Perhe elämään -projekti (2006 2010)

Perhe elämään -projekti (2006 2010) Loppuraportti Kalliolan setlementti, kehittämisyksikkö 2010 Kirsi-Marja Iskandar Tuula Immonen

2 SISÄLLYS Johdanto... 3 1. Projektin tausta ja tarve... 5 2. Projektin organisointi... 6 3. Projektin arvot, tavoitteet ja kohderyhmät... 7 4. Projektin toteutus... 9 4.1. Vuosi 2006... 9 4.2. Vuosi 2007... 12 Menetelmäkoulutukset... 12 Seminaarit ja tiedon jakaminen... 13 Vanhempainopas... 14 4.3. Vuosi 2008... 14 Perheiden kohtaamispaikan perustaminen... 16 4.4. Vuosi 2009... 17 5. Projektin tuloksellisuuden arviointi... 19 5.1. Tulokset ja tuotokset... 19 5.2. Toteutusprosessi ja tavoitteiden saavuttaminen... 21 5.3. Asiakkaiden palautteet... 24 6. Beardsleen perheinterventiomalli päihdetyössä... 25 Lähteet... 28 Liite... 29

3 Johdanto Kalliolan setlementin kehittämisyksikössä toteutetun ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman Päihdeperhekeskus -projektin (2006 2010) tarkoituksena oli ehkäistä päihteiden käytön aiheuttamia haittoja perheissä ja kehittää uusia yhteistyöverkostoja ja tukimuotoja, jotka huomioivat eri perheenjäsenten avun ja tuen tarpeet. Heti projektin käynnistyttyä sen nimi muutettiin Perhe elämään -projektiksi päihdeperhe-käsitteen stigmatisoivan luonteen vuoksi. Tätä nimeä käytetään myös loppuraportissa. Projektin käynnistämisen taustalla oli alkoholiveron alentamista seurannut alkoholin kulutuksen ja siihen liittyvä päihdeongelmien kasvu. Tiedettiin myös, että yksilötyöhön suuntautuneessa päihdehuoltojärjestelmässä perhe saa vähän tai ei lainkaan huomiota. Erityisen tärkeää oli kehittää päihdetyöhön toimintamalleja, joissa lapsi nähdään vuorovaikutuksen aktiivisena osapuolena. Menetelmiä lapset huomioivaan työhön oli kehitetty mielenterveystyön puolella Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) 1 Toimiva lapsi & perhe - ohjelmassa. Projektissa sovellettiin näitä menetelmiä (Beardsleen perheinterventio ja Lapset puheeksi) ja kokeiltiin samalla niiden toimivuutta työskenneltäessä perheiden kanssa, joissa vanhemmalla (vanhemmilla) on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Asiakkaiden ja työntekijöiden palautteet ja kokemukset menetelmien käytöstä olivat hyviä, mutta niiden käyttöä on harkittava tilanteen mukaan. Craft-menetelmää käyttäen voitiin puolestaan auttaa päihdeongelmaisten läheisiä. Myös vertaistukiryhmiä käynnistyi toiminnan aikana. Projektin tavoitteena ollut perhekeskuksen kehittäminen jäi kesken, sillä sen sisältö hahmottui toteutusprosessin myötä ja konkretisoitui vasta projektin loppuvaiheessa. Alkuperäinen ajatus hoitoon läheisesti kytkeytyvästä perhetyön paikasta ei projektissa saatujen kokemusten perusteella ollut vastaus perheiden tarpeisiin saada helposti lähestyttävää tukea (ammattilaisilta ja vertaisilta) arjessa selviytymisen avuksi. Perhekeskus nimettiin uudelleen perheiden kohtaamispaikaksi ja sen toimintasisältöjä konkretisoitiin keskusteluissa, joita käytiin kohtaamispaikan mahdollisten 1 Stakes ja Kansanterveyslaitos yhdistettiin 1.1.2009 lähtien Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi (Thl). Tekstissä käytetään kulloisenakin ajankohtana voimassa ollutta nimitystä.

4 toteuttajakumppaneiden kanssa. Keskustelujen tuloksena todettiin, ettei loppuvaiheessa olevan projektin puitteissa ollut mahdollista tehdä niin suurta suunnanmuutosta kuin kohtaamispaikan toteutus olisi edellyttänyt. Ylitettiin alkuperäisen suunnitelman rajat eikä ollut ajallisia eikä työntekijäresursseja uudenlaisen toiminnan käynnistämiseen. Kohtaamispaikkakokeilua tehtiin pienimuotoisesti ja haettiin uudelle toiminnalle rahoitusta, jota ei kuitenkaan saatu. Kohtaamispaikka-ajatusta ei tämän perusteella pitäisi lopullisesti haudata, vaan etsiä sille jatkossakin toteuttamismahdollisuuksia. Supistuvien päihdepalveluiden tilanteessa tarve korostuu entisestään. Loppuraportissa kuvataan Perhe elämään -hankkeen toteutusta, yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien kanssa tehtyä yhteistyötä sekä arvioidaan projektin tuloksellisuutta.

5 1. Projektin tausta ja tarve Perhe elämään -projektin taustalla oli vuonna 2004 tehty alkoholiveron laskeminen ja sitä seurannut alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu. Vuonna 2006 kokonaiskulutus oli 10,3 litraa 100 % alkoholia henkilöä kohti eli noin litran verran enemmän kuin ennen alkoholiveron laskua vuonna 2003. Sittemmin, vuonna 2008 alkoholiveroa korotettiin useaan otteeseen. Tilastoitu kulutus on laskenut jonkin verran, mutta kokonaiskulutus vuonna 2008 oli kuitenkin 10,4 litraa 100 % alkoholia henkilöä kohti (www.stakes.fi/fi/tilastot/aiheittain/paihteet/alkoholijuomienkulutus.htm). Viimeksi veroa korotettiin vuoden 2009 alulla, mutta sen ja talouslaman vaikutuksista kulutukseen ei ole vielä tietoa. Lama on yleensä vähentänyt kulutusta, mutta samanaikaisesti karsitaan myös palveluita, joten huoli perheiden ongelmien kasvusta on edelleen ajankohtainen. Keskeisin taustasyy projektin käynnistämiselle oli tieto siitä, että perhettä ja lapsia ei juurikaan huomioida yksilökeskeisesti suuntautuneessa päihdepalvelujärjestelmässä. Näin siitäkin huolimatta, että asia koskee isoa määrää ihmisiä eli tuen ja avun tarpeita on paljon. Suurkuluttajia arvioitiin ja arvioidaan edelleen olevan 500 000 600 000. Juomatapa 2000 -aineiston mukaan alkoholin ongelmakäyttäjillä on yhteensä noin 180 000 lasta. Perheiden tuen tarpeet nostettiin esiin myös tuolloin meneillään olleessa kansallisessa alkoholiohjelmassa (2004 2007). Projektin perusteluissa todettiin, että päihdehuollon palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan kuin osittain perheiden avuntarpeisiin, mikä näkyy myös haasteina sekä lastensuojelu- että nuorisotyössä. Tämä pitää edelleen paikkansa eikä näköpiirissä ole muutosta positiivisempaan suuntaan, laman voi pikemminkin olettaa heikentävän tilannetta. Lapsille aiheutuneet haitat perheissä, joissa on alkoholiongelmia, ovat osoittautuneet monimuotoisemmiksi kuin aiemmin oletettiin. Lasinen Lapsuus -gallupkyselyn mukaan 23% suomalaisista on kertonut vanhempien päihteidenkäytön aiheuttaneen lapsuudessa monia haittoja mm. riitoja, häpeää ja turvattomuuden tunnetta. Turvattomuutta, väkivaltaa ja erilaisia muita hyvinvoinninpuutteita tuli esiin Marita Itäpuiston (2005) tutkiessa lasten kokemuksia alkoholiongelmaisen vanhemman ( -ongelmaisten vanhempien) kanssa elämisestä. Osa oli kokenut myös jo runsaahkon alkoholinkäytön viikonloppuisin aiheuttaneen ahdistusta ja pelkoa. Monet kertoivat kaivanneensa ja jopa pyytäneensä

apua, mutta eivät olleet sitä saaneet, mikä kyseenalaistaa oletuksen, että alkoholiongelmaisten vanhempien lapset eivät halua puhua perheen asioista ulkopuolisille. 6 Perhe elämään -projekti käynnistettiin vastaamaan osaltaan perheiden ja lasten tuen tarpeisiin. Projektin kohderyhmänä olivat päihteidenkäytön vuoksi vaikeuksissa olevat lapsiperheet. Projektin ajateltiin voivan hyödyntää Kalliolan setlementin päihdetyössä olevaa päihde- sekä läheis- ja perhetyön osaamista samoin kuin lastensuojelutyön ja nuorisotyön alueille kertynyttä tietoa ja osaamista. Erityisenä tavoitteena oli kehittää koko perheen huomioivia menetelmiä ja saada lapsi näkyviin ja kuuluviin paremmin lastensuojelu- ja päihdetyössä. Tutkimusten mukaan lapsen mahdollisuus osallistua omien asioidensa käsittelyyn on häntä suojaava tekijä (Pekki & Tamminen 2002, 20). 2. Projektin organisointi Perhe elämään projekti oli kolmevuotinen kehittämishanke (2006 2008), jota hallinnoi Kalliolan kehittämisyksikkö ja rahoitti Raha-automaattiyhdistys. Projektin toimintaa jatkettiin vuoden 2009 ajan Ray:ltä saadun pienen lisärahoituksen, edelliseltä vuodelta siirtyneen rahoituksen ja Helsingin kaupungin avustuksen turvin. Projektin johtajana toimi kehittämisyksikön johtaja, joka vastasi taloudesta yhteistyössä Kalliolan setlementin taloustoimiston kanssa ja osallistui projektin toteutukseen. Projektissa toimi kaksi palkattua projektityöntekijää, jotka vastasivat projektin toteutuksesta: verkosto- ja muusta yhteistyöstä, työskentelystä perheiden kanssa, tiedon keräämisestä, raportoinnista yms. Henkilöstön vaihtuvuudesta johtuen projekti toimi pitkiä aikoja yhden työntekijän varassa. Kehittämisyksikön kehittämissuunnittelija osallistui toteutukseen tehtävänsä puitteissa. Hanke toteutettiin Kalliolan setlementin eri toimialojen välisenä yhteistyönä, joten lisäresursseja saatiin sisäisten yhteistyötahojen panostuksesta sekä lisäksi ulkoisten kumppaneiden kanssa tehdystä yhteistyöstä. Toimitilat sijaitsivat Kalliolan setlementtitalossa Sturenkadulla Helsingissä. Ohjausryhmä Projektin käynnistyttyä sille perustettiin ohjausryhmä, jossa olivat edustettuina Kalliolan eri toimialat. Ohjausryhmän jäseniä olivat Marjo Mutanen (Päihdetyön avo- ja jatkohoitoyksikön johtaja), Petri Oksanen (Kalliolan vastaanottokodin esimies), Jyrki

7 Lausvaara (Nurmijärven klinikan johtaja), Kalliolan Nuorten edustajina toimivat projektin eri vaiheissa Kirsi Mäntyniemi-Sipilä (nuorisotyön johtaja), Mari Uusitalo-Herttua sekä Milla Holmberg. Kalliolan kehittämisyksiköstä ohjausryhmään kuuluivat projektityöntekijät Kirsi- Marja Iskandar ja Maaret Parviainen 09/08-02/09, Tuula Immonen 1.1.2008 lähtien (kehittämissuunnittelija) ja Matti Rajamäki (johtaja). Ohjausryhmän tehtäviksi määriteltiin tiedotus, projektin linjaaminen, asiantuntijuuden, tuen sekä käytännön ideointiavun tarjoaminen, seuranta sekä apu kehittämistyöhön ja mallintamiseen. Lisäksi ohjausryhmän tehtävänä oli hankkeen tulosten arviointi. Projektin ohjausryhmä kokoontui noin kolmen kuukauden välein. Yhteistyöverkostot Perhe elämään -projektin yhteistyötahoja olivat: mm. Stakesin / Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen Toimiva lapsi & perhe -toiminta, Myllyhoitoyhdistyksen Läheismylly - hanke, Helsingin kaupungin lapsiperheiden päihdepalvelujen kehittämishanke, Helsingin kaupungin eteläinen perhekeskus, A-klinikkasäätiön Lasinen Lapsuus -toiminta, Kalliolan omat päihdehoitoyksiköt, Kalliolan lastensuojeluyksiköt, Kalliolan Nuoret, Päihdejärjestöjen perhe- ja läheistyön verkosto (PäLäKe). Perheinterventioissa projektityöntekijän työparina toimi Nurmijärven klinikan perheterapeutti Aino Koskiluoma. Mainittujen tahojen kanssa on tehty monipuolista yhteistyötä, mm. jaettu tietoa ja kokemuksia projektin työmenetelmistä sekä suunniteltu yhteisiä seminaareja, kehittämispäiviä ja koulutustilaisuuksia lapsi- ja perhelähtöisen näkökulman vahvistamiseksi. 3. Projektin arvot, tavoitteet ja kohderyhmät Projektin toiminnan perustana olivat setlementtiarvot, jotka Kalliolassa on määritetty seuraavasti: erilaisuuden hyväksyminen luottamus ihmisen ja yhteisön kykyyn ratkaista itsenäisesti ongelmia tasa-arvoisuus yksilön oikeuksien kunnioittaminen.

8 Projektin tarkoitukseksi määritettiin päihteiden käytön aiheuttamien haittojen ehkäiseminen perheissä sekä eri perheenjäsenten avun ja tuen tarpeet huomioivien uusien yhteistyöverkostojen ja tukimuotojen kehittäminen. Verkostomaisen työskentelyn kehittäminen nähtiin tärkeäksi, koska perheiden huomioiminen ja ongelmien ehkäisy vaati yksilön hoidossa tarvittavan asiantuntemuksen lisäksi myös muuta ja muualla kuin päihdehoidossa olevaa osaamista, tietoa ja taitoa. Kalliolan sisäisessä kehittämisessä ajatuksena oli tuoda lapsinäkökulmaa päihdetyöhön ja päihdetyön näkökulmaa lastensuojelutyöhön. Lasten osalta oli oleellista kehittää työskentelymenetelmiä, jotta lapsi voitaisiin kohdata aktiivisena osapuolena sen sijaan, että aikuiset määrittelisivät lasten tarpeita ilman kontaktia heihin. Hankkeen konkreettiset tavoitteet olivat alkuperäisen projektisuunnitelman mukaan: 1) Kehittää päihdeperhekeskusmalli, jonka avulla tuetaan päihteidenkäytön vuoksi vaikeuksissa olevia perheitä. 2) Luoda toimintamalli, jossa yhdistetään päihdetyön, lastensuojelutyön, sosiaalisen nuorisotyön ja vapaaehtoistyön osaaminen päihdeperheiden tukemisessa ja otetaan huomioon vertaistuen kehittyminen. 3) Kokeilla nykyisten hoitokäytäntöjen rinnalla uusia työtapoja, jotka huomioivat eri perheenjäsenten avun ja tuen tarpeet erityisenä painopisteenä lasten ongelmien ennaltaehkäisy, vanhemmuus, päihdeongelmaisen lähiyhteisön tukeminen ja hoitoon motivoiminen sekä kehittää vertaistuellisia toimintamalleja. Projektin tavoitteita ei muotoiltu uudelleen projektin missään vaiheessa. Toteutuksen aikana erityisesti perhekeskusajatus selkiintyi, kehittyi sisällöllisesti ja konkretisoitui. Perhekeskuksen sijaan alettiin puhua perheiden kohtaamispaikasta ja sisällöissä korostuivat aiempaa enemmän ammatillisen ja vertaistuellisen toiminnan toisiaan täydentävä rinnakkain olo sekä kävijöiden omaehtoisten toimintojen mahdollistaminen. Käytännössä kohtaamispaikka-ajatusta ei ehditty juurikaan kokeilla. Projektin toiminta keskittyi ennen muuta uusien työtapojen kehittämiseen (tavoite 3). Toisessa tavoitteessa mainitun mallin kehittämisessä ei edistytty, sillä erilaisten osaamisten kytkeminen perheiden auttamisen tueksi alkoi konkretisoitua vasta perheiden kohtaamispaikkaa suunniteltaessa. Kalliolan yksiköiden välistä osaamisen siirtämistä tai osaamisten toisiinsa linkittämistä ei saatu työstettyä juurikaan konkretian tasolle.

9 Hankkeen kohderyhmänä olivat päihteiden käytön vuoksi vaikeuksissa olevat pääkaupunkiseudulla asuvat lapsiperheet. Lastensuojelutyössä oli erityisesti lisääntyvää tarvetta saada tietoa, miten työskennellä silloin, kun perheessä on päihdeongelma. Tavallisin alle 12-vuotiaiden lasten huostaanoton tarvetta aiheuttava tekijä on vanhempien päihteiden käyttö. Uudessa lastensuojelulaissa haluttiin turvata koko perheen tarvitsemat tukitoimet ja -palvelut korostaen myös ennalta ehkäisevän lastensuojelun merkitystä. Projektin tarkoituksena oli tuottaa hyötyä niille perheille, joilla on päihteiden käytön takia vaikeuksia ja joita tavattiin Kalliolan eri yksiköissä. Menetelmäkoulutusten kautta hyötyivät Kalliolan setlementin työntekijät, jotka kohtaavat päihdeperheitä omassa työssään. Seminaarien ja verkostojen kautta tavoitettiin myös kattava joukko ammattilaisia, jotka saivat tietoa projektin käytännöistä ja projektissa tuotettu materiaali on vapaasti käytettävissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimiva lapsi & perhe -toimintaa hyödyttää se, että projektin kautta voitiin kerätä tietoa ja kokemuksia perheinterventiotyöstä päihdetyön alueella. Myllyhoitoyhdistys on hyötynyt palautteesta, jota saatiin Craft-valmennuksissa sekä asiakkailta että ammattilaisilta. Projektista on myös ollut hyötyä pääkaupunkiseudun päihde- ja lastensuojelutyöntekijöille, jotka ovat osallistuneet projektin tuottamiin seminaareihin ja joiden kanssa on tehty myös asiakasyhteistyötä. 4. Projektin toteutus 4.1. Vuosi 2006 Perhe elämään -projekti käynnistyi maaliskuussa 2006 henkilöstön, kahden projektityöntekijän rekrytoinnilla. Kevään tärkein tehtävä oli perehtyminen Kalliolan eri toimintoihin ja projektin tarvitsemien sisäisten yhteistyöverkostojen rakentamisen käynnistäminen. Kevään ja kesän aikana tarkennettiin myös projektisuunnitelmaa, suunniteltiin toteutusta ja työstettiin projektin arviointisuunnitelma. Sen mukaisesti arviointi toteutettiin itsearviointina ja sisäisenä arviointina. Prosessiarvioinnissa seurattiin hankkeen käytännön toimien ja tavoitteiden toteutumista sekä tuloksellisuutta. Arvioinnin tueksi saatiin aineistoa myös

10 opinnäytetöistä, joita Stadia ammattikorkeakoulun opiskelijat tekivät yhdessä sovituilta, projektia hyödyttäviltä aihealueilta. Ohjausryhmän ensimmäisessä kokouksessa kesäkuussa keskusteltiin Kalliolan sisäisen yhteistyön tehostamisesta ja käytännön asiakasyhteistyöstä toimijoiden kesken. Ohjausryhmä oli kiinnostunut projektisuunnitelmassa esitellystä Beardsleen perheinterventiokoulutuksesta, johon projektin työpari oli ilmoittautunut. Beardsleen menetelmiin oli perehdytty kehittämisyksikössä jo ennen projektisuunnitelman laatimista. Ne valittiin projektin menetelmälliseksi perustaksi, koska ne vastasivat hyvin projektin lapsi- ja perhekeskeistä ajattelua. Lisäksi kokemukset menetelmien käytöstä mielenterveystyössä olivat rohkaisevia. Myös läheisten tukemisen työvälineeseen Craftiin oli tutustuttu etukäteen. Ohjausryhmä katsoi, että mikäli perheintervention oli tarkoitus olla projektin ja Kalliolan toimijoiden yhteinen työmenetelmä, oli kaikkien osapuolten hallittava sen käyttö. Ryhmän mukaan yhteinen kouluttautuminen voi vahvistaa projektin tavoitteena olevaa Kalliolan toimijoiden keskinäistä yksiköiden rajat ylittävää yhteistyötä. Projektin kannalta oli tärkeää, että näin oli mahdollista luoda myös yhteistä tietopohjaa Kalliolassa tehtävän perhetyön perustaksi. Päätettiin pyytää Stakesin Toimiva lapsi & perhe -hankkeelta tarjous Kalliolan sisäisen menetelmäkoulutuksen järjestämisestä. Stakesin tarjous hyväksyttiin kesäkuun lopussa. Sen jälkeen aloitettiin osallistujien rekrytointi ja koulutuksen avausseminaarin suunnittelu. Projektin toiminnassa jouduttiin keskittymään koko loppuvuoden ajan suureksi osaksi koulutuksen toteuttamiseen ja tinkimään muusta toiminnasta toisen työntekijän tapaturmaa seuranneen pitkän, irtisanoutumiseen päättyneen sairasloman vuoksi. Yhden työntekijän lisäksi käytössä oli kehittämisyksikön johtajan työpanos sekä työntekijän tukena myös työnohjaus, jota antoi Beardsleen menetelmiin perehtynyt psykiatri, perheterapeutti Sirpa Kaakinen Stakesista. Projektityöntekijä toimi yhteyshenkilönä Stakesin ja Kalliolan sisäisten toimijoiden välillä sekä huolehti koulutuksen käytännön järjestelyistä. Koulutukseen osallistui 16 henkilöä Kalliolan eri yksiköistä, lastensuojelusta, päihdetyöstä ja sosiaalisesta nuorisotyöstä. Koulutus oli yhden lukuvuoden mittainen ja se aloitettiin 25.9 avausseminaarilla

11 (osallistujia 70). Koulutus jakaantui menetelmäkoulutukseen ja työmenetelmän työnohjaukseen. Koulutuksella pyrittiin vahvistamaan ennaltaehkäisevää työotetta ja rakentamaan yhteistyötä aikuisten ja lasten palvelujen välille Kalliolassa. Ensimmäiset koulutukseen liittyvät perheinterventiot päätettiin toteuttaa niin, että projektityöntekijän työparina toimii toinen, perheinterventiokoulutukseen osallistuva Kalliolan työntekijä. Beardsleen perheinterventiomenetelmä soveltui hyvin projektin toiminnan puitteisiin, sillä sen tavoitteena on vahvistaa vanhempien kanssa yhteistyössä lasta suojaavia tekijöitä ja vuorovaikutusmalleja perheessä päihdeongelmasta huolimatta (lisää projektissa käytetyistä menetelmistä liitteessä 1). Beardsleen perheinterventiokoulutuksella tuotettiin perusta projektin asiakastyölle. Tämä vahvistettiin kehittämisyksikön johtajan ja projektityöntekijän päätöksellä, jonka mukaan asiakastyö tulee noudattamaan perheintervention kulkua ja asiakastyössä tullaan käyttämään interventioon kehitettyjä lomakkeita asiakastyön ja arvioinnin tukena (mm. interventiomanuaali, lokikirja jokaisesta istunnosta, prosessikysymykset interventiotyöskentelyn tueksi sekä palautelomake työskentelyn päätteeksi). Sittemmin projektin toiseksi asiakastyön menetelmäksi vakiintuneen Craft-valmennuksen koulutuksen suunnittelu aloitettiin vuoden 2006 aikana, mutta toteuttaminen siirrettiin myöhemmäksi. Perhe elämään -projekti laajensi verkostoitumistaan liittymällä mukaan Päihdejärjestöjen Läheistyön kehittämisryhmään (PäLäKe), jossa Kalliola oli entuudestaan aktiivinen toimija. Joulukuussa pidetyssä seminaarissa hanketta esiteltiin muille PäLäKe -verkoston toimijoille. Syksyn aikana projekti aloitti yhteistyön Helsingin kaupungin lapsiperheiden päihdepalvelujen kehittämishankkeen sekä Pihlajamäen lähiöaseman aluetyöntekijän kanssa. Työntekijä toimi linkkinä alueen lastensuojelutiimiin ja Pihlajamäen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa käynnistettiin asiakasyhteistyö. Yhteistyökäytännöistä keskusteltiin myös Helsingin Diakonissalaitoksen perheen yhdistetyn hoidon yksikön kanssa (PYY). Ajatuksena oli suunnitella ja toteuttaa jälkihoidollista perheryhmätoimintaa perheille, jotka ovat vanhempien päihteiden käytön takia olleet kuntouttavassa koko perheen hoidossa. Ryhmää ei resurssien riittämättömyydestä johtuen päästy kuitenkaan käynnistämään.

12 4.2. Vuosi 2007 Alkuvuodesta projektiin palkattiin uusi työntekijä, joka aloitti Beardsleen malliin kouluttautumisen Tampereella keväällä 2007, koulutus päättyi joulukuussa. Koulutuksella varmistettiin projektissa tarvittava menetelmällinen osaaminen. Menetelmäkoulutukset Beardsleen perheinterventiokoulutus jatkui toukokuuhun saakka ja sen osana kokeiltiin työmallin toimivuutta päihdetyössä, lastensuojelutyössä ja sosiaalisessa nuorisotyössä. Käyttöön ottoa tuettiin koulutukseen osallistuneiden menetelmätyönohjauksella, josta vastasi Toimiva lapsi & perhe -menetelmien kouluttaja. Työnohjauksessa oli oleellista työntekijöiden keskinäinen vertaistuki, tietojen ja kokemusten vaihto. Menetelmäkoulutuskokonaisuudesta valmistui 11 työntekijää. Lisäksi koulutettiin yksi Kalliolan vakituinen työntekijä menetelmäkouluttajaksi menetelmien käytön jatkuvuuden turvaamiseksi. Koulutuksen tuloksena menetelmä otettiin käyttöön yhdessä Kalliolan lastensuojeluyksikössä ja sitä käytetään jossain määrin Kalliolan päihdetyössä. Työmenetelmään kuuluvia perheinterventioita oli syyskuuhun mennessä tehty 25. Osa niistä toteutettiin siten, että työparit olivat eri toimintayksiköistä tai eri työaloilta, millä mahdollistettiin sektorirajoja ylittävien työkäytäntöjen kokeilu. Projektin piiriin ohjautui asiakkaita Kalliolan sisäisten yhteistyöverkostojen kautta, päihde- ja lastensuojelutyöstä sekä lisäksi muiden yhteistyöverkostojen kautta. Toinen projektin työntekijöistä aloitti yhteisen asiakastyön Helsingin kaupungin lapsiperheiden päihdepalvelujen kehittämishankkeen kanssa. Perheinterventioista kerättiin palautetta Stakesin kehittämän lomakkeen avulla. Hankkeen työntekijät suunnittelivat kevään ja kesän aikana yhteistyössä Myllyhoitoyhdistyksen Läheismyllyhankkeen kanssa Craft valmentaja -koulutuksen Kalliolan työntekijöille. Sen tavoitteena oli antaa eri toimialojen työntekijöille valmiuksia auttaa päihteitä käyttävien läheisiä sekä lisätä yhteistyötä yksiköiden välillä. Koulutus käynnistyi elokuussa ja siihen osallistui 9 Kalliolan työntekijää lastensuojelusta,

päihdetyöstä sekä kehittämisyksiköstä. Työntekijät aloittivat valmennuksen viiden läheisen kanssa. 13 Loppuvuodesta 2007 projektiin palkattiin määräajaksi kolmas työntekijä, jonka tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa yhdessä projektityöntekijöiden kanssa Lapset Puheeksi - koulutus Kalliolan eri yksiköissä. Sen tavoitteena oli vahvistaa lapsi- ja perhenäkökulmaa sekä päihde- että lastensuojeluyksiköissä. Varsinaisia koulutuksia edelsi infokierros, jonka tarkoituksena oli antaa tietoa koulutuksen sisällöstä ja menetelmän käyttömahdollisuuksista. Seminaarit ja tiedon jakaminen Kevään aikana suunniteltiin yhteistyössä Stakesin kanssa alueellinen seminaari Voiko vanhemmuutta tukea päihdeongelmasta huolimatta. Seminaari pidettiin 4.10. ja siihen osallistui 90 henkilöä; pääkaupunkiseudun kuntien sosiaalityöntekijöitä, päiväkotien työntekijöitä, päihdetyöntekijöitä sekä yhteistyöverkoston jäseniä aina Pohjois-Ruotsista asti. Seminaarin lisäksi järjestettiin yhteinen työpaja Beardsleen perheinterventiotyötä käytännössä tekeville tarkoituksena jakaa kokemuksia sekä vahvistaa osallistujien tieto- ja taitopohjaa. Työpajaan osallistui 14 henkilöä. Työntekijät osallistuivat edelleen Päläke -verkoston toimintaan. He olivat mukana suunnittelemassa verkoston Kajaanissa ja Joensuussa pidettyjä päihdeperhetyön alueellisia seminaareja ja osallistuivat niiden toteutukseen. Huumetyöläisten valtakunnallisilla neuvottelupäivillä projektin työntekijät vastasivat ohjelmassa olleesta perhetyön työpajan toteutuksesta. Teemoina työpajassa olivat perhetyön nykytilanne ja kehittämisnäkymät huumetyössä. Työpajaan osallistui noin 20 perheiden kanssa työskentelevää päihdetyöntekijää eri puolelta Suomea. Lisäksi projektityöntekijät esittelivät hanketta ja siinä kertyneitä kokemuksia valtakunnallisilla Päihdepäivillä Kalliolan setlementin näyttelyosastolla. Kalliolan sisäisenä koulutuksena projekti järjesti syksyllä Kalliolan nuoriso-, lastensuojelu- ja päihdetyölle koulutuspäivän uudesta lastensuojelulaista.

14 Intranetkokeilu Kevään aikana suunniteltiin ohjausryhmän aloitteesta Kalliolan sisäistä perhetyön intranetiä, joka voisi toimia ammatillisena vertaistukena, keskustelufoorumina ja tiedon välittäjänä perheiden kanssa työskenteleville. Intranet otettiin koekäyttöön, mutta toimiakseen se olisi vaatinut jatkuvaa aktiivista ylläpitoa, mihin resurssit eivät riittäneet. Asiassa ei edetty kokeilua pidemmälle. Vanhempainopas Projektin työntekijät kokosivat keväällä työryhmän Kalliolan eri toimintayksiköistä työstämään yhteistyössä Stakesin tutkimusprofessori, lastenpsykiatri Tytti Solantauksen kanssa vanhempainopasta päihdeongelmaisille vanhemmille ja heitä auttaville työntekijöille. Opas on tarkoitettu tueksi tilanteisiin, jossa lasten kanssa puhutaan päihdeongelmasta. Mielenterveystyön alalta saadut kokemukset vastaavanlaisista oppaista olivat myönteisiä, sekä ammattilaiset että perheet pitivät niitä hyödyllisinä 2. Katsottiin, että myös päihdetyössä tarvitaan opasta, jota voivat hyödyntää vanhemmat sekä eri sosiaali- ja terveydenhuollon alojen työntekijät kohdatessaan perheitä, joissa päihteet aiheuttavat ongelmia. Opasta työstäneessä ryhmässä olivat edustettuina Kalliolan Nuoret, lastensuojelutyö, päihdetyö sekä kehittämisyksikkö. Sen tehtävänä oli tuottaa tietoa ja käytännön kokemuksia päihdeperheiden tilanteista oppaan taustamateriaaliksi. 4.3. Vuosi 2008 Vuoden 2007 lopussa hankkeen toinen, projektissa alusta alkaen työskennellyt työntekijä irtisanoutui tehtävästään ulkomaille muuton vuoksi. Heti vuoden alussa käynnistetty uuden työntekijän hakuprosessi vei runsaasti aikaa, sillä lyhytaikaiseen työsuhteeseen on vaikea saada pätevää ja osaavaa työntekijää. Julkisen haun kautta saadut hakemukset eivät vastanneet tehtävässä vaadittavaa osaamista, mutta lopulta työntekijä löytyi yhteistyöverkoston avulla. Hän pääsi siirtymään edellisestä työpaikasta projektiin kuitenkin vasta 18.8.2008. 2 Tytti Solantauksen ja Antonia Ringbomin (2002) Miten autan lastani? -kirjanen opastaa käytännönläheisesti, kuinka keskustella lapsen kanssa mielenterveyden ongelmista. Se on tarkoitettu sekä vanhempien että ammattilaisten käyttöön. Solantauksen ja Ringbomin (2005) Mikä meidän vanhempia vaivaa? on käsikirja lapsille ja nuorille, joiden isällä tai äidillä on mielenterveyden ongelmia.

15 Perheinterventiomenetelmän käyttö ja Craft-valmennus jatkuivat asiakastyön osalta, samoin vertaisryhmätyön ohjaustapaamiset. Alkuvuonna jatkettiin myös Lapset puheeksi - koulutuksia. Koulutuksiin osallistui yhteensä 30 työntekijää (Nurmijärven klinikan päihdetyön yksiköstä sekä kolmesta lastensuojeluyksiköstä). Koulutuspalautteissa tuotiin toistuvasti esiin uusien ajatusten saaminen, menetelmän hyödynnettävyys ja osa kertoi koulutuspäivien vahvistaneen omaa ammatillista ajattelua. Palautteiden joukossa oli myös muutamia kommentteja, joissa suhtauduttiin epäillen menetelmän käytettävyyteen työyksikössä. Kouluttajien kokemus oli että, perhetyön kehittäminen on osittain työntekijäkohtaista, kaikki eivät ole innostuneita tai halukkaita muokkaamaan työtapoja, siis muutoksia ei koettu tarpeellisiksi. Stadia ammattikorkeakoulun opiskelijoiden teemahaastatteluihin perustuva opinnäytetyö Mä haluun lisää Craftii (Anttonen & Holopainen 2008) kuvaa Kalliolan työntekijöiden kokemuksia Craft-menetelmän käytöstä. Työntekijöiden kokemukset olivat pääosin positiivisia ja rohkaisevia. Koettiin, että menetelmää käyttäen oli voitu auttaa päihdeongelmaisten läheisiä, mutta kuitenkin kaivattiin vielä lisäkokemuksia sen käytöstä. Projektin yhtenä tavoitteena ollut vertaistukitoiminnan kehittäminen käynnistettiin perustamalla ohjattu vertaisryhmä päihdeongelmaisten läheisille projektin ja Kalliolan päihdetyön yhteistyönä. Ryhmä kokoontui kuuden viikon ajan keväällä ja siihen osallistui seitsemän läheistä. Ryhmään osallistuneet jatkoivat kokoontumisia omana vertaisryhmänään aluksi Kalliolan setlementin Itä-Pasilan asukastalossa ja sittemmin perheiden kohtaamispaikassa. Neljä vertaisryhmään osallistuneista jatkoi työskentelyä Craft-valmennuksessa projektityöntekijän ohjauksessa. Huhtikuussa Perhe elämään -projekti järjesti Kalliolan sisäisen perhetyön kehittämispäivän, johon osallistui työntekijöitä päihdetyön, nuorisotyön ja sosiaalisen nuorisotyön toimialoilta. Työskentely oli ryhmämuotoista ja strukturoitua ja tarkoituksena oli mm. suunnitella perhekeskuksen (perheiden kohtaamispaikan) toiminnan sisältöjä. Syksyn aikana suunniteltiin ja toteutettiin vielä toinen perhetyötä käsitellyt kehittämis- ja koulutuspäivä. Koulutuspäivän yhteydessä syntyi päätös käynnistää projektin työntekijän ehdottama perhetyön konsultaatiorinki.

16 Perheiden kohtaamispaikan perustaminen Projektin yhtenä tavoitteena ollut perhekeskuksen perustaminen ei edennyt samassa tahdissa kuin projektin muu toteutus. Tämä johtui osaltaan siitä, että projektin toiminta oli suurimman osan aikaa yhden projektityöntekijän varassa, joten sen vaatimaa valmistelutyötä ei voitu toteuttaa täysipainoisesti. Perhekeskusajatusta käsiteltiin ja sen sisältöä pyrittiin konkretisoimaan yhteisissä keskusteluissa, esim. kehittämispäivinä. Suunnitteluun saatiin evästystä myös asiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Keskustelujen ja projektissa muutoin kertyneen tiedon myötä keskusidea muutti muotoaan. Alkuperäinen ajatus hoitoon läheisesti liittyvästä, mutta siitä erillään olevasta perhetyön paikasta ei tuntunut olevan vastaus perheiden tarpeisiin. Uudenlaista näkökulmaa tarvittiin myös siksi, että Helsingin kaupungin lapsiperhehankkeessa tavoiteltiin perhekeskustyyppisen toiminnan käynnistämistä. Suuntauduttiin kehittämään paikkaa, johon olisi helppo tulla ja jossa olisi saatavissa ammatillista ja vertaistukea arjessa pärjäämiseen. Tältä pohjalta perhekeskus nimettiin uudelleen perheiden kohtaamispaikaksi, mutta vielä kohtaamispaikan avausvaiheessa sisällölliset suunnitelmat olivat keskeneräisiä ja toiminta-ajatus kiteyttämättä. Tilat perheiden kohtaamispaikalle saatiin Kalliolan setlementin alakerrasta, jossa on iso yhteinen oleskelutila, lastenhuone, ryhmähuone ja keittiö. Kunnostustyöt aloitettiin lokakuun puolessa välissä ja projektityöntekijät vastasivat tilojen kunnostuksen suunnittelutyöstä sekä materiaalihankinnoista. Perheiden kohtaamispaikan avajaiset järjestettiin 11.12.2008 ja paikasta informoitiin laajasti sekä nykyisiä että mahdollisesti tulevia yhteistyökumppaneita. Kohtaamispaikka päätettiin avata, vaikka rahoituskausi lähestyi loppuaan, koska haluttiin kokeilla toimintaa ja kehittää edelleen kypsymässä olevia ajatuksia kohtaamispaikan luonteesta ja toiminnan sisällöistä. Oli tärkeää saada tietoa matalan kynnyksen toiminnan soveltuvuudesta perheiden auttamiseen, koska vastaavanlaista ei tässä muodossa ollut aiemmin toteutettu. Menetelmällistä puolta haluttiin kehittää kokeilemalla, miten mielenterveystyössä kehitetty, lasten ja vanhempien ryhmätyöskentelyyn perustuva Verttiryhmätoiminta soveltuisi päihdetyöhön. Projektille haettiin Ray:ltä jatkorahoitusta syyskuussa 2008 ensisijaisesta kohtaamispaikkatoiminnan kehittämiseen. Rahoitusta saatiin 20 000 euroa haetun 70 000 sijaan. Helsingin kaupungilta saadun avustuksen

17 ohessa saatu rahoitus mahdollisti pienimuotoisen kokeilutoiminnan ja projektin loppuun saattamisen. 4.4. Vuosi 2009 Vuoden 2009 toiminta jouduttiin sopeuttamaan niukan rahoituksen puitteisiin. Perhekeskuksen (perheiden kohtaamispaikan) toiminta päätettiin käynnistää pienimuotoisena kokeiluna pitämällä kohtaamispaikkaa auki kerran viikossa 12 18. Menetelmällistä (Vertti-ryhmät) kehittämistä ei voitu aloittaa ja edellisenä vuonna projektiin tulleen työntekijän työsuhde jouduttiin päättämään helmikuun lopussa. Tämän jälkeen hän työskenteli Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kanssa tehdyn yhteistyön puitteissa yhden päivän viikossa perheiden kohtaamispaikassa soveltaen taideterapeuttisia menetelmiä päihdeongelmaisten ja heidän lastensa kanssa työskentelyyn. Pääsääntöisesti projektissa työskenteli vain yksi työntekijä koko viimeisen vuoden ajan. Asiakastyö jatkui Beardsleen perheinterventiomenetelmän ja Craft -valmennuksen osalta. Lähileidit (naisten ohjattu vertaisryhmä) jatkoi kokoontumistaan perheiden kohtaamispaikassa. Siellä järjestettiin myös päihteiden käytön takia vaikeuksissa olevien miesten ohjattu vertaistukiryhmä, joka kokoontui noin kuukauden välein. Miehet tulivat mukaan ryhmään puolisoidensa kautta, jotka osallistuivat omaan vertaisryhmätoimintaan. Loppuvuodesta 2009 pariskunnat halusivat järjestää yhteisen tapaamisen ja jakaa kokemuksiaan ja käsityksiään päihdeongelman vaikutuksista parisuhteeseen. Marraskuussa aloitettiin vanhempien voimavararyhmä yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston eteläisen perhekeskuksen kanssa. Ryhmään osallistujat tulivat perhekeskuksen työntekijöiden ohjaamina ja Perhe elämään -projektin työntekijä ohjasi ryhmän työparin kanssa. Lastenhoito oli myös projektin järjestämä, jotta yksinhuoltajilla oli mahdollisuus osallistua ryhmään. Toimiva lapsi&perhe menetelmien parissa työtä tekeville järjestettiin valtakunnallinen seminaari helmikuussa Seinäjoella Lapsen kasvun mahdollisuudet, kun vanhemmalla on päihdeongelma, jossa Kalliolan päihdetyön toimialalta Aino Koskiluoma ja projektityöntekijä Kirsi-Marja Iskandar olivat kertomassa havainnoistaan ja kokemuksistaan Beardsleen perheintervention käytöstä päihdeongelmaisten perheiden kanssa työskenneltäessä. Loppusyksystä 2009 järjestettiin Lappvikissä Tl&p

18 valtakunnallinen kouluttajaseminaari. Vertaistyönohjauksellisia tapaamisia jatkettiin menetelmän parissa työskentelevien Helsingin kaupungin työntekijöiden kanssa. Projektityöntekijä valmistui Toimiva lapsi&perhe -menetelmien kouluttajaksi. Kalliolan lastensuojeluyksiköiden ja projektin yhteistyön kehittäminen ja syventäminen tapahtui vuonna 2009 lähinnä projektin organisoiman perhetyön konsultaatioringin avulla. Konsultaatiorinki kokoontui kahden kuukauden välein ja siihen osallistui työntekijöitä Kalliolan eri yksiköistä, pääasiassa lastensuojelusta. Työntekijät kokivat hyötyvänsä vuorovaikutteisesta työskentelystä; he saivat uusia lähestymistapoja ja ratkaisumalleja perheiden kanssa tehtävään työhön. Konsultaatioringin toiminnan ohella tehtiin myös sisäistä tiedottamista työmenetelmien (Beardslee ja Craft) käytön mahdollisuuksista Kalliolan eri yksiköissä. Helsingin nuorisoaseman kanssa käytiin yhteistyöneuvotteluja perheiden kohtaamispaikan hyödyntämisestä mm. järjestämällä yhteistä ryhmätoimintaa. PäLäKe verkosto järjesti marraskuussa Hämeenlinnassa kumppanuusseminaarin Lasten hyvinvointia edistämässä, jossa projektityöntekijä oli ohjaamassa työpajaa. Myös Helsingin kaupungin järjestämässä perhekuntoutusseminaarissa helmikuussa projektityöntekijä ohjasi työpajan, samoin Huumetyöläisten neuvottelupäivillä huhtikuussa. Projektin työnohjaus toteutui noin kerran kuukaudessa. Ohjausryhmä kokoontui vuonna 2009 kolme kertaa, viimeinen ohjausryhmän kokous järjestettiin helmikuussa 2010. Muun toiminnan ohella täsmennettiin suunnitelmia perheiden kohtaamispaikkatoiminnan sisällöstä hyödyntäen tietoja ja kokemuksia, joita oli kertynyt projektin toiminnassa, kohtaamispaikan pienimuotoisessa kokeilussa sekä keskusteluissa yhteistyökumppaneiden kanssa. Kohtaamispaikan toiminta-ajatus oli hyvin erilainen kuin projektin tavoitteena ollut perhekeskus. Oli luovuttu päihdehoitoon ja lastensuojelutyöhön läheisesti kytkeytyvän perhetyön toteutuspaikan ajatuksesta. Tämän sijaan suuntauduttiin saamaan tukitoimien piiriin sellaisia usein vaikeasti tavoitettavia lapsiperheitä, joiden avun tarpeisiin nykyinen palvelujärjestelmä ei vastaa tai jotka vaikean elämäntilanteensa, leimaantumispelon, luottamuksen puutteen yms. syiden vuoksi eivät kykene hakeutumaan tai eivät halua hakeutua nykyisiin palveluihin. Tällaisia ovat päihteiden ja mielenterveysongelmien kanssa vaikeuksissa olevien perheiden lisäksi mm. perheet, joissa toinen vanhemmista suorittaa vankeusrangaistusta sekä ensikotijakson jälkeen omaan asuntoon muuttavat. Toiminnassa oli tarkoitus toteuttaa matalan kynnyksen

19 periaatteita, tukea kävijöiden omaehtoista toimintaa ja huomioida eri perheenjäsenten, erityisesti lasten tarpeet. Projektin tuotteena oli syntynyt uusi kehittämistä vaativa toimintamuoto, jollaista ei ainakaan pääkaupunkiseudulta löydy. Tämän vuoksi perheiden kohtaamispaikkatoiminnan kehittämiseen haettiin projektirahoitusta; yhteistyökumppaneina olivat Helsingin sosiaaliviraston perhekeskustoiminta, Kalliolan setlementin eri työmuodot, Kalliolan nuoret ry, Helsingin ensikotiyhdistys ry, Kriminaalihuollon tukisäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto ry., sekä Päihdealan järjestöjen läheis- ja perhetyön verkosto. Rahoitusta ei kuitenkaan myönnetty. Rahoituksen puuttuessa toimintaa ei voitu käynnistää, mikä ei kuitenkaan poista suunnitellun tyyppisen toiminnan tarvetta. 5. Projektin tuloksellisuuden arviointi Projektin arviointi toteutettiin itsearviointina ja kehittämisyksikön kehittämissuunnittelijan tekemänä sisäisenä arviointina. Arviointi perustuu toteutusprosessin kulun dokumentoitiin ja asiakkailta säännöllisesti kerättyyn kirjalliseen ja suulliseen palautteeseen. Projektin arvioinnissa on hyödynnetty myös Stadia ammattikorkeakoulun opiskelijoiden opinnäytetöitä (3 kpl), joita on tehty osana projektin toteutusta. Projektin tuloksellisuutta tarkastellaan seuraavassa tulosten ja tuotosten, prosessin toteutuksen ja tavoitteiden toteutumisen sekä asiakkaiden saamien hyötyjen näkökulmista. Perhe elämään -projektin tarkoituksena oli eri perheenjäsenten avun ja tuen tarpeet huomioivien tukimuotojen ja uusien yhteistyöverkostojen kehittäminen päihteiden käytön perheelle aiheuttamia haittojen ehkäisemiseksi. Tarkoitusta toteutettiin kouluttamalla, kehittämällä edelleen sovellettuja menetelmiä, tekemällä asiakas- ja verkostotyötä sekä välittämällä projektiin kertynyttä tietoa. 5.1. Tulokset ja tuotokset Koulutukset Perhe elämään -projektin aikana koulutettiin 50 Kalliolan eri toimialojen työntekijää perhe- ja läheistyön menetelmiin. Näin pyrittiin luomaan yhteistä tietopohjaa Kalliolan eri

20 toimialoille ja varmistamaan, että jatkossakin, henkilövaihdoksista huolimatta eri yksiköissä säilyisi koulutuksen antamaa menetelmäosaamista tukea perheitä ja läheisiä, joilla on vaikeuksia päihteiden käytön takia. Kaksi Kalliolan työntekijää valmistui Toimiva lapsi & perhe -menetelmien kouluttajiksi. Tällä tavoin vahvistetaan perhetyön kehittämisen mahdollisuutta ja juurruttamista myös jatkossa. Menetelmäkoulutusten lisäksi järjestettiin kolme perhetyöhön liittyvää koulutuspäivää Kalliolan työntekijöille. Lisäksi käynnistettiin perhetyön konsultaatiorinki, ylläpidettiin sen toimintaa ja varmistettiin jatkuvuus projektin päätyttyä. Asiakastyö Perheinterventioita tehtiin yhteensä 40. Beardsleen perheinterventio otettiin käyttöön perhetyön perusmenetelmäksi Kalliolassa mm. Mäkirinteen nuorisokodissa (Nuorten Kisko) ja Nurmijärven klinikalla Myllyhoidossa siitä mahdollisesti hyötyvien asiakkaiden kanssa. Craft -valmennuksia tehtiin 14 asiakkaan kanssa. Lapset puheeksi -menetelmä on ollut satunnaisesti käytössä. Verkostot ja tiedonvälitys Koko projektin toiminnan ajan PäLäKe (Päihdejärjestöjen perhe- ja läheistyön) -verkosto oli keskeinen yhteistyökumppani ja tietojen vaihdon foorumi. Tiivistä yhteistyötä tehtiin myös Helsingin kaupungin lapsiperheiden päihdepalvelujen kehittämishankkeen ja eteläisen perhekeskuksen kanssa asiakastyön, tiedon vaihdon ja perheiden kohtaamispaikan suunnittelun osalta. Stakesin / Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen Toimiva lapsi & perhe -toiminnan kanssa tuotettiin projektin menetelmäkoulutus, kerättiin asiakaspalautetta ja testattiin Beardsleen menetelmiä päihdetyön alalla. Muita yhteistyötahoja olivat Kalliolan omat yksiköt, Myllyhoitoyhdistyksen Läheismylly hanke (Craft-valmennus) ja A-klinikkasäätiön Lasinen Lapsuus toiminta. Kalliolan sisäinen perhetyön konsultaatiorinki on tärkeä keskustelun ja tiedonvaihdon väline. Perhe elämään -projektin työntekijät välittivät tietoa lapsi- ja perhelähtöisen työn merkittävyydestä, projektissa käytetyistä menetelmistä ja niistä saaduista kokemuksista kuudessa eri puolilla Suomea järjestetyssä seminaarissa ja ohjaajina viidessä työpajassa. Lisäksi jaettiin projektia ja käytettyjä menetelmiä koskevia esitteitä erilaissa sosiaali- ja terveysalan tilaisuuksissa.