Raha ja rahapolitiikka Kurssi Helsingin yliopistossa 27.10. 3.12.2015 VTT Juha Tarkka
Kurssin tentit ja luentojen slidet Ensimmäinen kuulustelu tiistaina 15.12. klo 8-10 Porthania P2 Uusintakuulustelu tiistaina 19.1. klo 9-11 Porthania Suomen Laki Luentojen slidet tulevat verkkoon Oodin opinto-oppaan opestustapahtumasivulle
Vähän hinnanmuodostuksesta rahoitusmarkkinoilla Korko ja nykyarvo Yhden periodin (esim. vuoden) kuluttua saatavan maksun P 1 nykyarvo P 0 voidaan esittää seuraavasti: P 0 = P 1 /(1 + i/100) Sijoituksen tuotto Toisaalta jos sijoitettava pääoma P 0 ja siitä yhden periodin jälkeen saatava arvo P 1 tunnetaan, voidaan sijoituksen tuotto laskea vastaavasti i = 100(P 1 / P 0 1) Laina-aika ja nykyarvo Etäämmällä tulevaisuudessa (t periodin kuluttua) saatavan tulon nykyarvo määräytyy seuraavasti, jos t periodin korko on i t : P 0 = P t /(1 + i t /100) t Jos diskonttokorko on positiivinen, niin mitä kauempana tulevaisuudessa tulevat maksut ovat, sitä pienempi on niiden nykyarvo.
Korkoriski ja duraatio Koron (sijoittajan tuottovaatimuksen) nousu alentaa sijoituksen markkina-arvoa. Vaikutus on sitä suurempi, mitä pitempi on lainaaika, koska diskonttotekijän (1 + i t /100) t arvo vaihtelee sitä enemmän koron i t suhteen, mitä suurempi on eksponentti t. Velkakirjan arvon herkkyys koron suhteen on suurin ikuisen lainan (perpetuaalin) tapauksessa. Jos lainan nimellisarvo on K ja sen kuponkituotto on r, se tuottaa joka vuosi korkomaksun Kr. Geometrisen sarjan määritelmästä seuraa, että tietyn vakioisen tulovirran Y nykyarvo vakioisella korolla i diskontattuna on V = Y/i Tällöin ikuisen lainan markkina-arvo vakioisen diskonttokoron i tapauksessa on V = K(r/i)
Maksutase ja rahan tarjonta Avoimessa kansantaloudessa: Käydään ulkomaankauppaa Suoritetaan ulkomaisia maksuja Tehdään sijoituksia ulkomaille Otetaan ulkomaista lainaa Avoimen kansantalouden (tai euroalueen) ulkomaiset maksusuhteet vaikuttavat kotimaisen (tai rahaliitossa euroalueen) rahan tarjontaan Ulkomailta saadut tulot vaihdetaan pankeissa kotimaan rahaksi Ulkomailta otetut lainat vaihdetaan kotimaan rahaksi Tuontimaksuja varten ostetaan pankeista ulkomaan rahaa Ulkomaille tehtäviä sijoituksia varten ostetaan pankeista ulkomaan rahaa Vähän toinen tarina: dollarisaatio tai euroisaatio Monissa maissa ulkomaan raha keskeinen vaihdon väline Esimerkkejä mm. Equador, Panama (USD); Montenegro, Kosovo (EUR) Osittainen dollarisaatio yleistä eräissä kehittyvissä talouksissa
Maksutase Maksutaseen pääerät 1. Vaihtotase CA 1.1. Tavaroiden tase (kauppatase) 1.2. Palvelujen tase 1.3. Ensitulo, netto 1.4. Tulojen uudelleenjako, netto 2. Pääomatase 3. Rahoitustase FA 3.1. Suorat sijoitukset, netto 3.2. Arvopaperisijoitukset, netto 3.3. Muut sijoitukset, netto 4. Valuuttavarannon muutos ΔR Maksutase kuvaa kansantalouden tai valuutta-alueen (euroalue) ulkomaisia maksusuhteita kokonaisuutena Koostuu: 1. Juoksevista taloustoimista kuten vienti, tuonti, tulot ja tulonsiirrot 2. Pääomansiirroista kuten maakaupat ja velkojen anteeksiannot 3. Rahoitusliiketoimista kuten lainat ja sijoitukset 4. Ulkomaisten valuuttojen määrän (valuuttavarannon) muutoksista Maksutase tasapainottuu kirjanpidollisesti: 1+ 2 + 3 = 4
Valuuttavaranto ja keskuspankkirahan tarjonta Keskuspankki Varat Velat ja oma pääoma Valuutta- ja kultavaranto F Liikkeessä oleva setelistö S Luotonanto pankeille BR Pankkien reservit R Muut sijoitukset LC Keskuspankin oma pääoma KC Keskuspankkirahan määrä B = S+R joten kirjanpidollisesti pätee aina että: B = F + BR + LC KC Valuuttavaranto F esiintyy myös maksutaseessa, joten rahan tarjonta ja maksutase kytkeytyvät tätä kautta toisiinsa
Maksutase + pankkijärjestelmä: rahoitustase Muistetaan, että keskuspankin taseen perusteella: Keskuspankkirahan määrä = setelistö + pankkien reservit keskuspankissa Keskuspankkirahan määrä = keskuspankin luotonanto ja sijoitukset + + valuuttavarannon muutos keskuspankin oma pääoma Keskuspankkirahan määrän muutos = keskuspankin luotonannon ja sijoitusten muutos keskuspankin oman pääoman muutos + valuuttavarannon muutos Valuuttavarannon muutos kytkeytyy maksutaseeseen: Keskuspankkirahan määrän muutos = keskuspankin luotonannon ja sijoitusten muutos keskuspankin oma pääoma
Valuuttakurssijärjestelmän rooli Vaihtoehto 1: Keskuspankki tasapainottaa ulkomaanvaluutan kysynnän ja tarjonnan passiivisesti ostamalla ja myymällä valuuttaa omasta varannostaan (maksaen omalla rahallaan) KIINTEÄN VALUUTTAKURSSIN JÄRJESTELMÄ Maksutaseen ylijäämä/alijäämä välittyy keskuspankkirahan määrään Keskuspankilla ei ole kontrollia keskuspankkirahan määrästä Toisaalta se voi säädellä valuuttakurssia Vaihtoehto 2: Keskuspankki ei osallistu valuuttamarkkinoihin vaan antaa kysynnän ja tarjonnan tasapainottua valuutan hinnan (valuuttakurssin) kautta KELLUVAN VALUUTTAKURSSIN JÄRJESTELMÄ Keskuspankkirahan määrä riippumaton maksutaseesta Valuuttakurssi määräytyy markkinoilla valuutan kysynnän ja tarjonnan perusteella, joten sitä ei voida ohjailla valuuttakaupoilla Interventiot (eli päätösperäiset valuuttakaupat) kuitenkinmahdollisia Välimuoto: ohjattu kellunta Keskuspankki osallistuu valuuttamarkkinoille, mutta ei kiinnitä kurssia täysin Usein ajatuksena estää valuuttakurssin jyrkät heilahtelut
IMF tilastoi jäsenmaiden valuuttakurssijärjestelmiä
Valuuttamarkkinoiden tasapaino kiinteän ja kelluvan kurssin vallitessa Valuuttakurssi e on ulkomaanvaluutan hinta Keskuspankin interventio e fix e flex K efix = valuuttakurssi, jonka keskuspankki kiinnittää tasapainottamalla markkinat omin ostoin tai myynnein (interventioin), tässä se ostaa valuuttaa eflex = valuuttakurssi, jos se kelluu ja määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan
Rahan kysynnän teoriaa Miksi rahaa pidetään hallussa? Eri kysymys kuin: miksi raha on käypä vaihdon ja maksamisen väline! Paljonko taloudenpitäjät haluavat pitää rahaa hallussaan? Rahan kysyntäfunktio M d = M d (X, Y, Z.) Rahan kysyntään vaikuttavat tekijät Miksi tärkeä käsite? Rahateoriassa olennainen käsite on rahan kysynnän ja rahan tarjonnan välinen tasapaino; tämä voidaan saavuttaa erilaisten sopeutumismekanismien tuloksena: Hintatason muutos (eli inflaatio tai deflaatio) kvantiteettiteoria Korkotason muutos - Keynesin likviditeettipreferenssiteoria Ulkomaiset pääomanliikkeet sopeuttavat rahan määrän monetaarinen maksutaseteoria Pankkien luotonanto joustaa rahan kysynnän mukaan jälkikeynesiläinen teoria Nämä mekanismit voivat myös olla toisiaan täydentäviä
Perusmalli: Baumol-Tobin (1952): 1 Varastoteoriaan perustuva lähestymistapa esim. käteisen kysyntään Oletukset: Tarkastellaan yhtä kuluttajaa, jonka menot/aikayksikkö Y Käteistä rahaa käytetään menojen maksamiseen tasaisena virtana (muuta maksutapaa ei ole) Rahakassoja voi täydentää milloin vain (käymällä pankissa, myymällä arvopapereita tms.). Tähän liittyy noston määrästä riippumaton kustannus B Rahan hallussapidosta aiheutuu kustannuksia menetetyn korkotuoton muodossa (korko on r) Jos rahakassoja täydennetään harvoin isoissa erissä, säästyy transaktiokustannuksia, mutta samalla korkotappio kasvaa Mikä on optimaalinen rahan kysyntä?
Perusmalli: Baumol-Tobin (1952): 2 Jos rahakassoja täydennetään N kertaa aikayksikössä, niin noston koko on Y/N ja keskimäärin hallussa olevan rahan määrä M on 0,5(Y/N) Maksamiseen ja rahan pitoon liittyvä kokonaiskustannus on silloin: C = B N + r 0,5(Y/N) Optimaalinen nostokertojen lukumäärä saadaan selville derivoimalla kustannusfunktio nostokertojen lukumäärän suhteen ja asettamalla derivaatta nollaksi: dc/dn = B r 0,5 Y/N 2 = 0 Ratkaistaan tästä N 2 = 0,5 r Y/B eli N = (1/2) 0,5 (ry/b) 0,5 Tästä seuraa, että rahakassojen keskimääräinen taso on M = (BY/2r) 0,5 Tätä kutsutaan rahan kysynnän neliöjuurisäännöksi (muistetaan että luvun potenssi 0,5 vastaa luvun neliöjuurta!)
Baumol-Tobin mallin tulkintaa Kysyntäfunktiosta M = (BY/2r) 0,5 huomataan että: Jos transaktiokustannus B = 0 (eli jos omaisuuden muuttaminen maksuvälineenä käypään muotoon on kustannuksetonta, M = 0 Jos maksettavien menojen määrä Y kasvaa, kasvaa myös rahan kysyntä, mutta suhteessa vähemmän (jousto on +0,5) Jos rahan hallussapitokustannus (tässä korko r) kasvaa, vähenee rahan kysyntä (jousto on 0,5) Hintatason P vaikutus: jos reaalisen menot ovat y = Y/P ja reaaliset transaktiokustannukset ovat b = B/P niin rahan kysyntä saa muodon M = (PbPy/2r) 0,5 eli M = P(by/2r) 0,5 eli M/P = (by/2r) 0,5 Tässä M/P on reaalikassojen eli yleisellä hintatasolla jaetun rahan määrän kysyntä. Se on suoraan verrannollinen hintatasoon P.
Lähestymistapoja rahan kysyntään Rahan kysynnän teoreettisen mallintamisen vaihtoehdoista käydään jatkuvaa keskustelua Pääasialliset lähestymistavat: Cash-in-advance lähestymistavassa yksinkertaisesti oletetaan, että tietyt menot on maksettava rahalla, joka on oltava hallussa ennen maksujen suorittamista, ja johdetaan rahan kysyntä siitä Raha hyötyfunktiossa lähestymistavassa ajatellaan, että rahan hallussapito tuottaa taloudenpitäjälle (esim. kuluttajalle) samantapaista hyötyä kuin kestokulutushyödykkeet, ja johdetaan rahan kysyntä tästä Rahan kysyntää käsittelevä empiirinen tutkimus on laajaa. Siinä rahan kysyntää selitetään yleisimmin: yleisellä hintatasolla, tuloilla (BKT), rahan hallussapidon vaihtoehtoiskustannuksilla (= markkinoilla vallitseva lyhytaikaisten sijoitusten korkotaso) sekä rahan omalla tuotolla (esim. käyttelytilien korko). Tekninen kehitys on myös tärkeä muuttuja.
Rahan määrän mittareita Mitkä varallisuuden muodot ovat rahaa? Paljonko sitä on olemassa? Ei ole yhtä oikeaa vastausta Asia tuli rahapolitiikassa ajankohtaiseksi varsinkin 1970-luvulla, kun monet suuret maat luopuivat kiinteän valuuttakurssin järjestelmästä ja kokeilivat rahan määrän säätelyä rahapolitikan strategiana (monetarismi). Tilastokäsitteitä: ns. raha-aggregaatit Suppeassa rahan määrän määritelmässä vain maksuvälineenä käyviä varallisuuseriä Laveassa rahan määrän määritelmässä myös nopeasti maksuvälineeksi muutettavissa olevia varallisuuseriä Yleensä tarkastellaan (metallirahan ohella) vain pankkijärjestelmän velkoja, vaikka valtion velkakin voi olla lähellä rahan ominaisuuksia
EKP:n käyttämät rahan määrän käsitteet EKP julkaisee seuraavia rahan määrän tilastokäsitteitä euroalueelta (tiedot ovat vuoden 2014 lopun mukaan, mrd. euroa) Liikkeessä oleva raha (Currency in circulation) C 967 Suppea raha (Narrow money) M1 5898 Väliaggregaatti (Intermediate money) M2 9651 Lavea raha (Broad money) M3 10305 Lavea raha M3on näistä ainoana ollut virallisessa asemassa EKP:n rahapolitiikan strategiassa, perintöä Bundesbankin rahapoliittisesta strategiasta
Eri raha-aggregaattien koostumus
Raha-aggregaattien kansalliset osuudet voidaan myös tilastoida (tässä ei käteistä otettu lukuun):
Kurssin sisältö: 1. Rahatalouden peruskäsitteet 2. Rahajärjestelmien kehitys 3. Pankit ja rahan tarjonta 4. Keskuspankkien tehtävät 5. Rahoitusmarkkinat 6. Pankkitoiminnan perusteet 7. Maksutase ja valuuttakurssit 8. Rahan määrä ja kysyntä 9. Klassista rahateoriaa 10. Inflaatio ja deflaatio 11. Maksujärjestelmä 12. 1930-luvun suuri lama 13. Valuuttajärjestelmä ja IMF 14. 1970-luvun suuri inflaatio 15. Odotukset ja rahapolitiikka 16. Valtiontalous ja rahapolitiikka 17. Moderni keskuspankki 18. Rahapolitiikan strategia 19. Euroopan rahaintegraatio 20. EKP:n rakenne ja politiikka 21. Pankki- ja valuuttakriisit 22. Viime vuosien finanssikriisi 23. Pankkitoiminnan sääntely 24. Nollakorkoraja ja rahapolitiikka