Tietokoneohjattu menetelmä oikean hengitystekniikan opettamiseksi meditaatiota varten sekä keuhkoputken tulehdus- ja astmaoireiden lievittämiseksi Tutkimuskohde: Meditaation tehokkuus riippuu alun alkaen oppilaan kyvystä hengittää vaivattomasti käyttäen keuhkojen koko kapasiteettia. Pranayaman harjoittaminen on tehokkain keino oppia oikea hengitys. Kuitenkin 90 prosentille ihmisistä, jotka ovat rintakehähengittäjiä, on välttämätöntä ensin oppia kontrolloimaan palleaa ja muita hengityslihaksia. Tonuksen lisääminen ja oikeiden hengityslihasten vahvistaminen on jokseenkin vaikeaa ilman läheistä ohjausta. Menetelmät: Voidaksemme vahvistaa hengityslihaksia minimaalisella ohjauksella, kehitimme tietokonepohjaisen menetelmän, jolla voidaan visualisoida oikea hengitystekniikka (oikeiden lihasten supistamisen toimintamalli). Hengitysharjoitukset, jotka perustuivat erinäisiin joogahengityksiin, valittiin siten, että ne mahdollistivat hengityksen vaiheiden tahdistamisen, palleahengityksen oppimisen ja hengityssyklin optimoinnin. Menetelmän tehokkuuden tutkimiseksi pyysimme 89 astmapotilasta tekemään näitä suunnitelmallisesti tietokoneohjattuja harjoituksia viidentoista päivän ajan 20 minuuttia päivässä. Kehon parametrit mitattiin rintakehän tasolla ja signaalinmuodostuksen jälkeen potilas sai audiovisuaalinen palautesignaalin parantaakseen hengityksensä kulkua. Tulokset: Kaikilla potilailla osoitettiin huomattava parannus FVC, FEV-75%, ja hapen määrässä veressä mitattaessa standardilla spirometri parametreilla ja veren kaasujen testeillä. Mitattavat parametrit Ennen hoitoa hoidon jälkeen Muutos prosentteina normaalista % Uloshengityksen 60.4+7.6 76.5+8.1 27* kapasiteetti (FVC) Uloshengityksen 68.2+7.1 78.5+8.5 15 tilavuus sekunnissa(fev1) Uloshengityksen virtaus 42.9+3.6 58.6+8.8 37* (FEV-75%) P-CO2 72.1+6.3 79.3+7.2 10 (Partial pressure of CO2 in blood) P-O2 61.1+5.2 85.1+7.1 39* (Partial pressure on O2 in blood) *p<0.05 Johtopäätökset: Valikoitujen hengityslihasten tarkka kontrolli ja vahvistaminen saatiin aikaan minimaalisella ohjauksella. Tätä lähestymistapaa voidaan käyttää opetettaessa oikeaa hengitysmenetelmää pranayaman ja meditaation aikana sekä hoitokeinona erinäisissä patologisissa sairauksissa liittyen virheellisiin hengitystekniikoihin. Alkuperäinen artikkeli: Device-Controlled Methodology for Teaching Correct Breathing Technigues for Meditation and for Relief of Bronchitis and Asthma Symptons Tekijät: A.V. Belyaev, MA, CYT, and E.L. Mikhailenok, MD, PhD
Advanced Yoga Theraby, Inc, San Diego, CA Avainsanat: Pranayama, Meditaatio, Hengitys, Keuhkoputken tulehdus, Astma Lähde: Iayt Symposium on Yoga Therapy and Research. Accepted scientific Research Works (Abstracts), s.38
Joogaterapia työelämässä : Tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireiden (MSD) vähentyminen hammashoidon ammattilaisten parissa asanoiden avulla Tutkimuskohde: Tutkimuksen tarkoitus on tutkia saadaanko täsmällisellä asanaharjoituksella haluttu vaikutus tuki- ja liikuntaelinsairauksien todettuihin oireisiin hammashoidon ammattilaisilla, joilla on tiettyjä työperäisiä ergonomisia riskitekijöitä. Tutkimusmenetelmät: Kolme hammaslääkäriä ja neljä suuhygienistiä osallistuivat 5-viikon pituiseen tutkimukseen. Kehitettiin työpaikan ergonomiseen arviointiin perustuva terapeuttinen Joogaohjelma, jolla pyrittiin vaikuttamaan yläraajojen ongelmiin. Osallistujat käyttivät kymmenen kohdan Borg asteikkoa ilmaisemaan subjektiivista kivun tuntemusta eri puolilla kehoa lähtötilanteessa. Kivun taso arvioitiin uudelleen viikottain ennen ja jälkeen jokaisen viiden asanaharjoituksen, jotka olivat puolentoista tunnin mittaisia. Harjoituksia edeltäviä arviointeja verrattiin lähtötasoon, jotta voitiin määritellä havainnot joogaohjelman kumulatiivisesta vaikutuksesta ohjelman edetessä. Tulokset: 60 90 prosenttia hammashoidon ammattilaisten työpäivästä sisältää työasentoja, jotka tuottavat huomattavaa staattista kuormitusta yläraajoihin ja puristusjännitystä, joka johtuu otteesta työkaluihin. Raportoidut kivut johtuivat kyseisistä asennoista ja olivat vahvuudeltaan keskimäärin 5.9 kymmenen pisteen asteikolla, maximissaan kipu raportoitiin 8.5 vahvuiseksi. Viiden viikon jälkeen jokainen osallistuja raportoi niin välittömästä kuin myös kumulatiivisesta kivun vähenemisestä ja myös kaikissa määritellyissä kipupisteissä. Lähtötilanteen kivun arviointi versus harjoitusten jälkeinen kivun arviointi osoitti välittömän kivun vähenemistä keskimäärin 51.1 %. Lähtötilanteen kivun arviointi versus kivun arviointi ennen harjoituksia osoitti kumulatiivista kivun vähenemistä 5.87 %. Vaikka emotionaalisen tilan paranemista ei erityisesti arvioitu tässä tutkimuksessa, osallistujat ilmaisivat suullisesti paranemista sellaisissa asioissa kuin toiveikkuus, suhde työhön, onnellisuus ja kyky rentoutua. Johtopäätökset: (1) Jooga asanoiden terapeuttinen käyttö on tehokas menetelmä lievittää tiettyjä tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireita. Sillä on sekä välitön että kumulatiivinen vaikutus. (2) Työntekijät, joilla on tietyt työperäiset tuki- ja liikuntaelinsairauden oireet, voidaan hoitaa ryhmäterapeuttisella asanaharjoituksella. (3) Joogaterapia työpaikalla voi vaikuttaa positiivisesti niin elämän laatuun kuin työtä koskeviin asioihin. Alkuperäinen artikkeli: Occupational Yoga Therapy: Reducing Musculo-Skeletal Disorder (MSD) Symptoms in a Population of Dental Professionals with asana Tekijä: Timothy G Bruns M.S., C.Y.T Island of Peace Yoga (Independent) Avainsanat: työelämä, joogaterapia, tuki-ja liikuntaelinsairaudet, jooga Lähde: Iayt Symposium on Yoga Therapy and Research. Accepted scientific Research Works (Abstracts), s.39
Sudarshan Kriya joogan vaikutus masennusoireisiin sekä yksi- ja kaksisuuntaista masennusta sairastavien elämänlaatuun Tutkimuksen tavoite: Joogan vaikutuksista vaikea-asteiseen masennukseen ja dystymiaan on kliinistä näyttöä, mutta toistaisesti ei vielä kaksisuuntaiseen masennukseen. Tämä 16 viikkoa kestävä ristikkäistutkimus satunnaisotoksella arvioi Sudharshan Kriya joogan versus psykologisen hoidon vaikutuksia hoidettaessa lieviä ja keskivaikeita masennusoireita ja parannettaessa yksi- ja kaksisuuntaista masennusta sairastavien elämänlaatua. Esittelemme tämän meneillään olevan tutkimuksen alustavia tuloksia. Tutkimusmenetelmät: Vaikea-asteista masennusta (n= 15) ja kaksisuuntaista masennusta (n=6) sairastavat potilaat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toinen ryhmä noudatti kahdeksan viikon ajan joogaohjelmaa, jonka jälkeen se sai kahdeksan viikon ajan psykologista hoitoa ja toinen ryhmä sai ensin kahdeksan viikkoa psykologista hoitoa ja sen jälkeen noudatti kahdeksan viikon ajan joogaohjelmaa. Lähtötilanteessa, kahdeksan viikon ja kuudentoista viikon jälkeen suoritettiin masennuksen arvio Hamiltonin 17-kohtaisella masennuksen arviointitutkimuksella (HAM D 17), Clinical Global Impression Severity and Improvement Scales -tukimus (CGI-S ja CGI-I), Beckin masennusoireiden listaus (BDI) sekä elämän laadun, tyytyväisyyden ja nautittavuuden (Q-LESS-Q) mittaus. Tulokset: Ristikkäisanalyysin toistetut mittaustulokset esitettiin. Hoidon loputtua, joogaohjelma todettiin ylivertaiseksi psykologiseen hoitoon nähden seuraavissa testeissä: HAM D 17 (p=0.01) CGI-S (p=0.04) CGI-I (p=0.03) Beckin masennusoireiden listauksessa (BDI) joogaohjelma (p=0.03) ja psykologinen hoito (p=0.003) osoittivat vastaavanlaista edistystä. Elämän laadun, tyytyväisyyden ja nautittavuuden (Q- LESS-Q) testillä psykologinen hoito tuotti merkittävää edistystä (p=0.03), joogaohjelma ei tuottanut merkittävää muutosta tuloksiin (p=0.06) Johtopäätökset: Tämä on ensimmäinen julkaistu tutkimus joogan vaikutuksesta kaksisuuntaisen masennuksen hoidossa. Alustavat tulokset osoittavat, että jooga voi olla hyödyllinen lievittämään lieviä ja keskivaikeita masennusoireita niin kaksisuuntaisessa kuin yksisuuntaisessa masennuksessa. Taipumus antaa joogalle merkitys elämän laadun tuloksiin saattaisi saada näyttöä suuremmalla otoksella. Alkuperäinen artikkeli: Effect of Sudharsan Kriya Yoga (SKY) on Depressive Symptoms and Quality of Life in Unipolar and Dipolar Depression Tekijät: T.L. da Silva, MA, T. Georgescu, MA. A.V. Ravindran MB, PhD Centre for Addiction and Mental Health, Toronto, Ontario, Canada Univercity of Toronto, Toronto, Ontario, Canada Avainsanat: jooga, masennus, elämän laatu Lähde: Iayt Symposium on Yoga Therapy and Researc. Accepted scientific Research Works (Abstracts), s.42
Finding Om: Pilottitutkimus joogan ja keskustelupohjaisten hoidon käytöstä ahmimishäiriön hoidossa Tutkimusasetelma: Tämä pilottitutkimus nimeltään Finding Om arvioi joogan ja keskustelupohjaisen hoidon tehokkuutta vähentää ja lievittää ahmimista henkilöillä, jotka kärsivät ahmimishäiriöstä. Tutkimuksessa mitattiin myös muutoksia syömishäiriön patologiassa, kehotietoisuudessa, kehon reagoivuudessa ja tarkkaavaisuudessa. Menetelmät: Kymmenen sopivaa koehenkilöä iältään 19 47 vuotiaita vastasi ilmoitukseen, jolla haettiin ahmimishäiriöstä kärsiviä henkilöitä. He olivat kiinnostuneita innovatiivisesta joogaan pohjautuvasta hoidosta ja osallistumaan kymmenen viikon ajan kerran viikossa tunnin kestävään joogaharjoitukseen. Joogaharjoituksen alussa ja lopussa ohjattiin meditaatiot, joiden tarkoitus oli kohdentaa mielenkiinto erityisesti ahmimishäiriön patologiaan. Seitsemän henkilöä osallistui myös puolen tunnin pituiseen ryhmäkeskusteluun asanaharjoitusten jälkeen. Muutokset mitattiin ennen ja jälkeen ohjelman. Mittauksissa käytettiin Syömishäiriö tutkimus kyselyä (Eating Disorder Examination Questionnare), Kehon reagoivuus kyselyä (Body Responsiveness Questionnare), Viiden faktorin tarkkaavaisuus kyselyä ja ohjelman arviointikyselyä. Ahmimisfrekvenssi tutkittiin uudelleen epämuodollisesti kahdeksan viikkoa ohjelman jälkeen. Tulokset: Kaikki henkilöt suorittivat arvioinnit sekä ennen että jälkeen ohjelman. Joogaharjoituksien osallistumisprosentti oli 77. Merkittävin löydös oli että kymmenen viikon Finding Om -ohjelman aikana keskimääräinen ahmimiskohtausten määrä väheni 4.75:stä kohtauksesta 1.95:een kohtaukseen viikossa. Kaksi henkilöä kertoi välttyneensä ahmimiskohtauksilta kokonaan. Tulokset paranivat jatkoseurannassa. Lisäksi oli nähtävissä tilastollisesti merkittävää edistymistä tarkkaavaisuudessa, kehon reagoivuudessa, yleisessä hyvinvoinnissa sekä vähentymistä syömishäiriön patologiassa. Vaikka tutkimuksessa ei ollut muodollista ahdistuneisuuden mittausta, todettiin yleisen ahdistuneisuuden väheneminen keskusteluryhmissä ja ohjelman arviointikyselyissä. Tilastollisesti merkittävää eroa ei löydetty keskusteluryhmiin osallistuneiden ja osallistumattomien välillä, mutta ohjelman arviointikyselyssä havaittiin keskusteluryhmiin osallistuneiden raportoivan ryhmien olleen selvästi eduksi. Johtopäätökset: Tämä tutkimus oli rajallinen kontrolliryhmän puuttumisen ja pienen otoksen vuoksi. Silti se laajentaa joogatutkimusta, joka tutkii joogaa elinvoimaisena terapeuttisena keinona ja puoltaa kustannustehokkaan, helposti toistettavan ja mullistavan joogapohjaisen, erityisesti ahmimishäiriöön kehitetyn ohjelman pätevyyttä. Alkuperäinen artikkeli: Finding Om: Pilot Study of a Yoga and Discussion-Based Treatment for Binge Eating Disorder Tekijät: Deborah Patz Clarke, MA. Colorado School of Professional Psychology, University of the Rockies, Colorado Springs, Colorado Avainsanat: jooga, keskusteluryhmät, hoito, ahmimishäiriö Lähde: Iayt Symposium on Yoga Therapy and Research. Accepted scientific Research Works (Abstracts), s.50
Pilottitutkimus joogan vaikutuksesta luun muutoksiin naisilla jotka sairastavat osteoporoosia Tutkimusasetelma: Vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat kehittyvän osteoporoosin riskiryhmää. Parantaakseen luun lujuutta painonhallintaa tukevat harjoitukset ovat suositeltavia. Hathajooga, suosittu harjoitusmuoto, joka sisältää painonhallintaa tukevia fyysisiä asentoja, venyttelyä ja hengitystekniikoita, voi ehkäistä luukatoa tässä väestössä. Oletamme, että hathajoogalla voi olla hyödyllinen vaikutus luun muutoksiin vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Tutkimusmenetelmä: Tutkimukseen otettiin mukaan sopiva määrä vaihdevuosi-ikäisiä naisia, joilla oli diagnosoitu osteoporoosi (DEXA scan T pistemäärä -1.0 to 2.5) Naiset osallistuivat viikottaiseen tunnin pituiseen joogaharjoitukseen kahdentoista viikon ajan. Osallistujia pyydettiin tekemään joogaharjoituksia kotona ja jatkamaan tavanomaisia fyysisiä aktiviteettejä. Muutokset luun muodostumassa mitattiin erityisellä emäksisellä seerumilla (serum bone-specific alkaline phosphatase) (BAP). Luun resorptio mitattiin (with urinary type I collagen cross-linked N- telopeptide) (untx). Mittaukset otettiin lähtötilanteessa ja tutkimuksen jälkeen. Jokainen osallistuja piti omaa kontrollia. Todetut ja pääteltävissä olevat tilastolliset analyysit esitettiin. Tulokset: Kahdeksan henkilöä (keski-iältään 55 vuotiaita, joiden DEXA scan T pistemäärä oli keskimäärin -1.69) otettiin mukaan ja suoritti kahdentoista viikon pituisen joogaohjelman. Seitsemän (87 %) henkilöä suoritti joogan jälkeisen näytteiden oton. Prosentuaalinen muutos BAP arvoissa vaihteli -15,8 prosentista 85.9 prosenttiin. Prosentuaalinen muutos untx arvoissa vaihteli -60 prosentista 326 prosenttiin. Joogaharjoituksen määrä korreloi merkittävästi BAP arvoihin (r2= 0.61, p=0.09). Joogaharjoitusten määrä ei korreloinut merkittävästi untx arvoihin (r2= 0.32, p=.21). Joogaan verrattuna muut fyysiset aktiviteetit korreloivat vähemmän BAP ja untx arvoihin. Johtopäätökset: Joogalla voi olla hyödyllinen vaikutus luun muutoksiin vaihdevuosi-ikäisillä naisilla, jotka sairastavat osteoporoosia. Jatkotutkimukset tehdään suuremmalla otoksella ja joogaharjoituksia lisätään siten, että niitä pidetään useammin ja pidemmän aikaa. Alkuperäinen artikkeli: The Effect of Yoga on Markers of Bone Turnover in Osteopenic Women: A Pilot Study Tekijät: J. Balk, MPH, M. Gluck, MD, L. Bernardo, PhD, RN, RYT. Univercity of Pittsburgh, School of Medicine and Nursing, Pittsburg. PA Avainsanat: jooga, osteoporoosi Lähde: Iayt Symposium on Yoga Therapy and Research, s.38