Opinnäytetyöopas SOSIAALINEN MARKKINOINTI JÄRJESTÖISSÄ

1 Opinnäytetyöopas SOSIAALINEN MARKKINOINTI JÄRJESTÖISSÄ Perustutkinto Ammatillinen toiminta ja kehittäminen järjestötyön toimintaympäristössä 30 op Opintojaksovastaava Reijo Viitanen Sanna Laine & Piia Sumupuu Nurmijärvi 2.5. 2014

2 SISÄLLYS 1 SOSIAALINEN MARKKINOINTI JÄRJESTÖISSÄ 3 1.1 Hyviä käyttäytymismalleja kaupan! 3 1.2 Muutosmahdollisuus järjestöille 5 2 LIIKKUMINEN ON YHTEINEN HAASTEEMME 6 2.1 Terveyttä edistävä liikunta 7 2.2 Hienoja tutkimustuloksia? 9 3 LIIKUTTAJAT 10 3.1 Mikä on liikuttajatutkinto? 10 3.2 Liikuttajakyselystä lisää tietoa 11 3.3 Kaikille kaikkea? 12 4. TULEVAISUUS ON JO TÄNÄÄN 14 LÄHTEET Lähdeluettelo 18

3 SOME ei ole SOMA! Sosiaalisuus on muotisana. Englannin kielestä tuleva sosiaalinen markkinointi (eng. social marketing) on tullut korvaamaan suomenkielistä sanaa yhteiskunnallinen markkinointi. Tämä sosiaalisen median eli somen kyljessä rantautunut käännös aiheuttaa sekaannusta. Sekä järjestötyötä tekevät että markkinoinnin ammattilaisen vastaavat lähes aina samoin: sosiaalinen markkinointi = sosiaalinen media. Todellisuudessa sosiaalinen media on tänä päivänä yksi suurimmista kanavista, jolla toteutetaan sosiaalista markkinointia. Ennen puhuttiin valistuksesta, sitten tuli yhteiskunnallinen markkinointi. Nyt termiksi pyritään vakiinnuttamaan sosiaalista markkinointia. Sosiaalinen markkinointi on lähestymistapa, johon pohjautuvilla toimenpiteillä pyritään muuttamaan tai ylläpitämään ihmisen käyttäytymistä siten, että se hyödyttää sekä yksilöitä että yhteiskuntaa yleisesti. (määrittely www.thensmc.com) 1. SOSIAALINEN MARKKINOINTI JÄRJESTÖISSÄ Hyviä käyttäytymismalleja kaupan! Maailma elää murroskautta. Taloustilanteen kiristyminen koskettaa keskeisesti myös järjestöjä. Rahalle vaaditaan vastinetta. Enää ei ole järkevää tai edes mahdollista toteuttaa laajoja viestintäkampanjoita ja toimenpiteitä koemielessä katsotaan mitä tästä tulee ilman selkeitä tavoitteita ja tuloksia. Tavoitteiden asettamisessa mietitään tarkkaan kenelle viesti halutaan välittää ja miten saada konkreettisia ja mitattavia tuloksia. Markkinointi on oma erikoisalansa, jossa hyödynnetään psykologiaa, sosiologiaa ja taloustieteitä. Myös antropologian ja neurotieteiden avulla saadaan tärkeä tietoa nykymaailmasta. Perinteisen markkinointikampanjan kautta saavutettavan hyödyn korjaavat asiakas, yritys ja sen osakkaat - ja välillisesti myös yhteiskunta verotulojen muodossa. Sosiaalisessa markkinoinnissa edunsaajana on käytöstään muuttavan yksilö sekä yhteiskunta yleisesti, esimerkiksi yksilön kohentuvan terveyden kautta. Tavoitteena on aina käyttäytymisen muutos tai ylläpito ja toiminta on mitä suurimassa määrin asiakaslähtöistä. Markkinoinnissa on aina pyrittävä löytämään mahdollisuus tulosten mittaamiseen. Sosiaalisessa markkinoinnissa tulokseksi haetaan käyttäytymisen muutosta, joten markkinointitoimenpiteet tulee kohdistaa asioihin, joiden lähtötaso on mitattavissa. Näin mahdollistuu sijoituksen tuoton mittaaminen.

4 Sosiaalista markkinointia tehdessä tulisi tarkasti määritellä kohderyhmä ja sen tarpeet sekä itse tuote. Yhtä tärkeää on huomioida kohderyhmän nykyinen käyttäytymismalli. Jotta saisi tuotepaketin kuntoon tulee ymmärtää, miksi kohderyhmä käyttäytyy määrätyllä tavalla ja mitä ihmiset oikeasti tekevät. Miten vahvistaa hyvää toimintaa ja vähentää esteitä? On myös hyödyllistä tarkastella muita samankaltaisen käyttäytymisen kohderyhmiä sekä jo olemassa olevaa tietoa. Apua tarjoaa käyttäytymistaloustiede, joka tutkii sitä, miten ihmiset todellisuudessa tekevät valintoja. Ihmiset eivät aina toimi järkiperäisesti. Käyttäytymistä ohjaavat vaistot, tunteet sekä aiemmat tapahtumat ja ihmiset ympärillämme. (THL, 2012, s. 17.) Sosiaalinen markkinointi on prosessi, joka hyödyntää perinteisiä markkinointikeinoja mutta myös muita mahdollisia viestintätapoja. Markkinointiosaamisesta on luonnollisesti paljon apua. Sosiaalinen markkinointi sopii markkinoinnin kentän määrittelyssä lähelle suora-/asiakkuusmarkkinointia, jonka peruskulmakiviä ovat mitattavuus (tunnetaan lähtökohta ja asetetaan mitattavat tavoitteet sen vahvistamiseen tai nostamiseen), testattavuus ja henkilökohtaisuus. Henkilökohtaisuudella sosiaalisessa markkinoinnissa tarkoitetaan yksilön käyttäytymisen muutosta, jossa hyöty tulee koko yhteiskunnalle. Kohderyhmää motivoidaan muuttamaan käyttäytymistään toivotumpaan suuntaan tarjoamalla sille parempia, kilpailevia vaihtoehtoja. Tuotteiden sijaan tarjotaan asenteita, käytäntöjä ja elämäntapoja. Tiedottamista ja valistamista on tehty vuosikausia, mutta käyttäytymisen muutokset tapahtuvat hitaasti. Yleisesti tiedetään, että tupakointi tappaa siitä huolimatta ihmiset tupakoivat. Kuitenkin tänään tupakoidaan huomattavasti vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Sosiaalisen markkinoinnin näkökulmasta katsoen tiedon lisäämisen sijaan käyttäytymisen muutos on tärkeämpi tavoite. Esimerkiksi Hiv-tukikeskuksen kampanjoinnilla tavoitteena ei ole lisätä kondomien myyntiä vaan saada aikaan käyttäytymisen muutoksia mm. vähentää suojaamattoman seksin harjoittamista. Tämä käyttäytymisen muutos ei kuitenkaan ole selkeästi mitattavissa, sillä se ei ainoana korreloi hiv-tartuntojen määrään. Sen sijaan sosiaalisen markkinoinnin osuus tulee näkyväksi, kun kampanjoidaan seksitartuntojen testauksen puolesta. Käyntien määrä korreloi kampanjointiin ja käyttäytymisen muutos voidaan mitata. Hyöty on moniulotteinen ja koskettaa vahvasti yksilöä sekä koko yhteiskuntaa globaalilla tasolla.

5 Hiv-tukikeskus lähestyy eri kohderyhmiään eri tavoin mm. nuorille, homoseksuaaleille, heteroille, maahanmuuttajaille, äideille sekä ruiskuhuumeiden käyttäjille löytyy omat nettisivustot, joiden kautta voi saada tietoa ja vastauksia kysymyksiinsä kohderyhmää pohdituttavista asioista juuri heille räätälöidyillä viesteillä. Tavoitteena on kuitenkin aina käyttäytymisenmuutos mm. suojaamattoman seksin vähentäminen, puhtaiden neulojen käyttäminen sekä seksitautitartuntojen testaaminen osana luonnollista itsestään huolehtimista. Sosiaalisen markkinoinnin kampanjat kytketään usein muihin ajankohtaisiin tapahtumiin, kuten festivaaleihin, matkamessuihin sekä pride-marssiin. Sosiaalisessa markkinoinnissa hinnalla tarkoitetaan niitä esteitä, joita yksilöllä on toimintaan osallistumisessa. Esteet voivat olla psyykkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä. Hyvässä markkinoinnissa pohditaan myös paikkaa, eli kuinka hyvin tuote on saatavilla. Tavoitteen tulee olla niin selkeä, että sen toteutumista voi mitata, muutoksen tekemiseen tulee asettaa aikataulu sekä sen tulee olla realistinen ja saavutettavissa oleva. Prosessille tulee luoda mittarit, joilla voidaan mitata muutosta ja todeta, vaikuttaako tavoite oikeasti haluttuun suuntaan. (THL, 2012, ss. 20 22; Wilskman, 2012, s. 10.) 1.2 Muutosmahdollisuus järjestöille Järjestöillä on perinteisesti paljon tietoa kohderyhmästään sekä vapaaehtoistyön että kokemusasiantuntijuuden kautta. Tietoa - myös hiljaista tietoa - on todennäköisesti paljonkin kohderyhmän omista näkökulmista, käyttäytymisestä, toiminnasta, vaikuttimista ja mahdollisista kannusteista. Nämä tiedot ovat huikeaa pääomaa sosiaalisen markkinoinnin kampanjaa suunniteltaessa. Jos tiedetään miten ihmiset todellisuudessa toimivat, meillä on mahdollisuudet vaikuttaa. Sosiaalinen markkinointi on mahdollisuus, jonka järjestö voi hyödyntää omassa markkinoinnissaan ja viestinnässään. Sosiaalisen markkinoinnin tulisi olla myös osa järjestöjen perustehtävää. Hyöty on moniuloitteinen. Sosiaalisen markkinoinnin avulla on helpompi perustella hankkeita ja kehittää niiden sisältöä sekä strategisesti että poliittisesti, mutta myös realistisesti. Se auttaa kehittämään tuotteita ja palveluita sekä viestintää oikealle kohderyhmälle realistisin keinoin. Toteuttaminen ei välttämättä vaadi kalliita mainostoimistokampanjoita, vaan intoa ja positiivista asennetta sekä hyvää yhteistyötä.

6 Vinkkejä sosiaaliseen markkinointiin 1. Asialle omistautunut paikallinen projektijohto ja ylimpien virkamiesten tuki 2. Keskitetty ja perusteellinen määrittelyvaihe 3. Suunnitellaan arviointia alusta lähtien ja käytetään ulkopuolista asiantuntemusta 4. Otetaan paikallinen yhteisö ja kohderyhmä mukaan 5. Haetaan sosiaalisen markkinoinnin asiantuntemusta 6. Sitoutetaan keskeiset sidosryhmöt ja yhteistyökumppanit ja kehitetään toimiva viestintästrategia 7. Asetetaan selvät ja saavutettavissa olevat käyttäytymistavoitteet LÄHDE: Sosiaalisen markkinoinnin ABC, http://urn.fi/urn:isbn:978-952-245-513-0 2. LIIKKUMINEN ON YHTEINEN HAASTEEMME Tämän päivän kasvavana haasteena ovat liikkumattomuuden aiheuttamat terveyshaitat, jotka uhkaavat jo työuria ja työssä jaksamista. Voi olla, että nykyinen työsukupolvi kaatuu lastensa hoidettaviksi erilaisten terveyskulujen muodossa. Tällä hetkellä hoidetaan seurauksia ilman, että puututaan syihin. Ostettujen tupakka-askien ja suklaapatukoiden määrä on helppo mitata, mutta miten käy, kun mittauksen kohteena ovat liikuntatavat? Kysyttäessä kaikista tulee kävelijöitä, pyöräilijöitä tai vähintään säännöllisiä silloin tällöin liikkujia. Mutta mikä on todellisuus? Passiivisuuden lisääntyminen on ollut tiedossa jo pitkään. Jyväskylän yliopiston Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön tutkimuksen mukaan puolella suomalaisilla 30 40 -vuotiaista miehistä on selvästi heikompi kunto kuin aiempien sukupolvien 30 40 -vuotiailla. (Yle Uutiset. 25. 3 2014. Puolella 30-40-vuotiaista miehistä on huono kunto). Tällä hetkellä noin joka yhdeksäs suomalainen sairastaa diabetesta ja ennusteen mukaan reilun kymmenen vuoden päästä sairastuneita on jo miljoona. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan diabetes leikkaa yli puolet Suomen bruttokansantuotetta menetettynä työpanoksena ja terveydenhoitokuluina. Liikkumaton elämäntapa on syntynyt vuosien saatossa ja sen muuttaminen on haaste, jonka voittamiseen tarvitaan koko yhteiskuntaa. Nykyaikana liikkuminen vaatii erillisen päätöksen, kun ennen liikkuminen syntyi muun muassa työnteon sivutuotteena. (Rovio & Pyykkönen, 2011, ss. 4, 30.)

7 Suomalaisen median antama kuva liikkujista lähentelee kilpaurheilua. Fyysisesti passiivisen ihmisen on vaikeaa samaistua heihin. Muutosvauhdittajaksi tarvittaisiin sellaisia esikuvia, joihin kuka tahansa voi samaistua. Esimerkiksi vaikkapa puistossa jumppaavat perheenäidit tai töihin pyöräilevät bisnesmiehet. On todettu että vähäinenkin liikunta on merkityksellistä, mutta voisiko liikunnan kokea myös enemmän hauskaksi? % 50 40 30 20 Liikunnan iloa meillä ja muualla? 10 EU SUOMI RUOTSI TANSKA 30% 21% 44% 42% Tutkittaessa liikkumisen syitä EU:n alueella hauskanpito/ilo (have fun) näytti olevan suomalaisille heikompi motivaattori kuin EU:ssa yleisesti. Kts lisää: Eurobarometer on Sport and Physical Activity 2014 2.1 Terveyttä edistävä liikunta Valtion liikuntaneuvoston virallisen määritelmän mukaan terveyttä edistävä liikunta on fyysistä aktiivisuutta, joka tuottaa terveyttä hyvällä hyötysuhteella vähäisin vaaroin. Huippu-urheilu ja hyvin kevyt aktiivisuus eivät ole terveyttä edistävää liikuntaa. Päättäjät haluavat nähdä terveyttä edistävän liikunnan hyötyfunktiona, eli sen tulisi hyödyttää yksilöitä ja yhteiskuntaa. Kuitenkin valtion liikuntaneuvoston arviointiraportin mukaan päätöksentekijöillä ei ole käsitystä, mitä terveysliikunnalla tarkoitetaan. (Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, ss. 1, 20 21, 24; Valtion Liikuntaneuvosto, 2013:8, ss. 10, 55, 75.) Liikunnan edistämisestä tuli osa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa 1990- luvun puolivälissä. Vähäinen fyysinen aktiivisuus nähtiin terveysriskiksi, jonka seuraukset heikentävät ihmisten terveyttä ja yhteiskunnan hyvinvointia. Liikunta tai liikkuminen ymmärrettiin toiminnaksi, joka ei ole korvattavissa muilla toimenpiteillä. Tällä hetkellä sosiaali -ja terveysministeriön päätavoite on lisätä väestön arkiliikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta. Tavoitteena on liikunnan terveyshyödyistä tiedottaminen ja terveyttä edistävän liikunnan valtakunnallisten linjausten luominen. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa on kolme päälinjaa. Ensimmäinen on hyvinvoinnin vahva perusta, jonka tavoitteena

8 on muun muassa saada pidempiä työuria. Toisena linjauksena on mahdollistaa hyvinvointi kaikille, jolla pyritään esimerkiksi vähentämään hyvinvointi- ja terveyseroja. Kolmantena on terveyttä ja turvallisuutta vahvistamalla tukea ympäristön elinkelpoisuutta. (Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, ss. 18, 28 29.) Toimenpiteet väestön liikuttamiseksi ovat olleet tiedonvälitys, asenteisiin vaikuttaminen, terveysliikunnan hankkeiden avustaminen ja terveydenhuollon toimijoiden kouluttaminen. Millaisia esteitä liikkumattomilla on? Voi olla, että koululiikunnasta on jäänyt huonot muistot, jonka vuoksi asenne liikuntaan on negatiivinen. Mahdollisesti sosiaalinen ympäristö ei tue liikunnalliseen elämäntapaan ja rohkeus tehdä muutos yksin puuttuu. Turpaan vaan ja onnea? Esimerkkinä suomalaisen koululiikunnan toteutuksesta käyköön Cooperin testi, jota ainakin 1970- ja 1980-luvuilla liikkunnanopettajat suosivat. Testissä on tarkoitus mitata, kuinka pitkän matkan juoksija taivaltaa 12 minuutissa - ja ilmeisesti kertoa kunnon tasosta. Mittaamisessa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on, että tuloksia vertailtiin koko ryhmän suorituksiin, ei oppilaan omiin. Testiä varten ei yleensä juuri harjoiteltu ja ainakin joissain kouluissa liikunnan arvosana annettiin Cooperin pohjalta. Oppilaita ei myöskään kannustettu ja innostettu, paitsi ehkä niitä hyviä, joilla oli urheilutaustaa ja valmiiksi hyvä kunto. Näin luotiin pohja useankin sukupolven juoksuinholle! Cooper-innostuksen hulluutta voisi verrata siihen, että laittaisi nyrkkeilyä harrastamattoman kehään ottamaan ottelun lajia harrastavaa vastaan. Sitten kun noviisi odotetusti ja todennäköisesti nopeasti kokisi karvaan tappion, häntä kannustettaisiin kommentilla: Ethän sä osaa edes lyödä! Valtion liikuntahallinnon ratkaisut voivat ohjata kuntia ja järjestöjä ja muita vastaavia tahoja toteuttamaan asetettuja tavoitteita. Nykyään liikuntapolitiikan kohderyhmänä on liikkujien sijaan koko väestö. Ohjauksella on pyritty saamaan järjestöt ja seurat laajentamaan toimintaansa terveyttä edistävän liikunnan alueella. Käytännössä sillä on vain vähän suoraa ohjausvaikutusta. Konkreettinen keino edistää liikunnallista elämäntapaa on avustaa kuntia liikuntapaikkarakentamisessa. Tällä toimenpiteellä ei kuitenkaan saada arvioitua, ovatko ne kohdistuneet riittämättömästi liikkuviin. (Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, ss. 18, 10 11; Rovio & Pyykkönen, 2011, s. 7.; Valtion Liikuntaneuvosto, 2013:8, s. 7.)

9 Suomalaisessa liikuntapolitiikassa ei mainita minkäänlaisia tavoitteita tai mittareita, joilla tuloksia voitaisiin arvioida. Suomalaiseen päätöksentekoon näyttäisi kuuluvan se, että erilaisilla linjauksilla ja suosituksilla näytetään, että asialle tehdään jotain. Sosiaalisen markkinoinnin yhtenä lähtökohtana on selkeiden tavoitteiden kirjaaminen. Jos tavoitteet kirjattaisiin suunnitteluvaiheessa, johtaisi se myös konkreettisempiin toimenpiteisiin ja arviointiin. Tällä hetkellä suositukset ovat yleisiä ja kaikille samoja, vaikka väestö jakaantuu toisistaan poikkeaviin ryhmiin. Sen sijaan, että jatkettaisiin samalla tavoin kirjaten suosituksia ja todeten ettei mikään muutu, kannattaisi pysähtyä miettimään, mitä muuta voisi tehdä. Kansalaisjärjestöissä on jo hyviä avauksia liikkumattomuuden vähentämiseksi, mutta niidenkään toimintaa ei ole mietitty sosiaalisen markkinoinnin kannalta. Tällä hetkellä markkinointia tehdään samalla lailla kaikille. 2.2 Hienoja tutkimustuloksia? Suomi on tutkimusten kultamaa. Parhaimmillaan voidaan tutkia, miten paljon jotain asiaa on tutkittu. On hyväksyttävää, että etsitään perusteluja asioille, mutta liian usein tutkimusten tulokset julkaistaan ainoastaan lisäämään kansan tietämystä asiasta. Liikunnastakin löytyy useita tutkimuksia, eivätkä tulokset ole kovin positiivisia. Vielä vähemmän löytyy kirjauksia sen suhteen, että tutkimustulosten perusteella olisi saatu jotain muutosta aikaan. Vuonna 2009 liikuntatutkimuksen keskiöön nostettiin vähäinen liikkuminen ja siihen johtavien syiden tutkiminen. Lisäksi liikuntapolitiikan keskeiseksi yhteiskunnallisesti vaikuttaviin tavoitteeksi nostettiin väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen. Keski-ikäisten liikunnan harrastusmahdollisuuksien ja olosuhteiden parantaminen tapahtui Kunnossa Kaiken Ikää ohjelmaa kautta, jota on toteutettu 1990-luvulta saakka. Sen myötä on lujitettu terveysliikunnan asemaa sekä herätetty aikuisväestön omavastuuta liikunnasta. KKI -ohjelman tavoitteena on lisätä yli 40-vuotiaiden liikunta-aktiivisuutta. Ohjelmalla ei ole ollut selkeää seurantajärjestelmää, joten pysyviä vaikutuksia kohderyhmän elintapoihin ei ole tiedossa. Toimintakauden 2009-2014 erityiskohderyhmänä ovat huonokuntoiset miehet ja työyhteisöt. KKI -ohjelma on panostanut viestintään yli puolella miljoonalla painotuotteella vuosittain, mutta sen tunnettuus on kovin vähäistä: 30-60 vuotiaista miehistä 60 % ei ollut kuullut kampanjasta. Ohjelman onnistumisensa voidaan pitää eri järjestöjen ja toimijoiden välisen yhteistyön lisääntyminen ja terveyttä edistävän liikunnan ymmärryksen lisääntymisen. Ohjelman vaikutuksista kohderyhmään ei ole arviota. (Valtion Liikuntaneuvosto, 2013:8, ss. 59 61, 65.; Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, s. 27; Rovio & Pyykkönen, 2011, s. 17.)

10 Usein näissä liikuntaa edistävissä toimenpiteissä toiminta on rahoitettu hankerahalla ja tukirahan loputtua loppuu myös toiminta, vaikka jatkotyöstölle olisi ollut tarvetta. Toimintaa on helpompi arvioida, kun sille on asetettu selkeät tavoitteet ja mittarit, joita tulee arvioida ja tarkistaa, että ne mittaavat toimintaa halutulla tavalla. Arviointia tulee tehdä kokoajan. Myös projektille asetetut mittarit tulee arvioida ja tarkistaa. Liikkumattomien aktivoinnissa tulee huomioda, että elämänmuutoksen tekeminen on hyvin hidasta ja se vaatii paljon aikaa. Terveyttä edistävän liikunnan ongelma on myös se, että tavoitteet on määritelty liian yleisellä tasolla. Tavoitteiden toteutumisen seuranta ei ole mahdollista ja niiden toteuttamiseen tähtäävät toimenpiteet eivät ole riittäviä. (Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, ss. 12 13, 26, 47.) Nyt on siis oikea aika määritellä, mitkä olisivat konkreettisia, saavutettavissa olevia tavoitteita ja miten niitä voitaisiin seurata. 3 LIIKUTTAJAT Valtion ja kuntien panostuksessa terveyttä edistävässä liikunnassa ei juuri ole päästy merkittäviin tuloksiin, puhumattakaan sosiaalisen markkinoinnin tekemisestä tai ymmärtämisestä. Raporteissa todetaan, ettei kohderyhmää tavoiteta, eikä valtion ohjauspolitiikalla ole saatu vaikutusta aikaan. Järjestöt ovat lähempänä ihmisten arkea. Liikuttajakoulutus on yksi terveysliikuntaan ja aikuisten ohjaamiseen tähtäävä koulutus, jota järjestetään liikunnan aluejärjestöjen kautta valtakunnallisesti ja se tavoittaa toimijoita eri järjestöissä, kunnissa ja mm. apteekeissa. 3.1 Mikä on liikuttajatutkinto? Liikuttajatutkinto käynnistettiin Suomen Kuntoliikuntaliiton toimesta vuonna 2000 ja varsinainen koulutustoiminta alkoi vuonna 2002. Vuonna 2010 nimeksi vaihdettiin Liikuttajakoulutus. Koulutuksen sisällöt keskittyvät aikuisten liikunnan harrastamiseen sekä liikunnasta saataviin hyötyihin ja ne kehitettiin UKK instituutin liikuntapiirakan suositusten mukaisesti. Tavoitteena on parantaa aikuisia liikuttavien ohjaajien osaamista ja sitä kautta aikuisten liikunnan laatua. Tällä hetkellä valtakunnallinen koordinointivastuu on Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry:llä (Valo), ja koulutuksia järjestävät Liikunnan aluejärjestöt. (Arpalo, 2010, ss. 6, 8, 12, 17; Koulutukset, Valo Ry; Hallinnon tunnuslukuja, Valo Ry.)

11 Valo tiedottaa koulutuksesta seuraavasti: Liikuttajakoulutuksen tavoitteena on nostaa aikuisliikunnan ohjauksen tasoa ja osaamista urheiluseuroissa ja innostaa yhä useampi liikkumaan. Koulutussisällöt sopivat myös terveydenhuollon henkilöstölle ja kaikille terveellisten elintapojen edistäjille. Liikuttajakoulutuksissa saa perustiedot aikuisten liikuttamiseen. Koulutukseen voi osallistua ilman aiempaa ohjauskokemusta tai liikunta-alan koulutusta. ( Koulutukset, Valo Ry. Luettu 24.3.2014.) 3.2 Liikuttajakyselystä lisää tietoa Etelä- Suomen Liikunta ja Urheilu (ESLU) on yksi 15 liikunnan aluejärjestöistä, jonka vastuulla on Liikuttajakoulutuksien alueellinen järjestäminen. ESLUn Liikuttajakoulutuksiin vuonna 2010-2014 osallistuneille henkilöille tehdyn liikuttajakyselyn mukaan koulutuksiin osallistuneet olivat hyvin selvillä koulutuksen perimmäisestä tavoitteesta liikunnan ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi. Kyselyn otoksesta viidennes oli tekemisissä terveysliikunnan tai matalan tason liikunnan kanssa. Suurin osa ohjaajista toimi jo valmiiksi liikunnallisissa ympäristöissä, joihin tullaan mukaan kuntoilumielessä. Liikuttajakoulutusta on haluttu viime vuosina viedä myös enemmän urheiluseurojen suuntaan, sillä aikuisten harrastetoiminnan arvostusta on haluttu nostaa. Useissa seuroissa aikuiset on nähty toiminnan maksajina ja vapaaehtoistyön resurssina. Liikuttajakyselyn mukaan arvostus on lisääntynyt, sillä yhä useampaa kiinnostaa aikuisten toiminnan laatu. Kun liikkumattomat saadaan aktivoitumaan, on tärkeää, että he pääsevät laadukkaaseen toimintaan mukaan. Aluejärjestöjen tavoite soveltaa Liikuttajakoulutusta myös urheiluseuroihin on onnistunut. Useimmissa urheiluseuroissa ei ole resursseja järjestää matalan kynnyksen liikuntaa, vaikka Liikuttajakoulutus antaa siihen valmiudet. Vähän liikkuville tieto valaistuista liikuntaradoista tai hyvin ohjatuista harjoituksista ei ole merkityksellistä. Liikuttajakoulutuksella on kuitenkin hyvät mahdollisuudet saada tuloksia aikaan, sillä liikuttajakyselyn mukaan osa koulutuksiin osallistuneista toimii ohjaajina työpaikalla ja myös kaveripiirissä. Koulutuksessa käsitellään arkiaktiivisuutta, hyötyliikuntaa sekä aikuisten terveysliikuntasuosituksia. Myös liikunnallisen elämäntavan opettelemisen tukemista käydään läpi. Yksi suuri haaste on se, että nykypäivän ihmiset ovat tottuneet toimimaan erilaisissa projekteissa. Olisi paljon mielekkäämpää tehdä myös liikunnallisuudesta tai terveellisistä elämäntavoista päivä kerrallaan -projekti sen sijaan, että siihen sitoudutaan loppuelämäksi.

12 Liikuttajien vastaukset tukevat hyvin käsitystä siitä, että urheiluseuroihin mennään kohottamaan kuntoa ja kohderyhmänä ovat jo entuudestaan liikunnallisesti aktiiviset. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että fyysisen aktiivisuuden lisääminen ei kuulu liikuntajärjestöjen tai seurojen ydintehtäviin. Liikuntaseurat eivät ole oikea paikka liikkumattomuuden kehän katkaisemiseksi. Järjestöjä tukemalla saadaan luultavasti lisää liikuntaa, mutta ei välttämättä lisää liikkujia. (Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, s. 42.; Rovio & Pyykkönen, 2011, ss. 10 11.) Urheiluseurojen lisäksi on monia muita järjestöjä, jotka ovat kiinnostuneita ihmisten hyvinvoinnista. Liikkumiseen innostamisen ja ohjaamisen terveydellisistä näkökulmista voisi hoitaa kansanterveysjärjestö, paikallinen kyläyhdistys tai muu harrasteyhdistys. Olisi mielenkiintoista jalkauttaa fyysistä aktiivisuutta esimerkiksi lennokkikerhoihin, marttayhdistykseen tai perhetoimintaan. Motivaatio liikkumiseen syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa siinä syntyvän tiedon, käsitysten ja ihmissuhteiden vaikutuksesta. Tämän vuoksi yksilöä ei saisi poistaa ryhmästään ja elinympäristöstään suorittamaan liikuntaa. Mikäli ihminen halutaan saada muuttamaan toimintatapojaan, täytyy siihen varata aikaa ja kuunnella yksilön tarpeita ja päätöksen takana olevia tekijöitä. Usein liikuntareseptit ovat ennalta suunniteltu ja ne annetaan valmiina toteutettavaksi. Liikkumattomuuden syiden selvittämiseksi vaadittaisiin toimintatutkimus, jossa kohdattaisiin vähän liikkuvia ihmisiä ja rakennettaisiin luottamuksellinen ilmapiiri rehellisten mielipiteiden saamiseksi. Liikkumattomien ihmisten omakohtaisten pohdintojen avulla voitaisiin luoda erilaisia merkityksiä sekä kuvata eri vaiheita ilmiössä ja sen synnyssä. (Rovio & Pyykkönen, 2011, s. 26.) 3.3 Kaikille kaikkea? Sosiaalisen markkinoinnin yleisimpiä virheitä on, että usein tavoitteena on ainoastaan tietoisuuden herättäminen sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota käyttäytymisen muutokseen. Asetettu tavoite on liian laaja ja yleinen ja epäonnistutaan tarkasteltaessa asiaa kohderyhmän kannalta. Markkinoinnin onnistumiseksi tulisi saada selville, mikä koskettaa, motivoi ja vaikuttaa kohderyhmään ja mikä varmistaa kohderyhmän ajan, huomion ja halun toimia. Liian usein vaihtokauppa perustuu enemmän asiantuntijoiden kuin kohderyhmän arvoihin ja toiminta perustuu asiantuntijan viestin välittämiseen eikä kohderyhmän käyttäytymisen ymmärtämiseen. Painopiste on yksisuuntaisessa viestinnässä ja halussa saada asiantuntijan sanoma läpi, jolloin epäonnistutaan käyttäytymisen muutokseen rohkaisevien ja tarkoituksenmukaisten keinojen kehittämisessä. Yksi toistuvista virheistä on myös se, että ihmisiä kohdellaan ikään kuin he olisivat kaikki samanlaisia ja käytetään vain yhdenlaista viestiä, joka on johtanut siihen, että kaikki toistavat samoja asioita vuodesta toiseen. (Wilskman, 2012, ss. 23-25.)

13 Tiedonvälitys on perustunut liikuntatutkijoiden näkökulmien esiin tuomiseen. Tiedonvälityksessä ei ole otettu huomioon asiakkaan lähtökohtaa eli kiinnostusta ja tarpeita. Erilaiset liikunnan edistämisen kampanjat ovat keskittyneet väestön oman aktiivisuuden herättämiseen sen sijaan, että poistettaisiin liikkumisen esteitä ja arvioitaisiin arjen elinympäristön tarjoamia liikkumisen mahdollisuuksia. Suomen liikuntakulttuuri on hyvin keskiluokkaistunut ja liikunnasta syrjäytyneiden on vaikea samaistua liikuntaeliittiin. Esimerkiksi Terveyden avaimet sekä Läskikapina kampanjossa suurin ongelma on usein sosiokulttuuristen, yhteiskunnassa selviämistä edistävien resurssien puute. Kampanjat kohdistuvat usein rajattuihin elintapoihin, kuten terveyteen, jonka vuoksi kansalaisten osallistaminen on hankalaa. Eri väestöryhmien kesken on suuria eroja fyysisen aktiivisuuden suhteen. Liikunnan edistämiseen kohdistuva työ on liiaksi keskittynyt suosituksiin, terveysohjelmiin ja kampanjoihin. Tiedottaminen ei yksin riitä, tarvitaan myös räätälöityä toimintaa eri väestöryhmille. (Rovio & Pyykkönen, 2011, ss. 14 16.) Liikuttajakyselystä käy ilmi, että suurin osa vastaajista tai heidän taustaorganisaatioistaan on markkinoinut toimintaa. Markkinointi on tapahtunut suurilta osin yksipuolisesti, eli erilaisten tiedotuskanavien myötä. Viidennes vastaajista tekee markkinointia houkuttelemalla ihmisiä mukaan tai kertomalla liikunnan hyödyistä. Kyselyn mukaan suurimmat haasteet ovat kohderyhmän tavoittamisessa, uusien asiakaskontaktien luomisessa ja vähän liikkuvien kohderyhmässä. Liikuttajat kokevat ihmisten innostamisen toimintaan mukaan sekä säännölliseen osallistumiseen haastavaksi. Sosiaaliselle markkinoinnille olisi siis tilausta järjestöissä. Voi olla, että kannattaisikin aloittaa sosiaalinen markkinointi jo ennestään tutuista tuotteista ja tehdä niiden markkinointia erilaisille kohderyhmille. Saatujen kokemusten perusteella voitaisiin markkinointia suunnata uusin tuotteisiin ja kohderyhmiin. Liikuttajat ovat huolissaan myös niistä, jotka eivät osallistu toimintaan. Voisiko Liikuttajakoulutuksen yhdeksi osioksi lisätä toiminnan markkinoinnin, nimenomaan sosiaalisen markkinoinnin näkökulmasta? Rovio esittelee yhden mallin, jolla kohderyhmä voitaisiin sitouttaa uuteen toimintatapaan. Liikkumattomista kootaan ryhmä vallitsevan elämäntilanteen mukaan, jotta he saavat vertaistukea toisiltaan. Tavoitteiden tulee olla hyvin pieniä ja niille tulee antaa riittävästi aikaa, sillä jo muutamakin tunnin irrottautuminen arjesta voi tuntua haastavalta. Tavoitteiden tulee olla saavutettavissa, jotta onnistumiset kannustavat tekemään lisää muutoksia. Motivaatiosta huolimatta muutokset tapahtuvat pienin askelin, sillä ryhmän tuesta huolimatta jokaisen täytyy saada kehittyä itsenäisesti ja omien tarpeidensa mukaisesti. (Rovio & Pyykkönen, 2011, ss. 43 44.) Liikuttajakoulutus antaa valmiudet tämän kaltaisten ryhmien ohjaamiseen.

14 Edellä kuvattu toiminta voisi hyvin olla järjestöjen perustehtävää. Ohjaajan motivaationa olisi halu auttaa, mikä muutenkin on vapaaehtoisille järjestötoimijoille usein tyypillistä. Palkka tehdystä työstä tulisi saavutettujen tulosten muodossa ja sosiaalisten kontaktien kasvamisena. Rovion mallia mukaillen toiminnassa kaikista tärkeimmässä roolissa olisi tuki muilta samassa asemassa oleville, jotta he saisivat vahvistusta tekemänsä vaihtokaupan järkevyydelle. He joutuvat luopumaan jostain löytääkseen ajan liikkumiselle ja ryhmän tulisi yhdessä vahvistua siitä, että se on kannattavaa. Jos tämän kaltaisella toiminnalla halutaan saada muutoksia aikaan, on muistettava tarve erilaisille ryhmille huomioiden sosiaalinen ympäristö ja liikkumisen esteet. Jokainen Liikuttajakyselyyn vastanneista koki työnsä merkitykselliseksi. Myös kansanterveydellnen näkökulma oli tärkeää. Ohjaajat tunsivat olevansa vastuussa sekä itselleen että ohjaamalleen ryhmälle. Vastuuta koettiin toiminnan laadukkuudesta, turvallisuudesta ja mielekkyydestä sekä onnistuneiden elämyksien mahdollistamisesta. Ryhmän tuloksista tiedottaminen ei vastausten perusteella ole kovin yleistä tai ainakaan säännönmukaista. Henkilökohtaista kehittymisestä annetaan palautetta jonkin verran, mutta ryhmän kokonaisvaltaisesta kehittymisestä ei juurikaan raportoida. Joissakin vastauksissa tuloksista tiedottaminen koettiin hyväksi ideaksi, jonka vastaajat aikovat jatkossa ottaa käyttöön. 4. TULEVAISUUS ON JO TÄNÄÄN Tulevaisuudessa palveluiden tuottaminen on järjestöille yhä merkittävämpi mahdollisuus osallistua hyvinvoinnin edistämiseen sekä toimia vaikuttajana omalla toiminta-alueella. Palveluiden osto on jatkuvasti yleistyvä yhteistyön muoto kunnan ja yhdistysten välillä. Tilaajatuottajamallin käyttöönoton myötä yhdistyksille avautuu entistä enemmän mahdollisuuksia tuottaa palveluita kunnalle ostopalveluina. Liikuntatieteellisen seuran kyselyssä kävi ilmi, että lähes kaikki kunnat ovat tehneet yhteistyötä 3. sektorin toimijoiden kanssa terveyttä edistävän liikunnan alueella ja yli 70 % kunnista oli tehnyt yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. (Vanhapiha & Tiilikainen yms. 2013, ss. 21, 51; Rovio & Pyykkönen, 2011, s. 64) Sen sijaan, että tuettaisiin pelkästään kuntien liikuntapaikkarakentamista, voisi valtion rahoja ohjata erilaisten tilaaja-tuottajamallien kehittämiseen sekä erilaisten toimintamallien jalkauttamiseen. Järjestötoiminnan tulee olla yleishyödyllistä, joten ne voisivat ottaa liikkumattomat vastuulleen, kun yksityiset liikuntapalvelut voisivat huolehtia liikunta-aktiiveista. Tiedolla ohjaamisella on Suomessa pitkät ja sitkeät perinteet mutta toimintaympäristön muutos pakottaa kuitenkin kokeilemaan uusia vaikuttamisen malleja myös suomalaisessa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. ( Valistamisesta sosiaaliseen markkinointiin. Kupila, 2012. Rovio & Pyykkönen, 2011, s. 10-11.)

15 Palvelutuotannon mallia kannattaisi kehittää. Tällä hetkellä valtiolla ja sitä kautta kunnilla ei ole valmiita sosiaalisen markkinoinnin työkaluja, joilla terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvien ryhmiä voisi tavoittaa. Valtion Liikuntaneuvosto on vakuuttunut siitä, että liikuntaa lisäämällä yhteiskunta saavuttaisi miljarditason säästöt, mutta silti eri hallinnonalat pysyvät perustehtävässään. Koordinoinnin haasteena ovat epäselvät toiminnalliset vastuut. Valtion Liikuntaneuvoston arviointiraportissa todetaan, että Ei-tavoitteellisesti liikkuvien ihmisten aktivointi on liikunnan ydintoimijoille lähtökohtaisesti vierasta. Rovio toteaa, että toistaiseksi ei ole tavoitettu yksilön reaalimaailmaa tai tunnistettu ihmisten valintoja erilaisten ryhmien jäseninä, käyttäytymistä ohjaavia rakenteita tai ympäristön vaikutusta. Jos liikkumattomuus voitaisiin ratkaista kyvyllä päättää liikkua, kaikki suomalaiset liikkuisivat. Päätöksentekokyky ei siten voi olla ratkaisu ongelmaan vaan tulee ottaa huomioon ajankäyttö, viiteryhmät ja elämänkaaren vaihe. (Rovio & Pyykkönen, 2011, s. 26; Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, s. 48; Valtion Liikuntaneuvosto, 2013:8, s. 7.) Liikuttajakoulutus on yksi mahdollisuus lisätä riittämättömästi liikkuvien määrää, kunhan sen markkinointia tehostetaan vertaisohjaajille ja terveysliikunnasta innostuneille sekä kehitetään sen soveltuvuutta eri kohderyhmille. Liikuttajakoulutuksia järjestetään alueellisesti koko Suomessa ja sitä kautta sen vaikutukset ovat valtakunnallisia. Koulutuksen sisällöt ovat jo valmiina, joten panostamalla sosiaaliseen markkinointiin sillä voitaisiin saavuttaa valtakunnallisia hyötyjä. Jatkossa tulisi selvittää, keihin kannattaa vaikuttaa ja miten, jotta kohderyhmä muuttaa käyttäytymistä halutusti sen sijaan, että kylvetään tietoa laajalla rintamalla. Joskus suorin tie muutokseen vie kohderyhmän lähiympäristön tai vieläkin isomman mutkan kautta. Lisäksi tulee selvittää, miten kohderyhmä ajattelee ja toimii, ketkä kilpailevat sen huomiosta ja ajasta ja ovatko esteet käyttäytymisen muuttamiselle taloudellisia, fyysisiä vai psykologisia. Vasta tämän jälkeen kohderyhmälle tarjotaan sen arvostamia kannustimia ja houkuttimia käyttäytymisen muutokseen. Huolehditaan myös siitä, että halutun muutoksen edut ovat suuremmat kuin sen haitat tai kustannukset. ( Valistamisesta sosiaaliseen markkinointiin. Kupila, 2012.) Tähän ei tarvita uutta tutkimusta, vaan käytännön toimia ja niistä kerättyjä palautteita. Tällä hetkellä tarvitaan taho, joka ottaa vastuun suomalaisten passiivisen elämäntavan muuttamisesta. Nykyteknologia mahdollistaa ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen ilman fyysistä läsnäoloa. Erilaiset haastekampanjat leviävät sosiaalisen median kautta ja niitä voisi kehittää puhuttelemaan kiireellistä perheenäitiä, yksinäistä työmiestä, työtöntä nuorta tai aloitan huomenna ihmisiä. Bussipysäkkien mainostaulut kirkuvat pikaruokaketjujen kampanjoita ja julkisten tilojen ulko-ovilla tupakkapaikoille löytyy isot kyltit. Voisiko kyltit ohjata taukoliikunnan pariin ja viereen kuvat tupakoivan ja tupa-

16 koimattoman keuhkoista? Mitä jos mainoksissa olisi vierekkäin kuva terveellisestä ruokavaihtoehdosta epäterveellisen sijaan ja alla kuvat elimistön sisältämästä rasvasta kummankin ravitsemusvaihtoehdon mukaan? Usein tunteisiin vetoaminen saa ihmiset ajattelemaan ja pysähtymään. Olisiko se niin vaikeaa myös liikunnan suhteen? Pienten lasten äitejä kannustettiin Englannissa tupakoimattomuuteen tarjoamalla heille omaa aikaa ja vertaistukea ja samalla käsi- ja kynsihoidon. Wisconsinissa USA:ssa humalassa ajamista vähennettiin tarjoamalla ihmisille ilmaisia kuljetuksia ravintolareissuille. Dallasissa Texasissa köyhät latinot karttoivat outoja ja kalliita lasten turvaistuimia luottaen siihen, että heidän lastensa kohtalo on kuitenkin Jumalan kädessä. Istuinten käyttö lisääntyi dramaattisesti, kun viranomaiset keksivät jakaa pappien siunaamia turvaistuimia syvästi uskonnollisille siirtolaisperheille. (Kupila, 2012) Hallituskauden 2007-2011 tavoite oli riittämättömästi liikkuvien määrän vähentäminen ja sitä kautta kansansairauksien vähentäminen, mutta muutosta parempaan ei ole saavutettu. Terveyttä edistävä liikunta on ollut hankerahojen turvin kehitettävissä, joilla ei ole vaikutettu pysyvästi yhteiskunnan liikunnallistamiseen. Valtion määrärahojen arviointiraportin mukaan terveyttä edistävän liikunnan kehitystyössä tulee jatkossa huolehtia siitä, että tavoitteet ovat mitattavia ja kaikkien osallistuvien tahojen tärkeiksi koettuja. (Valtion liikuntaneuvosto, 2012:1, s. 15.; Valtion Liikuntaneuvosto, 2013:8, s. 64.) Suunta on oikea ja näyttäisi siltä, että jos annetut linjaukset viedään käytäntöön, voitaisiin saada jotain aikaiseksi. Järjestöt ovat oikea paikka toteuttaa terveysliikuntaa ja sitä pitäisi tukea. Välttämättä urheiluseurat eivät ole ensisijaisesti oikea toteuttamispaikka, mutta niistä voi saada käytännön tukea ja apua liikunnallisiin sisältöihin sekä tehdä yhteistyötä tilojen ja välineiden käytön kanssa. Hankemuotoja voisi laajentaa myös koskemaan kuntia, jotta saataisiin luotua erilaisia palvelutuotannon ketjuja. Tulevaisuutta ajatellen nuoret pitäisi ottaa mukaan suunnittelemaan toimintaa, sillä he ovat seuraava työsukupolvi ja on tärkeää, että heidän ajatusmaailmansa saadaan oikeaan suuntaan. Monet ihmiset sanovat, että heidän tärkeimpiä arvojaan ovat terveys ja perhe. Työelämässä halutaan pärjätä ja tehdään pitkiä työpäiviä, jonka vuoksi ollaan väsyneitä eikä jakseta huolehtia omasta fyysisestä kunnosta. Jäljelle oleva aika käytetään kiireessä kodista huolehtimiseen tai lasten harrastuksiin. Työttömät käyttävät perheen parissa enemmän aikaa, mutta toimettomuus voi johtaa eristäytymiseen sosiaalisista yhteisöistä ja lohdun hakemiseen erilaisten päihteiden parista. Kumpikaan käyttäytyminen

17 ei johda oman hyvinvoinnin edistämiseen, terveyden edistämiseen tai perhesuhteiden vaalimiseen. Voivatko arvot olla sellaisia, että ne eivät näy ihmisten käyttäytymisessä? Entä jos pysähtyy hetkeksi ja miettii, mitkä arvot näkyvät toiminnassa ja käyttäytymisessä? Miten ohittaa mieltä ohjaavat liikuntaesteet? Sydänliitto on koonnut hienosti samalle sivustolle syitä, miksi kannattaa liikkua, mutta myös esimerkkejä, millaisia esteitä liikkumiselle voi tulla: Aikaa on liian vähän Tee tänään lyhyempi lenkki Laadi itsellesi liikuntasuunnitelma Etsi itsellesi kalenteriin sopiva aika Lapsia ei voi jättää yksin kotiin Hanki ennakkoon lastenhoitaja Valitse laji, johon lapset tulevat mukaan Ota koko perhe mukaan Liiku yhdessä ystävän ja hänen lastensa kanssa Ulkona sataa Hanki sateenpitävät ulkoiluvarusteet Mieti valmiiksi, mitä voi tehdä sateella Myös kotivoimistelu on tehokasta Ulkona on kylmä ja pimeä Pukeudu lämpimästi, suuntaa valaistulle ulkoilureitille ja ota heijastin mukaan Mieti sisäliikuntamahdollisuuksia Olo on saamaton ja sohva kutsuu Kysy kaveria mukaasi Anna ajatusten viedä sinut liikkumisen jälkeiseen hetkeen ja siihen hyvän olon tunteeseen, minkä saat liikkumalla Töiden jälkeen väsyttää Lähde liikkumaan suoraan töistä Liiku työmatkat Lähde luontoon. Pelkkä lähteminen pois neljän seinän sisältä ja raitis ulkoilma piristävät Pidä ensin lepotauko ja lähde sitten Arkiliikunta ei tunnu hyödylliseltä Kokeile askelmittaria - huomaat, miten pienellä aktiivisuuden lisäyksellä askelia kertyy ja energiaa kuluu Liikunta ei tunnu mielekkäältä Kokeile rohkeasti eri liikuntamuotoja Tiivistelmä Sydänliiton sivuilta: http://www.sydanliitto.fi/liikuntaesteiden-ylittaminen#.u2mtp8epdxw

18 LÄHTEET Lähdeluettelo Arpalo, K. (2010). Opinnäytetyö. Liikuttajakoulutus - Liikuttajakoulutuksen määrittelyä markkinoinnin tueksi. Jyväskylän Ammattikorkeakoulu. Elina Vanhapiha, T. T. (2013). Yhdistykset toteuttamassa itseään - ja palvelemassa yhteiskuntaa. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus. Etelä- Suomen Liikunta ja Urheilu. (2012). Vuosikertomus 2012. Helsinki. Kupila, P. (9. 3 2012). Valistamisesta sosiaaliseen markkinointiin. Noudettu osoitteesta http://www.tesso.fi/node/124 Rovio, E.;& Pyykkönen, T. (2011). Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. Sosiaali- ja terveysministeriö. (2013:10). Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. Suomen Kuntoliikuntaliitto. (2011). Toimintakertomus 2011. Sydänliitto. (19. 4 2014). Liikuntaesteiden ylittäminen. Noudettu osoitteesta http://www. sydanliitto.fi/miksi-liikkua#.u1j7kcvyxiu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (28. 5 2013). Diabetes leikkaa yli prosentin bruttokansantuotteesta. Noudettu osoitteesta http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tiedote?id=33540 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2. 4 2014). Kohderyhmälähtöisyys eriarvoisuuden vähentämisessä. Noudettu osoitteesta http://www.thl.fi/fi_fi/web/kaventaja-fi/keinot/ tavoitteet THL. (2012). Sosiaalisen markkinoinnin ABC, opas 18. Valo Ry. (24. 13 2014). Hallinnon tunnuslukuja. Noudettu osoitteesta http://www.sport. fi/valo/keita-olemme/hallinnon-tunnuslukuja Valo Ry. (24. 03 2014). Koulutukset. Noudettu osoitteesta http://www.sport.fi/urheiluseura/aikuisten-seuratoiminta/koulutukset Valtion liikuntaneuvosto. (2012:1). Valtion liikuntahallinto terveyttä edistävän liikunnan kokonaisuudessa. Ei tietoa: Kopijyvä. Valtion Liikuntaneuvosto. (2013:8). Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tuloksista hallituskaudella 2007-2011. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Wilskman, K. (14. 5 2012). Sosiaalinen markkinointi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. (K. Wilskman, Esiintyjä) Yle Uutiset. (25. 3 2014). Puolella 30-40-vuotiaista miehistä on huono kunto. Noudettu osoitteesta http://yle.fi/uutiset/puolella_3040-vuotiaista_miehista_on_huono_kunto/7149551