"Kaavoituksen tulee noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja pyrkiä ensisijaisesti taajamien pirstoutuneen yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen.

lause: "Taajamissa liikkumistarvetta vähennetään tiivistämällä kaupunkirakennetta." Täällä se on sanottu terveesti ja saman kaltaisin periaattein esitän kohtaan 7. täydennystä seuraavan sisältöisenä: "Kaavoituksen tulee noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja pyrkiä ensisijaisesti taajamien pirstoutuneen yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen." Samalla haluaisin esittää epäilykseni edustaja Salmisen sinänsä hyvään esitykseen siitä, että turvattaisiin peruskorjattujen asuntojen kohtuullinen vuokrataso. Tämä on kaikkialla maailmassa melkoinen ongelma. Kun huonoon kuntoon päässeitä kiinteistöjä kunnostetaan, se usein tarkoittaa sitä, että samalla alkuperäiset tai sen hetkiset asukkaat saneerataan sieltä pois. Toisaalta tämä saattaa aiheuttaa seurauksena uhan, että rakennusten kunnossapitoa laiminlyötäisiin. Mielestäni tämä on hyvin komplisoitu kysymys. Haluaisin, että asia lähetettäisiin valiokuntaan pohdittavaksi. Puheenjohtaja: Kari Nenosen sijasta puheenvuoro on Rauni Kinnusella, Oulu, valmistautuu Tapio Luttinen, Etelä-Häme. Kinnunen, Rauni (Oulun piiri): Toveri puheenjohtaja! Kannatan Jouni Koiso- Kanttilan tekemää esitystä. Puheenjohtaja: Seuraavana Tapio Luttinen, Etelä-Häme, valmistautuu Heikki Vierumäki, Etelä-Häme. Luttinen, Tapio (Etelä-Hämeen piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Kiinnitän huomiota täsmälleen samaan kohtaan, eli kohtaan 7, tässä on "Kuntien maanhankintaa on lisättävä. Kaavoitusta on nopeutettava riittävän maan saannin turvaamiseksi.", mielestäni se kuulostaa pääkaupunkiseudun ongelmalta. Maanhankinnassahan tulee olla aktiivinen, jos vähäinen maanomistus rajoittaa maan käytön kehittämistä ja sitä kautta työllisyyttä. Kuntien varoja ei työttömyyden aikana tule sitoa maaomaisuuteen, jonka hyödyntämisestä ei ole tietoa moniin vuosiin. Lisäksi kaavoitusta tuskin ratkaisee puoluekokouksen päätös. Se on kunnissa kuntakohtaisesti ratkaistava. Jos se on ongelma, niihin on löydettävä parannuksia. Tekstin muotoilu on tässä varsin hämmentävä. Tänä iltana ei varmaan ole suurempaa kiinnostusta laajempaan maa- tai kaavoituspoliittiseen keskusteluun. Alkuperäinen esitykseni, jonka olen jo toimittanut puheenjohtajistolle, oli se, että tämä kohta poistettaisiin kokonaan, mutta äsken esitetty teksti on mielestäni sellainen, että se voisi tähän jäädä. Tähän painetun tekstin esitän poistettavaksi. Puheenjohtaja: Seuraavana Heikki Vierumäki, Etelä-Häme, valmistautuu Tarja Kautto, Uusimaa. 331

Vierumäki, Heikki (Etelä-Hämeen piiri): Kannatan Tapio Luttisen tekemää esitystä yhden lauseen poistamisesta. Puheenjohtaja: Seuraavana Tarja Kautto, Uusimaa, valmistautuu Reino Breilin, Varsinais-Suomi. Kautto, Tarja (Uudenmaan piiri): Toveri puheenjohtaja! Haluaisin hieman puuttua peruskorjausproblematiikkaan. Se ei todellakaan ole aivan yksinkertainen asia. Kun ajattelee asiaa asukkaiden kannalta, heistä olisi mukavaa, jos pystyttäisiin takaamaan, että asumisen hintataso pysyisi mahdollisesti sellaisena kuin se oli ennen peruskorjausta ja että ainakin voitaisiin jotenkin määritellä vuokrataso mahdollisimman kohtuulliseksi. Tässä tulee esiin nimenomaan se problematiikka, että onko yhteiskunnan asia ensin rakentaa, sitten tukea asumista ja vielä peruskorjatakin, jos näissä taloyhtiöissä ei ole itse älytty hoitaa asioita. Ei ole itsestään selvää, että nyt pitäisi luoda uusi asumisen tukijärjestelmä. Siksi mielestäni tässä yhteydessä ei ole järkevää ottaa tämän tyyppistä kantaa, koska se on erittäin laaja kysymys, jota täytyy pohtia. Olemme sinänsä selvittämässä sitä, miten peruskorjaukseen löydettäisiin jatkossa keinoja, jotka houkuttaisivat taloyhtiöitä jatkuvaan kunnostustoimintaan, joka olisi silloin myös tekijä, jolla voitaisiin taata nimenomaan asuntojen hintatason pysyminen kohtuullisena. Toinen asia kohtaan 7. Mielestäni tämä oli aivan hyvä uudistusesitys kohdan osalta, ja varmasti se on lyhyen kaavan mukaan kirjoitettu esitykseen. Tonttipula on todella ongelma, se on ongelma pääkaupunkiseudulla, mutta se on ongelma myös joissakin muissakin asumistaajamissa, jotka ovat nimenomaan niitä kohteita, joissa asuminen tulee tiivistymään ja jatkumaan, eli tietyllä tavalla maalta muutto kaupunkiyhdyskuntiin tulee jatkumaan. Siihen pitäisi pystyä varautumaan, niin että pystymme pitämään sekä asutustaajamat että kaupungit inhimillisinä paikkoina. Mitä tulee kaavoitus- ja muihin ongelmiin, ne ovat myös ratkaistavia asioita, mutta voin sanoa, että meidän hyvä hallituksemme on jo toiminut asian eteen siinä mielessä, että on nimetty toimikunta, jonka tehtävänä on koko rakennuslain uudistaminen. Siinä yhteydessä joudutaan uusimaan myös koko kaavoitusproblematiikkaamme liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja: Seuraavana Reino Breilin, Varsinais-Suomi, valmistautuu Arto Saarinen, Varsinais-Suomi. Breilin, Reino (Varsinais-Suomen piiri): Puheenjohtaja, hyvät toverit! Asuntopolitiikka on laaja alue, mutta haluan kiinnittää huomiota erääseen tärkeään lohkoon, nimittäin vuokra-asuntopolitiikkaan ja vuokralla asumiseen. Toimin ny- 332

kyisin Vuokralaisten Keskusliiton johtokunnan puheenjohtajana, ja aikaisemmin olin LVI-suunnittelijana, joten olen joutunut katsomaan näitä asioita varsin läheltä. Puoluehallituksen esitys kannanotoksi asuntopolitiikasta on mielestäni joka kohdaltaan hyvin perusteltu. Voi olla niin, että sitä halutaan muuttaa, mutta minua tyydyttää tässä olevat ehdotukset. Kuitenkin ehdotan laitettavaksi sinne uuden kohdan, joka erityisesti liittyy asumisviihtyvyyteen ja asuntojen säilymiseen. On tunnettua, että vuokrakiinteistöjä kohdellaan vähän kovakouraisesti, joten ehdotan kannanottoon lisäystä. Ehkä tämä ei ole aivan oikea muoto, mutta esitän: "Vuokralla asumisen ohjausta tehostetaan sekä asumisen että asuntojen säilymisen tason huomioon ottaen." Mielestäni juuri tämä kohta on hyvin tärkeä, ja Vuokralaisten Keskusliiton yhteiseen toimintaan sekä valtionavun perusteisiinkin liittyy tehokas neuvonta-ja opastustyö sekä erilaiset sopimukset ja ohjaus näiden tekemiseen. Asuminen on tietysti välttämätöntä, ja silloin kun puhutaan sosiaalisesta asuntotuotannosta ja sosiaalisesta asumisesta, on tärkeätä, että Sosialidemokraattisessa Puolueessa, joka aina on tuntenut vastuuta asumisesta, kiinnitetään asiaan huomiota. Karl-August Fagerholm sanoi minulle ja muutamille tovereille viimeisinä elinvuosinaan, ollessaan Vuokralaisten Keskusliiton valtuuskunnan jäsenenä, että hoitakaa ja laatikaa maahan uusi asuntotuotantolaki. On totta, että sitä on asteittain uusittu, ja varmasti sitä nykyisin uudistetaan. Haluan vielä kiinnittää huomiota erääseen tärkeään asiaan, eli siihen, että kohdakkoin vapautuu varsin suuri määrä aravavuokrataloja. Mielestäni niitä ei saa päästää jobbarien käsiin, vaan kuten ohjelmassa sanotaan, ne on säilytettävä kunnan ja muiden asuntoja säilyttävien tahojen hallinnassa. Puheenjohtaja: Seuraavana Arto Saarinen, Varsinais-Suomi, valmistautuu Sirkka-Liisa Vehviläinen, Helsinki. Saarinen, Arto (Varsinais-Suomen piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät vielä sitkeästi mukana olevat toverit! Kannatan Reino Breilinin tekemää esitystä. Puheenjohtaja: Seuraavana Sirkka-Liisa Vehviläinen, Helsinki. Vehviläinen, Sirkka-Liisa (Helsingin piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät puoluekokoustoverit! Puutun puheenvuorossani puoluehallituksen esitykseen 109. Kannanotto aluepolitiikasta, kohtaan 7. Mielestäni kanta on hankalasti muotoiltu. Se antaa meille useita tulkinnan mahdollisuuksia. Mielestäni koko puoluehallituksen esitys pitäisi viedä muutosesityksineen valiokuntaan ja kohta 7. kirjata 333

sillä tavoin, että meille kaikille syntyisi yhteinen näkemys siitä, mitä tällä kohdalla ajetaan takaa. Kun täällä todettiin, että tämä on ilmeisesti kirjattu tänne pääkaupungin tarpeita varten, niin Helsingillä on itsellään maata, minne kaavoittaa, mutta kaavojen käsittely vie niin kauan aikaa, että emme kykene siinä aikataulussa toteuttamaan esimerkiksi vuokra-asuntotuotantoa, jonka olemme asunto-ohjelmassamme hyväksyneet. Mielestämme on tarpeellista, että kaavoitus saataisiin joustavammaksi ja se vastaisi silloin kunnan asukkaiden tarpeita. Tämä muotoilu antaa todella erilaisia värityksiä, ja toivon, että valiokunnan käsittelyn jälkeen se saa selkeämmän muodon. Puheenjohtaja: Esitykseen 109 ei ole muita pyydettyjä puheenvuoroja, joten päätän keskustelun. Todetaan, että keskustelun aikana on tehty seuraavanlaisia esityksiä. Leena-Riitta Salminen esittää Sirkka Kotolan kannattamana, että kohtaan 2. lauseen "Valtion on tuettava asuntojen korjaus- ja perusparannustoimintaa sekä lähiöiden kehittämistä." jälkeen lisättäisiin uusi lause: "On luotava erityinen valtion tukijärjestelmä, jolla peruskorjattujen asuntojen vuokrataso pysyy kohtuullisena." Marjukka Hosia esittää Mika Hentusen kannattamana - ilmeisesti ensimmäiseksi lauseeksi kannanoton alkuun - seuraavaa: "Asuminen on kansalaisen perusoikeus." Tapio Luttinen Heikki Vierumäen kannattamana esittää kokonaan poistettavaksi kohdan 7. Jouni Koiso-Kanttila esittää Rauni Kinnunen kannattamana lisäystä kohtaan 7. "Kaavoituksen tulee noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja pyrkiä ensisijaisesti taajamien pirstoutuneen yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen." Lisäksi totean, että Tapio Luttinen on valmis hyväksymään kohdan 7. tällä lisämuotoilulla. Reino Breilin esittää Arto Saarisen kannattamana uutta 8. kohtaa: "Vuokrallaasumisen ohjausta tehostetaan sekä asumisen että asuntojen säilymisen tason huomioon ottaen." Hyväksyttäneen selonteko. Hyväksytään. Marjukka Hosia esittää kannanoton alkuun Mika Hentusen kannattamana lausetta: "Asuminen on kansalaisen perusoikeus." Voiko kokous hyväksyä tämän yksimielisesti? 334

Sinikka Mönkäreellä on puheenvuoro. Mönkäre, Sinikka (hallitusryhmä): Viime elokuussa perusoikeusuudistuksessa on hyväksytty tämä asia. Suomessa asuminen on perusoikeus, joten olemme siinä edelläkävijämaa. Se on siis jo lainsäädännössämme. Puheenjohtaja: Voimmeko katsoa, että tämä on esityksenä tarpeeton, koska se on jo voimassa olevassa lainsäädännössä? Menettelemme näin yksimielisesti. Kohtaan 2. Leena-Riitta Salminen esittää uudeksi lauseeksi "On luotava erityinen valtion tukijärjestelmä, jolla peruskorjattujen asuntojen vuokrataso pysyy kohtuullisena." Puheenjohtaja: Sinikka Mönkäreellä puheenvuoro. Mönkäre, Sinikka (hallitusryhmä): Meillä on olemassa monia tapoja. Jo tällä hetkellä hallitus yrittää pitää peruskorjattujen asuntojen vuokratason kohtuullisena. Näihin peruskorjattaviin kohteisiin saa arava- ja korkotukilainoitusta, ja sen lisäksi meillä on olemassa asumistukijärjestelmä, jolla tasoitetaan asumiskustannuksia. Tuloloukkutyöryhmän työn seurauksena tullaan nyt asumistukijärjestelmään lisäämään enemmän rahaa, kuin mitä karsimme viime vuodenvaihteessa. En oikein enää keksi mitään muuta uutta tukijärjestelmää, millä voisimme asiaa edistää. Täällä käytettiinkin asiasta jo hyvin viisas puheenvuoro. Meillä on olemassa kaikki mahdolliset yhteiskunnan tavat tukea myös peruskorjaamisen kautta sitä, että vuokrataso ei nousisi. Pitäisi löytää konkreettisempi esitys, jotta sellainen voitaisiin lisätä. Puheenjohtaja: Leena Riitta Salminen, Kymi, ole hyvä! Salminen, Leena-Riitta (Kymen piiri): Ymmärrän, että se on ongelmana monimutkainen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta minä haenkin siihen tiettyä rajausta. Otetaan siihen se kulttuurihistoriallinen kohde. Puheenjohtaja: Haluaako Leena-Riitta Salminen pysyä esityksessään? Siinä tapauksessa äänestämme. Puoluehallituksen esitys "jaa" ja Leena-Riitta Salmisen esitys "ei" kohtaan 2.: "On luotava erityinen valtion tukijärjestelmä, jolla peruskorjattujen asuntojen vuokrataso pysyy pysyy kohtuullisena." Koeäänestys Puheenjohtaja: Pyydän nostamaan puoluehallituksen esitystä kannattavat "jaa"- liput. Alas! Ja sitten "ei"-liput. Voitte laskea liput. Puoluehallituksen esitys on voittanut äänestyksessä. 335

Jouni Koiso-Kanttila on esittänyt Rauni Kinnusen kannattamana kohtaan 7. seuraavaa lisäystä: "Kaavoituksen tulee noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja pyrkiä ensisijaisesti taajamien pirstoutuneen yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen." Voimmeko hyväksyä tämän yksimielisesti lisäyksenä kohtaan 7? Hyväksyttäneen. Hyväksytään. Vetääkö tässä tapauksessa Tapio Luttinen esityksensä kohdan 7. poistamisesta? Mönkäre, Sinikka (hallitusryhmä): Toveri puheenjohtaja! Kun Tapio Luttinen ei vetänyt pois omaa hylkäysesitystään, haluan täydentää puoluehallituksen esitystä sillä tavalla, että se, mitä kohdassa 7. sanotaan, lisättynä Koiso-Kanttilan lisäyksellä, on mielestäni se, mitä sillä tarkoitetaan. Meillä on erilaisia kuntia, joissa on erilaisia ongelmia, on maanhankinta-, on kaavoitus- sekä yhdyskuntarakenneongelmia. Kolmella lauseella on kuvattu erilaisia kuntia. Ei se tarkoita, että täytyy olla kunta, jossa on kaikki kolme ongelmaa, vaan että yritämme kattaa tällä mahdollisimman monta. Tiedämme, että meillä on kaavoittamattoman maan puute pääkaupunkiseudulla. Voi olla, että Helsingissä on riittävästi kaupungin omistamaa maata, mutta on kuntia, joissa ei ole. Tämä olisi mielestäni puoluehallituksen pohjaesitys. Puheenjohtaja: Teen seuraavan äänestysesityksen. Puoluehallituksen esitys täydennettynä Koiso-Kanttilan esityksellä on "jaa", Tapio Luttisen esitys kokonaan kohdan 7. poistamisesta on "ei". Koeäänestys Puheenjohtaja: Nyt nostavat korttinsa ne, jotka ovat puoluehallituksen esityksen kannalla, kortit ylös! Nyt nostavat korttinsa ne, jotka ovat kohdan poistamisen kannalla, siis "ei"-liput. Puoluehallituksen esitys täydennettynä Koiso-Kanttilan esityksellä on voittanut äänestyksessä. Tähän kohtaan on vielä yksi puheenvuoro. Sinikka Mönkäre, ole hyvä! Mönkäre, Sinikka (hallitusryhmä): Toveri puheenjohtaja! Täällä oli Reino Breilinin esitys "Vuokralla asumisen ohjausta tehostetaan sekä asumisen että asuntojen säilymisen tason huomioon ottaen." Voisiko tämä tarkoittaa sitä, että edistetään asukkaiden kiinnostusta vuokra-asumisen kehittämiseen? Voisiko sen muotoilla "vuokralla-asumisen edistämiseen ja kehittämiseen"? Breilin, Reino (Varsinais-Suomen piiri): Kehittäminen tähtää tekniseen kehittämiseen. 336

Puheenjohtaja: Puoluehallitus pitäytyy esityksessään, joten äänestämme esityksestä. Puoluehallituksen esitys "jaa" ja Reino Breilinin esitys "ei", joka kuuluu: "Vuokralla asumisen ohjausta tehostetaan sekä asumisen että asuntojen säilymisen tason huomioon ottaen." Koeäänestys Puheenjohtaja: Nyt nostavat korttinsa ne, jotka ovat puoluehallituksen esityksen kannalla, kortit ylös! Voitte laskea! Sitten nostavat korttinsa Breilinin esityksen kannattajat. Voitte laskea. Tulkintani on, että puoluehallituksen esitys on voittanut. Näin on esitys 109. Kannanotto asuntopolitiikasta on hyväksytty edellä mainitulla lisäyksellä puoluekokouksen päätökseksi. Asuntopolitiikan keskeisenä tehtävänä on varmistaa, että asuntoja ja asumisvaihtoehtoja on riittävästi ja asumismenot pysyvät kohtuullisina. Tarjonnassa on otettava huomioon väestön rakenteen muutos. Asumisen viihtyvyys ja terveys on nähtävä yhä tärkeämpinä. Suomessa harjoitetun asuntopolitiikan merkittävin tulos on asumisolosuhteiden tasa-arvoisuus verrattuna moniin muihin maihin. Tämän vaaliminen tulee olla edelleen asuntopolitiikan perusta. Yhteiskunnan niukentuneita voimavaroja on käytettävä erityisesti asumistuen kehittämiseen. On varmistettava myös riittävän vuokra-asuntomäärän rakentaminen. Taloudellinen lama ja sen mukanaan tuoma epävarmuus on estänyt vapaarahoitteisten asuntomarkkinoiden elpymisen. Asuntojen tarve tulee vielä lähitulevaisuudessa olemaan huomattavasti tämän hetkistä kysyntää suurempi. Erityisesti kodeista itsenäistyvät nuoret tulevat tarvitsemaan asuntoja. Kysyntä kohdistuu nimenomaan vuokra- ja asumisoikeusasuntoihin. Vuokra-asuntoihin hakeutuvien määrät ovat jo kasvussa ja tyhjien arava-asuntojen määrä on vähentynyt. 1. Vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamista on olennaisesti lisättävä. Valtion tuen ehtojen tulee olla sellaiset, etteivät vuokrat nouse kohtuuttomiksi. Valtion tukemassa tuotannossa tulee hinta-ja laatuohjaus säilyttää. 2. Vanhaa asuntokantaa ei saa päästää rapistumaan. Myös lähiöitä on uudistettava viihtyisiksi. Valtion on tuettava asuntojen korjaus- ja perusparannustoimintaa sekä lähiöiden kehittämistä. Kuntien on varmistettava lähiöiden perusparantaminen. Yhdyskuntasuunnittelun keinoin tulee asuntoalueita kehittää palvelu- 337

ja asukasrakenteiltaan monipuolisiksi. Valtion taloudellisella ohjauksella ei saa olla tätä tavoitetta estäviä rajoituksia. 3. Käyttö- ja luovutusrajoituksista vapautuvien aravavuokra-asuntojen käyttöä rajoitusajan jälkeen vuokra-asuntoina tulee edistää mm. lisäämällä omistajien kiinnostusta. Kuntien ja yleishyödyllisten yhteisöjen on voitava hankkia vuokra-asuntoja omistukseensa. 4. Asuntorahoituksen tulee olla kustannuksiltaan vakaata, lainaajoiltaan pitkäaikaista ja kohtuuehtoista. Kilpailua asuntorahoituksen järjestämisessä on edistettävä. 5. Valtion tukeman tuotannon tukirahoitus tulee varmistaa ja rahoituksen tulee olla pitkäjänteistä. 6. Vuokrasääntelyn purkautumisen vaikutuksia on seurattava. Mahdollisten tasapainohäiriöitten syntymistä on pyrittävä torjumaan jo ennakkoon. Vuokralaisten asumis- ja oikeusturvasta on huolehdittava. Asunnottomuuden poistamiseksi on edelleen ponnisteltava. Asukasjärjestöjen toimintaa on tuettava. 7. Kuntien maahankintaa on lisättävä. Kaavoitusta on nopeutettava riittävän maan saannin turvaamiseksi. Kaavoituksen tulee noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja pyrkiä ensisijaisesti taajamien pirstoutuneen yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen. Puheenjohtaja: Aloite 110. Valtiontakuu ensiasunnon ostajille. Avaan keskustelun. Pyydettyjä puheenvuoroja ei ole, joten voinemme hyväksyä puoluehallituksen esityksen puoluekokouksen päätökseksi. Hyväksytään. Puoluekokous yhtyi aloitteen vaatimukseen valtion täytetakauksesta osalle ensiasunnon ostajan omapääomaosuutta. Säästämisen edistämiseksi ja asunnon hankkijan oman varovaisuuden varmistamiseksi täytetakauksen ei ole hyvä olla täydellinen. Sen vuoksi aloitteessa esitettyä 15-20 prosentin valtiontakausosuutta voidaan pitää hyvänä. Puheenjohtaja: Aloite 111. Ensiasunnon ostajan leimaverovapauden ehtojen muuttaminen. Ensimmäinen puheenvuoro Tuula Parkkisella, Pohjois-Karjala, valmistautuu Hannu Loijas, samoin Pohjois-Karjala. Parkkinen, Tuula (Pohjois-Karjalan piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Viialan Työväenyhdistyksen aloitteessa on kysymys ensiasunnon ostajan leimaverovapauden ehtojen muuttamisesta, eli leimaveron yläikärajasta luopumisesta. Tässähän puoluehallitus vastaa, että ikärajan poistamiseen ei ole perusteita. Aloitteessa sanotaan, että ensiasunnon ostaja on todella ensiasunnon ostaja, olipa 338

hän minkä ikäinen tahansa, eli mm. työttömyys, osa-aikatyö ja opiskelu siirtävät yhä useampien kohdalla ensiasunnon hankkimista yhä myöhemmälle iälle. Esimerkiksi jos asuu työsuhdeasunnossa useamman vuoden ja sen jälkeen haluaakin ostaa ensiasunnon itsellensä, tästä rangaistaan. Esitänkin puoluehallituksen lausuntoon muutosesitystä seuraavasti: "Voimassa olevan lain tarkoitus on perusteltu. Sillä on tuettu perheen perustamisvaiheessa asuntokustannusten kanssa kamppailevia. Ikään perustuvaa syrjimistä vastustaen puoluekokous velvoittaa puoluetta ja sen eduskuntaryhmää toimimaan ensiasunnon ostajan leimaverovapauden yläikärajan poistamiseksi." Puheenjohtaja: Seuraavana Hannu Loijas, Pohjois-Karjala. Loijas, Hannu (Pohjois-Karjalan piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Lyhyestä virsi kaunis, kello on paljon. Kannatan Tuula Parkkisen tekemää ehdotusta. Puheenjohtaja: Kohdasta ei ole esitetty muita puheenvuoropyyntöjä, joten päätän keskustelun. Keskustelun aikana on Tuula Parkkinen Hannu Loijaksen kannattamana tehnyt muutosehdotuksen, joka kuuluu: "Voimassa olevan lain tarkoitus on perusteltu. Sillä on tuettu perheen perustamisvaiheessa asuntokustannusten kanssa kamppailevia. Ikään perustuvaa syrjimistä vastustaen puoluekokous velvoittaa puoluetta ja sen eduskuntaryhmää toimimaan ensiasunnon ostajan leimaverovapauden yläikärajan poistamiseksi." Sinikka Mönkäreellä on puheenvuoro. Mönkäre, Sinikka (hallitusryhmä) Kyllä tämä leimaverohelpotus on tarkoitettu nimenomaan nuorille ensiasunnon hankkijoille. Se on aikoinaan siihen nimenomaan suunnattu. Se on tarkoitettu perheen perustamisvaiheessa oleville. Meillähän on myös asp-lainoitus, joka on tarkoitettu erityisesti nuorille. Tämä on sitä asuntopolitiikkaa, jota olemme halunneet suunnata nuoriin. Mielestäni ei voi puhua ikärasismista, kun edistämme nuorten asumistarpeita silloin, kun he ovat kaikkein pahimmassa tarpeessa tässä suhteessa. Puheenjohtaja: Joudumme äänestämään. Puoluehallituksen esitys "jaa" ja Tuula Parkkisen esittämä Hannu Loijaksen kannattama esitys "ei". Koeäänestys Puheenjohtaja: Nyt nostavat korttinsa ne, jotka ovat puoluehallituksen esityksen kannalla, kortit ylös! Pyydän ääntenlaskijoita paikalle. Voitte laskea! Sitten nostavat korttinsa Tuula Parkkisen esityksen kannattajat. Voitte laskea. 38 "jaa"- ääntä, joten puoluehallituksen esitys on voittanut. 339

Puoluehallituksen esitys hyväksytään puoluekokouksen päätökseksi. Voimassa olevan lain tarkoitus on ollut perusteltu. Sillä on tuettu erityisesti perheen perustamisvaiheessa asuntokustannusten kanssa kamppailevia. Edun merkitys on kuitenkin vähäinen ja se on nähtävä poikkeukseksi yleisestä verotuslinjasta. joka ei ole täysin johdonmukainen. Ikärajan poistaminen ei ole perusteltua. Puheenjohtaja: Aloite 112. SDP ja hallitus kehittämään asumisoikeusasumista. Kohtaan ei ole jätetty puheenvuoropyyntöjä, joten puoluehallituksen esitys hyväksyttäneen puoluekokouksen päätökseksi. Hyväksytään. Asumisoikeusjärjestelmä on muodostunut kysytyksi asumismuodoksi, jonka kehitys on turvattava niin, että asuntovaihtoehtoja on riittävästi. Kaupunkien asujaimistorakenteen monipuolistamiseksi vuokraja asumisoikeusasuntoja tulee nykyistä laajemmin voida hankkia myös olemassa olevasta asuntokannasta. Myös palveluasuntoja voidaan asumisoikeusjärjestelmään perustaa. Ei ole kuitenkaan olemassa tulonjaollisia perusteita sille, että valtion tukemaa asumisoikeusasuntotuotantoa ohjattaisiin väestölle, jolla jo on oma asunto. Puheenjohtaja: Aloite 113. Verohelpotukset työllisyyttä ja vanhaa asuntokantaa parantamaan. Avaan keskustelun. Ensimmäinen puheenvuoro Esko Jokelalla, Vaasan piiri, valmistautuu Miapetra Kumpula, Vaasa. Jokela, Esko (Vaasan piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät puoluekokousedustajat! Suuri verouudistus toi mukanaan paljon hyvää. Pyrkimys tulojen saamiseksi saman kohtelun piiriin onnistui ainakin osittain. Monta epäkohtaa saatiin korjatuksi. Epäoikeudenmukaisuuksiakin tuli ja jäi. Verotuksen yksinkertaistamisesta voidaan olla monta eri mieltä. Kuinka moni kansalainen pystyy tarkistamaan oman verotuksen oikeellisuuden? Ei riitä, että verotus yksinkertaistuu verottajan kannalta, verotuskohteen kannalta se on yhtä tärkeää. Ennen muuta se on sitä hänen oikeusturvansa kannalta. Kun verotusta käytetään myös suhdannepolitiikan välineenä, olisi tärkeää, että päätökset kohdentuisivat oikein. Olemme tilanteessa, jossa mm. asuntorakentaminen on voimakkaasti taantunut. Rakennustoiminnalla on vahvasti taloutta elvyttävä vaikutus. Rakentamiseen liittyvä ketju on pitkä. Rakentamisen työllisyysvaikutukset ulottuvat laajalle alueelle. Siksi suhdannepoliittisesti olisi tärkeää, että rakennustoiminta vilkastuisi. Yhtenä keinona ja moottorina toimisi varmasti verotuksellisesti paluu entiseen. Asunnon hankkimiseen ja rakentamiseen, mutta myös saneeraukseen otettavien lainojen korot pitäisi saattaa verotuksessa vähennyskelpoisiksi. Verotuksen oikeudenmukaisuuden kannalta vähennykset tulisi tehdä verosta. 340

Esitänkin, että puoluekokous velvoittaisi maan hallituksessa olevia sosialidemokraattisia ministereitä toimimaan siten, että korkovähennysoikeus otettaisiin käyttöön. Näin menetellen kevennettäisiin maassamme vallitsemaa vaikeata työttömyyttä ja samalla luotaisiin nuorille tulevaisuuden uskoa, jota - herra paratkoon - juuri nyt tarvitaan. Esitän lisäystä aloitteen 113 puoluehallituksen päätösesitykseen. Kun täällä on: "Puoluekokous viittaa talous-, työllisyys- ja verokannanottoon ja veroaloitteista annettuihin lausuntoihin. Tulisi selvittää, onko mahdollista tehdä korjaustoiminta vähennyskelpoiseksi." esitän lisäystä: "sekä tarkastella korkovähennysoikeuden käyttöönoton mahdollisuutta". "Tämän tapainen vähennysoikeus tulisi kuitenkin rajata verotuksellisesti todettaviin palkkamenoihin ja vähennys tulisi tehdä verosta." Puheenjohtaja: Seuraavana Miapetra Kumpula, Vaasa. Kumpula, Miapetra (Vaasan piiri): Puheenjohtaja, yölliset toverini! Kannatan Esko Jokelan tekemää lisäystä. Puheenjohtaja: Kohtaan ei ole jätetty muita puheenvuoropyyntöjä, joten päätän keskustelun. Käydyn keskustelun aikana on Esko Jokela Miapetra Kumpulan kannattamana esittänyt lisäystä puoluehallituksen vastauksen toisen virkkeen loppuun "sekä tarkastella korkovähennysoikeuden käyttöönoton mahdollisuutta". Siitä eteenpäin jatko on puoluehallituksen esityksen mukaisesti. Esitän, että verotuskäytäntöön liittyvä esitys vietäisiin valiokunnan käsiteltäväksi. Hyväksytäänkö esitys? Hyväksytään. Siirrytään käsittelemään aloitetta 114. Puurakentaminen. Aloitamme keskustelun, ensimmäinen puhuja on Jouni Koiso-Kanttila, Oulu, valmistautuu Rauni Kinnunen, Oulu. Koiso-Kanttila, Jouni (Oulun piiri): Hyvät toverit! Saanen tarkentaa puoluehallituksen esitystä, koska se on kahdesta kohtaa virheellinen, ilmeisesti tahattomasti, koska ymmärsin tekstistä, että puoluehallitus oli puurakentamisen edistämisestä samaa mieltä aloitteen tehneen Haapajärven Työväenyhdistyksen kanssa. Puoluehallituksen esityksessä on ensinnäkin virhe ensimmäisessä virkkeessä. Siinä sanotaan: "Puurakentamisen pahin este on tällä hetkellä kerrostalorakentamisen huono osaaminen." Tämä ehkä johtuu siitä, että tällä hetkellä on kolme puurakentamisen koerakennushanketta, puukerrostaloa meneillään, mutta vielä suurempi tieto-taidon puute meillä on monimutkaisiin suurimittakaavaisiin rakennuksiin soveltuvien puurakenteiden kehittämisessä. Se on seuraavan polven 341

kehitystehtävä. Sana "kerrostalorakentaminen" pitäisi poistaa. Se osoittaa tietämättömyyttä alasta. Toiseksi viimeinen virke "Sen sijaan säädökset eivät enää ole este rakentamiselle." on ehdottomasti virheellinen. Ehkä syynä tähän virheeseen on se, että tällä hetkellä todella rakennetaan kolmea puukerrostaloa. Itse olen vetänyt yhtä niistä tutkimusjohtajana. Ne ovat olleet mahdollisia hyvin monimutkaisin poikkeusmenettelyin, ja säädökset ovat este, kuten aloitteessa sanotaan. Suomen rakentamismääräyskokoelman osan El korjausesitys on valmistunut. Sekään ei vielä suinkaan suosi puurakentamista, ja se on ollut vasta lausuntokierroksella. Sen hyväksyminen on epätodennäköistä. Uusitussakin El:ssä puurakentaminen esitetään vain poikkeuksena normaahsäädöksiin, ja poikkeuksessa ei sallita muuta kuin asuinrakentaminen 3-4-kerroksisiksi taloiksi puusta. Esimerkiksi julkisia rakennuksia, liike- ja toimistorakennuksia ei tuon mukaan voitaisi Suomeen rakentaa puusta, muualla rakennetaan yliopistojakin. Näin ollen esitän, että poistetaan toiseksi viimeinen lause: "Sen sijaan säädökset eivät enää ole este rakentamiselle." Loppuun tulisi lisäys tämän alkuperäisen Haapajärven Työväenyhdistyksen henkeen "ja että puolue toimii aktiivisesti lainsäädännön muuttamiseksi puurakentamiselle myönteiseksi." Tällä on ehdottomasti työllisyyttä edistävä vaikutus. Puheenjohtaja: Seuraavana Rauni Kinnunen, Oulu. Kinnunen, Rauni (Oulun piiri): Hyvät toverit! Kannatan Jouni Koiso-Kanttilan tekemää muutosesitystä. Puheenjohtaja: Kohtaan ei ole muita pyydettyjä puheenvuoroja, joten päätän keskustelun. Käydyn keskustelun aikana Jouni Koiso-Kanttila on tehnyt Rauni Kinnusen kannattamana muutosehdotuksen, joka muuttaa puoluehallituksen esityksen seuraavaksi: "Puurakentamisen pahin este on tällä hetkellä huono osaaminen. Tarvitaan puurakentamisen kokeilukohteita, joissa materiaaleja ja osaamista voidaan kehittää." Seuraava lause ehdotetaan poistettavaksi, joka kuuluu: "Sen sijaan säännökset eivät enää ole este rakentamiselle." Esitys jatkuu: "Puoluekokous edellyttääkin, että puurakentamista edistetään ja että puolue toimii aktiivisesti lainsäädännön muuttamiseksi puurakentamiselle myönteiseksi." Voiko kokous hyväksyä muutoksen yksimielisesti? Hyväksyttäneen. Hyväksytään. Puurakentamisen pahin este on tällä hetkellä huono osaaminen. Tarvitaan puurakentamisen kokeilukohteita, joissa materiaaleja ja osaamista voidaan kehittää. Puoluekokous edellyttikin, että puurakentamista edistetään ja että puolue toimii aktiivisesti lainsäädännön muuttamiseksi puurakentamiselle myönteiseksi. 342

Puheenjohtaja: Olemme käsitelleet ympäristö-ja asuntoaloitteet 104.-114. siltä osin kuin niitä ei ole palautettu valiokuntiin käsiteltäväksi. Keskeytän tämän kohdan käsittelyn. Puheenjohtajaksi siirtyi Leena Piikivi. 21.9. Alue-, kunnallis- ja maaseutualoitteet (esitykset 115.-127.) Puheenjohtaja: Siirrymme käsittelemään kohtaa 21.9. Alue-, kunnallis-ja maaseutualoitteet. Ennen kuin otan asian käsittelyyn, otan esille kokouksen alussa hyväksytyt järjestyssäännöt, joista voidaan todeta, että kokouksella on oikeus rajoittaa puheenvuorojen käyttämisaika kahdeksi minuutiksi. Tämän perusteella esitän, että yön myöhäisestä hetkestä johtuen rajoitamme puheenvuorot kahteen minuuttiin. Keskustelua. Keskustelu päättynyt. Puheenvuorojen rajoitus on kaksi minuuttia, joten toivon, että keskitytään vain muutoksiin. Siirrymme käsittelemään esitystä 115. Kannanotto kunnallis-ja aluepolitiikasta. Keskustelu alkaa. Ensimmäinen puheenvuoron käyttää Pentti Sahi, Keski-Suomi, valmistautuu Seija Vuorenpää, Keski-Suomi. Sahi, Pentti (Keski-Suomen piiri): Toveri puheenjohtaja! Keskustelu läänijaosta käy taas kuumana. Aluksi on pakko todeta, että lääninhallitusten määrän supistaminen ei ratkaise julkishallinnon rahoitusongelmia. Esimerkiksi Keski-Suomessa valtion työp' ikoista on lääninhallituksessa vain prosentti. Keskustelua on toistaiseksi leimannut kokonaisvaltaisuuden puute. Yksisilmäisesti on tuijotettu pelkästään valtion aluehallintoon, byrokratian päälinnakkeet valtion keskushallinnossa on jätetty liki rauhaan. Harvaanasutussa maassa alueellistamisnäkökulman korostaminen johtaa väistämättä melko useaan lääniin. Mikäli läänien lukumäärää kovin supistetaan, luovutaan samalla alueellistamisnäkökulmasta. Keinotekoisten suurläänien muodostaminen kuulostaa varsinaiselta voimavarojen tuhlaukselta. Malli hylkää aidon alueellistamisnäkökulman, eikä se tuota merkittäviä taloudellisia säästöjä. Kansalaisuus-/läheisyysperiaate unohtuu. Tavoite palvelukyvyn parantamisesta käy entistä kaukaisemmaksi, itse asiassa kolmiportainen hallintorakenne saa lisäportaita. Kun ministeri Jouni Backman on nyt käynnistänyt keskustelun valtion keskushallinnon tehtävien uudelleenjärjestelyistä, sille on annettava maakunnista täysi tuki. Nyt tartutaan olennaiseen asiaan. Koska keskushallinnon järjestelyt ovat kiinteästi kytköksissä läänitasoon, olisi järkevää ottaa aikalisä. Lääninjakokysymykseen voitaisiin palata keskushallinnon selvitysten jälkeen. 343

Lääninjakokeskustelua paremman vaihtoehdon aluetasolla tarjoaa valtionhallinnon organisaation yhteen kokoaminen. Erityisen tärkeää on koota elinkeinoelämää koskettavat tehtävät samaan alueorganisaatioon. Keski-Suomessa onkin valmiuksia mahdollisen aikalisän aikana läänitasoiseen kokeiluun. Keski-Suomen maakunta ja lääni on poikkeuksellisen yhtenäinen toiminnallinen kokonaisuus. Valtion aluehallinnon ja maakunnan sekä useimpien elinkeinoelämään, puolueisiin, kansalaisjärjestöihin liittyvien yhteisöjen toiminta-alueiden rajat on alueella samat. Sen ansiosta edellytykset organisaatioiden väliselle yhteistyölle ovat poikkeuksellisen hyvät. Laajat kansalaispiirit allekirjoittivat tammikuussa kannanoton Keski-Suomen puolesta. Pidän välttämättömänä, että nykyiset läänit säilytetään valtionhallinnon toimialueena ja kannatan valtion alueellisten elinkeinotehtävien kokoamista yhteen organisaatioon Keski-Suomessa. Pidän läänijaon muutosta liian nopeana. Esitän, että ennen päätösten tekemistä tulee perusteellisemmin selvittää keskushallinnon, läänien maakunnallisten liittymien sekä työvoima- ja elinkeinokeskusten tehtävät ja alueelliset rajat. Lopetan tähän, ja lyhensinkin sanottavaani, mutta esitys tuli kai selväksi. Puheenjohtaja: Saammeko esityksen kirjallisena! Seuraavana Seija Vuorenpää, Pohjois-Karjala, valmistautuu Jari Horttanainen, Pohjois-Karjala. Vuorenpää, Seija (Pohjois-Karjalan piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Pohjois-Karjalan osalta on samanlaisia perusteluita, kuin mitä Pentti Sahi esitti äsken Keski-Suomen osalta, eli kannatan Pentti Sahin ehdotusta lääniasiassa aikalisän ottamiseksi. Toiseksi esitän muutosta kannanottoon kunnallis- ja aluepolitiikasta. Ensiksikin numerolla 9. merkitty kohta muutetaan kuulumaan näin: "Kuntien ja valtion vastuu-ja rahoitussuhteita on selkeytettävä. Valtionosuusjärjestelmää on kehitettävä niin, että se turvaa palveluitten tasapuolisen kehittämisen kunnissa." Toinen ehdotukseni on, että numerolla 10. merkitty kohta muutetaan kuulumaan näin: "Suomi tarvitsee oloihimme sovitettua kaupunkipolitiikkaa modernin maaseutupolitiikan rinnalle. Samalla kaupunkeja on tuettava kasaantuvien sosiaalisten ongelmien ja työttömyyden torjunnassa." Kolmas muutosehdotus on, että esittelyosasta otsikon "Alueajattelu on uudistettava ja aluehallinto pidettävä kevyenä" alta poistetaan maininta Etelä-Suomen laman myötä niukentuneista voimavaroista, koska viimeaikaiset uutiset mm. Helsingin kaupungin miljardien kassavaroista eivät ole linjassa tämän kannanoton sanonnan kanssa. 344

Neljäs ehdotukseni on, että numerolla 11. merkityn kohdan ensimmäinen virke muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Aluepolitiikan on tuettava sosialidemokraattien päätavoitetta työllisyyden parantamisesta." En ehdi lukea perusteluitani kuin viimeiseen. Sosialidemokraattien, joita me edustamme, mielipide tulee kirjata kannanotoksi tässä puoluekokouksessa, jonka asettamiin tavoitteisiin hallituksessa olevin sosialidemokraattien tulee pyrkiä, ei päinvastoin, sillä hallitukset tulevat ja menevät, mutta sosialidemokratia on ikuista. Puheenjohtaja: Seuraavana Jari Horttanainen, Pohjois-Karjala, valmistautuu Heikki Luukkanen, Kymi. Horttanainen, Jari (Pohjois-Karjalan piiri): Toveri puheenjohtaja! On aivan oikein torjua kaupunki- ja maaseutukuntien vastakkainasettelu, mutta sen sijaan joustavuus ja kuntien erilaistuminen on nähtävä mahdollisuutena ja tulevaisuuden vahvuutena. Kaikki kunnat eivät tee kaikkia mahdollisia tehtäviä. Olosuhteet ratkaisevat kulloinkin tarvittavan yhteistyön. Alueellisten olosuhteiden erilaisuus on tosiasia. Yhtä sopivaa mallia toimivalle kunnalle koko maassa ei ole. Tehokkuutta on vaikea mitata ja verrata keskenään eri olosuhteissa. Kunnat ovat osoittaneet sopeutumiskykynsä tulopohjan olennaisesti heikennyttyä viime vuosina. Peruspalvelut ovat sittenkin varsin hyvin kunnossa, kuntien talous on jopa yllättävän hyvä. Kuntarakenteeseen kohdistuvat pakkotoimenpiteet olisivat vakava virhe. Ei pidä tuhota sitä, mikä on toimivaa ja hyvää. Sen sijaan meidän tulee kannustaa kuntia yhteistyöhön, ja on uskottava, että kunnallisella itsehallinnolla on edelleen viisautta löytää kulloiseenkin tilanteeseen sopivat ratkaisut. Kunnat ovat nimittäin palvelujen tuottajina käytännön asiantuntijoita. Mielestäni kuntien tulisi ohjata mahdollista taloudellista liikkumavaraa työllisyyden hoitoon, rakentamiseen ja ennen kaikkea elinkeinojen kehittämiseen. Tähän ei ole kunnissa täydellä teholla lähdetty. Seija Vuorenpää teki hyviä esityksiä kannanottoon. Vuorenpään esittämin muutoksin kannanotto olisi alueellisesti tasapuolisempi ja realistisempi. Kannatan Vuorenpään ja Sahin tekemiä esityksiä. Puheenjohtaja: Seuraavana Heikki Luukkanen, Kymi, valmistautuu Maili Hanski, Kymi. Luukkanen, Heikki (Kymen piiri): Lisäysehdotus puoluehallituksen esitykseen 115. Kannanotto kunnallis-ja aluepolitiikasta, kohdaksi 15: "Hallituksen asettaman Aluehallinto 2000-uudistuksen tavoitteet koota, selkeyttää, tehostaa ja keventää valtion aluehallintoa ovat oikeita. Uudistuksella tulee päästä vaikuttavuudeltaan nykyistä tehokkaampaan järjestelmään, jossa keskushallinnon tulosohjauksen ja kunnista lähtevän alueellisen kehittämisnäkemyksen yhteen sovittamisella edesautetaan talouskasvua ja työllisyyttä. Tavoitteet voidaan saavuttaa 345

kokoamalla yhteen elinkeinotehtäviä hoitavat alueviranomaiset, mukaan lukien maaseutuelinkeinopiirit tulosohjattuihin, yhtenäisesti toimiviin elinkeino-ja työvoimakeskuksiin sekä keskittämällä yleistä järjestystä ja turvallisuutta, oikeusvarmuuteen liittyviä tehtäviä, lupahallintoa, tarkastusta ja valvontaa lääninhallituksiin. Elinkeino- ja työvoimakeskusten sekä lääninhallitusten aluejaon tulee perustua maakuntajakoon. Lääninhallitusten tehtävien edelleen muuttuminen mahdollistaa läänien vähentämisen. Uudistus tulee toteuttaa yhteistyössä henkilöstön kanssa niin, ettei sen seurauksena lisätä työttömyyttä." Puheenjohtaja: Saammeko esityksen kirjallisena! Seuraavana Maili Hanski, Kymi, valmistautuu Veijo Koskinen, Keski-Suomi. Hanski, Maili (Kymen piiri): Viimein yön sitkeys palkitaan. Kannatan Luukkasen Heikin tekemää ehdotusta. Puheenjohtaja: Seuraavana Veijo Koskinen, Keski-Suomi. Koskinen, Veijo (Keski-Suomen piiri): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Kysymys läänijaosta on tullut erityisen ajankohtaiseksi ja päivänpolttavaksi Aluehallinto 2000 -hankkeen myötä. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että istuvan hallituksen ohjelman mukaisesti alueellisen hallinnon arvioinnissa tulisi sen selkeyttä lisätä, edistää alueiden omaleimaisuutta, poistaa päällekkäistä työtä ja vähentää organisaatioiden määrää. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että pyrkimys on enemmänkin mekaaniseen läänien vähentämiseen jakamalla maa viiteen pinta-alaltaan yhdenmukaiseen alueeseen, joita sitten ruvettaisiin kutsumaan lääneiksi. Näitä uudistuksia on perusteltu mm. sillä, että lääninhallinnon palveluita käytetään varsin vähän kansalaisten toimesta. Näin onkin, mutta se ei ole koko totuus. Lääninhallinnon asiakkuuttahan esiintyy nimenomaan kuntien, kihlakuntien, kansalaisjärjestöjen ja erilaisten yhteisöjen toimesta, eikä näille ole ollenkaan yhdentekevää, missä tämä lääninhallinto fyysisesti sijaitsee. Samoin perustelut markkamääräisillä säästöillä ovat aika lailla puutteellisesti selvitettyjä, ja ne näyttävät osin virheellisiltä. Työryhmän esityksen linjaukset poikkeavat myös muitten Pohjoismaitten omaksumasta lääniajattelusta. Ruotsissa läänejä on 24, Norjassa 19, Tanskassakin 14, ja alueitten ja maakuntien läänien rajat vastaavat toisiaan. Näin on varmistettu, että alue-ja läänijako perustuu todelliseen toimivaan aluerakenteeseen, jolla voidaan esimerkiksi EU:n suuntaan asioida luontevasti. Esitys vaikuttaa erittäin mekaaniselta ja on kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta toteuttamiskelvoton. Yhdyn Pentti Sahin aiemmin tekemään ehdotukseen aikalisätyyppisestä menettelystä ja korostan, että tämän tyyppinen ajattelu oli myös SAK:n edustajakokouksen kannanotossa nähtävillä tämän viikon alkupuolella. 346

Puheenjohtaja: Puoluehallituksen puheenvuoron käyttää ministeri Jouni Backman. Backman, Jouni (puoluehallitus): Läänikeskustelu on saanut elämää suuremmat mittakaavat, suurta mystiikkaa. Tämän hankkeen seurauksena tullaan asiakaspalvelua vaativat tehtävät siirtämään valtion paikallishallintoon, eli lähemmäksi kansalaista. Hanke tulee säästämään suoraan eriteltyinä markkamääräisinä säästöinä 75 miljoonaa markkaa vuositasolla. Hanke ei tule irtisanomaan yhtään henkilöä, lukuun ottamatta maaherroja, joille tässä ei ole turvattu irtisanomissuojaa. Hanke on vaihtoehto sille menettelylle, joka on viimeiset kolme vuotta ollut päällä ja jossa lääninhallitusten muuta henkilöstöä on vähennetty 40 prosenttia. Kun tässä vaiheessa ryhdytään vähentämään organisaatioiden yläpäätä ensimmäistä kertaa jossakin organisaatiossa, ollaan yhtäkkiä sitä mieltä, että nyt on tullut raja vastaan. Pystyn tekemään tämän 75 miljoonan markan säästön pelkästään organisaatioiden yläpäästä, puuttumatta yhtään alempaan organisaatioon ja puuttumatta yhtään palvelutuotantoon. Sen vuoksi toivon, että kun meillä pystytään tekemään hyvin nopeasti päätöksiä sosiaaliturvakysymyksissä, kuntien valtionosuusleikkauksissa ja tämän tyyppisissä asioissa, me pystyisimme tekemään parinkymmenen vuoden valmistelujen jälkeen - tiiviin 200-sivuisen muistion jälkeen, jossa on käyty kaikki asiat tarkasti läpi - tässä aikataulussa ratkaisut, jotta toimenpiteet voitaisiin aloittaa vuoden päästäjä että siirtymäkausi olisi useita vuosia. Jos tätä aikataulua pidetään liian nopeana, en suoraan sanoen ymmärrä, miksi näin yksinkertaista asiaa ei voitaisi tehdä tässä aikataulussa? Haluan vielä lopuksi vahvistaa sen, ettei tule irtisanomisia, palvelut eivät heikkene, mutta maaherra ja hänen keskeinen esikuntansa, valtiovallan edustaja siellä alueella - ei suinkaan sen alueen edustaja valtiovallan suuntaan - tulee poistumaan. Se on tehtävä, jos haluamme viime puoluekokouksen periaatteiden mukaisesti korostaa kunnallista itsehallintoa ja siirtää aluekehitysvastuun maakunnanliitoista tapahtuvaksi. Kun puhutaan identiteetistä, on parempi tässä yhteydessä puhua itsetunnosta. Toivon, että kunnissa on itsetuntoa, eikä tarvita valtiovallan edustajaa kertomaan, mitä pitää tehdä, vaan nyt ryhdytään kehittämään asiaa alhaalta päin. Puheenjohtaja: Seuraavana Markku Mononen, Pohjois-Karjala. Mononen, Markku (Pohjois-Karjalan piiri): Aioin jättää puhumatta, mutta ministeri Backmanin - huomio, ei puoluehallituksen jäsen Backmanin - puheenvuoro todellakin oli sellainen, että siihen täytyy puuttua. Kysyn, miksi ihmeessä näitä muutoksia ei voi tehdä ilman suurläänihanketta. Puheenjohtaja: Ministeri Backman vastaa. 347

Backman, Jouni (puoluehallitus): Hyvin lyhyesti, jos meillä on 11 lääniä manner-suomessa, tarvitsemme 11 maaherraa, 11 kansliapäällikköä, ja kun siellä on 7 ministeriön tehtäviä per lääni, 7 osastopäällikköä. Siellä on tällä hetkellä 83 yli 28 palkkaluokan virkaa. Yhteiskustannus pelkästään niistä on palkkakustannuksina 42 miljoonaa vuodessa plus residenssit, autot, autonkuljettajat, sihteerit ym. Kyseessä eivät ole palvelut, joita tarjotaan kansalaisille, vaan ne ovat nimenomaan yläpään organisaation virkoja. Niitä tarvitaan 11 kertaa keskimäärin 7 per lääninhallitus. Jos meillä on viisi lääninhallitusta, tarvitsemme näitä organisaatiotasoja kaikkine tukipalveluineen puolta vähemmän. Sieltä pystyn löytämään sen säästön 75 miljoonaa markkaa vuodessa, ilman että palvelut heikkenevät. Pystyn tekemään tämän vielä luonnollisen poistuman kautta. Se pystytään tekemään, jos päätökset tehdään riittävän ajoissa. Jos niin ei tehdä, joudumme menettelemään samalla tavalla kuin tähän saakka, että on vähennetty 40 prosenttia henkilöstöstä, mutta se on tehty alemmalta tasolta. Jos SDP on todella sitä mieltä, kuten täällä on puhuttu, että meidän pitää olla pienituloisen puolella ja olla valmiita ottamaan yläpäästä, niin nyt on ensimmäinen kerta, kun sitä ryhdyttäisiin tekemään hallinnossakin. Jos pistämme nyt tälle stopin, en ymmärrä, onko se meidän periaatteidemme mukaista. Puheenjohtaja: Keskustelu on päättynyt. Keskustelun kuluessa Sahi on tehnyt muutos-ja lisäysesityksen Vuorenpään kannattamana. Edelleen Seija Vuorenpää on tehnyt lukuisia muutosesityksiä Kari Horttanaisen kannattamana, ja edelleen Heikki Luukkainen Maili Hanskin kannattamana on tehnyt lisäysehdotuksen kohdaksi 15. Esitän, että nämä muutosehdotukset viedään valiokuntakäsittelyyn. Esitys hyväksyttäneen. Hyväksytään. Aloite 116. Peruspalvelut turvattava kaikissa olosuhteissa. Tähän ei ole puheenvuoropyyntöjä, joten puoluehallituksen esitys hyväksyttäneen puoluekokouksen päätökseksi. Hyväksytään. Puoluekokous korosti peruspalvelujen puolustamisen tärkeyttä ja viittasi tältä osin kunnallis- ja aluepoliittisen kannanoton kohtaan 6. ja sosiaali-ja terveyspoliittisen kannanoton kohtaan 1. Puheenjohtaja: Aloite 117. Julkiset rakennukset, kunnallistekniset verkostot ja muut investoinnit pidettävä kunnossa. Tähän ei myöskään ole puheenvuoropyyntöjä, joten puoluehallituksen esitys hyväksyttäneen puoluekokouksen päätökseksi. Hyväksytään. Puoluekokous piti välttämättömänä ylläpitää yhteiskuntamme teknistä perusrakennetta myös tulevaisuudessa. Puolue tulee osaltaan edistämään kunnallisteknisiä investointeja. 348

Puheenjohtaja: Aloite 118. Demokratiaa myös kuntayhtymien valtuustoihin. Tähän ei ole puheenvuoropyyntöjä. Puoluehallituksen esitys hyväksyttäneen puoluekokouksen päätökseksi. Hyväksytään. Puoluekokous piti tärkeänä poliittisen suhteellisuuden toteutuvan kunnallisissa ja ylikunnallisissa päätöselimissä. Suhteellisuutta lisättäessä on kuntayhtymien, mukaan luettuna maakunnalliset liitot, kuntalähtöisyys turvattava. Puheenjohtaja: Aloitteet 119. Lääni-, vaalipiiri- ja puoluepiiri)ako talousmaakuntarajojen mukaiseksi ja 120. Pohjois-Karjalan lääni tulee säilyttää. Avaan keskustelun. Ensimmäisenä Osmo Keinänen, Pohjois-Karjala. Keinänen, Osmo (Pohjois-Karjalan piiri): Utran Työväenyhdistyksen aloite koski Pohjois-Karjalan läänin säilyttämistä, josta käytiin laaja keskustelu. Asia meni valiokuntaan, mutta tässä kohdassa voin todeta, että Pohjois-Karjalan maakuntavaltuusto piti kokousta, joka oli ikään kuin Keski-Suomen kevätpiirikokous. Siinä oli kepulainen puheenjohtaja, samoin sihteeri ja maakuntavaltuuston vt. puheenjohtaja olivat kepulaisia. Kepulainen hallituksen puheenjohtaja esitteli toimintakertomuksen ja tilit. Tämäkö on se linja, että maaseudulla vahvistetaan kepulaisten asemaa hallinnossa? Ymmärrän hyvin, että tässä kokouksessa myös tässä asiassa herrat ja rouvat ministerit ovat katsoneet asiaa hallintoalan sektorista, he eivät ole katsoneet asiaa puolueen sektorista, kuten täällä aikaisemmin mainittiin. Herra ministeri Backmanin puheenvuorosta tämä kävi hyvin selvästi ilmi hänen yrittäessään taivuttaa mielipiteet omien ajatustensa mukaisiksi. En puolusta näitä kuvernöörejä, mielestäni he joutavat mäkeen. Pelkään pahoin, samoin kuin täällä keskisuomalaiset ja pohjoiskarjalaiset näkemyksiään esiin tuoneet, sen vaikutusta oloihimme. Jos läänejä täytyy vähentää, esitän, että perustetaan yksi Suomi-niminen lääni. Silloin Joensuun ja Pohjois-Karjalankin osuus verrattuna muihin talousalueisiin on samassa asemassa kuin muut. Neljä tai viisi lääniä ei ole hyvä ajatus, koska silloin menee useampia talousalueita. Hämeessä ja varmasti muuallakin tiedetään, kun näitä on saman läänin sisällä useampia, minkälaista kissanhännänvetoa siitä on. Lopetettakoon kaikki läänit, tai perustetaan niin monta lääniä kuin on maakuntavaltuustoja, eli 19, kun otetaan syrjäkylä Ahvenanmaa mukaan. Toivottavasti valiokunnassa on järkeä, niin että saadaan jatkoaikaa riittävästi, jotta tämä sukupolvi saatetaan rauhassa hautaan nykyisen lääninjaon puitteissa. Puheenjohtaja: Keskustelu on päättynyt. Puoluehallituksen esitys aloitteista 119 ja 120 hyväksyttäneen puoluekokouksen päätökseksi. Hyväksytään. Puoluekokous ei ottanut kantaa lääninjakoon vaan antoi puoluehallitukselle sekä hallitus- ja eduskuntaryhmälle tehtäväksi määritellä kantansa sisäasiainministeriön laatimien selvitysten valmistuttua. 349

Puheenjohtaja: Aloite 121. Maakuntien itsehallinto. Tähän ei ole puheenvuoropyyntöjä, joten puoluehallituksen esitys puoluekokouksen päätökseksi hyväksyttäneen. Hyväksytään. Puoluekokous katsoi, että maakunnallisen päätöksenteon on rakennuttava kuntayhteistyön varaan, jossa ei ole sijaa maakunnallisen tason vaaleilla valituille elimille. Aloite ei antanut aihetta toimenpiteisiin. Puheenjohtaja: Aloite 122. Perustettava yrityskehityskeskus Hämeen maakuntaan ja Hämeenlinnaan. Puoluehallituksen esitys on sivulla 274. Tähän ei ole puheenvuoropyyntöjä, joten puoluehallituksen esitys puoluekokouksen päätökseksi hyväksyttäneen. Hyväksytään. Puoluekokous tuki valtion aluehallinnon kehittämistä siten, että elinkeinotoiminnoista vastaavat piirihallintoviranomaiset voidaan koota yhdeksi organisaatioksi. Puoluekokous evästi puoluehallitusta aluehallinto 2000-uudistuksen osalta saatuaan asiasta selvityksen kokouksen aikana. Puheenjohtaja: Aloite 123. Seutukunnasta uusi kuntakokonaisuus. Tähän ei ole puheenvuoroja, joten puoluehallituksen esitys puoluekokouksen päätökseksi hyväksyttäneen. Hyväksytään. Puoluekokous korosti seutukuntien merkitystä aluekehittämisessä ja kuntien yhteistyön lisäämisessä. Päätökset tulee tehdä vapaaehtoisesti kuntatasolla mutta valtakunnallisesti tulee raivata esteet syvällekin menevältä yhteistoiminnalta. Puheenjohtaja: Aloite 124. Kannanotto maaseutupolitiikasta. Avaan keskustelun. Ensimmäisen puheenvuoron käyttää Taina Lackman. Uusimaa, valmistautuu Merja Kuusisto, Uusimaa. Lackman, Taina (Uudenmaan piiri): Sääli, että näin suuret asiat jäävät näin vähälle huomiolle SDP:ssä. Se kuvastaa hyvin sitä tilannetta, mikä kentällä on käsityksenä siitä, mikä on SDP:n edustajien käsitys maaseutu-, maatalous-, alue-ja kunnallispolitiikasta. Haluan tuoda esiin muutamia näkemyksiä maaseutupoliittisesta kannanotosta. Haluan muistuttaa, että maaseudulla asuu meitä muusta kuin perinteisestä maatilatalouden ammateista toimeentulonsa saavia suuri enemmistö. SDP:n tulee ottaa myös tämä voimavara huomioon. Maataloudenharjoittajain äänitorvet löytyvät muualta kuin SDP:n riveistä. Ensinnäkin on todettava, että siinä, missä nyt puhutaan maaseutupolitiikasta, puhuttiin aikaisemmin maatalouspolitiikasta. Nimi on muuttunut, sisältö ei aina- 350