Mat-2.198 Luovan ongelmanratkaisun seminaari Syksy 2003 Antaa ja saada Luopuminen systeemiälykkään toiminnan edellytyksenä Marja Ollila 58737K TU III marja.ollila@hut.fi
Te värit nöyrät, odotusta täynnä, näin käsin varovin ja varmoin sentään teidät lasipintaan levitän. Systeemiäly! Kaksi kysymystä: Miten saada siitä kiinni? Miten toteuttaa sitä? Systeemiäly on tuore ja tarkentumaton käsite, ja me janoamme määritelmiä. Haluamme nimiä, jotka liittyvät selkein säikein ympäristöön, jossa toimimme. Ajatus selittämättömästä ja hahmottomasta kauhistaa. Siitä huolimatta rohkenen ehdottaa lukijalleni, ettei tämä vielä tölkittäisi systeemiälyä ja liimaisi etikettiä tölkin kylkeen. Erilaisia rikastavia näkökulmia kannustan, usutankin keräämään. Niitä löytyy esimerkiksi seminaarijulkaisusta Systeemiäly! (2003). Tässä yksi. Tarkastelen systeemiälyä sosiaalisten systeemien 1 viitekehyksessä painottaen sen toiminnallisuutta ja käytännönläheisyyttä. Toivottavasti se vie eteenpäin innoittamalla, ärsyttämällä tai herättämällä halun kuulla lisää. Systeemiälyn ydin ei löydy määritelmästä, vaan siihen liittyvät kiinteästi toiminta ja toiminnan lopputulokset. 2 Systeemiälykkäät teot on siksi usein helpointa tunnistaa jälkeenpäin. Itse käsitekin on syntynyt lopputuloksen tavoittelusta, halusta etsiä yhteistä nimittäjää niille kokonaisuuksille, jotka jollakin tavoin ovat loistavampia kuin muut. Juuri näitä loiston siemeniä voi olla vaikeaa kiteyttää sanoihin. Ajatellessani systeemiälyä käsitteenä mieleeni tulee kuoronjohtaja, joka yrittää saada kuorostaan kauniimpaa sointia irti. Hän saattaa sanoa: Ajatelkaa: paljon tilaa päässä. Sisäistä hymyä. Vakuuttavuutta. Kuvitelkaa: ääni tulee huoneen vastakkaiselta puolelta, te imette sen sisäänne. O-vokaalien pitää olla hölmöjä. Nämä kohdat taas ovat ruusuntippoja. Avaimet tuntuvat järjettömiltä, mutta ne toimivat. Näennäisen merkityksettömyyden takana on valaisevuus, kuoro kuulostaa äkkiä aivan toiselta, ja siksi kuoronjohtajan vihjeet ovat oikeita. Valaisevuus on myös systeemiälyn käsitteen olemassaolon oikeutus. Sana systeemiäly herättää monissa reaktioita ensi kuulemalta. Valaisevuudessa ei välttämättä ole mitään 1 Sosiaalisella systeemillä tarkoitetaan tässä kaikkia organisaatioita tai tilanteita, joissa on mukana kaksi tai useampia ihmisiä. 2 Katso esim. Hovila kirjassa Systeemiäly!, ss. 88 89.
surrealistista tai mystistä, sillä systeemiäly on transparentti sana: sen osat selvittävät sen merkityksen tai antavat ainakin avaavan ajatuksen. Systeemiäly toimii metaforana yhtä hyvin kuin tieteellisenä terminä. Siksi vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, ettei raudanluja ote systeemiälystä ole välttämätön edellytys systeemiälykkäälle toiminnalle. Systeemiälyn tavoittelu on systeemiälykkyyttä. (Mutta onko kyse siitä, että tarkoitus pyhittää keinot? Tässä teema, jota haluaisin käsitellä vielä systeemiäly ja moraali.) Luopuminen systeemiälykön keskeisenä kykynä Manattuani määritelmät maailmaneetteriin otan nyt käyttöön erään näkökulman systeemiälyyn tai pikemminkin sen toteuttamiseen. Psykoterapeutti Carl R. Rogers, yksi positiivisen psykologian klassisista kirjoittajista, esittää sen kirjassaan On Becoming a Person. Rogers kuvailee terapeutin ja potilaan suhdetta termillä a helping relationship (vapaasti kääntäen kehittävä suhde): - - a relationship in which at least one of the parties has the intent of promoting the growth, development, maturity, improved functioning, improved coping of life of the other. The other, in this sense, may be an individual or a group. (Rogers, 1961, ss. 39 40) Nähdäkseni systeemiälykkäät teot ovat Rogersin kuvauksen mukaisia. Niiden päämääränä on saada kukoistamaan. Tuskin kukaan voi pitää tällaisia motiiveja huonoina tai tuomittavina. Miksi sitten tällainen toiminta ei tule luonnostaan? Miksi sitä pitää valaista käsittein? Valintojen tekemiseen perehtyneet tietävät, että yhden vaihtoehdon valintaan liittyy aina luopuminen toisesta. Oma teoriani on, että systeemiä kehittävä toiminta on vaikeaa juuri siksi, että siihen liittyy luopuminen eräistä perustavanlaatuisista inhimillisistä toimintamalleista. Luopuminen latistavuuden perisynnistä On kieroutuneella tavalla kiehtovaa, miten monet ajattelevat toisten hyvän olevan heiltä pois. Kenellepä ei olisi tuttu se epämääräinen kömpelyyden tunne, joka saa vallan, kun jotakuta muuta kiitellään? Ja miten vaikeaa tunnustuksen antaminen voikaan olla jos kohta sen saaminenkin. Vastoinkäymiset ja latteudet ovat luonnollinen osa elämää, mutta eivätkö sitä ole myös hohdokkuuden hetket?
Luopuminen minäkeskeisestä maailmasta Rogersin mukaan kehittävän suhteen edellytys on pyrkimys ymmärtää maailmaa toisen ihmisen kautta. Tähän ymmärtämisen tapaan liittyvää problematiikkaa voisimme purkaa kielteisestä suunnasta: mistä ei ainakaan ole kysymys? Kanssakäymistämme muiden ihmisten kanssa rajoittavat usein ajatukset siitä, millaisen vaikutelman annamme itsestämme. Pitääkö tuo toinen minua älykkäänä? Saanko hänestä ystävän? Onko minulla pinaattia hampaissani? Pyrkimyksissä hyvään vaikutelmaan ei ole mitään sinänsä väärää tai tuomittavaa, mutta ne ovat silti rajoittavia. Kantin kategorinen imperatiivi 3, koulufilosofian klassikko, sanoo, että moraaliset teot eivät perustu henkilökohtaisiin seikkoihin, kuten antamisen iloon tai haluun auttaa. Samoin suhteet, jotka tähtäävät maailman ymmärtämiseen toisen kautta ihmisen tai systeemin eivät voi toimia toista kohtaan tunnetun mielenkiinnon pohjalta. Yleensä asetelmaan liittyy tällöin pyyteitä: kunnioituksen, hyväksynnän, ihailun tarpeita. Uskoakseni systeemiälykäs toiminta edellyttää näistä luopumista. Toiset ihmiset eivät ole ajatusten säiliöitä tai arvostuksen lähteitä, vaan tasaveroisia toimijoita, joilla on omat käsityksensä ympäröivästä systeemistä. Ne saattavat vaikuttaa eriskummallisilta, mutta ovat harvoin huonommin perusteltuja kuin omamme. Kant asettaa moraalin ja sen noudattamisen moraalisen toiminnan ainoaksi vaikuttimeksi. Systeemiälykkään toiminnan, tai suhteenmuodostamisen, vastaavana periaatteena voisimme pitää ymmärrystä. Luopuminen omien ajatusten täydellisyydestä Kolmas luopumisen aspekti liittyy suoraan edelliseen, toisten ihmisten maailmankatsomusten ja ajattelun arvostamiseen yhtäläisinä mahdollisuuksina. Tästä seuraa loogisesti, että omien ajatusten loukkaamaton täydellisyys on syytä kyseenalaistaa. Pikemminkin ne on syytä altistaa muiden tarkastelulle silläkin uhalla, että muut kritikoivat niitä tai eivät ymmärrä niitä oikein. Peter Sengen terminologiassa tämä merkitsee siirtymistä advocate modesta inquiry modeen. Systeemiälykäs toimija ei esitä ajatuksiaan saadakseen ne läpi, vaan rikastaakseen niitä muiden hahmotuksilla. (Ajatus ajatusten tekijänoikeuksista on ylipäätään järjenvastainen, sillä ideoiden alkusiemenet syntyvät harvoin täysin ympäristöstä riippumatta.) 3 Esa Saarinen kirjoittaa kategorisesta imperatiivista: Hyveellinen ihminen ei noudata kategorista imperatiivia siitä syystä, että toivoisi toisten tekevän häntä kohtaan samoin hän noudattaa tätä moraalin ylintä normia vain ja ainoastaan normin itsensä tähden. (Saarinen, 1985, s. 249)
...mikä luopuminen? Systeemiälykkö luopuu ylistyksen pelosta, kaiken mittaamisesta oman itsensä suhteen ja omien ajatustensa pyhyydestä. Hän saa tilalle suvaitsevan kukoistavuuden ilmapiirin, monisyisemmän ymmärryksen ja monipuolistuneen ajattelun. Aivan: miten voisimme puhua luopumisesta, kun itse asiassa vaikuttaa siltä, että pääsemme haluttuihin lopputulemiin? Systeemiälykäs toiminta vaatiikin vaihtoehtojen uutta hahmottamista. 4 Tarkastelkaamme esimerkinomaisesti henkilöä nimeltä Suvituulia, joka punnitsee mielessään seuralaismahdollisuuksia lauantai-illaksi. Hän miettii, valitsisiko Jalmarin, Heikin vai Pertun. Suvituulian kokemuksen mukaan mahdollisuudet hauskaan ja pikkuromanttiseen iltaan ovat kaikkien kanssa yhtäläiset. Näin ollen hänen on vaikeaa valita, kenen kanssa viettää tämä yksittäinen ilta. Kuitenkin illat Jalmarin, Heikin ja Pertun kanssa muodostavat vain yhden vaihtoehdon. Toinen vaihtoehto voisi olla ryhtyminen pitempään ja vaativampaan, mutta mahdollisesti monin verroin antoisampaan suhteeseen yhden miehen kanssa. Esimerkkimme neljän henkilön muodostaman systeemin kannalta tämä luultavasti olisikin paras valinta. 5 Luopumalla koko alkuperäisestä valintatilanteesta Suvituulia saavuttaisi pysyväisemmin tavoittelemansa mielihyvän. Yhteisöllinen systeemiäly (Teema, joka kiinnostaa minua. Systeemiälykäs toiminta yksilökeskeisen vs. yhteisöllisen ajattelun kontekstissa. Jokin sosiologinen viitekehys voisi olla paikallaan.) Systeemiäly: uskon asia? Systeemiälykäs toiminta perustuu positiiviseen ihmiskuvaan. Kuten eräs tuttavani sanoi taannoin, yhdeksän kymmenesosaa ihmisistä on loppujen lopuksi mielenkiintoisia tyyppejä (ja sillä viimeisellä kymmenyksellä on vain huono päivä). Tämä muodostaa systeemiälykkään toiminnan lähtökohdan. Kun nuo kaikki ovat mahtavia ihmisiä, miten ihmeessä tästä systeemistä voisi tulla mitään huonoa? On selvää, että tällainen ajatusmalli kysyy valitettavasti useimmiten asenteiden perinpohjaista muuttamista. 4 Kirjoittaja tapasi ajatuksen eri tason vaihtoehdoista ensimmäisen kerran professori Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -luentosarjaan kuuluneella luennolla Teknillisessä korkeakoulussa keväällä 2003. 5 Näkemys perustuu kirjoittajan henkilökohtaiseen käsitykseen parhaasta mahdollisesta ihmissuhteesta ja on sen vuoksi kyseenalaistettavissa.
Toinen systeemiälykkään toiminnan aksioomista on usko mahdollisuuteen vaikuttaa. Siihen sisältyy oman itsen ja muiden arvostaminen toimijoina sekä luottamus kokonaisuuden vipuvoimiin. Systeemiälykkö ei siis ole systeemin armoilla! Voiko yksi ihminen todella kammeta koko systeemin raiteiltaan? Helpompaa se toki on, jos mukana on muita. Systeemiälykkö luottaakin siihen, että muut toimivat hänen laillaan. Hän on valmis panemaan itsensä alttiiksi, jopa haavoittumaan, koska hän uskoo siten saatavan enemmän irti. 6 Niin viimein auringolle sanon: paista! Ja leimahtaen herää värit valmiit, niin että alla joka muodon selvän näät tuhat merkitystä suunnatonta ja hetken huiman edessäsi aukee maailma niinkuin alku-unessas. 6 Trust is a desire to be vulnerable in expect of positive reaction from another person. (sit. Hitt, Ireland ja Hoskisson, 2003)
Lähdeviitteet Bäckström, Brummer, Kling, Siitonen (toim.). 2003. Systeemiäly! Espoo. Helsinki University of Technology, Systems Analysis Laboratory Research Reports. 236 s. ISBN 951-22-6466-8. ISSN 0782-2049. Ladattavissa myös internetistä osoitteessa www.sal.hut.fi/publications/r-index.html Hitt, Ireland ja Hoskisson. 2003. Strategic Management: Competitiveness and Globalization. Concepts and Cases. Viides painos. Mason, Ohio. Thomson. Rogers, Carl R. 1961. On Becoming a Person. A Therapist s View of Psychotherapy. London. Constable & Company Ltd. 432 s. Saarinen, Esa. 1995. Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin. Kuudes painos. Helsinki. WSOY. 420 s. ISBN 951-0-22838-9. Vinjettinä käytetty Aila Meriluodon runoa Lasimaalaus, joka on julkaistu mm. niteessä Hannu Mäkelä (toim.).1992. Runoista rakkaimmat. Helsinki. Kustannusosakeyhtiö Otava. 514 s. ISBN 951-1-12264-9.