KRIISISUUNNITELMA Jalasjärven yläaste 2007-2008 Yllättävä, vakava kriisitilanne on sellainen, jota ihminen ei ole kokenut aikaisemmin. Hän ei tiedä, miten pitäisi suhtautua. Kokemusta seuraa epämiellyttävä tunnetila, josta vapautuu vain työstämällä sitä. Useimmiten tällaiset kokemukset aiheuttavat psyykkisen trauman, joka johtaa psyykkiseen kriisiin. Koulumme oppilaat ja henkilökuntaan kuuluvat aikuiset voivat joutua äkilliseen onnettomuuteen tai uhkaavaan tilanteeseen joko koulussa tai sen ulkopuolella. Kuolema, sairaus tai onnettomuus voi kohdata oppilaittemme perheenjäseniä tai muita läheisiä ihmisiä. Koulullamme on kriisisuunnitelma, joka sisältää erilaisia toimintamalleja kriisitilanteita varten. Henkilökuntaa perehdytetään koulun kriisityöhön, jonka tarkoituksena on tukea kriisissä olevan henkilön omaa selviytymistä ja nopeuttaa sitä. Toiminta tapahtuu vanhempien ja muiden yhteisöjen kanssa yhteistyössä. Kriisin varsinainen hoito tapahtuu pääosin kunnan omassa kriisiryhmässä. Tunnista kriisi: Kriisin voi aiheuttaa yksittäinen tapaus: Traumaattiset kriisit: - onnettomuus - katastrofi - äkillinen kuolema - väkivalta, väkivallanteko - muu dramaattinen tapahtuma tai kasautuvat tapahtumat, jotka tulevat käännepisteeseensä: Kehityskriisit: -seksuaalinen hyväksikäyttö - pahoinpitely - sota - sairaus - avioero - kiusaaminen - päihteet - huumeet KOULUN KRIISIRYHMÄ Rehtori Pauli Anttila 4580 48 / 040 5920 139 Terveydenhoitaja Marja-Leena Ala-Karvia 4580 466 Oppilaanohjaaja Marianna Luopajärvi 4580 482 (edustaja kunnan ryhmässä) Oppilaanohjaaja Arja Mäkynen 4580 492 Erityisopettaja Tiina-Maija Mäkinen 4580 483 Vararehtori Terhi Rintala
Panostetaan tiedottamiseen Tiedottaminen kriisitoiminnasta ennaltaehkäisevästi ja rutinoituvasti koulutusta koulun henkilökunnalle informaatiota vanhemmille luokkien vanhempainilloissa yhteinen vanhempainilta koulun kriisityöstä tiedottaminen lukukausitiedotteessa ja koulun kotisivuilla tietoa oppilaille Tiedottaminen kriisitilanteessa Rehtorille tiedottaminen henkilö, joka on saanut tiedon tapahtuneesta, tiedottaa siitä rehtorille. rehtori selvittää ketä asia koskee mitä on tapahtunut ja missä miten kaikki tapahtui ja mitä tapahtumasta tiedetään jos rehtori ei ole paikalla toissijaisesti asian hoitaa vararehtori tai luokanvalvoja Kriisiryhmän toiminta rehtori tai vastuuhenkilö kutsuu kriisiryhmän avukseen kriisiryhmässä harkitaan ulkopuolisen avun tarvetta ottaa yhteyttä oppilaan/oppilaiden huoltajiin tiedottaa asiasta koulun henkilökuntaa ja päättää tavan, miten asiasta kerrotaan muille oppilaille turhien huhujen eliminoimiseksi. Henkilökunnan toiminta opettajat käsittelevät asiaa saamiensa ohjeiden mukaisesti Tiedottaminen koulun ulkopuolelle kaikki tiedottaminen koulun ulkopuolelle tapahtuu ensisijaisesti rehtorin kautta. Joskus pienetkin tapahtumat kannattaa tiedottaa ennen kuin ne toisen käden tietona paisuvat yli äyräiden.
Kriisin vaiheet Psyykkinen kriisi seuraa melkein aina tiettyä kaavaa: 1. Shokkivaihe - syntyy välittömästi järkyttävän tilanteen jälkeen ja kestää korkeintaan viikon - henkilö on kokenut jotain ennenkokematonta - hän on järkyttynyt ja psyykkiset toiminnot poikkeavat tavanomaisesta 2. Reaktiovaihe - kestää päivistä useisiin viikkoihin - välitön vaara on ohi - hän alkaa tajuta, mitä tapahtui ja reagoi kokemukseen - tekee kipeää 3. Käsittelyvaihe - saattaa kestää kuukausista vuoteen - henkilö on tottunut tilanteeseen - hän pystyy keskittymään arjen asioihin ja kiinnostumaan tulevaisuudesta 4. Uudelleen asennoitumisen vaihe - kestää usein koko elämän - kriisi on ohi - hän on saanut uuden kokemuksen ja ehkä uuden pohjan elämälle Surureaktioita Shokkivaiheen yli päästyään ihminen alkaa tajuta, mitä on tapahtunut. Hän alkaa reagoida. On muistettava, että reaktiot ovat normaalia reagointia epänormaalissa tilanteessa. Välittömät reaktiot: *shokki ja epäily - ei voi olla totta - kieltäminen *pelko ja vastustus - kauhistuminen - voimakas protesti *apatia ja lamaannus *kaikki jatkuu entisellään Tavalliset surureaktiot *ahdistus ja unihäiriöt *voimakkaat muistot *masennus, kaipaus, ikävä *viha ja huomiota vaativa käytös *syyllisyys, itsesyytökset, häpeä *kouluvaikeudet *ruumiilliset oireet Muita mahdollisia surureaktioita: * regressiivinen käyttäytyminen * muiden välttely * kuvitelmat ja tulevaisuuspessimismi * persoonallisuuden muutokset * syyn ja tarkoituksen pohtiminen * kehittyminen ja kypsyminen
TOIMINTAMALLEJA TRAUMAKRIISITILANTEISSA Onnettomuus koulussa Oppilaan kuolema Hälytä ambulanssi / muut opettajat avuksi! Aloita ensiapu! - tieto terveydenhoitajalle tai terveyskeskukseen - tieto johtajalle tieto kriisiryhmälle tieto henkilökunnalle - oppilaat pois onnettomuuspaikalta - silminnäkijät erilleen, heistä pidetään erityistä huolta - ilmoitus huoltajille mahdollisimman pian, mutta onnettomuuden seurauksia ei kerrota tarkemmin. - asian käsittely luokassa - kirjallinen viesti koteihin asiasta - järkyttyneimmät oppilaat kotiin vain aikuisen mukana - asian jälkipuintia henkilökunnan kanssa - asian jälkipuintia luokassa (keskustelu luokassa) - oppilaiden seuranta - oppilaan kuolemasta ilmoittaa perheelle pappi, poliisi tai sairaala - tiedon saanut opettaja informoi rehtoria. - rehtori informoi opettajakuntaa - luokanvalvoja neuvottelee kriisiryhmän kanssa kuka on perheen kontaktihenkilö - perheen toivomuksia koteihin tiedottamisesta kunnioitetaan - keskustelu luokissa / muistaminen - oppilaiden seurantaa kriisiryhmä ja oppilashuoltoryhmä (oppilaiden seurantaa mahdollisen ulkopuolisen avun tarpeen vuoksi) - henkilökunnalle mahdollisuus jälkipuintiin Opettajan tai koulun muuhun henkilökuntaan kuuluvan kuolema Rehtori informoi henkilökuntaa / luokkaa / yhteisesti salissa tai keskusradiolla - kriisiryhmä keskustelee siitä, tarvitaanko henkilökunnalle / oppilaille ulkopuolista apua - jälkipuinti henkilökunnalle - keskustelut luokissa - muistaminen ; lippu, hiljainen hetki, hautajaiset - oppilaiden seurantaa Oppilaan lähiomaisen kuolema - tieto rehtorille ja kriisiryhmälle - tieto oppilasta opettavalle opettajalle / kaikille opettajille - kotoa lupa saada kertoa asiasta muulle luokalle - luokan aktivointi oppilaan huomioimiseen - oppilaalle keskustelumahdollisuus - oppilaan seurantaa
Itsemurhan uhka Itsemurha Vakava sairaus Puhu oppilaan kanssa: - älä jätä yksin - tarjoudu pohtimaan yhdessä ongelmaa, älä yritä ratkaista sitä - ongelma, jonka vuoksi oppilas on valmis tekemään itsemurhan, ei voi olla hetkessä ratkaistavissa Kuuntele, älä tuomitse, älä vähättele. Ota yhteys kotiin. Mobilisoi kriisi- ja oppilashuoltoryhmä toimimaan. Koskettaa aina koko kouluyhteisöä. KODIN KANSSA SOVITTAVA, MITEN TOIMITAAN. Jälkipuinti erittäin tärkeätä, koska itsemurha nostattaa esiin esim. voimakasta syyllisyyttä. - tieto johdolle tieto kriisiryhmälle - tieto koulun henkilökunnalle - tieto oppilaille: perheeltä lupa kertoa tosiasiat, jotta perättömät huhut estettäisiin - tiedote mahdollisista reaktioista ainakin oman luokan koteihin - jälkipuinti henkilökunnalle - erityinen tuki ja seuranta silminnäkijöille ja lähimmille ystäville - keskustelut luokissa - oppilaiden seurantaa - muistaminen koulussa ja luokassa - sovi huoltajien kanssa, mitä kerrotaan oppilaille - oppilaan omaa mielipidettä on kunnioitettava - pyritään saamaan lupa kertoa luokan oppilaille ja muulle henkilökunnalle - jälkipuintia sairaan, hänen ystäväpiirinsä ja luokan kanssa - toimintaohjeet sairauskohtauksen varalta - lasten toiminnallisuuden ja myötätunnon kanavoiminen sairaan hyväksi - oppilaiden seurantaa Onnettomuus tai sen uhka koulun ulkopuolella - johtaja ottaa selville tosiasiat - informoi muun henkilökunnan - keskustelu luokissa * tietoa kotiin tapahtuneesta ja mahdollisista reaktioista
Onnettomuudesta ja kuolemasta puhuminen luokassa auttaa Oppilaat ja kuolemasta kertominen - sanoman pitäisi tulla luotetulta henkilöltä - varmista, että tieto on oikeaa - varmista sopiva, häiriötön paikka uutisen kertomiseen - kerro asia avoimesti ja selvästi, mutta riittävästi henkisesti siihen valmistaen - älä siirrä asian kertomista - varaa aikaa nuoren kanssa olemiseen - vältä sellaisia kliseitä kuin "kaikki tulee hyväksi" - saata nuori kotiin tai sinne, missä perhe on - kerro luokan muille nuorelle ja läheisille ystäville Muistaminen koulussa Oppilaan tai opettajan kuolema huomioidaan esim. muistohetkellä, johon voi sisältyä esim. - Rehtorin muistosanat - luokanvalvojan puhe - sopiva runo - papin puhe - laulua, musiikkiesityksiä Jos kuolemasta ilmoitetaan koulutuntien aikana, oppilaat laskevat lipun puolitankoon. Muistaminen luokassa Oppilaat otetaan mukaan päättämään, miten muistetaan. Näin kanavoidaan lasten energia ja luovuus ilmaisemaan surua konkreettisesti. Symboliset eleet saattavat auttaa oppilasta jäsentämään ajatuksia ja tunteita. Kun hän saa muuttaa ne toiminnaksi, käsittämättömästä tulee konkreettinen. - koristellaan pulpetit piirroksilla, maalauksilla tai liinalla - kynttilä ja / tai kuva, kukka tms. - istutetaan puu kuolleen muistoksi - valmistetaan jotain vanhemmille - toimitaan liikenneturvallisuuden puolesta jne. Traumakriisin keskustelumalleja luokkatilanteeseen Opettajan oman jälkipuinnin pitäisi olla kunnossa ennen kuin hän järjestää keskustelun luokassa. On hyvä noudattaa periaatetta, että asiantuntija auttaa opettajaa, opettaja luokkaa. Jos opettaja ei kuitenkaan pysty asiaa käsittelemään luokassa, neuvotellaan, kuka sen tekee. Keskustelun kulku: * Esittely: - mitä lähituntien aikana tapahtuu - miksi,.keskustellaan, koska onnettomuuden / kuoleman aiheuttamista reaktioista puhuminen on tärkeää * Säännöt - ei puhuta luokan ulkopuolisille, ei juoruilla, mutta omista asioistaan saa puhua - jokainen kertoo, miten ja keneltä sai tiedon - ei muuta puhepakkoa
* Faktat: - oppilaat kertovat, miten, keneltä ja missä saivat tietonsa - opettaja kertoo tosiasiat: tapahtumien kulku ja mahdolliset syyt - mukana voi olla asiantuntija: poliisi, paikalla ollut ensilinjalainen tai joku muu * Ajatukset: Mikä tuntui pahimmalta? Ajatteliko joku muu samoin? Ensimmäinen ajatus? Käydään läpi ajatukset tilanteen edetessä. * Reaktiot: - Mitä kuulit, tunsit, haistoit? - Mitä teit? - Reagoiko joku muu samoin? - autetaan löytämään samanlaisia tuntemuksia kuin muilla * Informaatio: - kerätään yhteen reaktioita - opettaja kertoo muita normaaleja reagointitapoja - opettaja antaa neuvoja * Yhteenveto ja päätös: - suunnitellaan myöhempiä tapahtumia (esim. hautajaiset) Osallistuminen hautajaisiin edellyttää: - valmistelua Þ lapsen tulee tietää, mikä odottaa - aikuinen saattaja, omainen koko ajan mukana - jälkipuintiin mahdollisuus Opettajan neuvoja Nuoren surun kohtaaminen Opettaja voi neuvoa oppilasta: - puhumaan vanhempien kanssa tapahtuneesta - puhumaan ystävien kanssa - hankkimaan lisää tietoa tapahtuneesta - kirjoittamaan runoja, päiväkirjaa - kuuntelemaan musiikkia - käymään tapahtumapaikalla / haudalla - tekemään jotakin yhdessä, esim. surevan perheen hyväksi - käyttämään rituaaleja tunteiden ilmaisemiseen Keskustele avoimesti ja kunnioittavasti: * Ota huomioon keskustelukumppanin ikä! * Vältä abstrakteja selityksiä! * Pyri vähentämään väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä! * Älä kuvaa kuolemaa sanoilla "matka" tai "uni", koska lapsi silloin voi odottaa kuolleen palaavaksi tai heräävän! Varaa aikaa ongelman käsittelyyn: * Suhtaudu myönteisesti kysymyksiin ja keskusteluun! * Valmistaudu siihen, että keskustelu saattaa olla lyhyt! * Katselkaa valokuvia, albumeja ym.! * Käykää hautausmaalla! * Hyväksy lasten leikit! Tee menetyksestä todellinen: * Näytä omat tunteesi! * Anna lasten osallistua hautajaisiin! * Vaali vainajan muistoa!
Rohkaise tunteiden käsittelyä: * Huolehdi kodin ja koulun / päiväkodin jne. välisen yhteyden jatkumisesta! * Vältä tarpeettomia eroja! * Puhu lasten kanssa oman tai vanhempien kuoleman aiheuttamasta pelosta! * Puhu lasten kanssa heidän mahdollisista syyllisyydentunteistaan! Lasten ja vanhempien käyttäytyminen surussa Lapset usein: - tukevat ja lohduttavat vanhempia aktiivisesti - varttuvat liian nopeasti, s.o. ottavat vanhemman roolin, huolehtivat nuoremmista sisaruksista - arvailevat mitä tapahtui Vanhemmat usein: - aliarvioivat sen, mitä lapset ymmärtävät - aliarvioivat lasten reaktioiden syvyyden ja keston - laiminlyövät tosiasioiden kertomisen - ovat omien reaktioidensa vallassa, joten heidän emotionaalinen sensitiivisyytensä lasten tarpeille on vähentynyt - tulevat ylisuojeleviksi tai laiminlyövät lapsiaan - kokevat vaikeuksia sääntöjen ja kurin ylläpitämisessä - osoittavat lisääntynyttä ärtyvyyttä ja jännittyneisyyttä
ENNAKOINTIA KEHITYSKRIISITILANTEISSA Itsemurhauhkan tunnistaminen Masennuksella on merkittävä yhteys itsemurhiin. Pitkään jatkuneen masennuksen ja mahdollisesti itsemurhaan liittyvien puheiden pitäisi herättää näkemään, onko merkkejä itsemurhavaarasta Muita merkkejä: - aiempi itsemurhayritys - itsemurhasta puhuminen tai sillä uhkaaminen - itsemurhan suunnittelu ja tavaroiden pois lahjoittaminen - kuoleman jatkuva ajatteleminen - itsemurhan tehneen tunteminen - samaistuminen johonkin, joka on tehnyt itsemurhan ja käytöksen muuttaminen samaan suuntaan, mahdollinen trauma itsemurhan näkemisestä ja syyllisyyden tunteminen - väkivaltaisesti kuollut sukulainen - äskettäin koettu tärkeä menetys: läheisen lähtö, riita, seurustelusuhteen päättyminen tai itsetunnon menetys epäonnistumisen tai hylkäämisen seurauksena - alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö - impulsiivinen tai väkivaltainen käytös - ei voimia lähestyä ongelmia, ei ulospääsytietä, ongelmien ratkaisutilaisuuksien torjunta, vakuuttuneisuus siitä, että kuolema on ainoa vaihtoehto - ylikorostuneet vaatimukset, joista seuraa liikakriittisyys omaa itseä kohtaan Huumeiden käyttäjien tunnistaminen Huumeiden käyttäjien tuntomerkkejä ovat mm. - epäsiisteys, ulkonäön muutos, välinpitämättömyys omasta ulkonäöstä - välinpitämättömyys yhteiskunnan normeja kohtaan - arvomaailman muuttuminen, kunnianhimon väheneminen - ihmissuhteiden heikkeneminen - uudet kaveripiirit - keskittymisvaikeudet, unihäiriöt - huonontunut pettymystensietokyky Esineitä ja sanastoa, jotka voivat viitata huumeiden käyttöön: Hasis: - tinapaperitupakat "hätäset" - paukkutupakat - piiput, "kabunit" ja "silumit" - vaa at, veitset - elmukelmu Amfetamiini, heroiini: - partakoneen/mattoveitsen terät - filtterinpuolikkaat - ruiskut, neulat - minigrip-pussit ja teipit - taitetut ja / tai pohjastaan tummuneet lusikat - laktoosi, tomusokeri, askorbiini- ja sitruunahappo, vichy Kokaiini: - rullatut setelit, "sniffit" - peilit ja terät - pikkurasiat ja -lusikat
KOULUKIUSAAMINEN KRIISIÄ AIHEUTTAMASSA Koululla ei hyväksytä kiusaamista. Siihen puututaan välittömästi mm. seuraavin keinoin: Koulun taso: vuosittain OHTR tai kriisiryhmä tekee selvityksen kiusaamisongelman laajuudesta aiheetta käsitellään opettajainkokouksissa, vanhempainilloissa yms. huolehditaan tehokkaasta välituntivalvonnasta vanhempia kannustetaan ottamaan yhteyttä opettajaan heti kiusaamisen tapahduttua otetaan tarvittaessa yhteyttä myös kiusaajan vanhempiin Luokan taso: tiedotetaan oppilaille, miten koulussa toimitaan kiusaamistilanteessa tarvittaessa pidetään luokkakokouksia asiasta toimitaan luokkahengen parantamiseksi luokka voi laatia säännöt kiusaamista vastaan opettajat suhtautuvat vakavasti kiusaamisiin ja selvittävät ne välittömästi Yksilötaso: keskustellaan vakavasti kiusaajien ja uhrien kanssa keskustellaan vakavasti asianomaisten oppilaiden vanhempien kanssa pyritään estämään kiusaamisen hyväksyminen Tukioppilaat pitävät aiheesta oppitunteja kiusaajien käyttäytymistä seurataan pidemmällä aikavälillä pyritään tekemään kiusaajista kiusatun puolustajia OLE HYVÄ KUUNTELIJA EHKÄISE KEHITYSKRIISEJÄ Usein hiljaisuus voi olla paras lahja - kuuntele vain. Ole aktiivinen kuuntelija - silloin toiselle tulee olo, että välität ja voit hyvin kuunnella hänen tarinansa. Kysymysten tekeminen on osa aktiivista kuuntelua. Kysymyksillä saa lisätietoa. Varo syyttämästä. Älä esim. kysy "Miksi et tehnyt kotitehtäviäsi tällä viikolla?". Voit osoittaa huolesi kysymällä esim. "Olen huomannut, että olet viime aikoina vaikuttanut väsyneeltä. Vaivaako jokin asia sinua?". Kolmas osa aktiivista kuuntelua on osoittaa välittämistä. Nuoren tarvitsee kuulla "Minä välitän sinusta, sinä olet minulle tärkeä." Minä en kestäisi, jos sinulle tapahtuisi jotain". Kun olet aloittanut keskustelun kuuntelemalla, voit myös puhua. Kerro huomioistasi. Kysy mistä on kyse, mitä nuori tuntee ja ajattelee. Kysy mitä ratkaisuja hän on miettinyt. Jos epäilet jopa itsemurhavaaraa, kysy suoraan onko suori ajatellut itsemurhaa. Kysyminen ei aiheuta itsemurhaa! Ei AIDS:sta puhuminenkaan johda siihen, että nuori lähtee hakemaan tartuntaa. Päinvastoin antamalla nuoren puhua siitä mikä on jo hänen mielessään voi olla ensimmäinen ja isoin askel kohti ongelmanratkaisua. Se voi vapauttaa hänet kertomaan kauhean salaisuutensa. Salaisuuden, joka vahvistaa hänen käsitystään siitä, että hän on hullu tai ei-hyväksytty.
NUOREN MASENNUKSEN TUNNISTAMINEN Nuoren masennuksen oireet ovat moninaiset ja niitä on usein hankala tunnistaa. Aiemmin on myös ajateltu, ettei nuori kykene tuntemaan masennusta kuten aikuinen, mikä on nyttemmin osoittautunut virheelliseksi päätelmäksi. Monet aikuiset saattavat yhä olla tässä virheellisessä käsityksessä, mikä saattaa osaltaan vaikeuttaa masennuksen tunnistamista. Masennuksen aiheuttajia ovat kiusaaminen ongelmat kotona, koulussa tai kaveripiirissä ero poika- tai tyttökaverista vanhempien ero vanhempien työttömyys perheenjäsenen tai oma sairastuminen Masennuksen oireita ovat vetäytyminen yksinäisyyteen, estoisuus itkuinen, onneton ja surkea olemus kykenemättömyys ilmaista iloa ja tuntea tyydytystä apaattisuus: ei mielenkiintoa mihinkään, aiempien harrastusten lopettaminen väsähtyneisyys, aloitekyvyttömyys itsensä vähättely, hyljeksitty olo, kukaan ei välitä musta tyhjyyden ja syyllisyyden tunne alavireys, ärtyisyys toivottomuus, kiihtyneisyys, vihamielisyys keskittymis- ja oppimisvaikeudet: alentuneet arvosanat, koulupinnaus päämäärätön vaeltelu, levottomuus unihäiriöt, väsymys syömishäiriöt psykosomaattiset oireet: päänsärky, vatsavaivat onnettomuusalttius ongelmakäyttäytyminen: huumeet, alkoholi, epäsosiaalisuus seksuaalisten kokemusten kontrolloimaton hakeminen Yhden tai kahden oireen esiintyminen ei yleensä ole merkki masennuksesta. Jos huomaat useita vakavia ja jatkuvia oireita, lapsi tai nuori voi olla masentunut. Yli puolet itsemurhan tehneistä nuorista on kärsinyt syvästä masennuksesta. Masennuksen tunnistaminen on koulun kriisityötä ennaltaehkäisevässä mielessä. Myös valtakunnallisessa itsemurhien ehkäisyprojektissa masennuksen tunnistamista pidettiin tärkeänä. Kun masentunut nuori on tunnistettu, on koulun sisällä sovittava toimenpiteistä esim. kuka keskustelee oppilaan kanssa on yhteydessä kotiin ottaa vastuulleen tilanteen seurannan. Tärkeintä on viestittää oppilaalle, että koulussa todella välitetään hänen hyvinvoinnistaan, eikä häntä jätetä yksin ongelmineen.
PERHEVÄKIVALTA Mitä perheväkivalta on? Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on tekijänsä tietoinen valinta, jossa on kyse vääristyneestä vallankäytöstä. Se voi ilmetä ruumiillisena pahoinpitelynä, hakkaamisena ja lyömisenä. Se voi olla myös henkistä painostusta, parjaamista, nimittelyä, pelottelua, uhkailemista ja eristämistä. Perheväkivalta voi olla myös omaisuuden tuhoamista tai taloudellisella ylivallalla kiristämistä. Perheväkivalta on uskottua yleisempi ilmiö. Yli 40% suomalaisista naisista on jossain elämänsä vaiheessa tullut pahoinpidellyksi. Perheväkivalta on rikos ja aina lastensuojeluasia. Lapsi onkin perheväkivaltatapauksissa kaikkein haavoittuvin. Kokemukset voivat olla hyvin traumaattisia. Jo pelkästään se, että joutuu toistuvasti seuraamaan vanhempiensa väkivaltaisia yhteenottoja, vahingoittaa. Mitä enemmän kokemuksia väkivallasta on, sitä pahempia vauriot ovat. Vaikka traumaattiset muistot eivät unohdu, yksikin turvallinen aikuissuhde voi olla lapsen pelastus. Perheväkivallan vaikutuksia lapsen käyttäytymiseen Välttäminen kieltäminen, vähättely, torjunta vaikeus palauttaa tapahtumia muistiin haluttomuus puhua tunteettomuus eristäytyminen tapahtumista muistuttavien ärsykkeiden välttäminen Psykofyysinen ylivirittyneisyys jatkuva varuillaan olo jännittyneisyys keskittymis- ja nukahtamisvaikeudet ärtyneisyys, impulsiivisuus, vihanpurkaukset somaattiset oireet (päänsärky, vatsakivut) Uudelleen kokeminen muistot valtaavat mielen jatkuvasti painajaiset jäsentymätön kaaos ja ahdistus, kun tapahtumat palaavat mieleen
Päihteiden käytön tunnusmerkkejä Nuoren ja aikuisen voi epäillä käyttävän päihteitä, jos kaveripiiri vaihtuu rahantarve kasvaa näpistely, ilkivalta, kauppaaminen lisääntyy koulumenestys laskee poissaolot lisääntyvät, aamu- maanantaipoissaoloja esiintyy epärealistisia puheita, tarinoita, valehtelua luonteessa tapahtuu muutoksia esiintyy pelkotiloja, ahdistuneisuutta, levottomuutta esiintyy erilaisia fyysisiä merkkejä, riippuu käytetystä aineesta, esim. laajentuneet silmäterät, verestävät silmävalkuaiset, vapina, hikoilu, laihtuminen/lihominen, uneliaisuus, tokkuraisuus esiintyy tietyille aineille tyypillistä hajua (esim. hasis: imelä haju) esiintyy käytössä tarvittavia esineitä, piippuja, veitsiä, aineenpalasia ulkonäkö/olemus muuttuu Mitkään merkit eivät yksin tai yhdessä välttämättä merkitse, että nuorella on päihdeongelma. Epäilyjen herätessä ota yhteys sosiaali- tai terveysviranomaisiin. Yleisimmin käytettyjen aineiden esittely AIKUISEN KRIISIN KOHTAAMINEN Kriisireaktio on ihmisen normaali reaktio epänormaaliin elämäntilanteeseen. Vaikeissa tilanteissa ihminen joutuu kestämään koviakin paineita. Ihmisten tapa reagoida epätavallisiin tilanteisiin voi olla hyvinkin erilainen, toiset reagoivat samassa tilanteessa voimakkaammin, toiset lievemmin. Kriisejä aiheuttavia elämäntilanteita perheen hajoaminen tai sen uhka vakava sairaus itsellä tai perheen sisällä tai kuolema perheessä, työyhteisössä itsemurha perheessä, lähiyhteisössä, työyhteisössä vakava onnettomuus kohdannut perhettä, työyhteisöä Kriisissä olevan aikuisen reaktiot/ongelmat yleinen ahdistuneisuus, levottomuus, rauhattomuus kyvyttömyys ilmaista itseään, vaikea sanoa mitä haluaa vaikea hyväksyä tapahtumat, uusi tilanne pelko selviytymisestä unettomuus; uupumus päivittäiset tehtävät ja vaatimukset tuntuvat rasittavilta tunne, ettei kykene tekemään juuri mitään samat ajatukset pyörivät koko ajan päässä, keskittymiskyvyttömyys tunne, että olisi parempi olla kuollut ärtyisä, äkäinen; pinna on lyhyt ja maltti voi mennä pienistäkin asioista Kriisissä olevan aikuisen kohtaaminen Koulussa voi opettaja tai kouluyhteisön muu aikuinen voida huonosti. Aina ei työntekijä osaa pyytää apua tai hän suoranaisesti kieltää sen. Läheisen, työtoverin tai esimiehen asiallinen, kuunteleva ja myötäelävä puuttuminen ongelmaan on kuitenkin helpotus kaikille osapuolille ja voi auttaa aikuista näkemään oman itsensä ja oman tilanteensa vähemmän kaoottisena. Tuetaan ihmisen omia ratkaisuja ja selviytymiskeinoja ja mietitään, mitkä tekijät auttavat ko. työntekijää pääsemään takaisin tasapainoon. Mietitään myös, riittävätkö koulun omat tukitoimet, vai onko syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen.
JÄLKIPUINTI (Kunnan kriisiryhmä tekee) Jälkipuinnilla tarkoitetaan keskusteluryhmää kriisin kokeneille tai sitä läheltä seuranneille. Mikäli tapauksessa on uhreja ja syyllisiä, heidät on laitettava eri ryhmiin. Jälkipuinti järjestetään aikaisintaan vuorokauden ja viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua tapahtuneesta ja sen suunnittelee ja toteuttaa kunnan kriisiryhmä, koulutus jälkipuinnin vetämiseen aloitetaan koululla. Koulun oman kriisiryhmän tehtävä on arvioida, milloin tilanne vaatii kunnan kriisiryhmän apua ja milloin selvitään omin voimin. Kunnan oman kriisiryhmän toteuttama jälkipuinti ei myöskään koskaan riitä kriisin käsittelyn ainoaksi toimenpiteeksi koulussa. Oppilailla, henkilöstöllä ja vanhemmilla on tarve käsitellä tapahtumaa välittömästi tapahtuman jälkeen ja pitkään sen jälkeen, mikä on myös koulun oman kriisiryhmän tehtävä. (Rautava (toim.) 1997, s. 16) Jälkipuinnin tarkoituksena on estää posttraumaattisen stressihäiriön syntyminen antaa tietoja tapahtumien kulusta, mahdollisista jälkireaktioista ja avunsaantipaikoista tukea normaalin surutyön käynnistymistä ja elämän normalisoitumista auttaa ymmärtämään omia ja toisten reaktioita vahvistaa ryhmähenkeä Erityisesti oikean tiedon saanti on tärkeää sillä, mielikuvitus ja huhut paikkaavat tiedon aukkoja ja ne ovat yleensä aina julmempia kuin tosiasiat. Jälkipuinti-istunnon kulku 1. Aloitusvaihe Tämä on kaikista vaiheista tärkein. Silloin luodaan luottamus vetäjään ja motivoidaan ihmiset osallistumaan. Istunnossa on myös 1-2 varavetäjää, jotka tarvittaessa auttavat. Osallistujille tähdennetään seuraavia asioita: kenenkään ei tule tuomita toisen tuntemuksia tunnepurkaukset sallitaan ja hyväksytään vaitiolo ja luottamus muistiinpanoja ei tehdä kokouksen tarkoituksena ei ole olla tekninen palaute- keskustelu, eikä kritisoida tapahtunutta muiden puolesta ei saa puhua osallistujien ei ole lisäksi pakko sanoa muuta; vaiti olevia kuitenkin rohkaistaan puhumaan kokouksessa ei ole arvojärjestystä 2. Faktavaihe Luodaan tapahtuma/tilanne uudelleen kokoushuoneeseen. Jokainen kertoo lyhyesti kuka on kuinka sai tiedon tapahtumasta millainen rooli hänellä oli Jos joku ei kykene puhumaan asiasta, jatketaan kierrosta ja kysytään sen jälkeen, pystyikö asianomainen jatkamaan. Vetäjän on hyvä kuitata jokainen puheenvuoro nyökkäyksellä, kiitoksella tai katseella
3. Ajatusvaihe Keskustellaan osallistujien ajatuksista, esim. mikä oli ensimmäinen ajatuksesi tapahtumapaikalla mitkä tuntemukset ovat jääneet mieleen Tarkoituksena on saada esille aistien mielikuvat. Näitä on syytä kysyä, elleivät ne tule itsestään esille esim. kukaan ei ole maininnut mitään muistikuvia kosketuksesta 4. Reaktio - eli tunnevaihe Edetään keskustelemaan osallistujien tunteista, joita ilmeni tapahtuman aikana, esim. pelko, avuttomuus, sääli. Saattaa olla avuksi kysyä, mikä tuntui pahimmalta tilanteessa Jos joku murtuu ja itkee, otetaan muun ryhmän tuki avuksi, esimerkiksi viestittämällä vieressä istuvalle laittamaan kätensä itkevän olalle. Keskustellaan siitä, mitä muut kokivat. Jonkun rynnätessä ulos, seuraa varavetäjä perässä. Mikäli aiempia traumaattisia kokemuksia tulee esille, rajoitetaan niiden selvittelyyn käytettävää aikaa. Reaktioiden ja tunteiden purkaminen seuraa luonnollista aikatauluaan: tapahtumapaikka, koti, koulu, työpaikka jne. Vetäjä voi kysyä: ymmärtävätkö ystäväsi tai kotiväkesi, mitä olet käynyt läpi? Tärkeää on kysyä jokaiselta, mitkä ajatukset ja tunteet vaivaavat eniten. Voidaan järjestää myös kahdenkeskisiä keskustelutilaisuuksia vetäjän kanssa. Muistettava on kuitenkin, ettei ketään pidä pakottaa puhumaan. 5. Normalisointivaihe Lopeteltaessa kokousta vetäjä kommentoi esille tulleiden reaktioiden samankaltaisuutta. Hän kertoo reaktioista, joita voi ilmetä lähipäivinä tai - viikkoina, ns. posttraumaattisena stressireaktiona. Posttraumaattinen stressireaktio Oireyhtymä saattaa ilmetä seuraavasti: fyysinen uupumus unentarve lisääntynyt huimaus, pahoinvointi, säryt, vapina ruokahaluttomuus yliaktiivisuus pelot, pakkoajatukset yliherkkyys erilaisille äänille ja liikkeille Nämä oireet saattavat olla rajuja, mikäli onnettomuus on ollut erityisen järkyttävä kyseiselle henkilölle. Oireet kertovat siitä, että uhri on alkanut psyykkisesti läpikäydä onnettomuutta. Nämä oireet ovat normaaleja ja heikkenevät ajan myötä. 6. Päätösvaihe Tässä vaiheessa tehdään yhteenveto kokouksesta. Sovitaan mahdollisesta seurantakokouksesta. Uusintakokous voidaan pitää noin kuukauden kuluttua.
KRIISIEN ENNALTAEHKÄISY Myönteinen ja turvallinen ilmapiiri Myönteisen ja turvallisen ilmapiirin syntymiseen myötävaikuttavia tekijöitä ovat mm: - esi- ja alkuopetuksen yhteistyö - kummioppilastoiminta - koulukiusaamiseen puuttuminen heti ja perusteellisesti - valvonta eri tilanteissa ja henkilökunnan kokonaisvastuu - koulun selvät pelisäännöt, joista pidetään kiinni * lujat rajat ei hyväksyttävälle käytökselle * pelisäännöt selviksi myös kotiin - yhteistyö vanhempien ja koulun henkilökunnan välillä Oppilaiden, aikuisten ja vanhempien itseluottamuksen lisääminen ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen - henkilökunnan kouluttaminen - henkilökunnan työnohjaus - vanhempaintoimikunta esim. koulutuksen hankkijana - oppilashuoltoryhmä KOULUN KRIISIRYHMÄ Kokoonpano Puh. koti /Puh. työ Rehtori Pauli Anttila 4580 48 / 040 5920 139 Terveydenhoitaja Marja-Leena Ala-Karvia 4580 466 Oppilaanohjaaja Arja Mäkynen 4580 492 Oppilaanohjaaja Marianna Luopajärvi 4580 482(edustaja kunnan ryhmässä) Erityisopettaja Tiina-Maija Mäkinen 4580 483 Vararehtori Terhi RIntala Tehtävät - kriisiryhmä kutsutaan kokoon koulunjohtajan avuksi kriisitilanteessa - kriisiryhmä kutsuu tarvittaessa oppilashuoltoryhmän koolle - miettii jatkotoimenpiteet yhdessä kodin kanssa - harkitsee ulkopuolisen avun tarvetta henkilökunnalle ja oppilaille - pitää kriisikansion ajan tasalla - ylläpitää kouluttautumista kriisityöhön - perehdyttää uudet työyhteisön jäsenet
TÄRKEITÄ PUHELINNUMEROITA JA YHTEYSTIETOJA YLEINEN HÄTÄNUMERO 112 POLIISI 10022 TERVEYSKESKUS ja LÄÄKÄRI 4580 500 Rehtori koululta 480 gsm 80-480 muuten 040 5920 139 Opettajainhuone 484 Terveydenhoitaja 466 gsm Kanslia 481 / gsm 80-481 Keittiö 465 Talonmies 463 tai lyhytvalinta 1030 lastenpsykiatrian pkl. 4155 748 MYRKYTYSTIETOKESKUS 90-4711 TAKSI 4575 250 KRIISIPÄIVYSTYS 040-5432152 SEURAKUNTA 4580 4560 026 PERHETYÖ 4580 250 MUITA: Nuorten neuvola 377131 Lasten ja nuorten puhelin 9800-20400 Ensi- ja turvakoti 344482 Sosiaalipäivystys 3113509 AA-auttava puhelin 341020 - (joka ilta klo19-21) Irti Huumeista r.y. 3121700 - (ma, ke, pe, klo 18-21) Kunnan Kriisiryhmään koulu on esittänyt syksyllä 2005 edustajakseen Mika Aarniota