Kallahden matalikon vedenalaisen luonnon kartoitus 2015

ALLECO RAPORTTI N:O 18/2015 Kallahden matalikon vedenalaisen luonnon kartoitus 2015 Juha Syväranta Jouni Leinikki MARINE BIOLOGICAL AND LIMNOLOGICAL CONSULTANTS Veneentekijäntie 4 FI-00210 Helsinki, Finland Tel. +358 (0)45 679 0300

OTSIKKO: Kallahden matalikon vedenalaisen luonnon kartoitus 2015 PÄIVÄMÄÄRÄ: 15.12.2015 TEKIJÄ(T): Juha Syväranta ja Jouni Leinikki JULKAISU: Alleco Oy raportti n:o 18/2015 JULKAISIJA: VIITTAUSOHJE: Kansikuva: Alleco Oy, Veneentekijäntie 4, 00210 Helsinki, http://www.alleco.fi Syväranta, J. & Leinikki, J. 2015. Kallahden matalikon vedenalaisen luonnon kartoitus 2015. Alleco Oy raportti n:o 18/2015. Alleco Oy 15.12.2015. Tutkimussukeltaja Kutusärkän itärannalla 9/2015 Juha Syväranta Raportti sisältää Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa 11/2015. 2

Sisältö Johdanto... 4 Tutkimusalue ja menetelmät... 4 Maalajien ja geologisten muodostumien kartoittaminen... 5 Vesikasvillisuus... 6 Pohjaeläimet... 8 Aineiston luokittelu... 8 Luontotyypit... 9 Luontotyyppien esiintymismallit... 10 Tulokset... 11 Syvyysolosuhteet... 11 Pohjan laatu... 13 Avoimuus... 15 Vesikasvillisuus ja luontotyypit... 18 Luontotyyppien esiintymismallit... 22 Natura-luontotyypit... 27 Pohjaeläimet... 27 Tulosten tarkastelu... 28 Vesikasvillisuus... 28 Pohjaeläimet... 29 Johtopäätökset... 30 Lähdeluettelo... 31 LIITE 1: Kallvikin sukelluslinjat ja pohjaeläinnäytteiden ottosyvyydet... 32 LIITE 2: Lajien esiintymiskartat... 34 LIITE 3: Sukelluslinjojen alkuperäisaineisto ja HUB-luokitus... 53 LIITE 4: Pohjaeläinnäytteiden määritykset ja painot... 70 3

Johdanto Selvitys Kallahden matalikon vedenalaisista luontoarvoista liittyy alueen suojeluun. Helsingin Vuosaaressa sijaitsevan harjun vedenpäälliset osat on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen rauhoituspäätöksillä no 157/1973 (Kallahdenharjun luonnonsuojelualue) sekä rauhoituspäätöksellä LUO 37/1993 (Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualue). Tämä työ koskee alueen geologisia muodostumia sekä vedenalaista kasvillisuutta ja eläimistöä. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa Kallahdenharjun vedenalaisen osan suojelua varten. Lisäksi työ mahdollistaa alueen hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen vuonna 2016. Työn Alleco Oy:ltä tilasi Helsingin kaupungin ympäristökeskus/tiia Stén. Alueelta määritettiin vedenalaiset luontotyypit. Huomioon otettiin Luontotyyppien uhanalaisuusarviossa mainitut Itämeren vedenalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) ja lisäksi luontodirektiivin Natura 2000-luontotyypit (Airaksinen ja Karttunen 2001). Näiden arvioimiseksi aineisto luokiteltiin Itämeren suojelukomissio HELCOMin HUB-työkalulla (Avellan ym. 2014). Alueella on aiemmin tutkittu vesikasvillisuutta Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston toimeksiannosta (Kinnunen ja Oulasvirta 2002). Tutkimusalue ja menetelmät Kallahden matalikko sijaitsee Itä-Helsingissä, Etelä-Vuosaaressa (kuva 1). Alue sisältyy Naturakohteeseen Kallahden harju-, niitty- ja vesialueet (FI0100063). Kohdekortissa (Uudenmaan ELYkeskus, 1998) on mainittu suurimmaksi luontodirektiivin luontotyypiksi vedenalaiset hiekkasärkät (1110), joka kattaa peräti 50 % koko alueesta. Vesialue kuuluu myös valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan (Helsingin kaupunki 2008). Kuva 1. Kallahden matalikko sijaitsee Itä-Helsingissä, Etelä-Vuosaaressa. 4

Tutkimusalue käsittää Kallahdenharjun vedenalaisen osan. Tässä työssä kartoitettiin matalikon vedenalaista luontoa kaikuluotaamalla, laitesukeltammalla ja pohjaeläinnäytteillä. Maastotöistä vastasivat Alleco Oy:n tutkimussukeltajat: FM Juha Syväranta, FM Jouni Leinikki ja FM Jaakko Leppänen. Luotauksesta ja mallintamisesta vastasi Jouni Leinikki. Sukellustöistä vastasivat Juha Syväranta ja Jaakko Leppänen. Pohjaeläinnäytteet määritti Jaakko Leppänen. Maalajien ja geologisten muodostumien kartoittaminen Kallahden matalikon alue kaikuluodattiin kesäkuussa 2015. Luotausaineiston perusteella laadittiin alustavat kartat alueen pohjan muodoista, syvyysolosuhteista ja maa-aineksen laaduista. Karttojen avulla sijoitettiin tutkimusalueelle 20 sukelluslinjaa (kuva 2), joilta kerättiin aineistoa vesikasvillisuudesta ja pohjaeläimistöstä vedenalaisten luontotyyppien selvittämiseksi. Pohjanmuotojen, maa-ainesten laadun ja syvyyden tutkimiseen käytettiin veneeseen kiinteästi asennettua Lowrance HDS Gen2 Touch kaikuluotain karttaplotteri-yhdistelmälaitetta, jolla voidaan tuottaa sekä syvyys- että viistokaikuaineistoa. Luotausta varten haettiin Aluevalvontalain mukainen tutkimuslupa Puolustusvoimilta. Alue luodattiin noin 20 metrin välein sijoitetuilla linjoilla. Luotauksen ulkopuolelle jäivät veneelle liian matalat (alle 0,5 m) alueet. Syvyysaineiston avulla alueesta laadittiin digitaalinen syvyysmalli, jota käytettiin syvyyskäyrien piirtämisessä sekä pohjan muotojen tulkinnassa. Maa-ainesten laatua tulkittiin viistokaikuaineistosta sekä pohjan muodoista. Lisäksi apuna käytettiin Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimittamia ilmakuvia. Alustavan tarkastelun perusteella määritettiin 65 tarkastuspistettä, joissa maa-aineksia katsottiin veneestä laskettavan videokameran avulla. Kerätyt aineistot syötettiin paikkatietojärjestelmään, jossa havaitut maa-ainesesiintymät rajattiin. Maa-ainekset luokiteltiin seuraavasti: lieju, savi, hiekka, sora (20 60 mm), kivet (60 600 mm), lohkareet (yli 600 mm) ja kallio. Alueen avoimuutta ilmennettiin iswm-indeksillä, joka on syvyystiedoilla parannettu versio Martin Isaeuksen kehittämästä SWM-indeksistä (Isæus 2005). Siinä otettiin huomioon tuulet maalis lokakuun ajalta vuosina 2013 ja 2014 jaettuina 16 ilmansuuntaan, tuulten pyyhkäisymatkat sekä veden syvyys. 5

Kuva 2. Tutkimusalue ja sukelluslinjojen sijainti. Vesikasvillisuus Vedenalaista kasvillisuutta selvitettiin laitesukeltamalla. Sukellettavat linjat sijoitettiin alueen syvyys-, pohjanlaatu- ja avoimuustietojen perusteella siten, että ne edustivat alueen luontoa mahdollisimman monipuolisesti (kuva 2). Linjojen päätepisteiden koordinaatit oli määritelty etukäteen siten, että linjat olivat 100 metrin pituisia (kuva 2, liite 1). Poikkeuksena tästä olivat 6

Kallahdenniemen laajalla länsipuolisella matalikolla sijaitsevat linjat 2 ja 19, jotka olivat erittäin matalia (kuva 2, liite 1). Ne kartoitettiin 200 metrin pituudelta kahlaamalla, ja havaintojen sijainnit määritettiin satelliittipaikantimen avulla. Linjat tutkittiin 28.7. 19.8.2015. Ennen sukellusta linjan alku- ja loppupisteiden väliin vedettiin metrin välein merkitty, uppoava köysi. Sukeltaja ui linjan syvään päähän ja alkoi kirjata muistiin tietoja syvyysmetreittäin tai korkeintaan 10 pituusmetrin välein (kuva 3). Havaintopisteen koko oli 4 neliömetriä, ja se ulottui pituusmitastaan 1 metrin kohti rantaa ja 2 metriä linjan kummallekin puolelle. Havaintopisteiltä kerättävät tiedot olivat: etäisyys rannasta syvyys irtonaisen sedimentin määrä (taulukko 1) pohjanlaatujen peittävyydet (yhteensä 100 %) eri levä- ja kasvilajien sekä alustaan kiinnittyneiden eläinten peittävyydet ja keskimääräiset korkeudet mahdolliset muut huomiot Kuva 3. Tutkimussukeltaja keräämässä havaintoja vesikasvillisuudesta. Taulukko 1. Sedimentin runsausasteikko Runsaus Selite Kuvaus 0 Ei lainkaan 1 Vähän Sedimentti ei peitä kasveja, mutta pohjalla varsinkin vaakapinnoilla voi kädellä aikaansaadulla virtauksella sedimenttiä havaita 2 Kohtalaisesti Sedimenttiä varsinkin vaakapinnoilla, mutta itse vesikasvien päällä tuskin havaittavasti 3 Melko paljon Sedimenttiä havaittavasti myös vesikasvien päällä 4 Paljon Vaakapinnoilla 0,5 1 cm kerros, peittää pienimmät levät niin, että lajintunnistuksen tekemiseksi pitää poistaa sedimentti levien päältä 5 Erittäin paljon Vaakapinnoilla yli 1 cm kerros, peittää yleensä rihmalevät 7

Pohjaeläimet Vesikasvillisuustietojen ohella kultakin sukelluslinjalta kerättiin näytteet kaivautuneista pohjaeläimistä. Kaikki näytteet otetiin 20.8.2015, jolloin jokainen linja oli jo kertaalleen sukellettu kasvillisuustietojen keruun yhteydessä. Erillisellä näytteenotolla pyrittiin siihen, että alueen pohjanlaadut tunnettaisiin mahdollisimman tarkasti ja pohjaeläinnäytteet otettaisiin keskenään vertailukelpoisilta paikoilta. Näytteet pyrittiin ottamaan 1,5 metrin syvyydestä ja pehmeiltä pohjilta. Työhön käytettiin putkinoutimia, joiden sisähalkaisija on 68 mm (kuva 4). Sukeltaja otti kolme rinnakkaisnäytettä kultakin linjalta, paitsi erittäin matalilta linjoilta 2 ja 19 Kallahdenniemen länsipuolella. Muutamilla Kutusärkän linjoilla näytteet jouduttiin ottamaan hieman mainittua syvemmältä, sillä pehmeää pohjaa ei esiintynyt vielä 1,5 metrin syvyydessä. Näytteet määritettiin lajilleen, ja kunkin näytteen pohjaeläinyksilöt punnittiin 0,001 gramman tarkkuudella. Pienimmissä näytteissä käytettiin tarkkuusvaakaa, jolla päästiin neljän desimaalin tarkkuuteen. Tuloksissa kolmea rinnakkaisnäytettä on käsitelty yhtenä kokonaisuutena, joten mahdollinen näytteiden välinen vaihtelu tasoittuu. Pohjaeläinnäytteiden syvyystiedot on esitetty yhdessä sukelluslinjojen koordinaattien kanssa liitteessä 1. Täydellinen pohjaeläinaineisto on esitetty liitteessä 4. Kuva 4. Sukeltamalla kerätyt putkinoudinnäytteet Kutusärkän linjalta 14. Aineiston luokittelu Sukelluslinjoilta kerätyt havainnot luokiteltiin HELCOM HUB-työkalun avulla (Avellan ym. 2013), jotta voitiin ottaa kantaa vedenalaisten luontotyyppien esiintymiseen. HUB on koko Itämeren alueelle yhtenäinen vedenalaisten biotooppien, habitaattien ja yhteisöjen luokittelutyökalu, joka perustuu laajaan biologiseen aineistoon. 8

HUB perustuu kuusiportaiseen hierarkiaan. Tasot yhdestä neljään koskevat fyysistä elinympäristöä. 5. porras on yhteisötaso, ja tarkin 6-taso määritetään tietyn taksonin, esimerkiksi sukutason vallitsevuuden perusteella. Niiltä osin kun ei päästä 6 tasolle, voidaan kaikki biotoopit luokitella yhteisötasolle. Kallahden aineistossa taso 5 kuvaa tyypillisesti kasvillisuuden tiettyä elomuotoa, kuten putkilokasveja, ja taso 6 kasvillisuuden sukua tai jopa lajia. HUB-luokittelu arvostaa monivuotista lajistoa. Luokittelu antaa vallitsevaksi lajistoksi monivuotisen lajiston, jos sen peittävyys on yli 10 % pohjan pinta-alasta riippumatta siitä, mikä yksivuotisen lajiston peittävyys on. Näin ollen yhteisö voi olla esimerkiksi rakkoleväkasvusto, vaikka rakkolevä peittäisi vain 15 % ja yksivuotinen rihmalevä 30 %. Luontotyypit Itämeren vedenalaiset luontotyypit on kuvattu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviossa (Raunio ym. 2008). Kallahden tutkimusalueella tulevat uhanalaisista luontotyypeistä kyseeseen meriajokasyhteisöt, näkinpartaisniityt, kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt ja punaleväyhteisöt (taulukko 2). Kaksi viimeksi mainittua kuuluvat Suomenlahdella luokkaan vaarantunut (VU). Meriajokasyhteisöt on todettu valtakunnan tasolla erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi (EN). Merialueista Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä luokaksi on arvioitu erittäin uhanalainen (EN), Suomenlahdella tiedot luokittelun tekemiseksi on katsottu riittämättömiksi. Näkinpartaisniityt on meriajokasyhteisöjen tavoin arvioitu koko maassa erittäin uhanalaisiksi (EN), vaikka tiedot eri merialueiden tasolla ovatkin pääosin puutteellisia luokituksen tekemiseksi (taulukko 2). Uhanalaisten luontotyyppien lisäksi tutkimusalueella voidaan tavata elinvoimaisiksi (LC) luokiteltuja hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöjä ja näiden alapuolella kasvavia sublitoraalin rihmaleväyhteisöjä, joiden luokitus on koko valtakunnan tasolla silmälläpidettävä (NT). Suomenlahdella sublitoraalin rihmaleväyhteisöjen uhanalaisuudesta ei ole arviota. Lisäksi putkilokasviyhteisöt voivat kuulua luontotyyppiin uposkasvivaltaiset pohjat, joiden uhanalaisuudesta ei ole Suomenlahdella arviota. Taulukko 2. Itämeren vedenalaiset luontotyypit, joita tutkimusalueella voidaan tavata. Osa luontotyypeistä on arvioitu vaarantuneeksi tai erittäin uhanalaiseksi. Yksikään luontotyypeistä ei kuulu korkeimpaan luokkaan äärimmäisen uhanalainen (CR). Raunio ym. (2008) mukaan. Luontotyyppi Uhanalaisuus Suomenlahdella Uhanalaisuus koko maassa Meriajokasyhteisöt Puutteellisesti tunnettu (DD) Erittäin uhanalainen (EN) Näkinpartaisniityt Puutteellisesti tunnettu (DD) Erittäin uhanalainen (EN) Uposkasvivaltaiset pohjat Puutteellisesti tunnettu (DD) Vaarantunut (VU) Rakkoleväyhteisöt Vaarantunut (VU) Vaarantunut (VU) Punaleväyhteisöt Vaarantunut (VU) Erittäin uhanalainen (EN) Hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt Elinvoimainen (LC) Elinvoimainen (LC) Sublitoraalin rihmaleväyhteisöt Puutteellisesti tunnettu (DD) Silmällä pidettävä (NT) 9

Luontotyyppien esiintymismallit Tärkeimpien alueella esiintyvien HUB-luontotyyppien (Avellan ym. 2013) esiintymistä tutkittiin mallinnuksen avulla. Esiintymistä selittävinä muuttujina käytettiin syvyyttä, aallokon vaikutusta sekä pohjan laatua. Nämä muuttujat vaikuttavat yleisesti kasvillisuuden esiintymiseen, minkä lisäksi ne voidaan esittää koko alueelta. Mikäli mallinnettava luontotyyppi oli harvinainen ja esiintyi vain alle kymmenellä havaintopisteellä, määritettiin sen suotuisaksi ympäristöksi kustakin muuttujasta sen suurin ja pienin arvo niillä pisteillä, joilla sitä esiintyi. Yleisemmillä luontotyypeillä määritettiin näiden arvojen keskiarvon molemmin puolin 95% luotettavuusvälillä olevat arvot hyvin suotuisiksi ja niiden ylä- ja alapuolella olevat arvot melko suotuisiksi esiintymisen ylä- ja alarajoihin asti. Taulukossa 3 on esitetty mallien pohjana käytetyt arvot. Saaduista arvoista tehtiin paikkatietojärjestelmässä alueet, jotka yhdistettiin leikkaamalla niin, että niiden yhteiset alueet määritettiin yleisille luontotyypeille hyvin suotuisaksi tai melko suotuisaksi ja harvinaisille luontotyypille suotuisaksi. Taulukko 3. Mallinnuksessa käytetyt muuttujat. Yleiset luontotyypit saivat luokan hyvin suotuisa tai melko suotuisa, harvinaiset luontotyypit luokan suotuisa. Luontotyyppiin AA.*1B kuuluu useita HUB-tason luokkia. Luontotyyppi Suotuisuus Syvyys m Aallokon vaikutus pohjalla iswm AA.*1B Uposkasvit lukuun ottamatta näkinpartaisia ja meriajokasta AA.J1B7 Meriajokkaan vallitsema hiekkapohja AA.J1B4 Näkinpartaisten vallitsema hiekkapohja AA.A1C1 Rakkolevän vallitsemat kivija kalliopohjat Aallokon vaikutus pinnalla iswm Min Maks Min Maks Min Maks Hyvin suotuisa 1,40 1,80 2,30 7,10 51,00 65,70 Melko suotuisa 0,00 3,80 0,00 76,00 0,50 164,10 Pohjan laatu Hiekka, sora, kivikko Suotuisa 1,95 2,52 0,00 1,00 55,78 104,28 Hiekka Suotuisa 0,00 0,22 0,48 8,00 5,00 26,74 hiekka Hyvin suotuisa 1,00 1,50 2,70 15,90 70,00 131,90 Melko suotuisa 0,20 2,80 0,00 76,00 5,60 246,40 Kallio, kivikko 10

EU:n luontodirektiivin Natura 2000-luontotyyppejä on merelle ja rannikolle luokiteltu kaikkiaan 20. Meren ja rannikon luontotyypit ovat keskenään varsin erilaisia, ja niiden erotusperusteet voivat olla kasvitieteellisiä tai geologisia (Airaksinen ja Karttunen 2001). Osa luontotyypeistä käsittää vain vedenalaista luontoa, toiset myös hydrolitoraalin yläpuoleisia osia, kuten rantavallit tai rantaniityt. Tässä työssä keskityttiin ennen kaikkea vedenalaisiin luontotyyppeihin. Kallvikin tutkimusalueella luontotyypeistä tulevat kyseeseen lähinnä vedenalaiset hiekkasärkät (1110) ja harjusaaret (1610). Tulokset Luotauksen ja mallinnuksen avulla luotiin pohjanlaatuaineisto, jota tarkennettiin sukeltajan tekemillä havainnoilla eri pohjanlaaduista. Sukelluslinjojen avulla saatiin kerättyä vesikasvi- ja luontotyyppiaineisto. Putkinoudinnäytteiden avulla selvitettiin tutkimusalueen kaivautunutta pohjaeläimistöä. Seuraavassa on kuvattu Kallahden harjun vedenalaisen osan pohjan laadut, vesikasvillisuus ja pohjaeläimet. Täydelliset aineistot ovat liitteissä 1, 2, 3 ja 4. Syvyysolosuhteet Alue on enimmäkseen matalaa (kuva 5). Harjumuodostuma on leveä Kallahdenniemen ympäristössä, etenkin niemen länsi- ja lounaispuolella. Muodostuma jatkuu noin luodekaakkosuuntaisena kapeana harjanteena Santisesta etelään. Etenkin Santisen ja Ison Leikosaaren välinen vesialue on erittäin matalaa (kuva 5); suurin syvyysluokka saarten välissä on 1,0 1,5 metriä. Ison Leikosaaren ja Kutusärkän välissä on kapea alue, jossa vesisyyvyys on 3,0 5,0 metriä (kuva 5). Saarten välissä kulkee myös veneväylä. Kutusärkän pohjoisreunalla pohja nousee uudestaan jyrkkänä somerikkona ja soraikkona noin syvyyteen -0,2 metriä keskivedenkorkeudella (kuva 6). Näillä kohden kulkee veneväylä. Harju päättyy pitkän ja kapean Kutusärkän eteläpuolellla, missä vesialue syvenee melko nopeasti kymmeneen metriin. 11

Kuva 5. Syvyydet ja pohjan muodot. 12

Kuva 6. Kutusärkän pohjoisreuna nousee jyrkästi veneväylän reunassa. Kuvassa vedenkorkeus on noin -0,4 metriä keskivedenkorkeudesta. Pohjan laatu Eri pohjan laatujen esiintymiseen vaikuttavat suuresti avoimuus ja aallokon voimakkuus. Suurin osa alueen pohjista on hiekkaa, jolla on harvakseltaan erikokoisia kiviä ja lohkareita (kuva 7). Koska alue on osa harjumuodostumaa, voidaan kivikon olettaa olevan jäätikkövirtojen pohjalle huuhtoutunutta ja myöhemmin rantavoimille altistumisen seurauksena valikoitunutta karkeampaa ainesta. Sorapohjia on selvästi vähemmän kuin hiekkaa. Soraa on etenkin alueen eteläosassa Kutusärkän ympäristössä, Santisen etelä- ja itäpuolella sekä Ison Leikosaaren luoteiskärjessä. Santisen ympäristöstä on nostettu 1970-luvulla toista miljoonaa kuutiota hiekkaa (Sartti 1977). Tämä on todennäköisesti vaikuttanut osaltaan sorapohjan syntymiseen. Kalliopaljastumia on hyvin vähän. Niitä on esimerkiksi Kallahdenniemen eteläkärjessä linjalla 1. Liejuista savea havaittiin luotauksen yhteydessä kahdessa pienessä painanteessa. Sukelluslinjoilla savea ei havaittu. 13

Kuva 7. Maa-ainekset. Niillä alueilla, missä avoimuusindeksi on suuri, hiekka ei ulotu pintaan asti. Suojaisilla paikoilla tavataan sitä vastoin pintaan asti ulottuvia hiekkarantoja (kuva 8). 14

Kuva 8. Luonnonhiekkaranta Santisen pohjoispuolen linjalla 5. Avoimuus Avoimuus kasvaa tutkimusalueella pohjoisesta etelään (kuva 9). iswm-arvot ovat moninkertaisia Kutusärkän avoimen eteläkärjen ja suojaisan Kallahdenniemen välillä (kuva 9). 15

Kuva 9. Avoimuus aallokon vaikutukselle pinnalla. Mikäli tarkastellaan aallokon vaikutusta pohjalla, tilanne näyttää kuitenkin toisenlaiselta (kuva 10). Tällöin paljastuu, että aallokon voima kohdistuu erityisesti syvemmän veden äärellä oleviin mataliin pohjiin. Kallahdenniemen lounaispuolella oleva laaja matalikko on suojainen, koska aaltojen energia kuluu sen reunaosissa pohjan ja veden väliseen kitkan voittamiseen. Tällä on merkitystä etenkin putkilokasveille, jotka esiintyvät pääosin alle kolmen metrin syvyisessä vedessä. 16

Kuva 10. Avoimuus aallokon vaikutukselle pohjalla. 17

Vesikasvillisuus ja luontotyypit Tutkimusalueen sukellus- ja kahlauslinjoilla tehtiin yhteensä 225 neljän neliömetrin suuruista havaintopistettä. Aineisto antaa kattavan kuvan Kallahden matalikon vedenalaisesta kasvillisuudesta ja luontotyyppien esiintymisestä. Sukelluslinjojen vesikasvillisuus koostui pehmeän pohjan putkilokasveista ja kovan pohjan levistä. Hiekka- ja sekapohjalla viihtyvät uposkasvit olivat yleisin kasvillisuuden elomuoto. Ryhmä pitää sisällään putkilokasveista muun muassa vidat, haurat, hapsikat ja ärviät sekä lisäksi ritsoideilla kiinnittyvät näkinpartaislevät. Lajisto oli varsin monipuolinen: neljä näkinpartaislajia, kolme vitaa, kaksi hauraa, kaksi hapsikkaa, yksi ärviä unohtamatta alueen kruunua, meriajokasta. Uposkasviyhteisön valtalajit olivat hapsivita Stuckenia pectinata, ahvenvita Potamogeton perfoliatus, isohaura Zannichellia major ja merihaura Zannichellia palustris. Kovan pohjien leviä havaittiin yhteensä 18. Lajisto koostui kolmesta viherlevästä, kuudesta punalevästä ja yhdeksästä ruskolevälajista. Sedimentin määrä oli keskimäärin varsin vähäinen. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että tutkimuslinjat sijaitsivat hyvin matalassa vedessä, jossa sedimenttiä ei juurikaan pääse kertymään. Lisäksi veden vaihtuvuus tutkimusalueella on varsin hyvä. Sedimentin määrä kullakin sukelluslinjalla on koottu liitteeseen 3. Seuraavassa on esitelty tulokset kultakin tutkimuslinjalta tiivistetysti. Eri kasvilajien esiintymiskartat on koottu liitteeseen 2 ja kunkin havaintopisteen HUB-luokitukset liitteeseen 3. : linjat 14, 15, 16, ja 17 Tutkimusalueen mereisimmät ja avoimimmat linjat sijaitsevat Kutusärkän ympäristössä. Linja 16 särkän lounaispuolella ja linja 17 särkän eteläpuolella ovat kaikkein tuulelle alttiimmat. Kivikkopohja ulottui niin syvälle, että putkilokasviyhteisöjä ei näillä linjoilla juuri havaittu. Kasvillisuus koostui pääosin kovien pohjien levistä. Linjan 16 kaksi yleisintä HUB-luokkaa olivat kovien ja sekapohjien rakkoleväyhteisöt (kuva 11) sekä kovien pohjien monivuotisten rihmalevien yhteisöt. Linjan 17 yleisimpiä yhteisöjä olivat syvässä osassa kovien ja sekapohjien rakkoleväkasvustot ja matalassa osassa kovien pohjien yksivuotiset rihmalevät. Linja 15 Kutusärkän itärannalla ja linja 14 särkän pohjoispuolella ovat huomattavasti edellä mainittuja suojaisempia. Linjalla 15 tavattiin ennen kaikkea hiekka- ja sekapohjien haurayhteisöjä. Lisäksi linjan syvässä päässä kasvoi 1 3 metrin syvyydessä jouhilevää sekapohjalla. Linja 14 kulki hyvin matalassa vedessä Kutusärkän harjunosaa myöten. Pohjanlaatu oli kivikkoa, ja yleisin yhteisö sen vuoksi kivikkopohjien yksivuotiset rihmalevät. Vain kahdella havaintopisteellä yhdestätoista olivat vallitsevina putkilokasveihin kuuluvat vidat. 18

Kuva 11. Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisö Kutusärkässä. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä Kutusärkällä esiintyivät kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt, hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt ja sublitoraalin rihmaleväyhteisöt. Linjoilla 16 ja 17 esiintyi myös kovilla pohjilla viihtyvä punaleväyhteisöjen luontotyyppi, joka ei ole alueella yleinen. Linjalla 16 HUB-luokituksen monivuotiset rihmalevät koostuivat Polysiphonia-suvun punalevistä. Linjalla 17 HUB-luokituksen yksivuotiset rihmalevät olivat monin paikoin punahelmilevää Ceramium tenuicorne. : linjat 11, 12, 13 ja 18 Ison Leikosaaren linjat ovat hieman erilaisia tuulelle avoimemman eteläpuolen ja suojaisemman pohjoispuolen välillä. Eteläpuolen linjoilla 11 ja 18 vallitseva pohjanlaatu vaihteli hiekasta ja sekapohjasta aina kiviin ja lohkareisiin. Niinpä kasvillisuuden valtalajeina olivat milloin haurat tai vidat, milloin kovien pohjien rakkolevä. Lisäksi molemmilla etelärannan linjoilla havaittiin meriajokasyhteisö (kuva 12). Niityn dominoiva laji oli meriajokas, mutta sen joukossa kasvoi myös vitoja ja hauroja (kuva 12). Linjalla 18 meriajokas peitti pienellä alalla enimmillään 60 % pohjasta. Ison Leikosaaren pohjoispuolella esiintyi hiekka- ja sekapohjia, joilla kasvoi lähes puhtaasti pehmeän pohjan putkilokasviyhteisöjä. Linjalla 12 vallitsevina kasveina olivat vidat, linjalla 13 puolestaan haurat. Linjan 12 matalassa päässä esiintyi vallitsevana myös rakkolevää. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä esiintyvät Ison Leikosaaren pohjoisrannoilla lähinnä uposkasvivaltaiset pohjat. Saaren etelärannalla esiintyvät niin meriajokasyhteisöt, kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt kuin uposkasvivaltaiset pohjat. 19

Kuva 12. Meriajokasyhteisö Ison Leikosaaren linjalla 11. Santinen: linjat 5, 6, 7, 8 ja 10 Santisen ympäristössä on pääosin hiekka- ja sekapohjia. Sukelluslinjoilla esiintyi uposkasviyhteisöjä, joiden valtalajeja olivat etenkin vidat ja haurat. Linjoilla 6 ja 10 esiintyi pääosin harvoja sekapohjien uposkasviyhteisöjä. Linjojen 6 ja 8 syvissä osissa esiintyvä kasvillisuus oli niin niukkaa, että ne saivat niiltä osin HUB-luokitukseksi kaivautuneiden pohjaeläinten yhteisön. Kaiken kaikkiaan harvalajisin oli luoteisrannan linja 10, jossa vain yhdellä havaintopisteellä esiintyi runsaasti merihauraa. Kivikkoa ja kalliota tavattiin lähinnä rantaviivan tuntumassa linjoilla 7 ja 8. Näillä linjoilla esiintyi sen vuoksi uposkasviyhteisöjen lisäksi myös rakkoleväyhteisöjä, ja kasvillisuuden peittävyydet rantaviivan tuntumassa olivat isompia kuin muilla Santisen linjoilla. Saaren suojaisimmalla linjalla 5 esiintyi vain uposkasviyhteisöjä. Vallitsevina lajeina olivat vidat ja haurat, yhdessä tapauksessa myös meriajokas. Hiekka- ja sekapohjasta koostuva linja päättyy luonnon hiekkarantaan. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä tavataan Santisen ympäristössä kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöjä, uposkasvivaltaisia pohjia sekä meriajokasyhteisö tosin vain yhdellä linjan 5 havaintopisteellä. Haapasaari ja Prinsessa: linjat 3, 4 ja 9 Kallahdenniemen ja Santisen välissä sijaitsevat saaret kuuluvat samaan avoimuusluokkaan. Haapasaaren linja 3 on puhdasta hiekkapohjaa lukuunottamatta jyrkkää rantakalliota. Jyrkkä on myös kasviyhteisöjen raja: linja koostuu vitavoittoisesta uposkasviyhteisöstä, kunnes vastaan tulee rantakallion tiheä rakkoleväyhteisö. Haapasaaren linjalla 9 on hiekkapohjien lisäksi myös pieni määrä sekapohjaa. Kasviyhteisöt ovat samanalaisia kuin linjalla 3: vitavoittoinen uposkasviyhteisö, jossa kasvaa myös hauroja. 20

Prinsessan linjalla 4 pohjanlaatu vaihtelee enemmän kuin Haapasaaressa. Sukelluslinjan syvässä osassa esiintyi hiekka- ja sekapohjien vitavoittoisia uposkasviyhteisöjä ja matalassa osassa kivikkopohjien rakkoleväyhteisöjä. Lisäksi monivuotisiin punaleviin kuuluvaa haarukkalevää Furcellaria lumbricalis oli paikoin niin runsaasti, että se oli dominoiva laji. Tämä havainto on hiekkapohjavaltaisella Kallvikin matalikolla harvinainen. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä saarilla esiintyi uposkasviyhteisöjä, kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöjä ja yksi punaleväyhteisö. Kallahdenniemi: linjat 1, 2, 19 ja 20 Linjat 2 ja 19 sijaitsevat Kallahdenniemen länsipuolisella matalikolla, ja kartoitus tehtiin sukeltamisen sijaan kahlaamalla. Linjat olivat sukelluslinjoja pidempiä eikä niiden vesisyvyys juuri muuttunut linjan varrella; syvyys vaihteli välillä 0,05 0,45 metriä (syvyyslukemaa ei ole korjattu keskivedenkorkeuden mukaan). Linjoilla esiintyi lähes yksinomaan hiekkapohjia. Vallitsevia kasveja olivat yleisimmin haurat. Lisäksi muutamalla havaintopisteellä vallitsivat näkinpartaiset (kuva 13). Linjalla 20 niemen itäpuolella esiintyi vain hiekkapohjia, ja kaikilla havaintopisteillä kasvoivat vallitsevina uposkasvit. Vallitseva yhteisö oli yleisimmin vidat, kahdessa tapauksessa merihapsikka ja aivan rantaviivan tuntumassa näkinpartaiset (kuva 13). Linjalla 1 Kallahdenniemen kärjessä esiintyi syvällä puhtaita hiekkapohjia, kunnes linjan matalassa päässä oli alueella harvinaista silkkaa kalliopohjaa. Hiekkapohjilla vallitsevina kasvoivat pääosin vidat ja yhdessä tapauksessa haurat. Kivikkopohjalla kasvoi rakkoleväyhteisö, joka peitti rannan läheisyydessä pohjasta peräti 100 %. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä esiintyy Kallahdenniemen ympäristössä etenkin uposkasvivaltaisia pohjia. Toiseksi yleisin luontotyyppi on näkinpartaisniityt, joille alueen suojaisuus nähtävästi sopii hyvin. Lisäksi tavataan kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöjä, tosin vain linjalla 1. Kuva 13. Näkinpartaisniitty. Kuva ei ole Kallahden tutkimusalueelta. 21

Luontotyyppien esiintymismallit Mallinnuksen avulla arvioitiin suotuisuutta tietyn luontotyypin esiintymiselle Kallahden matalikon alueella. Tarkasteluun otettiin neljä eri HUB-luontotyyppiä, jotka vertautuvat hyvin myös luontotyyppien uhanalaisuusarviossa kuvattujen Itämeren vedenalaisten luontotyyppien kanssa. Mallinnetut luontotyypit ovat uposkasvivaltaiset pohjat (kuva 14), hiekkapohjien meriajokasyhteisöt (kuva 15), näkinpartaisniityt (kuva 16) sekä kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt (kuva 17). Kallahden matalikon alueesta suurin osa on uposkasveille melko suotuisaa tai hyvin suotuisaa (kuva 14). Malli sisältää vidat, haurat, hapsikat ja ärviät, joten ryhmän sisällä on suuri lajikirjo. Sen vuoksi ryhmän sisällä on myös eroja siinä, kuinka avoimilla paikoilla lajit kasvavat. Meriajokasyhteisöille malli antaa suotuisia elinympäristöjä läpi koko tutkimusalueen (kuva 15). Tämä nostaa alueen arvoa, onhan luontotyyppi Suomenlahdella varsin harvinainen. Kallahdenniemen eteläpuolella on laaja suotuisan elinympäristön alue, jossa ei kuitenkaan havaittu meriajokasta. Sukelluksilla meriajokasta havaittiin vain Ison Leikosaaren eteläpuolella ja Santisen pohjoispuolella. Näkinpartaisyhteisöt viihtyvät matalilla hiekkapohjilla melko suojaisilla alueilla. Tämä näkyy erittäin hyvin esiintymismallissa (kuva 16): ainoastaan Kallahdenniemen suojaisilla hiekkarannoilla oli merkittäviä alueita, joissa luokka oli suotuisa. Malli noudatti todellisia havaintoja. Näkinpartaisia tosin esiintyi vähäisiä määriä aina Kutusärkältä Kallahdenniemelle, mutta vain niemen lähettyvillä näkinpartaisia kasvoi niin tiheästi, että ne voitiin luokitella näkinpartaisyhteisöiksi. Rakkoleväyhteisöille soveltuvaa kallio- ja kivikkopohjaa on alueella vain vähän. Mallinnus antaa hyvin suotuisan luokan Ison Leikosaaren etelärannalle ja pienelle alueelle Kallahdenniemen etelärannalle (kuva 17). Jälkimmäisessä havaittiinkin tutkimuksen suurimmat rakkolevän peittävyydet. 22

Kuva 14. Uposkasviyhteisöille suotuisat alueet (pois lukien meriajokas ja näkinpartaiset). 23

Kuva 15. Meriajokasyhteisöille suotuisat alueet. 24

Kuva 16. Näkinpartaisyhteisöille suotuisat alueet. 25

Kuva 17. Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöille suotuisat alueet. 26

Natura-luontotyypit Valtaosa tutkimusalueesta kuuluu Natura-luontotyyppiin vedenalaiset hiekkasärkät (1110), jota esiintyy glasifluviaalisilla kerrostumilla. Luontotyyppiin luetaan rannanläheiset hiekkasärkät aina 20 metrin syvyyteen saakka. Pohjanlaatu on hiekkaa, ja joukossa esiintyy kiviä ja lohkareita. Alueen koko vedenalainen osa täyttää geologialtaan erinomaisesti luontotyypin kriteerit. Luontotyypin kasvilajistoon kuuluvat mukulanäkinparta Chara aspera, merisykeröparta Tolypella nidifica, hapsivita Stuckenia pectinata, merihapsikka Ruppia maritima, kiertohapsikka Ruppia cirrhosa ja meriajokas Zostera marina. Kaikkia edellä mainittuja lajeja esiintyy alueella, ja kartoituksen perusteella vedenalainen osa täyttää myös kasvillisuutensa puolesta luontotyypin vedenalaiset hiekkasärkät (1110) kriteerit. Alueen vedenpäällinen osuus kuuluu luontotyyppiin harjusaaret (1610). Luontotyypin määritelmänä on, että saari on muodostunut jäätikön sulamisvesien kuljettamasta, verrattaen hyvin lajitellusta hiekka- tai sora- tai harvemmin moreeniaineksesta. Harjusaarten arvo on etenkin geomorfolgisessa ja biologisessa kokonaisuudessa (Airaksinen ja Karttunen 2001). Harjusaarten (1610) luontotyyppiin kuuluvasta vedenalaisesta lajistosta havaittiin punahelmilevä Ceramium tenuicorne, mukulanäkinparta Chara aspera, jouhilevä Chorda filum, viherahdinparta Cladophora glomerata, rakkolevä Fucus vesiculosus, lettiruskolevä Pilayella littoralis, hapsivita Stuckenia pectinata, merivita Stuckenia filiformis, ahvenvita Potamogeton perfoliatus ja tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum. Ainoastaan kalvasärviä Myriophyllum sibiricum uupui luontotyypin vedenalaisesta lajistosta. Luontotyypissä kuvataan myös vedenpäällinen kasvillisuus, jota ei tutkittu tässä selvityksessä. Geologiansa puolesta alueen saaret täyttävät luontoyypin harjusaaret (1610) kriteerit. edustaa luontotyypin matalaa ja puutonta saarta, ja Santinen puolestaan korkeampia saaria, joilla menestyy mäntykangas. Pohjaeläimet Kaivautuneista pohjaeläimistä kerättiin näytteet yhteensä 18 paikalta sukelluslinjojen matalasta päästä. Näytteenoton tavoitesyvyys oli 1,5 metriä. Toteutunut syvyys vaihteli välillä 1,5 3,6 metriä (liite 1). Tuloksissa esitetään linjojen kolme rinnakkaisnäytettä yhdistettynä. Täydelliset pohjaeläinten määritykset painoineen on esitetty liitteessä 4. Yleisimpiä havaittuja lajeja olivat liejusimpukka Macoma baltica, monisukasmadoista merisukasjalkainen Hediste diversicolor ja amerikansukasjalkainen Marenzelleria viridis, harvasukasmadot Polychaeta sekä katkat Gammarus spp.. Näytteissä oli keskimäärin seitsemän lajia (vaihteluväli 3 13). Eniten lajeja havaittiin Santisen eteläpuolella sijaitsevalla linjalla 11, jossa näytteet otettiin meriajokasyhteisön hiekkalaikulta (taulukko 4). Kunkin linjan vallitseva pohjaeläinlaji määritettiin kaikkien kyseisen lajin yksilöiden yhteispainon perusteella (taulukko 4). Vallitseva laji oli yleisimmin liejusimpukka, yhteensä kahdellatoista näytteenottopaikalla. Kolmessa tapauksessa vallitseva laji oli monisukasmatoihin kuuluva merisukasjalkainen, yhdessä tapauksessa hietasimpukka ja niin ikään yhdessä tapauksessa äyriäisiin kuuluva merikatka (taulukko 4). Lisäksi yhdessä tapauksessa liejusimpukka ja merisukasjalkainen olivat lähes yhtä runsaita, eli niillä esiintyi kodominanssia. Kaiken kaikkiaan simpukka oli siis vallitseva laji yli kolmessa tapauksessa neljästä. 27

Luokka- tai muulla ylemmällä hierarkisella tasolla olivat suurimpia ryhmiä simpukat, monisukasmadot, kotilot ja äyriäiset. Esimerkiksi hyönteistoukkien biomassa oli häviävän pieni muihin ryhmiin verrattuna. Taulukossa 4 on esitetty kaivautuneiden pohjaeläinten suurimmat ryhmät painon perusteella. Simpukat olivat kaiken kaikkiaan vallitseva pohjaeläinryhmä yli kahdella linjalla kolmesta (taulukko 4). Vain tutkimusalueen avoimimmilla linjoilla Kutusärkässä ja Iso-Leikosaaren etelärannalla oli valtalaji joko merisukasjalkainen tai merikatka. Kutusärkän linjalta 17 oli vaikeaa saada edustavia näytteitä karkean pohjan vuoksi. Linjan laji- ja yksilömäärät ovat todennäköisesti sen vuoksi varsin alhaisia. Taulukko 4. Painoltaan vallitseva pohjaeläinlaji, lajien lukumäärä sekä tärkeimpien ryhmien painosummat (g) kullakin näytteenottopaikalla. Kaikki luvut on laskettu kolmen putkinoudinnäyteen yhdistelmästä. Linjan numero Valtalaji Lajeja Simpukat Monisukasmadot Kotilot Äyriäiset 1 Kallvik liejusimpukka 8 0,855 0,42 0,015 0,002 3 Haapasaari liejusimpukka 10 0,444 0,163 0,007 0,007 4 Prinsessa hietasimpukka 11 0,5746 0,256 0,002 0,0012 5 Santinen liejusimpukka 10 0,696 0,488 0,081 0,001 6 Santinen liejusimpukka 8 0,737 0,171 0,033 0 7 Santinen liejusimpukka 6 0,905 0,2 0,022 0 8 Santinen liejusimpukka 8 0,482 0,223 0,027 0,001 9 Haapasaari liejusimpukka 7 0,367 0,196 0,03 0 10 Santinen liejusimpukka 7 0,975 0,359 0,001 0,002 11 merisukasjalkainen 13 0,206 0,368 0,031 0,023 12 liejusimpukka ja merisukasjalkainen 8 0,296 0,323 0,0401 0 13 liejusimpukka 6 0,513 0,197 0,005 0 14 merisukasjalkainen 4 0,065 0,151 0,01 0 15 liejusimpukka 8 1,071 0,166 0,06 0 16 merisukasjalkainen 5 0 0,415 0,0211 0 17 merikatka 4 0 0,011 0 0,014 18 liejusimpukka 7 0,698 0,336 0,017 0 20 Kallvik itä liejusimpukka 3 0,03 0 0,007 0 Tulosten tarkastelu Valtaosa Kallahden harjun vedenalaisesta osasta koostuu hiekasta. Tämä vaikuttaa alueella tavattaviin eliöyhteisöihin. Suuri osa matalikosta kuuluu Natura-luontotyyppiin vedenalaiset hiekkasärkät (1110). Kyseiseen luontotyyppiin voivat Kallahdessa tavattavista Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä kuulua meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt. Natura-luontotyyppi harjusaaret (1610) ei ole merkittävä tutkimusalueen vedenalaisen luonnon kannalta. Luontotyypissä kuvataan myös vedenalaisen osan kasvilajisto, mutta sitä määrittää ennen kaikkea hydrolitoraalin yläpuolella esiintyvä kasvilajisto. Vesikasvillisuus Hiekkapohjien uposkasvit olivat alueen yleisimpiä yhteisöjä. Uposkasviyhteisön valtalajit olivat hapsivita Stuckenia pectinata ja ahvenvita Potamogeton perfoliatus. Lähes yhtä runsaita olivat 28

isohaura Zannichellia major ja merihaura Zannichellia palustris. Lajit ovat vahvasti edustettuina koko tutkimusalueella, mikä on havaittavissa ryhmän esiintymismallissa (kuva 14). Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum oli myös varsin yleinen, muttei yhtä runsas kuin edellä mainitut vidat ja haurat (liite 2). Sukelluslinjojen 225 havaintopisteestä 112 oli HUB-tasolla 5 tai 6 uposkasviyhteisöjä, kun ei oteta huomioon meriajokasta ja näkinpartaisia. Edellä mainitut uposkasvit ovat varsin yleisiä pehmeillä pohjilla. Mielenkiintoisimmat havainnot ovat putkilokasveista ennen kaikkea meriajokas Zostera marina sekä ritsoideilla kiinnittyvät näkinpartaislevät Charales. HUB-luokituksen mukainen näkinpartaisniitty kasvoi viidellä havaintopisteellä ja meriajokasyhteisö kolmella pisteellä. Näkinpartaisten arvokkaimmat esiintymisalueet alkavat melko tarkasti samalta kohtaa, mihin meriajokkaalle suotuisa elinympäristö päättyy. Näkinpartaiset suosivat siis suojaisempaa elinympäristöä kuin meriajokas. Maastohavainnot vastaavat hyvin mallinnuksessa käytettyjä iswmrajoja (taulukko 3). Vedenalaisen harjun suojelussa onkin tärkeää, että eri avoimuuksilla sijaitsevat elinympäristöt tulevat turvatuiksi. Lajistossa ei ollut tapahtunut suuria muutoksia sitten edellisen tutkimuksen vuonna 2002 (Kinnunen ja Oulasvirta 2002). Lajisto oli lähes identtinen lukuun ottamatta pyörösätkintä Ranunculus circinatus, jota nyt tehdyssä kartoituksessa ei havaittu. Lisäksi vuonna 2002 esiintyi meriajokasta Kallahdenniemen ja Haapasaaren välillä. Tässä tutkimuksessa ei havaittu meriajokasta yhtä lähellä Kallahdenniemeä, lähimmät yksilöt kasvoivat nyt Santisen pohjoisrannalla. Esiintymismallin perusteella Kallahdenniemen eteläpuolella on laaja alue, joka soveltuisi hyvin meriajokkaalle. Meriajokasta ei kuitenkaan havaittu niemen läheisyydessä sukellus- tai kahlauslinjoilla eikä maaaineksen määrittämisessä tehdyillä videopisteillä. Onkin mahdollista että heti niemen edustalla kasvanut meriajokasyhteisö on hävinnyt. Kallahden matalikon arvoa nostaa se, että siellä tavataan useita uhanalaisia luontotyyppejä melko pienellä alueella. Meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt ovat koko maan tasolla erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. Lisäksi ne kuuluvat Suomen vastuuluontotyyppeihin, ja siksi niiden suojelu on erityisen tärkeää (Raunio ym. 2008). Meriajokasyhteisöistä on kaiken kaikkiaan melko niukasti havaintoja Suomenlahdella. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMUssa (2004 2015) on kartoitettu vesikasvillisuutta koko Suomen merialueella. VELMU-aineistoon ei vuoteen 2014 mennessä ollut kertynyt ainuttakaan havaintoa meriajokkaasta Porkkalanniemen itäpuolella (julkaisematon). Itämeren suojelukomissio HELCOMin keräämässä aineistossa on Porkkalanniemen itäpuolelta yksi vanha havainto Espoon Suvisaaristosta, kaksi havaintoa Sipoosta ja kaksi Porvoosta (julkaisematon). Niinpä Kallahden matalikolla on merkitystä myös maakunnallisella tasolla. Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt on arvioitu koko maan tasolla vaarantuneiksi. HUB6- tason rakkoleväyhteisöjä havaittiin kaikkiaan 28 havaintopisteellä. Rakkoleväkasvustot ovat Kallahden alueella kuitenkin varsin pienialaisia. Alueen suojeluarvo onkin juuri uposkasviyhteisöissä, ennen kaikkea meriajokkaassa ja näkinpartaisissa. Pohjaeläimet Näytteet kaivautuneista pohjaeläimistä täydensivät käsitystä alueen eliöyhteisöistä. Kasvillisuuden peittävyys ja biomassa olivat keskimäärin paljon suurempia kuin pohjaeläinten. Siksi valtaosa 29

havaintopisteistä sai tarkimman HUB-luokan kasvillisuuden mukaan (liite 3). Muutamilla havaintopisteillä kasvillisuus oli kuitenkin niukkaa, ja näillä alueilla todennäköisesti vallitsivat pohjaeläinyhteisöt. HUB-luokitusta ei tehty pohjaeläimille, sillä niiden näytteenottopaikat ja HUB-luokituksen perusteella potentiaaliset pohjaeläinpaikat eivät sijainneet keskenään samalla syvyysvyöhykkeellä. Pohjaeläinnäytteet pyrittiin näet ottamaan noin 1,5 metrin syvyydestä, mutta kasvillisuudeltaan niukat pohjat sijaitsivat 2,9 8,4 metrin syvyydessä (liite 1, liite 3). Pohjaeläinaineisto antaa hyvän kuvan tutkimusalueen matalassa vedessä tavattavasta lajistosta (liite 4). Biomassaltaan suurin lajiryhmä oli simpukat ja toiseksi suurin monisukasmadot. Jos tarkastellaan yksilömääriä, suurimmat lajiryhmät ovat samat mutta niiden keskinäinen järjestys päinvastainen. Äyriäiset, kotilot ja harvasukasmadot olivat niin biomassoiltaan kuin yksilömääriltään selvästi pienempiä ryhmiä hyönteistoukista puhumattakaan. Biomassaltaan vallitseva pohjaeläinlaji oli lähes kaikilla näytteenotopaikoilla lieju- tai hietasimpukka, muutamassa tapauksessa monisukasmatoihin kuuluva merisukasjalkainen ja yhdessä tapauksessa äyriäisiin kuuluva merikatka. Tässä tutkimuksessa liejusimpukan biomassa väheni avoimuuden lisääntyessä. Niinpä merisukasjalkainen ja merikatka olivat valtalajeja juuri Kutusärkän ja Ison Leikosaaren avoimilla rannoilla. Muilla lajeilla ei ollut nähtävissä selvää suuntausta ympäristömuuttujien suhteen. Tutkimuksen korkein kaivautuneiden pohjaeläinten lajimäärä havaittiin linjan 11 meriajokasniityltä otetussa näytteessä. Samassa näytteessä oli myös yksi tutkimuksen korkeimmista pohjaeläinten kokonaisbiomassoista. Tämä ei liene sattumaa. Meriajokaskasvustoissa näet havaitaan usein runsaasti kasvillisuuden laiduntajia ja kaivautuneita pohjaeläimiä (Tullrot 2009). Näin meriajokasyhteisöt luovat ja ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta. Johtopäätökset 1) Kallahden harjun vedenalainen osa on pääosin matalaa ja pohjan laatu valtaosin hiekkaa. 2) Matalikon tärkein Natura-luontotyyppi on vedenalaiset hiekkasärkät (1110). 3) Merkittävin kasvillisuuden elomuoto on uposkasvit. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä yleisin onkin uposkasvivaltaiset pohjat. 4) Alueella tavattavat uhanalaiset Itämeren vedenalaiset luontotyypit ovat meriajokasyhteisöt, näkinpartaisniityt, kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt ja punaleväyhteisöt. 5) Kaksi tärkeintä ja uhanalaisinta vedenalaista luontotyyppiä ovat meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt. Molemmat sisältyvät luontodirektiivin luontotyyppiin vedenalaiset hiekkasärkät (1110). 6) Kallahden meriajokasyhteisöt ovat maakunnallisesti merkittäviä. 7) Kaivautuneiden pohjaeläinten suurimmat ryhmät ovat simpukat ja monisukasmadot. Biomassan perusteella valtalaji on yleisimmin liejusimpukka. 30

Lähdeluettelo Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001. Natura 2000-luontotyyppiopas. Helsinki : Suomen ympäristökeskus, 2001. ISBN 952-11-0855-X. Avellan, L., Haldin, J., Kontula, T., Leinikki, J., Näslund, J. & Laamanen, M. 2013. HELCOM HUB Technical Report on the HELCOM Underwater Biotope and habitat classification. Balt. Sea Environ. Helsinki : HELCOM, 2013. ISSN 0357-2994. Helsingin kaupunki. 2008. Helsingin luonnonsuojeluohjelma 2008-2017. Helsinki : Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2008. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja. 16/2008. Isæus, M., Rygg, B. 2005. Wave exposure calculations for the Finnish coast. s.l. : Norwegian institute of water research, 2005. Report. Kinnunen, V. & Oulasvirta, P. 2002. Kallahdenniemen ympäristön vesikasvillisuus. s.l. : Alleco ky raportti, 2002. Kontula, T. & Haldin, J. 2013. HELCOM Red List of Baltic Sea species in danger of becoming extinct. s.l. : Balt. Sea Environ. Proc. No. 140, 2013. ISSN 0357-2994. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus - Osa 2 luontotyyppien kuvaukset. s.l. : Suomen ympäristökeskus, 2008. Sartti, Seija. Hiekkaranta katosi lomasaaresta. s.l. : Helsingin sanomat 28.9.1977. Tullrot, Anita. 2009. Background document for Zostera beds, Seagrass beds. s.l. : OSPAR Commission, 2009. Uudenmaan ELY-keskus. 1998. Kallahden harju-, niitty- ja vesialueet. [Online] 20. 8 1998. [Viitattu: 9. 7 2015.] http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Kallahden_harju_niitty_ja_vesialueet(5523). 31

LIITE 1: Kallvikin sukelluslinjat ja pohjaeläinnäytteiden ottosyvyydet Linjanumero Pää Longitude Latitude Pohjaeläinnäytesyv. / pohja 1 Alku 25.15348 60.18341 1,5 / hiekka Linjanumero Pää Longitude Latitude Pohjaeläinnäyte-syv. 11 Alku 25.15535 60.17023 1,6 / 1 Loppu 25.15356 60.18243 11 Loppu 25.15522 60.16947 hiekka 2 Alku 25.15025 60.18409 ei 12 Alku 25.15729 60.17165 1,5 / 2 Loppu 25.14507 60.18218 näytettä 12 Loppu 25.15808 60.17244 hiekka 3 Alku 25.14565 60.18072 1,5 / 13 Alku 25.15325 60.17272 1,5 / 3 Loppu 25.14461 60.18036 hiekka 13 Loppu 25.15335 60.17361 hiekka 4 Alku 25.15701 60.18208 2,4 / 14 Alku 25.15850 60.16824 2,8 / 4 Loppu 25.15686 60.18117 hiekka 14 Loppu 25.15936 60.16736 hiekka 5 Alku 25.15324 60.17845 1,5 / 15 Alku 25.15882 60.16583 2,0 / 5 Loppu 25.15337 60.17935 hiekka 15 Loppu 25.16054 60.16609 hiekka 6 Alku 25.15082 60.17641 1,6 / 16 Alku 25.15904 60.16520 3,6 / sora 6 Loppu 25.14949 60.17617 hiekka 16 Loppu 25.15825 60.16487 7 Alku 25.15335 60.17705 1,7 / 17 Alku 25.16003 60.16479 3,5 / sora 7 Loppu 25.15467 60.17645 hiekka 17 Loppu 25.16017 60.16389 8 Alku 25.15452 60.17833 2,2 / 18 Alku 25.15339 60.17026 1,8 / 8 Loppu 25.15632 60.17831 hiekka 18 Loppu 25.15235 60.16976 hiekka 9 Alku 25.14796 60.18014 1,6 / 19 Alku 25.1497 60.1845 ei näytettä 9 Loppu 25.14970 60.17994 hiekka 19 Loppu 25.14524 60.18436 10 Alku 25.15003 60.17832 1,5 / 20 Alku 25.15041 60.18607 1,5 / 10 Loppu 25.14861 60.17887 hiekka 20 Loppu 25.15180 60.18637 hiekka 32

33

LIITE 2: Lajien esiintymiskartat Kuvissa on esitetty sukelluslinjojen jokaisen havaintopisteen kaikki havainnot lajikohtaisesti. Tieto on 0/1-tyyppistä, eli kuvassa on esitetty havainto samalla tavoin riippumatta lajin peittävyydestä tai korkeudesta. Lajihavainto ei siis kaikissa tapauksissa tarkoita sitä, että laji olisi määrittänyt yhteisötason kyseisellä havaintopisteellä. Tyhjät siniset ympyrät kuvaavat kaikkia sukelluslinjoilla tehtyjä havaintopisteitä. Täytetyillä väreillä on kuvattu lajihavainnot. Putkilokasvit, viherlevät ja näkinpartaiset on merkitty vihreällä värillä, punalevät punaisella ja ruskolevät ruskealla. Sukeltamalla havaittujen pohjaeläinten värikoodi on puolestaan tummansininen. 34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

LIITE 3: Sukelluslinjojen alkuperäisaineisto ja HUB-luokitus Taulukossa on esitetty 20 sukelluslinjan kaikkien 225 havaintopisteen etäisyys rannasta (m), syvyys (m), sedimentin määrä (asteikko 0 5), pohjan laatu (%) ja HUB-luokat 4 6. Kaikki biotoopit on luokiteltu vähintään tasolle 5 lukuun ottamatta 29 havaintopistettä, joissa kasvillisuuden määrä oli hyvin vähäinen. Nämä pisteet on jätetty HUB-tasolle 4: AA.J3, Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures, joka on kaivautuneiden pohjaeläinten yhteisö. Paikka Pvm Etäisyys Syvyys Sedimentti Kallio Lohkareet Kivet Sora Hiekka HUB4 HUB5 HUB6 Sanallinen kuvaus Kallvik 1 19.8.2015 100 1,9 3 5 95 AA.J1 AA.J1B ei Kallvik 1 19.8.2015 90 1,8 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Kallvik 1 19.8.2015 80 1,8 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Kallvik 1 19.8.2015 70 1,7 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Kallvik 1 19.8.2015 60 1,7 2 10 90 AA.J1 AA.J1B ei Kallvik 1 19.8.2015 50 1,6 2 100 AA.J1 AA.J1B ei Kallvik 1 19.8.2015 40 1,5 2 5 95 AA.J1 AA.J1B AA.J1B2 Kallvik 1 19.8.2015 30 1,3 2 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Baltic photic sand characterized by submerged rooted plants Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand characterized by submerged rooted plants Baltic photic sand characterized by submerged rooted plants Baltic photic sand dominated by Zannichellia spp. and/or Ruppia spp. and/or Zostera noltii Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) 53

Kallvik 1 19.8.2015 20 0,8 1 100 AA.A1 AA.A1C AA.A1C1 Baltic photic rock and boulders dominated by Fucus spp. Kallvik 1 19.8.2015 10 0,7 1 100 AA.A1 AA.A1C AA.A1C1 Baltic photic rock and boulders dominated by Fucus spp. Kallvik 1 19.8.2015 0 0,4 0 100 AA.A1 AA.A1C AA.A1C1 Baltic photic rock and boulders dominated by Fucus spp. Kallvik 2 19.8.2015 300 0,3 0 20 10 70 AA.M1 AA.M1B AA.M1B2 Kallvik 2 19.8.2015 280 0,3 0 20 80 AA.M1 AA.M1V ei Kallvik 2 19.8.2015 260 0,3 0 100 AA.J3 ei ei Kallvik 2 19.8.2015 240 0,4 0 100 AA.J3 ei ei Kallvik 2 19.8.2015 220 0,4 0 100 AA.J3 ei ei Kallvik 2 19.8.2015 200 0,4 0 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B2 Baltic photic mixed substrate dominated by Zannichellia spp. and/or Ruppia spp. and/or Zostera noltii Baltic photic mixed substrate characterized by mixed epibenthic macrocommunity Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand dominated by Zannichellia spp. and/or Ruppia spp. and/or Zostera noltii Kallvik 2 19.8.2015 180 0,4 0 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B4 Baltic photic sand dominated by Charales Kallvik 2 19.8.2015 160 0,4 0 100 AA.J3 ei ei Kallvik 2 19.8.2015 140 0,4 0 100 AA.J3 ei ei Kallvik 2 19.8.2015 120 0,5 0 100 AA.J3 ei ei Kallvik 2 19.8.2015 100 0,4 0 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B2 Kallvik 2 19.8.2015 80 0,5 0 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B2 Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand dominated by Zannichellia spp. and/or Ruppia spp. and/or Zostera noltii Baltic photic sand dominated by Zannichellia spp. and/or Ruppia spp. and/or Zostera noltii 54

Kallvik 2 19.8.2015 60 0,4 0 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B2 Kallvik 2 19.8.2015 40 0,4 0 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B2 Kallvik 2 19.8.2015 20 0,4 0 100 AA.J3 ei ei Kallvik 2 19.8.2015 0 0,2 0 100 AA.J3 ei ei Haapasaari 3 18.8.2015 100 2,5 3 10 90 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Haapasaari 3 18.8.2015 90 2,6 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Haapasaari 3 18.8.2015 80 2,7 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Haapasaari 3 18.8.2015 70 2,8 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Haapasaari 3 18.8.2015 60 2,9 3 100 AA.J1 AA.J1B ei Haapasaari 3 18.8.2015 50 3,1 3 100 AA.J3 ei ei Haapasaari 3 18.8.2015 40 3,1 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Haapasaari 3 18.8.2015 30 3 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Haapasaari 3 18.8.2015 20 2,8 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Haapasaari 3 18.8.2015 10 2,3 3 100 AA.J1 AA.J1B AA.J1B1 Baltic photic sand dominated by Zannichellia spp. and/or Ruppia spp. and/or Zostera noltii Baltic photic sand dominated by Zannichellia spp. and/or Ruppia spp. and/or Zostera noltii Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand characterized by submerged rooted plants Baltic photic sand characterized by macroscopical infaunal biotic structures Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) Baltic photic sand dominated by pondweed (Potamogeton perfoliatus and/or Stuckenia pectinata) 55