Luonnonmukaisen viljelyn aloittaminen kotipuutarhassa Anne Harvala 28.4.2016
Sisältö 1. Maan kasvukunto ja viljavuus 2. Viljelykierto 3. Kasvinsuojelu 4. Ravinnetalous
Maan hyvä kasvukunto eli viljavuus on luomuviljelyn onnistumisen perusedellytys Viljava maa on Muruista Ilmavaa Hyvin vettä varastoivaa ja läpäisevää Ravinteita hyvin tuottavaa ja varastoivaa
Lapiodiagnoosi, väline maan rakenteen havainnoimiseen Havainnot Tiiviys Murustuneisuus Murujen ja kokkareiden rakenne Kerroksellisuus Juuriston tuuheus Nystyröityminen Pieneliöt
Hyvärakenteinen savimaa -Maa murustunut muokkaussyvyydeltä -Murut pyöreitä -Kokkareet helposti hajoavia -Juuristo tiheä ja hyvin kehittynyt -Maan väri tumma Huonorakenteinen savimaa -Kokkareet suuria,särmikkäitä ja sileäpintaisia -Ei juuri muruja -Juuristoa vain kokkareiden väleissä -Pelto herkkä äärisääolosuhteille
MAAN KERROKSIA 1. Karikekerros ei juuria kuollut eloperäinen aine suojaa maan pintakerrosta lahoaminen alkaa 2. Lahoamiskerros ei juuria vilkas eloperäisen aineen hajoaminen lima- ja humusaineiden tuotantoa 3. Muruinen multakerros pääosa juuristosta pääosa ravinteiden otosta veden ottoa aineenvaihdunta aktiivista murustamista ja humusaineiden tuotantoa 4. Pohjamaakerros pääjuuria tukevat kasvia veden ottoa ravinteiden ottoa juuret ja lierot tekevät jatkuvia huokosia elävyys ja rapautumisaste laskevat alaspäin mentäessä
Viljelykierto Viljelykierron päätarkoitus on estää yksipuolisen viljelyn haittavaikutukset; maan rakenteen, multavuuden ja kasvukunnon heikkeneminen sekä rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten esiintyminen Viherlannoituskasvit ja rikkakasvit voivat toimia isäntäkasveina vihanneskasvien taudeille viljakasvien ja nurmiheinien käyttö välivuosina katkaisee kierteen koska näillä ei ole yhteisiä taudinaiheuttajia vihanneskasvien kanssa Hyvin suunnitellussa viljelykierrossa; Satojätteissä säilyvät taudit ehtivät tuhoutua Pitkään maassa säilyvät taudit eivät pääse lisääntymään tuhokynnyksen ylittävälle tasolle Jos paha kasvitauti on levinnyt lohkolle, on kyseisen kasvin viljelystä luovuttava kokonaan (möhöjuuri, herneenlakastumistauti10 vuotta, sipulinpahkamätä 10 15 vuotta, porkkananmustamätä 7 10 vuotta)
Lohkolla edellisenä vuonna viljelty kasvi ( = esikasvi) voi vaikuttaa merkittävästi seuraavan vuoden viljelykasvin sadon määrään ja laatuun. Esikasvivaikutus = edellisen vuoden kasvin vaikutus viljelykasvin kasvuun Viljelykiertovaikutus = viljelykierron pitkäaikaisvaikutus maan kasvukuntoon ja viljavuuteen Viljelykierron tehtävä on lisätä maan ekologista kestävyyttä Viljelykasvit voidaan ryhmitellä maata parantaviin ja maata kuluttaviin kasveihin niistä maahan jäävän eloperäisen aineksen määrän ja laadun perusteella Parhaita maan kasvukuntoa parantavia kasveja ovat apilakasvit. Monivuotisen apilanurmen jäljiltä voi maahan jäädä kasvustojätettä / juurimassaa 5000 6000 kg / ha kuiva-aineena. Peruna, juurekset ja vihannekset ovat maata kuluttavia; maahan jää vain 500 1000 kg ka / ha. Lievästi maata kuluttavia ovat herneet, pavut ja viljat. Eloperäistä ainesta jää maahan 1000 2000 kg ka / ha. Osa viljelykasveista lisää ja hyötyy sienijuuren määrästä maassa. Osalta kasveista sienijuuri puuttuu kokonaan.
sienijuuresta hyötyvän kasvin esikasviksi kannattaa sijoittaa kasvi, joka lisää sienijuurta. Sienijuuresta hyötyvät; apilat, herneet, pavut, maissi, pellava, sipuli, purjo, selleri, porkkana, marjat, hedelmäpuut Sienijuurta ei ole; rypsi, rapsi, kaalikasvit, lanttu, nauris, sokerijuurikas, punajuurikas, pinaatti, monet rikkakasvit kuten kaikki ristikukkaiset ja savikkakasvit, tattari Sienijuuresta kohtalaisesti hyötyvät; peruna, nurmiheinät, viljat Viljelyn suunnittelussa on otettava huomioon myös kasvien viljelyjärjestys; missä järjestyksessä kasveja viljellään eri vuosina ja ovatko välivuodet tarpeen? Viljelyjärjestykseen vaikuttavat mm. kasvien erilainen ravinnetarve, kasvitaudit, viljelykasvin kyky kilpailla rikkakasveja vastaan, kylvö- ja sadonkorjuuajankohdat
Pieneliöstön merkitys
Pieneliöstön toiminta on maan luontaisen viljavuuden perusedellytys Hajottavat eloperäistä ainesta ravinteet takaisin kasvien käyttöön Tuottavat maata murustavia lima-aineita ja humusta Huolehtivat biologisesta typensidonnasta ja typen kierrätyksestä maassa Pieneliöstöllä on tärkeä tehtävä maan ja kasvien terveyden ylläpidossa sitovat ja hajottavat haitta-aineita Maaperäeliöt jaetaan: maaperäeläimiin ja bakteereihin, leviin, sieniin ja sädesieniin Maaperäeläimistä tärkeimpiä ovat lierot: Tuottavat painonsa verran lantaa kasvukaudella suoraan kasvien käyttöön Kaivavat käytäviä, muokkaavat maata, murustavat nostavat ravinteita maassa kasvukerrokseen
Lierojen määrään vaikuttavat: Ravinto enemmän ravinteisilla eloperäistä ainesta sisältävillä multavilla mailla Kosteus Lämpötila vilkaimmillaan kun lpt n. +10 Happamuus neutraali maa paras (ph 7) Muokkaus eloperäisen aineksen lisäys auttaa, muokkaus myös kuitenkin vähentää lierojen määrää Maan tiivistyminen uhka lieroille Lannoitus ammoniakki suurina määrinä myrkyllistä. Kuivalanta ja komposti lisää määrää Torjunta-aineet vähentävät, osa tappaa lierot kokonaan
Luonnonmukainen kasvinsuojelu Tautitartuntaan vaikuttavat tekijät 1. Taudinaiheuttaja Tarttuvat taudit sienet, bakteerit, virukset, viroidit aiheuttajina Ympäristötekijöiden aiheuttamat tarttumattomat taudit mekaaniset vioitukset, pakkasvauriot, kuivuminen, ravinnehäiriöt (puutos tai liikalannoitus) 2. Isäntäkasvi 3. Kasvuston monimuotoisuus seoskasvustot ja lajikeseokset kestävämpiä kuin yksipuolinen viljely 4. Kasvin typpitasapaino liiallinen typpilannoitus aiheuttaa rehevän kasvuston joka altistaa tuholaisille 5. Maa- ja pieneliöstö vilkas pieneliötoiminta maassa vähentää kasvitauteja (antibiootit, loisinta, saalistus) sienijuuri eli mykorritsa suojaa kasvia taudeilta
Ennaltaehkäisevä torjunta Lisäysaineisto Käytä tarkastettua kylvösiementä ja muuta lisäysaineistoa! Viljelyhygienia kylvöissä, kylvölaatikoissa ja koko taimikasvatusprosessissa Kestävien lajikkeiden valinta, resistenssit lajikkeet Eloperäiset ainekset Viljelmän ulkopuolelta hankitun lannan, kompostin tai muun maanparannusaineksen puhtauden varmistaminen (mitä raakaaineita / kasvinjätteitä käytetty, möhöjuuri?, sipulin pahkamätä?) Käytä vain hyvin palanutta kompostia Kasvinjätekompostin käyttö tulee harkita. Esim. paljon kaalinjätettä sisältävää kompostia ei levitetä uudelle kaalimaalle, samoin sipulin, perunan kohdalla. Osa taudinaiheuttajista voi olla kestoasteina, jotka eivät kompostoinnissa tuhoudu. Satojätteet Taudit jäävät satojätteisiin pellon pinnalle muokkaus, huolellinen kyntö Viljelyhygienia
Kasvitautien suora torjunta Biologinen torjunta pieneliöitä, jotka estävät taudinaiheuttajien kasvua (kilpailu, antibioottien tuotanto tai loisinta) Pelto- ja puutarhaviljelyssä mm. Mycostop ja Cedomon Mycostop sisältää sädebakteeria, joka tuottaa antibioottisia aineita, käytetään vihannesten ja koristekasvien siementen peittaukseen. Cedomon on viljojen peittausaine. Sisältää bakteerin, joka antaa hyvän kilpailukyvyn taudinaiheuttajia vastaan Kasvihuoneviljelyssä monia biologisia torjuntaeliötä mm petopunkkin, loispistiäinen ym) Mekaaninen torjunta Lämpö- ja kuumavesikäsittelyt lisäysaineistolle kuumalla vedellä tai ilmalla Sairaiden kasvien kerääminen pois kasvustoista (pienillä pinta-aloilla)
Harso tai verkot mekaaniseen torjuntaan esim. kaalikoi, kaaliperhonen, sipuli- ja porkkanakärpänen Tuhka (puhdasta puun tuhkaa) n. 5kg/a (= 50g /m 2 ) kirpoille, keväällä marjapensaille, porkkanariveissä vähentää porkkanakärpäsen munintaa Kuuma ja kylmä vesi; vesisuihkulla voi vähentää mm. kirvoja ja punkkeja oksilta tai kastamalla oksat 50 55 asteiseen veteen Sokerivesi 2% ruiskutteena tehoaa mansikan harmaahomeeseen kun ruiskutetaan kukinnan aikaan.
Mäntysuopa ruiskutteena; (2 dl mäntysuopaa / 10l vettä) tuhoaa kirvat ja tuholaisten toukat. Oksien kastuttava kunnolla. Nokkosvesi; liotettu nokkosia 1 3 vrk, neste käytetään sellaisenaan ruiskutteena kirvojen torjuntaan. Tehokkainta vain yhden vuorokauden liotuksen jälkeen, koska silloin muurahaishappopitoisuus on korkeimmillaan Peltokortekeite; 1 kg tuoretta peltokortetta / 10l vettä. Seosta liotetaan vuorokausi ja sen jälkeen keitetään 15 30 min.
Ennen keittämistä voidaan nesteeseen lisätä 30g mäntysuopaa kirvojen ja punkkien torjuntaan Käytetään laimennettuna suhteessa 1:3 tai 1:5, tehoaa sienitauteihin, kuten härmään homeisiin, ruoste- ja nokitauteihin, perunaruttoon, muumiotautiin jne. Mansikan harmaahomeeseen kokeiltu keitettä, jossa 100g peltokortetta ja 2l vettä keitetty 15 20 min. Keiton jälkeen lisätään 10l vettä ja seos on valmista ruiskuteliuosta. Ruiskutetaan mansikkaa kahdesti; ensimmäisen kerran kukintavaiheessa ja toisen kerran raakilevaiheessa. Valkosipuli sienitauteja, hyönteisiä ja punkkeja vastaan 75g valkosipulilohkoja jauhetaan tehosekoittimessa ja sekoitetaan 10 l kiehuvaa vettä. Annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen sillä ruiskutetaan kasveja kolme kertaa kolmen päivän välein Raparperivesi hyönteisiä ja etanoita vastaan; 500g raparperin lehtiä ja 1 l vettä keitetään puoli tuntia, siivilöidään ja laimennetaan 2 litralla vettä. Ruiskutetaan vuorokauden sisällä, jolloin liuoksessa oleva oksaalihappo vielä tehoaa.
Lannoituksen perusteet Luomuviljelyssä eloperäisen lannoituksen tehtävänä on: Maan ravinnevarastojen täydentäminen Kasvien ravinnetarpeen täyttäminen (pieneliötoimintaa hyödyntäen) Maan eloperäisen aineksen lisääminen Pieneliötoiminnan vilkastuttaminen maan fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien parantaminen Kasvuolosuhteiden on oltava kunnossa ennen kuin lannoitus voi vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla (ojitus, maan rakenne yms.) Ongelmia: Kasvi ei pysty riittävästi kontrolloimaan ottamiaan ravinteita voi ottaa epäsuhtaisesti, haitallisia aineita tai ottaa niitä joita saa helpoimmin maanesteestä irti kasvuhäiriöt
Eloperäisestä aineksesta vapautuvan typen määrää on vaikea tarkasti arvioida. Tuloksena voi olla heikko kasvu, pieni sato ravinnehävikit ja ravinnehuuhtoutumat Ravinteiden vapautumista maaperästä voidaan säädellä viljelyja muokkaustoimenpiteillä Kerääjäkasvien käyttö viljelykasvin jälkeen Viherlannoituskasvuston myöhäinen maahan kyntäminen Huomion kiinnittäminen viljelytekniikkaan ja viljelykierron onnistumiseen Karjanlannan välitön muokkaaminen / multaaminen maahan levityksen jälkeen Kompostin käyttö KTS. http:// puutarha.net/artikkelit/152/kompostointi.htm http:// www.kotipuutarha.fi/puutarhavinkit/neuvot-ja-niksit/kompostoi nti.html Ravinteiden jatkuva alijäämä johtaa maan omien ravinnevarojen pienenemiseen. maanäytteet, kalkitus yms
Hyviä linkkejä luomuun http://luomu.fi/tietoverkko/ http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/asiakokonaisuudet/luomu/ http://proluomu.fi/ http://www.luomu-liitto.fi/ https://fi.pinterest.com/explore/luomuviljely-959400316086/ KIITOS!
Biologinen torjunta avomaalla Biologiset torjuntaeliöt Isäntäkasviresistenssi Integroitu torjunta
Torjuntaeliöiden käyttö on avomaalla hankalaa eikä anna kunnon tulosta Jalostuksella pyritään luomaan resistenssejä lajikkeita tauteja ja tuholaisia vastaan Pyritään vain osittaiseen resistenssiin Mielipide-eroja Hyönteiset voivat sopeutua tarvitaan voimakkaampia keinoja Integroitu torjunta Torjunnan ratkaisee kynnysarvoluku torjunnasta on saatava taloudellista hyötyä Torjunta aloitetaan aina vaarattomimmasta aineesta Parittelunhäirintä ( feromonipyydykset) Houkutuskaistat, joille tulee luontaisia petoja, jotka tuhoavat tuholaisia Seuralaiskasvien käyttö tällä ei ole suurta merkitystä kasvinsuojelussa
Luontaiset hyötyeläimet 1. Maakiitäjäiset Suomessa 330 lajia Syövät kasvintuholaisten toukkia Esiintyy kaikkialla (pellot, metsät ym.) Maaeläimiä, lentäviä sukupolvia harvoin Syövät eniten tuomikirvoja, rapsikuoriaisen toukkia, kaalikärpäsen munia ja toukkia Talvehtivat toukkana tai aikuisena Jos toukkana, lisääntyvät syksyllä Jos aikuisena, lisääntyvät keväällä Suurin hyöty syysviljoille Talvehtivat yleensä suojakaistoilla, pellon reunoilla, syysviljapelloilla Kannassa voimakkaita talvehtimistuhoja joinain vuosina, vaihtelee 5 70% vuosittain
Kevytmuokatuissa pelloissa enemmän kuin tavallisesti muokatuissa Päivä- ja yöaktiivisia lajeja, paljaan maan lajeja, kasvuston vaativia lajeja jne. 2. Kukkakärpäset Aikuiset käyttävät ravintonaan kukkien mettä ja siitepölyä Kannat vaihtelevat vuosittain Toukat syövät kirvoja Munii alueille joilla suuria kirvayhdyskuntia Yhden toukan kehittymiseen tarvitaan 150 900 kirvaa Runsaasti eri lajeja suurin osa petoja Sinikuutäpläkärpänen vioittaa sipulia Hunajakukkakaistat viljapelloilla paljon kukkakärpäsiä paljon toukkia kirvoja tuhoamaan
Kukkakärpäset
3. Harsokorento Yleinen Toukat hyviä saalistajia monien eri hyönteisten toukille Talvehtii mm. ikkunoiden väleissä Ripsiäistoukat haluttua ravintoa 4. Leppäpirkot Aikuiset ja toukat saalistavat Toukat tehokkaampia saalistajia kuin aikuiset 7-pistepirkko yleisin, luonnossa myös 5-pistepirkko ja 2- pistepirkko Populaation runsaus suorassa suhteessa tuomikirvojen määrään 5. Luteet Merkittävin tuholainen, tosin osa luteista erilaisruokaisia eli käyttävät kasvi- ja eläinravintoa
Tehokkaita hillanälvikkään toukan tuhoajia Petoluteet Lehvänokkaluteet Palleluteet Naskaliluteet Lehvänokkalude syö herukkakoin toukkia sekä herukansilmukoin toukkia 6. Pistiäiset Suurin osa kasvinsyöjiä, osa myös petoja, pistiäisten toukat loispetoja Aikuiset syövät mettä ja siitepölyä Kukkakaistoilla määrä lisääntyy luontainen vihollinen Rapsikuoriaispistiäinen on tärkein rapsikuoriaisen toukan tuholainen 7. Kotelokiilukainen Loisii kaaliperhosen koteloissa
8. Kaaliperhosvainokainen Loisii alle 24h ikäisiin kaaliperhostoukkiin Yhdessä kaaliperhostoukassa voi olla > 200 kaaliperhosvainokaisen toukkaa kaaliperhosen toukka ei koteloidu 9. Kemppikiilukainen Loisii porkkanakemppiin Munii vain yhden munan isäntäänsä
Kasvintuhoojat 1. Kirvat Siivellisiä ja siivettömiä yksilöitä Aikuisilla ja toukilla sama ruokavalio, erittävät mesikastetta homeiden kasvualusta (nokihärmä ym) Vähittäinen muodonvaihdos 4 toukka-astetta Lisääntyminen kasvukaudella suvutonta eli partenogeneettistä, syksyllä lisääntyy suvullisesti Alkukesästä syntyy vain naaraita, loppukesällä vasta uroksia
Vaihtaa ravintokasvia syksyllä Siirtyy talvi-isäntäkasveihin Talvimunat suvullisesti syntyneet, niitten perusteella lasketaan seuraavan vuoden kirvaennuste Keväällä kuoriutuneet aikuiset siirtyvät uusiin ravintokasveihin Useita kirvalajeja voi olla sekaisin Tuomikirva Yksi haitallisimmista kirvalajeista Vioittaa imemällä solunestettä viljojen kääpiökasvuviroosi perunan viroosit Tumman vihreä Kanta vaihtelee vuosittain
Voi aiheuttaa 20 30% sadonmenetyksen versojen lkm pienenee jyvien paino pienenee Talvehtii talvimunassa tuomien oksilla Kevätsukupolvi tuomessa touko-kesäkuulla Kesäkuun puolivälissä viljakasvustoihin Runsastuu 30% viikossa suotuisissa oloissa, lisääntyminen nopeinta alkukesästä Siivelliset asteet elokuussa vaihtavat ravintokasvia, siirtyvät heiniin tai syysviljoihin, puutarhakasveihin (orapihlaja). Heinistä voivat saada virustauteja, joita levittävät edelleen Syyskuulla siirtyvät takaisin tuomeen Torjunta tarpeellista vuosittain 2 3 suurta sukupoven huippua 10 vuoden aikana Torjunta on aloitettava heti kun kirvoja esiintyy kasvustossa Luontaisena torjuntana mm. kylvötiheyden lisääminen, ja typpilannoituksen jakaminen; osa vasta lehtilannoituksena myölemmin kasvukaudella
MTT laatii vuosittain tuomikirvaennusteen laskemalla edellisen vuoden tuomenoksista talvimunien määrää. Oksia kerätään eri puolilta Suomea ja käytetään aina samojen puiden oksia tuomikirvaennuste: Eläviä talvimunia < 15 40 kpl / 100 silmua kirvakanta vähäinen, ei tuhon riskiä, ei torjuntatarvetta B. Eläviä munia 15 40 kpl / 100 silmua lämpimänä kesänä kanta voi kasvaa tuhoisaksi Eläviä munia > 40 kpl / 100 silmua tuhon riski erittäin suuri Huom! Laskennan tulos perustuu vain kotimaisen kirvakannan huomioimiseen. Kirvoja liikkuu myös ilmavirtausten mukana ja niitä voi tulla kaukaakin. Esimerkiksi Virosta ja Keski-Euroopasta Etelä- Suomeen, mistä sitten leviävät edelleen.
Torjunnan tarvetta voi tarkkailla liimapyydyksillä Kirvat levittävät mm. kääpiökasvuviroosia; Taudin runsaus yhteydessä kirvakantaan Esiintyy yleisesti luonnon heinissä Jos vilja ei ole vielä oraalla, kun kirvat siirtyvät kasvustoon tuomesta, ne menevät heiniin. Jos kirva imee ½ tuntia saastunutta heinäkasvustoa se saastuttaa vuorokauden kuluttua viroosia eteenpäin koko elinaikansa. Kauralla pahin; lehdet punertuvat, röyhy jää tuppeen ja kasvi jää pienikokoiseksi Ohralla ja vehnällä lehdet eivät punerru vaan kellastuvat Viljakirva Esiintyy tähkissä ja röyhyissä Vaaleanvihreä, jalat ja selkäputket mustat Voi alentaa 20 30 % satoa riippuen siitä missä vaiheessa iskee kasviin. Tuho pahin jos saastunta tapahtuu versontavaiheen lopussa. Jos tartunta tähkävaiheessa, tuho 20 % Talvehtii heinissä virusvektori Siirtyy kasvustoon myöhemmin kuin tuomikrva (kesäkuun lopulla) Torjuntatarve yleensä vähäinen
Elokirva Vaaleanvihreä Viljojen keskiosissa, lehdillä Talvehtii ruusukasveilla Siirtyy kesäkuun lopulla viljoihin Kilpikirva pisarointi -ilmiö merkkinä Naaraat kilven alla Huonoja liikkumaan Uroksella harvoin siivellinen muoto Villakilpikirvat Villa-, kauno- vaahterakilpikkä Esiintyy usein punaherukalla ja mansikalla Nappikilpikirvat Kuorikilpikirva muratti-, pikkukilpikkä Torjunta hankalaa!
Kilpikirvat
2. Kaskaat Suomessa noin 320 erilaista lajia Merkitys tuhon aiheuttajina viime vuosina lisääntynyt imentävioitus virustaudit Vaalean vihreitä tai ruskeita Sylkikaskas, viljakaskas Viljakaskas levittää kauran tyviversoviroosia, joka säilyy luonnonvaraisissa heinissä (isäntäkasvi) Virus talvehtii kaskaan toukissa ja nurmissa. Kaskas imee saastunutta kasvia ½ h, kuukaiden latenssiajan jälkeen levittää viroosia koko elinikänsä Viljelykierto hyvä torjuntakeino Kemiallinen torjunta tuhoaa kaskaiden luontaisia vihollisia, jotka tuhoavat vuosittain ½ tai ⅔ kaskaista
3. Luteet Merkitys kasvanut kasvintuhoojina Suomessa noin 470 ludelajia > 400 isäntäkasvilajia Tunnistaa kilpikolmiosta Aikuiset ja toukat vioittavat imemällä Luteiden erittämä sylki fytotoksista eli myrkyllistä kasveille Munii kasvin pintaan tai kasvisolukon sisään Vähittäinen muodonvaihdos; ei muna-astetta eikä kotelovaihetta Muodonmuutos; 5 toukkavaihetta, 1 3 nymfiasteita ( ei kaikkia aikuisen raajoja, ei siipiä), 4. aste; siipitupet, alkaa muistuttaa aikuista Maaluteet; viljelykasvien merkittävin tuholainen Puolivesiluteet Vesiluteet
Maaluteet; Ravintona monet kasvilajit, viljelykasvit ja rikkakasvit (erityisesti savikka), luonnonkasvit Sokerijuurikas, ristikukkaiset (kaalikasvit), porkkana erityisesti Talvehtivat aikuisena karikkeessa, havupuiden alaoksilla, viljelemättömillä alueilla Siirtyy pelloille toukokuun puolivälissä Toukat vihreitä, siivettömiä Kehitys toukasta aikuiseksi vie noin 2 viikkoa; aikuiset heinä-elokuulla, alkukesällä voi nähdä talvehtineita aikuisia Voi tuhota kasvupisteen jo sirkkalehtivaiheessa (porkkana, punajuuri) täydellinen tuho tai kasvun jurominen Tihennetty kylvötiheys auttaa Vioitus voi näkyä epämuotoisuutena, moninaattisuutena Isommissa kasveissa vioitus näkyy lehtisuonissa, lehtiruodeissa, kukkanupuissa, vehnällä tähkässä Sylki fytotoksista; sisältää pektinaasientsyymiä, joka alkaa hajottamaan kasvin solukkoa
Esiintyminen yhteydessä lämpötilaan; lämpimällä luteita eniten liikkeellä. +5 C luteiden toiminta vähäistä, +10 C tuhot jo tuntuvia Viihtyvät peltojen lämpimimmissä, tuulen suojaisissa paikoissa Lämmin syksy (syyskuu) edistää luteiden talvehtimista Lämmin kesä edistää niiden leviämistä Biologisena torjuntana voi kokeilla: Houkutuskasvien käyttöä Rypsi, rapsi ja sinimailanen parhaita Houkutuskasvin oltava koko ajan mehevä Imurointia 2 3 kertaa viikossa tulos ei kovin hyvä Harsokatteiden käyttö tulokset vaihtelevat http://www.teknofokus.fi/luonto/heteroptera/luteet01.htm
4. Kaalikärpäsen toukka Iso- ja pikkukaalikärpäset Vähittäinen muodonvaihdos; muna, toukka, kotelo, kärpänen Punaruskea kotelo talvehtii pellossa, kärpänen kuoriutuu kesäkuun alussa Toukat kaivautuvat kasvin tyvelle tai naattiin (esim. lanttuun, nauriiseen) Biologisena torjuntana mm. viljelykierto ja syväkyntö
4. Kempit Vioituksia koristekasveilla, marjakasveilla, porkkanalla jne Esiintyy yleensä isoina ryhminä Isosiipisiä hyönteisiä Suurin osa vihreitä Heikko lentokyky, hyppivät Aikuiset ja toukat vioittavat Toukka-asteella liikkumattomia Muodonmuutos vähittäinen; 5 toukka-astetta Sylki fytotoksista kasville myrkyllistä Suomessa 80 kemppilajia Omenakemppi Porkkanakemppi Laaja-alaisesti levinnyt, esiintyy koko maassa Vilkasliikkeisiä, lentokykyisiä Talvehtii aikuisena kuusissa, lumen alle jäävissä oksissa Keväällä kuoriutuessaa keltaisia, muuttuvat vihreiksi Porkkanalla vioitus; sisemmät lehdet sykerömäiset, juuret partaisia, runsaasti haaroittuneita
5. Jauhiaiset Ansarijauhiainen aiheuttaa kasvihuoneissa suurimman torjuntatarpeen Aikuinen ja toukka vioittavat; toukat vaalean vihreitä, lehtien alapinnoilla Kurkkukasvustoissa nopea lisääntyminen (sopiva lämpötila) Koristekasveilla Biologinen torjunta jauhiaiskiilukaisella, petoluteella tai Verticilliumsuvun sieniuutteella, jota käytetään kiilukaisten kanssa Torjunta heti kun jauhiaisia ilmestyy, ilman suhteellisen kosteuden oltava 85 90 % jotta sieni itää ja leviää toukkiin Toukat vioittavat pahiten; mesikastetta homeet, nokisienet Ei talvehdi avomaalla eikä kylmissä kasvihuoneissa Jauhiaiskiilukaisen kaikki asteet (muna, toukka, kotelo) ovat ansarijauhiaisen toukassa. Loisinta näkyy noin 10 vrk:n kuluttua ansari muuttunut mustaksi
Ennakkotorjuntana 1 2 kpl kiilukaiskoteloita 2 viikon välein / m 2. j Jos ansarijauhiaisia esiintyy 2 3 koteloa / m 2 viikon välein Tulee yleensä pistokkaiden mukana