Kohti itsenäistä aikuisuutta - Ryhmämuotoinen sosiaalityö nuorten ryhmässä

1 Kohti itsenäistä aikuisuutta - Ryhmämuotoinen sosiaalityö nuorten ryhmässä Marjaana Peltola (2013)

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Ryhmämuotoinen sosiaalityö nuorten ryhmässä... 4 2.1. Ryhmämuotoisen sosiaalityön prosessi... 4 2.2. Ryhmämuotoisen sosiaalityön tavoitteet... 7 3. Ryhmämuotoisen sosiaalityön toteutus ja toiminnan kuvaus... 10 3.1. Ensimmäinen tapaaminen Tutustumista ja työllistymismahdollisuuksia... 10 3.2. Toinen tapaaminen Kohti unelmia ja moniammatillista aikuissosiaalityötä... 12 3.3. Kolmas tapaaminen Kohti itsenäistä aikuisuutta... 15 3.4. Viimeinen tapaaminen Ammattikoulutuspolkuja... 17 4. Ryhmämuotoisen sosiaalityön arviointi ja asiakaspalaute... 19 5. Onnistumisia ja haasteita... 21 6. Liitteet... 24 Kannen kuva: Marjaana Peltola

3 1. Johdanto Ryhmämuotoista sosiaalityötä toteutettiin nuorten ryhmässä kesällä 2013 aikuissosiaalityön ja SOS hankkeen yhteistyönä. Tämä oli toinen pilottiryhmä. Keväällä 2013 ryhmämuotoista sosiaalityötä järjestettiin maahanmuuttajanuorille. Toiseen pilottiryhmään valittiin sosiaalihuollon nuoria nais- ja miesasiakkaita. Ryhmä koostui kolmesta naisesta ja kahdesta miehestä. Iältään he olivat 18 25, eikä heillä ollut vielä ammatillista koulutusta. Asiakkaat olivat ruotsinkielisiä. Aiemmasta ryhmämuotoisesta sosiaalityöstä viisastuneina, kutsuimme tilaisuuksiin enemmän asiakkaita siltä varalta, että osa asiakkaista ei syystä tai toisesta saavukaan sovittuihin tapaamisiin. Näin sitten ennakoidusti kävikin, sillä jo ennen aktiivista työvaihetta porukkaa putosi ryhmästä. Tavoitteellista ryhmää käytettiin kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti. Asiakkaille tarjottiin tietoa erilaisista mahdollisuuksista esimerkiksi koulu- ja työelämään osallistumiseen. Hyödynsimme Pietarsaaren alueen moniammatillista verkostoa ryhmämuotoisen sosiaalityön tapaamisissa. Raportti etenee siten, että aluksi kuvaan ryhmämuotoisen sosiaalityön prosessia ja ryhmätoiminnan tavoitteita. Luku kolme koostuu aktiivisesta työvaiheesta ja kuvaan tapaamisten kulkua kerroittain. Luvussa neljä arvioin ryhmämuotoista sosiaalityötä reflektoiden asiakaspalautteeseen. Luku viisi on pohdintaa ryhmämuotoisen sosiaalityön onnistumisista ja haasteista. Lopusta löytyvät liitteet.

4 2. Ryhmämuotoinen sosiaalityö nuorten ryhmässä 2.1. Ryhmämuotoisen sosiaalityön prosessi Sosiaalityöntekijä teki kirjalliset sopimukset asiakkaiden kanssa pilottikokeiluun osallistumisesta toukokuun aikana tavanomaisten asiakastapaamisten yhteydessä. Sosiaalityöntekijä oli jo alustavasti markkinoinut pilottiasiakkuusmahdollisuutta ja eräs asiakas on itse pyytänyt päästä ryhmään. Tarjosimme pilottiryhmään osallistuville porkkanana ilmaisen vapaa-valintaisen harrastuksen. Harrastuksen saamisen ehtona oli, että neljälle tapaamiskerralle osallistuttiin. Harrastuspaikat ja mahdollisuudet olin koonnut alueeltamme vinkiksi/virikkeeksi osallistujille. Lokikirja (Liite) toimi asiakaspassina, johon asiakkaat saivat kuittauksen osallistumisestaan. He saivat myös itse kerätä omiin kansioihinsa materiaalit, joita tapaamisilla jaettiin. (Kuvio 1.)

5 Nuorten pilottiryhmä 5/2013 10/2013 Ryhmämuotoisen sosiaalityön prosessi. Osallistujina ruotsinkieliset 18-25-vuotiaat, vailla ammatillista koulutusta olevat aikuissosiaalityön asiakkaat. Sosiaalityöntekijät valitsevat ryhmään osallistuvat asiakkaat 05/2013 -Sosiaalityöntekijä kartoittaa sopivaa asiakasryhmää. -Asiakkaita tiedotetaan pilottiryhmästä ja mahdollisuudesta osallistua ryhmämuotoiseen toimintaan. -Sosiaalityöntekijä kysyy asiakkaiden toiveita tapaamiskerroille. Asiakkaat allekirjoittavat sopimukset 05/2013 -Allekirjoittaessaan sopimuksen, asiakas ymmärtää pilottiasiakkuuden sisällöt (annetaan asiakastiedote ja esite). -Asiakkaille annetaan kutsut aikatauluineen postitse tai asiakaskäynnillä. Tehdään kartoitus ja yksilöllinen suunnitelma: Tilannearviolo make ja asiakasuunnitelma. -Kartoitus ja suunnitelma viitoittavat asiakasyhteistyötä. -Asiakkaat saavat omat kansiot ja itselleen kappaleet yhdessä laaditusta tilannearviolomakkeista ja asiakassuunnitelmasta. 6/2013-8/2013 -Sosiaalityön ryhmämuotoinen toteuttaminen. -> Pilottiryhmä kokoontuu kesän aikana neljä kertaa. -Tapaamiskerroille on valittu teemat, kuten työelämä, nuorisotakuu, koulutus ja tulevaisuuden unelmat. --Käytetään erilaisia osallistavia metodeja (esim. ratkaisukeskeinen terapia). -Asiakkaan osallistuttua jokaiselle tapaamiselle, hän saa vapaavalintaisen harrastuksen. -Kerätään asiakaspalaute. -Tehdään toimijamatriisi. Arviointi: Aktiivinen työvaihe: Ryhmätapaamiset 8/2013-10/2013 -Arvioidaan ryhmämuotoista sosiaalityötä. -Ovatko ryhmämuotoisen sosiaalityön tavoitteet toteutuneet? - Onko asiakasosallisuus lisääntynyt? Kuvio 1. Nuorten ryhmämuotoisen sosiaalityön prosessi. Sosiaalityöntekijä tiedusteli asiakkailta heidän kiinnostuksen kohteitaan, jotta he olisivat osallisina tapaamisten suunnittelussa. Tämä oli kuitenkin haastavaa, sillä asiakkaiden vastaukset olivat en tiedä - vastauksia. Ajatuksenamme oli asiakasosallisuuden lisääminen toiminnan suunnittelussa, mutta edellä mainitusta syystä jouduimme itse suunnittelemaan jokaiselle tapaamiselle jotakin ohjelmaa. Sosiaalityöntekijä suunnitteli kuitenkin ohjelmaa tarvelähtöisesti. Koska hän tunsi asiakkaansa, hän tunnisti elämänalueita, joilla olisi hyötyä näkökulman laajentamisesta tietoa tarjoamalla. Selvää on, että valintoja on mahdoton tehdä, jos ei tiedä mistä kaikesta olisi mahdollista valita.

6 Seurauspedagogiikan mukaan tarvittava tieto tulee tehdä näkyväksi, mutta elämäänsä koskevat valinnat ihminen tekee itse. Ohjelmassa hyödynsimme alueen nuorisoasiaintuntijoita koulu- ja työelämään liittyen (Liite 1.). Eräs nuorisotyönohjaaja oli kouluttautumassa ratkaisukeskeisen terapian osaajaksi, joten kutsuimme hänet eräälle tutustumiskerralle. Painotin vierailijoille osallistavan ja asiakasläheisen työtavan merkitystä. Prosessiin kuului kirjallisen sopimuksen lisäksi tilannearvion tekeminen yhdessä asiakkaan kanssa. Sen jälkeen laadittiin asiakassuunnitelma, johon sisältyy nykytilanteen ja tulevaisuuden kartoitus suhteutettuna motivaatioon ja muutoshalukkuuteen. Tärkein kysymys on, että mitä asiakas aikoo elämällään tehdä. Tietoja saadaan siitä miten palveluprosessi vastaa tarpeisiin ja miten palvelut vastaavat asiakkaan muutosprosessia. Viimeisenä pilottiasiakkaille tehdään toimijamatriisi (SOS hanke, Esite. 1 ) Pilottiprosessissa asiakkaat saivat itselleen kaikki itseään koskevat dokumentit sen lisäksi, että ne jäivät sosiaalihuoltoon. Osallisuuden näkökulmasta tämä on ehdottoman tärkeää, jotta asiakas on omien asioidensa ensisijainen haltija ja voi tarvittaessa korjata itseään koskevia tietoja. Toisaalta tämä menettelytapa edistää sitä, että asiakas on tietoinen omista asioistaan, eivätkä asiantuntijat (so. sosiaalihuollon työntekijät ym. asiakasyhteistyökumppanit) päätä asioita hänen puolestaan. Ihminen on siis aktiivinen oman asiansa asiantuntija. Tällainen toimintatapa on pieni muutos, mutta asiakasosallisuuden näkökulmasta tällä on suuri merkitys. Jos asiakas ei tiedä mitä hänestä puhutaan ja mitä asioita sovitaan, valta ja vastuu elämästä siirtyy automaattisesti ammattilaisille. Se, että ihmistä koskevat tiedot ovat ensisijaisesti asiakkaan käsissä (esim. tilannearviolomakkeet ja asiakassuunnitelmat) mahdollistaa voimaantumisen (empowerment). Toisaalta se tekee asiakasprosesseista läpinäkyvämpiä, ihminen tietää 1 SOS hanke, Esite. <http://files.kotisivukone.com/soshanke.palvelee.fi/pohjanmaa/pilottikokeilu- Pohjamaan/pilottikokeiluinfo_pilotforsoksinfo_kaste_pohjalla.pdf> (Luettu 25.5.2013)

7 missä mennään ja valta elämästä ei näin ollen ole asiantuntijoilla. Jos ihminen on tietämätön häntä koskevista asioista, hän kulkee kuin lastu laineilla päämärättömästi odottaen, että muut tekevät häntä koskevat päätökset. Ihminen passivoituu, jos hänen valta asioistaan otetaan pois. Muodostuu kokemus, ettei itse ole kykenevä päättämään omista asioista tai oma toiminta asioiden edistämiseksi on merkityksetöntä. Osallisuuden näkökulmasta on tärkeää, että asiakkailta kysytään heidän mielipiteitään ja tarjotaan heille myös mahdollisuus tavalla tai toisella vaikuttaa tapaamisten sisältöihin. Tämä tapahtui esimerkiksi niin, että sosiaalityöntekijä kuulosteli sopimusvaiheessa asiakkaiden kiinnostuksen kohteita, jotka ohjasivat toiminnan suunnittelua. Ensimmäinen ryhmätapaaminen pidettiin kesäkuussa 2013. Ryhmää vetävä sosiaalityöntekijä oli suunnitellut, että neljä tapaamista pidetään aamuyhdeksältä paikallisessa lounaskahvilassa (Liite 1.). Tapaamisten alussa tarjottiin osallistujille brunssi/aamiainen. Aamiainen toimi vetonaulana. Aktivoinnin kannalta aamu ajankohtana oli hyvä koulu- ja työelämän vaatimusten näkökulmasta. Asiakkaat, jotka ovat olleet pitkään kotona, eivät mahdollisesti ole tottuneet aamuherätyksiin. Ryhmämuotoisen sosiaalityön tapaamiset olivat toiminnallisia ja yhteiskunnallista osallisuutta tukevia, kuten maahanmuuttajapilottiryhmän osaltakin. Itsenäistyminen, omien voimavarojen löytäminen ja osallisuus ovat ryhmämuotoisen sosiaalityön perimmäisiä tavoitteita. Useat nuorista asuivat vielä lapsuudenkodeissaan, joten aikuistumiseen liittyvää vastuuta he eivät olleet vielä ottaneet. 2.2. Ryhmämuotoisen sosiaalityön tavoitteet Ryhmämuotoinen sosiaalityö vastasi nuorten tuen tarpeeseen yhteiskunnallisen osallisuuden näkökulmasta. Tämän ryhmän erityiset tuentarpeet liittyvät koulutukseen ja

8 työelämään siirtymiseen, itsenäistymiseen ja vastuunottamiseen omasta elämästä, toimeentulosta sekä asumisesta. Muutokseen aktivoitumisen ja motivoitumisen tarkoitus on, että asiakkuus sosiaalihuollossa saataisiin päätökseen, eikä heistä tulisi pitkäaikaisasiakkaita. Siksi nuorille tarjottiin ja esiteltiin muita vaihtoehtoja, kuin sosiaalihuollon asiakkuus. Ryhmätoiminnan perusarvoja ovat innostaminen, ihmisen aito kohtaaminen ja osallisuus. Toiminta tähtää suojaavien tekijöiden tunnistamiseen, riskien ehkäisemiseen ja varhaiseen tukemiseen. (Sosiaaliportti Nuorten ryhmätoiminta 2.) Ryhmämuotoinen sosiaalityö voidaan myös nähdä vahvistavana ja ennaltaehkäisevänä, hyvinvoinnin parantamiseen ja muutokseen tähtäävänä työnä. Perinteisesti sosiaalityö on ollut varsin ongelmakeskeistä puhetta. Sen vuoksi on tarpeen tuoda työhön voimavaraistavia elementtejä, jotka edistäisivät voimaantumista. (Jouttimäki, Kangas & Saurama 2011; 119. 3 ) Ryhmämuotoisen sosiaalityön tavoitteena on, että asiakkaille syntyisi sen myötä uusia oivalluksia oman toimijuutensa mahdollisuuksista. Ongelmakeskeisestä puheesta siirrytään siis mahdollistavaan ja tulevaisuuteen suuntaavaan puheeseen. Vertaistuen merkitys voimaantumisen näkökulmasta on myös keskeinen. Vertaistukiryhmät edistävät osallistujien aktivoitumista ja aloitteellisuutta (mt., 123). Ryhmämuotoisen sosiaalityön positiivisena puolena on sen tarjoama mahdollisuus uusien sosiaalisten suhteiden ja verkostojen luomiseen. Vertaistuella voi olla varsin merkittäviä vaikutuksia ryhmän jäsenten elämään ja elämänhallintaan. Jos asiakkaiden elämänhallinnan vahvistaminen nähdään sosiaalityön 2 Sosiaaliportti Nuorten ryhmätoiminta <http://www.sosiaaliportti.fi/fi- FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyomenetelmat/nuortenvertaisryhmatoiminta/> (Luettu 25.4.2013) 3 Jouttimäki, Päivi, Kangas, Saija & Saurama, Erja (toim.) Uudistuva ja voimaannuttava aikuissosiaalityö Visio vahvasta aikuissosiaalityöstä hankkeen loppuraportti. Socca, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Työpapereita 2011:1.

9 keskeisenä tehtävänä, on perusteltua hyödyntää ryhmiä ja asiakkailta toisiltaan saamaa sekä toisilleen antamaa vertaistukea (mt.; 123.) Ryhmätapaamisten positiivisena elementtinä voidaan myös nähdä kyseinen paikka; nuoria työllistävä kahvila/ravintola. Kahvila itsessään saattaa avata mahdollisuuden nuorille työkokeilupaikkana. Tapaamiset oli järjestetty puolueettomalla maaperällä, eikä sosiaalitoimen tiloissa, kuten yleensä. Epävirastomaisuus vähentää toisinaan hierarkkista asiakas-asiantuntija-asetelmaa ja toisaalta toiminta lisää asiakkaan aktiivisuutta ja mahdollisuutta ilmaista itseään muutenkin kuin puhumalla tai lomakkeita täyttämällä. Toisaalta voi olla myös niin, että ongelmakeskeinen puheeseen ei tulla keskittyneeksi, kun paikka on julkinen tila. Ryhmämuotoisessa toiminnassa ihminen joutuu suhteuttamaan itseään ympäristöön, ikään kuin piirtämään rajaa itsen ja ryhmän välille. Tietoisuus itsestä ja ympäröivästä maailmasta sekä näiden välisestä suhteesta kasvaa. Yksilölle ryhmä toimii reflektion välineenä; peilinä, jonka kautta omaa toimintaansa voi tarkastella. Itsetuntemus ja toiminnan suhteuttaminen ympäristöön ei siis tapahdu sosiaalisessa tyhjiössä, vaan ryhmässä toimimisen keskeinen merkitys yksilölle on, että persoonallisuus kehittyy yhteenkuuluvuuden kautta. (Jauhiainen & Eskola 1994, 15 17, 20. 4 ) 4 Lähde: Jauhiainen, Riitta & Eskola, Marjatta (1994) Ryhmäilmiö. Wsoy, Juva.

10 3. Ryhmämuotoisen sosiaalityön toteutus ja toiminnan kuvaus 3.1. Ensimmäinen tapaaminen Tutustumista ja työllistymismahdollisuuksia Ensimmäisellä tapaamisella tutustuimme toisiimme brunssin lomassa. Sosiaalityöntekijä pyysi kertomaan oman nimen, yhden kiinnostuksen kohteen sekä yhden ajatuksen, joka tuli mieleen ryhmätapaamiseen lähtiessä. Esille tuli kiinnostuksenkohteista esimerkiksi eläimet ja luonto. Kiinnostuksen kohteet ovat ihmisten voimavaroja. Ryhmätapaamiseen lähtemisestä useammalle, niin nuorille kuin työntekijöillekin, tuli mieleen pieni jännitys uuteen porukkaan ja paikkaan lähtemisestä. Ajoissa paikalle saapui kaksi nuorta. Sosiaalityöntekijä soitti kolmelle puuttuvalle nuorelle, joista kaksi saapuikin paikalle hieman myöhässä. Yhtä nuorta ei tavoitettu. Ensimmäiselle tapaamiselle saapui siis kaksi nuorta naista ja kaksi nuorta miestä. Jaoimme asiakkaille omat kansiot (Pilotmapp), joihin he saivat koota tapaamiskertojen materiaalin sekä omat asiakastietolomakkeensa. Kansiossa oli myös asiakaspassi (Loggbok Liite 2.), joissa oli vielä kertaalleen tapaamisajat ja -paikka, ohjelma lyhyesti sekä taulukko, johon asiakas saa itse kirjoittaa tapaamiskertojen aiheet ja mahdolliset tehtävät. Passia oli tarkoitus pitää mukana tapaamiskerroilla ja siihen huolehdittiin työntekijän kuittaus osallistumisesta. TE -toimistosta tuli kaksi työvoimaneuvojaa kertomaan heidän tarjoamistaan palveluista nuorille. He kertoivat 18 29 vuotiaiden nuorisotakuusta sekä työ ja kurssi/koulutusmahdollisuuksista. Tutustuimme myös TE -toimiston sähköisiin palveluihin ja AVO -ammatinvalintatestiin, jonka nuoret saivat kotitehtäväkseen. Seuraavalla tapaamiskerralla suunnitelmana oli keskusteleminen tuloksista ryhmässä.

11 Työvoimaneuvojat kertoivat myös SANSSI kortista, joka on nuorille tarkoitettu palkkatuki sekä työkokeilumahdollisuuksista, jotka edellyttävät, että nuori on itse aktiivinen työpaikan hakemisessa ja ilmoittautunut työnhakijaksi TE toimistoon. Syksyllä alkaa myös Uravalmennusryhmä, johon on mahdollisuus osallistua ilmoittamalla TE:een. Nuorisotakuun puitteissa on mahdollista päästä ammatilliseen koulutukseen itseä kiinnostavalle alalle ja jaoimme aiheesta myös esitteet nuorille. Nuorilla oli mahdollisuus kysellä työvoimaneuvojilta koulutukseen ja työelämään liittyviä asioita. Muutamia kysymyksiä tuli, mutta he olivat melko vaitonaisia. Liekö syynä ensitapaamisen jännitys. Asiakkaille kerrottiin, että kun neljälle kerralle osallistutaan ja tullaan ajallaan, saa vapaavalintaisen harrastuksen. Ajoissa saapumisen tärkeyttä painotettiin, sanomalla, että on tärkeää kunnioittaa sekä alustajien että tovereiden aikaa tulemalla sovittuna aikana. Ryhmämuotoisen sosiaalityön alussa on tärkeää eksplikoida pelisäännöt, silloin toiminta on läpinäkyvää eivätkä asiat tule yllätyksenä. Tapaamisen lopetimme hieman suunniteltua aiemmin, sillä TE toimiston ohjelma oli odotettua lyhyempi. Sosiaalityöntekijä pyysi hyödyntämään ajan kotona ammatinvalintatestin tekoon. Sosiaalityöntekijä laittoi suoritusmerkinnät asiakaspasseihin. Miehet jäivät vielä tapaamisen päätyttyä hetkeksi kahvittelemaan ja juttelemaan. Tunnelma oli leppoisa ja he vaikuttivat varsin tyytyväisiltä.

12 3.2. Toinen tapaaminen Kohti unelmia ja moniammatillista aikuissosiaalityötä Toisella tapaamisella vieraaksi saapui sosiaalikoordinaattori työvoimapalvelukeskuksesta. Hän on perehtynyt myös ratkaisukeskeiseen terapiaan ja tapaamisen teemana olivat tulevaisuuden unelmat. Tapaamiseen saapui kaikki viisi nuorta, joista yksi hieman myöhässä. Alussa esittelimme vielä itsemme, sillä ryhmään tuli asiakas, joka ei ollut ensimmäisellä kerralla. Sosiaalityöntekijän kannustuksesta tämä nuori uskaltautui mukaan ryhmään. Sosiaalityöntekijä oli edellisenä päivänä myös tehnyt asiakkaille soittokierroksen muistin virkistämiseksi. Lisäksi tapaamiseen osallistui toinenkin sosiaalityöntekijä tarkkailijan roolissa. Esittely tapahtui siten, että jokainen meistä sanoi etunimensä ja sen perään jonkin ruoan, kuten Marjaana- Morot. Seuraavan nimen sanojan piti taas muistaa edellisten nimet ja ruoka-aineet. Sosiaalityöntekijän vetämä hauska nimileikki kevensi tunnelmaa. Aamiaisen yhteydessä sosiaalityöntekijä kyseli edellisen kerran kotitehtävän eli ammatinvalintatestin tuloksia. Nuoret kertoivat tuloksistaan. Testin mukaan sopivia ammatteja olivat esimerkiksi kalastaja, malli, kirjoittaja/kriitikko, tutkija, valokuvaaja ja lääkäri. Tänään mukaan tulleelle nuorelle näytin vielä sivun josta AVO testin löytää, jotta hän voi tehdä sen ensi kerraksi. Hän sai myös oman pilottikansionsa, johon saa koota materiaalit. Positiivista oli, että kaikilla oli asiakaspassit (Loggbok) mukanaan. Sosiaalikoordinaattori oli osalle nuorista tuttu. Hän esitteli aamun tehtävän, joka oli Tulevaisuuskirje (kts. Kirjeen ohjeistus Liite 3). Tulevaisuuskirje kirjoitettiin ainoastaan itselle, mutta kirjoittamisen jälkeen keskustelimme.

13 Alussa ohjaaja (so. sosiaalikoordinaattori) kysyi myös vuorotellen kaikilta, että millaisia odotuksia heillä on tälle kerralle. Vastaukset liittyivät siihen, että löytäisi tulevaisuuden tavoitteita, kuten työn tai ammatin sekä perustaisi kenties oman perheen tai oppisi jotain uutta itsestään. Toinen paikalla olevista sosiaalityöntekijöistä kiteytti asian siten, että kaikkien odotukset näyttivät liittyvän siihen, kuinka ja mistä löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa. Osallistuimme kaikki tulevaisuuskirjeen kirjoittamiseen. Ohjaaja piti keskustelukierroksen kirjeen kirjoittamisesta, jolloin oli mahdollisuus halutessaan jakaa kokemuksia kirjoittamisesta sekä jakaa joitain unelmia. Kirjoittajat totesivat tehtävän tarjoavan uusia näkökulmia, konkretisoivan tavoitteita ja tulevaisuuden toiveita. Toisaalta nuori nainen, joka kirjoitti kaksi sivua tekstiä, sanoi, että kirjottaessa kirjettä ei tullutkaan analysoineeksi ja kritisoineeksi ajatuksiaan liikaa, kuten silloin jos vain pohtii asioita mielessään. Kävi ilmi, että nainen oli innokas kirjoittaja ja tehtävä oli hänen mieleensä, kun edellisellä kerralla hän ei vaikuttanut lainkaan innostuneelta koko tapaamisista. Nyt hän myös halusi keskustella, kun aiemmin istui vain hiljaa. Osasyynä tähän oli mahdollisesti, että sosiaalityöntekijä oli patistanut häntä ryhmään. Asiakastapaamisilla hän oli ollut haluton yhteistyöhön ja hänen ainoana tavoitteenaan oli muuttaa maasta pois. Myös nuori mies halusi jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan kirjeen kirjoittamisesta. Hänelläkin paljastui olevan varsin hyvät sosiaaliset vuorovaikutustaidot. Kirjoittaessa nuorille heräsi ajatuksia siitä, etteivät omat unelmat ja tulevaisuuden haaveet olekaan mahdottomia, vaan toteutettavissa olevia ja hyvinkin mahdollisia asioita. Lopuksi ohjaaja pyysi palautetta kirjoitustehtävästä. Neljä viidestä asiakkaasta piti tehtävää mielekkäänä ja kirjoittivat kirjeitään innokkaina. Kirjettä sai jatkaa kotona halutessaan ja ohjaaja sanoi, että se on hyvä lukea jonkin ajan kuluttua. Yksi nuori sanoi tehtävän olevan ikävä, eikä se tarjonnut hänelle mitään uutta. Tässä tullaan siihen että, koska meitä ihmisiä on moneksi, niin sosiaalityössä on tärkeää, tarjota erilaisia itseilmaisun tapoja. Ihmiset eivät innostu samoista asioista; yksi puhuu, toinen kirjoittaa

14 ja kolmas piirtää tai valokuvaa. Toisaalta kuten sosiaalityöntekijä totesi; on hyvä, että uskaltaa ilmaista rehellisen mielipiteensä ryhmässä. Kenties se, että uskaltaa olla erimieltä, tarkoittaa ryhmän olevan tarpeeksi turvallinen siihen. Tehtävä vahvisti toimijuutta ja mahdollisti itsensä ja oman elämänsä määrittelyä. Itse koin sen ainakin niin. Kirjeen kirjoittamisen myötä kenties selkenee se, että itse määrittelee omaa elämäänsä tiettyjen yhteiskunnallisten puitteiden rajoissa. Asioita täytyy itse tehdä oman elämän eteen, kaikki hyvä ei tule yhteiskunnalta tai sosiaalihuollossa ei voida päättää ihmisen tulevaisuudesta. Se täytyy jokaisen tehdä itse tavalla tai toisella. Ihmisellä on siis valta omaan elämäänsä yhteiskunnallisten rakenteiden puitteissa. Toisaalta se, että kirje kirjoitettiin vain itselle, valtauttaa ihmistä. Teemme siis asioita itseämme varten ja elämme itsellemme, vaikkakin muut huomioiden ja muiden ihmisten kanssa. Tavoitteita ei asetella sosiaalityöntekijää, vanhempia tai ketään muutakaan varten, vaan siksi, että voisi elää itseä tyydyttävää elämää muiden kanssa. Jos tavoitteet ovat ulkopuolelta asetettuja (pakotteita), eivät ne motivoi, eikä ihminen itse voi ottaa niistä vastuuta vaan hän kulkee päämäärättä riippuvaisena muista. Filosofi Martin Heideggerin mukaan ihmisellä on tarve yhteisöllisyyteen/sosiaalisuuteen (zoon politicon, poliittinen ihminen). Toiseksi ihmisellä on tarve valmistaa ja tuottaa eli muokata ympäristöään (homo fabergè, tuottava ihminen) ja kolmantena ihmisellä on tarve leikkiin (homo ludens, leikkivä ihminen). Leikki voi tarkoittaa toisten kanssa toimimista; seurustelua, peliä, lasten leikkiä, harrastusta tai lähes mitä vain ihmiselle merkityksellistä toimintaa. Moniammattillinen yhteistyö aikuissosiaalityön ja työvoiman palvelukeskuksen kanssa sai tuulta alleen tämän yhteistyökerran myötä. Sosiaalityöntekijät totesivat tästä olevan hyötyä, kun asiakkaita ohjataan eteenpäin. Asiakaslähtöisyyden ja rajallisten resurssien kannalta on tärkeää, että ihmiselle on tarjota tarpeisiin vastaavia ja ennaltaehkäiseviä palveluita oikea-aikaisesti. Silkkaa haaskausta ja hulluutta on, jos nuorten ihmisten

15 voimavarat jäävät käyttämättä sen vuoksi, ettei ennaltaehkäisevää palvelua ole tarjolla. Ryhmämuotoinen sosiaalityö vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Ennaltaehkäisevällä palvelulla vähennetään mielestäni myös inhimillistä kärsimystä. Toisaalta ryhmämuotoinen sosiaalityö voi olla resurssien käytön kannaltakin tehokasta, jos yksilökäyntejä saadaan näin vähennettyä tai mahdollisesti päätettyä koko sosiaalihuollon asiakkuus. Tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta osallistaa eikä syrjäytä kansalaisiaan. Kasvussa olevien sosioekonomisten erojen ei tulisi ennustaa syrjäytymistä ja sosiaalista epätasa-arvoa kansalaisten keskuudessa. Itse olen kokenut hyvinvoinnin eräällä tavalla kasautuvan työelämässä ollessa, esimerkkinä liikunta/kulttuurikupongit ja ilmainen työterveyshuolto tms. Lisääntyvä prekaari työväestö, eläkeläiset ja työttömät jäävät esimerkiksi näitä hyveitä vaille. 3.3. Kolmas tapaaminen Kohti itsenäistä aikuisuutta Kolmannelle tapaamiskerralla asiantuntijoiksi oli kutsuttu kaksi työntekijää etsivästä nuorisotyöstä. He kertoivat palveluista ja tuesta, joita heidän kauttaan on mahdollisuus saada. Tätä tapaamiskertaa varten sosiaalityöntekijä ei enää soittanut nuorille etukäteen. Oletuksena oli, että he ovat aikuisia ja vastuunsa tuntevia. Tälle tapaamiskerralle tuli syystä tai toisesta vain kaksi nuorta. Toisaalta tämä oli pettymys, mutta se oli pois jääneiden nuorten oma valinta. Kenties he jatkossa oppivat jotain siitä. Hyysääminen tai velvoittaminen harvoin motivoi ihmistä muutokseen. Oivallukset täytyy jokaisen itse tehdä. Aluksi kahvittelimme ja sen ohessa katselimme Peräpohjolaopiston nuorisoohjaajaopiskelijoiden tekemän musiikkivideon. Musiikkivideo liittyi Lapin Letka

16 hankkeeseen (ESR) joka edistää sukupuolten tasa-arvoa Lapissa koulu- ja työelämässä. Sosiaalityöntekijä piti tämän jälkeen hauskan tutustumisleikin, joka kevensi myös tunnelmaa (Liite 6. Tutustumisleikki). Kaksi nuorta, jotka saapuivat tapaamiselle, vaikuttivat varsin motivoituneilta. Koska nuoria ja etsivän nuorisotyön ohjaajia oli kappaleittain kaksi, he saivat yksilöohjausta ja yksityisen juttutuokion ohjaajien kanssa. Nuoret olivat halukkaita keskustelemaan mieluummin kahden ohjaajan kanssa, kuin ryhmässä. Teimme sitä ennen elämäntilannearvioinnin omasta elämästämme. Arviointi tapahtui asteikolla 1-5 ja elämän alueet olivat seuraavat: raha-asiat, jaksaminen ja uni, ihmissuhteet, työ, koulu, kotiolot, päihteet, unelmat ja tavoitteet, ruokailu ja ravinto, vapaa-aika ja liikunta. Arvio tehtiin itselle ja siitä oli mahdollisuus jutella ohjaajan kanssa. Nuoret keskustelivat ohjaajien kanssa kahden mieltä askarruttavista kysymyksistä noin 40 minuuttia. Jaoimme nuorille esitteitä esimerkiksi mielenterveyteen, mielenterveyspalveluihin, velkaneuvontaan, peliriippuvuuteen ja koulutuksiin liittyen. Esitteet olivat aiemmillakin tapaamisilla tarjolla, mutta saattoi olla niin, etteivät nuoret uskaltaneet tai kehdanneet ottaa niitä. Asiakkaalta saamamme palaute tästä kerrasta oli varsin positiivista. Hän kuvasi tätä kertaa opettavaiseksi ja hyödylliseksi. Mukavaa oli, että hän jäi vielä kahvittelemaan ja juttelemaan kanssamme varsinaisen tapaamisen jälkeen.

17 3.4. Viimeinen tapaaminen Ammattikoulutuspolkuja Ennen viimeistä tapaamista sosiaalityöntekijä sai iloisen viestin asiakkaalta, joka lopetti ryhmätapaamiset kouluun pääsyn vuoksi. Aloitimme viimeisen tapaamisen aamupalalla kuten yleensä. Sosiaalityöntekijä ei ollut muistuttanut tapaamisesta etukäteen ja paikalle saapui kolme nuorta. Erityisen positiivista oli, että paikalle saapui omasta tahdostaan nuori, jonka vastarinta oli alussa varsin voimakasta. Hän tiedosti tullessaan myös sen, ettei tule saamaan ilmaista harrastusta, koska yksi tapaaminen oli jäänyt väliin. Alussa sosiaalityöntekijä esitteli SOS hankkeen päivittämän tilannekartoituksen ja asiakassuunnitelman. Hän kertoi, että niissä on hyödynnetty juuri kyseisiltä asiakkailta saatua palautetta. Viimeisellä kerralla, kuten edellisilläkin kerroilla oli esillä esitteitä, joita nuoret saivat ottaa. Lisäksi olimme ripustaneet seinälle SOS -hankkeen posterin: Aikuissosiaalityö sinua varten. Tällä kerralla vieraaksi saapui koulutuspoluista kertomaan ammattikoulun kehittämispäällikkö, joka erityisesti oli keskittynyt aikuis- ja oppisopimuskoulutukseen sekä näyttötutkintoihin. Paikalla oli myös kuuntelemassa kaksi työntekijää etsivästä nuorisotyöstä. Näin moniammatillinen yhteistyö sai myös potkua. Ammattikoulutuspolkuja löytyi useita erilaisia. Aikuiskoulutuksessa ja näyttötutkinnoissa keskitytään ammattiaineisiin ja työssäoppimiseen lukemisen ja koulun penkillä istumisen sijaan. Tämä oletettavasti sopii useammalle aikuisopiskelijalle, joka ei välttämättä halua istua koulussa vaan olla työelämässä. Näyttötutkintokoulutuksen etuna on, että harjoitteluajalta saa palkkaa ja se on vapaamuotoisempi tapa suorittaa ammattitutkinto.

18 Oppisopimuskoulutuksen ehtona taas on, että tutkinnon suorittajalla on työpaikka, joka näytöt ottaa vastaan. Työpaikka tulee hankkia itse, mutta ammattikoulu kouluttaa työpaikan ammattilaisesta ohjaajan opiskelijalle. Ja työpaikka/yritys saa valtion osuuksina ns. palkkatukea, joka maksetaan opiskelijalle. Kehittämispäällikkö kertoi myös, että valittavana on lähes 400 ammattitutkintoa, jotka löytyvät ammattikuvauksineen Opetushallituksen sivuilta (www.oph.fi -> Utbildning och examina -> Fristående examina -> Examina). Keskustelua ei tällä kerralla juuri syntynyt, vaikka nuorille tarjottiin tilaisuus kysyä asioita koulutukseen liittyen. Lopussa sosiaalityöntekijä jututti jokaista nuorta erikseen. Yksi nuorista valitsi uudeksi harrastuksekseen kuntosalin. Toisen nuoren kohdalla, joka oli käynneillään ansainnut ilmaisen harrastuksen, tapahtui varsinainen yllätys: hän halusi antaa harrastuksensa jollekin muulle. Sosiaalityöntekijä sanoi, että hän on harrastuksensa ehdottomasti ansainnut, mutta asiakas pysyi päätöksessään. Päätimme sitten yhdessä, että hän saa lahjoittaa harrasteensa kolmannelle paikalla olleelle nuorelle. Tällaisia helmiä on harvassa. Kyseinen nuori kertoi sosiaalityöntekijälle, että olisi osallistunut tapaamisiin, vaikka porkkanaa ei olisi tarjottu, sillä hän todella halusi tulla mukaan. Harrastuksen saanut nuori jäi pohtimaan seuraavaan viikkoon saakka mitä hän valitsee. Tämä nuori oli silminnähden iloinen toisen nuoren ystävällisestä eleestä. Viimeisellä tapaamisella keräsimme myös asiakaspalautteen (Liite 7.). Asiakaspalautteen kooste on seuraavassa luvussa. Sitä voidaan hyödyntää tulevien ryhmämuotoisen sosiaalityön toimintojen suunnittelemisessa. Viimeisen tapaamisen tunnelma oli lämminhenkinen. Uskoakseni osallistuneille nuorille jäi tapaamisista hyvä ja toiveikas mieli. Työntekijöinä sosiaalityöntekijä ja minä koimme onnistuneemme asiakaslähtöisessä työssä. Täytyy todeta, että lopussa oli jopa hieman haikeaa, kun tapaamiset eivät enää jatkuneet.

19 4. Ryhmämuotoisen sosiaalityön arviointi ja asiakaspalaute Arvioimme vaikuttavuutta sosiaalityöntekijän kanssa viimeisen tapaamiskerran päätteeksi. Kuten jo aiemmin totesin, pääsi eräs asiakas ammatilliseen koulutukseen ennen ryhmämuotoisen sosiaalityön päättymistä. Toinen asiakas hakeutui ammatilliseen koulutukseen ja kolmas haki elämäntilanteeseensa sopivaa kuntoutustukea, joka edistää tulevaisuuden suunnittelua jatkossa. Eräs asiakas jäi vielä pohtimaan tulevaisuuden suunnitelmia. Ainoastaan yhden asiakkaan kohdalla tapahtui ryhmämuotoisen sosiaalityön keskeytyminen kokonaan. Kolmen nuoren sosiaalihuollon asiakkuus saatiin päätökseen tällä panostuksella, joka ei mielestäni ole rahallisesti suuri tai resursseiltaan mahdoton. Tämän perusteella ryhmämuotoisen sosiaalityön voidaan todeta olevan vaikuttava työmenetelmä, jos suunnittelu tehdään huolella ja asiakaslähtöisesti. Sosiaalityöntekijän kommentti; nämä neljä nuorta ovat nyt aktivoituneet, kuvaa hyvin tämän ryhmätyön tulosta. Asiakaspalautetta kyseltiin aktiivisen asiakastyöskentelyn aikana suullisesti ja viimeisellä kerralla palautetta pyydettiin nimettömänä kirjallisesti (Liite 7.). On suotavaa, että asiakkailta saatu palaute ohjaisi tulevaisuudessa työskentelytavan kehittämistä. Kirjallisia asiakaspalautteita saimme yhteensä kolme kappaletta. Asiakaspalautteista selvisi, että moni piti tapaamisesta, jossa kirjoitettiin tulevaisuuskirje. Tapaamisilta toivottiin juuri tämän tapaista toimintaa, jossa itse pääsi toimimaan ja tuottamaan jotain ja olemaan siten osallisena. Toiminnallisia tehtäviä tulisikin siis tulevissa ryhmätapaamisissa olla mielellään joka kerta. Tarjottavaa tietoa pidettiin hyödyllisenä lukuun ottamatta TE -toimiston tarjoamaa tietoa, joka oli jo kaikille ennestään tuttua. Kritiikkiä saatiin siitä, että jollakin kerralla vieras puhui liikaa, vaikkakin asiaa.

20 Tapaamisten teemoja pidettiin yleisesti informatiivisina, opettavaisina, mutta samalla tapaamiset olivat viihtyisiä. Eräs asiakas totesi, että ryhmämuotoisen sosiaalityön tapaamiset ovat hyvä tapa tarjota nuorille tietoa. Eri koulutuspoluista saatava tieto koettiin hyödyllisenä ja toisaalta, vaikka kouluasiat eivät juuri sillä hetkellä olleet ajankohtaisia, niin aihe koettiin hyödyllisenä: Hyvä tietää, että on muitakin vaihtoehtoja ammattiin kuin koulun penkillä istuminen. Etsivän nuorisotyön tapaamiskerrasta todettiin, että on hyvä tietää, että apua on mahdollisuus saada eri elämäntilanteissa. Hyvänä koettiin, että tapaamisilla oli mahdollisuus keskusteluun, vaikka keskustelua ei aina olisi syntynytkään. Toisaalta erästä asiakasta motivoi porkkana eli ilmainen harrastus nousemaan aamulla ja lähtemään tapaamisiin. Tapaamispaikkaa kuvattiin viihtyisäksi ja rauhalliseksi. Asiakas kertoi myös suullisesti, että oli mukavaa, kun aamulla oli menoa jonnekin ja tarjolla oli kahvia ja aamiaista. Nuorisokahvilan kokoustilaa pidettiin parempana kohtaamispaikkana kuin sosiaalitoimiston tiloja. Asiakkailta saadun palautteen perusteella nuorille olisi suotavaa järjestää tällaisia tapaamisia jatkossakin. Tarjottavaa on syytä olla, kuten kokouksissa yleensäkin. Ryhmämuotoisen sosiaalityön tapaamisissa lähes kaikki paikalle kutsutut asiantuntijat olivat naisia, kuten myös sosiaalityöntekijä minä projektityöntekijänä. Koska asiakkainakin on miehiä, oli hyvä, että yhdellä tapaamisella vieraana oli mies. Kenties miesasiakkaista on mukava kuulla joskus miehen näkökulmaa ja tarinaa, mitenkään naisten näkökulmaa väheksymättä. Päinvastoin; naisten työ on arvokasta. Ilman naisten työtä ei olisi hyvinvointiyhteiskuntaa. Miesten saattaa olla helpompi toisinaan puhua miehelle asioistaan ja päinvastoin. Maahanmuuttajaryhmään verrattuna tämän ryhmän ansioksi voi lukea, että puhumisen tilat täyttyivät jokseenkin tasaisesti. Havaintoni mukaan ohjaajan ei erityisesti tarvinnut kiinnittää huomiota siihen, että hiljaisemmatkin äänet kuuluisivat ryhmässä. Maahanmuuttajaryhmässä naiset avautuivat mieltään askarruttavista asioista vasta

21 tapaamisen päätyttyä, kenties sen vuoksi että miesten ääni täytti lähestulkoon puhumisen tilan. 5. Onnistumisia ja haasteita Ryhmämuotoisen sosiaalityön myötä onnistuttiin saamaan asiakkaiden voimavaroja paremmin esiin yksilötyöskentelyyn verrattuna. Sosiaalityöntekijä kuvasi sitä niin, että hän sai asiakkaistaan enemmän irti, kuin koko yksilömuotoisen työskentelynsä aikana yhteensä. Hän kuvasi ryhmämuotoisen toiminnan aiheuttavan positiivisen kierteen asiakkaiden keskuudessa. Tällä hän tarkoitti, että ryhmässä ollessa nuoret innostuvat silminnähden toistensa tulevaisuuden haaveista ja suunnitelmista. Tämä aiheutti sen, että kun joku kertoi rohkeasti ja avoimesti ajatuksistaan, uskaltautuivat muutkin puhumaan itsestään alun jännityksen ja hienoisen muutosvastarinnan jälkeen. Onnistumiseksi tietenkin lasketaan asiakkaiden koulutukseen pääsy, mutta mielestäni onnistumiseksi voidaan lukea myös parempi kontakti asiakkaisiin tutustumisen ja ymmärryksen kautta. Havaitsimme myös, että joidenkin asiakkaiden oli helpompi lähestyä esimerkiksi etsivän nuorisotyön ohjaajia heille tarjotun tilaisuuden myötä. Ryhmämuotoinen sosiaalityön kautta kynnys asioida ammattilaisten kanssa mahdollisesti madaltui. Mielestäni ryhmämuotoisen sosiaalityön erityiseksi ansioksi voidaan lukea, että ryhmässä tehty sosiaalityö on varsinaista Sosiaali Työtä. Kun elämisen reunaehto eli yhteiskunta rakentuu sosiaalisista suhteista ja instituutioista, niin miksi sosiaalista kuntoutusta tehtäisiin ainoastaan yksilöihin kohdistuvana työnä. Yksin on vaikea olla sosiaalinen saatikka kuntoutua tai aktivoitua sosiaalisesti. Vertaistuen voimaa ei tule siis väheksyä. Uskallan väittää, että samassa elämäntilanteessa olevien ymmärrys toisiaan kohtaan on syvempää, kuin toisinaan asiantuntijan ymmärrys asiakasta kohtaan.

22 Olimme suunnitelleet ja pyytäneet toiminnallisia tehtäviä tapaamiskerroille, sillä kaikille ei ole helppoa keskustelu ja kysymysten teko uudessa ryhmässä. Toisinaan asiantuntijat olivat huomioineet toiveen, mutta kahdella kerralla asiakasta osallistavaa toiminnallisuutta ei ollut muuten kuin juttelun muodossa. Yhdestä tapaamisesta saatu asiakaspalaute kertoi, että alustajien valmistautuminen tälle tapaamiselle oli heikkoa. Toisaalta asiakkaat tiesivät jo ennalta lähes kaikki tällä kerralla kerrotut asiat. Tästä voidaan johtopäätöksenä todeta, että huolellinen ohjelman valmistelu ja osallistavat työmenetelmät ovat tällaisissa tapaamisissa tarpeen. Suurin haaste ryhmämuotoisessa sosiaalityössä nuorten kohdalla, kuten myös edellisessä pilotissa maahanmuuttajanuorten kohdalla, oli sitoutuminen ja tapaamisaikojen noudattaminen. Toisaalta tässähän sitä oli hyvä tilaisuus sitä harjoitella ja virheiden tekeminen on hyvä oppimisen paikka. Jos ryhmämuotoinen sosiaalityö tulee jatkumaan hyväksi koettuna käytäntönä, tulee jatkossa huomioida, että tämän kaltaista palvelua tarjotaan tasapuolisesti eri asiakasryhmille (esimerkiksi naisille, miehille kielestä ja taustasta kuten etnisyydestä riippumatta). Suosittelen, että seuraava ryhmä suunnattaisiin suomenkielisille nuorille. Alussa suunnittelimme miesryhmää, mutta sosiaalityöntekijä päätyi sekaryhmään tarkastellessaan asiakasainestaan. Suunnitelmanani oli alun perin vertailla sekaryhmää ja sukupuolierityistä ryhmää keskenään, jota en nyt suunnitelman muututtua tehnyt. Jatkossa vertailua voisi tulevien ryhmien osalta tehdä. Jatkokysymykseni onkin, että millaisia vaikutuksia sukupuolierityisyydellä on verrattuna sekaryhmään? Erään tapaamisen lopussa keskustelua tuli siitä, että riittääkö neljä tapaamiskertaa asiakkaiden sosiaalisen tuen tarpeeseen nähden. Kenties pitkäjänteisemmällä työskentelyllä voisi päästä syvemmälle asioihin, mutta toisaalta ihminen voi tällaisen

23 pienen virikkeen kautta tehdä merkittäviäkin oivalluksia itsestään ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Suurimman työn ihminen tekee loppukädessä itse itsensä kanssa, eikä sitä voi kukaan tehdä toisen puolesta, voidaan vain esittää mahdollisuuksia. Tärkeää on tietenkin tapa, jolla niitä mahdollisuuksia esitetään. Jos esimerkiksi lähtökohta puheessa on, kuten joillakin työvoimaneuvojilla joskus on, että on huonot taloudelliset ajat ja että, töitä on niukasti tarjolla, niin tuskinpa se ketään kannustaa olemaan aktiivinen työnhakija.

24 6. Liitteet Liite 1. KUTSU Välkommen till gruppträff för ungdomar Plats: Musikcafè After Eight, Storgatan 6 68600 Jakobstad Onsdag 26.6. klockan 9.00-10.30 Vi lär känna varandra. Brunch: kaffe/te, frukt och semlor. Elisabeth King och Aija Tarvula från TE -byrå kommer att presentera tjänster för ungdomar och arbetsmöjligheter i vårt område. Vi gör några uppgifter kring ämnet. Onsdag 17.7. klockan 9.00-10.30 Brunch: kaffe/te, frukt och semlor. Ulla Aho från Intro kommer till After Eight. Vi fokuserar på våra framtidsdrömmar. Onsdag 7.8. klockan 9.00-10.30 Brunch: kaffe/te, frukt och semlor. Åsa Lund kommer från uppsökandeungdomsarbete och berättar om deras tjänster. Kanske du behöver hjälp tex. att få egen bostad? Onsdag 28.8. klockan 9.00-10.30 Brunch: kaffe/te, frukt och semlor. Rune Nyman från Optima kommer att berätta om olika branscher och möjligheter till yrkesutbildning. Feedback från mötena samlas in.

25 Liite 2. Loggbok Lokikirja (so.asiakaspassi) Loggbok Namn: Välkommen till gruppträff för ungdomar Plats: Musikcafè After Eight, Storgatan 6, 68600 Jakobstad