Valtuuskunnille toimitetaan oheisena komission asiakirja KOM(2009) 461 lopullinen.

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 18. syyskuuta 2009 (21.09) (OR. en) 13468/09 SAATE Lähettäjä: DEVGEN 243 POLGEN 128 RELEX 807 ACP 204 WTO 186 ENV 596 PESC 1178 AGRI 383 PECHE 224 SOC 527 ASIM 92 RECH 286 TELECOM 192 TRANS 345 ENER 305 Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Saapunut: 17. syyskuuta 2009 Vastaanottaja: Javier SOLANA, pääsihteeri, korkea edustaja Asia: Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Vuoden 2009 EU:n kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta Valtuuskunnille toimitetaan oheisena komission asiakirja KOM(2009) 461 lopullinen. Liite: KOM(2009) 461 lopullinen 13468/09 or DG E II FI

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 17.9.2009 KOM(2009) 461 lopullinen KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE VUODEN 2009 EU:N KERTOMUS KEHITYKSEEN VAIKUTTAVIEN POLITIIKKOJEN JOHDONMUKAISUUDESTA SEC(2009) 1137 lopullinen FI FI

SISÄLLYSLUETTELO 1. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisutta koskevat EU:n sitoumukset...3 2. Organisaatiorakenteet...4 3. Edistys eri aihealueilla...5 3.1. Kauppa...6 3.2. Ympäristö...6 3.3. Ilmastonmuutos...7 3.4. Turvallisuus...7 3.5. Maatalous...7 3.6. Kalastus...8 3.7. Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus, työllisyys ja kunnolliset työolot...8 3.8. Muuttoliike...8 3.9. Tutkimustoiminta...9 3.10. Tietoyhteiskunta...9 3.11. Liikenne...9 3.12. Energia...10 4. Arviointi siitä, miten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden lisääntyminen vaikuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen: tuloksiin perustuvan lähestymistavan käyttöönotto...10 5. Päätelmä...12 FI 2 FI

1. KEHITYKSEEN VAIKUTTAVIEN POLITIIKKOJEN JOHDONMUKAISUTTA KOSKEVAT EU:N SITOUMUKSET Euroopan unioni on havainnut, että sen muiden kuin kehityksen alan politiikoilla on ollut joitain ei-toivottuja vaikutuksia kolmansiin maihin. Tämän vuoksi EU on OECD:n asiaa koskevien toimien pohjalta ottanut käyttöön kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden käsitteen, jonka tarkoituksena on vahvistaa muiden kuin kehitysapua koskevien EU:n politiikkojen ja kehitystavoitteiden välistä synergiaa. EU:n politiikkojen huolellisen suunnittelun ja täytäntöönpanon on tarkoitus johtaa kehitysavun ja muiden kuin kehitysapuun liittyvien politiikkojen yhteistoiminnan lisääntyneeseen tehokkuuteen ja resurssien tehokkaaseen käyttöön politiikkojen epäjohdonmukaisuutta vähentämällä ja synergioita kehittämällä. Kyseisen lähestymistavan toteuttamiseksi EU teki vuonna 2005 vahvoja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevia sitoumuksia kahdellatoista politiikan alalla 1 ja on siitä lähtien käyttänyt aikaa ja energiaa kehitykseen vaikuttavia politiikkoja koskevien menettelyjen, välineiden ja mekanismien vahvistamiseen kaikilla tasoilla. Kyseiset toimet otettiin virallisesti osaksi kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta, joka hyväksyttiin joulukuussa 2005. Syyskuussa 2007 komissio antoi neuvostolta toukokuussa 2005 saamansa valtuutuksen perusteella ensimmäisen unionin kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan kertomuksen, jossa otetaan huomioon komission ja EU:n jäsenvaltioiden näkökannat ja asiantuntemus. Tuloksiin perustuva lähestymistapa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden arvioimiseksi Vuoden 2007 kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan kertomuksen julkaisemisen jälkeen käydyt keskustelut kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen, erityisesti OECD:n, kanssa saivat EU:n tarkastelemaan uudelleen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevia menettelytapoja vuoden 2009 kertomuksen osalta ja johtivat siihen, että huomiota kiinnitettiin enemmän kehitysmaihin kohdistuvaan vaikutukseen. Vuoden 2007 kertomuksesta saatujen myönteisten kokemusten ja näyttöön perustuvien kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien analyysien tulosten perusteella vuoden 2009 kertomus perustuu kaksiosaiseen lähestymistapaan. Jäsenvaltioiden ja komission eri yksiköiden antamien tietojen perusteella laadittiin päivitetty analyysi poliittisista muutoksista. Sellaisenaan vuoden 2009 kertomus on koko EU:ta koskeva selvitys kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien pyrkimysten edistämisestä kansallisella tasolla, EU:n tasolla tai kansainvälisellä tasolla. Se on myös selostus siitä, miten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien sitoumusten täytäntöönpanossa on edistytty. 1 Neuvoston toukokuussa 2005 tekemät päätelmät kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta. Kaksitoista politiikan alaa ovat seuraavat: kauppa, ympäristö, ilmastonmuutos, turvallisuus, maatalous, kalastus, globalisaation sosiaalinen ulottuvuus, työllisyys ja kunnolliset työolot, muuttoliike, tutkimustoiminta, innovaatio, tietoyhteiskunta, liikenne ja energia. FI 3 FI

Lisäksi vuoden 2009 kertomus on myös kokonaisvaltainen käsitekehys, jolla 12 EU:n politiikan alaa yhdistetään vuosituhannen kehitystavoitteisiin kehitysmaissa. Siinä tarkastellaan kolmea konkreettista tapaustutkimusta kehitysmaissa ja erityisesti Afrikassa, kun otetaan huomioon maanosan erityisen vakava tilanne vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Kahdessa tapaustutkimuksessa keskitytään vuosituhannen kehitystavoitteisiin (tavoite 1: nälän torjunta ja tavoite 6: HIV/Aidsin torjunta) kolmessa kehitysmaassa (Etiopia, Mosambik ja Senegal tavoitteen 1 osalta, Ruanda, Tansania ja Sambia tavoitteen 6 osalta). Kolmas tapaustutkimus koskee yhteistä Afrikka EU-strategiaa, joka voi huomattavasti edistää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta. 2. ORGANISAATIORAKENTEET Vuodesta 2007 EU on vahvistanut merkittävästi kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa lähestymistapaansa korostaen vuonna 2005 tehtyjen sitoumusten täytäntöönpanoa. Se on myös terävöittänyt kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämismekanismeja, kannustanut niiden tehokkaampaan käyttöön ja niistä tiedottamiseen. Komission kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevat toimet ovat saaneet korkean tason tunnustuksen viimeisimmässä kehitysapukomitean EY:n avun vertaisarvioinnissa 2. Vuonna 2008 komissio edistyi lisää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevissa toimissaan terävöittämällä ja hyödyntämällä paremmin sisäistä lausuntokierrosta ja vaikutusten arviointia, jotka ovat molemmat tehokkaita välineitä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämiseksi. Kansainvälisellä tasolla komissio osallistui OECD:n kehitysapukomitean pohdintaprosessiin kyseisen komitean valtuutuksen uudelleen tarkastelemisesta. Näin komissio edisti kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden asettamista etusijalle OECD:n tulevissa toimissa. Neuvostossa edistyttiin jonkin verran kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan säännöllisesti tarkistettavan työohjelman ja neuvoston yhteisten istuntojen osalta. Edistystä tapahtui myös sen tarkistamisessa, että neuvoston toimintaohjelma sisältää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevia osia. Toimien järjestelmällinen seuranta oli kuitenkin aika vähäistä. Vaikka EU:n puheenjohtajavaltiot voivat ottaa johtavan roolin kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisessä, niiden toimia kuitenkin rajoittavat puheenjohtajan toimikauden kesto. Tämä johtaa usein jatkuvuuden puutteeseen eri valtioiden puheenjohtajuuskausien välillä. Euroopan parlamentti oli kiinnostuneempi kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisestä toimikautensa toisella puoliskolla. Euroopan parlamentin jäsenet esittivät useita kirjallisia kysymyksiä EU:n politiikan eri näkökohdista kuten muuttoliikkeestä, kaupasta ja kalastuksesta ja niiden vaikutuksesta kehitysmaihin. Euroopan parlamentti hyväksyi 17. kesäkuuta 2008 päätöslauselman kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta ja vaikutuksista, joita tiettyjen biologisten luonnonvarojen hyödyntämisellä EU:n taholta on kehitykselle Länsi-Afrikassa. 2 OECD:n kehitysapukomitean vuonna 2007 tekemä Euroopan yhteisön vertaisarviointi. FI 4 FI

Jäsenvaltiot ovat myös saavuttaneet edistystä. Useat niistä vahvistivat kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevia sitoumuksiaan, paransivat kansallisia mekanismejaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämiseksi ja ottivat aktiivisemmin osaa yleiseen kansalaiskeskusteluun. Jos jäsenvaltiolla oli oikeusperusta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudelle, sen oli helpompaa edistää kyseistä tavoitetta. Muiden kuin kehitysalan ministeriöiden huono tietämys kehityskysymyksistä muodostaa esteen. Tämän lisäksi on vaikeuksia antaa näyttöä muiden kuin kehitysalan politiikkojen lopullisesta vaikutuksesta kehitysmaiden köyhyystasoon, mikä vaikeuttaa myös näytön antamista kehitykseen vaikuttavien politiikkojen lisääntyneen johdonmukaisuuden tuloksista. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut yhtä hyvin. Kansallisen tason vaikeudet ulottuvat usein EU:n tasolle, ja ne ovat joskus itseään vahvistavia. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisen esteenä jäsenvaltiot näkevät poliittisen tahdon puutteen ja maailman köyhyyden vähentämiselle annetun vähäisen merkityksen. Eriävät edut voivat joskus vaikeuttaa neuvoston johdonmukaisia kannanottoja. Tältä pohjalta katsottuna näyttää siltä, että strategisempi lähestymistapa olisi tarpeen. Tärkeä osuus tietämyksen lisäämisessä ja laajemman kehitystä koskevan EU:n toimintaohjelman merkityksen osoittamisessa on ollut kertomus, joka on annettu kahdellatoista politiikan alalla saavutetusta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevasta edistyksestä. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta edistävien välineiden vahvistaminen oli välttämätöntä EU:n kehityspolitiikkojen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi paremmin. Todellisen edistyksen varmistamiseksi EU:n on muutettava lähestymistapaansa. Sen sijaan, että EU seuraa kaikkien politiikkojen vaikutusta kehitysmaihin, se voisi edistää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta tehokkaammin kohdennetumman lähestymistavan kautta. EU:n olisi valittava tietyt tärkeimmät kehitystavoitteet, analysoitava, kuinka se voi osallistua niiden saavuttamiseen käytettävissään olevien monien politiikkojen ja välineiden avulla ja varmistettava kyseisiä tavoitteita koskevien poliittisten toimien toteuttaminen. Tässä kolmannessa vaiheessa EU:n pitäisi myös omaksua kumppanuuskeskeinen lähestymistapa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen. EU ja kehitysmaat voisivat esimerkiksi aloittaa pohdinnan vaikutusten arvioinnin suuntaviivoissa, Cotonoun sopimuksessa ja mahdollisesti myös Afrikan ja EU:n kumppanuudessa vahvistetuista kuulemismekanismeista ja parantaa niitä tarvittaessa. 3. EDISTYS ERI AIHEALUEILLA Kahdellatoista politiikan alalla saavutettu edistys ei ole kaikkien alojen osalta samanlainen. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevassa kertomuksessa arvioidaan kullakin alalla saavutettu edistys ja määritetään kysymykset, joita on vielä käsiteltävä eri politiikkojen välisen synergian lisäämiseksi. FI 5 FI

Jäsenvaltioiden suorittama kokonaisarviointi edistymisestä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien sitoumusten täyttämisessä alalla (suluissa jäsenvaltioiden antamien vastausten määrä) 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Kauppa (22) Ympäristö (17) Ilmastonmuutos (19) Turvallisuus (15) Maatalous (18) Kalastus (16) Sosiaalinen ulottuvuus (14) Muuttoliike (17) Tutkimustoiminta ja innovaatio (14) Tietoyhteiskunta (13) Liikenne (12) Energia (17) 10 % 0 % Heikko Keskitasoinen Hyvä Erinomainen 3.1. Kauppa Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien kaupan alan sitoumusten osalta on edistytty sellaisilla aloilla, joilla EU voi vaikuttaa tulokseen, kuten kehitysmaille tarjotut yksipuoliset tullietuudet (esimerkiksi yleinen tullietuusjärjestelmä ja markkinoillepääsyä koskeva siirtymävaiheen asetus niiden AKT-maiden osalta, jotka ovat parafoineet talouskumppanuussopimuksen). Muissa kysymyksissä EU on toiminut aktiivisesti onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi ja jatkaa edelleen pyrkimystään mahdollisten tehokkaiden kehitysystävällisten lopputulosten saavuttamiseen. Monenvälisellä tasolla läpimurto WTO:n 3 Dohan kehitysohjelmassa edellyttää sitoutumista kaikilta tärkeimmiltä osallistujilta, myös suurimmilta nopeasti kehittyvän talouden mailta. Kahdenvälisellä tasolla onnistunut talouskumppanuussopimusten tekeminen ja vapaakauppa-alueiden perustaminen riippuvat molempien osapuolten (EU ja kumppanimaat) ponnisteluista sellaisten sopimusten tekemiseksi, joissa edistetään asianmukaisesti alueellista integraatiota ja joissa otetaan huomioon kehitysulottuvuus. 3.2. Ympäristö EU:ssa on edistytty hieman kehityskysymysten integroimisessa ympäristöpolitiikan alaan. Tästä esimerkkinä ovat muun muassa kestävää kulutusta ja tuotantoa koskeva aloite, metsäalan aloitteet tai vuoropuhelun vahvistaminen kehitysmaiden ja myös nopeasti kehittyvän talouden maiden kanssa. Muutamia oleellisia kysymyksiä on kuitenkin vielä käsittelemättä, kuten kansainvälisen ympäristönhoitojärjestelmän parantaminen ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanon vahvistaminen. Johdonmukaisempi kehitys on oleellisen tärkeää ympäristöpolitiikan alalla, jotta kehittyneiden ja kehitysmaiden vihertämisellä lunastettaisiin lupaus turvallisemmasta ja avoimemmasta maailmasta. Selkeän ohjeistuksen ja suuntaviivojen antamiseksi suurelle yleisölle tarvitaan vahvoja ja toisiaan lähentyviä politiikkoja. Näin voidaan siirtyä nopeasti ja 3 Maailman kauppajärjestö FI 6 FI

sujuvasti ympäristöystävälliseen maailmantalouteen. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus antaa tarvittavat välineet (esim. kuulemismekanismit, vaikutusten arviointi) sen varmistamiseksi, että kehitysmaat osallistuvat kyseiseen kehitykseen. 3.3. Ilmastonmuutos Ilmastonmuutosta koskevissa politiikoissa on edistytty, koska niiden kehitysulottuvuutta on alettu ymmärtää paremmin ja siitä on alettu keskustelemaan enemmän. Vuonna 2008 hyväksytty EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketti tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia kehitysmaille erityisesti puhtaan kehityksen mekanismien, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin, biopolttoaineiden kestävän tuotannon, vähähiilisten strategioiden kehittämisen jne. osalta. Edistystä ovat merkinneet myös maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittoutuman perustaminen vuonna 2007, vuoden 2012 jälkeistä tilannetta koskevat YK:n ilmastonmuutosneuvottelut, joissa kehityskysymykset otetaan huomioon odotettaessa Yhdistyneiden Kansakuntien Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidettävää ilmastokonferenssia, ja kehityspolitiikat, joihin on nyt paremmin sisällytetty toimenpiteitä ilmastonmuutoksen vähentämiseksi ja siihen mukautumiseksi, vaikka niiden täytäntöönpano on vielä varhaisessa vaiheessa. Rahoitus- ja talouskriisissä sekä kehittyneiden että kehitysmaiden huomio ja budjettivarat todennäköisesti suunnataan välittömiä etuja koskeviin kysymyksiin. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että politiikkaa koskevaa vuoropuhelua lisätään yhteisen vision kehittämiseksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien maiden kanssa ja korostetaan toimien johdonmukaisuutta ilmastonmuutoksen, energian ja kehityksen aloilla. 3.4. Turvallisuus Euroopan unioni tukee rauhanprosesseja monissa kehitysmaissa poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti ja mahdollistaa siten kehitykselle välttämättömät vakaat ja rauhalliset olot kyseissä maissa. Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymässä Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa todetaan kuitenkin, että johdonmukaisuutta on yhä lisättävä. EU:n tasolla pilarirakenne estää Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimien ja kehitysyhteistyön välisen johdonmukaisuuden. Komission eri yksiköt ja neuvosto antavat toisilleen tietoja, mutta toimielinten välisen koordinaation, suunnittelun ja päätöksenteon osalta on vielä parantamisen varaa. EU:n toimien asianmukainen jaksottaminen ja koordinointi sekä niiden yhdenmukaistaminen kumppanimaiden aloitteiden kanssa ovat erityisen tärkeitä. EU:n pitäisi lisäksi pyrkiä enemmän siihen, että se voisi esittää yhden kannan koko yhteisön puolesta. Afrikan ja EU:n strateginen kumppanuus rauhan ja turvallisuuden aloilla on selkeästi virstanpylväs kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen pyrittäessä. 3.5. Maatalous Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden hintoja koskeva kriisi vuosina 2007 ja 2008 toi esille uutta tietoa kehitysmaiden elintarviketilanteesta. Siihen vaikuttavat useat eri tekijät, jotka kytkeytyvät toisiinsa monimutkaisella tavalla. EU:n maatalouspolitiikan vaikutusta on sen vuoksi tarkasteltava huolellisesti kyseinen monimutkainen tilanne huomioon ottaen. Tältä osin yhteisen maatalouspolitiikan äskettäinen mukauttaminen edustaa askelta oikeaan suuntaan erityisesti, koska suurempi osuus maanviljelijöiden saamasta tulotuesta irrotetaan FI 7 FI

tuotantomääristä ja koska EU on vähentänyt vientitukiaan viime vuosina. Sisäisen maatalouspolitiikkansa muutosten lisäksi EU reagoi nopeasti elintarvikkeiden hintakriisiin perustamalla muun muassa miljardi euroa käsittävän elintarvikerahoitusvälineen. EU osoitti näin olevansa vahvasti sitoutunut köyhyyden poistamiseen ja elintarviketurvaan kumppanimaissa. Lisätoimenpiteenä EU päätti vahvistaa maatalouden osuutta sen kehitystoimissa ja tarjosi elintarviketurvan varmistamiseksi elintarviketurvaa koskevan suojalausekkeen lisäämistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) kanssa neuvoteltuihin talouskumppanuussopimuksiin. Elintarvikkeet ja maatalous ovat edelleen tärkeimpiä kansainvälisen politiikan kysymyksiä tulevina vuosina, ja pitkällä aikavälillä sekä EU:n että kehitysmaiden maatalouspolitiikassa olisi otettava huomioon rajoitukset, jotka johtuvat ilmastonmuutosta koskevista toimenpiteistä, väestösuuntauksista, kulutustottumusten muutoksista ja uuden viljelysmaan vähäisyydestä. Maailman kasvavan väestön ruokkiminen vaatii maailmanlaajuisen elintarviketuotannon kaksinkertaistamista vuoteen 2050 mennessä ja Afrikassa tuotannon kasvun olisi oltava nelinkertainen. Tämä huomioon ottaen maataloustuotannon kehitys erityisesti kehitysmaissa sekä tuotannon kestävyys tulevat olemaan elintärkeitä haasteita, joiden ratkaisemisessa EU:n johdonmukaiset maatalous- ja kehityspolitiikat voivat auttaa. 3.6. Kalastus Korvaamalla vanhat kalastussopimukset kalastuskumppanuussopimuksilla EU on soveltanut kehitysystävällisempää poliittista toimintakehystä, joka laadittiin vuosina 2002 ja 2004 päätetyn yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen myötä. EU:n tason toimet laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi ovat tärkeitä kalavarojen vähenemisen estämiseksi tilanteessa, jossa kehitysmaat menettävät saaliita ja tuloja. Sopimusten kestävyys ja niiden sosiaaliset seuraukset ovat kuitenkin vielä huolenaiheena. Yhteisen kalastuspolitiikan tulevassa uudistuksessa annetaan mahdollisuus arvioida uudelleen kyseisen politiikan ulkoista ulottuvuutta, sillä tarkoituksena on tehdä siitä kehitysystävällisempi. 3.7. Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus, työllisyys ja kunnolliset työolot Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden alalla käsiteltävät kysymykset ovat monialaisia (kunnolliset työolot, sukupuolten välinen tasa-arvo, lapset, nuoret, työllistämisohjelmat) ja koordinaatio ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä, mutta eivät helppoja saavuttaa. EU jatkaa sitoumuksensa mukaisesti tärkeiden kysymysten esille ottamista kansainvälisillä foorumeilla. Maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi globalisaation sosiaalinen ulottuvuus ja kunnolliset työolot ovat yhä tärkeämpiä kehityksen ja köyhyyden vähentämisen kannalta. Kriisin ja mainittujen kysymysten ratkaisemisessa käytettäviä elintärkeitä keinoja ovat sosiaaliturvan tason nostaminen, sosiaalisten turvaverkkojen rahoittaminen ja hyväksyttävät työolot. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja sen huomioon ottaminen on tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeää. 3.8. Muuttoliike Muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistapansa kautta Euroopan unioni pyrkii varmistamaan, että muuttoliikkeen myönteiset vaikutukset hyödynnetään EU:n ja sen kumppanimaiden yhteiseksi eduksi. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeva prosessi on ensisijalla sen varmistamisessa, että kyseinen tasapaino säilyy. EU on vahvistanut muuttoliikettä ja kehityskysymyksiä koskevaa FI 8 FI

vuoropuheluaan kolmansien maiden kanssa ja lisännyt yhteisiä muuttoliikettä koskevia huolenaiheita ja haasteita kyseisten maiden kanssa käytävän yhteistyön puitteisiin. Kyseisiä toimia on jatkettava, jotta voitaisiin ratkaista kysymys muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevien todellisten mahdollisuuksien tarjoamisesta niille kehitysmaiden kansalaisille, jotka etsivät laillista työtä EU:sta. Sosiaalis-taloudellisten oikeuksien siirrettävyyttä käsitellään myös, mutta sitä on jatkettava vielä tulevina vuosina. Lisäksi täytäntöönpano useilla aihealueilla on aloitettu, ja sitä on vielä jatkettava. Kyseessä ovat erityisesti rahalähetykset, lisääntynyt liikkuvuus ja vahvemmat suhteet ja vuoropuhelu siirtolaisjärjestöjen kanssa. Työvoiman maahanmuuton helpottaminen, työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittaminen, tehokas uusien taitojen siirto ja tunnustaminen sekä aivovienti ovat vielä tärkeitä ratkaistavia kysymyksiä. Tarkasteltavaksi jäävät myös uudet kysymykset, kuten talouskriisin ja ilmastonmuutoksen vaikutus muuttoliikkeeseen. 3.9. Tutkimustoiminta EU jatkaa kehitystavoitteiden edistämistä tutkimusohjelmiensa kautta ja edistää kehitysmaiden tutkijoiden osallistumista tutkimushankkeisiin ja liikkuvuutta edistäviin ohjelmiin. Tutkimuspolitiikan puitteissa rahoitetaan eri alojen, kuten terveyden tai elintarviketurvan alan, hankkeita, mikä on edistänyt kehitystä huomattavasti. Kehitysmaiden tutkijoiden osallistuminen on kuitenkin usein vähäistä. Kehitysmaiden osallistumista tutkimusyhteistyöhön vaikeuttaa suuresti niiden rajallinen tutkimuskapasiteetti ja infrastruktuuri. Kehitysmaita koskevien tukitoimien ja erityisesti kehitysmaiden tutkimuskapasiteettien vahvistamisen lisäksi korostetaan enemmän vuoropuhelun tiivistämistä alueellisten elinten kanssa yhteisten tutkimusalojen tunnistamiseksi ja kapasiteettien vahvistamiseksi yhteistä tutkimusta varten. Afrikan unionin komissiolla voisi olla tärkeä rooli tässä suhteessa eli se voisi hallinnoida afrikkalaista tutkimusohjelmaa ja toimia aktiivisesti kumppanuuden edistämiseksi Afrikan ja Euroopan tutkimustoiminnan välillä. 3.10. Tietoyhteiskunta EU on edistynyt merkittävästi osallistavan tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Se on tiivistänyt tutkimusyhteistyötään kehitysmaiden kanssa tieto- ja viestintätekniikan alalla ja lisännyt yhteistyötään niiden kanssa sääntelykysymyksissä. Afrikan unioni ja Euroopan unioni ovat myös käsitelleet internetin käytön lisäämistä osana tiedettä, tietoyhteiskuntaa ja avaruutta koskevaa uutta strategista kumppanuutta. Kyseisen kumppanuuden kautta EU tukee infrastruktuurien kehittämistä ja tieto- ja viestintätekniikkakapasiteetin vahvistamista kehitysmaissa. Kumppanuuden antamia mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä lisää tutkimusyhteistyön vahvistamiseksi, politiikkaa koskevan vuoropuhelun jatkamiseksi ja ponnistelujen lisäämiseksi tieto- ja viestintätekniikkaa koskevan infrastruktuurin laajentamiseksi. 3.11. Liikenne Liikenteen alalla johdonmukaisuus otetaan huomioon lisääntyvässä määrin eri liikennemuotoja koskevilla tasapainoisemmilla toimilla erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja käsittelemällä monialaisia kysymyksiä. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevia tavoitteita ja aloitteita varten tarvittaisiin paremmat koordinointija yhteistyökehykset. Toimijat, joita asia koskee, voisivat halutessaan käyttää hyväksi FI 9 FI

annettua mahdollisuutta ja perustaa infrastruktuuria koskevan kumppanuuden, joka voisi olla merkittävä aloitus. Liikenteen alan yhteistyön vahvistaminen Euroopan ja Afrikan välillä muodostaa ydinkysymyksen Euroopan unionin ja Afrikan välisestä kumppanuudesta annetussa tiedonannossa. Yhteistyön tavoitteena on yhdistää Euroopan laajuinen liikenneverkko ja afrikkalaiset verkot. Komissio jakaa afrikkalaisille kumppaneilleen eurooppalaisesta liikennepolitiikasta saamansa kokemuksen. Näin pyritään edistämään tehokkaamman liikennejärjestelmän täytäntöönpanoa ja auttamaan Afrikan mannerta kehittymään, jotta se voi vastata köyhyyden, ympäristön pilaantumisen ja muuttoliikkeen epätasapainon aiheuttamiin haasteisiin. 3.12. Energia Kahden viime vuoden aikana energia-ala on saanut paljon poliittista huomiota ja sen ja kehityksen välisiä mahdollisia synergioita on pyritty löytämään. Esimerkiksi vuoden 2008 EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketilla ja erityisesti sen biopolttoaineita koskevalla luvulla voisi olla vaikutuksia kehitysmaihin, jotka saisivat uusia mahdollisuuksia biopolttoaineiden vientiin. Mahdollisuuksien on lisäksi myös riskejä, ja ne on punnittava huolellisesti. Tätä taustaa vasten EU:n biopolttoaineita koskevan politiikan kehitysulottuvuuksia on tarkasteltu huolellisesti. Vastaavasti kehityspolitiikat tietyissä kehitysmaissa voivat tuottaa synergiaa, mikä auttaa sellaisia maita, joilla on hyvät mahdollisuudet kehittää biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava asianmukaisesti huomioon uusiutuvaa energiaa koskevaan EU:n direktiiviin sisältyvä ympäristökestävyysjärjestelmä. Edistystä on saavutettu myös muiden aloitteiden osalta. Tästä esimerkkinä on energiaa koskevien vuoropuheluiden aloittaminen kehitysmaiden, mukaan luettuna nopeasti kehittyvän talouden maiden, kanssa tai alakohtaisen ohjelman laatiminen, jolla tuetaan ympäristöä ja luonnonvarojen (myös energian) kestävää hallinnointia kehitysmaissa. EU:n tulevilla energiapolitiikoilla ja energiaan liittyvällä teknologiastrategialla on tärkeä rooli unionin kestävän talouskehityksen varmistamisessa, sen reagoinnissa ilmastonmuutokseen ja sen pyrkimyksissä auttaa kehitysmaita vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. EU:n ja kehitysmaiden politiikkojen välillä on synergioita, joita on hyödynnettävä. Kyseinen täydentävyys edistää kestävän energian saatavuutta kaikkien kumppaneiden osalta ja mahdollistaa tärkeiden ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamisen. Tällaisissa olosuhteissa talouskehitys voi jatkua ja köyhyyden poistaminen paremman energiasaatavuuden avulla sekä ilmastonmuutoksen pitäminen hyväksyttävissä rajoissa pystytään toteuttamaan 4. 4. ARVIOINTI SIITÄ, MITEN KEHITYKSEEN VAIKUTTAVIEN POLITIIKKOJEN JOHDONMUKAISUUDEN LISÄÄNTYMINEN VAIKUTTAA VUOSITUHANNEN KEHITYSTAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEEN: TULOKSIIN PERUSTUVAN LÄHESTYMISTAVAN KÄYTTÖÖNOTTO EU:n tutkimus The MDGs at Midpoint: where do we stand and where do we need to go? 5 merkitsee alkua käsitekehyksen luomiselle, jolla arvioidaan kehitykseen vaikuttavien 4 5 EU:n tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu enintään 2 C:seen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. http://ec.europa.eu/development/icenter/repository/mdg_paper_final_20080916_en.pdf, Bourguignon et al s (2008b) FI 10 FI

politiikkojen johdonmukaisuuden vaikutusta kehitysmaihin. Lähestymistavassa korostetaan kolmen politiikanalan merkitystä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Kyseiset politiikanalat koskevat maailmanlaajuisia kysymyksiä, kehitysapua ja sisäpolitiikkaa. Kyseisten alojen välisten yhteyksien ymmärtäminen on avain vuosituhannen kehitystavoitteiden edistyksen arviointiin. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus sen sijaan liittyy kehitysapupolitiikkojen ja EU:n muiden politiikkojen välisiin yhteyksiin, kuten seuraavasta kaaviosta ilmenee (kaavio 1). Kaavio 1: Tärkeimmät politiikkojen vuorovaikutussuhteet ja edistyminen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa Kumppaneiden politiikat Vuosituhannen kehitystavoitteet/ kehityspolitiikat Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus Muut kuin kehityspolitiikat Muut kuin EU:n/EY:n politiikat Maailmanlaajuinen yhteys Yhdenmukaistaminen Muut EU:n/EY:n politiikat Edistyminen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus Lähentäminen Tuenantajien kehitysapu EU:n/EY:n kehitysapu Yhdenmukaistaminen Muu kuin EU:n/EY:n kehitysapu Kyseinen kehys mahdollistaa järjestelmällisen arvioinnin siitä, mitä vaikutuksia, myönteisiä tai kielteisiä, EU:n muilla kuin kehitysapupolitiikoilla voisi olla kehitykseen, ja erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Hyvin usein korostetaan mahdollista kielteistä vaikutusta, mutta kehyksen avulla voidaan tunnistaa politiikkojen ydintavoitteiden lisäksi myös mahdollisia synergioita ja myönteisiä vaikutuksia kehitykseen. Mosambikissa, Etiopiassa ja Senegalissa tehdyissä kenttätutkimuksissa, jotka liittyivät ensimmäistä vuosituhannen kehitystavoitetta (nälän torjunta) koskevaan tapaustutkimukseen, vahvistui, että maan erityispiirteistä riippuen EU:n elintarviketurvaa koskevilla standardeilla ja maatalous- ja kauppapolitiikoilla on vaikutuksia kehitykseen. Ongelmana ja rajoittavana tekijänä on sen määrittäminen, missä määrin vaikutukset johtuvat EU:n, muiden kansainvälisten politiikkojen ja sisäpolitiikkojen roolista. Kaikkiin yrityksiin tehdä politiikkaa koskevia suosituksia kyseiseen vuorovaikutukseen pohjautuen olisi sen vuoksi suhtauduttava erittäin varovaisesti. Lisäksi EU:n politiikat ja sisäpolitiikat lähentyvät joskus toisiaan, ja niillä on samanlainen vaikutus: Etiopiassa ja Senegalissa esimerkiksi muutos bulkkituotteiden kaupasta eriytettyjen tuotteiden markkinointiin EU:n markkinoille on yhtä paljon tulosta EU:n poliittisista aloitteista (elintarviketurvaa koskevat standardit, maatalous- ja kauppapolitiikat) kuin kyseisten kahden maan tarkoituksellisista yrityksistä FI 11 FI

siirtyä eriytyneempiin, korkeamman lisäarvon tuotteisiin. Kalastuksen osalta EU:n kalastuskumppanuussopimuksen ja Senegalin kalastuspolitiikan välillä on mahdollisuus luoda synergioita. Tätä on vahvistettava ja tuettava. Ilmastonmuutoksen ja energiapolitiikkojen osalta EU:n viime aikaiset kansainväliset ponnistelut, joiden tavoitteena on helpottaa kehitysmaiden pääsyä puhtaan kehityksen mekanismiin, auttavat kyseistä kolmea maata hyötymään puhtaan kehityksen mekanismin hankkeista tulevaisuudessa. Lisäksi vuoden 2008 EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin biopolttoaineita koskevassa luvussa tarjottujen mahdollisuuksien myötä Mosambikin ja Etiopian kehitys kyseisellä alalla etenee. Myönteisiä vaikutuksia odotetaan esimerkiksi Mosambikissa köyhyyden vähentämisen muodossa. Kuudenteen vuosituhannen kehitystavoitteeseen (HIV/Aidsin torjunta) liittyvässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan EU:n kauppapolitiikan, ja erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvien näkökohtien, sekä tutkimuksen ja maahanmuuttopolitiikkojen vaikutusta HIV:n hoidon saantiin Tansaniassa, Sambiassa ja Ruandassa. Siitä käy ilmi, että Ruanda ja Sambia eivät onnistuneet käyttämään hyväksi TRIPS-sopimuksen tarjoamaa joustavuutta syistä, jotka eivät suoraan liittyneet sopimukseen. Tansaniassa näyttäisi kuitenkin olevan joitain mahdollisuuksia tarkastella ja käyttää hyväksi TRIPS-sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia ja edistyä kuudennen vuosituhannen kehitystavoitteen saavuttamisessa. Tutkimuspolitiikan osalta tutkimuksessa osoittautui, että joidenkin komission Tansaniassa rahoittamien tärkeiden hankkeiden kautta on jo osallistuttu HIV/Aidsin torjuntaan tai on erittäin mahdollista tehdä niin. Tietyt äskettäiset maahanmuuttopolitiikan kehityssuuntaukset osoittavat, että EU on lisääntyvässä määrin tietoinen sen maahanmuuttopolitiikkojen vaikutuksesta kehitysmaiden terveydenhuoltoalan henkilöstön määrään. Tutkimus ei kuitenkaan ole tähän mennessä pystynyt antamaan edellä sanotusta konkreettista näyttöä. Yhteistä Afrikka EU-strategiaa koskevassa tapaustutkimuksessa tarkastellaan sen mahdollista vaikutusta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen. Joulukuussa 2007 hyväksytty yhteinen Afrikka EU-strategia on uusi kehys, jolla laajennetaan kahden mantereen välistä pitkäaikaista yhteistyötä Afrikan rajojen, kehitysyhteistyön ja institutionaalisten toimijoiden ulkopuolelle. Kyseinen uusi kehys on myös ollut tärkeä askel kohti Afrikan tarkastelua kokonaisuutena ja työnjaon periaatteen käytännön soveltamista EU:n toimien johdonmukaisuuden ja täydentävyyden lisäämiseksi. Koska yhteisen Afrikka EU-strategian käynnistämisestä ja käyttöönotosta on kulunut vähän aikaa, sen vaikutus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeviin tuloksiin on tähän mennessä ollut rajallinen. Odotukset on pidettävä realistisina ottaen huomioon yhteisen Afrikka EU-strategian täytäntöönpanoon liittyvät laajemmat haasteet. 5. PÄÄTELMÄ Alkuperäisen valtuutuksen mukaisesti vuoden 2009 kertomus antaa pohjan sen arvioimiseksi, miten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta on edistetty EU:ssa. Lisäksi kertomuksessa omaksutaan tuloksiin perustuva lähestymistapa tarkastelemalla EU:n politiikkojen vaikutuksia kehitysmaihin ja niiden kykyyn saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet sekä tarkastelemalla yhteiseen Afrikka EU-strategiaan sisältyviä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämismahdollisuuksia. Kyseisen yhdistetyn lähestymistavan kautta kertomuksessa annetaan sekä konkreettista näyttöä kehitysmaista kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden merkityksestä että osoitetaan, kuinka EU voi useiden eri politiikoiden avulla tukea FI 12 FI

kehitysmaita niiden taistelussa köyhyyttä vastaan. Kertomuksen tavoitteena on jakaa tietoa sekä herättää keskustelua ja saada palautetta useilta eri yksityisiltä ja julkisilta toimijoilta. FI 13 FI