1 / 12 21.11.2014 VALMENNUSTOIMINNAN PROFIILI Urheiluosaaminen 3.3. Lajiosaaminen Lajitekniikat ja taidot Kilpaileminen 100 80 60 1.1. Itsetuntemus Itsearviointikyky Perustelukyky Itsensä kehittämisen taidot 1.2. Kehittymishakuisuus Kehittymismotivaatio Kehittymismenetelmien hyödyntäminen 3.2. Urheilullisuusosaaminen Valmentajan tiedot ja taidot Urheilijaksi kasvattaminen 40 20 0 1.3. Voimavarat 3.1. Suunnittelu- ja organisointiosaaminen 2.1. Urheilijalähtöisyys valmennustoiminnassa Urheilijoiden aktiivinen osallistuminen Urheilija - valmentaja -suhde 3.3. Yhteistyötaidot Vastuun jakaminen Sidosryhmäyhteistyö 2.2. Vuorovaikutus ja ilmapiiri Ilmapiirin luominen Toimivan tiimin rakentaminen Ihmissuhdetaidot
2 / 12 1 ITSENSÄ KEHITTÄMISEN TAIDOT (OSAAMISKOKONAISUUS) 0 25% - PYSTYY TOIMIMAAN -/ (VÄHIMMÄISOSAAMINEN) 50% - ARVIOI JA REFLEKTOI - 75% - KEHITTÄÄ JA KEHITTYY - 1.1. Itsetuntemus Osa-alueella varmistetaan valmennustoiminnan reflektiivisyys. Toiminta on kokonaisvaltaisesti perusteltua ja mukana olevien näkemykset toiminnan perusteista ovat yhdenmukaiset. 1.1.1. Itsearviointikyky Ei todennettavissa Valmentaja osaa arvioida toimintaansa tietyillä osaalueilla. 1.1.2. Perustelukyky Ei todennettavissa. Valmentaja osaa perustella valintansa asialähtöisesti. Valmentaja osaa arvioida omaa toimintaansa eri osaalueilla. Valmentajan näkemykset omasta toiminnastaan ovat pääosin yhdenmukaiset muiden toimijoiden kanssa. Valmentaja osaa perustella valintansa kokonaisvaltaisesti. Valmennustoiminnalle on määriteltävissä selkeä asia- ja arvoperusta. Valmentaja osaa arvioida omaa osaamistaan laajaalaisesti ja kokonaisvaltaisesti itsensä kehittämisen taitojen, ihmissuhdetaitojen ja urheiluosaamisen näkökulmasta. Valmentajan näkemykset omasta toiminnastaan ovat yhdenmukaiset muiden toimijoiden kanssa. Valmentaja osaa perustella valintansa kokonaisvaltaisesti. Valmennustoiminnalle on määriteltävissä selkeä asia- ja arvoperusta. Toiminnan arvojen näkymistä käytännön tasolla todennetaan ja vahvistetaan (näkyy valmentajien, urheilijoiden ja esim. vanhempien puheissa ja toiminnassa).
3 / 12 1.2. Kehittymishakuisuus Valmentaja osaa huomioida erilaisia näkökulmia sekä hyödyntää monipuolisesti erilaisia menetelmiä osaamisen ja toiminnan jatkuvassa kehittämisessä. 1.2.1. Kehittymismotivaatio Ei todennettavissa. Valmentaja on vastaanottavainen toiminnan kehittämiseen liittyen (kuuntelee aktiivisesti, avoimuus). Valmentaja kehittää omaa osaamistaan oma-aloitteisesti. Toteuttaa sovittua kehittymissuunnitelmaa. 1.2.2. Kehittymismenetelmien hyödyntäminen Ei todennettavissa. Valmentaja hyödyntää yksittäisiä menetelmiä osaamisen kehittämisessä (esim. koulutukset, seuran tapahtumat, valmennustiimi, itseopiskelu, mentorointi, tutorointi). Valmentaja hyödyntää monipuolisesti useita eri menetelmiä osaamisen kehittämisessä. Pyrkii aktiivisesti kehittämään omaa osaamistaan. Osaaminen kehittyy rajattomasti valmentajan vahvan sisäisen motivaation kautta. Valmennustoiminta on vahvasti kehittymishakuista (itseohjautuvuus). Valmentaja tiedostaa oman tapansa oppia ja hyödyntää laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti eri menetelmiä osaamisen kehittämisessä. 1.3. Voimavarat Ei todennettavissa. Valmentaja tiedostaa ajankäytön valmentamisen ja oman elämän suhteen. Valmentaja tunnistaa voimavarojen merkityksen omassa toiminnassaan ja pystyy omilla toimenpiteillään vaikuttamaan omaan jaksamiseensa. Valmentaja pitää kokonaisvaltaisesti huolta jaksamisestaan ja omista voimavaroistaan (perhe, lepo, ravinto, liikkuminen, muut harrastukset jne.). Valmennuksen tehtävät ovat selvät ja työmäärä laadukkaan valmennuksen mahdollistavaa. Valmentaja on elämän- ja toimintatavoiltaan esimerkillinen. Valmentaja pystyy päämäärätietoisella toiminnalla lisäämään omia voimavarojaan ja kokonaiskuormitus on hallinnassa. Valmentaja toimii energisesti eri yhteyksissä ja pystyy omalla esimerkillään vaikuttamaan innostavasti koko valmennusryhmän toimintaan ( voimaannuttaminen ).
Sivu 4 / 12 2 IHMISSUHDETAIDOT (OSAAMISKOKONAISUUS) 2.1 Urheilijalähtöisyys valmennustoiminnassa 2..1.1 Urheilijan aktiivinen osallistuminen Ei todennettavissa. Urheilijan ja valmentajien välillä on luontevaa vuorovaikutusta. Urheilijat kuuntelevat aktiivisesti (kysyminen tms.) ja osa urheilijoista osallistuu toiminnan kehittämiseen (esim. muodostelmaluistelussa kapteeniston rooli). 2.1.2 Urheilija-valmentaja suhde Ei todennettavissa. Valmentajien ja urheilijoiden välillä on säännöllistä ja luontevaa kanssakäymistä. Vuorovaikutus on säännöllistä ja määrätietoista (l. tavoitteellista). Urheilijoita osallistetaan yksilön/ryhmän/joukkueen toiminnan kehittämisessä (yhteisen ymmärryksen rakentaminen). Valmentajien ja urheilijoiden välillä on luottamukselliset välit. Valmentaja tuntee urheilijat henkilökohtaisella tasolla pystyen tunnistamaan yksilölliset kehitystarpeet ja pystyy osin vastaamaan niihin. Valmentaja tiedostaa urheilijoiden omistautumisen tason ja pystyy toimimaan eri rooleissa suhteessa urheilijan kehittymisvalmiuksiin. Urheilijan aktiivista toimijuutta oman kehittymisen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa kehitetään systemaattisesti osana valmennustoimintaa (vastuu ja vastuuttaminen). Urheilijoilla on aktiivinen rooli myös muiden kehittymisen tukemisessa (vertaistutorointi tms.). Valmentajilla on luottamukselliset välit urheilijoiden kanssa ja vuorovaikutus on avointa ja rehellistä. Valmentaja tuntee urheilijat yksilöinä ja pystyy vastaamaan kunkin yksilöllisiin kehittymistarpeisiin. Valmentajat pystyvät yksilöllisellä tavalla edistämään urheilijoiden kehittymistä (yksilöllinen tapa oppia tunnistettu jne.) ja yksilölliset ominaispiirteet on muutoinkin huomioitu valmennustoiminnassa (persoonallisuus tms.).
5 / 12 2.2 Vuorovaikutus ja ilmapiiri 2.2.1 Ilmapiirin luominen Ei todennettavissa. Valmennustoiminnassa on tunnistettu myönteisen ilmapiirin merkitys ja sitä pyritään edistämään positiivisilla vuorovaikutussuhteilla. 2.2.2 Toimivan tiimin rakentaminen Ei todennettavissa. Suurin osa urheilijan/ryhmän/joukkueen ympärillä olevista ihmisistä osallistuu aktiivisesti toimintaan omassa roolissaan (esim. valmentaja, vanhempi, seura, fysioterapeutti, jojo jne.). Valmennusryhmän ilmapiiri on pääosin myönteinen ja edistää urheilijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä. Eri toimijat tiedostavat ilmapiirin merkityksen ja pyrkivät aktiivisesti edistämään sitä teoillaan. Arvostava vuorovaikutus urheilijan kasvaessa ja kehittyessä. Valmentaja on koonnut Urheilijalle/ryhmälle/joukkueell e tiimin, jossa eri toimijat osallistuvat aktiivisesti toiminnan kehittämiseen eri rooleissa. Tiimin toimivuutta arvioidaan satunnaisesti osana valmennustoimintaa. Eri toimijat tiedostavat ilmapiirin merkityksen ja osallistuvat omalla panoksellaan rakentavan ilmapiirin luomiseen. Valmennusryhmän ilmapiiri edistää kokonaisvaltaisesti urheilijoiden kehittymistä (vapautuneisuus, määrätietoisuus, yrittäminen). Valmennusryhmän arvot ja asenteet on määritelty käytännön toiminnan tasolle (miten näkyy toiminnassa ja teoissa) ja niitä vahvistetaan säännöllisesti. Valmentaja johtaa tiimiä kokonaisvaltaisen valmennuksen näkökulmasta. Tiimin toimijoilla on selvä käsitys omasta roolistaan ja siihen liittyvistä odotuksista valmennustoiminnan kehittämisessä. Tiimin toimivuutta kehitetään ja arvioidaan säännöllisesti osana valmennustoimintaa. Valmennustiimin jäsenet pyrkivät omatoimisesti kehittämään osaamistaan rooliodotusten suunnassa.
6 / 12 2.3 Yhteistyötaidot 2.3.1 Vastuun jakaminen Ei todennettavissa. Valmentaja jakaa vastuuta tiimin jäsenille pitkälti omista lähtökohdistaan (tilannekohtainen delegointi). Toiminnan johtaminen ja organisointi on pitkälti autoritäärisesti ylhäältä ohjattua. 2.3.2 Sidosryhmäyhteistyö Ei todennettavissa. Valmentaja pystyy tunnistamaan eri sidosryhmiä. Valmentaja pystyy viestimään toiminnan tavoitteista lähimmille sidosryhmille ja osoittaa omalla toiminnallaan yhteistyöhalukkuutta. Valmennustiimin jäsenille on määritelty omat vastuualueet. Valmentaja voi luottaa, että tiimin jäsenet selviävät tehtävistään. Toiminnan johtaminen ja organisointi on selkeää ja tarkoituksenmukaista. Valmentajalla on vastuu kokonaisuudesta. Valmentaja pyrkii laajempaan yhteistyöhön eri sidosryhmien kanssa. Valmentaja pystyy kehittämään toimintaa lähimpien sidosryhmien kanssa ja tekee yhteistyötä myös muiden sidosryhmien kanssa. Valmennustiimin jäsenillä on omaa osaamista ja sen hyödyntämistä tukevat kehittämisvastuut. Tiimin jäsenet pääsevät omien osaamisalueiden kautta osallistumaan aktiivisesti koko valmennusprosessin toteuttamiseen ja kehittämiseen (jaettu omistajuus ja yhteiskehittely työssä). Tiimi on sitoutunut yhteiseen prosessiin, jota jatkuvasti arvioidaan ja kehitetään yhteistyössä. Valmentaja pystyy päämäärätietoisesti hyödyntämään eri sidosryhmiä valmennustoiminnan kehittämisessä. Eri toimijoilla on yhtenäinen näkemys ja sen pohjalta rakentuvat toimenpiteet urheilijoiden kehittymisen tukemiseksi. Ulkopuolisia asiantuntijoita hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti toiminnan kehittämisessä.
7 / 12 3 URHEILUOSAAMINEN (OSAAMISKOKONAISUUS) 3 Urheiluosaaminen Osa-alueella varmistetaan valmentajan urheilullisen osaamisen taso: harjoittelun suunnitelmallisuus, kokonaisvaltaisen valmennuksen näkemys, sekä oman valmennusideologian löytyminen. Lisäksi varmistetaan lajin harjoittamisen perustekniikoiden hallinta. 3.1 Suunnittelu- ja organisointiosaaminen Ei todennettavissa. Harjoittelu on toiminnallisuudeltaan ja toistomääriltään kehittävää. Harjoittelun seuranta on satunnaista. Valmentaja osaa soveltaa urheilijan polkua tavoitteiden laadinnassa. Harjoitussuunnitelmassa on ikäryhmälle sopivat tavoitteet ja kausikohtaiset painopisteet. Käytännön harjoittelua eriytetään suhteessa kehittymistavoitteisiin. Harjoittelun seuranta ja arviointi on säännöllistä. Harjoitussuunnitelmassa on ikäryhmälle sopivat tavoitteet ja painopisteet jaksoittain valmennuksen eri osaalueisiin. Valmentaja kykenee soveltamaan suunnitelmaa urheilijan tarpeiden mukaan innovatiivisesti ja kehittävällä otteella. Valmentaja pohjaa päätökset kokonaisvaltaisen valmennuksen näkökulmaan. Harjoittelun seuranta ja arviointi on jatkuvaa.
8 / 12 3.2 Urheilullisosaaminen 3.2.1 Valmentajan tiedot ja taidot Ei todennettavissa. Valmentaja tunnistaa harjoittelun, ravinnon ja levon merkityksen. Kokonaisliikuntamäärä on riittävä. Muuta harjoittelua (oheisharjoittelu, omatoiminen harjoittelu, muut lajit) hyödynnetään osana urheilijan suorituskyvyn kehittämistä. Suorituskyvyn kehittymisen seuranta on satunnaista. Harjoittelussa huomioidaan urheilullisuuden kehittäminen niin harjoitus- kuin kilpailukaudella. Suorituskykyyn liittyvät lajin vaatimukset ja erityispiirteet ymmärretään ja niiden kehittäminen ohjaa harjoittelua. Suorituskyvyn kehittymistä seurataan säännöllisesti valituilla osa-alueilla. Urheilullisten elämäntapojen, mm. ravinnon ja levon, sekä ennalta ehkäisevän terveydenhuollon merkitys tunnistetaan osana harjoitusprosessia (tiedon välitys, erilaiset seurannat tms.). Valmennustoimintaa kehitetään kokonaisvaltaisesti kuormituksen, ravinnon ja levon suhde huomioiden. Elämänhallintataitojen kehittyminen on osa kehittymissuunnitelmaa. Urheilijan vastuu urheilemisesta kasvaa asteittain osana valmennustoimintaa. Harjoittelun vaikuttavuuden seuranta on kaikilla toimijoilla (valmentajat, urheilijoiden itsearviointi tms.) kiinteä osa valmennusprosessia ( urheilun kehittymismittarit ).
9 / 12 3.2.2 Urheilijaksi kasvattaminen Ei todennettavissa. Valmentaja perustelee toimintansa ja ratkaisunsa valmennettavalle. Valmentaja ohjaa pienillä tehtävillä omatoimisuuteen ja urheilullisuuteen Valmentaja ohjaa toiminnoillaan urheilijaa urheilullisuuteen ja terveellisiin elämäntapoihin sekä seuraa niiden toteutumista satunnaisesti. Valmentaja pyrkii kehittämään aktiivisesti urheilijan ajattelu-, ongelmanratkaisu- ja oivaltamiskykyä. Valmentaja pystyy hyödyntämään urheilijan omaa ymmärrystä urheilusta. Urheilija on aktiivinen toimija.
10 / 12 3.3 Lajiosaaminen 3.3.1 Lajitekniikat ja taidot Ei todennettavissa. Valmentaja hallitsee lajin perustekniikat ja taidot ja pystyy siirtämään osaamistaan urheilijoille ikäryhmälle soveltuvalla tavalla. Valmentaja toteuttaa harjoitteita opittujen mallien mukaisesti. Valmentaja pystyy harjoittamaan ja soveltamaan monipuolisesti perustekniikoita ja taitoja. Valmentaja pyrkii kehittämään omaa lajiosaamisen ideologiaa ja pohjaa lajitekniikan opettamisensa monipuolisesti hankittuun tietotaitoon. Valmentaja osaa analysoida ja kehittää taitoja eri menetelmin. Valmentaja seuraa lajitaitojen kehittymistä. Valmentaja hallitsee laajasti lajin tekniikat ja on vahvistanut omaa osaamistaan kansainvälisissä toimintaympäristöissä. Valmentaja pohjaa kaikki ratkaisunsa omaan ideologiaan lajitekniikan opettamisessa ja kykenee sopeuttamaan tekniikat suorituksen kannalta optimaalisella tavalla biomekaaniset perusperiaatteet huomioiden. Valmentaja päivittää jatkuvasti osaamistaan lajitekniikoista. Valmentaja pystyy kehittämään omia seurantamenetelmiä tekniikan oppimisessa. Valmentaja seuraa ja arvioi lajitaitojen kehittymistä suunnitelmallisesti.
11 / 12 Valmentaja tukee urheilijan/joukkueen kehittymistä kilpailusarjavalinnoilla ja Valmentaja harjoittaa ohjelman rakenteella ja kilpailusuoritusta eri tavoin. sisällön valinnoilla. 3.3.2 Kilpaileminen Ei todennettavissa. Valmentaja tuntee kilpailujärjestelmän ja säännöt. Valmentaja varmistaa, että Kilpailun kulku on selvä urheilijalle/joukkueelle. Valmentaja osaa valmistaa urheilijaa/joukkuetta kilpailutilanteeseen ja sen hallintaan. Kilpailusuoritusta analysoidaan ja sitä hyödynnetään oppimisen välineenä. Valmentajalla on käytössään joitain kilpailuun valmistavia malleja. Kilpailuttaminen on huomioitu tarkoin harjoitussuunnitelmassa. Valmentaja kykenee ajoittamaan urheilija/joukkueen kunnon huippuunsa pääkilpailussa. Kilpailuun valmistautumisen malli on yksilöllinen ja rakennettu yhteistyössä urheilijan/joukkueen sekä tiimin kanssa koskien eri osaalueita. Valmentaja ja urheilija/joukkue yhdessä kykenevät suorituskyvyn optimointiin kauden aikana pohjautuen jatkuvaan analyysiin urheilijan/joukkueen suoriutumisesta.
Sivu 12 / 12