Johdatus politologiaan Turun yliopisto, sl 2012 Maija Setälä Luento VIII: Demokratian historialliset taustat; Demokratian teoriat I
Antiikin demokratia Sana demokratia tulee kreikan kielestä. demos = kansa, kratia = valta Demokratia tarkoittaa siis kansan valtaa. Demokratian alkuperäisen merkityksen ymmärtäminen on hyödyllistä, koska nykyään käsitteellä on niin monia kilpailevia merkityksiä. Vasta II Maailmansodan jälkeen demokratiasta on tullut yksiselitteisesti hyvä asia. Samalla demokratian deskriptiivinen merkitys on hämärtynyt.
Antiikin demokratia Antiikin demokratia kukoisti Ateenassa vuodesta 450 vuoteen 322 ekr. Myös muissa kaupunkivaltioissa oli demokraattisia käytäntöjä. Ateenan demokratian keskeisin instituutio oli kansankokokous (Ekklesia) kokoontui useita kertoja (enimmillään 40 kertaa) vuodessa. tietyntyyppisiä päätöksiä voitiin tehdä ainoastaan, jos paikalla oli vähintään 6000 kansalaista Kansankokouksessa pyrittiin yksimielisyyteen, mutta kiistanalaisissa kysymyksissä turvauduttiin enemmistöpäätöksiin.
Antiikin demokratia Kansankokous päätti mm. järjestyksenpitoon, julkiseen talouteen, verotukseen ja ulkosuhteisiin liittyvistä asioista. Kansankokous oli liian suuri elin päättämään monista asioista. Viidensadan neuvosto vastasi pitkälti kansankokouksen esityslistasta ja asioiden käsittelyjärjestyksestä. Neuvoston jäsenet valittiin aluksi vaaleilla, mutta myöhemmin arpomalla kansalaisten keskuudesta.
Antiikin demokratia Myös oikeusistuinten jäsenet valittiin arpomalla. Osa virkamiestehtävistä arvottiin kansalaisten kesken, osa valittiin suorilla vaaleilla. Virkamiehet valittiin yleensä vain yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Korruption ehkäisemiseksi virkamiesten tehtäviä kierrätettiin. Erityisesti talousasioiden ja armeijan virkamiehet valittiin vaaleilla.
Antiikin demokratia Oikeus ja velvollisuus yhteiskunnalliseen osallistumiseen koski ainoastaan yli 20-vuotiaita miespuolisia kansalaisia. Naiset, orjat sekä vierastyöläiset eivät saaneet osallistua. Kansalaisuuden saamisen ehdot olivat tiukat. Ateenan demokratia oli monien mielestä mahdollinen siksi, että se oli eksklusiivinen. kansalaisten lukumäärä pysyi riittävän pienenä. Muutamia katkoksia lukuun ottamatta Ateenan demokratia oli melko stabiili järjestelmä. Ateena menetti Makedonian ylivallan takia kykynsä toimia itsenäisesti v. 322 ekr.
Klassinen demokratiakäsitys Esimerkiksi Herodotos piti demokratian tunnusmerkkeinä virkamiesten valitsemista arpomalla päätöksentekoa kansankokouksissa Käsitteen demokratia merkitys pienissä poliittisissa yksiköissä toteutettuna kansalaisten itsehallintona säilyi aina 1700-luvun lopulle asti. Tätä voidaan kutsua klassiseksi demokratiakäsitykseksi. Demokratialla oli selvä deskriptiivinen eli kuvaileva merkitys, joka monessa suhteessa poikkeaa sen nykymerkityksestä.
Klassinen demokratiakäsitys Klassisessa demokratiakäsityksessä riitti, että miespuoliset kansalaiset saattoivat osallistua politiikkaan Ihmisten yhdenvertaisuuden idea ei koskenut kansalaisten ja muiden ihmisten välistä suhdetta Klassisessa demokratiassa edustajien valitsemista vaaleilla ei pidetty demokraattisena vaan aristokraattisena. arpomista pidettiin demokraattisena valintatapana Platonin kritiikki demokratiaa kohtaan
Republikanismi Tasavaltaista hallintomuotoa puolustavassa republikanistisessa ajattelussa ihannoitiin sekahallitusmuotoa yhdistetään monarkian, aristokratian ja demokratian piirteitä (Manin 1997) Renesanssiajalta periytyvässä republikanistisessa ajattelussa vedottiin kansalaisten vapauteen ja osallistumiseen samalla tavalla kuin nykypäivänä puolustetaan demokratiaa (Skinner 1993, 68.)
Republikanismi Yhdysvaltojen perustuslain säätäjä James Madison käytti käsitettä demokratiaa sen klassisessa merkityksessä. Yhdysvaltojen perustuslain yhteydessä Madison puhui edustuksellisesta tasavallasta. Demokratiasta hänellä oli seuraavan kaltainen näkemys: [ ] demokratiat ovat aina olleet kuohunnan ja kiistelyn näyttämöjä; ovat aina olleet yhteen sovittamattomia henkilökohtaisen turvallisuuden ja omistusoikeiden kanssa; ovat aina olleet lyhytikäisiä sekä väkivaltaisia kuollessaan. (Sartori 1987, 288.)
Moderni demokratiakäsitys Sveitsin kantonien keskiajalta periytyvään suoraan demokratiaan saivat osallistua asetta kantavat miehet Britanniassa, Yhdysvalloissa ja vuoden 1789 Vallankumouksen jälkeen Ranskassa äänioikeus oli pitkään sidottu taloudelliseen asemaan. Demos eli kansa on rajoitettu joukko ihmisiä, joilla on jonkinlaiset oikeudet poliittisen vallan käyttöön. Moderni demokratiakäsitys perustuu inklusiivisuuden ja tasa-arvoisuuden periaatteille
Moderni demokratiakäsitys Moderniin demokratiakäsitykseen on vaikuttanut valistuksen ajan ajatus yksilöiden perimmäisestä yhdenvertaisuudesta John Locke (1632-1704) korosti ihmisten tasa-arvoa perusti ajatuksensa kristilliselle käsityksellä ihmisistä Jumalan lapsina. Kannatti vallanjakoon perustuvaa järjestelmää tyrannian estämiseksi Jean-Jacques Rousseau (1712-1778) esitti, että ihmiset ovat luonnostaan vapaita ja tasa-arvoisia. Rousseaun mukaan sivilisaation kehitys on turmellut tämän luonnollisen olotilan. Kannatti kansalaisten itsehallintoon perustuvaa demokratiaa pienissä poliittisissa yksiköissä (vrt. klassinen demokratia)
Moderni demokratiakäsitys Locke ja Rousseau edellyttivät, että kaiken hallinnan ja lakien säädännön tulee tapahtua kaikkien niiden vaikutuspiirissä olevien yksilöiden suostumuksella. Kuitenkin yhdenvertaisuuden periaatteet jäivät lähinnä abstraktin sopimusteorian osaksi vesittivät esittämänsä universalistisen periaatteen hyväksymällä erilaiset kansalaisuuden rajoitukset. Locke rajasi naisten lisäksi mm. orjat ja mielipuolet osallistumisoikeuden ulkopuolelle. Rousseaun mukaan naiset eivät saaneet osallistua.
Moderni demokratiakäsitys Inklusiivisuus: demokraattiset järjestelmät antavat poliittiset oikeudet (melkein) koko aikuisväestölle Yhtäläiset poliittiset oikeudet ovat universaaleja niin, että ne koskevat kaikkia tietyllä alueella asuvia aikuisia ihmisyksilöitä. Tasa-arvoisuus: demokraattiset järjestelmät antavat kaikille aikuisille ihmisille yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet Poliittiset oikeudet samanlaisia kaikilla riippumatta koulutuksesta, tulotasosta jne.
Moderni demokratiakäsitys Dahl (1989, 124-126) erottelee kansalaisuusoikeuksien kategorisen ja kontingentit määritelmät. Kategorisen määritelmän mukaan kaikkien yksilöiden, jotka ovat hallinnon ja sen määrittelemien lakien alaisia, tulee olla kansalaisia eli osa demosta. Kontingentin periaatteen mukaan ainoastaan ne, jotka ovat päteviä osallistumaan hallintaan, muodostavat demoksen.
Moderni demokratia Kontingentin periaatteen ongelma on se, miten pätevyys määritellään Dahl: voi johtaa siihen, että demokratiaa ei voi enää erottaa esimerkiksi aristokratiasta. Vaikka kategorinen periaate on yleisesti hyväksytty, sitä ei kuitenkaan noudateta yksioikoisesti. esimerkiksi lasten poliittisten oikeuksien rajoittaminen oikeutettua monissa demokratioissa on rajoitettu mm. mielisairaiden, rikollisten sekä maassa väliaikaisesti oleskelevien poliittisia oikeuksia.
Edustuksellisuuden periaate Rousseau kommentoi Englannin edustuksellista järjestelmä, jossa parlamentin edustajat valittiin vaaleilla. Yhteiskuntasopimuksesta (Du Contrat Social) (1762, oma vapaa käännös): Englannin kansa luulee olevansa vapaa, mikä on vakava erehdys; se on vapaa vain silloin kun se valitsee parlamentin jäsenet; sitten kun ne on valittu, kansa orjuutetaan; se ei ole mitään. Vapautensa lyhyellä hetkellä Englannin kansa käyttää vapauttaan sillä tavalla, että se ansaitsee menettää sen.
Edustuksellinen demokratia Yhdysvaltojen perustajaisistä Alexander Hamilton käytti käsitettä edustuksellinen demokratia. Edustuksellisesta demokratiasta kirjoittivat klassiset utilitaristit, ennen kaikkea Jeremy Bentham (1748-1832). Utilitaristit uskoivat edustuksellisen demokratian lisäävän yhteiskunnan kokonaishyvinvointia. Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat lakeja säätävän parlamentin jäsenet vaaleilla. Bentham ja James Mill kannattivat yleistä ja yhtäläistä miesten äänioikeutta kaikilla miespuolisilla kansalaisilla olisi yksi ääni.
Edustuksellinen demokratia Vaaleilla valitsemisen ohella Bentham korosti päätöksenteon julkisuuden merkitystä. Benthamin mukaan päätöksenteon julkisuus mahdollisti sen valvonnan Julkisuus on päätöksenteon viimekätinen tuomioistuin eli tribunaali kansalaisilta odotetaan julkisen päätöksenteon seuraamista ja huonojen päätöksentekijöiden rankaisemista vaaleissa.
Demokraattiset transformaatiot Dahl (1989): Kolme demokratian transformaatiota, jotka liittyvät poliittisen yksikön koon kasvuun Klassisen demokratian kehittyminen tarkoitti ensimmäistä transformaatiota Kansallisvaltioissa harjoitettu edustuksellinen demokratia tarkoitti toista demokraattista transformaatiota (vrt. polyarkiat) Nyt olisi tarvetta kolmannelle demokraattiselle transformaatiolle siirtyminen kansallisvaltioissa harjoitettavasta demokratiasta kohti ylikansallista demokratiaa
Demokraattiset transformaatiot Ylikansallinen demokratia vielä kehittymätöntä Joitakin merkkejä ylikansallisesta demokratiasta kuitenkin on Esimerkiksi EU:n parlamentti valitaan vaaleilla Parlamentin lainsäädäntö- ja agendanmäärittelyvalta kuitenkin rajoitettu Aloitteenteko-oikeus komissiolla Lainsäädäntövalta jaettu neuvoston kanssa Ei parlamentille vastuullista hallitusta
Demokraattiset transformaatiot EU ei siis nykyään täytä Dahlin polyarkioiden tunnusmerkkejä Hallitusvalta ei ole yksiselitteisesti vaaleilla valituilla edustajilla Mutta muuttuuko demokratian merkitys vääjäämättä, kun poliittisen yksikön koko kasvaa? Vrt. toinen demokraattinen transformaatio Vai onko puhe ylikansallisesta demokratiasta käsitteen venyttämistä