. Kitka mitataan aina sääolosuhteiden muututtua tai vähintään kuuden tunnin välein erityisellä kitkanmittausvaunulla. Lentokoneiden jäänesto- ja jäänpoistokäsittelyistä huolehtivat lentoasemilla toimivat maahuolintayhtiöt. Ilmailulaitos osoittaa paikat, joissa koneet käsitellään. Levitys on tarkkaa työtä Keskikokoisen lentoaseman puhdistettava pinta-ala rullausteineen ja asematasoineen on noin 30 hehtaaria. Ensin puhdistetaan kiitotie ja sen jälkeen muut alueet määrätyssä järjestyksessä. Sääolosuhteiden mukaan kiitotielle levitetään sulatusaineita 10 40 g neliömetrille, eli yhteen levityskertaan aineita tarvitaan 1 2 tonnia. Levitys tapahtuu kiitotien 30 40 metriä leveälle keskikaistalle. Kuuran ja ohuen jään poistoon käytetään nestemäisiä sulatusaineita, paksumman jään poistoon tarvitaan rakeisia aineita. Rakeiset aineet sulattavat jään tarvittaessa kiitotien pintaan asti, min- kä jälkeen pinta puhdistetaan auraamalla tai harjaamalla. Lentoasemilla käytetään nykyään pääasiassa nestemäisiä liukkaudentorjunta-aineita (80 % koko käyttömäärästä), sillä kiitotielle pääsee vain harvoin syntymään paksu jääpeite. Oikea ajoitus tärkeää Suurimmalla osalla Ilmailulaitoksen lentoasemista on käytössään kelinseurantajärjestelmä, joka antaa tietoja lämpötiloista, sademääristä sekä kiitotien pinnan olosuhteista. Järjestelmän avulla pystytään toteamaan erilaisten toimenpiteiden tarpeellisuus ja ajoittamaan ne oikein. Tietyssä tilanteessa voidaan esimerkiksi arvioida, riittääkö pelkkä kiitotien harjaaminen vai tarvitaanko sulatusaineita. Omien havaintojärjestelmien lisäksi Ilmailulaitos ostaa ulkopuolelta säätietopalveluja ja tieliikenteen kelipalveluja. Eri järjestelmien tuottamia sää- ja keliennusteita hyödynnetään ennakoivassa liukkaudentorjunnassa. Ajoittamalla kemikaalien levitys sopivasti voidaan estää kiitotien jäätyminen ja vähentää myöhempää kemikaalien käytön tarvetta. Sääolot vaikuttavat käyttömääriin Talvikaudella 2003 2004 käytettiin Ilmailulaitoksen lentoasemilla kaiken kaikkiaan noin 1 760 tonnia liukkaudentorjunta-aineita (pitoisuus 100%). Käyttömääriin vaikuttavat erityisesti talven sääolot. Lauha talvi on liukkaudentorjunnan kannalta vaikea, sillä lämpötilan vaihdellessa nollan molemmin puolin kiitotien pinta vuorotellen sulaa ja jäätyy, ja kemiallista liukkaudentorjuntaa tarvitaan usein. Urean käytöstä on luovuttu lähes täysin sen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi. Urean käyttö on kielletty Ilmailulaitoksen sisäisellä ohjeella vuodesta 2000 lähtien niillä lentoasemilla, joilla se aiheuttaa haittaa pohjavedelle. Urean osuus koko käyttömäärästä talvella 2003 2004 oli 4 %. 15

Lento- ja maahuolintayhtiöiden käyttämien jäänpoistonesteiden (tehdasliuos) määrä Ilmailulaitoksen lentoasemilla talvikausina 1997 2004. Kulutusmäärien kasvu johtuu osittain liikennemäärien kasvusta ja osittain säätiloista. Nitraattitypen määrä pohjavedessä Kuusamon lentoaseman ympäristössä viimeisen kuuden vuoden ajalta. Urean käyttö on lopetettu lentoasemalla 1992. Muutokset veden laadussa ovat tapahtuneet hyvin hitaasti, mutta pohjaveden nitraattipitoisuuden kehitys on kuitenkin laskeva. Kevään sulamisvedet ja rankkasateet huuhtovat maaperässä olevaa typpeä pohjaveteen, mikä näkyy seurantatuloksissa nitraattipitoisuuden tilapäisenä kohoamisena. 1000 m 3 4.0 mg/l 70 3.5 60 3.0 50 2.5 40 2.0 1.5 30 1.0 20 0.5 10 0.0 0 97-98 98-99 99-00 00-01 01-02 02-03 03-04 98 99 00 01 02 03 04 Jäänesto juuri ennen lähtöä Kaikki irtonainen lumi poistetaan koneen pinnalta ensin harjaamalla, ja vain tarvittaessa käytetään glykoliliuosta. Glykoliliuokset levitetään koneen pinnalle paineruiskuilla, jotka on kehitetty erityisesti tätä tarkoitusta varten. Toimintaohjeet perustuvat kansainvälisiin normeihin. Jäänpoistossa liuoksen glykolimäärää on mahdollista vähentää käyttämällä lämmintä liuosta sekä säätelemällä liuoksen jäätymispistettä ulkona vallitsevan lämpötilan mukaan. Jäänestokäsittely tehdään juuri ennen koneen lähtöä. Glykoliliuoksiin lisättävä paksunnosaine tehostaa liuoksen kiinnittymistä koneen pintaan ja pidentää liuoksen suoja-aikaa. Suoja-aika riippuu nesteen koostumuksen ja vesipitoisuuden lisäksi myös sääolosuhteista. Vesi- tai lumisade tai kova tuuli lyhentävät suoja-aikaa merkittävästi. Toisinaan jäänestokäsittely joudutaan uusimaan koneen odotusajan venyessä. Talvikaudella 2003 2004 lento- tai maahuolintayhtiöiden käyttämä glykolin määrä oli Ilmailulaitoksen lentoasemilla yhteensä 3 700 kuutiometriä. Talvikauden käyttömäärään vaikuttavat liikennemäärien lisäksi sääolosuhteet. Myös muutokset kansainvälisissä menettelyohjeissa heijastuvat aineiden kulutukseen. Vesien laatua seurataan Ilmailulaitos seuraa lentoasemilla käytettävien aineiden vaikutuksia ympäristöön. Pohjaveden laatua seurataan kymmenellä lentoasemalla ja pintavesien laatua lähes jokaisella lentoasemalla. Pintaja pohjavesien tarkkailupisteitä on tällä hetkellä kaikkiaan 204. Vuonna 2004 aloitettiin pohjaveden seuranta Kuopion ja Utin lentoasemilla. Utissa seuranta toteutetaan yhteistyössä Utin Jääkärirykmentin kanssa. Hallin lentoasemalla Ilmailulaitos osallistuu pohjavesiseurantaan yhdessä Patria-yhtiöiden kanssa vuodesta 2005 alkaen. Seurantaa tehdään sekä omaehtoisesti että lupaehtoihin ja ympäristöviranomaisten kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuen. Seurantaohjelmat ovat lentoasemakohtaisia, joten ohjelmien analyysivalikoima ja näytteenottotiheys vaihtelevat. Näytteistä määritetään mm. typpiyhdisteet (ammonium, nitraatti ja nitriitti), veden happamuus, kemiallinen hapenkulutus, sähkönjohtavuus ja happipitoisuus. Typpiyh- 16

Typpipitoisuuden (kokonaistyppi) kehitys Tampere-Pirkkalan lentoaseman valumavesien purkuojassa. Urean käyttö on vähentynyt selvästi vuodesta 2000 lähtien ja loppunut kokonaan vuonna 2002. Urean käytössä tapahtuneet muutokset näkyvät nopeasti ojaveden laadussa. mg/l 5.0 4.0 3.0 2.0 1.0 0.0 97 98 99 00 01 02 03 04 disteiden määrää pohjavedessä seurataan erityisesti aiemman urean käytön vuoksi. Seurantojen perusteella voidaan todeta, että vesien typpipitoisuus on laskenut urean käytön loputtua. Typpiyhdisteiden poistuminen pohjavedestä vie useita vuosia, mutta pintavesissä muutos on nopeampi. Asetaattien ja formiaattien aiheuttamia vaikutuksia ovat alkaliteetin, veden kovuuden ja hapenkulutuksen kasvu. Midas-tutkimus Ilmailulaitos on ollut mukana rahoittamassa ja tuottamassa taustatietoa Suomen ympäristökeskuksen MIDAS-projektissa (1997 2003), jossa tutkittiin tiesuolalle vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden vaikutuksia pohjaveden laatuun. Tavoitteena oli löytää laboratoriotutkimusten ja maastokokeen avulla jo käytössä olevista vaihtoehdoista mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittava aine. Tutkimuksen loppuraportti julkaistiin vuonna 2004. Tutkittavien aineiden joukossa olivat lentoasemilla jo käytetyt kaliumasetaatti ja kaliumformiaatti, joista jälkimmäinen osoittautui laboratoriossa tutkituista aineista haitattomimmaksi. Maastokokeissakaan vuosina 2002 2003 ei havaittu haittavaikutuksia pohjavedessä. Formiaatin käyttö ja seuranta koealueella jatkuu vuoteen 2009 asti pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseksi. Valumavedet talteen Helsinki- Vantaalla Helsinki-Vantaan lentoasema on ylivoimaisesti Suomen vilkkain lentoasema. Sen osuus koko maan liikenneilmailun laskeutumismääristä on yli 60 %. Helsinki-Vantaalla liikennöivät lentokoneet ovat myös keskimäärin kookkaampia kuin muilla lentoasemilla. Siten on luonnollista, että Helsinki-Vantaalla kulutettu osuus koko maan glykolinesteiden käyttömäärästä on noin 80 %. Helsinki-Vantaalla lentokoneiden jäänesto- ja jäänpoistokäsittelyissä muodostuvia glykolipitoisia vesiä otetaan talteen asematasolla. Osa asematasosta on yhdistetty jätevesiviemäriin, jota kautta sadevesien laimentamat, glykolipitoiset vedet ohjautuvat vedenpuhdistamolle. Jäteveteen viemäröityä aluetta laajennettiin viimeksi vuonna 2003. Muualla asematasolla glykolikäsittelyt on sallittu vain määrätyillä alueilla, joilta väkevä glykolivesi kootaan asfaltin pinnasta imulakaisukoneilla ja toimitetaan Viikinmäen vedenpuhdistamoon hyötykäyttöön. Glykolipitoinen lumi kasataan viemäröidyille lumenkaatopaikoille, joista sulamisvedet keväällä kulkeutuvat viemäröintijärjestelmän kautta vedenpuhdistamolle. Kolmannen kiitotien yhteyteen on rakennettu lentokoneiden deicing-käsittelyä varten vesitiivis alue, jonne mahtuu 4 6 konetta samanaikaisesti. Alueen käyttöönottoa valmistellaan. Valumavedet puhdistuvat altaissa Helsinki-Vantaan kolmannen kiitotien valumavedet kerätään puhdistusta varten kahteen maanalaiseen pengeraltaaseen, jossa maaperän bakteerit hajottavat vesien sisältämät sulatusaineet. Altaisiin imeytettävien ja niistä poistuvien vesien laatua tarkkaillaan Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymän seurantaohjelman mukaisesti. Järjestelmä on vielä käynnistymisvaiheessa, mutta seurantatulosten perusteella voidaan arvioida, että altaissa vesi puhdistuu tehokkaasti ja biologisen kuormituksen vähenemä on yli 90 %. Maailman suurilla lentoasemilla käytössä olevia glykoli- ja liukkaudentorjunta-ainepitoisten vesien käsittelymenetelmiä kartoitettiin Ilmailulaitoksessa vuonna 2004. Selvästi yleisin vaihtoehto on vesien johtaminen kunnalliselle vedenpuhdistamolle. Menettelyn etuja ovat hyvä puhdistustulos sekä se, ettei se työllistä henkilöstöä siinä määrin kuin oma puhdistamo. 17

Ilmailulaitoksen kiinteistöt ja maa-alueet Ympäristöystävällistä kiinteistönhoitoa Kulutus säännöllisessä seurannassa Lentoasemien terminaalitilat on mitoitettava aina suurimman hetkellisen kysynnän mukaan, vaikka kapasiteettia tarvitaan vain osa toiminta-ajasta. Terminaalitiloja lämmitetään yleisimmin vesikeskuslämmitysjärjestelmillä. Lämmityksessä käytetään säätöjärjestelmiä, erilaisia antureita ja ajastimia, joiden avulla optimoidaan energian kulutusta. Terminaalirakennuksien ilmanvaihtoon on liitetty lämmön talteenottojärjestelmä, joka pienentää lämmitysenergian tarvetta. Energiatalous optimoidaan sähkönkulutuksen osalta aina uusia tiloja rakennettaessa tai saneerattaessa Ilmailulaitoksella on käytössä kaikki lentoasemat käsittävä seurantajärjestelmä, jonka avulla lämmitysenergian, säh- kön ja veden kulutusta seurataan kuukausitasolla. Ilmailulaitos asettaa vuosittain energiansäästötavoitteen. Vuonna 2004 tavoite oli vähentää lämmön, sähkön ja veden kulutusta 5 % vuoden 2001 kulutukseen verraten. Alustavan tarkastelun perusteella lämmön osalta kulutuksen vähennys jäi hieman tavoitteen alapuolelle, mutta sähkön ja veden kulutuksen osalta tavoite saavutettiin. Jätehuolto järjestyksessä Lentoasemilla muodostuu jätettä rakennusten, kaluston ja koneiden huolloissa ja korjauksissa, ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja lentoasemien toimistotiloissa sekä satunnaisissa talon- ja maarakennusprojekteissa. Omasta toiminnasta syntyvän jätteen ja sen lajittelun lisäksi Ilmailulaitos huolehtii lentoasemilla toimivien yritysten tuottamista jätteistä, kulloinkin tehdyn sopimuksen mukaan. EU:n ulkopuolisesta lentoliikenteestä peräisin oleva ruokajäte kuuluu EY:n niin sanotun sivutuoteasetuksen soveltamisen piiriin. Vastuu lentoliikenteen jätteistä on ensisijassa jätteen tuottajilla eli lentoyhtiöillä ja yhtiöiden maahuolinnasta vastaavilla yrityksillä. Ilmailulaitoksen tehtävänä on valvoa, että menettelyt lentoasemilla ovat voimassa olevien määräysten mukaisia. Asetuksen noudattamista valvoo Kasvintuotannon tarkastuskeskus. Muutamalla lentoasemalla Ilmailulaitos ottaa vastaan sivutuoteasetuksen piiriin kuuluvaa jätettä. Vuoden 2004 ai- 18

Lämmön, sähkön ja veden kulutus Ilmailulaitoksen kiinteistöissä vuonna 2004. Matkustajaa kohti jyvitettyjen arvojen laskennassa eivät ole mukana Kauhavan, Hallin, Utin ja Malmin lentoasemat. Lämpöenergian kulutus Astepäiväluvun perusteella normitettu lämpöenergian ominaiskulutus Lämpöenergian kulutus matkustajaa kohti Sähköenergian kulutus Sähköenergian kulutus matkustajaa kohti Vuosi 2004 74 GWh 46 kwh/m 3 4,9 kwh 76 GWh 5,1 kwh 200 160 120 80 Lämpöenergian, sähkön ja veden kulutus Ilmailulaitoksen kiinteistöissä ja laitteistoissa vuosina 2001 2004. Tilastoista puuttuvat Ilmailulaitoksen tytäryhtiöt. Vuosilta 2001 2003 puuttuu osa Helsinki-Vantaan lentoaseman kulutuksista. Virhe sähkön ja lämmön osalta on noin 9 GWh ja veden kulutuksen osalta noin 35 000 m 3. Veden kulutus 174 000 m 3 Veden kulutus matkustajaa kohti 12 l Matkustajat 14,6 milj. 40 0 lämpö (GWh) sähkö (GWh) vesi (1 000 m 3 ) 2001 2002 2003 2004 Ilmailulaitoksen lentoasemilla vuosina 2003 ja 2004 kertyneen jätteen jakautuminen seka-, hyöty- ja ongelmajätteeseen. 6% Vuosi 2004 46% 48% Sekajäte Hyötyjäte Ongelmajäte kana EU:n ulkopuolisesta liikenteestä tuli jätettä Ilmailulaitoksen huolehdittavaksi 10 517 kg. Kittilä kunnan verkkoon Lentoasemat sijaitsevat toisinaan kaukana asutuksesta, jolloin kunnallisten verkostojen hyödyntäminen on käytännössä mahdotonta. Ilmailulaitoksen lentoasemista Enontekiön, Ivalon, Kajaanin, Kauhavan, Kemi-Tornion ja Savonlinnan lentoasemilla onkin yhdyskuntajätevesille oma jätevedenpuhdistamonsa. Kittilän lentoasema liitettiin kunnan jätevesiviemäriverkostoon 2003. Muiden lentoasemien osalta kunnalliseen verkostoon liitytään, kun se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. 46% 10% 44% Vuosi 2003 Sekajäte Hyötyjäte Ongelmajäte Ilmailulaitoksen järjestämässä jätehuollossa vuonna 2004 kertynyt seka-, hyöty- ja ongelmajäte sekä muutos edelliseen vuoteen verraten. Hyötyjätteeseen sisältyy erilliskerätyt biojäte, metalli, lasi, muovi, keräyspaperi ja pahvi, voiteluöljyjäte, käytetyt renkaat, SER-jäte sekä lajitteluun mennyt rakennusjäte. Vuosi 2004 tonnia muutos Sekajäte 1535 1% Hyötyjäte 1442-8% Ongelmajäte 177-49% Yhteensä 3154-8% 19

Pilaantuneiden maa-alueiden tutkimuksissa käytetään kenttäanalysaattoreita, joiden avulla maanäytteet valitaan tarkempia laboratorioanalyysejä varten. Kuvassa mitataan kenttäanalysaattorilla haihtuvia kaasuja maanäytteestä. Pilaantuneita maa-alueita kartoitettiin Suurimman riskin maaperän likaantumiselle lentoasemilla aiheuttavat polttoaineiden varastointi ja jakelu. Muita maaperän pilaantumisvaaraa aiheuttavia alueita ovat vanhat kaatopaikat ja lentoasemien paloharjoitusalueet. Ilmailulaitoksen omistukseen on päätynyt pilaantuneita alueita myös maakauppojen yhteydessä aikana, jolloin maaperän puhtauteen ei osattu kiinnittää huomiota. Koska lentoasemien ympäristö on useilla paikkakunnilla haluttua rakennusaluetta, on alueen pilaantuneisuus tarvittaessa selvitettävä. Vuonna 2004 tutkittiin Porin lentoasemalla vanhan, 1990-luvulla käytöstä poistuneen paloharjoitusalueen sekä 1960-luvulla hylätyn kaatopaikan maaperä. Alueilta löytyi öljyllä ja metalleilla pilaantuneita maita, mutta välitöntä kunnostustarvetta ei kuitenkaan ole. Helsinki-Vantaan lentoaseman vieressä sijaitsevalla pohjavesialueella on vuosikymmenten aikana ollut erilaista pilaavaa toimintaa. Ilmailulaitos selvitti vuonna 2004 maaperän pilaantuneisuutta viidessä kohteessa alueellaan. Yksi kohteista todettiin öljyillä, metalleilla sekä PCB- ja PAH-yhdisteillä pilaantuneeksi. Alue kunnostetaan vuoden 2005 aikana. Muilla tutkituilla alueilla ei havaittu maaperän pilaantumista. Helsinki-Vantaan lentoasemalla tutkittiin myös kahden vanhan maakaluston polttonesteen jakelupaikan maaperä. Molemmat alueet todettiin pilaantumattomiksi. Jakeluasemia saneerattu Ilmailulaitos on saneerannut maakaluston polttonesteen jakeluasemat kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) niin kutsutun jakeluasemapäätöksen mukaisiksi. Päätöksen mukaan polttonesteasemien on oltava vesitiiviitä ja valumavedet on ohjattava öljynerottimien kautta. Muutostyöt tehtiin vuosina 2001 2003 kaikkiaan 18 lentoasemalla. Muutosten vuoksi ympäristöviranomaiset edellyttivät ympäristöluvan hakemista neljälle jakeluasemalle. Polttonesteiden jakeluasemien saneerausten yhteydessä maaperän kunto tarkastettiin ja tarvittaessa selvitettiin tutkimuksin. Maaperän kunnostus oli tarpeen toteuttaa kolmella lentoasemalla. Kunnostukset tehtiin vuoden 2003 aikana. Öljyillä pilaantuneiden maiden kokonaismäärä oli 155 kuutiometriä, joten pilaantuneisuus oli kaiken kaikkiaan vähäistä. Uusi standardi Syksyllä 2004 vahvistettiin Suomen standardoimisliiton (SFS) uusi palavien nesteiden jakeluasemastandardi, jonka pohjana ovat Suomen lainsäädännön polttonesteiden käsittelylle ja varastoinnille asettamat vaatimukset. Toisin kuin KTM:n päätös standardi koskee myös lentoasemilla sijaitsevia, öljy-yhtiöiden omistamia, lentobensiinin automaattisia jakelupisteitä. 20