Mallivastaukset KA5-kurssin laskareihin, kevät 2009 Harjoitukset 5 (viikko 11) ehtävä 1 Huom. tehtävänannon suluissa oleva lause on väärin. Kun rahan kysynnän näennäiskorkojousto on 0,1, se tarkoittaa, että koron noustessa yhden prosenttiyksikön rahan kysyntä vähenee 0,1 prosenttia, ei kymmentä prosenttia. Rahan kysynnän näennäiskorkojousto ε i / i 0,1 Rahan kysynnän tulojousto ε Y / Y / Y 0,8 ulotason ja korkotason muutosten yhteisvaikutus rahan kysyntään ε i i + Y Y ε Y 0,1 i + 0,8 Y Y ässä tehtävässä kysytään i:n muutosta, jolla rahan kysyntä ei muutu, joten voidaan asettaa 0 Y i 8. Y (i) i 8 0,01 0,08 Eli koron on noustava 8 prosenttiyksikköä. (ii) i 8 0,02 0,16 Eli koron on noustava 16 prosenttiyksikköä. (iii) i 8 0,05 0,4 Eli koron on noustava 40 prosenttiyksikköä.
ehtävä 2 (a) Rahan tekninen määritelmä viittaa tässä raha-aggregaatteihin M0, M1 jne. Eri maat määrittelevät nämä eri tavoin. Hieman yksinkertaistaen, EK:n määrittelee ne näin: M0 perusraha eli setelit ja kolikot M1 M0 + käyttötilitalletukset M2 M1 + säästötilitalletukset M3 M2 + eräät rahamarkkinainstrumentit Ennen vanhaan pienet liiketoimet maksettiin muuttamalla etukäteen pankkitilitalletukset M0:ksi. Debitkorteilla siirretään käyttötilillä olevaa M1-rahaa sellaisenaan maksajalta maksunsaajalle, eli M0:ksi konvertoiminen ei ole tarpeen. M1:n likvidiys siis paranee debitkorttien käyttöönoton myötä. Ero M1:n ja M0:n välillä on silti selvä, joten määritelmiä ei ole tarpeen muuttaa. (b) Käteisen hallussapitoon liittyy riskejä (ryöstö, varkaus, lompakon hukkuminen). Debitkorttien avulla nämä riskit voidaan välttää, joten ihmiset pitävät vähemmän käteistä lompakossaan, ja kaupat, ravintolat yms. eivät tarvitse yhtä suuria vaihtokassoja kuin ennen. M0:n kysyntä vähenee olennaisesti. Ei ole ilmeistä, väheneekö vai kasvaako M1:n kysyntä. Muutos lienee joka tapauksessa pieni, oli se kumman suuntainen tahansa. (c) Säästötilitalletukset kuulvat M2:een. Jos niitä voisi käyttää debitkorteilla, niistä tulisi likvidimpiä. ällöin pitäisi miettiä, onko yllä esitetty jako aggregaatteihin M0, M1 ja M2 yhä tarkoituksenmukainen, vai kannattaisiko määritelmiä muuttaa. Mikäli säästötileille maksettaisiin edelleen korkeaa korkoa (huolimatta niiden likvidiyden paranemisesta), voisimme odottaa näkevämme M1:n kysynnän laskua. Mitä tapahtuisi M2:n kysynnälle, ei ole ilmeistä.
ehtävä 3 ehtävässä kuvailtu tilanne aiheuttaa kaksi (tavallaan päinvastaista) vaikutusta. Niitä voidaan tarkastella asettamalla reaalinen rahan kysyntä ja tarjonta yhtä suuriksi: M (Y, i, c) Ensinnäkin maanjäristys pienentää tuloja Y, mikä vähentää reaalista rahan kysyntää (yhtälön oikea puoli). ehtävässä oletettiin, että M pysyy vakiona. ällöin tasapainon säilymiseksi hintatason on noustava. Hinnat nousevat kahdesta syystä. Ensinnäkin maanjäristys aiheuttaa pulaa sekä tuotanto- että kulutushyödykkeistä. Kotitalouksien ja yritysten lainanottohalukkuus lisääntyy, ja vähistä resursseista käydään kovempaa kilpailua, mikä nostaa hintoja. oiseksikin rahaa on nyt kierrossa aiempaa enemmän suhteessa vaihdettavien hyödykkeiden määrään, mikä myös nostaa hintoja. Hintojen nousu kasvattaa nimellistä rahan kysyntää. Mikä on nettovaikutus nimelliseen rahan kysyntään, kun otetaan huomioon sekä reaalisen rahan kysynnän väheneminen että hintojen nousu, riippuu siitä, kumpi vaikutus on voimakkaampi. Jos pankit tuhoutuvat, ja pankkitilitalletusten käyttö käy vaikeaksi, M0-rahan kysyntä kasvaa. Yleisön käteissuhde cc kasvaa luotonlaajennuskerroin pienenee rahan tarjonta supistuu. Yhtälön vasemmalla puolella M pienenee. ämä aiheuttaa hintojen laskupaineita. (Vaihtoehtoisesti tilannetta voidaan ajatella myös niin, että transaktiokustannukset c kasvavat, jolloin rahan kysyntä (Y, i, c) kasvaa. Niin tai näin, tuloksena on hintojen laskupainetta.)
ehtävä 4 (a) Fisherin periaate: i r + π e missä i on nimelliskorkotaso, r on sijoittajien vaatima reaalikorko, ja π e on sijoittajien inflaatio-odotus. ässä alhaisen riskin lainojen nimelliskorko asettuu 15 prosenttiin. (b) Jos inflaatio onkin 15 %, lainanantaja ei saa lainkaan reaalista tuottoa, vaikka hän tavoitteli 5 prosentin reaalituottoa. Odotettua korkeampi inflaatio vahingoittaa lainanantajaa ja hyödyttää velallista. Odotettua matalampi inflaatio hyödyttää lainanantajaa ja vahingoittaa velallista. (c) Ostovoimapariteettiteoria sanoo, että liiran kurssi suhteessa euroon määräytyy urkin ja euroalueen suhteellisten hintatasojen perusteella siten, että pätee yhtälö E / missä E on liiran eurokurssi, euroalueen hintataso euroissa ja urkin hintataso liiroissa. ästä saadaan kaava muutosnopeuksille: E E 2 % 10 % 8 % Ostovoimapariteettiteoria ennustaa näin ollen, että jos nousee 2 % vuodessa ja nousee 10 % vuodessa, niin liiran eurokurssi laskee 8 % vuodessa. Ennuste on pitkälle aikavälille. yhyellä aikavälillä valuuttakursseja heiluttaa keskuspankin korkopolitiikka ja sijoittajien odotukset; lyhyen aikavälin muutoksilla ei ole juuri tekemistä ostovoimapariteetin kanssa. Kuten Viroa koskevassa tehtävässä todettiin, ostovoimapariteettiteorian ennusteet eivät päde, jos avosektorin tuottavuus suhteessa suljettuun sektoriin kehittyy eri maissa eri nopeudella. Jos urkin avosektorin tuottavuus nousee nopeasti, urkilla voi olla korkea inflaatio ilman, että valuutta menettää arvoaan.
ehtävä 5 ähdetään liikkeelle perusrahan johdetun kysynnän yhtälöstä (BW yhtälö 9.9 sivulla 209). Asetetaan M0:n kysyntä ja tarjonta yhtä suuriksi, M0 M0 d, jolloin M0 ( Y, i, c) m m M0 missä m on rahanluontikerroin. Hintatason muutos eli inflaatio π on silloin π M0 M0 m m M0 M0, koska m on vakio. ästä nähdään, että rahan kysynnän vaihdellessa, inflaatioasteen pitäminen vakaana edellyttäisi sitä, että keskuspankki pystyy aina sopeuttamaan M0:n tarjonnan :n muutoksiin. Jos vaihtelee arvaamattomasti, keskuspankki ei pysty tähän: ensinnäkin keskuspankki havaitsee :n muutokset vasta viiveellä, ja toisekseen, myös M0:n tarjonnan muuttaminen vie aikaa. ällöin keskuspankin kannattaa luopua M0:n kontrolloinnista, ja siirtyä käytäntöön, jossa keskuspankki asettaa ohjauskoron ja antaa rahamäärän joustaa kysynnän mukaan.
ehtävä 6 ämän tehtävän vastausta on muutettu to 19.3. askareissa sanoin, että tässä tarkoitetaan tilannetta, jossa maan oman valuutan rinnalla käytetään vierasta valuuttaa. Sanoin myös, etten pidä tästä tehtävästä enkä sen vastauksesta. oisaalta vastaus olisi järkeenkäypä, jos tehtävän tulkittaisiin tarkoittavan tilannetta, jossa oman maan valuuttaa joutuu ulkomaille. Esim. osa USA:n dollareista ajautuu muualle maailmaan, eivätkä ne silloin ole enää osa kotimaista rahan tarjontaa. Otin asian uudestaan esille Juhan kanssa, ja kävi ilmi, että tätä kirjan tekijät olivatkin tarkoittaneet. Ja vastaus siis menee seuraavasti. Kirjan sivulta 208 muokataan yhtälöt 9.5 ja 9.6 muotoon M0 CU + βcu + R (1 + β)ccm1 + rrd M1 CU + D ccm1 + D missä M0 on liikkeelle laskettujen setelien määrä, eli M0 sisältää sekä kotimaassa että ulkomailla olevan setelistön. Sen sijaan ulkomailla olevia seteleitä ei lasketa M1:een, joten tässä M0 ei sisälly M1:een kokonaisuudessaan. Ratkaistaan tästä (kirjan yhtälöä 9.7 vastaava) yhtälö M0 M1 [ (1 + β)cc + rr(1 cc) ] joten rahanluontikerroin on nyt m M1 1 M0 (1+β ) cc+ rr(1 cc) < cc+ 1 rr(1 cc) eli rahanluontikerroin tässä taloudessa on sitä pienempi, mitä suurempi osuus β keskuspankin painamista seteleistä joutuu ulkomaille.
ehtävä 7 Olkoon pankkien kassareservisuhde rr, ja olkoon keskuspankin asettama minimivaatimus rr:n suhteen rr min. Joissakin maissa rr min 0, eli keskuspankki ei aseta minimivaatimusta. apaus 1: keskuspankki kiristää perusrahan tarjontaa, jotta rahan tarjonta supistuisi. Jos talletuspankit pitävät rr:n vakiona, M1-rahan tarjonta supistuu, kuten keskuspankki halusikin. Mutta jos rr > rr min, talletuspankeilla on mahdollisuus vähentää reservisuhdetta rr. Rahanluontikerroin kasvaa. ällöin rahan tarjonta ei supistu keskuspankin haluamalla tavalla. apaus 2: keskuspankki lisää perusrahan tarjontaa, jotta rahan tarjonta kasvaisi. Jos talletuspankit pitävät rr:n vakiona, M1-rahan tarjonta kasvaa, kuten keskuspankki halusikin. Mutta jos talletuspankit kasvattavat reservisuhdetta rr, rahan tarjonta ei kasva keskuspankin haluamalla tavalla. Johtopäätös: pankkien mahdollisuus muutella kassareservisuhdetta rr heikentää keskuspankin kykyä kontrolloida rahan tarjontaa. ämä on ongelma vain sellaisessa järjestelmää, jossa keskuspankin politiikkainstrumenttina on rahan tarjonnan kontrollointi. EMUssa politiikkainstrumenttina on sen sijaan ohjauskoron asettaminen: EK määrää perusrahoituksessa käytettävän koron, ja pankit saavat lainata tällä korolla niin paljon perusrahaa kuin haluavat.