Eläimistä eristettyjen bakteerien mikrobilääkeresistenssi ja mikrobilääkkeiden käyttö eläimillä

Eläimistä eristettyjen bakteerien mikrobilääkeresistenssi ja mikrobilääkkeiden käyttö eläimillä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Eviran julkaisuja 3/2007 FINRES-Vet 2001 2005 Eläimistä eristettyjen bakteerien mikrobilääkeresistenssi ja mikrobilääkkeiden käyttö eläimillä Helsinki 2007

FINRES-Vet -ohjelman toteuttamiseen osallistuvat laitokset Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (ennen 5/2006 Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos, Kasvintuotannon tarkastuskeskus ja Elintarvikevirasto) Lääkelaitos FINRES-Vet -ohjelman johtoryhmä (2005) Tuula Honkanen-Buzalski, puheenjohtaja, Evira Anna-Liisa Myllyniemi, Evira Vesa Myllys, Evira Kaija-Leena Saraste, Evira Olli Ruoho, Eläintautien torjuntayhdistys Satu Pyörälä, Helsingin Yliopisto Merja Rantala, Kansanterveyslaitos Antti Hakanen, Kansanterveyslaitos Liisa Kaartinen, Evira Henriette Helin-Soilevaara, Evira

Kuvailulehti Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Julkaisuaika 6/2007 Kirjoittajat Julkaisun nimi Anna-Liisa Myllyniemi Evira, Anna Pitkälä Evira, Liisa Kaartinen Evira, Jouko Koppinen Lääkelaitos, Satu Pyörälä Helsingin yliopisto, Olli Ruoho Eläintautien torjuntayhdistys FINRES-Vet 2001-2005. Eläimistä eristettyjen bakteerien mikrobilääkeresistenssi ja mikrobilääkkeiden käyttö eläimillä Tiivistelmä Eläimille käytettyjen mikrobilääkkeiden määrä väheni 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2000 asti, minkä jälkeen kulutus on pysynyt melko vakaana. Käytön vähenemiseen on vaikuttanut tarttuvien tautien saneeraus ja tuotannon ohjaus esimerkiksi terveydenhuollon keinoin siten, että mikrobilääkkeiden käyttötarve on vähentynyt erityisesti sikaloissa. Mikrobilääkkeitä pyritään siis käyttämään suunnatusti ottaen resistenssiriskit huomioon. Lähinnä sikojen ja siipikarjan kasvatuksessa aiemmin käytettyjä, rehuun lisättäviä kasvunedistäjiä ei Suomessa käytetä. Suomessa antimikrobisten rehun lisäaineiden käytön lopettaminen ei lisännyt mikrobilääkkeiden kulutusta eikä aiheuttanut sikatiloilla ongelmia. Zoonoosibakteerit aiheuttavat tautia sekä eläimille että ihmisille. Ne voivat tulla resistenteiksi eli mikrobilääkkeille vastustuskykyisiksi eläimissä, minkä seurauksena myös ihmisten tulehdussairauksien hoito voi vaikeutua. Ihmiset voivat saada tartunnan joko suoraan eläimistä tai niistä saatavista elintarvikkeista. Suomessa todetaan salmonellaa tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa vain harvoin, minkä takia myös herkkyysmäärityksiin tulevien kantojen määrä on pieni. Salmonellan resistenssiä on seurattu yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tutkitut kannat ovat yleensä olleet hyvin herkkiä mikrobilääkkeille. Kampylobakteerien resistenssiseuranta alkoi vuonna 2002; myös kampylobakteereilla todetaan resistenssiä kansainvälisesti vertailtuna vähän. Terveiden tuotantoeläinten suolistosta eristettyjen indikaattoribakteerien resistenssiä on järjestelmällisesti seurattu vuodesta 2002 alkaen. Niiden resistenssi kuvaa mikrobilääkkeiden käytön aiheuttamaa resistenssin valintapainetta. Indikaattoribakteerit voivat levittää resistenssitekijöitä tauteja aiheuttaviin bakteereihin. Myös indikaattoribakteerien (E. faecalis, E. faecium, E. coli) resistenssi on kansainvälisesti vertailtuna harvinaista. Joidenkin tauteja aiheuttavien bakteerien resistenssitilanne on huolestuttava. Sikojen suolitulehduksista eristetyt E. coli -bakteerit ja koirien ihotulehduksista eristetyt S. intermedius -bakteerit ovat olleet vastustuskykyisiä useille mikrobilääkkeille jo yli kymmenen vuoden ajan. Näiden bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitaminen voi vaikeutua. On kuitenkin otettava huomioon se, että tautitapauksista eristettyjen, eläimille tautia aiheuttavien bakteerien resistenssi voi vaikuttaa pahemmalta kuin se todellisuudessa on, koska bakteerit on usein eristetty vakavista tai uusiutuvista infektioista. Piilevästä utaretulehduksesta eristetyillä stafylokokeilla yleisintä on ollut penisilliiniresistenssi. Penisilliinille ja tetrasykliinille resistenttien kantojen osuus lisääntyi vuodesta 1988 vuoteen 1995, mutta penisilliiniresistenssin suhteen tilanne on sen jälkeen vakiintunut, ja tetrasykliinille resistenttien kantojen osuus on alkanut pienentyä. Eläimistä eristettyjen bakteerien resistenssitilanteen jatkuva seuranta on tärkeää, koska seurannan avulla resistenssin lisääntyminen ja resistenttien kantojen ilmestyminen voidaan havaita nopeasti ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtyä välittömästi. Seurannasta saatavan tiedon avulla voidaan estää resistenttien bakteerikantojen leviämistä, päivittää mikrobilääkkeiden käyttösuosituksia ja arvioida suositusten vaikutusta. Asiasanat Mikrobilääkeresistenssi, mikrobilääkkeiden käyttö Julkaisusarjan nimi ja Eviran julkaisuja 3/2007 numero ISSN 1796-4369 ISBN 952-5662-51-9 952-5662-52-7 (pdf) Sivuja 27 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Julkaisun myynti / jakaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, www.evira.fi Julkaisun kustantaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Painopaikka ja -aika Multiprint Oy, Helsinki 2007

Beskrivning Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Utgivningsdatumn 6/2007 Författare Verktets titel Resume Sökord Publikationseriens namn och nummer Anna-Liisa Myllyniemi Evira, Anna Pitkälä Evira, Liisa Kaartinen Evira, Jouko Koppinen Lääkelaitos, Satu Pyörälä Helsingin yliopisto, Olli Ruoho Eläintautien torjuntayhdistys FINRES-Vet 2001-2005. Kartläggning över resistens mot antibiotika inom veterinärmedicin i Finland samt förbrukning av antibiotika Mängden mikrobläkemedel givna till djur minskade från mitten av 1990-talet fram till år 2000, varefter förbrukningen hållit sig rätt stabil. Faktorer som bidragit till den minskade förbrukningen är att smittsamma sjukdomar sanerats och att produktionen styrts med hälsovårdsprogram till exempel så att behovet att använda mikrobläkemedel minskat särskilt i svingårdar. Man strävar således efter att använda mikrobläkemedel på ett inriktat sätt beaktande resistensriskerna. Sådana tillväxtbefrämjande medel som tillsätts i fodret och som tidigare användes främst vid uppfödning av svin och fjäderfä används inte längre i Finland. Att man i Finland upphörde med användningen av antimikrobiska tillsatser i foder har inte ökat förbrukningen av mikrobläkemedel och inte heller medfört några problem på svingårdarna. Zoonotiska bakterier medför sjukdomar hos såväl djur som människor. De kan bli resistenta eller med andra ord motståndskraftiga mot olika mikrobläkemedel i djur och till följd av det kan det också bli svårare att behandla infektionssjukdomar hos människan. Människan kan smittas antingen direkt av ett djur eller också av livsmedel som härstammar från djur. I Finland påträffas mycket sällan salmonella i produktionsdjur eller i livsmedel som härstammar av sådana och därför är också mängden isolat som kommer in för sensitivitetsanalys mycket liten. Salmonellaresistensen har följts upp i över tjugo års tid. De analyserade isolaten har i allmänhet varit mycket sensitiva mot mikrobläkemedel. Uppföljningen av resistensen hos campylobacter började år 2002; även hos campylobacter påträffas resistens sällan i internationell jämförelse. Resistensen hos indikatorbakterier isolerade från tarmsystemet hos friska produktionsdjur har systematiskt följts upp allt sedan år 2002. Resistensen beskriver det urvalstryck som användningen av mikrobläkemedel medför. Indikatorbakterierna kan sprida resistensfaktorer till sjukdomsalstrande bakterier. Resistensen hos indikatorbakterier (E. faecalis, E. faecium, E. coli) är också sällsynt i internationell jämförelse. Resistensläget hos vissa sjukdomsalstrande bakterier är oroväckande. E. coli -bakterier isolerade från tarminfektioner hos svin och S. intermedius -bakterier isolerade från hudinfektioner hos hundar har varit resistenta mot flera mikrobläkemedel redan i över tio års tid. Behandlingen mot infektioner som dessa bakterier medför kan försvåras. Det är ändå skäl att beakta att resistensen hos sådana bakterier som isolerats från sjukdomsfall och som medför sjukdomar hos djur kan verka värre än den i verkligheten är, eftersom bakterierna ofta isolerats från allvarliga eller upprepade infektioner. Hos stafylokocker isolerade från latent juverinflammation har resistens mot penicillin varit vanligast. Andelen isolat resistenta mot penicillin och tetracyklin ökade från år 1988 fram till år 1995, men i fråga om penicillinresistensen har läget därefter stabiliserats och andelen isolat resistenta mot tetracyklin har börjat minska. Det är viktigt att resistensläget hos bakterier isolerade från djur kontinuerligt följs upp, eftersom man med hjälp av uppföljningen snabbt kan uppdaga om resistensen ökar och resistenta isolat bildas och omedelbart kan vidta nödvändiga åtgärder. Med hjälp av informationen som uppföljningen ger kan man förhindra resistenta bakterieisolat från att sprida sig, uppdatera rekommendationerna i fråga om användningen av mikrobläkemedel och utvärdera rekommendationernas inverkan. Antibiotikaresistens, förbrukning av antibiotika Eviras publikationer 3/2007 ISSN 1796-4369 ISBN 952-5662-51-9 952-5662-52-7 (pdf) Antal sidor 27 Språk Finska Konfidentialitet Offentlig Publikationen säljs Livsmedelssäkerhetsverket Evira, www.evira.fi Förläggare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Tryckningsort Multiprint Oy, Helsingfors 2007

Description Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Publication date 6/2007 Authors Title Abstract Key words Name and number of publication Anna-Liisa Myllyniemi Evira, Anna Pitkälä Evira, Liisa Kaartinen Evira, Jouko Koppinen Lääkelaitos, Satu Pyörälä Helsingin yliopisto, Olli Ruoho Eläintautien torjuntayhdistys FINRES-Vet 2001-2005. Finnish Veterinary Antimicrobial Resistance Monitoring and Consumption of Antimicrobial Agents The amount of therapeutic antimicrobials used for animals in Finland decreased from the mid-1990s till the year 2000, after which consumption has remained quite stable. Factors that contributed to the decrease in the use of antimicrobials include eradication of infectious diseases, and control of production e.g. by means of health care, which has resulted in diminished need for antimicrobials, particularly in pig farms. In other words, the objective is to ensure targeted use of antimicrobials, taking resistance risks into account. Growth promoters that were previously added in the feed of primarily pigs and poultry are no longer used in Finland. The discontinuation of the use of antimicrobial feed additives did not result in Finland in increased consumption of therapeutic antimicrobials nor caused problems at pig farms. Zoonotic bacteria cause diseases in both animals and humans. In animals, bacteria can become resistant to antimicrobials, which may make the treatment of infectious diseases more difficult also in humans. People may be infected directly from animals, or through food products of animal origin. In Finland, salmonella is found only rarely in production animals or food products of animal origin, which decreases the amount of isolates available for sensitivity testing. Resistance in salmonella has been monitored for more than twenty years. The studied isolates have mostly been very sensitive to all antimicrobials tested. The monitoring of resistance in campylobacter started in 2002; campylobacter also show a low resistance as compared with international data. Resistance in indicator bacteria isolated from the the intestines of healthy production animals has been systematically monitored since 2002. Resistance among them reflects the selection pressure caused by the use of antimicrobials. Indicator bacteria may spread resistance determinants to bacteria that cause diseases. Resistance among indicator bacteria (E. faecalis, E. faecium, E. coli) is also rare in international comparison. Resistance situation among some bacteria that cause infectious diseases in animals is of concern. E. coli bacteria isolated from porcine enteritis, and S. intermedius bacteria isolated from canine dermatitis have already for more than ten years been resistant to several antimicrobials. The treatment of infections caused by these bacteria may become more difficult. However, it should be taken into consideration that resistance situation among bacteria that cause diseases in animals, isolated from sick animals, may be biased, as in many cases bacteria have been isolated from severe or recurrent infections. Among staphylococci isolated from subclinical intramammary infections, resistance to penicillin G has been most common. The proportion of isolates that are resistant to penicillin G and tetracycline increased from 1988 till 1995, but the situation has then stabilised for penicillin resistant isolates and the share of isolates resistant to tetracycline has started to diminish. Continuous monitoring of the resistance situation in bacteria isolated from animals is important, as monitoring facilitates rapid detection of emerging resistance and appearance of resistant strains, whereby necessary actions can be immediately taken. Monitoring data makes it possible to prevent spreading of resistant bacteria, to update recommendations for the responsible use of antimicrobials, and to assess the impact of such recommendations. Antimicrobial resistance, use of antimicrobials Eviras publications 3/2007 ISSN 1796-4369 ISBN 952-5662-51-9 952-5662-52-7 (pdf) Pagesr 27 Language Finnish Confidentiality Public Distributor Finnish Food Safety Authority Evira, www.evira.fi Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Printed in Multiprint Oy, Helsinki 2007 5

Sisällys 1 Johdanto... 9 2 Mikrobilääkkeiden ja rehun lisäaineiden kulutus... 9 2.1 Eläinten hoitoon käytettyjen mikrobilääkkeiden kulutus Suomessa... 9 2.2 Rehun lisäaineiden kulutus... 12 2.3 Miten eri eläinlajeja lääkitään mikrobilääkkeillä... 12 2.4 Fluorokinolonien käyttö eläinten lääkinnässä... 13 3 Eläinten terveydenhuolto... 13 3.1 Eläinten terveydenhuolto on tärkeä osa kansallisen elintarviketuotannon laatustrategiaa... 13 3.2 Kansallinen koordinaatio... 14 4 Herkkyysmäärityksissä käytetyt menetelmät ja raja-arvot... 14 5 Zoonoosibakteerien resistenssi... 16 5.1 Salmonella... 16 5.2 Kampylobakteeri... 17 6 Indikaattoribakteerien resistenssi... 18 6.1 Escherichia coli... 18 6.2 Enterokokit... 20 7 Eläinten tulehdussairauksista eristettyjen bakteerien resistenssi... 22 7.1 Sikojen suolitulehduksesta eristetty Escherichia coli... 22 7.2 Koirien tulehduksista eristetty Staphylococcus intermedius... 24 7.3 Nautojen utaretulehduksesta eristetyt Staphylococcus aureus ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit... 24 8 Kirjallisuus... 26

1 Johdanto Suomessa on seurattu eläimille käytettävien mikrobilääkkeiden kulutusta vuodesta 1995 lähtien ja FINRES-Vet-ohjelmassa mukana olevien mikrobien mikrobilääkeherkkyyttä vuodesta 2002 lähtien. Salmonellojen resistenssiä on seurattu säännöllisesti jo vuodesta 1983 lähtien. FINRES-Vet-ohjelmaa vastaavia seurantaohjelmia on nykyisin useissa muissa maissa, kuten Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Ohjelman tuloksista kertovat raportit julkaistaan englanniksi; tämä usean vuoden tuloksista kertova raportti kuitenkin julkaistaan suomeksi. 2 Mikrobilääkkeiden ja rehun lisäaineiden kulutus 2.1 Eläinten hoitoon käytettyjen mikrobilääkkeiden kulutus Suomessa Lääkelaitos valvoo eläinten hoitoon käytettävien mikrobilääkkeiden määriä. Määrät perustuvat myyntilukuihin, jotka saadaan vuosittain lääketukuista. Ne lasketaan aktiivisen lääkeaineen painona. Olisi tietysti havainnollisempaa tutkia eläinlääkkeiden kulutusta määriteltyinä vuorokausiannoksina (DDD, defined daily dose), mutta tämä ei ole mahdollista, koska useimpia eläinlääkevalmisteita käytetään useille, varsin erikokoisille kotieläinlajeille. Se, missä suhteessa kutakin lääkettä niille käytetään, ei ole tarkasti arvioitavissa. Kulutusmäärät kattavat sekä myyntiluvalliset lääkkeet että lääkkeet, joita myydään erityisluvilla. Sen sijaan ihmisten käyttöön tarkoitetut lääkkeet eivät ole mukana. Niiden määrä on tuskin merkittävä kokonaisuudelle, koska ihmislääkkeiden osuus lemmikkieläinten lääkityksistä on vain alle 10 % ja tuotantoeläimille käytön voidaan arvioida olevan vielä vähäisempää. Kuva 1. Eläimille käytettyjen mikrobilääkkeiden kulutus Suomessa (kg vaikuttavaa ainetta) Eläimille käytettyjen mikrobilääkkeiden kokonaismäärä väheni vuoteen 2000 asti, minkä jälkeen kulutus on pysynyt melko vakaana (kuva 1). Tärkeimpien mikrobilääkeryhmien mukaan eritelty kulutus vuodesta 2001 alkaen on taulukossa 1. Käytön vähenemiseen on vaikuttanut tarttuvien tautien saneeraus ja tuotannon ohjaus esim. terveydenhuollon keinoin siten, että mikrobilääkkeiden käyttötarve on vähentynyt erityisesti sikaloissa. Mikrobilääkkeitä pyritään siis käyttämään suunnatusti resistenssiriskit huomioiden. MMM on antanut päivitetyt käyttösuositukset vuonna 2003 (MMM, 2003).

Taulukko 1. Eläimille käytettyjen mikrobilääkkeiden kulutus lääkeryhmittäin, kg vaikuttavaa ainetta. Mikrobilääkeryhmä 2001 2002 2003 2004 2005 Tetrasykliinit 1937 1980 1757 1263 1445 Penisilliini G 6235 6054 6076 6754 6803 Aminopenisilliinit 532 637 698 798 958 Kefalosporiinit 1153 1055 1133 1048 1000 Kloksasilliini 149 105 145 140 132 Aminoglykosidit 632 385 291 280 238 Sulfonamidit ja trimetopriimi 2490 2342 2086 2286 2264 Makrolidit ja linkosamidit 492 422 538 526 393 Fluorokinolonit, kinoksaliinit 101 95 81 79 90 Muut mikrobilääkeaineet 103 97 186 107 112 13 824 13 172 12 991 13 280 13 435 Taulukko 2. Injektoitavien mikrobilääkkeiden kulutus, kg vaikuttavaa ainetta. Mikrobilääkeryhmä 2001 2002 2003 2004 2005 Tetrasykliinit, doksisykliini 196 143 265 291 312 Penisilliini G 5981 5799 5840 6529 6 597 Aminopenisilliinit 76 115 133 145 236 Sulfonamidit ja trimetopriimi 599 474 425 442 463 Makrolidit ja linkosamidit 63 70 49 44 76 Fluorokinolonit 70 70 69 66 77 Muut mikrobilääkeaineet 2 0 2 1 11 6987 6671 6783 7518 7771 Eläimille injektioina annettavien mikrobilääkkeiden käyttömäärä lisääntyi vuosina 2004 ja 2005, koska erityisesti penisilliinin ja tetrasykliinin käyttö lisääntyi. Muutos saattaa johtua nautojen hengitystieinfektioiden lisääntyneestä hoidosta. Tämä puolestaan liittyy muuttuneeseen vasikoiden kasvatustapaan (kolmivaihekasvatus ja suuremmat tuotantoyksiköt). Taulukko 3. Suun kautta annettavien mikrobilääkkeiden kulutus, kg vaikuttavaa ainetta Mikrobilääkeryhmä 2001 2002 2003 2004 2005 Tetrasykliinit 1672 1799 1380 967 1 135 Aminopenisilliinit 424 508 536 620 690 Muut beetalaktaamit (kefalosporiinit) 939 887 998 938 915 Aminoglykosidit 150 142 125 123 111 Sulfonamidit ja trimetopriimi 1892 1868 1661 1844 1801 Makrolidit ja linkosamidit 428 357 497 481 316 Fluorokinolonit, kinoksaliinit 31 44 12 12 13 Muut mikrobilääkeaineet 101 87 100 104 110 5637 5692 5309 5090 5090 Suun kautta annettujen mikrobilääkkeiden, mukaan lukien fluorokinolonien, kulutus on pysynyt vakaana (taulukko 3). 10

Taulukko 4. Umpeenpanovalmisteissa käytettyjen mikrobilääkkeiden määrä, kg vaikuttavaa ainetta 2001 2002 2003 2004 2005 Aminopenisilliinit, kefalosporiinit, kloksasilliini 125 112 100 92 89 Penisilliini G 29 32 34 43 40 Aminoglykosidit ja muut mikrobilääkeaineet 70 53 43 45 34 224 197 177 179 163 Umpeenpanovalmisteissa käytettyjen mikrobilääkkeiden määrä on vähentynyt (taulukko 4). Suurin muutos on streptomysiinin ja muiden aminoglykosidien kulutuksessa. Taulukko 5. Lypsykauden aikana käytettyjen mikrobilääkkeiden määrä, kg vaikuttavaa ainetta 2001 2002 2003 2004 2005 Kefalosporiinit ja kloksasilliini 245 207 184 164 136 Aminopenisilliinit 25 25 24 26 26 Penisilliini G 225 223 202 182 167 Aminoglykosidit ja muut aineet 414 194 126 115 82 909 649 536 488 411 Lypsykauden aikana käytettyjen utareensisäisesti käytettyjen valmisteiden kulutus on vähentynyt siten, että kaikkia muita mikrobilääketyyppejä kuin aminopenisilliinejä käytetään vuosi vuodelta vähemmän (taulukko 5). Kuva 2. Lypsykauden (oranssi pylväs) ja umpeenpanoon käytettävien valmisteiden (harmaa pylväs) käyttö sekä lypsylehmien lukumäärä (musta käyrä). Kuvan 2 pylväät esittävät utareen sisäisesti käytetyissä valmisteissa umpeenpanon ja lypsykauden aikana käytettyjen mikrobilääkkeiden kulutusta suhteutettuna Suomen lypsylehmien lukumäärään seitsemän viime vuoden aikana. Lypsykauden valmisteiden kulutus on vähentynyt lehmää kohti johdonmukaisesti ja umpeenpanohoitojen määrä pysynyt jotakuinkin ennallaan. 11

2.2 Rehun lisäaineiden kulutus Evira (5/2006 asti Kasvintuotannon tarkastuskeskus) seuraa rehun lisäaineiden kulutusta rehuntuottajilta kerättyjen tietojen avulla. Aiemmin lähinnä sikojen ja siipikarjan kasvatuksessa käytettyjä, rehuun lisättäviä kasvunedistäjiä ei Suomessa enää käytetä. Suomen rehuteollisuus luopui vapaaehtoisesti antimikrobisten kasvunedistäjien käytöstä 1990-luvulla. EU kielsi avoparsiinin käytön 1997 sekä basitrasiinin, spiramysiinin, tylosiinin ja virginiamysiinin käytön kasvun edistämiseen 1999. Suomessa virginiamysiinin käyttö loppui jo vuonna 1990, basitrasiinin käyttö vuonna 1992 ja flavomysiinin ja avoparsiinin käyttö vuonna 1996. Taulukossa 6 esitetään rehun lisäaineiden myynti Suomessa vuosina 1996 2005. Monensiini- ja narasiini-kokkidiostaatteja käytetään edelleen kokkidioosin ennaltaehkäisyyn broileri- ja kalkkunatuotannossa. Taulukko 6. Antimikrobisten rehun lisäaineiden, kokkidiostaattien ja kasvunedistäjien käyttö Suomessa 1996-2005 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Amproliun (ja etopabaatti) 0 0 427 148 74 79 22 0 0 0 Avoparsiini 47 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Dimetridatsoli 204 63 42 0 0 0 0 0 0 0 Flavomysiini 7 0 0 0 0 32 3 0 0 0 Lasalosidi-natrium 0 0 3024 3019 2 796 3624 3349 176 0 0 Karbadoksi 1 841 1 123 3286 1082 0 0 0 0 0 0 Olakvindoksi 2 882 2 883 730 0 0 0 0 0 0 0 Madmurasiiniammonium 0 0 0 0 0 0 8 43 1,5 1,5 Monensiini 3 653 4 375 632 353 0 1475 1969 4422 5808 8458 Narasiini 2 232 1 959 2866 2568 2 549 2101 5569 5769 5518 3218 1 Salinomysiini 1 705 3 657 2320 3246 2 829 3272 28 3 10 2 374 3 Nifursoli 0 0 0 188 0 0 0 0 0 0 Robenidi-hydrokloridi 0 0 0 0 67 0 0 0 0 0 1 määrästä käytetty vientirehuseoksiin 13,2 kg 2 käyttö vain vientirehuseoksiin 3 määrästä käytetty vientirehuseoksiin 190 kg 2.3 Miten eri eläinlajeja lääkitään mikrobilääkkeillä Siat Sikojen ryhmälääkitysten tarve on huomattavasti vähentynyt sen jälkeen, kun sikojen terveydenhuoltoa alettiin toteuttaa valtakunnallisesti ja sikaloiden terveysluokitus otettiin käyttöön. Aiemmin varsin yleisiä sikatauteja, kuten porsasyskää, aivastustautia, kapia, sikadysenteriaa ja paiseista keuhkokalvontulehdusta on 1990-luvun lopulta lähtien saneerattu tehokkaasti. Pahimpia sikatauteja ei esiinny Suomessa ja joitakin maailmanlaajuisesti tärkeitä, tautia aiheuttavia bakteereita, esimerkiksi salmonellaa, todetaan suomalaisissa sikaloissa vain harvoin. Rantalan (2003) tekemän kyselytutkimuksen mukaan sioille käytetyimmät mikrobilääkkeet olivat beetalaktaamit, tetrasykliinit ja sulfa-trimetopriimi. Myös makrolideja ja linkosamideja käytettiin. Tavallisimpia hoidettuja tauteja olivat maitokuume sekä vieroitus- ja porsasripuli. 12

Siipikarja Siipikarjalla hyvä tautitilanne ja monien tärkeiden virustautien puuttuminen sekä hyvät tuotanto-olosuhteet ovat pitäneet sekundaaristen bakteeritautien määrät vähäisinä. Mikrobilääkkeitä tarvitaan vain harvoin (MMM, 2003). Broilereita ei käytännössä lääkitä mikrobilääkkeillä. Naudat Pääosa naudoille käytetyistä mikrobilääkkeistä käytetään utaretulehduksen hoitoon. Naudalle käytettiin kyselytutkimuksen perusteella eniten penisilliinejä ja seuraavaksi eniten aminoglykosideja. Tuotantoyksiköiden koon kasvu, vilkas eläinkauppa ja vasikoiden kasvatuksen siirtyminen suurempiin yksiköihin ja ns. kolmivaihekasvatukseen on lisännyt tartuntapainetta mm. hengitystieinfektioiden kohdalla ja siten nautojen lääkitystarvetta. Koirat Vuoden 2002 kyselytutkimuksessa yleisimpiä diagnooseja koirilla olivat pyoderma tai syvä ihotulehdus, ulkokorvan tulehdus, haavat/paiseet, ien- tai suun alueen tulehdus ja silmätulehdukset. Näiden tautien hoitoon käytettiin eniten ensimmäisen polven kefalosporiineja, ja sen jälkeen muita beetalaktaameja, sulfa-trimetopriimia ja makrolideja. 2.4 Fluorokinolonien käyttö eläinten lääkinnässä Fluorokinoloneilla on merkittävä asema ihmisen vakavien tulehdussairauksien hoidossa. Fluorokinoloniresistenssi on maailmanlaajuisesti lisääntynyt myös zoonoottisissa bakteereissa, kuten kampylobakteereissa. Tärkeimpänä syynä kampylobakteerien ja salmonellojen maailmalla yleistyneeseen resistenssiin pidetään tuotantoeläinten lääkinnässä käytettyjä fluorokinoloneja. Suomessa maa- ja metsätalousministeriö antoi vuonna 1998 suosituksen kinoloniryhmään kuuluvien mikrobilääkkeiden käytöstä eläimille (MMM, 1998). Suosituksen mukaan kinoloneja tulisi käyttää vain herkkyysmäärityksen perusteella tautitapauksissa, joissa muut mikrobilääkkeet eivät infektion aiheuttajaan tehoa. Tällöinkin käyttö tulisi rajoittaa vain yksittäisten eläinten tai pienten eläinryhmien hoitoon. Fluorokinoloneja ei pidä käyttää sairauksien ennaltaehkäisyyn. Ihmisille hyväksyttyjä fluorokinolonivalmisteita ei tule käyttää eläimille, vaan ne on varattava ihmisten infektioiden hoitoon. 3 Eläinten terveydenhuolto Terveydenhuolto on karjan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja edistämistä taloudellisen tuloksen parantamiseksi noudattaen kestävän kehityksen ja eettisen tuotantotavan periaatteita. Terveydenhuollon toimintakenttä käsittää sekä ennaltaehkäisevät terveydenhoidolliset että sairaudenhoidolliset toimet ja se jakautuu tilatasolla moneen osa-alueeseen. 3.1 Eläinten terveydenhuolto on tärkeä osa kansallisen elintarviketuotannon laatustrategiaa Kansallisella yhteistyöllä toteutettu eläinten terveydenhuolto vahvistaa elintarvikkeiden turvallisuutta ja elintarviketalouden kannattavuutta. Terveet ja hyvinvoivat eläimet ovat Suomen elintarviketalouden kansainvälinen kilpailuetu. Elintarvikkeiden laadun kannalta merkittäviä ovat tilan tautitilanne, hygieniataso ja lääkkeiden käyttö. Viranomaisten kannalta systemaattinen terveydenhuolto luo pe- 13

rustan säädösten toteuttamiseksi ja antaa mahdollisuudet tarttuvien tautien epidemiologiselle seurannalle, lääkkeiden käytön hallinnalle ja vähentämiselle, lääkkeiden käytön valvonnalle sekä eläinten hyvinvoinnin edistämiselle. Terveydenhuoltotyötä tehdään yksilö-, karja-, yhteisö- sekä valtakunnantasolla. Yhteisötason työtä tehdään meijereissä, teurastamoissa, munapakkaamoissa ja kunnissa. Systemaattisen terveydenhuoltotyön perustana on tuottajan ja eläinlääkärin solmima terveydenhuoltosopimus, jossa sovitaan kirjallisesti terveydenhuoltotyön sisällöstä, tietojen käytöstä ja luovutuksesta. 3.2 Kansallinen koordinaatio Kansallinen Eläinten terveydenhuollon koordinaatio käynnistettiin keväällä 2001 viranomaisten, tuottajajärjestöjen ja elintarviketeollisuuden yhteistyönä (Eläinten Terveydenhuolto, ETU). Käytännössä koordinaatio hoidetaan Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran yhteistyönä siten, että molemmista organisaatioista on nimetty eläinlääkärit koordinaattoreiksi. Koordinaattorit vastaavat ohjausryhmän ja asiantuntijatyöryhmien hallinnoinnista sekä muista heille annetuista tehtävistä. ETU -ohjausryhmä, jossa on mukana tuottajien, elintarviketeollisuuden, viranomaisten, opetuksen ja tutkimuksen sekä eläinlääkärien edustajat, päättää terveydenhuollon tuotantosektorikohtaisista tavoitteista, tekee kansalliseen tasoon liittyvät linjaukset ja päätökset sekä hyväksyy vuosittaisen toimintasuunnitelman. Eläinten terveydenhuollon tuotantosektorikohtaisesti sovittu kansallinen taso koostuu yhdessä sovituista vapaaehtoisista terveydenhuollollisista toimenpiteistä, joista kaikki hyötyvät. Ohjausryhmän apuna toimii viisi tuotantosektorikohtaista asiantuntijaryhmää: sika-, lihasiipikarja-, munantuotanto-, lypsykarja- ja lihanautatyöryhmät. ETU -asiantuntijaryhmät laativat esitykset ohjausryhmän päätettäviksi vuosittain sovitun toimintasuunnitelman mukaisesti. Terveydenhuollon merkitys tulee jatkossa selkeästi kasvamaan paitsi tuotannon tehostamisen keinona, myös laadun tuottamisen ja varmistamisen yhtenä työkaluna. Terveydenhuollon toteutumista ja tautitilannetta sikatiloilla seurataan Eläintautien torjuntayhdistyksen alaisuudessa toimivan Sikaloiden terveysluokitusrekisteri Sikavan kautta. Nautasektorilla vastaavista tehtävistä tullaan huolehtimaan samalla periaatteella toimivan, juuri valmistuneen Nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevan avulla. 4 Herkkyysmäärityksissä käytetyt menetelmät ja raja-arvot Menetelmät Herkkyysmääritysmenetelmillä tutkitaan, mikä on alhaisin mikrobilääkepitoisuus, joka estää tutkittavan bakteerin kasvun. Laimennosmenetelmissä bakteeria altistetaan mikrobilääkkeelle portaittaisesti ja kiekkoherkkyysmenetelmässä jatkuvasti kasvavalle pitoisuudelle. Laimennosmenetelmien tuloksena saadaan ns. MIC-arvo (minimum inhibitory concentration, pienin kasvua estävä pitoisuus), jota voidaan verrata lääkehoidolla eläimessä tai ihmisessä saavutettaviin lääkeainepitoisuuksiin. Kiekkoherkkyysmenetelmän tulos (estovyöhykkeen halkaisija/mm) on muutettava laskukaavalla pitoisuudeksi µg/ml, ennen kuin tämä vertailu on mahdollista (FiRe, 2006). Ennen vuotta 2002 eläimistä eristettyjen bakteerien herkkyysmääritykset tehtiin pääosin kiekkoherkkyysmenetelmällä CLSI:n (entinen NCCLS) standardien mukaisesti; osa tutkimuksista tehtiin agarlaimennusmenetelmällä. Vuodesta 2002 alkaen resistenssiseurantaohjelman herkkyysmäärityksissä on käytetty nestelaimennusmenetelmää (VetMIC, SVA, Ruotsi), jonka tuloksena saadaan MIC-arvo. 14

Raja-arvot FINRES-Vet -ohjelmassa käytetään bakteerien luokittelussa herkkiin ja resistentteihin epidemiologisia raja-arvoja: niin sanottuun villipopulaatioon kuuluvalla eli herkällä bakteerilla ei ole hankittuja tai mutaation kautta syntyneitä resistenssimekanismeja. Resistentillä, ei-villipopulaatioon kuuluvalla bakteerilla taas on hankittu tai mutaation kautta syntynyt resistenssimekanismi. Raja-arvo (µg/ml) asetetaan näiden populaatioiden väliin, jolloin tätä raja-arvoa käyttäen havaitaan nopeasti, jos bakteeripopulaatio muuttuu resistentiksi jollekin mikrobilääkkeelle. Kuvassa 3 on esimerkki MIC-arvojen jakaumista. Aineistona ovat kahdesta eri lähteestä eristettyjen Escherichia coli -bakteerien tetrasykliinin MIC-jakaumat. Toiset E. coli -bakteerit eristettiin terveiden sikojen suolinäytteistä ja toiset suolitulehdusta sairastavien sikojen suolesta. Kuvassa pystysuora viiva kuvaa E. coli -bakteerin epidemiologista raja-arvoa: jos bakteerin MIC-arvo on suurempi kuin 8 µg/ml, kanta on resistentti tetrasykliinille. Jos bakteerin MIC-arvo on pienempi tai yhtä pieni kuin 8 µg/ml, kanta on herkkä ja kuuluu villipopulaatioon. Kuva 3. Terveiltä ja suolitulehduksia sairastavilta sioilta eristettyjen E. coli -bakteerien oksitetrasykliinin MIC-arvojen jakaumat Joillakin mikrobilääkkeillä epidemiologiset raja-arvot poikkeavat aiemmin resistenssiseurannassakin käytetyistä niin sanotuista kliinisistä raja-arvoista. Kliinisiä raja-arvoja käytetään, kun arvioidaan mikrobilääkkeen käyttökelpoisuutta tulehdussairauden hoidossa. Jos bakteeri luokitellaan kliinisesti herkäksi, tulehdus voidaan turvallisesti hoitaa mikrobilääkkeen normaalilla annoksella. Resistentti bakteeri taas sietää merkittävästi suurempia mikrobilääkepitoisuuksia, eikä tauti ole hoidettavissa lääkeaineella. Esimerkkiaineena käytetyn tetrasykliinin kliiniset raja-arvot E. coli -bakteerille (CLSI, 2004) ovat seuraavat: herkkiä ovat bakteerit, joiden MIC arvo on 4 µg/ml, välimuotoisten ryhmään (intermediate) kuuluvat bakteerit, joiden MIC-arvo on 8 µg/ml, ja resistenteiksi katsotaan bakteerit, joiden MIC-arvo on 16 µg/ml. Näin ollen resistenssin epidemiologinen ja kliininen raja-arvo on tässä tapauksessa sama. Kliinisiä raja-arvoja ei ole asetettu kaikille FINRES-Vet-ohjelmassa testatuille mikrobilääkkeille. Muuttuneista menetelmistä ja raja-arvoista johtuen ennen ja jälkeen vuoden 2002 saatujen tuloksia ei voida vertailla suoraan. Ne esitetään omissa kuvissaan. Tuloksien vertailun helpottamiseksi eräät bakteerit on luokiteltu vuosina 2002 2005 herkkiin ja resistentteihin myös kliinisten raja-arvo- 15

jen mukaan. Kun tulokset luokitellaan kliinisten raja-arvojen mukaan, resistenteiksi laskettavien bakteerien prosentuaalinen osuus pienenee jonkin verran useilla mikrobilääke-bakteeri-yhdistelmillä. Tulosten luokittelussa ja resistenssiprosentteja laskettaessa on pääsääntöisesti käytetty epidemiologisia raja-arvoja. Jos kliinisiä raja-arvoja on käytetty, siitä mainitaan erikseen. 5 Zoonoosibakteerien resistenssi Zoonoosibakteerit aiheuttavat tautia sekä eläimille että ihmisille. Ne voivat tulla resistenteiksi eli mikrobilääkkeille vastustuskykyisiksi eläimissä, minkä seurauksena myös ihmisten tulehdussairauksien hoito voi vaikeutua. Ihmiset voivat saada tartunnan joko suoraan eläimistä tai niistä saatavista elintarvikkeista. Viime vuosina tiettyjen zoonoosia aiheuttavien bakteerien, kuten salmonellojen ja kampylobakteerien, mikrobilääkeresistenssi on lisääntynyt eri puolilla maailmaa. FINRES-Vet-ohjelmassa ovat mukana salmonellat ja kampylobakteerit. 5.1 Salmonella Eläimistä eristettyjen salmonellojen mikrobilääkeherkkyyttä on Suomessa tutkittu järjestelmällisesti vuodesta 1983 lähtien. Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma on toiminut vuodesta 1995. Ohjelman päämääränä on suojata kuluttajaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä leviäviltä salmonellatartunnoilta. Ohjelmassa seurataan salmonellan esiintyvyyttä naudoissa, sioissa, siipikarjassa sekä näistä saatavassa lihassa ja kananmunissa. Ohjelman tavoitteena on pitää Suomessa salmonellan esiintyvyys tuotantoeläimissä, lihassa ja kananmunissa alle yhden prosentin. Valvontaohjelman tulosten perusteella salmonellaa todetaan tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa harvoin. Näin ollen myös herkkyysmäärityksiin tulevien kantojen määrä on pieni. Kansalliseen salmonellavalvontaohjelmaan liittyen salmonellapositiivisilta tiloilta on testattu vähintään kerran vuodessa yhden salmonellakannan mikrobilääkeherkkyys. Ajoittain on testattu myös omavalvonnassa kerättyjen salmonellojen mikrobilääkeherkkyyttä. FINRES-Vet-ohjelmassa ovat mukana kotimaisista elintarvikkeista, naudoista, sioista ja siipikarjasta eristetyt salmonellat. Joinakin vuosina on selvitetty myös lemmikkielämistä eristettyjen salmonellojen resistenssiä. Vuodesta 2002 lähtien resistenssiseurannassa ovat olleet mukana seuraavat mikrobilääkkeet: ampisilliini, keftiofuri, kloramfenikoli, florfenikoli, nalidiksiinihappo, enrofloksasiini, gentamysiini, neomysiini, streptomysiini, oksitetrasykliini, sulfametoksatsoli ja trimetopriimi. Tutkittuja kantoja on vuosittain ollut vain noin 30 ja ne ovat yleensä olleet hyvin herkkiä mikrobilääkkeille. Vuosina 1995 2004 eläimistä eristettyjen resistenttien kantojen määrä on ollut kymmenen prosentin tuntumassa tai selvästi sen alle. Esimerkiksi vuosina 2003 ja 2005 tuotantoeläimiltä eristetyillä salmonelloilla ei todettu lainkaan resistenssiä tutkituille mikrobilääkkeille. Vuonna 2004 tuotantoeläimistä eristetyissä salmonelloissa resistenssiä todettiin vain yhdessä, sialta eristetyssä moniresistentissä S. Typhimurium FT 104 -bakteerissa. Ensimmäinen S. Typhimurium FT 104 -tartunta todettiin Suomessa kahdella nautatilalla vuonna 1995. Tämän jälkeen kyseistä moniresistenttiä bakteeria on todettu vain satunnaisesti. Myös kotimaisista elintarvikkeista eristetyt salmonellat ovat olleet herkkiä testatuille mikrobilääkkeille. Suomessa salmonellojen esiintyvyys on vähäistä verrattuna moniin muihin maihin. Samoin Suomesta eristettyjen salmonellojen resistenssi on vähäisempää kuin muissa maissa. Vastaavaa tilannetta kuin meillä löytyy vain Ruotsista ja Norjasta. 16

5.2 Kampylobakteeri FINRES-Vet-ohjelmassa ovat mukana naudoilta, sioilta ja broilereilta eristetyt kampylobakteerit. Nautojen ja sikojen kampylobakteerit eristetään samoista näytteistä kuin indikaattoribakteerit, ja broilerien kampylobakteerit eristetään joko kampylobakteerien valvontaohjelman tai FINRES-Vetohjelman näytteenoton yhteydessä. Nautojen ja broilereiden C. jejuni -bakteereilla todettiin resistenssiä kansainvälisesti vertailtuna hyvin vähän (kuva 4): resistenssiä todettiin ampisilliinille ja nalidiksiinihapolle, naudoilla myös oksitetrasykliinille ja enrofloksasiinille. Resistenssi oli harvinaista myös sioilta eristetyillä C. coli- bakteereilla, joskin jonkin verran yleisempää kuin C. jejuni -bakteereilla. Ei tiedetä, johtuuko C. coli -lajin yleisempi mikrobilääkeresistenssi siitä, että sikojen lääkinnässä käytetään enemmän mikrobilääkkeitä kuin nautojen ja broilereiden lääkinnässä (Padungton ja Kaneene, 2003). Toisaalta on havaittu, että broilereista eristetyillä C. coli -bakteereilla on enemmän mikrobilääkeresistenssiä kuin niistä eristetyillä C. jejuni -bakteereilla (MARAN, 2003), mikä viittaa lajien välisiin eroihin kyvyssä kehittää resistenssiä. Kuva 4. Tuotantoeläimiltä eristettyjen termofiilisten kampylobakteerien mikrobilääkeresistenssi on Suomessa vähäistä. 17

6 Indikaattoribakteerien resistenssi Terveiden eläimien suolistosta eristettyjen niin sanottujen indikaattoribakteerien resistenssi kuvaa mikrobilääkkeiden käytön aiheuttamaa resistenssin valintapainetta. Indikaattoribakteerit voivat myös levittää resistenssitekijöitä tauteja aiheuttaviin bakteereihin. FINRES-Vet-ohjelmassa tutkitaan tuotantoeläinten suolistosta eristettyjen Escherichia coli-, Enterococcus faecalis - ja Enterococcus faecium -bakteerien mikrobilääkeresistenssiä. Vuonna 2002 indikaattoribakteereita eristettiin broilereista, vuonna 2003 naudoista, vuonna 2004 sioista ja vuonna 2005 jälleen broilereista. Bakteerit eristettiin teurastamoilta kerättävistä suolinäytteistä. Näytteitä otettiin suhteessa eläinten teurastusmääriin; mukana olleissa teurastamoissa teurastettiin 85 100 % Suomessa teurastetuista elämistä. Näytteitä kerättiin kultakin tilalta yksi (naudat ja siat) tai kustakin kasvatuserästä yksi (broilerit). 6.1 Escherichia coli Kuva 5. Broilereilta eristettyjen indikaattori- E. coli -bakteerien (n=344) mikrobilääkeresistenssi vuonna 1996 (kliiniset raja-arvot) (FINRES 1999). 18

Kuva 6. Broilereilta eristettyjen E. coli -indikaattoribakteerien mikrobilääkeresistenssi vuosina 2002 ja 2005 (kliiniset raja-arvot). Suomessa broilereita ei käytännössä hoideta lainkaan mikrobilääkkeillä. Kuvissa 5 ja 6 esitetään broilereilta eristettyjen indikaattoribakteerien mikrobilääkeresistenssi vuosina 1996, 2002 ja 2005. Kuvissa on käytetty kliinisiä raja-arvoja. Epidemiologisia raja-arvoja käyttämällä ampisilliiniresistenssi olisi vuonna 2005 ollut 16 % (kuvassa 15 %) ja streptomysiiniresistenssi 7 % (kuvassa 5 %). Enrofloksasiiniresistenssi oli epidemiologisilla rajoilla määriteltynä vuonna 2002 2 % ja 2005 1 % (kuvassa 0 %). Broilereilta eristettyjen indikaattori -E. coli -bakteerien resistenssi enrofloksasiinille, gentamysiinille, tetrasykliineille, streptomysiinille ja sulfonamideille on pysynyt seurantajakson (1996 2002 2005) aikana samalla tasolla, kun taas ampisilliini- ja trimetopriimiresistenssit ovat olleet noususuunnassa. 19

Kuva 7. Naudoilta ja sioilta eristettyjen E. coli -indikaattoribakteerien mikrobilääkeresistenssi E. coli -indikaattoribakteereilla todettiin kansainvälisesti vertailtuna resistenssiä vain vähän. Naudoilta eristetyt E. coli -bakteerit olivat herkimpiä testatuille mikrobilääkkeille; broilerien ja sikojen E. coli -bakteereilla todettiin suurin piirtein yhtä paljon resistenssiä. Sikojen E. coli -bakteereilla (kuva 7) todettiin jonkin verran resistenssiä yleisimmin sikojen lääkinnässä käytetyille mikrobilääkkeille, joita olivat Rantalan (2003) tekemän kyselytutkimuksen mukaan beetalaktaamit, tetrasykliinit ja sulfa-trimetopriimi. Resistenssiä todettiin myös streptomysiinille. Streptomysiiniresistenssi selittynee strepto- tai dihydrostreptomysiinin aiemmalla käytöllä ja/tai resistenssitekijöiden samanaikaisella valikoitumisella. Nautojen E. coli -bakteereilla todettiin yleisimmin resistenssiä streptomysiinille, sulfonamideille ja ampisilliinille (kuva 7). Naudalle käytettiin kyselytutkimuksen (Rantala, 2003) perusteella tavallisimmin penisilliinejä ja aminoglykosideja, joten ampisilliini- ja streptomysiiniresistenssit selittyvät näiden lääkeaineiden käytöllä. Kyselytutkimus tehtiin vuonna 2002, ja indikaattoribakteereita kerättiin naudoilta vuonna 2003. 6.2 Enterokokit FINRES-Vet-ohjelmassa tutkitaan enterokokkien herkkyyttä sekä varsinaisille mikrobilääkkeille että antibioottisille rehun lisäaineille. Tällä hetkellä Suomessa on rehun lisäaineista käytössä vain kokkidioosin estoon tarkoitettuja kokkidiostaatteja, eikä kasvunedistäjiä enää käytetä. Antimikrobisten kasvunedistäjien käytön lopettamisen pelättiin lisäävän eläinten sairastavuutta. Niiden käytön vähentäminen aloitettiin vähitellen jo 1990-luvun alkupuoliskolla, ja viimeisenä käyttäjäryhmänä olivat vieroitetut porsaat. Kun kasvunedistäjien käyttö lopetettiin myös vieroitetuille porsaille 1990-luvun lopussa, käytön loppumiseen valmistauduttiin huolellisesti. Tiedon jakamisessa olivat mukana ruokinnan ja eläinlääkinnän asiantuntijat, hallinto ja neuvonnan edustajat, minkä lisäksi rehuteollisuus panosti tuotekehitykseen. Tuottajille ja muille sidosryhmille laadittiin Eläintautien torjuntayhdistys 20

ETT ry:n toimesta laaja-alaisella kansallisella yhteistyöllä niin sanottu Vieroitusopas. Sioilla tehdyssä tutkimuksessa (Laine ym., 2004) todettiin, ettei antimikrobisten kasvunedistäjien käytön lopettaminen aiheuttanut tutkimustiloilla suuria ongelmia: vieroitusripulien esiintyminen ei merkittävästi lisääntynyt eikä vieroitusikä noussut. Suomen hyvä eläintautitilanne on osaltaan todennäköisesti ollut vaikuttamassa siihen, ettei kasvunedistäjistä luopuminen ole aiheuttanut suuria ongelmia. Kuva 8. Tuotantoeläimiltä eristettyjen E. faecium -bakteerien resistenssi mikrobilääkkeille ja rehun lisäaineille. Rehun lisäaineina käytettyjä aineita ovat avilamysiini, basitrasiini, narasiini ja virginiamysiini sekä vankomysiinin kanssa samaan ryhmään kuuluva avoparsiini. Suomessa antimikrobisten rehun lisäaineiden käytön lopettaminen ei vaikuttanut terapeuttisten mikrobilääkkeiden kokonaiskäyttöön eläimillä toisin kuin Ruotsissa (Wierup, 2001 a ja b) ja Tanskassa (DANMAP, 2005), joissa terapeuttisten mikrobilääkkeiden käyttö lisääntyi. Kasvunedistäjien käytön ja E. faecium -bakteerien resistenssin välinen yhteys on osoitettu pohjoismaisessa tutkimuksessa (Aarestrup ym., 2000): kannat olivat yleisesti resistenttejä maissa, joissa näitä aineita oli käytetty paljon. Niissä maissa, joissa käyttö oli ollut vähäistä, resistenssiä todettiin vain vähän. Tulos koski useaa kasvunedistäjää: avilamysiiniä, avoparsiinia, basitrasiinia, tylosiinia ja virginiamysiiniä. E. faecium -bakteerien resistenssivertailusta (kuva 8) nähdään rehun lisäaineina käytettyjen kokkidiostaattien käytön vaikutus resistenssiin: narasiinia käytetään kokkidiostaattina broilerituotannossa. Broilereista eristetyistä E. faecium -kannoista 86 %, mutta naudoista eristetyistä kannoista vain 1 % oli resistenttejä narasiinille; sikojen E. faecium -kannoilla ei resistenssiä todettu lainkaan. Virginiamysiinin käyttö loppui Suomessa vuonna 1990. Broilerien Enterococcus faecium -bakteerin resistenssi oli virginiamysiinille vuosina 1996, 2002 ja 2005 vastaavasti 17, 11 ja 7 %. 21

Broilerien ja sikojen E. faecium -bakteereilla todettiin kohtalaisesti tetrasykliiniresistenssiä. Sioilta eristettyjen bakteerien resistenssi heijastanee tetrasykliinien varsinkin aiemmin yleistä käyttöä tällä eläinlajilla. Naudoilla sen sijaan resistenssiä todettiin vain vähän. Kansainvälisesti vertailtuna enterokokkien mikrobilääkeresistenssi on Suomessa harvinaista. 7 Eläinten tulehdussairauksista eristettyjen bakteerien resistenssi Eläimille tautia aiheuttavien bakteerien resistenssiä seuraamalla voidaan havaita ihmisten ja eläinten terveyden kannalta merkityksellisen resistenssin lisääntyminen. On kuitenkin otettava huomioon, että tautitapauksista eristettyjen ja eläimille tautia aiheuttavien bakteerien resistenssi saattaa olla todellisuudessa harvinaisempaa kuin tulosten valossa, koska tutkittavat bakteerit on usein eristetty vakavista tai uusiutuvista infektioista. Joidenkin tauteja aiheuttavien bakteerien resistenssitilanne on huolestuttava. Sikojen suolitulehduksista eristetyt E. coli -bakteerit ja koirien ihotulehduksista eristetyt S. intermedius -bakteerit ovat olleet vastustuskykyisiä useille mikrobilääkkeille jo monen vuoden ajan. Näiden bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitaminen voi olla vaikeaa. Sikojen suolitulehduksista on ajoittain eristetty kantoja, jotka ovat olleet resistenttejä lähes kaikille tutkituille mikrobilääkkeille; joissakin tapauksissa hoitoon on jäänyt vain yksi vaihtoehto. 7.1 Sikojen suolitulehduksesta eristetty Escherichia coli Kuva 9. Sikojen suolitulehduksesta eristettyjen E. coli -bakteerien mikrobilääkeresistenssi vuosina 1996-1998 (kliiniset raja-arvot) (FINRES 1999) 22

Kuva 10. Sikojen suolitulehduksesta eristettyjen E. coli -bakteerien mikrobilääkeresistenssi vuosina 2002-2005 (kliiniset raja-arvot). Kuvissa 9 ja 10 esitetään sikojen suolitulehduksista eristettyjen E. coli -bakteerien mikrobilääkeresistenssi. Verrattaessa sikojen suolitulehduksista eristettyjen E. coli -bakteerien mikrobilääkeresistenssiä vuosina 1996, 1997, 1998, 2002 2003, 2004 ja 2005 herkkyystulokset luokiteltiin myös kliinisten raja-arvojen perusteella. Ampisilliini- ja enrofloksasiiniresistenssi ei ollut muuttunut merkittävästi. Streptomysiini- ja tetrasykliiniresistenssit olivat harvinaistumassa. Enrofloksasiinin resistenssiluvuilla voidaan havainnollistaa, miten valittu raja-arvo vaikuttaa resistenssilukuihin. Kliinisesti resistenttejä, sikojen suolitulehduksista eristettyjä E. coli -bakteereita oli vuosina 2002 2003, 2004 ja 2005 hyvin vähän: 2, 0 ja 3 %. Epidemiologisten raja-arvojen perusteella laskettuna resistenttejä kantoja oli selvästi enemmän: 11, 10 ja 8 %. Jälkimmäisellä tavalla resistenteiksi luokiteltujen bakteerien MIC-arvot olivat kasvaneet, ja bakteerit olivat tulossa myös kliinisesti resistenteiksi. Koska fluorokinoloniresistenssin lisääntyminen voi johtaa sikojen E. coli - infektioiden hoidossa lääkitysvaihtoehtojen loppumiseen, on eläinlääkäreiden huomiota kiinnitetty siihen, että fluorokinolonien käytössä on noudatettava MMM:n 1998 antamaa suositusta (Helin-Soilevaara ym., 2004). Kuvassa 10 esitettyjen mikrobilääkkeiden lisäksi on testattu florfenikoli-, kloramfenikoli-, nalidiksiinihappo- ja gentamysiiniherkkyyttä. Moniresistenssi (testattu kanta oli resistentti vähintään kolmelle lääkeaineelle) oli tavallista sikojen suolitulehduksista eristetyillä E. coli -bakteereilla: vuosina 2002 2003, 2004 ja 2005 vähintään kolmelle mikrobilääkkeelle resistenttejä kantoja oli 42 %, 54 % ja 43 % tutkituista kannoista. 23

7.2 Koirien tulehduksista eristetty Staphylococcus intermedius Kuva 11. Koirien tulehduksista eristettyjen Staphylococcus intermedius -bakteerien mikrobilääkeresistenssi Koirien tulehduksista eristetyistä S. intermedius -bakteereista suurin osa on resistenttejä penisilliinille. Kuvassa 11 esitetty penisilliiniherkkyys arvioitiin vuosina 2002 2003 MIC-arvon, vuonna 2004 beeta-laktamaasin tuoton perusteella. Oksitetrasykliiniresistenssi oli myös tavallista, ja melko yleistä oli resistenssi streptomysiinille, erytromysiinille ja klindamysiinille. Vuonna 2004 todettiin Suomessa ensimmäisen kerran koirasta eristetty, metisilliiniresistentti koagulaasipositiivinen stafylokokki: S. intermedius -bakteerin resistenssi varmistettiin osoittamalla meca-geeni. Metisilliiniresistentit stafylokokit ovat resistenttejä kaikille beeta-laktaameille mukaan lukien penisillinaasia kestävät stafylokokkipenisilliinit ja kefalosporiinit. 7.3 Nautojen utaretulehduksesta eristetyt Staphylococcus aureus ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit Suomessa on kolmeen otteeseen (1988, 1995 ja 2001) kartoitettu maan laajuisesti utaretulehduksen esiintymistä ja aiheuttajabakteereiden mikrobilääkeherkkyyttä (Myllys ym. 1998, Pitkälä ym. 2004). Kartoitustutkimuksessa on havainnoitu lähinnä piilevän utaretulehduksen esiintymistä. Stafylokokit ovat Suomessa utaretulehduksen suurin aiheuttajaryhmä ja koagulaasipositiiviset stafylokokit yleisin löydös, toisena Staphylococcus aureus. Vuosina 1988 ja 1995 eristettyjen kantojen mikrobilääke- 24

herkkyys tutkittiin kiekkoherkkyysmenetelmällä ja 2001 nestelaimennosmenetelmällä, joten tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Kuva 12. Naudan subkliinisestä utaretulehduksesta eristettyjen koagulaasinegatiivisten stafylokokkien mikrobilääkeresistenssi Kuva 13. Naudan subkliinisestä utaretulehduksesta eristettyjen Staphylococcus aureus -bakteerien mikrobilääkeresistenssi Utaretulehdusbakteerien yleisin resistenssimuoto on stafylokokkien penisilliiniresistenssi. Penisilliinille ja tetrasykliinille resistenttien kantojen osuus lisääntyi vuodesta 1988 vuoteen 1995, mutta penisilliiniresistenssin suhteen tilanne on sen jälkeen vakiintunut, ja tetrasykliinille resistenttien kan- 25

tojen osuus kääntynyt laskuun. Kliinisestä utaretulehduksesta eristetyillä stafylokokeilla on todettu vähemmän penisilliiniresistenssiä kuin subkliinisistä tai kroonisista tapauksista eristetyillä kannoilla (Bengtsson 2003, Norm-Vet 2000). Suomessa kliinisestä utaretulehduksesta eristettyjen stafylokokkien penisilliiniresistenssin on todettu olevan 23 25 % tasolla (Nevala ym. 2004, FINRES-Vet 2005, julkaisematon). Penisilliiniresistenssi on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Eroa voi osaltaan selittää erilainen mikrobilääkehoitokäytäntö. 1990-luvun alkuun saakka laajakirjoisten mikrobilääkkeiden käyttö utaretulehduksen hoidossa oli Suomessa yleistä, mutta tällä hetkellä eniten käytetään kapeakirjoisia penisilliinejä. Muutos tetrasykliiniresistenssissä selittynee osin sillä, että tetrasykliinin käyttö utaretulehduksen hoidossa on lähes loppunut 1990-luvun lopulla. 8 Kirjallisuus Aarestrup, F., Kruse, H., Tast, E., Hammerum, A. M ja Jensen, L. B. 2000. Associations between the use of antimicrobial agents for growth promotion and the occurrence of resistance among Enterococcus faecium from broilers and pigs in Denmark, Finland, and Norway. Microb. Drug Resist. 6, 63-70. Bengtsson B. 2003. Antibiotic susceptibility of bacteria isolated from clinical and subclinical mastitis, Sweden. In Report from Nordic Meeting on Mastitis Diagnostics. Uppsala 1-3 October 2003. SVA, Uppsala, Sweden 2004. DANMAP 2005. Use of antimicrobial agents and occurrence of antimicrobial resistance in bacteria from food animals, foods and humans in Denmark. ISSN 1600-2032. FINRES 1999. Antibioottiresistenssi Suomessa, FINRES 1999. Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston julkaisu. FiRe 2006. Bakteerien lääkeherkkyyden määrittäminen kiekkomenetelmällä. Versio 5.0. FiRe-standardi. Suomalainen mikrobilääkeresistenssin tutkimusryhmä Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance. Helin-Soilevaara, H., Myllyniemi, A.-L. ja Kaartinen, L. 2004. Fluorokinolonien käyttö erityisseurantaan (Use of fluoroquinolones under special surveillance). Suomen Ellääkl. 110, 23-25. Laine, T., Yliaho, M., Myllys, V., Pohjanvirta, T., Fossi, M. ja Anttila, M. 2004. The effect of antimicrobial growth promoter withdrawal on the health of weaned pigs in Finland. Prev. Vet. Med. 66, 163-74. MARAN 2003. Monitoring of antimicrobial resistance and antibiotic usage in animals in the Netherlands in 2003. MMM, 1998. Maa- ja metsätalousministeriön suositus: Kinoloniryhmään kuuluvien antibioottien käyttö eläimille, 16.11.1998, Dnro 1469/53-98 MMM, 2003. Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin. Työryhmämuistio MMM 2003:9. Helsinki 2003. Myllys, V., Asplund, k., Brofeldt, E., Hirvelä-Koski, V., Honkanen-Buzalski, T., Junttila, J., Kulkas, L., Myllykangas, O., Niskanen, M., Saloniemi, H., Sandholm, M. ja Saranpää, T. 1998. Bovine mastitis in Finland in 1988 and 1995-changes in prevalence and antimicrobial resistance. Acta Vet. Scand. 39, 119-126. Nevala, M., Taponen, S. ja Pyörälä, S. 2004. Naudan kliinisen utaretulehduksen bakteerietiologia Saaren ambulatorisen klinikan aineisto vuonna 2002-2003 Bacterial etiology of bovine clinical mastitis data from Saari Ambulatory Clinic in 2002-2003. Suom. Eläinlääkäril. 110, 363-369. NORM/NORM-VET 2000. Consumption of antimicrobial agents and occurrence of antimicrobial resistance in Norway. ISSN: 1502-2307. 26