VAASAN YLIOPISTO HALLINTOTIETEIDEN TIEDEKUNTA JULKISJOHTAMISEN LAITOS

VAASAN YLIOPISTO HALLINTOTIETEIDEN TIEDEKUNTA JULKISJOHTAMISEN LAITOS Marja-Liisa Ala-Luopa, Seija Hanka ja Anne Kamunen EEVA-HANKKEEN EVALUOINTIPROSESSI Pilottikuntien kokemuksia yksilöllisestä turvaverkosta SISÄLLYSLUETTELO Hallintotieteen/ Sosiaali- ja terveyshallinnon/ raportti Vaasan yliopisto 18.4.2006 Pirkko Vartiainen

2 sivu 1. JOHDANTO 3 2. MIKÄ ON EEVA-HANKE? 3 2.1. Asiakasprosessi 5 2.2. Terveysteknologian soveltaminen turvaverkossa 6 3. IKÄVALLANKUMOUS JA DEMENTIA 6 3.1. Tilastototuuksia 7 3.2. Palveluvastuu 7 4. MENETELMÄT JA MITTARIT 8 4.1. Avainryhmät ja kriteerien määrittely 8 4.2. Tiedon kerääminen 9 5. KUNTATULOKSET 9 5.1. Kriteereihin perustuvat tulokset 10 5.2. Asiakasnäkökulma suhteessa kuntanäkökulmaan 11 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISSUOSITUKSET KUNNILLE 12 LÄHDELUETTELO 14 LIITTEET LIITE 1. Kalenteri 15 LIITE 2. Eeva-hankkeen loppukysely 16 1. JOHDANTO

3 Tavoitteenamme on arvioida Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella toimineen Eeva-hankkeen merkitystä dementoituneiden vanhusten kotona selviytymisessä pilottikuntien näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen, sillä vanhusväestön määrä ja sen myötä hoidontarve lisääntyvät tulevaisuudessa. Toisaalta nuoremman väestönosan muuttoliike opiskelun ja työn vuoksi kohdistuu kasvukeskuksiin. Yhä useammat vanhukset asuvat yksin ja voivat kokea turvattomuutta ilman tarveperusteista ja asianmukaista turvajärjestelmää. Kansantaloudellisesti asiaa tarkasteltaessa on todettava se, että vanhusten kotona asumista kannattaa tukea. Laitoshoito ja palveluasuminen ovat kunnan kannalta kalliimpia ja riittämättömiä vaihtoehtoja. Tutussa ympäristössä asuminen niin kauan kuin se on mahdollista omaa elämää halliten, on usein vanhuksen, myös dementoituneen, toiveiden mukainen ja ensisijainen asumismuoto. Myös Sosiaali- ja terveysministeriön tavoite- ja toimintaohjelmassa 2004-2007 todetaan ikäihmisten palvelujen kehittämisen tärkeimpänä tavoitteena olevan kotona asumisen mahdollistaminen mahdollisimman pitkään (STM 2004: 20). Eeva hankkeen arvioinnin perustana on kuntanäkökulma. Selvitämme kuntakyselyiden avulla mitä hyötyä hankkeesta on ollut, minkälaisia tulevaisuuden kehittämishaasteita hanke on tuonut esille sekä kartoittaa hankkeen laadullisia vaikutuksia pilottikunnissa. 2. MIKÄ ON EEVA -HANKE? Eeva-hanke on syntynyt kuusiokuntien (Alavus, Kuortane, Lehtimäki, Soini, Töysä ja Ähtäri) alueilla järjestetystä ekoti-hankkeesta nousseiden tarpeiden pohjalta. ekoti-hanke kohdistui ikäihmisille ja sen tarkoituksena oli hyödyntää apuvälineitä ja teknologiaa kotona asumisessa. Tämän hankkeen pohjalta voitiin todeta se, että dementoituneilla vanhuksilla on sairautensa vuoksi erityistarpeita kotona pärjäämiseen liittyen. (http://www.kiinteistoliitto.fi/hankkeet2010/18/14/.) Eeva-hanke toteutettiin ajalla 01.09.2004-28.02.2006. Sen tavoitteena oli luoda yksilöllinen turvaverkko 29 dementoituneelle kotona asuvalle vanhukselle ja heidän omaishoitajalleen. Tavoitteena oli yhdistää dementoituneen arjessa toimivat tahot kuten omaiset, kyläläiset, kotipalvelu ja

4 sairaanhoito, tekemään yhteistyötä yhteisen aikataulutuksen mukaisesti. Hankkeen käyttöön haluttiin kehittää kalenterimuotoinen (liite 1.) apuväline tukiverkon kattavuuden varmistamiseksi sekä luoda malli, jota voitaisiin soveltaa muihinkin asiakasryhmiin. Hankkeen tavoitteena oli lisäksi soveltaa turva- ja kommunikaatioteknologiaa osaksi turvaverkkoa sekä opastaa eri tahoja toimimaan osana turvaverkossa. Kokonaisuudessaan tavoitteena oli yhdistää teknologia ja sosiaalinen verkosto niin, että dementiaa sairastava kykenisi turvallisesti asumaan tutussa kyläyhteisössään ja kodissaan. Tavoitteena oli myös omaishoitajien jaksamisen paraneminen turvaverkon kattaessa kaikki vuorokauden tunnit. (http://eptek.fi/index.php?p=hankkeet&hanke=6.) Eeva- hanke toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla Alajärven, Alavuden, Ilmajoen, Jurvan, Lapuan ja Seinäjoen (Peräseinäjoen alue) kunnissa. Hankkeen osarahoittajana toimi Alma-rahoitus, jonka vuoksi pilottikunniksi valikoituivat maaseutumaiset kunnat eri seutukunnista. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 150 000 euroa. Kuntien sijoittama kustannus laitteisiin asukasta kohden oli keskimäärin 700 euroa. Turvalaitteet jäivät kuntien käyttöön. (Hedberg & Salo 17.2.2006.) Asiakasvalinnoissa kriteereinä olivat muun muassa asiakassuhde Seinäjoen keskussairaalan neurologian yksikköön, Alzheimer-tauti tai vaskulaarisen dementian ja Alzheimer-taudin sekamuoto sekä asuminen maaseudulla kyläyhteisössä yksin tai omaishoitajan kanssa. Myös kunnilla oli mahdollisuus osallistua asiakkaiden valintaan tarpeiden pohjalta. (Hedberg & Salo 17.2.2006.) Hankkeen rahoittajina toimivat: - Etelä-Pohjanmaan TE-keskus (ALMA-ohjelma) - Dose Control Oy - Novartis Finland Oy - Seinäjoen rakennustarvike ja lukko Oy - Addoz Oy - Oy Domino Systems Ab - Videra Oy Hankkeen toteuttajina toimivat: - Etelä-Pohjanmaan Telelääketieteen Palvelukeskus ry (EPTEK) - Seinäjoen keskussairaalan neurologian ja geriatrian poliklinikka - Pilottikunnat: Alajärvi, Alavus, Ilmajoki, Jurva, Lapua, Seinäjoki - LifeIT Oyj - E-P:n Muistihäiriö- ja Dementiayhdistys ry - Ilmajoen Elektroniikka Oy

5 Muita hankkeen yhteistyökumppaneita olivat: - Alzheimer -keskusliitto ry. - Finn-Medi tutkimus Oy - Järjestötalo - PrizzTech Oy - Tampereen teknillinen yliopisto - ICT-yrityksiä 2.1. Asiakasprosessi Eeva-hankkeen eräänä tavoitteena oli luoda dementiaa sairastavalle yksilöllinen turvaverkko turvatekniikan, sukulaisten, kyläläisten sekä kunnallisen kotipalvelun ja -sairaanhoidon avulla. Myös palveluyrityksillä, järjestöillä ja diakoniatyöllä oli mahdollisuus osallistua turvaverkon luomiseen. (Hedberg 20.2.2006.) Hankkeen työntekijät tekivät jokaisen asiakkaan luokse viisi kotikäyntiä. Ensimmäisellä ja toisella kerralla kartoitettiin asiakkaan tilannetta muun muassa muistitesteillä. Myös sosiaalisen verkoston ja teknisten ratkaisujen kartoitus kuuluivat prosessin käynnistämisvaiheeseen. Kolmannella kerralla asiakkaan luokse kokoontuivat kutsuttuina kaikki turvaverkkoon osallistuvat tahot ja henkilöt. Heidän kesken sovittiin millä tavoin kukin osallistuu dementiaa sairastavan huolenpitoon ja laadittiin lukujärjestyksen tyyppinen kalenteri aikataulutuksineen. Tällä kerralla asennettiin myös käyttöönotettava teknologia ja annettiin opetusta sen käyttöön. Neljännellä kotikäynnillä testattiin turvaverkon toimintaa ja viimeisellä kerralla tehtiin samat testaukset kuin ensimmäisellä kerralla. (Hedberg 20.2.2006.) 2.2. Terveysteknologian soveltaminen turvaverkossa Dementiaa sairastavan vanhuksen turvatekniikalta vaaditaan paljon. Laitteiden tulee olla melko huomaamattomia, äänettömiä eikä niissä saa palaa valoja, jotka voivat aiheuttaa turhia pelkoja

6 esimerkiksi tulipalosta. Kehoa lähellä olevien laitteiden tulee tuntua miellyttäviltä käyttää niin, ettei vanhus ota niitä pois. Terveysteknologian tulee olla myös eettisesti korkeatasoisia ja asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä yksilön vapautta tulee kunnioittaa. (Salo 20.2.2006.) Eeva-hankkeessa käytettiin pääsääntöisesti jo kehitettyjä välineitä, mutta yritykset kehittelivät yksilöllisiä apuvälineitä tarpeen mukaan. Hankkeen teknologia voidaan jakaa kolmeen luokkaan. Avustava teknologia käsittää sellaiset apuvälineet, jotka auttavat ja muistuttavat vanhusta päivittäisistä toiminnoista. Esimerkiksi lääkedosettimuistuttajat, puheäänenvahvistimet ja kuvavalintapuhelimet helpottavat kotona pärjäämistä sekä auttavat yhteydenotoissa. Vaaroja ennaltaehkäisevä teknologia edistää dementiaa sairastavan turvallisuutta. Liesivahti, ovihälyttimet ja palovaroittimet toimivat apuna vaaratilanteissa ja hälyttävät apua esimerkiksi turvapuhelimen välityksellä. Hätätilanteissa avunsaantimahdollisuuksia parantavat myös kaatumisvahdit, vuodehälyttimet, mattohälyttimet ja hälytysrannekkeet. Myös gsm-kamerat, tutkat, radiopuhelimet ja kulunvalvontajärjestelmät kuuluvat terveysteknologian laitteistoon. (Salo 20.2.2006) 3. IKÄVALLANKUMOUS JA DEMENTIA Länsimaita lähivuosikymmeninä kohtaavista haasteista mittavin on väestön ikääntyminen seurannaisvaikutuksineen. Ikääntymisen vaikutuksia tarkasteltaessa on kiinnitetty huomiota erityisesti eläkkeiden, terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kasvaviin kustannuksiin. Ne ovat varmasti tärkeitä ikääntymiseen liittyviä huolenaiheita, mutta väestön ikääntymisellä on kuitenkin paljon laajemmat vaikutukset. Ikääntymisellä on vaikutuksensa käytännössä kaikille inhimillisen elämän osa-alueille. (Pukkila 2005: 78.) 3.1. Tilastototuuksia Tällä hetkellä Suomessa on 65 vuotta täyttäneitä noin 800 000. Vuonna 2030 65 vuotta täyttäneitä on 600 000 enemmän eli noin 1 400 000 henkeä. Toisaalta työikäisen väestön määrä pienenee samanaikaisesti noin 400 000 hengellä. Suomessa vuonna 2002 vanhuuteen liittyvät menot olivat

7 Sosiaaliturvan suunta 2003-julkaisun mukaan noin 32 prosenttia kaikista sosiaalimenoista. Sairauteen ja terveyteen liittyvät menot olivat vuonna 2002 lähes 25 prosenttia kaikista sosiaalimenoista ja 6,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. ( Pukkila 2005: 44, 60.) Väestön ikärakenteen vanheneminen tuo palvelujärjestelmälle kasvavia haasteita dementian muodossa. Keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa sairasti vuonna 2001 noin 80 000 ihmistä. Lisäksi noin 40 000 ihmistä sairasti lievää dementiaa. Joidenkin arvioiden mukaan kolmen vuosikymmenen kuluttua vähintään keskivaikeaa dementiaa sairastaa noin 110 000 ihmistä. Vanhusväestön kasvu lisää sairastavuutta, vaikka dementian ilmaantuvuus ei ole oleellisesti muuttunut. Dementiaa sairastavien määrän lisääntyminen kasvattaa paljon avo- ja omaishoidon tarvetta ja sairauden edetessä myös laitoshoidon tarvetta. ( Pukkila 2005:68.) 3.2. Palveluvastuu Suomessa dementiapotilaita hoidetaan useammin laitoksissa kuin muissa EU-maissa. Dementiapotilaiden hoitamisesta koituu välittömiä kustannuksia noin 2 miljardia euroa ja kustannuksista 1,6 miljardia muodostuu laitoshoidosta. Tutkimukset osoittavat, että oikealla tuella kotihoitoa voidaan pitkittää jopa vuodella. Kun tuki kohdistetaan kaikkiin dementiapotilaisiin, säästetään yli 168 miljoonaa euroa vuodessa. ( Eloniemi-Sulkava 20.2.2006) Asuinolojen parantumisen myötä voidaan olettaa laitoshoidon tarpeen supistuvan tulevaisuudessa. Asuntojen parempi soveltuvuus vanhuksille ja apuvälineiden ja muun sosioteknologian hyödyntäminen voivat pidentää ja parantaa mahdollisuuksia kotona asumiseen. Tietotekniikan hyödyntäminen on jo alkanut esimerkiksi kauppa- ja asiointipalveluissa. ( Pukkila 2005:68.) Julkisten palvelujen järjestämisvastuu kuuluu kunnille. Kunta on velvollinen järjestämään vanhuspalvelut riittävässä laajuudessa ja kuntalaisten tarpeita vastaavalla tavalla. Vanhuspalvelujen laajuus on jätetty kunnan itsensä harkittavaksi. Kunnilta toivotaan tasa-arvoisuutta peruspalvelujen tarjoamisessa asukkaiden asuinpaikasta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Toisin kuin joissakin kunnan tarjoamissa palveluissa, vanhuspalveluissa vanhuksilla ei ole subjektiivista oikeutta palvelujen saamiseen. (Pukkila 2005: 59.)

8 Tulevien ikäihmisten ja heidän omaistensa odotukset ja vaatimukset palvelujen laadulle ja määrälle ovat todennäköisesti suuremmat kuin tämän päivän vanhusten. Perheiden ja sukulaisten antamaan tukeen perustuvan epävirallisen avun suhteellisen osuuden ennustetaan pienenevän. Perheiden koko on pienempi kuin aiemmin ja sukupolvien ketju yhteisasumisesta on katkennut. Lapset asuvat usein muilla paikkakunnilla. Talouden ja työllisyyden muutokset ovat lisänneet työikäisen väestön muuttoliikettä kaupunkeihin. Yhä useammat vanhukset asuvat yksin. Toisaalta ikäihmiset muuttavat yhä useammin kaupunkeihin lähemmäksi palveluita ja lapsiaan. Taloudellisen aseman paraneminen ja kulutustottumukset tekevä mahdolliseksi maksaa palveluista.( Pukkila 2005: 69, 70.) 4. MENETELMÄT JA MITTARIT Onnistuneen evaluoinnin perusteena on oikean menetelmän ja mittakaavan valinta. Eeva-hankkeeseen sopivin on monitahoarviointi, joka edustaa laadullista arviointitapaa. Tässä työssä monitahoarvioinnin tarkoituksena on toimia dementiaa sairastavien ja kotona asuvien turvapalveluiden kehittämisen apuvälineenä. 4.1. Avainryhmät ja kriteerien määrittely Monitahoarviointiin liittyvän lähestymistavan käyttö edellyttää ensinnäkin organisaation eri avainryhmien kartoittamista. Tämän jälkeen on mahdollista priorisoida avainryhmät sen mukaan, miten merkittävänä niiden arviointia pidetään. (Vartiainen 1994: 99.) Evaluointimme kunnat, ts. intressiryhmät, ovat pilottikuntien kotisairaanhoidon ja kotipalveluiden henkilökunta. Julkisten hyvinvointipalveluiden osalta avainryhmien valinta on siinä mielessä ongelmatonta, että melko helposti voidaan tunnistaa organisaation toimintakenttään kuuluvat keskeisimmät tahot (Vartiainen 1994: 101 102). Monitahoarvionnin menetelmistä Eeva-hankkeeseen soveltuu sekä tavoite- että talouspainotteinen evaluointi kuin myös asiakastyytyväisyysanalyysit. Voidaan kysyä, onko tavoitteet saavutettu ja millä kustannuksin. Dementiaa sairastavan potilaan käsitys turvateknologiasta on hyvin subjektiivinen ja täten suuntaa antava mielipide. Evaluoinnin kriteereiksi määriteltiin kuntanäkökulmasta katsoen hyödyllisyys, laatu ja tulevaisuuden kehittäminen. Hyödyllisyysnäkökulma tarkoittaa hankkeen tuottamaa hyötyä kunnalle esimerkiksi

9 lisääntynyttä informaatiota turvateknologiasta tai kustannussäästöä laitoshoidossa. Myös omaisen omaa hyödyllisyysnäkökulmaa on esitetty erään omaishoitajan osalta. Toinen kriteerimme, laatunäkökulma, mitä hyvää ja mitä huonoa hankkeessa on ollut, soveltuu myös kunnan ja omaisen kohdalta tarkasteltavaksi. Kolmas kriteerimme koskee pelkästään kuntia. Miten ne aikovat tulevaisuudessa kehittää ja hyödyntää turvateknologiaa dementiapotilaiden hoidossa? 4.2. Tiedon kerääminen Olemme haastatelleet puhelimitse kaikkien kuuden kunnan hankeyhteyshenkilöt. Loppukysely tehtiin Eeva-hankkeen projektinvetäjän kautta saatujen kysymysten avulla, jonka toimitimme yhteyshenkilöille sähköpostilla etukäteen tutustuttaviksi (liite 2.). Puhelinhaastatteluissa sovellettiin teemahaastattelun menetelmää, jolloin kysymykset muodostivat teeman, mutta mahdolliset lisäkysymykset selvittivät todellista arjen käytäntöä. Lisäksi haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia, ei vain virkamiehen näkemystä, oli helpompi saada tällä tavoin esille. 5. KUNTATULOKSET Eeva-hankkeesta on tehty loppuraportti maaliskuussa 2006 (diaarinumero 2602/3514-2004). Konkreettisten ja kustannussäästöjen esittäminen näin lyhyen ajan jälkeen hankkeen päättymisestä muodostui hieman ongelmalliseksi. Osassa kunnista jatkosuunnitelmat olivat täysin avoinna eikä pitkäkestoisia suunnitelmia dementiahoidosta oltu tehty. 5.1. Kriteereihin perustuvat tulokset Hyödyllisyys, jota mittasivat kysymykset 3 ja 4. Miten aiotte jatkossa hyödyntää turvaverkkomallia ja teknologiaa kunnassanne? Mitä ovat mielestänne suurimmat haasteet hankkeen tulosten hyödyntämisessä kunnassanne ja mitä kehittämisvälineitä työhönne tarvitsisitte? - kalenterimalli avainryhmille - kunnan talonmies voisi toimia teknologia-asiantuntijana - välineiden vuokrausta jatkossa

10 Haasteet: - aikaa pitäisi järjestyä, ettei henkilökunnan tarvitsisi tehdä kaikkea oman työn ohella, tämä on resurssikysymys - laitekoulutusta henkilökunnalla, vastuukysymysten selvittäminen, mahdollinen vastuuhenkilö - yhdyshenkilö/ tukihenkilö, muistihoitaja - kunnan pitäisi olla teknologiamyönteinen - apuvälinelainaamon perustaminen teknologialaitteiden vuokraamista varten - rahoitus muualta kuin kunnista, laiterahoitus - laitteet jäivät kunnille hankkeen loputtua, haasteena niiden käyttäminen tulevaisuudessa - motivoiminen ja asennemuutos Arvolauseke: - Eeva-hanke lisäsi teknologiatietoutta kunnissa ja jätti turvaverkkomallin kuntien käytettäväksi Laatu, jota mittasi kysymys 2. Mitä hankkeessa oli hyvää ja mitä huonoa? Hyvää: - hanke oli hyvä - ajantasaista tietoa uudesta teknologiasta - informaatio toimi Eeva-hankkeessa - tiedonsaanti oli ongelmatonta - vastuuta omaisille - hanke on tukenut kokonaisuuden eteenpäin viemistä niin hoitaja kuin asiakas tasolla - alun yhteispalaverit hyviä - vetäjät hyviä - avarsi teknologialaitteiden hyödyntämisen mahdollisuuksia kotihoidossa Huonoa: - hanke loppui, ei pysyvä - miten toimitaan laitteiden kanssa tai kustannusten jakamisen kanssa hankkeen loppuessa - tulevaisuus on avoin - hanke kesti suhteellisen lyhyen ajan - liian vähän asiakkaita - eettiset kysymykset selvittämättä - teknologiapelkoa - motivoituminen ajoittain huonoa - henkilökohtainen asenne Arvolauseke: - terveysteknologian toiminnan varmistamiseksi kunnissa tulisi olla yhteyshenkilö

11 Tulevaisuuden kehittäminen, jota mittasivat kysymykset 1 ja 5. Mitä Eeva-hanke antoi kuntanne dementiatyöhön? Saatiinko turvaverkon rakentamisella lykättyä asiakkaiden laitoshoitoon siirtymistä? - malli turvaverkon luomiseen - lisätietoja uudesta teknologiasta - asiakkaiden laitoshoitoon siirtymistä saatiin lykättyä - neljä asiakasta välttyi laitoshoidosta - liian aikaista, ei osaa sanoa vielä Arvolauseke: - Eeva-hankkeen aikaansaamien vaikutusten ylläpitäminen vaatii jatkuvaa teknologiakoulutusta ja uusista apuvälineistä tiedottamista 5.2. Asiakasnäkökulma suhteessa kuntanäkökulmaan Omaisten ja muun sosiaalisen verkoston panos dementikon päivittäiseen hyvinvointiin on merkittävä, sillä kokonaisturvaan vaikuttaa myös fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi. Asiakkaan näkökulmasta katsoen olemme jakaneet tulokset tässäkin hyödyllisyyteen, laatuun ja tulevaisuuden kehittämiseen. Hyödyllisyys - laitteet ovat olleet hankkeen ajan asiakkaille ilmaisia ja hyödyllisiä - kalenterin ansiosta päällekkäiset kotikäynnit julkiselta taholta vähentyneet - jatkossa haasteena ostopalveluiden käyttö (laitteet, asennus, opastus ym.) - hanke tuonut turvallisuutta, tukea ja ihmisenarvoista elämää dementikolle sekä lomia omaisille Laatu - hanke koettu hyvänä - alkukartoitukset toivat laatua mukana olleille asiakkaille - räätälöityä toimintaa ja apuvälineet yksilöllisiä - sosiaalinen verkosto otettiin huomioon (omaiset, diakonit, vapaaehtoiset) - riittävä aika asiakkaalle

12 - yhteisökeskeinen ajattelumalli (kokonaisvaltainen ja perhekeskeinen) - laitteet hankkeen päätyttyä maksullisiksi? - kodinhoitajien asenne vaatii muokkausta Tulevaisuuden kehittäminen - kalenteria voi hyödyntää jatkossakin, vaikka hanke loppui - turvateknologiaa mahdollista ostaa tarpeen mukaan - asiakas on saanut laitteet ja palvelun laitteet on tullut tällöin hankituiksi - omaisille tietoa turvateknologiasta - turvaverkko lykkäsi laitoshoitoon siirtymistä 4 dementikolla 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISSUOSITUKSET KUNNILLE Pilottikuntien näkökulmasta Eeva-hanke koettiin hyvin toteutettuna ja yhteistyö ongelmattomana. Parhaimpana hankkeen antina kunnat pitivät konkreettisen turvaverkkomallin muotoutumista sekä uuden teknologiatietouden lisääntymistä. Turvaverkkomallin luominen koettiin laadukkaaksi palveluksi niille asiakkaille ja heidän omaisilleen, jotka olivat hankkeessa mukana. Toisaalta terveysteknologiaan liittyvät eettiset näkökulmat nousivat mietittäviksi, sillä tekniikalla ei voida korvata ihmisten antamaa huolenpitoa. Myös vanhuksen yksilönsuoja ja hienotunteisuus toiminnoissa on otettava huomioon. Eeva-hankkeen kesto koettiin melko lyhyeksi ja sen loppuminen jätti moniin kuntiin kysymyksen siitä, miten terveysteknologiaa hyödynnetään jatkossa. Tässä suhteessa kunnat tosin erosivat toisistaan ja haastateltujen joukossa oli kuntia, joissa terveysteknologian käyttämistä oli jo suunniteltu hyvien kokemusten vuoksi. Kaikissa kunnissa turvalaitteiden hyödyntämiseen suhtauduttiin periaatteessa myönteisesti, mutta toiminnan jatkumiseen tarvittaisiin sekä taloudellisia että henkilöstöresursseja. Haastatteluista nousi esille se, että terveysteknologian käyttöön ottaminen ja turvaverkkomallin hyödyntäminen vaatisivat tuki- tai yhdyshenkilön, joka huolehtisi turvaverkon muodostamisesta, teknologian toimimisesta, työntekijöiden jatkuvasta kouluttamisesta sekä omaisten tukemisesta. Kuntasuosituksiksi raportista nousivat terveysteknologian mukaan ottaminen kunnan vanhustyön strategioihin ja alueellisen terveysteknologiakeskuksen perustaminen. Näin kunnat voisivat suhteellisen edullisesti parantaa vanhusten kotona pärjäämistä ja lainata tarvitsemiaan apuvälineitä joustavasti. Apuvälinekeskus huolehtisi laitteiden huollosta ja laajemman käyttäjäkunnan ansiosta yksilöllisetkään laitekehittelyt eivät jäisi tarpeettomana käyttämättä. Kunnat voisivat myös tiivistää yhteistyötään ja

13 perustaa useamman kunnan yhteisen apuvälinelainaamon. Myös tuki- tai yhdyshenkilön saaminen kuntaan olisi suositeltavaa. Lisäksi kehitellyn turvaverkkomallin käyttäminen olisi suositeltavaa, sillä näin voitaisiin hyödyntää paremmin sukulaisten, järjestöjen ja vapaaehtoisten mahdollisuuksia avun antoon dementikolle. Mallin avulla voitaisiin lisäksi karsia palveluiden päällekkäisyyksiä. LÄHDELUETTELO Eeva-hanke. Saatavissa 16.2.2006: http://eptek.fi/index.php?p=hankkeet&hanke=6 ekoti-hanke. Saatavissa 16.2.2006: http://www.kiinteistöliitto.fi/hankkeet2010/18/14 Eloniemi - Sulkava, Ulla. Dementoituneen kotona asumisen tukeminen. Luento. Seinäjoki 20.2.2006. Hedberg, Merja, projektipäällikkö, tutkija. Etelä-Pohjanmaan Telelääketieteen Palvelukeskus ry. Haastattelu. Seinäjoki 17.2.2006. Hedberg, Merja. Eeva-hankkeen päätösseminaari 20.2.2006 Seinäjoki.

14 Pukkila, Tarmo ( 2005). Ikävallankumous. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia -sarjan julkaisu nro 58. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Salo, Hannu, teknologia-asiantuntija. LifeIT Oyj. Haastattelu. Seinäjoki 17.2.2006. Salo, Hannu. Dementiaa sairastavan itsenäisen suoriutumisen terveysteknologiaa Eeva-hankkeessa. Luento. Seinäjoki 20.2.2006. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004-2007. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Edita Prima Oy. Vartiainen, Pirkko (1994). Palveluorganisaatioiden tuloksellisuusarviointi, teoriat ja käytäntö. Acta Wasaensia. Hallintotiede 40. Vaasa: Vaasan yliopisto. LIITE 1. Kalenteri KLO Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai 8.00-9.00 7.00 Terho käväisee 7.00 Terho käväisee 7.00 Terho käväisee 7.00 Terho käväisee 7.00 Terho käväisee 7.00 Terho käväisee 7.00 Terho käväisee 9.00-10.00 Tuulikki Tuulikki Tuulikki Tuulikki Tuulikki Tuulikki Tuulikki 10.00- Kotipalvelu Kotipalvelu Kotipalvelu Kotipalvelu Kotipalvelu 11.00 11.00-12.00 12.00-13.00 Ruokapalvelu Ruokapalvelu Ruokapalvelu Ruokapalvelu Ruokapalvelu 13.00-14.00 14.00-15.00 Tuulikki käy iltapäivällä ja Tuulikki käy iltapäivällä ja Tuulikki käy iltapäivällä ja Tuulikki käy iltapäivällä ja Tuulikki käy iltapäivällä ja

15 15.00-16.00 16.00-17.00 17.00-18.00 illalla useaan kertaan illalla useaan kertaan illalla useaan kertaan illalla useaan kertaan illalla useaan kertaan 18.00-19.00 19-.00-20.00 Seija soittaa Soile soittaa Sirkka soittaa Sirpa soittaa Simo soittaa 20.00-21.00 21.00-22.00 Seppo soittaa Seppo soittaa Muuta Diakoni käy kerran kuussa Vapaaehtoista kävelykaveria etsitään LIITE 2. Loppukysely Eeva-hanke Loppukysely kuntien yhdyshenkilöille Nimi ja asema: Kunta: 1. Mitä Eeva-hanke antoi kuntanne dementiatyöhön? 2. Mikä hankkeessa oli hyvää ja mikä huonoa? 3. Miten aiotte tulevaisuudessa hyödyntää turvaverkkomallia ja teknologiaa kunnassanne?

16 4. Mitkä ovat mielestänne suurimmat haasteet hankkeen tulosten hyödyntämisessä kunnassanne ja mitä kehittämisvälineitä työhönne tarvitsisitte? 5. Saatiinko turvaverkon rakentamisella lykättyä asiakkaiden laitoshoitoon siirtymistä? Kiitos!