Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Tartuntatautiraportti 24 Raportin ovat koonneet infektiolääkärit Kirsi Valve ja Reetta Huttunen sekä hygieniahoitajat Rita Niemi ja Jaana Sinkkonen. Raportin kommenteista vastaavat infektiolääkärit Jaana Syrjänen, Pertti Arvola, Reetta Huttunen, Kirsi Valve, Janne Laine, epidemiologi Sirpa Räsänen, ylilääkäri Risto Vuento ja osastonylilääkäri Janne-Juhana Aittoniemi. Raportin lähteet: - THL julkinen tartuntatautirekisteri - THL alueellinen tartuntatautirekisteri - THL tartuntatautien esiintyvyys 24 https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/seuranta-jaepidemiat/tartuntatautirekisteri/tartuntataudit-suomessavuosiraportit/tautien-esiintyvyys-24 - Alueellinen sairaalan antibiootti- ja infektioseurantajärjestelmä
SISÄLTÖ Pirkanmaan tartuntatautitilanne vuonna 24... 3 Hengitystieinfektiot... 3 Suolistoinfektiot... 7 Hepatiitit... 3 Sukupuolitaudit... 5 Tuberkuloosi... 7 Malaria ja dengue... 2 Muut infektiot... 2 MPR-taudit (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko)... 22 Veri- ja likvorlöydökset... 24 Mikrobilääkeresistenssi: MRSA, VRE, ESBL, Moniresistentit gram-negatiiviset sauvabakteerit... 27 2
Pirkanmaan tartuntatautitilanne vuonna 24 Uusien metisilliinille resistentin Stafylococcus aureuksen (MRSA) kantajien määrä väheni jälleen vuonna 24 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Vuosittaisten MRSA -tartuntojen ja myös MRSA:n aiheuttamien sepsisten lukumäärä on nyt ollut laskusuunnassa kolmena vuotena peräkkäin. Epideemisen kannan osuus on pudonnut kolmannekseen kaikista uusista MRSA-löydöksistä. MRSA -tilanne on korjaantumassa erityisesti alueen sairaaloissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla, mutta pitkäaikaishoidon laitoksissa tilanne jatkuu vaikeana. Pirkanmaan MRSA -luvut lähentyvät muun Suomen tasoa, mutta edelleen tilanteemme on huonompi kuin muissa sairaanhoitopiireissä. MRSA epidemiaan kohdistetut torjuntatoimet jatkuvat Pirkanmaalla toistaiseksi ennallaan ja aktiivisina. HIV-esiintyvyys oli samaa tasoa kuin edellisinä vuosina. Kolmasosa tapauksista löytyi vasta pitkälle edenneessä aidsvaiheessa. PSHP:ssa vuoden 24 kuudesta tuoreesta A-hepatiittitartunnasta viisi oli kotimaisia tartuntoja, joissa viruskanta oli lähtöisin pakastemarjoista. Tuberkuloositapauksia oli ennätysmäärä, 34, näistä tartuttavia tapauksia oli 3. Tuberkuloosin ikäjakauma muuttui voimakkaasti edellisvuodesta. Viisi lasta sai täysimittaisen tuberkuloosihoidon ja nuorten aikuisten sekä työikäisten osuus tapauksista kasvoi. Ulkomaalaistaustaisten osuus tapauksista kasvoi viidesosasta puoleen. Vuonna 24 havaittiin Pirkanmaan ensimmäinen moniresistentti (MDR) tuberkuloositapaus. Työllistäviä joukkoaltistumis- tai laitosaltistumistilanteita oli yhteensä 3, näistä kaksi oppilaitoksessa (Tredu). Hengitystieinfektiot Talvikuukausina samaan aikaan liikkeellä olevia eri epidemioita on useita ja kliinisen kuvan perusteella näiden erottaminen toisistaan on mahdotonta. Respiratoristen virusten ag-osoitustestit nenä / nielunäytteistä eivät ole aina luotettavia. Varsinkin aikuisilla ag-testien herkkyys saattaa olla riittämätön. Nämä testit eivät tunnista myöskään uudempia respiratorisia viruksia (kuten metapneumovirus). Fimlabin tutkimusvalikoimaan on tullut respiratoristen virusten PCR-tutkimus (ResVirNhO, 2956). Tämä testi parantaa hengitystieinfektioita aiheuttavien virusten diagnostiikan herkkyyttä ja laajentaa tutkittavien virusten kirjoa muun muassa metapneumo- ja bokaviruksella sekä tietyillä koronaviruksilla. Tutkimuksen hinta on ag-testejä kalliimpi, 9 euroa. Tutkimusta suositellaan lähinnä sairaalahoitoon joutuneille hengitystieinfektiopotilaille, erityisesti jos kyse on immuunipuutteisesta potilaasta tai tehohoitoa vaativasta (hengitysvaje, ARDS) tilanteesta. Hengitystieinfektiot PSHP 28 29 2 2 22 23 24 Adenovirus 5 53 5 53 35 45 3 Influenssa A Influenssa A/HNv virus Influenssa H3N2 Influenssa A, alatyyppi ei 59 998 82 77 4 36 4 54 9 64 2 99 277 77 36 2 38 5 257 tiedossa Influenssa B 4 35 2 92 8 43 8 Parainfluenssavirus 22 45 27 6 3 2 33 RSV 5 98 93 58 9 6 92 Rinovirus - 5 5 5 63 Koronavirus - - - - - - 9 Metapneumovirus - - - - - - 4 Bokavirus - - - - - - 5 Legionella - 3 2 2 Mycoplasma pneumoniae 9 5 59 56 277 55 26 Hinkuyskä 38 22 3 39 69 29 22 Keuhkoklamydia 3 3 8 5 9 3 3
Adenovirus Influenssa A Influenssa B Adenoviruksia tunnetaan 57 tyyppiä. Osa niistä aiheuttaa hengitystieinfektioita, osa suolisto-, silmätai muita infektioita. Adenovirukset ovat yleisiä taudinaiheuttajia imeväisikäisillä ja pienillä lapsilla, harvinaisempia aikuisilla. Infektioita esiintyy läpi vuoden ilman selvää vuodenaikavaihtelua. Spesifi diagnoosi voidaan tehdä respiratoristen virusten antigeenin osoituksella (-RvirAg 2579) nenänielusta otetusta näytteestä. Adenovirus kuuluu respiratoristen virusten PCR-tutkimuspakettiin Vuosi 24 PSHP:ssa todettiin aiempia vuosia enemmän adenovirus-infektioita. Kauden 23 24 kausi-influenssajakso oli huomattavan pitkä. Ensimmäiset influenssa A-infektiot maassamme ilmoitettiin jo loka- ja marraskuussa 23. Ne lähtivät lisääntymään viikolla 5/23 ja kääntyivät laskuun vasta toukokuun 24 lopulla. Kauden huippu saavutettiin viikkojen 6 9 aikana. THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin yhteensä 6365 influenssa A-löydöstä. Influenssa A/HNv virusten suhteellinen osuus oli 7 % kaikista influenssa positiivisista näytteistä. H3N2 kiersi samanaikaisesti. Ilmaantumisensa jälkeen influenssa A/HNv -virusten monimuotoisuus on lisääntynyt ja tänä aikana on todettu useita epideemisenä kiertäviä geneettisiä ryhmiä. Epidemiakauden 23 24 aikana todetut influenssa A/HNv -virukset sijoittuivat toiseen Euroopassa yleisesti kiertäneeseen geneettiseen ryhmään, jonka ei ole todettu poikkeavan antigeenisesti A/California/7/29-rokoteviruksesta. Lähes kaikki Suomessa epidemiakauden 23 24 aikana todetut influenssa A/H3N2 -virukset sijoittuivat kahteen Euroopassa yleisesti kiertäneisiin Victoria/27/2-haaran geneettisiin ryhmiin. Molemmissa geneettisissä ryhmissä havaittiin loppukaudesta WHO:n pohjoisen pallonpuoliskon rokotesuosituksen jälkeen muuntuneita viruksia. Pirkanmaalla influenssakausi oli huomattavan vilkas. Ensimmäinen influenssa A-tapaus todettiin lokakuussa 23, mutta varsinainen epidemia käynnistyi joulukuussa. Vuoden 24 aikana todettiin yhteensä 38 influenssa A-tapausta, joista 5 oli varmuudella influenssa A/HNv ja yksi influenssa A/H3N2-tyyppiä. 257 alatyypistä ei ole tietoa, koska diagnoosi tehtiin menetelmällä, joka ei erottele alatyyppiä. Laboratoriovarmennettuja A-influenssaan sairastuneita oli Pirkanmaalla eniten 4 vuotiailla (38 tapausta), ikäryhmässä jonka influenssasairastuvuutta voitaisiin merkittävästi vähentää kausiinfluenssarokotuksin. Suomessa kauden 23 24 aikana 33 potilaalla oli influenssa A-viruksen aiheuttama vakava, tehohoitoa vaativa akuutti hengitystie-infektio. Influenssa A/HNv -viruksia (57 %) esiintyi enemmän kuin A/H3N2-viruksia (7 %) Pirkanmaalla tehohoitoa vaatineita vaikeita influenssa-tapauksia oli kolme, näistä kaksi A/HN v - alatyypin aiheuttamaa. Kaikki hoidetut paranivat. Influenssa B-tapauksia oli Suomessa 777. Talven 24 influenssa B-epidemia ajoittui samaan ajankohtaan influenssa A-epidemian kanssa. Pirkanmaalla influenssa B-tapauksia oli 8. Tapaukset todettiin etupäässä ag-osoituksella (5). Parainfluenssa Parainfluenssavirukset leviävät pisaratartuntana ja itämisaika vaihtelee parista päivästä viikkoon. Kliiniset oireet vaihtelevat flunssasta keuhkokuumeeseen. Parainfluenssavirusinfektioita todetaan kaikenikäisillä. Lapsen ensimmäiset parainfluenssavirustartunnat voivat johtaa hyvin rajuun, jopa sairaalahoitoa vaativaan tautiin. Parainfluenssavirukset, varsinkin tyyppi, aiheuttavat pienille lapsille usein laryngiittiä. Vanhemmalla lapsella tai aikuisella taudinkuva on yleensä huomattavasti lievempi. Se ilmenee usein tavallisena ylähengitystieinfektiona eikä välttämättä vaadi laboratoriodiagnostiikkaa. Sen 4
RS -virus sijaan erityisryhmissä kuten immuunipuutospotilailla parainfluenssavirukset voivat aiheuttaa vakavan taudin. Tyypin 3 parainfluenssavirus aiheuttaa lähes vuosittain pieniä epidemioita kesällä ja syksyllä. Parainfluenssavirukset ja 2 eivät aiheuta joka vuosi epidemioita. Parainfluenssa kuuluu respiratoristen virusten PCR-tutkimuspakettiin. Vuosi 24 oli PSHP:ssa todettujen parainfluenssavirus-infektioiden osalta tavanomainen. RS -virus eli Respiratory Syncytial virus voi aiheuttaa hengitystieinfektion kaiken ikäisille, mutta vakavia hengitystieinfektioita etenkin vauvoille ja pikkulapsille sekä vanhuksille. Yleensä RSV noudattaa Suomessa säännöllistä kaksivuotisjaksottelua; parittomina vuosina esiintyy pieni kevätepidemia ja seuraavassa vuodenvaihteessa rajumpi talviepidemia. Pirkanmaalla vuoden 24 RSV-epidemia oli melko reipas, 92 laboratoriovarmennettua tapausta. Epidemiahuippu ajoittui maalis-huhtikuulle, jolloin todettiin 42 tapausta. Sairaalaympäristössä RSV tarttuu pisaratartuntana helposti potilaasta toiseen. Virusta erittyy viikon verran sairauden puhjettua. RSV-infektio voidaan osoittaa nenänieluliman huuhtelu-, imu- tai tikkunäytteestä (-RSVAg 435). RSV kuuluu respiratoristen virusten PCR-tutkimuspakettiin. Korona-, Metapneumo- ja Bokavirus Mykoplasma Kyseiset virukset löytyivät 2-luvulla genominmonistustekniikoiden (PCR) kehittymisen myötä. Nämä virukset kuuluvat respiratoristen virusten PCR-tutkimuspakettiin. Viruksen löytyminen näytteestä ei vielä kerro sen merkityksestä kliinisessä taudinkuvassa. Lapsilla koronavirukset aiheuttavat noin % lasten hengitystieinfektioista, metapneumovirus aiheuttaa erityisesti bronkioliittia, ja bokavirus on yhdistetty obstruktiiviseen bronkiittiin. Koronavirukset ovat vaipallisia yksisäikeisiä RNA-viruksia, joita on todettu sekä ihmisillä että eläimillä. Ihmisillä ne aiheuttavat tavallisimmin lievän hengitystieinfektion. Vakavia, jopa kuolemaan johtavia infektoita on todettu esimerkiksi vuoden 23 SARS-koronaviruksen (Severe Acute Respiratory Syndrome) aiheuttamassa epidemiassa. MERS-koronavirus (Middle East Respiratory Syndrome) löytyi ensimmäisen kerran syyskuussa 22. Tartuntoja on esiintynyt Lähi-Idässä. Tartuntojen eläinperäisenä lähteenä on epäilty kamelia, mutta tartunnan lähdettä ei vielä varmuudella tunneta. Ihmisestä toiseen tapahtuvia tartuntoja on varmistettu perherypäiden ja sairaalaepidemioiden yhteydessä. MERSkoronavirusinfektio voi Suomessa tulla kyseeseen jos henkilö on oleskellut epidemia-alueella 4 vuorokauden sisällä ennen kuumeisen, respiratorisen infektion oireiden alkua. Epidemia-alueita ovat Lähi- Idän maat: Arabiemiirikunnat, Bahrain, Iran, Irak, Israel, Jemen, Jordania, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiina, Qatar, Saudi-Arabia, Syyria. MERS-koronavirusinfektion mahdollisuus on myös huomioitava, jos sairastuneella on ollut kontakti terveydenhuoltoon Arabian niemimaalla tai Etelä-Koreassa. Metapneumovirus on vaipallinen, yksisäikeinen RNA-virus. Se aiheuttaa erilaisia ylä- ja alahengitystieinfektioita kaikenikäisillä, etupäässä talviaikaan. Vakavimmat taudit ovat bronkioliitti ja keuhkokuume. Tauti on vaikeampi pikkulapsilla, immuunipuutteisilla, kroonisesti sairailla ja vanhuksilla. Aikuisilla metapneumovirus aiheuttaa pääasiassa tavallisia flunssan oireita, kuten nuhaa, yskää ja kurkkukipua. Metapneumovirus esiintyy todennäköisesti kahtena eri genotyyppinä eikä yksi metapneumovirusinfektio anna täydellistä immuniteettia. Metapneumovirus voi aiheuttaa laitosepidemoita. Bokavirus kuuluu parvoviruksiin ja se on yksisäikeinen DNA-virus. Bokavirus aiheuttaa eniten respiratorisia infektioita alle vuoden ikäisillä pikkulapsilla. Yleisin oire on yskä, jota voidaan epäillä hinkuyskäksikin. Muita oireita ovat nuha, kuume ja hengitysvaikeudet. Bokaviruksen aiheuttamia infektioita on eniten talvisin ja keväisin. Mycoplasma pneumoniae -epidemiat toistuvat 4-6 vuoden välein. Vuonna 2 alkoi maassamme poikkeuksellisen vahva epidemia, joka jatkui vuoden 2 aikana (787 tapausta). Sittemmin epidemia on laantunut: vuonna 24 laboratoriovarmistettuja tapauksia oli 284. Osittain tapausmäärät voivat olla peräisin lisääntyneestä tutkimusinnosta. Pirkanmaalla todettiin vuonna 24 26 mykoplasma- 5
tapausta, näistä lähes puolet 5-9-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Suurin osa diagnooseista tehtiin vasta-aineiden avulla (2). Mykoplasman aiheuttamat hengitystieinfektiot ovat yleensä lieviä ja paranevat itsestään, mutta pneumoniaan johtanut taudinkuva vaatii antibioottihoidon. Mykoplasma voi aiheuttaa myös hengitysteiden ulkopuolisia taudinkuvia. Neurologisia taudinkuvia (meningiitti, enkefaliitti, myeliitti, polyradikuliitti) on arvioitu olevan - 5 % kaikista mykoplasmatapauksista. Viime vuosina etenkin Aasiassa on M. pneumoniaen havaittu tulleen resistentiksi makrolideille. Euroopassa makrolidiresistenssi on ollut harvinaista (noin 3 %). THL:n antamien tietojen mukaan alustavasti näyttää siltä, että myös meillä tavataan muualla kuvattuihin mutaatioihin perustuvia makrolideille resistenttejä kantoja. Keuhkoklamydia Hinkuyskä Chlamydia pneumoniae -infektiot ovat yleisiä, aikuisväestöstä 5 8 %:lla on IgG-luokan vasta-aineita merkkinä sairastetusta infektiosta. Taudinkuva vaihtelee oireettomasta tai lievästä ylähengitystieinfektiosta vakavaan keuhkokuumeeseen. Avohoitopneumonioista arviolta 5 - % on Chlamydia pneumoniaen aiheuttama. Vuonna 24 Chlamydia pneumoniae -tapauksia todettiin Suomessa 25, Pirkanmaalla kolmetoista. Vuonna 24 hinkuyskätapauksia ilmoitettiin valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin 25. Tapaukset painottuivat 4-vuotiaiden ikäryhmään. Tapauksista seitsemäntoista oli alle -vuotiaita ja heistä yhdeksän alle kolmen kuukauden ikäisiä. Myös ainoa hinkuyskän aiheuttama kuolemantapaus havaittiin alle 3 kuukauden ikäisellä rokottamattomalla lapsella. PSHP:ssa Bordetella pertussis -bakteerin aiheuttamia hinkuyskätapauksia todettiin 22. Yhtään tapausta ei todettu alle vuoden ikäisillä, nuorin sairastuneista oli 4-vuotias, vanhin 73-vuotias. Tapauksia oli eniten 4 vuotiailla (9 tapausta). Kaikki tapaukset todettiin vasta-ainemäärityksellä. Optimaalisen hinkuyskärokottamisen strategian valitseminen on haastavaa, sillä käytettävissä olevat soluttomat rokotteet ovat suojateholtaan ja suojan kestolta epätäydellisiä. Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan lisättiin tehosteannos 6-vuotiaille vuonna 23. Vuonna 25 siirryttiin käyttämään kokosolurokotteen tilalla soluttomia hinkuyskäbakteerin antigeeneja sisältävää yhdistelmärokotetta kaikilla neuvolaikäisillä. Nuorisoiän rokotukset toteutettiin vuoteen 27 asti 3 vuoden iässä. Vuodesta 29 nuorisoikäiset on suositeltu rokotettavaksi 4 5 vuoden iässä, eli 8. luokka-asteelta alkaen. Siirtymävaiheessa vuosina 29 2 näitä rokotuksia annettiin erittäin vähän. Tämä on luonut nuorten aikuisten joukkoon väliaikaisesti heikommin suojatun kohortin. Imeväisikäisten taudit kertovatkin puutteellisesta laumasuojasta. Puolustusvoimien rokotusohjelmaan lisättiin palvelukseen astuville alokkaille hinkuyskärokote kesällä 22. Rokote ei anna täydellistä suojaa tautia vastaan, vaan hinkuyskän voi sairastaa joko epäspesifisenä ylähengitystieinfektiona tai tyypillisenä puuskittaisena yskänä, joka pitkittyy useisiin viikkoihin. Sairastuneet levittävät tartuntaa eteenpäin, ja hinkuyskää kiertääkin väestössä jatkuvasti. Vuonna 2 löydettiin ensimmäistä kertaa Bordetella pertussis -kantoja, jotka eivät tuota rokoteantigeeni pertaktiinia. Rokotteen teho näitä kantoja vastaan saattaa olla heikentynyt. Hinkuyskä on imeväisikäisille vaarallinen tauti. Varsinkin kokonaan rokottamattomat, mutta myös puutteellisesti rokotetut vauvat voivat infektoituessaan saada vaarallisia, jopa fataaleja hengityskatkoksia yskänpuuskien yhteydessä tai niistä riippumatta. Hinkuyskä on alidiagnosoitu sairaus. Diagnostiset näytteet tulee ottaa pikkulapsilta aina, jos hinkuyskäepäily herää, ja kaikilta tyypillisen pitkittyvän, puuskittaisen yskän yhteydessä, tai jos muutoin on syytä epäillä hinkuyskää. Taudin alkuvaiheessa diagnoosi tehdään PCR-tekniikalla ja/tai bakteeriviljelyllä, yli kolme viikkoa kestänyt tauti diagnosoidaan veren vasta-ainemäärityksin. Bordetella kuuluu atyyppisten hengitystiebakteereiden PCR-tutkimukseen (9877, -RBaktNhO). Alle kolme viikkoa kestänyt tauti hoidetaan makrolidiryhmän antibiootilla. Imeväisikäinen, jolla vanhemmat kuvaavat olevan tikahduttavaa yskää tai hengitysvaikeuksia, kuuluu sairaalaseurantaan. 6
Legionella Suolistoinfektiot Legionelloja (5 lajia, 7 seroryhmää) esiintyy yleisesti luonnonvesissä ja maaperässä. Legionellabakteerit voivat lisääntyä vesi- ja jäähdytysvesijärjestelmissä. Legionellojen taudinaiheuttamiskyky vaihtelee, Legionella pneumophila aiheuttaa 8 % tautitapauksista. Perussairaudet, erityisesti soluvälitteisen immuniteetin häiriö, korkea ikä ja tupakointi lisäävät sekä sairastumisen että vakavan taudin riskiä. Legionellojen aiheuttamat joukkosairastumiset ovat liittyneet hotellien, sairaaloiden, risteilylaivojen ja yleisötapahtumien vesi- ja ilmastointijärjestelmiin. Tavallisin tartuntatapa on legionellabakteeria sisältävästä vedestä muodostuneen aerosolin hengittäminen tai veden aspirointi, jolloin kehittyy keuhkokuume. Harvinaisempaa on haavan infektoituminen Legionellan kontaminoimasta vedestä. Itämisaika tartunnasta ensioireisiin on 2 vrk. Taudinkuva voi vaihdella oireettomasta infektiosta vaikeaan keuhkokuumeeseen. Kuivan yskän, kuumeen, pääsäryn, lihaskipujen ja hengenahdistuksen lisäksi taudinkuvaan voi kuulua myös rinta- ja vatsakipua. Yli neljänneksellä potilaista esiintyy ripulia ja puolella sekavuutta. Legionelloosi on ilmoitettava tartuntatauti. Jos sairastuminen assosioituu ulkomaanmatkailuun (ulkomaanmatka vuorokauden sisällä oireiden alkamisesta), tulee tapaus ilmoittaa puhelimitse THL:n tartuntatautilääkärille, joka raportoi majoituspaikkatiedot eurooppalaiseen seurantaverkostoon. Legionella aiheuttaa arviolta 2-9 % avohoitopneumonioista ja % sairaalasyntyisistä pneumonioista. Legionellainfektiot ovat maassamme alidiagnosoituja. Diagnostiikassa käytetään virtsan antigeeniosoitustestiä (U-Legi-O 4237), joka tunnistaa vain Legionella pneumophila serotyyppi yhden. Ysköksestä, imulimasta, bronkoskopiaeritteestä, BAL-näytteestä, pleuranesteestä, kudosbiopsiasta tai haavaeritteestä voidaan tutkia Legionella pneumophila -värjäys (-LepnVr 329), Legionellaviljely (- LegiVi 226) ja PCR. Legionella kuuluu atyyppisten hengitystiebakteereiden PCR-tutkimukseen (9877, -RBaktNhO). Legionella-vasta-aineet (LegiAb 225) tutkitaan mieluiten sairauden alussa, 2-3 viikon ja 5-6 viikon kuluttua. Fluorokinolonit ovat ensisijainen hoito. Vuonna 24 Suomessa ilmoitettiin 22 legionelloositapausta. Kolmessa tapauksessa diagnoosi perustui kahteen laboratoriotestiin; yhdeksän löydöstä perustui virtsan antigeenin osoittamiseen, kaksi bakteerikannan eristykseen (L pneumophila seroryhmä ja seroryhmä 6), yksi yskösnäytteestä tehtyyn nukleiinihapon osoitukseen ja 3 serologiaan. Kymmenellä sairastuneella taudinkuva sopi keuhkokuumeeseen ja virtsan legionella-antigeeni oli positiivinen yhdeksässä, bakteerikanta eristettiin kahdessa ja serologista näyttöä oli kahdessa tapauksessa. Aikaisemmista vuosista poiketen ainoastaan kahdella henkilöllä oli sairastumista edeltävä ulkomaanmatka. PSHP:ssa ei todettu yhtään legionellatapausta. Suolistoinfektiot PSHP 28 29 2 2 22 23 24 Norovirus 7 64 48 6 7 Enterovirus 3 23 77 2 5 8 9 Rotavirus 43 9 27 37 7 8 23 Giardia lamblia 85 28 23 33 28 23 8 Kryptosporidium 8 2 Entamoeba histolytica 3 3 3 2 3 3 Clostridium difficile, viljely 494 555 528 466 355 435 58 Clostridium difficile, toksiini 45 52 495 43 36 343 3 Salmonella paratyphi - Salmonella typhi - - 3 Salmonella muu 22 85 2 63 63 6 35 Shigella 6 3 5 5 6 Kampylobakteeri 366 28 263 32 267 322 457 Yersinia Yersinia enterocolitica Yersinia pseudotuberculosis 2 8 4 28 8 8 7 7 3 3 9 4 5 7 6 3 25 5 Echerichia coli EHEC - 5 2 7
EHEC O57-kanta 3 THL ja Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) ylläpitävät sähköistä ruokamyrkytysepidemioiden rekisteritietojärjestelmää (RYMY). RYMY-tietojärjestelmään ilmoitetaan tapauksista, joissa epäillään enemmän kuin viiden henkilön sairastuneen yhteisestä ruoka- tai vesialtisteesta. Vuonna 24 järjestelmään tehtiin 77 epäilyilmoitusta, näistä kuusi PSHP:sta. Valtaosa ruokamyrkytyksistä johtuu noroviruksesta. Norovirus on yleisin aikuisten ja lasten ripulitautien aiheuttajia, vuonna 24 Suomessa todettiin 36 tapausta, Pirkanmaalla tapauksia kirjattiin. Koska norovirusinfektion diagnoosi perustuu oirekuvaan ja diagnostiset tutkimukset (PCR) tehdään vain epidemiatilanteessa, eivät lukumäärät kerro todellista tautitaakkaa. Kosketustartunta on noroviruksen tärkein tartuntareitti, mutta myös ruoka- ja vesivälitteiset epidemiat ovat yleisiä. Norovirusinfektion aikaansaama immuniteetti on erittäin lyhytkestoinen eikä ristisuojaa eri genotyyppien välillä ole. Erityisesti noroviruksen genotyyppiin GII.4 kuuluvat niin sanotut uudet, vuoden parin välein syntyneet virusvariantit aiheuttavat laajoja epidemioita. Norovirusepidemioita tavataan lähes ympäri vuoden, mutta yleisimpiä ne ovat kevättalvella. Vuonna 24 6 % todetuista norovirustapauksista ajoittui tammi-toukokuun ajalle. Norovirusinfektioita esiintyy kaikenikäisillä, mutta varmistetuista tapauksista yli puolet on 75 vuotta täyttäneillä. Tämä johtunee näytteenoton keskittämisestä laitosepidemioihin. Kesällä 24 5 paikkakunnalla epäiltiin uimarantoihin liittyvää vatsatautiepidemiaa. Kolmessa niistä vatsatautiin sairastuneilta löydettiin norovirus. Tampereella uimista kehotettiin välttämään neljällä uimarannalla vatsatautihavaintojen vuoksi. Tautitapausten määrä kääntyi nopeaan laskuun kehotuksen myötä. Rantojen käyttäjille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella pään laittaminen veden alle, veden meneminen suuhun, veden nieleminen uidessa ja leikkiminen märällä rantahiekalla lisäsivät vatsataudin riskiä. lapset sairastuivat aikuisia herkemmin. Sairastuneiden näytteistä löydettiin neljää eri norovirustyyppiä, joista vallitseva oli G.2. Enterovirus- ja parechovirus-infektiot saadaan yleensä hengitysteiden limakalvon tai ruoansulatuskanavan kautta ja mahdolliset paikallisoireet ilmenevät jo - 3 vuorokauden kuluessa. Ihmisessä tautia aiheuttavia enteroviruksia on runsaasti. Serotyypin perusteella enterovirukset on luokiteltu polioviruksiin (serotyypit - 3), ryhmän A coxsackieviruksiiin (serotyypit - 22, 24), ryhmän B coxsackieviruksiin (serotyypit - 6), echoviruksiin (serotyypit - 9, 2, 24 27, 29 33) ja enteroviruksiin (serotyypit 68 7). Parechoviruksen serotyyppejä tunnetaan 4. Geneettisin perustein tehdyssä jaottelussa enterovirukset ryhmitellään neljään lajiin, ihmisen enteroviruksiin (HEV) A-D. HEV A -ryhmään kuuluvia viruksia ovat mm coxsackie A6, coxsackie A7 sekä enterovirus 7. Tyypillinen taudinkuva on herpangiina ja enterorokko, jota esiintyy erityisesti lapsilla syksyisin. HEV B -ryhmään kuuluvat enterovirukset aiheuttavat tavallisimmin meningoenkefaliittia, pleurodyniaa ja myokardiittia. HEV C -ryhmään kuuluvat poliovirukset ja osa coxsackie A- virusserotyypeistä. Viimeksi mainitut aiheuttavat enimmäkseen hengitystieinfektioita. Enterovirus 7 voi aiheuttaa halvausoireisen taudinkuvan, johon liittyy huomattava kuolleisuus. Pienillä, alle 6- vuotiailla lapsilla on raportoitu useita tapauksia viime vuosina Thaimaasta ja Taiwanilta. Syksyllä 24 todettiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa vakavia hengitystieinfektioita, joiden aiheuttaja oli enteroviruksen tyyppi D68 (EV-D68). Suurin osa sairastuneista oli lapsia ja tauti vaati sairaalahoitoa varsinkin astmaa sairastavilla. EV-D68 löytyi myös muutamilta potilailta, joilla oli hengitystieinfektion jälkeen polionkaltaisia halvausoireita. Suomessa virusta löytyi noin 2 hengitystieinfektiota sairastavalta potilaalta, joista osa oli lapsia ja osa aikuisia. Vakavia sairastumisia tai neurologisia oireita ei tullut esille yhtä tehohoitoa vaatinutta sairastumista lukuun ottamatta. Myös useimmissa muissa Euroopan maissa todettiin EV-D68:n aiheuttamia hengitystieinfektioita. EV-D68 virus osoitettiin lisäksi kahdelta halvausoireiselta potilaalta Norjassa ja yhdeltä potilaalta Ranskassa. Enterovirusepidemia jylläsi Suomessa vuonna 2 (56 tapausta), mutta sen jälkeen oli muutama rauhallisempi vuosi. Vuonna 24 Suomessa tapauksia ilmoitettiin 298, mikä on taas enemmän kuin vuosina 23 (84) tai 22 (66). Tapauksista oli miehiä 54 (52 %) ja tapauksista yli puolet (5 %) oli alle -vuotiailla lapsilla. Enteroviruslöydökset keskittyivät syksyyn; 72 % tapauksista todettiin elomarraskuussa. 8
PSHP:ssa löytyi 9 tapausta, näistä kuusi alle 4-vuotiailla ja kolme 5-9 -vuotiailla lapsilla. Nuorilla ja työikäisillä alle 35-vuotiailla oli yhteensä seitsemän tapausta kolme tapausta yli 55-vuotiailla. Tapauksista lähes puolet (8) todettiin kolmannella vuosineljänneksellä eli heinä- syyskuussa. Enterovirus aiheutti aseptisen meningiitin kuudelle ja se osoitettiin enterovirusnukleiinihapon osoituksella likvorinäytteestä ( EvirNhO 4392). Vain yhdestä meningiittiin sairastuneista oli otettu myös ulosteen virusviljely, jossa taudin aiheuttajaksi paljastui Coxackievirus B4. Ulosteen virusviljely olisi tärkeää tutkia kaikista enteroviruksen aiheuttamista keskushermostoinfektioista tarkemman enteroviruksen tyypityksen takia. Uuden respiratoristen virusten nukleiinihaponosoitustestin käyttöönotto toi mukanaan enterovirusdiagnooseja myös hengitystieinfektioista: viidestä löydöstä kolme oli pienillä alle 4-vuotiailla lapsilla ja kaksi aikuisella. Enterovirustartuntoja voi estää huolellisella käsihygienialla. Ulosteita tutkimalla voidaan samalla seurata poliovirusten mahdollista kiertoa väestössä, mikä on edelleen tärkeää myös Suomessa. Tampereella on joulukuusta 28 alkaen löytynyt ajoittain jäteveden seulonnoissa polioviruksia (yli 7 VDPV-kantaa, viruksia kaikista kolmesta polion serotyypistä, 2 ja 3), jotka ovat peräisin suun kautta annetusta elävästä poliorokotteesta. Viimeksi muuntuneita rokoteperäisiä viruksia (serotyyppi ) löytyi Tampereen jätevedestä joulukuussa 23. Todennäköisimmin virusta on erittänyt immuunipuutteinen henkilö, jonka elimistö ei eradikoi rokotevirusta ja siten se on pystynyt muuntautumaan erilaisiksi viruskannoiksi. Muuntunut, taudinaiheuttamiskykyinen rokoteperäinen poliovirus voi olla vaaraksi erittäjälle itselleen sekä hänen ympäristössään mahdollisesti oleville immuunipuutteisille henkilöille. Normaalisti rokotettu väestö ei ole vaarassa. Erittäjä on yritetty identifioida toistaiseksi tässä onnistumatta. Taysissa on myös aktiivisesti seulottu poliovirusulostenäyte kaikilta aseptista meningiittiä, enkefaliittia tai myeloradikuliittia sairastavilta potilailta. Myös immunoglobuliinipuutospotilaita on seulottu poliovirusten suhteen, mutta positiivisia löydöksiä ei ole ollut. Rotavirusinfektiot ovat vähentyneet huomattavasti rotavirusrokotteen käyttöön oton jälkeen. Rotavirusrokote tuli apteekkeihin kesällä 26, kansalliseen rokotusohjelmaan se otettiin syyskuussa 29. Vuonna 24 Suomessa todettiin 274 rotavirustapausta, näistä 63 % oli 5-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Pirkanmaalla rotavirusinfektioita oli 23: alle vuoden ikäisillä, tapausta -9 -vuotiailla ja yksi tapaus yli 75-vuotiaalla. Salmonellatartunnat liittyvät yleensä matkailuun, eikä esiintyvyydessä ole tapahtunut suuria vaihteluita. Salmonella typhi (lavantauti) ja Salmonella paratyphi (pikkulavantauti) tartunta saadaan tavallisimmin Intiasta, Nepalista tai Thaimaasta. Vuonna 24 sekä S.typhi - että S.paratyphi- löydöksiä oli Suomessa viisi. Pirkanmaalla hoidettiin yhtä Intiasta saatua lavantautitapausta. Muita salmonellatartuntoja oli yhteensä 48. Näistä 3 (78 %) oli ulkomaisia ja 295 (2 %) kotimaisia tartuntoja. Ulkomailla saaduissa tartunnoissa todettiin 99 eri serotyyppiä. Yleisimmät serotyypit olivat samat kuin kahtena edellisvuotena; Enteritidis (39/3, 35 %), ryhmä B (5), Typhimurium (67) ja Stanley (44). Moniresistenttien kantojen osuus pysyi edellisvuoden tasolla. Kotimaisia salmonellatartuntoja aiheutti 5 eri serotyyppiä. Niistä kolme yleisintä, Typhimurium (92 tapausta), Enteritidis (49) ja ryhmä B (32) aiheuttivat 59 % tartunnoista. Suurin osa (26/295, 7 %) oli edelleen herkkiä kaikille 2 testatulle mikrobilääkkeelle, moniresistenttien osuus pysyi edellisvuoden tasolla (24: 59/295, 2 % vs. 23: 7/337, 2 %) ja siprofloksasiinille resistenttejä (CIP MIC >.6) kantoja oli % (3/295). PSHP:ssa todettiin 35 muuta salmonellatartuntaa, joista 2 oli kotoperäisiä. Ulkomailta tuotiin eniten salmonellatapauksia Thaimaasta (24), Turkista (8) ja Espanjasta (8). 9
Shigellatartuntoja oli vuonna 24 Suomessa 89. Tartunnoista 73 (85 %) ilmoitettiin ulkomailta saaduksi, kotimaisia oli 3 ja kolmen tapauksen tartuntamaata ei ilmoitettu. Yleisimmät tartuntamaat olivat Intia (3 tartuntaa) ja Dominikaaninen tasavalta (5 tartuntaa). Yleisimmät shigellalajit olivat Shigella sonnei (57) ja S. flexneri (9). S. flexneri jakautui seitsemään eri serotyyppiin Pirkanmaalla todettiin kuusi shigellatartuntaa: kaksi Shigella sonnei- ja boydii- infektiota sekä yksi Shigella dysenteriae ja flexneri-infektio. Pirkanmaalla matkailuun liittyneet tartunnat saatiin Intiasta (2), Kolumbiasta, Sudanista ja yhdessä tartuntamaaksi oli määritetty Afrikka. Yksi tartunnoista oli kotoperäinen. Shigellabakteerit ovat lisääntyvässä määrin vastustuskykyisiä fluorokinolonille ja pieni osa on niin sanottuja ESBL -kantoja, jolloin hoitovalinnat entisestään kaventuvat. Mikrobilääkeherkkyysmääritys tehtiin vuonna 24 vain kotimaisille kannoille. Yksi oli herkkä kaikille testatuille 2 mikrobilääkkeelle ja loput 2 olivat moniresistenttejä (R vähintään neljälle testatuista 2 mikrobilääkkeestä). Yksi kotimainen S. flexneri, serotyyppi 2a -kanta oli resistentti siprofloksasiinille (MIC 8) ja kefotaksiimille Huolellinen ruoka- ja juomahygienia sekä käsihygienia ovat tartuntojen estämisen kulmakivi. Kampylobakteeritartuntojen määrä on noussut viime vuosina Euroopassa (yli 2 tapausta vuosittain) ja Suomessa (yli 4 tapausta vuosittain). Kampylobakteeri on yleisin suolistotulehduksia aiheuttava bakteeri Suomessa. Kampylobakteerilajeista Campylobacter jejuni aiheuttaa 9 95 % tapauksista. Vuodenaikavaihtelu on tyypillistä kampylobakteerille, eniten tapauksia todetaan heinä elokuussa. Vuonna 24 kampylobakteerilöydöksiä ilmoitettiin Suomessa 4887, mikä oli yli 8 tapausta enemmän kuin vuonna 23 (467). Vuoden 24 tartunnoista 6,9 % (828) oli kotimaisia, joskin tartuntamaatieto puuttui 32,8 %:lta tapauksista. Ulkomaanmatkaan liittyi 5,3 % (2457); näitä tuli eniten Espanjasta (29), seuraavaksi yleisimmät tartuntamaat olivat Turkki (262) ja Thaimaa (245). Syytä kampylobakteeritartuntojen huomattavaan lisääntymiseen ei tunneta. Vuonna 24 ei ollut suuria kotimaisia epidemioita. Eläin- ja elintarvikenäytteiden tutkimuksissa on havaittu kampylobakteereja olevan eniten broilerinlihassa. Kotimaisten broilereiden kampylobakteerilöydökset ovat olleet EU:n alhaisimpia. Vuonna 24 PSHP:ssa todettiin 457 kampylobakteeri-infektiota, joista ulkomailta saatuja tartuntoja oli ainakin 263 (57,5 %) tapauksista. Tartuntamaista viisi kärjessä olivat: Espanja (39), Turkki (29), Thaimaa (22), Unkari (8) ja Kreikka (4). Kotimaisia tartuntoja oli vähintään 7, ulkomaan matkailu-
tieto puuttui 24 tapauksesta. Ulkomailta tuoduista kampylobakteerikannoista suuri osa on fluorokinoloneille resistenttejä. Kampyloenteriitti paranee useimmiten ilman mikrobilääkitystä. Tarvittaessa oireinen kampylobakteeri-infektio hoidetaan ensisijaisesti makrolidilla (esim. atsitromysiini 5 mg, hoitoaika 3 vrk). Enterohemorrahginen Escherichia Coli (EHEC) aiheuttaa pahimmillaan massiivisen veriripulin joka voi noin 5-5 prosentilla sairastuneista johtaa vakavaan munuaisten toiminnan häiriöön (hemolyyttisureeminen oireyhtymä, HUS) tai trombooottiseen trombosytopeeniseen purppuraan (TTP). EHEC - bakteeri ilmaantui 98-luvulla uudeksi ruokamyrkytysten aiheuttajaksi teollistuneissa maissa. EHECtartunnan alkuperä on aina eläimen tai ihmisen uloste. Bakteerin tärkein varasto on nautakarja ja muut märehtijät. Eläimelle EHEC-bakteeri ei yleensä aiheuta sairautta. Liha voi saastua puutteellisen teurastus- tai navettahygienian seurauksena ja vihannekset tai hedelmät lannoitteiden tai kasteluveden välityksellä. Elintarvikkeet voivat saastua myös työvälineiden välityksellä tai puutteellisen käsihygienian seurauksena. Pienen infektiivisen annoksen johdosta bakteeri voi tarttua myös käsien välityksellä fekaali-oraalitartuntana. EHEC-epidemioita aiheuttaa useimmiten serotyyppi O57:H7. Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 64 mikrobiologisesti varmistettua enterohemorragisen Escherichia coli (EHEC) -bakteerin aiheuttamaa tapausta. Kuudella tapauksella (9 %) todettiin hemolyyttisureeminen oireyhtymä (HUS). Vuonna 24 noin puolet tartunnoista luokiteltiin kotimaisiksi. Tapauksista liittyi joulukuussa 23 alkaneeseen EHEC O57:H7 epidemiaan. Sairastuneet olivat 4 6- vuotiaita henkilöitä ja kotoisin eri puolelta Suomea. Laboratoriotutkimusten mukaan bakteerikanta oli identtinen keväällä 23 todettujen EHEC-tartuntojen kanssa. Epidemian lähdettä ei tunnistettu, mutta koska tartuntoja todettiin eri puolilla Suomea, on todennäköistä, että tartunnanlähde oli laajalevikkinen elintarvike tai muu EHEC-bakteerilla saastunut tuote. PSHP:ssa todettiin yksi EHEC-tapaus. Aikuisella henkilöllä oli tehohoitoa ja dialyysihoitoa vaatinut hemolyyttisureeminen oireyhtymä, josta hän toipui täysin. Tartuntaa voi torjua hyvällä käsi- ja keittiöhygienialla, välttämällä kuumentamattomia riskielintarvikkeita, kuten pastöroimattomia maitotuotteita ja raakaa lihaa sekä pesemällä kasvikset huolella. Naudanliha, jauheliha ja suikaleliha tulisi kypsentää kokonaan kypsäksi, vähintään yli 7 C:seen myös lihan sisäosasta ja kuumentamatta nautittavien tuotteiden kosketus raakaan lihaan tulee estää. Vihannekset ja hedelmät tulee pestä huolellisesti. EHEC-infektion tarttuminen ihmisestä toiseen voidaan ehkäistä pesemällä kädet saippualla aina wc-käynnin ja vaipanvaihdon jälkeen, ennen ruuanlaittoa ja ruokailua sekä navetassa tai kotieläintilalla käynnin jälkeen.
THL on julkaissut vuonna 27 toimenpideohjeen EHEC-tartuntojen estämiseksi http://www.julkari.fi/bitstream/handle/24/9747/27c.pdf?sequence= Yersinia Yersinia-suvun lajista kolme aiheuttaa ihmiselle infektion. Yersinia pestis on ruton aiheuttaja, Yersinia pseudotuberculosis aiheuttaa suoliliepeen imusolmuketulehdusta ja Yersinia enterocolitica ripulitaudin. Vuonna 24 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin Suomessa 5 Yersinia enterocolitica- tapausta, Pirkanmaalta näistä 25. Yersinia pseudotuberculosis-tapauksia todettiin Suomessa 75, Pirkanmaalla viisi. Yhdessä tapauksessa kyse oli septisestä infektiosta, yhdessä Y.pseudotuberculosiksen aiheuttamasta reaktiivisesta artriitista. Muissa tapauksissa kliinisiä tietoja ei ollut käytettävissä. Tapaukset eivät liittyneet toisiinsa ajallisesti. Löydöksistä kaksi tehtiin ulosteviljelyn, kaksi vasta-aineiden ja yksi veriviljelyn perusteella. Y.enterocolitica on hyvin heterogeeninen laji eivätkä kaikki Yersiniat ole patogeenisia. Patogeenisia kantoja ovat Euroopassa serotyypit O:3 ja O:9, joskus myös O:5, 27, USA:ssa O:3 ja O:8. Biotyypin A kliininen merkitys on epäselvä. Y.enterocolitica -tartunta saadaan yersinialla saastuneesta ravinnosta. Suomessa laajoja epidemioita ovat aiheuttaneet salaatit ja porkkanat. Merkittävä tartunnan lähde on myös sianliha. Sian ohella myös muut tuotantoeläimet, samoin lemmikkieläimet, voivat toimia yersinian reservoaarina. Pastörointi ja keittäminen tai paistaminen tuhoaa yersiniabakteerit. Yersinia säilyy viileässä lämpötilassa sekä vakuumipakkauksissa ja kestää pakastusta. Yersinia-enteriitti paranee useimmiten spontaanisti. Erityisesti henkilöille, joilla on HLA-B27- kudosantigeeni, voi kehittyvä immunologisella pohjalla syntyvä jälkitauti, reaktiivinen artriitti, iriitti, uretriitti tai kardiitti. Kyhmyruusu voi kehittyä ilman HLA-assosiaatiota. Yersiniat ovat luonnostaan resistenttejä ampisilliiniryhmän bakteerilääkkeille. Vaikeammissa muodoissa suositellaan ensisijaisesti hoidoksi fluorokinoloneja tai keftriaksonia. Vuonna 24 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 499 Yersinia enterocolitica tapausta, Pirkanmaalla näitä oli 25. Y.pseudotuberculosis aiheuttaa yleisinfektioita erityisesti linnuilla ja jyrsijöillä. Ihmisen Y.pseudotuberculosis-infektio on harvinainen, 3 5 tapausta vuosittain. Vuosina 997 27 Y.pseudotuberculosis aiheutti Suomessa yhdeksän epidemiaa, joista osa levisi tuoresalaatin, osa porkkanoista tehdyn raasteen välityksellä. Erityisesti niin sanotun ylivuotisen multaporkkanan käsittely aiheuttaa mahdollisen kontaminaatiolähteen pestyjen, paloiteltujen tai raastetun porkkanan kautta. Toistaiseksi laajin epidemia todettiin vuonna 26, jolloin yli 4 lasta 23 koulusta ja viidestä päiväkodista sairastui. Tyypillisin oirekuva on kuumeinen suolistoinfektio, joka muistuttaa appendisiittia oikealle alavatsalle painottuvan vatsakivun takia. UÄ-tutkimuksessa voidaan todeta suurentuneet mesenteriaalialueen imusolmukkeet. Septinen yleisinfektio on mahdollinen erityisesti immuunipuutteisilla henkiöillä. Vuonna 24 todettiin Suomessa 74 Y.pseudotuberculosis- tapausta. Tapausmäärän kasvu liittyy Helsingissä ja Uudellamaalla helmi-huhtikuussa 24 puhjenneeseen Yersinia pseudotuberculosis - epidemiaan, joka liittyi raakamaitoon. Tässä epidemiassa suolistoinfektioon sairastui 55 henkilöä. Syvähaastattelujen perusteella tartunnanlähteeksi epäiltiin tietyn tuottajan raakamaitoa. Tuottajan raakamaitoa myytiin 3 litran pakkauksissa 24 kaupassa Etelä- Suomessa. Syvähaastattelutietojen perusteella tuottaja keskeytti vapaaehtoisesti raakamaidon kaupallisen tuotannon ja teki tuotteiden takaisinvedon huhtikuun alussa. THL ja Evira suosittelevat, että lapset, vanhukset, raskaana olevat tai henkilöt, joilla on vakava perussairaus, eivät nauttisi kuumentamatonta raakamaitoa. Epidemiaselvityksen tulosten perusteella raakamaidon nauttimista ei voi suositella myöskään perusterveille aikuisille. Clostridium difficile Clostridium difficile on ollut tartuntatautirekisteriin ilmoitettava löydös vuodesta 28. Vuonna 24 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 5725 Clostridium difficile -tapausta, joista 556:ssa (9 %) kanta oli toksiinia tuottava tai PCR oli ainoa diagnostinen menetelmä. Käytetyissä laboratoriomenetelmissä ta- 2
pahtui vuonna 24 selkeä muutos herkempien PCR:n tai muiden nukleiinihapon osoitusmenetelmien käytön lisääntyessä. Hieman yli puolet löydöksistä oli viljelyjä, kolmasosa nukleiinihapon osoitusta ja viidesosa vasta-ainetestejä. Clostridium difficile -löydösten ilmaantuvuus (/ asukasta) kasvoi Pirkanmaalla vuonna 24 edellisvuoteen nähden todennäköisesti uuden, aikaisempaa herkemmän menetelmän käyttöönottoon liittyen. Vuonna 23 ilmaantuvuus oli 64/, vuonna 22 72/ ja vuonna 2 95/. Toksiinipositiivisten Clostridium difficile-tapausten ilmaantuvuus oli vuonna 24 6/ (56/ vuonna 23, 62/ vuonna 22 ja 88/ vuonna 2). Vuonna 24 hypervirulentin kantatyypin löydös tehtiin x potilaalla (vuonna 23 2 potilaalta, 22 neljältä potilaalta ja vuonna 2 löydös tehtiin 35 potilaalta). Hypervirulentin kannan Clostridium difficile -infektioon sairastuvat yleisimmin iäkkäät potilaat. Hepatiitit Hepatiitit 28 29 2 2 22 23 24 Hepatiitti A - - 2 2 6 Hepatiitti B Krooninen Akuutti 5 3 2 3 2 Hepatiitti C 86 87 85 96 82 84 Hepatiitti E - - - - 2 2 2 2 22 2 9 8 6 5 A-hepatiitti on Suomessa harvinainen tartuntatauti. Tapauksia on todettu Suomessa vuosittain parikymmentä ja nämä ovat tavallisesti liittyneet ulkomaanmatkailuun. Vuonna 23 A-hepatiittitapauksia oli tavanomaista enemmän, 4. Tapauksista 3 liittyi Pohjoismaiseen pakastemansikoiden välityksellä levinneeseen epidemiaan. Vuonna 24 Suomessa havaittiin 27 tuoretta A-hepatiittitartuntaa. Näistä 4 oli kotimaista alkuperää. Tammi kesäkuussa todettiin eri puolilla Suomea hepatiitti A-tapausta, joiden genotyyppi oli samanlainen Italiassa vuonna 23 alkaneen ja Norjassa alkuvuonna 24 todetun HAV-epidemian aiheuttaneen viruksen (HAV IA) kanssa. Henkilöt eivät olleet matkustaneet ulkomailla ennen oireiden alkua. Lisäksi todettiin kaksi muuta kotoperäistä IgM positiivista hepatiitti A -tapausta, joiden näytteistä geenityypitystä ei voitu tehdä. Sairastumisia todettiin Suomi mukaan lukien yhteensä 3:ssa EU/EEA maassa. Italiassa HAV-tartunnat yhdistettiin kyselytutkimuksessa marjoihin ja tapausten nauttimista pakastemarjaseoksista todettiin potilaskantojen kanssa identtinen virus. Norjassa tartunnanlähteeksi varmistui saksalainen pakastettu marjakakku. Kakkua oli Suomessa suurkeittiöjakelussa nimikkeellä kuningatarleivos huhtikuun loppuun asti. Osa haastatelluista potilaista muisti syöneensä kuningatarleivoksen kaltaista kakkua. Uusia vastaavia tapauksia ei todettu kakun takaisinvedon jälkeen. Suomi osallistui Euroopan tautikeskuksen (ECDC) koordinoimaan monikansalliseen tutkimukseen Suomessa todettujen tartuntojen osalta. Epidemiologisten ja mikrobiologisten tutkimusten perusteella todennäköisin tartunnanlähde on pakastemarjat, mutta tartunnoille yhteistä marjalajiketta/marjalajikkeita ei pystytty tarkemmin osoittamaan. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) suosittelee kuumentamaan ulkomaiset pakastemarjat ennen käyttöä. PSHP:ssa vuoden 24 kuudesta tuoreesta A-hepatiittitartunnasta viisi oli kotimaisia tartuntoja, joissa viruskanta oli lähtöisin pakastemarjoista. A-hepatiitti tarttuu tavallisimmin ulosteella saastuneiden elintarvikkeiden tai veden välityksellä. Virus voi tarttua myös henkilöstä toiseen, tällöin henkilöt ovat yleensä olleet läheisessä kosketuksessa toisiinsa. Puutteellinen käsihygienia lisää tartuntariskiä. Itämisaika on 5 5 vuorokautta. Ensimmäiset oireet ovat yleensä ruokahaluttomuus ja pahoinvointi. Sairastuneella voi olla myös kuumetta ja vatsakipua. Ihon ja silmien sidekalvojen kellastumista havaitaan muutaman päivän kuluttua ensioireista. 3
Maksaentsyymit nousevat reippaasti akuutin infektion aikana. Pienillä lapsilla A-hepatiitti voi olla oireeton. Sairastuneiden henkilöiden perheenjäsenet suojataan joko A-hepatiittirokotuksella tai immunoglobuliinilla. A-hepatiittirokotus on tehokas tartunnan ehkäisykeino matkustettaessa A-hepatiittiriskialueille. Jo yksi rokoteannos tuo riittävän suojan kahden viikon kuluttua. kaksi puolen vuoden- vuoden välein otettua rokoteannosta suojaa A-hepatiitilta ainakin 2 vuotta. Kroonista B-hepatiittia todetaan vuosittain noin 25 33 henkilöllä. Vuonna 24 näitä oli 259, 56 % miehillä ja 44 % naisilla. Tartunnoista suurin osa (86 %) todettiin alkuperältään ulkomaalaisilla. Tartuntatapa ilmoitettiin vain 5 %:ssa tapauksia, seksi- ja perinataaliset tartunnat olivat yleisimmät tartuntatavat. Pirkanmaalla tapauksia oli 5, näistä viisi oli syntyjään suomalaisia. Yhdellä oli HIV-koinfektio. Kolmella yli 6-vuotiaalla kantaväestöön kuuluvalla miehellä tehtiin krooninen B-hepatiittidiagnoosi sattumalta muiden tutkimusten yhteydessä. Yhdestä 9-vuotiaan naisen kroonisesta B-hepatiitista ei ollut saatavissa taustatietoja. Akuutteja B-hepatiitteja on vuosittain maassamme noin 4 5. Vuonna 24 ilmoitettiin 2 tapausta, puolet miehillä ja puolet naisilla. Tartunnan saaneista seitsemän oli suomalaisia. Tartuntatapa tiedettiin kuudessa tapauksessa, neljässä se oli seksi. Tartuntamaa puolestaan raportoitiin tapauksessa, joissa kaikissa tartunta oli tapahtunut ulkomailla. PSHP:ssä on akuutteja B-hepatiittitapauksia hyvin harvoin. Vuonna 24 oli yksi akuutti B- hepatiittitapaus kantaväestöön kuuluvalla henkilöllä. B-hepatiittitartunnan ehkäisy on teoriassa helppoa: B-hepatiittirokotus, turvaseksi ja puhtaiden ruiskujen ja neulojen vaihto. C-hepatiittitapauksia on todettu viime vuosina maassamme vuosittain 2 henkilöllä. Valtaosa tartunnoista liittyy ruiskuhuumeiden käyttöön. Seksitartunta on myös mahdollinen, mutta harvinaisempaa. Vuonna 24 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 225 uutta hepatiitti C tartuntaa (23/ ). Suurin ilmaantuvuus (89/ ) oli 2 24 -vuotiaiden ikäryhmässä. Tartunnoista 66 % todettiin miehillä. Ruiskuhuumeiden käyttö oli yleisin tartuntatapa (55 %). Tieto tartuntatavasta puuttui 34 %:ssa tapauksista. Seitsemässä prosentissa tartuntatavaksi ilmoitettiin seksi. Nämä olivat pääosin heteroseksitartuntoja (55), kuudessa tapauksessa tartuntatapa oli miesten välinen seksi. Valtaosaosa tartunnoista (84 %) todettiin suomalaisilla. Ulkomaalaisista yli puolet oli syntynyt Neuvostoliitossa, Venäjällä tai Virossa. Tartuntamaa oli tiedossa 62 %:ssa kaikista tapauksista. Näistä valtaosassa (88 %) tartuntamaa oli Suomi. Suomessa valtaosa tartunnan saaneista on käyttänyt ruiskuhuumeita. Hepatiitti C -vasta-aineiden esiintyvyys on ruiskuhuumeita käyttävien keskuudessa erittäin korkea (8 %). Korkeasta esiintyvyydestä johtuen tartuntojen kääntäminen laskuun tässä ryhmässä on vaikeaa vain ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmilla. Vuonna 24 tartuntatautirekisteriin kirjattiin vuoden 23 loppuun mennessä tehdyt hepatiitti C - genotyypit (62 potilasta). Genotyypitystä tehdään pääsääntöisesti vain hoitoon ohjatuille potilaille. Yleisimmät genotyypit olivat GT3 (49 %), GT (25 %) ja GT2 ( %). THL julkaisi vuoden 24 lopussa laajan selvityksen hepatiitti C -virusinfektioiden esiintymisestä ja seurauksista Suomessa. http://www.julkari.fi/handle/24/25343 PSHP:ssa C-hepatiittitapauksia oli viime vuonna 84 (7/ ), näistä 8 ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä. Suurin osa tapauksista todettiin 2 39-vuotiailla aikuisilla: 63 tapausta. 5 9 -vuotiailla oli neljä tartuntaa. 84-vuotiaalla henkilöllä todettiin pistotapaturman vuoksi tehdyissä tutkimuksissa C- hepatiitti. Tämän henkilön tartunnan taustalla oli verensiirtoja aikana ennen kuin C-hepatiitti kyettiin tutkimaan. C-hepatiittiin ei ole rokotetta, tartuntaa voidaan estää turvaseksin, puhtaiden ruiskujen ja neulojen vaihdon ja verituotteiden seulonnan avulla. C-hepatiitin hoidon tulokset ovat parantuneet viime vuosina huomattavasti ja aktiivista hoitoa tarjotaan yhä useammalle päihteistä eroon päässeelle henkilölle. PSHP:ssa aloitettiin vuonna 24 C-hepatiitin hoito 7 potilaalle. Jokaiselta todetulta B- tai C- hepatiittipotilaalta tulee muistaa tutkia myös HIV-vasta-aineet. 4
Hepatiitti E tarttuu fekaali-oraaliteitse ja ilmenee sekä yksittäisinä tautitapauksina että epidemioina tropiikissa. Länsimaissa E-hepatiittia tavataan lähinnä näissä maissa matkailleilla tai maahanmuuttajilla, jotka käyvät vierailumatkalla synnyinmaassaan. Suomessa E-hepatiittitapauksia on todettu vuosittain muutamia tapauksia. Vuonna 24 tapauksia oli, Pirkanmaalla ei yhtään. E-hepatiitti ei johda krooniseen tautiin, mutta raskauden 2. ja 3. kolmanneksen aikana saatuna se aiheuttaa 5 2 %:ssa tapauksista kuolemaan päätyvän rajun hepatiitin. E-hepatiittiin ei ole toistaiseksi rokotusta. Sukupuolitaudit Kaikki sukupuolitaudit tarttuvat suojaamattomassa seksissä, myös suuseksissä. Aina jos todetaan klamydia, tippuri tai kuppa, tulee tutkia myös muut sukupuolitaudit, mukaan lukien HIV. Seksitartunnat liittyvät usein matkailuun. Huolestuttavaa on myös nuorten seksitartuntojen lisääntyminen. Sukupuolitaudit PSHP 28 29 2 2 22 23 24 HIV 3 6 9 7 6 Klamydia 384 28 342 77 292 234 22 Kuppa 2 7 4 5 2 Tippuri 5 6 3 4 9 2 2 HIV Vuodesta 982 alkaen koko maassa on todettu vuoden 24 loppuun mennessä yhteensä 3396 hivtartuntaa, joista PSHP:ssä 26. Vuonna 24 todettiin 8 uutta hiv-tartuntaa (3,3/ ). Tapauksista 57 % (6,6/ ) raportoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Aids-tapauksia raportoitiin 7 ja -kuolemia kaksi. Tartunnoista 77 % todettiin miehillä ja 23 % naisilla. Ulkomaalaisten osuus kaikista tartunnoista oli 5 %. Suomalaisten tartunnoista valtaosa raportoitiin miehillä (9 %). Ulkomaalaisilla naisten osuus oli suurempi, 36 %. Suurin osa (69 %) tartunnoista oli saatu seksiteitse. Heteroseksin kautta saatujen tartuntoja raportoitiin 68 (38 %). Ulkomaalaisten osuus oli 47 %. Sekä ulkomaalaisten että suomalaisten heteroseksin kautta saaduista infektioista suurin osa oli ulkomaantartuntoja. Suomalaisten ulkomaantartunnoissa korostui edellisvuosien tapaan etenkin Thaimaa. Miesten välisen seksin kautta saatuja tartuntoja raportoitiin 56 (3 %). Ulkomaalaisten osuus oli 25 %. Suurin osa tartunnoista oli Suomessa saatuja. Suomalaisten miesten seksin kautta saaduista tartunnoista yli puolet liittyi miesten väliseen seksiin.. Ruiskuhuumeiden käyttöön liittyviä tartuntoja todettiin seitsemän, kuusi ulkomaalaisilla. Tartunnat on onnistuttu pitämään matalalla tasolla vuosituhannen vaihteen epidemian jälkeen tehokkaiden torjuntatoiminen avulla. Äidistä lapseen -tartuntoja raportoitiin kaksi. Molemmat olivat ulkomaantartuntoja. Äitiysneuvolaseulonnoissa todettiin 39 tartuntaa. Näistä 8 oli uusia tartuntoja, mikä on lähes 2 % kaikista uusista tapauksista naisilla. Lopuissa tartunta oli tiedossa ennen raskautta. Kun äidin tartunta on tiedossa, voidaan äiti-lapsi -tartuntoja tehokkaasti estää hiv-lääkityksellä. Verituotteiden kautta saatuja tartuntoja ilmoitettiin kolme, kaikki ulkomaalaisilla ja ulkomailla saatuja. Vuoden 985 jälkeen, jolloin luovutetun veren testaus aloitettiin maassamme, ei tiedetä tapahtuneen verituotteiden kautta Suomessa saatuja hiv-tartuntoja. Tartuntatapa tietoa puuttui 24 %:ssa tapauksista. Näistä noin 4 %:ssa puuttui lääkärinilmoitus. Ulkomaalaisten osuus kaikista tapauksista, joissa tartuntatapa puuttui, oli yli 8 %. 5
Vuonna 24 raportoitiin 7 uutta aids-tapausta, joista oli suomalaisilla ja kuusi ulkomaalaisilla. Hiv-tartunnan saaneiden kuolemia ilmoitettiin yhteensä 7, joista kahdessa kuolinsyy oli aids. Myöhään todettujen tartuntojen, CD4-arvo alle 35, osuus oli 4 %. Pirkanmaalla löytyi kuusitoista uutta HIV -tartuntaa. Potilaissa oli kymmenen miestä ja kuusi naista. Tartunnan saaneet olivat 2 59-vuotiaita. Tartunnoista viisi oli miesten välisessä seksissä tapahtuneita, loput heteroseksissä (69 %). Kantaväestöön kuuluvilla tartuntoja oli kymmenen (63 %), näistä seitsemän tartuntaa saatiin Suomesta, matkailuun liittyviä tartuntoja oli kolme. Kuusi tartuntaa todettiin ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä, heistä neljän diagnoosi oli tehty jo ennen Suomeen tuloa. Kahdelletoista aiemmin tuntemattomalle hiv-potilaalle Hiv-testi tehtiin seuraavista syistä: viidelle lääkärin määräämänä jonkin oireen takia, kolmelle osana tartunnanjäljitystä, kahdelle potilaan omasta pyynnöstä osana muita sukupuolitautitestejä ja kahdelle maahantulo- tai äitiysneuvolaseulassa. Viidellä potilaalla infektio todettiin vasta aids-vaiheessa (3 %). Hiv-lääkehoito aloitettiin ensimmäisen vuoden aikana lähes kaikille (4/6). Yksi potilas menehtyi Aidsiin. Klamydia (Chlamydia trachomatis) Vuonna 24 koko maassa oli 3 247 klamydia tartuntaa. Tartunnat ovat yleisiä nuorilla ja infektio voi olla täysin oireeton. Viime vuonna tapauksia oli eniten 5 29-vuotiailla (82 %). Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä todettiin 22 klamydiatapausta, näistä 57 % naisilla. Suurin osa tapauksista todettiin 2 29-vuotiailla (65 %), 5 9-vuotiaita nuoria oli tartunnan saaneista lähes viidesosa, 2 tapausta. Vuodesta 2 alkaen on raportoitu Chlamydia trachomatiksen L-3 immunotyyppien aiheuttamia lymphogranuloma venereum-tartuntoja (LGV). Tartuntoja on ilmoitettu kaikkiaan 7, joista kaksi vuonna 24, näistä toinen Pirkanmaalta. Kaikki tartunnat on todettu miehillä ja yhtä lukuun ottamatta suomalaisilla. Tartuntatapa on tiedossa 6 tapauksessa, 5 se on miesten välinen seksi ja yhdessä raportoitiin seksikontakti molempiin sukupuoliin. Tippuri (Neisseria gonorrhoeae) Vuonna 24 tippuritapauksia oli koko maassa 286, näistä 73 % todettiin miehillä. Eniten tartuntoja todettiin 2 35-vuotiailla (63 %). Valtaosa (82 %) tartunnoista oli suomalaisilla. Tartuntatapa oli tiedossa 9 %:ssa tapauksia. Miesten tartunnoista 39 % oli saatu miesten välisessä seksissä. Tartuntamaa raportoitiin 83 %:ssa tapauksia. Näistä 64 %:ssa tartunta oli saatu Suomessa. Eniten ulkomaantartuntoja oli edellisvuosien tapaan Thaimaasta. Valtaosa tartunnoista osoitetaan nukleiinihappotestillä. Vuonna 23 vain noin puolesta oli tehty lääkeherkkyysmääritys. Yhtään keftriaksonille resistenttiä gonokokkikantaa ei ole raportoitu vuoden 23 loppuun mennessä Suomessa. Gc-kannoista huomattava osa on fluorokinoloniresistenttejä, eikä fluorokinoloneja tule enää käyttää empiirisesti tippurin hoidossa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä tippuritapauksia oli 2, näistä kaikki kuuluivat kantaväestöön. Kotimaisia tartuntoja oli neljä, tartuntamaatieto puuttui kolmelta. Nuorin tartunnan saanut oli 9-vuotias. Eniten tartunnan saaneita oli nuorilla, 2 35-vuotiailla aikuisilla (9 tapausta). Neljä tapausta oli diagnosoitu myös viljelyllä, näistä kaikki olivat fluorokinoloniresistenttejä. Kuppa (Treponema pallidum) Vuonna 24 todettiin koko maassa 23 kuppatartuntaa, mikä on yli 5 tartuntaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuosittain raportoidut tapaukset sisältävät sekä aktiiviset kuppatapaukset että vanhat serologiset arvet. Tapauksista 58 % raportoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Tartunnoista 64 % raportoitiin miehillä ja 36 % naisilla. Suurin osa tartunnoista, 57 %, todettiin 3 49- vuotiailla. Ulkomaalaisten osuus tapauksista oli 5 %. Tartuntatapa oli tiedossa 55 %:ssa tapauksia. Valtaosassa (2) tartunta oli saatu seksissä. Miesten seksitartunnoista tartunnoista yli puolet (56 %) oli saatu miesten välisessä seksissä. Tartuntamaa raportoitiin 66 %:ssa tapauksia. Näistä 7 %:ssa tartunta oli saatu ulkomailla. Suomalaisten tartunnoista kuitenkin noin kaksi kolmesta oli kotimaassa saatuja. Eniten ulkomaantartuntoja oli edellisvuosien tapaan Venäjältä ja Virosta. 6
Pirkanmaalla kuppatapauksia oli, näistä viisi todettiin ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä. Miehiä ja naisia oli yhtä monta. Kolmella tartunta oli saatu ulkomailta, kolmesta tapauksesta tartuntamaatieto puuttui. Osa tapauksista oli myöhäiskuppia (kaksi neurosyfilistä) tai serologisia arpia aiemmin sairastetun ja hoidetun taudin jälkeen. Yhdellä tapauksista oli klassinen varhaiskuppa.. Tuberkuloosi Suomi kuuluu tuberkuloosin matalan ilmaantuvuuden maihin, vuonna 24 ilmaantuvuus oli 4,8 / / vuosi. Viime vuonna maassamme todettiin yhteensä 26 tuberkuloositapausta. 96 (75 %) oli keuhkotuberkuloosia, joista 8 (4 %) värjäyspositiivisia. Keuhkojen ulkopuolisia tuberkuloositapauksia oli 64 (25 %). Suomen raskas tuberkuloosihistoria näkyy edelleen tilastoissa: puolet tapauksista on yli 6-vuotiailla ja 36 % yli 75-vuotiailla. Heistä suurin osa on kantaväestöön kuuluvia. Tuberkuloositapausten keskiikä on laskenut vuodesta 2 alkaen 64 vuodesta 56 vuoteen. Syynä on vanhemman kantaväestön luonnollinen poistuma ja nuorten ulkomaalaistaustaisen tapausten määrän lisääntyminen. Kaikista tuberkuloositapauksista 86 (33 %) todettiin ulkomailla syntyneillä. Tapauksista 59 (69 %) sairasti keuhkotuberkuloosia ja 27 (3 %) muita tuberkuloosimuotoja. Tuberkuloosiin sairastuneista 8 (3 %) oli alle 5-vuotiailla, 46 (8 %) 5 29-vuotiailla, 39 (5 %) 3 44- vuotiailla, 4 (5 %) 6 74-vuotiailla ja 93 (36 %) 75 vuotta täyttäneillä. MDR (multi-drug-resistant) -TB-tapauksia oli viime vuonna maassamme yhdeksän, joista yksi oli erittäin laajasti lääkeresistentti (extended-drug resistant, XDR) tuberkuloosi. Hiv-TB-koinfektioita oli kaksi. Tuberkuloositapaukset PSHP 28 29 2 2 22 23 24 Yhteensä 23 29 3 24 5 23 34 Keuhkotuberkuloosi 2 25 23 2 9 27 Tartuttavat keuhkotuberkuloositapaukset 7 7 9 4 5 3 Lasten TB 2 2 5 Pirkanmaalla todettiin ennätysmäärä tuberkuloositapauksia, 34 (ilmaantuvuus 6,5 / /vuosi). Kyse oli keuhkotuberkuloosista 27 tapauksessa, näissä ovat mukana lasten viisi tuberkuloositapausta. Kolmellatoista oli tartuttava keuhkotuberkuloosi ysköksen värjäyspositiivisuuden perusteella. Neljällä potilaalla oli yleistyneeksi tuberkuloosi-infektioksi luokiteltava tilanne. Yhdellä heistä oli maligni perussairaus, yhdellä Aids-vaiheessa todettu Hiv-infektio. Kahdelta potilaalta tuberkuloosi viljeltiin paitsi miliaaristen keuhkolöydösten vuoksi tehdyistä yskös- tai bronkoskopianäytteistä, myös virtsan tuberkuloosiviljelynäytteestä. Yhdellä oli kookas kaulapaise ja tuberkuloosibakteeri kasvoi sekä märkäisen eritteen TB-viljelystä että veri- ja virtsanäytteistä. Yhdellä potilaalla oli keuhkotuberkuloosin lisäksi tuberkuloottinen ileiitti ja sen aiheuttama abskessointi. Yhdellä potilaalla hoidettiin imusolmuketuberkuloosia. Yksi henkilö sai keskushermosto-oireiden vuoksi tuberkuloosihoidon, mutta diagnoosia ei voitu mikrobiologisesti varmistaa. Vuonna 24 yhden aikuisen keuhkotuberkuloosiin sairastuminen liittyi TNF-salpaajalääkitykseen. Hiv-positiivisia tuberkuloosiin sairastuneita oli yksi. Lääkkeille vastustuskykyisiä tuberkuloositapauksia oli kaksi: isoniatsidille vastustuskykyisen kannan aiheuttama tapaus ja Pirkanmaan ensimmäinen moniresistentti (MDR) tuberkuloositapaus. Erityisvastuualueella todettiin myös yksi moniresistentti tuberkuloositapaus. Ulkomaalaistaustaisten sairastuneiden osuus on lisääntynyt huomattavasti, heitä oli viime vuonna seitsemäntoista (5 %). Yhtä lukuun ottamatta alle 44-vuotiaiden tuberkuloositapaukset (6 tapausta) todettiin ulkomaalaistaustaisilla. 7
PSHP:n alueelta pyydettyjä TB-yskösnäytteitä on tutkittu Fimlabissa vuosittain seuraavasti: 29 2 2 22 23 24 27 2482 2449 2363 224 824 PSHP:n alueelta pyydettyjä TbNhO-näytteitä on tutkittu Fimlabissa vuosittain seuraavasti: 22 23 24 5 289 424 Lasten TB PSHP:ssa hoidettiin vuonna 24 viiden alle5-vuotiaan ulkomaalaistaustaisen lapsen tuberkuloosia. Tuberkuloositartunnan epäilyn vuoksi aloitettiin INH-hoito viidelletoista lapselle. 6-9 kuukautta kestoinen LTBI-hoito annettiin tuberkuloositartunnan (latentti tuberkuloosi) vuoksi yhdeksälle ulkomaalaistaustaiselle lapselle. Taysin lastenpoliklinikalla on tutkittu alle 6-vuotiaita tuberkuloosille altistuneita vuosittain seuraavasti: 28 29 2 2 22 23 24 36 58 84 29 48 25 44 TB-epidemiat Vuonna 24 todettiin päihdeongelmaisten TB-epidemiassa (SIT 53) kaksi uutta tapausta. Yhden tapauksen osalta kontaktipinta ei ole tiedossa. 5/25 mennessä ketjuun on liitetty 25 henkilöä. Pirkkalan TB-epidemiaan (SIT49) liittyvä uusi tapaus löytyi vuonna 2, joten tapauksia on nyt yhteensä kymmenen. Joukko- ja laitosaltistumiset 8
Laitosaltistumistilanteita on selvitetty vuosittain 3-5 tilannetta eri hoito- tai hoivalaitoksissa. Vuonna 24 joukko- ja laitosaltistumisia oli ennätysmäärä, kolmetoista. Viivästynyt keuhkotuberkuloosin diagnoosi johti kahdessa tapauksessa koulualtistustilanteeseen (Tredun Sairaalankadun toimipisteessä 2/4 ja Sammonkadun toimipisteessä /4), kahdessa tapauksessa laaja-alaiseen laitosaltistumiseen useissa terveydenhuollon toimipisteissä sekä yhdessä tapauksessa kansainväliseen lentokonealtistumistilanteeseen. Pienempiä laitosaltistumisia oli yhdeksän. Joukko- ja laitosaltistumisissa jäljitettiin useita satoja henkilöitä. TB-kampanjat ja tuberkuloosin seulonta Vuonna 26 alkaneen päihdeongelmaisten tuberkuloosiepidemian vuoksi järjestettiin yhteistyössä päihdesektorin ja Tampereen kaupungin kanssa toukokuussa 2 ja marraskuussa 2 tuberkuloositempaukset. Seulontakeuhkokuvauksiin kuljetettiin bussikyydein 95 + 3 kohderyhmään kuulunutta henkilöä. Ensimmäisellä kerralla löydettiin kaksi uutta tuberkuloositapausta. Epidemian jatkuessa aloitettiin helmikuussa 23 kohderyhmän seulontakuvaukset. Tampereen kaupungissa seulontakuvia otettiin vuoden aikana 52, suurin osa (273) Vipuselta. Näistä kuvauksista henkilöä päätyi jatkotutkimuksiin Taysiin, kenelläkään ei todettu tuberkuloosia. Acutassa oireettomien seulontakuvia otettiin 55 kappaletta, näistä kolme henkilöä päätyi jatkoselvityksiin. Kenelläkään ei todettu tuberkuloosia. Seurantakokouksessa päätettiin lopettaa Acutan oireettomien kohderyhmään kuuluvien seulontakuvaukset huonon toteutumisen takia. Kaikissa toimipisteissä jatketaan oirekyselyä ja ohjataan oireiset kohderyhmään kuuluvat henkilöt viiveettä keuhkokuviin. Oireettomien seulontakuvauksia jatketaan (thx-kuva otetaan, jos edellisestä thx-kuvasta yli kuusi kuukautta) eri toimintayksiköiden katkaisu-, kuntoutus- ja päihdepsykiatrisessa laitoshoidossa. Thx-kuva otetaan laitoshoidon alussa. Asumispalveluyksiköissä ja asuntoloissa suositetaan uusien asukkaiden thx-kuvausta asumisen käynnistyessä ja asukkaiden vuosittaisia seulontakuvauksia. Vuonna 2 aloitettiin tuberkuloosi-herätemateriaalin työstäminen tuberkuloosin oireista ja varhaisesta tutkimuksiin hakeutumisesta Tampereen tuberkuloosisäätiöltä saadun avustuksen turvin. Materiaali valmistui toukokuussa 22. Kampanjaan kuuluu kolme dramatisoitua videota, tuberkuloosiherätejulisteita ja -esitteitä. Julisteet ovat suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi, esitteet myös viron, espanjan, ranskan, somalin ja arabian kielillä. Materiaali on nähtävissä sairaanhoitopiirin nettisivuilla osoitteessa Pirkanmaan sairaanhoitopiiri: Tietoa meistä: Pois ennakkoluulot ja pelot tuberkuloosista voi ja pitää puhua. Tämän kampanjan yhteydessä heräsi myös idea perustaa monikielinen tuberkuloositietoutta sisältävä nettisivusto. Filha ry ja Hengitysliitto ry ottivat kopin ideasta ja www.tuberkuloosi.fi -sivusto avattiin 24.3.24. Infektiolääkäri Kirsi Valve on ollut sivuston sisällön tuottajana. TB-hoitoketju ja yhteistyöverkostot Pirkanmaalla on työskennelty aktiivisesti viimeisten vuosien ajan tuberkuloosin torjumiseksi ja hoitoketjun selkiyttämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 26 julkaiseman valtakunnallisen TBohjelman velvoittamana perustettiin tuberkuloosityöryhmä. PSHP:n tuberkuloosiprojekti palkittiin toimialue yhden vuoden 27 parhaana hankkeena. Työryhmän laatimat alueelliset toimintaohjeet perus- ja erikoissairaanhoidon ammattilaisille tuberkuloosipotilaan varhaiseksi tunnistamiseksi ja hoitoon ohjaamiseksi ovat luettavissa PSHP:n ulkoisilla sivuilla. Ohjeistus on päivitetty vuoden 2 lopussa valtakunnallisen uuden kontaktiselvitysohjeistuksen mukaiseksi. Kaikki alueelliset tuberkuloosiohjeet päivitettiin vuodenvaihteessa 23 24. Tuberkuloosiprojektin aikana luotiin yhteistyöverkostot päihdesektorin ja maahanmuuttajien parissa työskentelevien tahojen kanssa. Yhteistyö ja kouluttaminen jatkuvat aktiivisena edelleenkin. Joulukuussa 24 järjestettiin vuotuinen maahanmuuttaja-tuberkuloosiverkoston tapaaminen. Tampereen tuberkuloosisäätiön tuella saatiin alueellemme marraskuussa 29 maan ensimmäinen kokopäivätoiminen tuberkuloosi-asiantuntijahoitaja (sairaanhoitaja Merja Laitala). 9
Malaria ja dengue Malaria Dengue Suomessa todetaan vuosittain 2 4 malariatapausta, vuonna 24 näitä oli 39. Plasmodium falciparum -tapauksia oli 32, lisäksi todettiin yksi P. falciparum + P. ovale kaksoisinfektio, neljä P. vivax - tapausta, yksi P. ovale + P. vivax kaksoisinfektio ja yksi P. malariae -tapaus. Suurin osa tartunnoista, 35 tapausta (9 %), oli peräisin Afrikasta, näistä 27 (77 %) Länsi-Afrikasta. Kaikki P. falciparum -tartunnat oli saatu Afrikasta. Intian niemimaalta oli saatu yksi ja Kaakkois- Aasiasta kolme P. vivax -tartuntaa. Sairastuneista (28 %) oli syntyperäisiä suomalaisia, jotka olivat olleet alle kuuden kuukauden matkalla malaria-alueella, yksi oli malaria-alueella asuva suomalainen. Riskiryhmiä ovat juuri Suomeen tulleet maahanmuuttajat ja Suomessa asuvat maahanmuuttajat, jotka kyläilevät entisellä kotiseudullaan ilman malarian estolääkitystä. Viime vuonna 2 (5 %) sairastuneista oli malaria-alueelta kotoisin olevia maahanmuuttajia, jotka olivat kyläilymatkalla entisellä kotiseudullaan. Viisi sairastuneista oli heti Suomeen tultuaan sairastuneita maahanmuuttajia, kaksi sairastuneista oli Suomessa käymässä oleva vierailija. PSHP:ssä todettiin vuonna 24 neljä Falciparum-malariatapausta. Kaksi sairastuneista oli Suomessa asuvia ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, jotka olivat käyneet kyläilemässä kotimaassaan (Nigeria). Kumpikaan ei ollut käyttänyt malarianestolääkitystä. Kaksi muuta tapausta oli kantaväestöön kuuluvia henkilöitä, jotka olivat noin 3 viikon työ / lomamatkalla Malawissa. He olivat käyttäneet malariaprofylaksiin Afrikasta aiemmin hankittua meflokiini-valmistetta. Afrikassa ei ole meflokiiniresistenssiä. On selvää, että sairastuneiden henkilöiden meflokiini-valmisteessa ei ole ollut riittävää määrää vaikuttavaa ainetta. Malarian estolääkkeet tulisi ostaa aina ennen matkaa Suomesta, jossa feikkilääkkeiden ongelmaa ei ole. Kaikilla neljällä tapauksella oli matala, alle % parasitemia ja he paranivat ilman komplikaatioita suun kautta annosteltavalla artemeetteri / lumefantriini-yhdistelmävalmisteella. Malariatapaukset PSHP 28 29 2 2 22 23 24 Yhteensä 3 7 5 2 4 4 P.falciparum 2 4 4 3 4 P.vivax P.ovale 2 Dengueinfektioita on todettu vuosittain 35 9. Vuonna 24 näitä oli 38. Todellisia tapauksia on moninkertaisesti, koska suurin osa sairastuneista ei hakeudu oireiden väistyttyä tutkimuksiin. Dengueinfektio saadaan hyttysenpureman kautta, tartuntariski on suurin Kaakkois-Aasiassa ja Karibian alueella, mutta tartunnan voi saada myös muualta tropiikista. Vuonna 22 Dengue-epidemia käynnistyi Madeiralla, josta myös seitsemän suomalaista sai tartunnan. Vuonna 24 diagnooseja tehtiin kaikkina vuodenaikoina. Tartuntamaista ei ole kattavasti tietoa saatavissa. Tartuntoja oli ilmoitettu Afrikasta neljä (Tansania 2, Mosambik, Senegal ), Aasiasta kahdeksan (Thaimaa, Kambodza, Malesia ja Singapore 6, Intia, Filippiinit ), Karibialta ja Amerikoista kaksi ja Tahitilta yksi. PSHP:n vuoden 24 kymmenestä tapauksesta viisi sai tartunnan Kaakkois-Aasiasta, kolme heistä Thaimaasta. Yksi oli matkustanut Karibialla, yksi Brasiliassa ja Boliviassa. Kolmen matkustustiedot eivät olleet käytettävissä. Dengue-tartunnalta voi suojautua ainoastaan puremilta suojaavalla vaatetuksella ja hyttyskarkottein. Muut infektiot 2