Kauhajoen keskustaajaman osayleiskaava 2035 Maisemaselvitys 21.6.2011 Marketta Nummijärvi
1 Yhteystiedot: Marketta Nummijärvi Kulmalanperä 214 61910 Nummijärvi Puh. (0400) 490724 Fax (02) 510 0501 marketta.nummijarvi@kauhajoki.fi Marketta Nummijärvi
2 Sisältö 1 JOHDANTO 3 2 YLEISTÄ 3 2.1 Sijainti ja yleiskuvaus 3 2.2 Maiseman peruspiirteet 3 2.3 Maastonmuodot 5 2.4 Maa- ja kallioperä 7 2.5 Vesistöt, vedenjakajat ja pohjavesi 9 2.6 Pienilmasto 13 2.7 Kasvillisuus 13 2.8 Maiseman kulttuurihistoriallinen kehitys ja rakennusperintö 15 2.9 Maisemakuva ja solmukohdat 24 2.10 Eläimistö 36 2.10.1 Nisäkkäät (liito-orava ja lepakot) 36 2.10.2 Linnusto 36 2.10.3 Sammakot 36 3 YHTEENVETO 37 Liitteet Liite 1: Erityishuomiota vaativat alueet kaava-alueella 38 Liite 2: Maisemallisia maankäytön suosituksia kaava-alueella 40 Liite 3: Viheralueverkosto: nykyisten asemakaavojen ja yleiskaavan viheraluevaraukset 41
3 1 JOHDANTO Tämä maisemaselvitys on tehty Kauhajoen kaupungin toimeksiannosta. Se käsittelee maisema-arvoja yleiskaavatasoisesti Kauhajoen keskustaajaman oyk:n alueella. Selvityksen on laatinut maisema-arkkitehti Marketta Nummijärvi. Selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa maiseman arvoista ja ominaispiirteistä, jotta ne voitaisiin huomioida yleiskaavasuunnittelussa. Maisemaselvityksessä on tarkasteltu alueen maisemia huomioiden alueella tehdyt luonto-, muinaismuisto- ja rakennetun ympäristön selvitykset. Tärkeitä pohjatietoja ovat olleet digitaaliset paikkatietoaineistot, kuten maanmittauslaitoksen laatima maastotietokanta, peruskartta-aineistot, Kauhajoen kaupungin ylläpitämät digitaaliset luontotietoaineistot, asemakaava-aineistot sekä Suomen ympäristökeskuksen hallinnoima Corine2006 satelliittikuvatulkinta. Em. aineistojen tietoja on selvityksen laatija täydentänyt lukuisilla maastotarkastelukierroksilla. Maisematarkastelun maastotyöt on tehty syksyllä 2010. 2 YLEISTÄ 2.1 Sijainti ja yleiskuvaus Kauhajoen keskustaajaman osayleiskaava-alue käsittää Kauhajoen keskustan lievealueineen sekä keskustan pohjois- ja eteläpuolelle sijoittuvia kyläalueita. Pohjoisessa rajana on kuntaraja, ja kaava-alueeseen kuuluvat mm. Harjan, Äijön ja Aronkylän alueet. Etelässä alue rajoittuu Hyypänjokilaakson pohjoispäähän Havuskylään sekä Päntäneen pohjoispuolelle Korpikylään. Lännessä alueeseen kuuluvat Kokonkylä ja Luomankylä, idässä alue rajoittuu Sotkan virkistysalueeseen, Kirkkokallioon ja Lustilan kylään. Alue on laajuudeltaan 181,3 km 2. Suunnittelualue käsittää koko maisen keskustaajaman, sekä lisäksi laajoja maatalousvaltaisia haja-asutusalueita. Haja-asutusalueet ovat lähes kokonaan tasaista, viljeltyä jokilaaksoa, jonka maapohja on lajittuneita maalajeja. Asutukseen rajoittuvien alueiden luontotyypit ovat reheviä. Maisemallisesti merkittävimmät näkymät keskittyvät vanhan Kurikan maantien varrelle sekä Aninkujan varteen. Rajatumpia pitkiä, paikallisidentiteettiä tukevia näkymiä avautuu paikoin myös Rahikkatieltä ja kantatie 67:ltä länteen. Suunnittelualue sijoittuu alueellisessa maisemarakenteessa Kyrönjokilaaksoon, jonka maaperä on pääosin lajittunutta hienoainesta kuten savea, hienoa hietaa tai hiesua. Suunnittelualueeseen kuuluu kuitenkin myös pienehköjä alueita laaksoa reunustavia selänteitä, joista laakson itäpuolelle sijoittuvat selänteet ovat osa laajaa Suomenselän vedenjakaja-aluetta. 2.2 Maiseman peruspiirteet Alue kuuluu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Etelä-Pohjanmaan viljelylakeuksien seutuun. 1 Tälle maisemamaakunnalle on tyypillistä pohjaltaan tasaiset, viljelyk- 1 Maisema-aluetyöryhmän mietintö 1992.
4 seen raivatut, leveät jokilaaksot. Rakentamisperinteessä voimakkaimpana on lähelle laakson keskellä kulkevaa jokea sijoittuvat nauhakylät. Leimaa-antavimmat perinteiset rakennukset ovat tyypillisesti kookkaita kaksi- tai puolitoistakerroksisia pohjalaistaloja. Pää- ja talousrakennukset on sijoitettu tiiviisti suorakulmaisen pihan ympärille jopa umpipihaksi siten, että syntyy tuulilta suojaisa ulkotila. Jokilaakson reunoille on muodostunut torpparikyliä, joissa rakennukset ovat olleet perinteisesti jokivarren kantataloja pienempiä. Suomen kasvimaantieteellisessä aluejaossa Kauhajoki sijoittuu boreaalisten metsien alueelle. Metsät ovat boreaalisella vyöhykkeellä havupuuvaltaisia ja tyypillisesti vähälajisia. Havumetsien kasvillisuus on vähälajista, sillä maaperä on hapanta ja melko köyhää sekä ilmasto viileää. Kartta 1. Suunnittelualue käsittää kuvan mukaisesti Kauhajoen keskustan lievealueineen sekä keskustaa ympäröivät haja-asutusalueet.
5 2.3 Maastonmuodot Valtaosa osayleiskaava-alueesta on tasaista jokilaaksoa. Avoimen viljelylaakson korkeusvaihtelut ovat 10-15metriä matalan jokivarren ja selännemetsän reunan välillä etäisyyden ollessa 1,5km. Viljelylaaksoa ympäröivillä selänteillä maasto kohoaa monin paikoin vain hieman jyrkemmin kuin laaksossa. Kaava-alue ulottuu laaksoa ympäröivien selännealueiden reunoille. Metsäistä selännettä on Lepistönkorpi Harjan kylän länsipuolella, Sotkankallio alueen itäreunassa, Sysimäki ja Rehulanmäki Lustilankylässä sekä Hirvimäki, Aittoomäki, Surunmäki-Peränmäki, Aholanmäki ja Kalkunmäki alueen eteläosassa. Lisäksi laajan selännealueen reunaosassa sijaitseva Laitasaarenkallio on kaava-alueella sen pohjoispäässä. Sotkankallio erottuu jyrkempänä maastonkohoumana avoimen maiseman rajalla, ja kohoaa laakson reunasta n. 48 metriä. Myös Laitasaarenkallio (142,1 mpy) kohoaa yli 40 metriä laakson reunasta, mutta mäki ei näy selvästi laaksoon kuten Sotkankallio. Hirvimäen ja Aittoomäen laet ovat 35-40 metriä laakson reunaa korkeammalla, mutta rinteet ovat loivempia. Kaava-alueen pohjoisosissa selänteiden laet kohoavat n. 15 metriä laakson reunaa korkeammalle. Kaava-alueen korkein kohta on Sotkankallion laki 148,7 mpy ja matalin jokivarsi Harjankylässä 79,4 mpy. Avoimen laakson keskellä on yksi selvä maastonkohouma, Kalmarinmäki, keskustan itäpuolella. Luomankylässä selänteestä työntyy peltojen keskelle jyrkkärinteinen mäki, Sysimäki. Kalkunmäki-Vuorenmaa on pienempi laakson keskelle sijoittuva selänne, joka rajaa kaupunkikeskustaa lounaasta. Jyrkkiä mäkiä on asutuksen yhteydessä myös Korpikylän länsi- ja koillispuolella. Maastonmuotojen vaikutus maankäyttöön Maastonmuodot ja maaperä ovat vaikuttaneet rakentamisen sijoittumiseen alueella vain vähän. Maatilarakentaminen on sijoittunut perinteisesti alaville, savipohjaisille alueille. Pienet maastonkohoumat on käytetty hyväksi talojen sijoittamisessa, mutta tasainen maasto tarjoaa alueella vain harvoin luonnollisen kohouman rakennuspaikaksi. Selänteiden reunat ovat olleet aikoinaan lähinnä torppareiden asutusalueita. Selänteen ja laakson reunavyöhykkeelle on kuitenkin paikoin muodostunut asutustihentymiä, ja keskustan taaja-asutus on viime vuosikymmeninä levinnyt voimakkaasti mm. Kalkunmäkeen. Asutus on levinnyt myös Sotkankallion rinteille. Suuretkin maastonkohoumat ovat niin loivapiirteisiä, etteivät ne merkittävästi vaikuta rakentamiselle epäsuotuisan pienilmaston syntymiseen. Maastonmuodot asettavat rajoituksia rakentamiselle vain paikoin. Alavimmat alueet Kainastonjokivarressa ovat kyseenalaisia rakennusalueina joen tulvimisvaaran vuoksi. Sotkankallion ylärinteet ovat jyrkkiä ja maisemallisesti vaikuttavia, joten rakentaminen on kyseenalaista myös siellä. Sotkankallion pohjoisrinteet ovat varjoisia ja kosteita ja siten pienilmastollisesti epäedullisia. Muutoin selänteiden reunat ja selännealueet nykyisten asutustihentymien läheisyydessä ovat rakentamistaloudellisesti, maisemallisesti ja pienilmaston suhteen suositeltavaa rakentamisaluetta.
6 Kartta 2. Kaava-alueella pinnanmuodot ovat loivia. Suurin osa alueesta on alavaa laaksoa.
7 2.4 Maa- ja kallioperä Kaava-alueen kallioperä koostuu kovista, happamista, Suomessa yleisistä syväkivilajeista. Kallioperä on alueella pääosin porfyyristä graniittia ( kauhajoen graniitti ). Kaava-alueen itäosassa kallioperän pääkivilaji on granodioriitti, paikoin kvartsidioriitti. Peruskalliota peittävät paksut maakerrokset muutamia kohteita lukuun ottamatta. Kaava-alueella ei ole laadittu tarkkoja maaperäkarttoja. Yleiskuvaa maaperästä voi muodostaa maastotietokannan kallio- ja suoaluemerkinnöistä, satelliittikuvatulkinnoista sekä Kauhajoen sora- ja hiekkavarat tutkimuksen tarjoamien tietojen perusteella 2. Suunnittelualueella on kalliomaata (maaperän paksuus 0-1 m) laajempina alueina vain kolmessa kohteessa. Suurimmat kallioalueet ovat Laitasaarenkallion laella ja Sotkankallio-Kirkkokallio alueen mäkien lakialueilla. Hirvimäellä on pienialaisempia kallioalueita. Pieniä kallioalueita, joilla maaperän paksuus ei ylitä metriä, on lisäksi muidenkin mäkien lailla, mm. Surunkallio ja Peräkallio Korpikylässä. Suurimmalla osalla alueesta kallioperää peittävät paksut maakerrokset, jotka voivat olla paikoin jopa yli 65m paksut 3. Laajoja kivikoitakaan ei alueella ole. Maaperä on selänteillä suureksi osaksi moreenia, usein huuhtoutunutta ja karua, ilman hienoaineista. Laakso on paksujen lajittuneiden hienojakoisten maalajikerrosten, lähinnä saven, peitossa. Kalliokiiloja ei ole tutkittu, mutta keskustan rakennettavuuden erojen perusteella niitä voi olla paikoin savipatjan alla. Kaava-alueella on pieniä hiekka- ja soraesiintymiä vähintään kahden metrin paksuisten moreenikerrosten alla. Sora- ja hiekkavarat -selvitys mainitsee seuraavat hiekka- ja soraesiintymät: Korpikylän Pukinmäessä maakerroksissa keskikarkeaa hiekkaa, Aittoomäessä ohuita rantakerrostumia, Kokonkylän Harjussa peltojen keskellä 3 ha suuruinen soraa ja hiekka 25 metrin paksuudelta sisältävä muodostuma (Harju on osa Kainaston laaksossa kulkevaa peitteistä harjujaksoa), Korkeamäessä maanpinnassa ohut rantamuodostuma, Santaharju Äijönkylän itäpuolella on noin 1 km pitkä ja kapea rantavalli kantatie 67:n itäpuolisella peltoalueella. Selänteen pinnalla on hiekkaa, jota on paikoin kaivettu, alla moreenia, kallio syvällä, Äijönkylän lähellä Pyymäki, jossa 1-2m syvyinen rantakerrostuma, Palomäki ja Ruuhimäki Äijönkylässä ovat maisemassa erottuvia kumpuja, osa selännejonoa Kyrönjoen laaksossa, yht. 12ha, 1-4m paksuisen moreenikerroksen alla on keskikarkeaa tai soraista hiekkaa. Turvemaata on kaava-alueella eri laajuisina alueina selänteillä. Laajimmat suoalueet selänteillä ovat Harjankylän länsipuolella sijaitsevat Maljanneva ja Ristineva. Lisäksi laajoja, mielenkiintoisia suoalueita laaksossa peltojen keskellä ovat Parjakanneva ja Rojunneva. Potentiaalisilla asutuksen laajenemisalueilla turvemaita on paikoin pieninä aloina, lähinnä Sotkankallion pohjoisrinteillä ja Kalkunmäen itäreunassa. 2 Vaasan läänin seutukaavaliitto, Geologisen tutkimuskeskus: Kauhajoen sora- ja hiekkavarat 1994. Kohteet 25, 38, 55-58, 62, 64, 67-72 kuuluvat kaava-alueeseen. 3 Kauhajoen sora- ja hiekkavarat 1994. s42.
8 Maa- ja kallioperän vaikutus maankäyttöön Rakentamiselle edullisinta maapohjaa ovat routimattomat, kantavat maalajit. Kauhajoen kaava-alueella suositeltavinta rakentamisaluetta maaperän kantavuuden näkökulmasta on moreenimaa. Pienialaiset kallioalueet mäkien lakialueilla sekä turvemaat ovat vähiten suositeltavia rakentamiseen. Kauhajoella on perinteisesti rakennettu savimaalle, joten rakennettujen alueiden laajentuminen savialueille on luontevaa. Kartta 3: Kaava-alueen maaperä satelliittikuvatulkinnan mukaan.
9 2.5 Vesistöt, vedenjakajat ja pohjavesi Kauhajoen kaava-alue on kokonaisuudessaan Kyrönjoen valuma-aluetta, sen latvaalueita. Alueella yhtyy kolme jokea yhdeksi: Kainastonjoki, Kauhajoki ja Ikkelänjoki. Tässä ympäristössä merkittävä virtavesi on myös Kainastonjokeen yhtyvä Päntäneenjoki. Kainaston-, Kauha- ja Päntäneenjoki virtaavat pääasiassa tasaisen peltomaiseman keskellä, pudotusta on vähän ja rantoja ja uomaa on käsitelty. Ikkeläjoki sitä vastoin virtaa suurelta osin metsän keskellä, pudotusta matkalla on selvästi enemmän ja joki on suurimmalta osalta täysin luonnontilainen. Kainastonjoki on kaava-alueen joista vähiten luonnontilainen. Suurin osa kaava-alueen vesistöistä on ihmisen muovaamia. Em. jokien sivu-uomia kaava-alueella ovat mm. Kainastonjokeen yhtyvä Ohmeroluoma, Päntäneenjokeen yhtyvä Parjakanluoma, Kauhajokeen yhtyvät Kituluoma, Hautaluoma ja Kalliolanluoma sekä Ikkeläjokeen yhtyvät luonnontilaiset Sotkanluoma ja Keevelinluoma. Joet ovat latvavesille tyypillisesti verrattain kapeita ja kuivana kautena vähävetisiä. Suuri osa sivuluomista on valtaojan kokoisia. Peltojen kuivatuksen purkautumisreittinä toimivia valtaojia on alueella lukuisia, mm. Veitsioja ja Isonniemenoja Lellavan alueella, Kräkkylänluoma Äijönkylässä, Riipinluoma Sorvarinkylässä, Inhanluoma ja Sauraoja Harjankylässä. Jokiuomien kapeus, hidas virtaama ja tasaiset maastonmuodot aiheuttavat alueella jonkin verran tulvia. Eniten tulvivia alueita ovat Jokimaa ja Kainastonjokivarsi. Tulevaisuudessa rankkojen sateiden aiheuttamat kaupunkitulvat voivat olla riski erityisesti talvella, mikäli talvet muuttuvat nykyistä leudommiksi. Kuva 1: Joen uomat ovat äyräitään myöten täynnä 21.12.2004. Kuva otettu Kohlussa/Anne Ketola. Maaston tasaisuus näkyy joissa suvantomaisena, hitaana virtaamana, mutta paikoin kaltevammilla paikoilla on muodostunut myös koskimaisia paikkoja. Eniten koskia on Ikkeläjoessa, joka etenee kaava-alueella Asuulista Lellavan peltoaukeille asti suvantojen ja koskien vuorotteluna. Asuulin seudun koskissa on pudotuskorkeutta noin kilometrin
10 matkalla 4,1 m 4, suurimpia koskia on Koskelan tekokoski. Kosket ovat sora- ja kivikkopohjaisia ja verrattain leveitä, ja virta on niissä vuolas lähinnä kevättulvan aikana. Pakkolankoski ja Rahikankoski sijoittuvat Aronkylän viljelymaisemien keskellä olevalle metsätaipaleelle. Vielä noin 300m ennen Seinäjoki Kaskinen - maantien siltaa on joenmutkassa saaria ja koski. Ikkeläjokeen liittyy huomionarvoisia virkistysarvoja. Kuva 2: Pakkolankoski Ikkeläjoessa Asuulin lähistöllä. Kauhajoessa kaava-alueelle sijoittuvia koskia ovat Sahakosken tekokoski Koskenkylässä, Knuuttilankosken tekokoski keskustassa sekä tekokoski Kasinon kohdalla. Joki jatkaa Aronkylästä kulkuaan Kyrönjokena. Tälle osuudelle sijoittuvat Harjakosken pato ennen Ikkeläjoen yhtymäkohtaa, Kohlunkoski sekä Harjakoski Harjankylässä. Kosket ovat verrattain pieniä, mutta niihin liittyy virkistys- ja maisema-arvoja. Päntäneenjoessa ja Kainastonjoessa ei ole huomattavia koskipaikkoja kaava-alueelle sijoittuvilla jaksoilla. Jokiin on kuitenkin rakennettu jokunen pohjapato. Kuva 3: Kauhajoen kasinon kohdalla on rakennettu koskipaikka. Kuva Pekka Tyllilä. 4 http://www.netikka.net/mainos-susi/kyronjoki/melonta.htm: Reittiselostus Kyrönjoen sivu-uomista, Pekka Tyllilä. Laadittu 2003, luettu Internetistä 12.11.2010.
11 Kaava-alueella on useita pienialaisia, veden hankintaan soveltuvia pohjavesialueita, joille on sijoitettu paikallinen vedenottamo (kartta 4). Noin 10 talouden vesiosuuskuntia on Toivakanmäen pohjavesialueella Laitasaarenkallion pohjoispuolella ja Riuttanmäen pohjavesialueella Kuutinkylässä. Noin 50 talouden vedenottamoita on Aronkylän itäpuolella sijaitsevan Vennanmäen sekä Sotkankallion pohjoisrinteessä sijaitsevan Fyrrykallion pohjavesialueilla. Lisäksi Harrinkankaan pohjavesialue ulottuu aavistuksen kaava-alueelle sen eteläreunalla. Kauhajoen sora- ja hiekkavarat selvityksessä on pohjavesialueina mainittu myös Kotomäki Kalankylän itäpuolella ja Vartalo Harjankylässä. 5 Vesistöjen vedenjakajat näkyvät kartassa 4, Vesistöt. Vesistöjen vaikutus maankäyttöön Pohjaveden muodostumisalueet, kosteat notkanteet, suot, lähteet, tulvaherkät alueet ja luonnontilaiset purot ovat mahdollisia rakentamista rajoittavia tekijöitä. Em. kohteet vaativat erityistarkastelua, mikäli niihin kohdistuu maankäytön paineita. Pohjavesialueilla rakentaminen edellyttää tavanomaista tarkempaa rakenteiden suunnittelua, mm. jätevesien käsittelyn tulee olla asianmukaista. Luomat ja purot on puolestaan huomioitava rakennusten sijoittelussa siten, etteivät merkittävät luonto- ja viihtyisyysarvot häviä eikä tulvista tai pintavesien johtamisesta koidu ongelmia. Avovesiin liittyy virkistysarvoja, joten ne tulee huomioida virkistysalueiden ja vihervyöhykkeiden sijoittamisessa. Ikkeläjokeen ja Sotkanluomaan liittyy huomionarvoisia virkistysarvoja, mutta myös muut kaava-alueen joet ovat virkistyksen ja maiseman kannalta merkittäviä. Viljelylaaksossa virtaavien jokien varret ovat kuitenkin myös perinteisintä rakentamisaluetta, joten niille rakentaminen taajaman tehokkuuksilla on luontevaa tulevaisuudessakin tulvariskit huomioiden. Jokivarren viihtyvyys- ja virkistysarvo on tehokkaammin hyödynnettävissä asuinrakentamisessa ja virkistysalueina kuin teollisuusalueina. Joen kapea rantavyöhyke on nykyisessä asemakaavassa varattu virkistysalueeksi, ja tätä periaatetta on suositeltavaa jatkaa tulevassakin kaavoituksessa. Kuva 4: Avovesistöihin liittyy merkittäviä luonto- ja virkistysarvoja. Keskustassa joen kapea rantavyöhyke on varattu viheralueeksi, ja sinne on paikoin rakennettu liikkumisreittejä. 5 Kauhajoen sora- ja hiekkavarat 1994. s. 40 ja 42.
12 Mahdollisen ilmastonmuutoksen riskien hallitsemiseksi kerran sadassa vuodessa esiintyvän tulvan korkeudet tulee huomioida rakentamisessa. Kaupunkitulvien mahdollisuus tulee ottaa huomioon myös suunniteltaessa rakentamista maan alle, esimerkiksi kellaritiloja. Hulevesien johtamisessa suotavaa on hyödyntää avopainanteita ja edistää imeytymistä. Kartta 4: Kaava-alueen vesistöt. Alueella on mm. pieniä pohjavesialueita ja parikymmentä lähdettä.
13 2.6 Pienilmasto Kaava-alueen pienilmastoon vaikuttaa merkittävimmin alueen avoimuus. Rannikon läheisyys vaikuttaa lämpötiloja tasaavasti ja lisää tuulten voimakkuutta. Päätuulensuunta on lounaasta, ja avarilla mailla tuuli on merkittävä asumisen miellyttävyyteen ja rakentamistalouteen vaikuttava tekijä. Tuulen vaikutusta asumisviihtyisyyteen on perinteisesti säädelty suojaamalla pihat joka sivulta rakennuksilla tai kasvillisuudella. Ilmojen viilentyessä kylmä ilma painuu alaspäin, ja alavien maiden ylle kerääntyvät sumut, hallat ja kylmän ilman alueet. Tällaisia alueita ovat pelloiksi raivatut laakson pohjat sekä selänteiden notkanteet. Pienilmaston vaikutus maankäyttöön Pienilmaston suhteen edullisimpia rakentamisalueita ovat etelään ja länteen suuntautuvat, muuta ympäristöä voimakkaammin lämpiäviä rinteet. Tällaisia rinteitä on kaavaalueella mm. Rehulanmäen etelärinteet Luomankylän pohjoispuolella, Sotkanmäen länsirinne sekä Kalkunmäen länsi- ja etelärinteet. 2.7 Kasvillisuus Kaava-alueen metsät ovat Corine2006 satelliittikuvatulkintojen mukaan suurimmaksi osaksi havupuuvaltaisia (kartta 5). Metsistä murto-osa on seka- tai lehtipuuvaltaisia metsiä. Laajempia lehtipuuvaltaisia metsiä on mm. entisillä pelloilla (Ristinevan reuna, Toivakanmäen länsipuolella, Kytöperän tienoilla ym.) sekä turvemailla. Kivennäismailla lehtimetsiä ei ole juuri lainkaan. Alueen eteläosassa Korpikylässä Rydinkallion koillispuolella on kuitenkin lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva lehtokuvio. Metsänuudistusaloilla, pienillä kallioalueilla sekä avosoilla puusto on harvaa. Avosuota on Parjakannevalla, Rojunevalla ja Ristineva-Jantikannevalla. Harvapuustoisia kalliomaita on pienialaisina kohteina Kirkkokalliolla ja Laitasaarenkallioilla. Metsät ja kapeammat puustovyöhykkeet rajaavat maisemia luontevasti. Päälaaksossa maiseman mittakaava on niin suuri, että reunametsien yksityiskohdat hämärtyvät. Reunametsiin sijoittuu rakentamista, joka säilyttää luontevuutensa, kun tonteilla kasvaa myös jonkun verran puustoa. Jokivarren puusto on tärkeä maisemaa rajaava elementti ja vehreän yleisvaikutelman luoja. Jokivarsipuuston aukkopaikoista avautuu pitkiä näkymiä. Kasvillisuus peittää paikoin näkymiä käytöstä poistuneilla peltolohkoilla. Tällaisia kohteita on erityisesti Rahikkatien varressa tai sen näkymäalueella taajaman läheisyydessä. Kasvillisuuden ja reunavyöhykkeiden huomioiminen maankäytössä Olemassa oleva kasvillisuustyyppi on suotavaa huomioida kaavojen viherrakentamissuosituksissa kaupunginosaidentiteettien luomiseksi. Jokivarren kapea rantavyöhyke on suositeltavaa säilyttää puistomaisena/luonnontilaisena viherkaistana. Kasvillisuuden merkitystä kaupunkikuvan luomisessa tulee korostaa erityisesti ydinkeskustan sisääntuloväylillä. Viherkaistat ovat sopiva keino jäsentää asuinalueita kokonaisuuksiksi ja tarjota viihtyisiä siirtymäreittejä kaikkien kaupunginosien välillä. Viheralueiden ja vyöhykkeiden tulisi muodostaa verkosto, joka yhdistää virkistysalueita ja kaupunginosia toisiinsa (ks. kartta 13 s. 38). Reunavyöhykkeet sopivat hyvin rakentamiseen, mutta
14 reunavyöhykkeillä tulisi myös säilyttää metsäisiä vapaajaksoja ja tukea reunavyöhykkeen eheyttä suosimalla puuistutuksia tonteilla. Kartta 5: Kaava-alueen metsät ja maankäyttö satelliittikuvatulkinnan mukaan.
15 2.8 Maiseman kulttuurihistoriallinen kehitys ja rakennusperintö Kaava-alueelle sijoittuvat seuraavat kuusi esihistoriallista muinaismuistokohdetta 6 (kartta 9, s. 24): Korkiamäki, kivikautinen asuinpaikka Luomankylässä, luokka I Lähdes, kivikautinen asuinpaikka Luomankylässä, luokka II Keski-Harja, kivikautinen asuinpaikka Harjankylässä, luokka II Toivakka, kivikautinen asuinpaikka Harjankylässä, luokka II Isoniemi, kivikautinen asuinpaikka Aronkylässä Penttilä, röykkiö kivikkoisella mäellä Sotkassa, luokka II Luokkaan I kuuluva Korkiamäki on valtakunnallinen muistomerkki, joka pyritään säilyttämään rauhoitettuna, ulkoasultaan muuttumattomana kaikissa olosuhteissa. Jos tällaisia muinaisjäännöksiä joudutaan tutkimaan, ne pyritään entisöimään mahdollisimman hyvin. Loput löydetyistä muinaisjäännöksistä kuuluvat luokkaan II. Ne ovat tutkimustoimenpiteitä vaativia muinaisjäännöksiä, jotka on rauhoitettu, kunnes ne tutkimustulosten perusteella siirretään kokonaan tai osittain luokkaan I tai III. Kaava-alueelle sijoittuvat esihistorialliset muinaismuistot ovat yhtä lukuun ottamatta kivikautisia (noin 7000-1500eKr.) asuinpaikkoja. Lisäksi kaava-alueella on tehty hajalöytöjä kivikautisista esineistä mm. Aronkylässä ja Enon pappilan mailla 7. Kivikauden asutus on todennäköisesti peräisin vanhimmalta Suomusjärven kulttuurin ajalta. Nykyiset viljelyalueet ovat tuolloin olleet suureksi osaksi veden peitossa, ja löydetyt muinaiset asuinpaikat sijoittuvat silloisen meren lahden rannoille korkeuslukemille 120-90m mpy. Selänteet ovat olleet tuolloin metsien peitossa. Vesi väistyi laaksostakin rautakauteen mennessä. Uusia historialliselle ajalle sijoittuvia muinaismuistoja on löydetty kaava-alueella vuonna 2010 tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa 16 kappaletta 8. Ne ovat: Harjankoski; myllynpaikat Hiipakanmäki; tervahaudat Ikkelänjoki; tervahaudat Jyränen; myllynpaikat Keevelinluoma; tervahaudat Koskela; myllynpaikat Koski; myllynpaikat Laitasaarenkallio; tervahaudat Muorinmäki; tervahaudat Ojennuskangas; tervahaudat Polvenmäki; tervahaudat Rahikka; kivirakenteet, kellari Sotkanluoma; tervahaudat Turjankoski; myllynpaikat Töyrä; myllynpaikat 6 Museovirasto ym. 1998 s. 50-52 sekä karttaliite. 7 Siiriäinen 1987 s. 21, 29-30 8 Itäpalo 2010 s. 7.
16 Vennanmäki; tervahaudat Lisäksi inventoinnissa löydettiin kolme ajoittamatonta kohdetta. Ne ovat Kirkkokallio; kivirakenteet Laitasaarenkallio 2; kivirakenteet Laitasaarenkallio 3; kivirakenteet Inventointiraportti sisältää kohteiden tarkat sijainnit, tiedot taustasta sekä suoja-alueehdotukset. Pysyvä asutus on levinnyt Kauhajoelle pääosin Kyrönjokea pitkin. 9 Ensimmäiset asumukset on raivattu alajuoksulle, Kauhajoella Harjankylään 1500-luvulla, ja uudisraivaus on siirtynyt vähitellen yhä ylemmäksi yläjuoksulle. Kauhajoen kylässä oli vuonna 1590 18 verotettua taloa ja nykyisen kunnan alueella asui arviolta 140 asukasta. Vuonna 1711 taloja oli Kauhajoen kylässä jo 41. Ensimmäisen asutusvaiheen aikana 1500-1600- luvuilla veroluetteloihin merkittiin nykyisen Kauhajoen alueella yli 70 uudisasukasta ja talonpoikaa, jotka perustivat 50-60 erillistä uudisviljelmää. Asukkaita kunnan alueella oli vuonna 1721 arviolta 450. Vuonna 1880 Kauhajoella oli jo lähes 8000 asukasta! 10 Pelkästään torppia oli tuolloin 600. Kaava-alueen historiallista kehitystä havainnollistaa hyvin vanhojen karttojen tarkastelu. Seuraavassa kehitystä seurataan läpileikkauksina 1700-luvun lopusta nykypäivään. 1700-luvun lopussa laadittu kartta osoittaa joen merkityksen asutuksen sijoittumisessa. 11 Harjasta Havuseen on jokivarteen merkitty 38 taloa. Osa taloista on pareittain joen molemmin puolin. Tiiveintä asutus näyttäisi olevan Kalankylä-Aro ja Pukkila-Koskenkylä tienoilla, sillä näille jaksoille on merkitty molemmille 12 taloa. Joen itäpuolella on asumaton jakso Aronkylästä etelään joen ylittävälle sillalle. Kirkko on jokivarressa kohdassa, jossa Kurikasta Kauhajoen kautta Kristiinaan kulkevasta tiestä erkanee Kyrönkankaankesätie joen yli sen itäpuolelle ja siitä edelleen Nummijärven ja Pirkanmaan suuntaan. Muualle kuin Kauhajokivarteen ei ole merkitty asutusta lainkaan. Kirkonkylän asema kylien joukossa on ollut erityinen kappelin perustamisesta lähtien 1600-luvun alussa. Kartta 6: Kaava-alue kartalla vuonna 1798. 9 Ruismäki 1987. 10 Kati Turtola Kauhajoen joulussa 1995 artikkeli Antti Antinpoika torppari Kauhajoella 11 L.G. Hermelinin kartta vuodelta 1798.
17 1800-luvun puoliväliin mennessä asutus on levinnyt kauemmaksi joesta. 12 Jokivarsi on pääasiassa kantatalojen ydinvyöhykettä, kauemmaksi on raivattu lukuisia torpparitiloja. Uutta asutusta on edelleen kapeiden peltoalueiden reunamilla mm. Lustilassa, Yrjänäisja Heikkilänkylissä, Filppulassa ja Savikylän tienoilla. Taloja on jokivarressa 40-50, joesta etäämpänä kymmenkunta, torppia n. 40. Peltoaukeat ovat jokivarressa leveimmillään noin 800 metriä ja kapeimmillaan noin 300 metriä. Lustilan suunnalla on laajat niittyalueet. Kirkko on merkitty lähelle tienristeystä Knuuttilan ja Panulan välissä. Tieverkosto on kehittynyt hieman, mutta vanhat Kristiinantie ja Kyrönkankaan kesätie ovat edelleen tärkeimmät kulkuväylät. Kirkolta on nyt tieyhteys Heikkilään (nykyinen Kyntäjäntie) ja Panulasta kulkee tie Lustilaan (nykyinen Lustilantie). Kyrönjokivarteen on merkitty kolme, ja Ikkeläjoen-Sotkanluoma varteen kaksi ja Kainastonjoen varteen yksi mylly. Peltoala oli Kauhajoella 1800-luvun alussa noin 400 hehtaaria. 1800-1900-lukujen vaihteessa Kauhajoen kulttuurimaisema koki melkoisia muutoksia. Uutta peltoa raivattiin vuosisadan lopulla parissa vuosikymmenessä noin 10 000 hehtaaria laajat avoimet peltolakeudet syntyivät. 13 Kantataloja halottiin, ja torppia itsenäistyi ahkerasti. Lyhyessä ajassa syntyi noin 600 uutta itsenäistä tilaa, ja torpparipitäjästä tuli pientalonpoikien kunta. Ensimmäiset koneet otettiin käyttöön maataloudessa ja maanviljelys tehostui monella tavalla. Rautatiekin rakennettiin 1910- luvun alussa, ja Aronkylän kehitys sai suuren sysäyksen. 1920-luvulla kirkonkylän erityismerkitys hahmottuu hyvin, vaikka varsinainen taajama ei ole vielä muodostunut. 14 Jokivarsi on edelleen talojen aluetta, torpat ja pienemmät talot sijaitsevat kauempana joesta. Kituluoman varren asutus on kehittynyt merkittävästi, taloja on sen varressa jo 15. Lustila erottuu torppakyläksi; sillä suunnalla torppia tai pienempiä itsenäisiä taloja on yli kaksikymmentä. Uusia tieyhteyksiä on merkitty Heikkiläntie Koskenkylästä Yrjänäiseen sekä Aninkuja Kainaston suuntaan. Koskenkylässä, Knuuttilan talon kohdassa sekä Kituluomassa on sahat. Filppulan ja Aronkylän rajamailla joki levenee lammeksi. Vuonna 1938 peltoaukeat ovat nykyisen laajuiset, ja suurin osa keskustan nykyisin rakennetusta alueesta on vielä peltoa. 15 Asutus on lisääntynyt kaikkialla. Kirkonkylän seutu erottuu vain hieman muita alueita tiheämpänä asutuskeskittymänä. Topeeka rakennettiin kahdessa vaiheessa 1930- luvun lopulla ja se valmistui ennen sotia. Tiheimmässä rakennuksia on vuoden 1938 kartassa Hyypäntien ja Topeekan risteyksen tienoilla, Hyypäntiellä on suurin tihentymä. Toimintansa ovat aloittaneet maamieskoulu, kotitalousopisto, yhteislyseo sekä mielisairaala. Kaava-alueen kyläkeskuksissa on tyypillisesti ainakin osuuskauppa ja kansakoulu. Aronkylän liepeillä on merkittävä meijeri. Myllyjä on Koskenkylän lisäksi kirkonkylässä ja Filppulassa, Filppulaan on merkitty myös saha. Asutusta palveleva tieverkosto on tiheä, mm. Koski-Pitkäkuja, Jukola, Keevelintie, Kuusistonraitti, Vuorennevantie ja Savikyläntie asutuksineen ovat uutta.. 12 Kalmbergin kartta vuodelta 1856. Kauhajoen kaupungin arkistot. 13 Ruismäki 1987. 14 Maanmittaushallituksen Suomen kartta 1920 1:20 000. Näköispainos 2004. 15 Suomen taloudellinen kartta 1938. Kauhajoen kaupungin arkistot.
18 Kartta7: Kaava-alueen kehitys vanhoissa kartoissa. Kartat: Kalmberg 1856, Suomen kartta 1920, Suomen taloudellinen kartta 1938 ja peruskartta 1974 MML/Kauhajoen kaupungin arkistot. 1970-luvulla keskustaajama on muotoutunut Topeekan ja Puistotien varsille luterilaiselta kirkolta kotitalousoppilaitokselle. 16 Puistotie on lyhyt pätkä, joka rajaa tiiviin keskustan lännestä. Kansakoulu on rakennettu Puistotien varteen. Asutusalueina erottuvat Filppula sekä Hyypäntien ja Asevelitien varsi. Haja-asutusta on peltoaukeilla runsaasti. Latokeskittymiä on lähinnä Lustilassa, Panulan alueella ja Havuskylässä joen länsipuolella. Rahikkatie on rakennettu keskustaajaman itäpuolelle ohitustieksi. Ravirata on rakennettu taajaman länsipuolelle, sen ympärillä ei ole vielä yhtään asutusta. 16 Peruskartta 1970, maanmittauslaitos.
19 1990 Topeeka on yhä vielä pääraitti, Puistotie vain pätkä. 17 Asuinalueet ovat selvästi laajentuneet. Panulassa on jo pieni teollisuusalue, mutta Aron teollisuusalue on vasta yhden suuren rakennuksen varassa. Uusia merkkirakennuksia keskustassa ovat kaupungintalo (valmistunut 1983) ja kirjasto (valmistunut 1989). Kuva 5:Yläkuva kirkon tornista pohjoiseen Hyypäntien ja Kurikan maantien risteykseen arviolta 1900- luvun alusta, alakuva samasta kohdasta vuodelta 1929. Kuvapari osoittaa, kuinka kirkonkylän asutus alkoi tiivistyä 1920 luvulla. Kuvat Keijo Jaakolan kokoelmista. Historiatarkastelu osoittaa, että keskustaajama on alkanut muotoutua nykyisen kaltaiseksi palvelukeskustaksi vasta 1900-luvulla. Arviolta 1910-luvulla otettu valokuva osoittaa, kuinka keskustaajaman alueet olivat tuolloin vielä maaseutumaisia peltoineen ja pohjalaistaloineen. Taajama alkoi erottua maaseudusta, kun 1940- lukuun mennessä oli muodostunut tiivis palvelurypäs. Keskustaajaman ohella syntyi 1900-luvun alkupuoliskolla 17 Peruskartta vuodelta 1990. Maanmittauslaitos.