Ympäristöministeriö PL 35 000023 Valtioneuvosto kirjaamo.ym@ymparisto.fi 17.11.2010 Lausunnon antaja: Aihe: Suomen tuulivoimayhdistys ry YVA-lainsäädännön toimivuusarviointi 1. Johdanto Suomen tuulivoimayhdistykseltä (STY) on pyydetty lausuntoa koskien YVAlainsäädännön toimivuusarviointia. Suomen tuulivoimayhdistys kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa että YVA lainsäädännön toimivuusarviointi on huolellisesti tehty ja antaa pääosin hyvän kuvan YVA-lainsäädännöstä, vaikutusten arvioinnista ja YVA-lainsäädännön suhteesta muihin lakeihin. Myös kehittämiskohteet on huolellisesti mietitty. STY:n mielestä on kuitenkin valitettavaa, että tuulivoimaa ei ole voitu käsitellä kattavammin vaikutusarvioinnissa lähinnä sen vuoksi, että tuulivoimahankkeiden YVAmenettelyjä on valmistunut vuoteen 2008 mennessä hyvin niukasti. Tuulivoima YVAt ovat olleet melko vieraita vielä tarkastelujakson aikana, eikä selkeää aineistoa ole ollut käytettävissä tarkastelun tueksi, toisin kuin nyt. Koska tuulivoimaa ei ole voitu käsitellä raportissa kattavasti, nostetaan tässä lausunnossa esille tuulivoiman kannalta olennaisimpia asioita. 2. YVA-menettelyn keskimääräinen kesto Raportin sivulla 13 todetaan, että arviointimenettelyjen keskimääräinen kesto on 1 1 ½ - vuotta. Tällä hetkellä käynnissä olevista tuulivoimahankkeista kuuden YVA-menettely on päättynyt. Keskimäärin YVA-menettely on kestänyt 19 kuukautta (kk). Lyhimmillään YVA-menettelyn kesto on ollut 14 kk, pisimmillään 25 kk. Vaikka aineisto on vielä niukkaa, sen perusteella tuulivoimahankkeiden YVA-menettely kestää selvästi pidempään kuin muiden hankkeiden. Yhdistyksen näkemys on, että pituus johtuu
vaadittujen selvitysten lukumäärästä ja niiden perusteellisuudesta. Kuten raportissakin todetaan, yhteysviranomaisen lausuntojen vaatimustaso ja muu ohjaustoiminta vaikuttavat YVA-menettelyn kestoon (s. 17). Tuulivoiman merkittävimpiä ympäristövaikutuksia ovat maisemalliset vaikutukset, ääni ja valon ja varjon vilkkuminen, sekä vaikutukset lintuihin ja muihin eläimiin. Tuulisähköntuotannosta ei kuitenkaan tule hiilidioksidi- tai hiukkaspäästöjä tai muitakaan päästöjä ilmaan, veteen tai maaperään. Tuulivoiman ympäristövaikutuksista korostuvat eri vaikutustyypit kuin muussa sähköntuotannossa. On kuitenkin kyseenalaista voidaanko näitä vaikutuksia piitä siinä määrin merkittävämpinä, että huomattavasti muita hankemuotoja pidempi YVA-menettelyn kesto on perusteltua. Samoin voidaan kysyä, onko tuulivoiman ympäristövaikutukset todella niin huomattavat, että tuulivoimahankkeissa on ollut muita yksittäistapauksia matalampi kynnys soveltaa YVA-menettelyä (esimerkiksi s. 27) 3. Alueelliset erot Raportin luvun viisi mukaan alueellinen yhtenäisyys on pääosiltaan riittävä ja toiminnan ennakoitavuus on parantunut. YVA-menettelyn käytännön toteutuksessa on kuitenkin tunnistettu alueellisia eroja. Yhteisviranomaisten esittämissä vaatimuksissa ja toiminnassa on myös tuulivoimahankkeiden käsittelyssä todettu alueellisia eroja erityisesti selvitysten riittävyyden suhteen. Tästä syystä on hyvä, että raportin muissa kehityskohteissa nostetaan esiin alueellisten erojen vähentäminen koulutuksella ja ohjeistuksella (s. 76). Ohjeistusta on syytä laatia myös koskien tiettyjä hanketyyppejä, kuten tuulivoimaa. 4. Vaikutusten merkittävyys ja selvitysten riittävyys STY:n näkökulmasta erityisen keskeisiä seikkoja käsitellään raportin luvussa viisi. Tuulivoimahankkeissa joudutaan tällä hetkellä tekemään esimerkiksi paljon perustutkimusta, kuten yksityiskohtaisesti inventoimaan ja tutkimaan erilaisia huonosti tunnettuja lajeja ja niiden elinolosuhteita; seikkoja, jotka pitäisi joko jo olla selvitettynä tai tulla tarkastelluiksi ympäristöhallinnon ja/tai tutkimuslaitosten tekemissä tutkimusohjelmissa, ei osana yksittäisen hankkeen YVA-menettelyä. Vaaditut tutkimukset ovat siten usein huomattavasti laajempia, kuin mitä nimenomaisten hankkeiden vaikutusten arvioimiseksi olisi syytä laatia. STY katsoo, että viranomaisohjauksessa tulisikin YVA-ohjelmavaiheessa ottaa nykyistä määrätietoisemmin kantaa myös lausunnonantajien ylimitoitettuihin
selvitysvaatimuksiin vastaavasti kuin kantaa otetaan liian yleispiirteiseksi suunniteltujen selvitysten osalta. Raportin luvussa viisi todetaan myös, ettei merkittävien ympäristövaikutusten tunnistaminen ole aina järjestelmällistä ja että niiden tulisi erottua erityisesti raportoinnissa nykyistä paremmin. STY huomauttaa, että merkittävien ympäristövaikutusten korostaminen edellyttää myös oikean suuntaista ohjausta yhteysviranomaiselta, kuten jo edellä on todettu. Samassa luvussa todetaan myös, että raportoinnin kansantajuisuutta tulisi edelleen parantaa. Myös luettavuuden parantaminen edellyttäisi, että selvityksissä voitaisiin keskittyä olennaisimpiin kysymyksiin ja tähän tulisi kansalaisnäkökulmastakin kannustaa myös viranomaisohjauksella. STY katsoo, että mikäli YVA-ohjelmalausunnossa ei selvästi oteta kantaa siihen, mikä on merkittävää, ei hankkeesta vastaaville jää riskittömiä mahdollisuuksia jättää epäolennaisiakin seikkoja esittämättä, jotta tuotettuja aineistoja ei katsottaisi myöhemmässä vaiheessa riittämättömiksi. Luvussa 5.2. tuodaan myös esille, että haastateltavien mielestä vaikutuksia arvioitaessa muiden toimijoiden aiempia kokemuksia sekä tutkimuksia ja selvityksiä pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän. STY painottaa että aiempia selvityksiä ja tutkimuksia tulee voida käyttää soveltuvin osin nykyistä enemmän uusissa hankkeissa. 5. Kansalaisten osallistuminen STY pitää erittäin hyvänä, että kansalaiset ja eri sidosryhmät pääsevät osallistumaan hankkeen suunnitteluun ja esittämään mielipiteitään hankkeista varhaisessa vaiheessa. Raportin sivulla 19 on mainittu että hankkeissa, joissa oli toteutettu YVA-menettely, valitusten ja huomautusten määrä lupavaiheessa oli selkeästi suurempi kuin hankkeissa, joissa ympäristövaikutusten arviointia ei ole tehty. Osaltaan tämä osoittaa tavoiteltua kansalaisten aktiivisuuden ja tietoisuuden lisääntymistä hankkeista YVA-menettelyn myötä, mutta on huolestuttavaa koska se on osittain ristiriidassa YVA-menettelyn tavoitteiden kanssa. YVA-menettelyn avulla hankkeiden suunnittelua on tavoitteena sopeuttaa eri sidosryhmien näkemyksiin, jolloin valitusten ja huomautusten syiden määrä vähenisi. STY huomauttaa, että vaikka edellä sanottu koskee kaikkia hanketyyppejä, on ilmiö (vastustamaan herääminen ) erityisen voimakas tuulivoimahankkeiden kohdalla. Tässäkin kohdin olisi yhteysviranomaisen nykyistä määrätietoisempi ohjaus ensiarvoisen
tärkeää niin, että YVA-menettelyn tuloksiin ja niiden oikean suuntaisuuteen otettaisiin selvä kanta YVA-selostuslausunnossa. 6. YVA-menettelyn suhde kaavoitukseen ja lupamenettelyihin Raportissa todetaan, että yhteensovittamisessa on edelleenkin parannettavaa etenkin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavoitusmenettelyn ja ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristölupamenettelyn osalta (mm. s. 74). Lähes kaikkiin tuulivoimahankkeisiin tehdään sekä niin sanottu hankekaava että YVA-menettely. Näiden menettelyjen tehokkaampi yhteensovittaminen vähentäisi sekä hanketoimijan, yhteysviranomaisen että kansalaisten työtaakkaa sekä nopeuttaisi ja selkeyttäisi tuulivoima- ja muiden hankkeen kehitystä. STY pitääkin ensiarvoisen tärkeänä raportissakin esitettyjä säädöstarkistuksia siitä, milloin kaavoitus voi korvata YVAmenettelyn. 7. Tuulivoimapuiston verkkoon kytkentä Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset ovat edellyttäneet päätöksissään myös 110 kv johdon ottamista mukaan YVA-menettelyyn. YVA-laki ei kuitenkaan velvoita 110 kv johdolle YVA-menettelyä, vaan lainsäädäntö edellyttää YVAmenettelyä vasta vähintään 220 kv voimajohdoissa, joiden pituus on vähintään 15 km. Tällainen ylivaatimus viivästyttää YVA-menettelyn aloittamista: jotta YVA-menettelyn tasoinen arviointi pystytään tekemään, pitää olla jo maastoon sidottu esisuunnitelma voimajohtoreitistä selvillä. 8. Yhteisvaikutusten arviointi Kuten raportissa todetaan (s. 48) arviointiselostuksen sisältöä koskevissa vaatimuksissa ei ole mainittu hankkeiden yhteisvaikutuksia eikä yhteisvaikutusten käsitettä ole YVAlaissa määritelty. Kuitenkin on erittäin yleistä, että hankevastaavat joutuvat arvioimaan eri hankkeiden yhteisvaikutuksia. Usein vierekkäiset hankkeet ovat kilpailevien yritysten hankkeita, jolloin yhteysvaikutuksia voi olla erittäin vaikea arvioida. Yhteisvaikutusten määritelmää ja arviointivelvollisuutta on selkeytettävä, kuten raportissa ehdotetaan. Yhteisvaikutusten arviointivelvollisuuden määrittelyssä tulee kuitenkin ottaa huolella huomioon hankkeiden eriaikaisuus, toisistaan poikkeavat etenemisaikataulut ja se, ettei tuulivoimahankkeita hidasteta entisestään. Toimijoita ei tule myöskään asettaa kilpailutilanteellisesti eriarvoiseen asemaan, vaatimalla ensimmäisenä selvityksiä aloittavan toimijan yhteisvaikutusten arvioinnilta muun tiedon käsittelemistä kuin julkisesti ja yleisesti on saatavilla.
9. Lopuksi Yhteenvetona STY toteaa YVA-menettelyn olevan hyvä ja toimiva työkalu ympäristövaikutusten arvioinnin huomioon ottamiseksi hankesuunnittelussa. Tuulivoimahankkeisiin sovellettuna YVA-käytäntöihin liittyy kuitenkin nykyisellään merkittäviä epäkohtia, joita ovat: hyvin alhainen kynnys tuulivoimahankkeiden YVA-menettelyyn määräämisessä YVA-menettelyn poikkeuksellisen pitkä kesto, joka pitkittää pienienkin hankkeiden toteutusta 1-2 vuodella, kun pienissä hankkeissa tulisi voida edetä pelkällä kaavoitus- ja lupamenettelyllä vaadittujen selvitysten määrä ja syvyys ja yhteysviranomaisen ohjauksen tarve riittävyys ja merkittävyys kysymyksissä YVA-lainsäädännön alkuvaiheessa yhteysviranomaisen toiminnassa esiintyneiden laadullisten puutteiden ja alueellisen epäyhtenäisyyden vuoksi Ympäristöministeriö käynnisti 2000 luvun alkupuolella ympäristövaikutusten arvioimisen laadun ja alueellisen yhtenäisyyden kehittämishankkeen (s. 21). STY ehdottaa, että tuulivoimahankkeiden osalta käynnistetään vastaava hanke. Pasi Tammivaara Puheenjohtaja Suomen tuulivoimayhdistys Anni Mikkonen Toiminnanjohtaja Suomen Tuulivoimayhdistys