Näkemyksiä ammatillisen koulutuksen reformista / kysely kauppakamarien osaamisvaliokunnille Markku Lahtinen, markku.lahtinen@chamber.fi, 050 5713564 / 30.10.2015 Ammatillisen koulutuksen reformi Ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus osaamisperustaiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi ja tehostaa sitä. Lisäksi lisätään työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyksiä. Toimenpide 1: Uudistetaan 2. asteen ammatillista koulutusta vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeita. Toimenpide 2: Tehdään ammatillisen koulutuksen rahoitus ja ohjausjärjestelmästä yhtenäinen kokonaisuus. Ammatillisen koulutuksen reformi vaikuttaa hyvin paljon monella tasolla yrityksiin ja työpaikoilla järjestävään koulutukseen ja oppimiseen. Näistä merkittävin on varmasti tavoite lisätä työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja opettamista. Työpaikoille siirrettävä ammatillinen koulutus ei voi tapahtua siten, että työnantajien kustannukset nousevat tai että uudistusta ei tehtäisi yhdessä yritysten kanssa. Keskeisiä kysymyksiä ovat yritysten työpaikalla tapahtuvan ohjauksen kustannukset ja organisointi, opintosuoritusten arviointi, aiemmin opitun tunnistaminen, joustavat ja tarvelähtöiset toteutukset erilaisille oppimismuodoille (oppisopimuskoulutus, koulutussopimus, laajennettu työssäoppiminen, 2+1-mallit, työvoimakoulutus, näyttötutkinnot), yritysten ja oppilaitosten sujuva yhteydenpito ja erilaisten työpaikalle ohjattavien koulutus- ja työvoimatukien ja rahoituksen selkeys, erilaisten oppijoiden huomioiminen (nuoret, aikuiset, maahanmuuttajat) sekä uusien byrokratiavelvoitteiden välttäminen. 1. Kauppakamarien osaamisvaliokuntien näkemyksiä ammatillisen koulutuksen reformista Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Helsingin seudun, Oulun, Pohjois-Karjalan ja Turun kauppakamarien osaamisvaliokuntien jäsenille suunnatulla kyselyllä haettiin yrityselämän näkemyksiä ja toivomuksia reformin toteutukseen. Kauppakamarien osaamisvaliokuntien jäseninä on yrityksen henkilöstöasioista tai liiketoiminnan kehittämisestä vastaavia henkilöitä (tyypillisiä titteleitä ovat henkilöstöjohtaja/päällikkö, liiketoimintajohtaja, HR-vastaava). Valiokunnissa käsitellään monipuolisesti erilaisia koulutukseen, osaamiseen ja henkilöstön kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia teemoja yli toimialarajojen sekä pienten että isojen yritysten näkökulmista. Kysely lähetettiin 83 henkilölle, vastaajia 18 vastausprosentin ollessa 22 %. Kyselyn liitteenä oli tiivistelmä ammatillisen koulutuksen reformista. Palautetta toivottiin erityisesti yritysedustajilta, jotka tuntevat ammatillista koulutusta ja jotka ovat tekemissä työelämän kehittämisen kanssa, joten laadullisesti vastaukset kuvastavat hyvin yrityselämän näkemyksiä. 2. Kysymykset ja vastaukset Avoimia kysymyksinä esitettiin seuraavat: 1) Miten hyvin ammatillinen koulutus vastaa työelämän tarpeisiin? 2) Miten oppisopimuskoulutusta tulisi mielestäsi kehittää? 3) Mitä asioita koulutussopimuksen toteutuksessa tulisi yritysten näkökulmasta ottaa huomioon? 4) Miten yritysten näkökulmasta erilaiset työssä oppimiseen keskittyvät oppimismuodot tulisi toteuttaa, että ne vastaisivat yritysten tarpeisiin ja jotta niiden mahdollisuudet olisivat mahdollisimman hyvin yritysten tiedossa?
5) Mitä vaikutuksia ja lisäresurssitarpeita koulutuksen siirtyminen työpaikoille aiheuttaa ja mitä ratkaisuja niihin löydettävä? 6) Miten reformissa koulutuksen järjestäjien ja yritysten vuorovaikutusta tulisi lisätä? Kunkin kysymyksen lopussa on kursiivilla esitetty asiaa kuvastavia vastaajien sitaatteja. Kysymys 1. Miten hyvin ammatillinen peruskoulutus ja ammatillinen lisäkoulutus vastaavat työelämän tarpeisiin? Vastaajista suuri osa pitää nykyistä ammatillista peruskoulutusta melko hyvin työelämän tarpeita vastaavana, mutta yritysten edustajat tunnistavat myös monia kehittämistarpeita. Ammatillinen lisäkoulutus ja työvoimakoulutus saavat kehuja joustavuudesta ja koulutuksen räätälöintimahdollisuuksista oppijan ja yrityksen näkökulmasta. Vastauksissa otettiin kantaa myös ammattikorkeakoulutukseen, mikä kuvastaa sitä, että osaamistarpeita ei ole tarkoituksenmukaista arvioida koulutustasoittain, vaan tarvitaan yli rajojen menevää osaamisen tunnistamista erityisesti alueellisessa ennakoinnissa. Helsingin seudun kauppakamarin seudun ammatillisen koulutuksen järjestäjien Ennakointikamarissa tehdyissä selvityksissä vuosina 2008 2015 yritykset ja työnantajat arvioivat ammatillisen peruskoulutuksen vastaavan työelämän tarpeisiin yli toimiala- ja koulutusrajojen tyydyttävästi ja oppilaitokset hyvin. Lisäkoulutuksessa sekä yritykset että oppilaitokset arvioivat vastaavuuden olevan hyvä. Edellä olevien osaamisvaliokuntien jäsenten vastausten perusteella ammatillisen peruskoulutuksen työelämälähtöisyys on parempi kuin tyydyttävä ja aikuiskoulutuksen kysyntälähtöisyys on edelleen hyvällä tasolla. "Erityisen hyviä ovat pitkät työssäoppimisjaksot. Mikäli jaksot ovat esim. 1kk:n mittaisia, on hankala löytää paikkoja." "Melko hyvin, jos/kun opettajilla ja oppilaitoksilla on toimivat työelämäsuhteet. Tähän pitää varata opetushenkilöstölle työaikaa." "Käytännön harjoittelu ja yhteistyö yritysten kanssa hankkeiden kautta lisää koulutuksen vaikuttavuutta ja työelämävalmiuksia. Avoin tiedon ja kokemusten jakaminen yritysten ja koulutuksen järjestäjien välillä on välttämätöntä. Opettajien ja opojen työelämäkoulutusta on lisättävä ja päivitettävä." "Nuorten työelämävalmiudet ja työnhakutaidot (suomen kielen osaaminen!) ovat huonot. Johtuu suurilta osin työkokemuksen puutteesta, tietoa on kyllä saatavilla. Voitaisiinko oppilaitoksissa vielä valmentaa lisää? Ammatillinen koulutus on liian yleisluontoista ja teoreettista, ei valmenna työelämän tarpeisiin. Työnantaja saa työsuhteen alussa kouluttaa käytännön aisoihin, esim. trukin ajamiseen. Työvoimakoulutuksista on enemmän hyötyä, kun työnantaja saa olla määrittelemässä sisältöjä". "Opetussuunnitelmat pitää saada lähemmäksi työelämän tarpeita. Kolme tärkeää asiaa: 1. arjen hallinta, 2. työturvallisuus ja 3. ammatti-aineet / matematiikka, tietotekniikka ja kielet Näyttötutkintomuotoinen ja perusluokkaopetuksen yhdistäminen." "Ammatillisen koulutuksen tulisi olla aidosti lähempänä työelämän tarpeita, etenkin kun työelämä muuttuu jatkuvasti, digitalisaatio ja työtapojen muutos tulisi olla entistä enemmän myös koulutuslaitosten agendalla." 2
"TEM:n rahoittama, alueellisten ELY-keskusten hallinnoima ja aikuiskouluttajien toteuttama koulutusmalli (työvoimakoulutus) vastaa erinomaisesti ja todella nopeasti elinkeinoelämän muuttuviin haasteisiin. OKM:n rahoittamana toimivat nuorisoasteen kouluttajat eivät kykene reagoimaan muuttuviin tarpeisiin mitenkään." "Hallintoa tulisi keventää siten, että kaikki tieto ja rahoitus tulisi yhden tahon kautta. Nyt esim. koulutuskorvaus tulee koulutuksen järjestäjältä ja palkkatuki TE-hallinnolta. Nämä tahot eivät keskustele keskenään. Vastuu jää työnanantajille eri hakemuskaavakkeineen. Jos kaikki tietäisivät, että rahoitus ja tieto tulee yhden tahon kautta, kynnys ottaa yhteyttä madaltuu." Kysymys 2. Miten oppisopimuskoulutusta tulisi mielestäsi kehittää? Tulisiko esimerkiksi ammatillisessa peruskoulutuksessa (nuoren) oppisopimusopiskelijan palkka porrastaa ja sitoa suorettuihin opintoihin (esim. oppisopimuksen alussa palkka olisi 30 % TES-palkasta)? Tulisiko nuorille olla oma, ei-määräaikaiseen työsopimuksen perustuva malli? Oppisopimuskolutusta pidetään erittäin hyvänä tapana yhdistää teoria ja käytäntö, mutta tällä hetkellä nykyinen nuorten oppisopimuskoulutus ei ole houkutteleva eikä realistinen koulutustapa valtaosalle yrityksille. Osa vastaajista näki, että nuorten oppisopimuskoulutus hiipuu, jos muutoksia ei tehdä. Oppisopimuskoulutuksesta tulisi kehittää tasavertainen vaihtoehto perinteiselle ammattikoulutukselle. Nuorille räätälöity oppisopimuskoulutus sai runsaasti kannatusta siten, että koulutussopimusmalli voi olla myös hyvin nuorille räätälöity oppisopimustoteutus. Pääasia koulutusmallista riippumatta on saada koulutuksen tarjonta yrityksen ulottuville yhdestä luukusta ja että ammatillista koulutuksen tarjonta ja rahoitus pidetään yrityksen kannalta yksinkertaisena ja selkeänä. Aikuisten ja työssä olevan henkilöstön osalta vastaajat pitävät oppisopimuskolutusta hyvin toimivana. Nuoren oppisopimusopiskelijan ja muihin työsuhteisiin liittyvät koulutustavat tulisi sitoa opintojen etenemiseen, myös koeajan pidentäminen tuli monessa vastauksessa esille. Palkan sitominen suorituksiin tuo opiskelijalle kannustimen edetä opinnoissa, tehostaa myös tutkintojärjestelmän käyttöä, kehittää työpaikalla tapahtuvaa ohjaamista sekä mahdollistaa yrityksille solmia enemmän oppisopimuksia nuorten kanssa. Oppisopimuskoulutuksen hallinto sai moitteita kankeudesta, mutta vastaajista osa kiitti oppisopimustoimistojen aktiivista otetta. "Mieluusti nuorille oma malli, koska useimmiten heidän elämäntilanteensakin poikkeaa aikuisten oppisopimusopiskelijoiden tilanteesta." "Kyllä palkkaa tulisi porrastaa. Olisi hyvä jos nuorille olisi, ei-määräaikaiseen työsopimukseen perustuva malli." "Nuorten kohdalla koeaika voisi olla pidempi, samoin palkan tulisi olla aloittelevan kanssa joustavampi. työn ohjaukseen ja sen vaatimuksiin pitäisi antaa yrityksille paremmat eväät" "Oppisopimuskoulutus on liian etäinen ja hallinnollinen toiminto. Nuorekkaampi ja palvelevampi työote edistäisi oppisopimusmahdollisuuden käyttämistä. Hallintoprosessit selkeiksi ja digitaalisiksi." Kysymys 3. Koulutussopimus on reformissa esitetty uusi koulutustapa, jossa tehdään koulutussopimus opiskelijan, yrityksen ja oppilaitoksen kesken. Koulutussopimus ei edellytä oppisopimuskoulutuksen tavoin määräaikaista työsopimusta, vaan päävastuu olisi edelleen oppilaitoksella, joka saisi 3
vastaavaa valtionosuutta kuin perinteisessäkin oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa. Mitä asioita koulutussopimuksen toteutuksessa tulisi yritysten näkökulmasta ottaa huomioon? Yrityksiä toteutuksessa mietityttävät eniten yritysten valmiudet työpaikalla tapahtuvan ohjauksen resurssit ja käytäntö, vastuukysymykset ja koulutussopimuksesta aiheutuvat kustannukset työpaikoilla. Vastauksista ei voi vetää vahvoja kantoja koulutussopimusmallin puolesta tai vastaan. Pelkona nähtiin, että yrityksen näkökulmasta on tulossa yksi uusi koulutuksen järjestämismuoto, joka lisää hallintoa, byrokratiataakkaa ja hämärtää kokonaisuutta, jossa ammatillinen koulutus toteutetaan. Koulutussopimukseen liittyvän koulutuskorvauksen tulisi olla riittävä suuri, jotta uudistus olisi vaikutuksiltaan työnantajalle kustannusneutraali nykyisen ammatillisen koulutukseen työssäoppimiskäytäntöihin verrattuna. Oppilaitoksen, opiskelijan ja kouluttajatyöpaikan vastuista tulisi voida sopia riittävän tarkasti erityisesti työpaikalla tapahtuvan oppimisen osalta. Koulutussopimus tulisi voida myös purkaa, jos tavoitteet eivät toteudu. Opiskelijan ohjaamisessa ja arvioinnissa oppilaitoksella tulee olla näkyvä rooli. "Koulutussopimus on hyvä idea. Irtautuminen sopimuksesta mikäli opinnot eivät edisty. Riittävä löyhä kytkös työllistymiseen opintojakson jälkeen, koska muuttuvissa sykleissä yritys ei voi aina taata työpaikkaa opintojakson jälkeen." "Ensimmäisenä mieleen tulee työnantajan resurssit ja mahdollisuudet toimia, ovatko tällaiset resurssit olemassa valmiina vai tarvitaanko yrityksen näkökulmasta erillistä panostusta asiaan? "Jos koulutussopimusjärjestelmä luodaan, (nuorten) oppisopimusjärjestelmä joutaa romukoppaan. Ei kahta samaan tavoitteeseen tähtäävää järjestelmää. Opiskelijat ja työnantajat menevät sekaisin, ja rahaa palaa kahteen eri hallintoon." "Tärkeää on koulutuksen, sekä opetuksen että työpaikalla tapahtuvan koulutuksen tavoitteista ja vastuista. Koulutussopimuksen toteutuksen ja tavoitteiden seuranta tulee olla järjestelmällistä ja dokumentoitua. Koulutussopimus tulee voida purkaa, jos opiskelija ei suorita / suoriudu sopimuksen mukaisia tehtäviä. Yrityksen edustajille (koulutussopimuksen ohjaajat yms.) tulee järjestää koulutusta koulutussopimuksessa olevan opiskelijan ohjaamisesta sekä yrityksen vastuista ja velvollisuuksista sopimuksen aikana." Kysymys 4. Miten yritysten näkökulmasta erilaiset työssä oppimiseen keskittyvät oppimismuodot (oppisopimuskoulutus, koulutussopimus, erilaiset 2+1-mallit, laajennettu työssä oppiminen jne.) tulisi toteuttaa, että ne vastaisivat yritysten tarpeisiin ja jotta niiden mahdollisuudet olisivat mahdollisimman hyvin yritysten tiedossa? Yksi ylitse muiden nouseva toivomus on saada ammatillisen koulutuksen järjestämiseen selkeä malli, jossa yritys voi saada yhdestä paikasta tietoa erilaisista tavoista osallistua ammatillisen koulutuksen toteuttamiseen työpaikkana ja käsityksen siitä, mitä velvoitteita, vastuita ja resurssitarpeita yritykselle aiheutuu ja kuinka niistä selvitään. Esimerkiksi oppilaitoksen yritysyhteyshenkilö tai vastuuopettaja voisi varmistaa sen, että yrityksissä tiedetään, mitä koulutusvaihtoehtoja on olemassa. Myös oppilaitosten viestintään toivottiin lisää selkeyttä ja nettisivustojen nykyistä huomattavasti parempaa hyödyntämistä asiakaspalvelukanavana. Koulutusten kestoon otettiin kantaa ja toivottiin, että tarjolla olisi lyhempiä ja nopeampia tapoja hankkia tutkinto tai niiden osia. 4
Yhtä kaikki vastauksista on tulkittavissa, että yritykset haluavat olla mukana kehittämässä ammatillista koulutusta yhdessä oppilaitosten kanssa. Niiden rooli nähdään vahvana, mutta nykyistä vuorovaikutteisempana kumppanina, jolla on aito mahdollisuus pitää esillä kaikkia ammatillisen koulutuksen järjestämistapoja ja sovittaa niitä yhdeltä luukun kautta paikallisiin tarpeisiin. "Vaihtoehdoista tiiviit ja selkeät kuvaukset (kesto, kustannukset, hallinnolliset kuviot jne.) esim. oppilaitosten nettisivuille ja myös jaettavaksi esim. elinkeinoelämän eri järjestöjen kautta sähköisessä muodossa." "Yrityksen näkökulmasta olisi tärkeää ns. yhden luukun periaate. Jos tahoja on liian monta jää asia usein kesken, kun aika ei riitä selvitystyöhön. Esim. yritysyhteyshenkilö, jolta voisi saada koko tietopaketin kerralla." "Yrityksen arjen rasitteet eivät saa mallin johdosta lisääntyä. Oppilaitoksen on kannettava vastuu työelämän sääntöihin kasvattamisesta. Tiedon lisääminen yhteyshenkilöiden avulla." "Tärkeää on oppilaitosten ja yritysten tiivis yhteistyö koulutuksen kehittämisessä ja suunnittelussa sekä työpaikalla tapahtuvan opiskelun ohjauksessa." "Lisää lyhyempiä koulutusohjelmia - työtehtävien muutos ja työelämän murros edellyttävät nopeampaa reagointia ja monissa ammateissa 3 vuoden ammatillinen koulutus tai oppisopimus on liian pitkä tehtävän vaativuuteen nähden." "Työnantajalle on tarjolla aivan liikaa erilaisia ops vaihtoehtoja. Työnantaja joutuu käyttämään paljon ulkopuolista apua valintaan. Parempi vaihtoehto olisi tarjota yhtä mallia (koulutus+rahoitus), jota sitten kehitetään paremmaksi. Näin kaikki tahot ops:n ympärillä pysyisivät ajan tasalla. Ja työnantaja pystyy keskittymään laadukkaaseen käytännön ohjaukseen, kun byrokratia on hallinnassa. Kattava tieto ops:ta pitäisi olla kaikkien yritysten saatavavilla, joille ops on ajankohtainen." Kysymys 5. Ammatillinen koulutus siirtyy jatkossa yhä enemmän työpaikoille ja aitoihin työympäristöihin. Mitä vaikutuksia ja lisäresurssitarpeita tämä aiheuttaa yrityksille ja työyhteisöille ja mitä ratkaisuja niihin löydettävä? Ajatus, että koulutusta ja oppimista siirtyy yhä vahvemmin työpaikoille, pidetään hyväksyttävänä ja toivottavana suuntauksena. Samalla kuitenkin tunnistetaan monia haasteita, joita pitää sekä yritys- että järjestelmätasolla ratkaista. Koulutuksen siirtyminen työpaikoille on melko yksiulotteinen ja kategorinen muotoilu, sillä reformin keskeistä tavoitetta, lähentää koulutusta ja työelämää, voidaan toteuttaa ja tulee myös toteuttaa siten, että työelämää voidaan viedä myös oppilaitoksiin erilaisin keinoin (luennot, tilaisuudet, kehittämishankkeet, opettajien työelämäjaksot). Koulutuksen toteutuksessa täytyy pystyä huomioimaan erilaisten oppijaryhmien tarpeet esimerkiksi siten, että hitaammin oppiville on tarjolla oppilaitoksissa tarvittavaa tukea. Vastauksissa otettiin myös kantaa työvoimakoulutuksen siirtymisestä työ- ja elinkeinoministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Osa yrityksistä on huolissaan siitä, pystyykö opetushallinto olemaan riittävän joustava ammatillisen lisäkoulutuksen ostajana, hallinoijana ja tarjoajana. Vastaajat arvioivat yksimielisesti, että työpaikoilla tapahtuvan ohjauksen ja perehdyttämisen tarve kasvaa ja korostuu verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Muutos heijastuu pääasiassa nuorten ammatilliseen koulutuk- 5
seen, sillä ammatillisessa lisäkoulutuksessa (aikuiset ja työssä olevat) koulutus) nykytilanteen ei nähdä suuresti muuttuvan. Yritykset arvioivat, että reformin onnistuminen edellyttää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Tärkeä elementti on yhteydenpito työpaikkakouluttajien ja oppilaitosten opettajien sekä muiden opetusohjelmista vastaavien henkilöiden välillä. Muutokseen sisältyy myös opettajien työelämäjaksojen lisääminen ja tehostaminen. Yrityksissä ja työpaikoilla toimivat työpaikkaohjaajat ja opiskelijoiden kouluttajat/perehdyttäjät tarvitsevat lisää pedagogista/didaktista valmennusta (arviointi, palaute), ymmärrystä ja tietoa ammatillisen koulutuksen tavoitteista ja kokonaisuudesta ja yleensäkin osaamisen tunnistamisesta. Muutos on niin suuri, että siitä ei selvitä pelkästään yrityksissä ohjauksen ja opettamisen kanssa tekemissä olevan henkilöstön taitoja kehittämällä, vaan saatetaan tarvita uusia toimenkuvia, jotka ovat ohjaustaitojen ammattilaisia. Tästä aiheuttaa yrityksille kustannuksia, jotka on otettava huomioon koulutuksen rahoituksessa sekä yrityksen ja oppilaitoksen yhteistyön toteutuksessa. Työpaikan kouluttaja on alansa asiantuntija, muttei välttämättä opetuksen asiantuntija - pidettävä suunnittelukokouksia oppilaitoksen edustajien kanssa. Ohjaustaitojen ammattilaisia yrityksiin, niin että teoria ja käytäntö saadaan kohtaamaan ja oppilas sopeutettua yrityskulttuuriin. Yrityksiltä edellytetään opiskelun ohjauksen osaamista (näyttötutkinnon vastaanotto, pedagogista osaaminen jne.) sekä järjestelmät ohjaukseen (harjoittelijan perehdyttäminen, yhteydenpito oppilaitokseen, arviointimenetelmät yms.). Luonnollisesti tarvitaan myös aikaresursseja em. tehtävien suorittamiseen. "Työpaikkaohjaajien koulutuksen tarve lisääntyy merkittävästi. Ohjauksen laatuun täytyy kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Kaikki ohjausvastuu ei saa kaatua työnantajalle, koska hänen vastuullaan on yrityksen kannattavuus. Jatkuva perehdyttäminen ja ohjaaminen kuormittaa henkilökuntaa. Toisaalta tämä on erinomainen tapa rekrytoida juuri yrityksen tarpeisiin sopivia henkilöitä." "Jatkuva tuki oppilaitoksen taholta sekä opiskelijalle että työnantajalle voidaan toteuttaa uudenlaisin tavoin sähköisten kanavien, oppimisympäristöjen ja ohjausmallien kautta. Myös hyvin helppoja käytännön työkaluja kuten mobiilichat jne. kannattaa hyödyntää riittävässä ja pedagogisesti laadukkaassa yhteydenpidossa. Työpaikkaohjaajien osaamista ja motivaatiota täytyy tukea säännöllisesti. Palkkatuen ja koulutuskorvauksen (+korotetun) yhdistelmä motivoi työnantajaa ottamaan kokemattoman nuoren koulutukseen. Työnantajalla pitää olla selvillä, mistä halukkaita nuoria löytyy tarvittaessa." Kysymys 6. Miten reformissa koulutuksen järjestäjien ja yritysten vuorovaikutusta tulisi lisätä? Kyselyn vastaukset eivät ole yllättäviä tai uusia. Yritykset haluavat ja tarvitsevat jatkuvaa yhteydenpitoa eri muodoissa siten, että tarvetta on laajemmille alueen oppilaitoksia ja yrityksiä kokoavia keskustelufoorumeita ja kohtaamispaikkoja, joissa voidaan yli organisaatio- ja aluerajojen käsitellä muun muassa jonkin alan kehitystä ja osaamistarpeita, koulutustarjontaa, työssä oppimisen toteuttamista ja yhteistyötä. Tämän lisäksi yritykset tarvitsevat työpaikkakohtaista yhteydenpitoa ja yhteistyötä oppilaitoksen kanssa, vaikka selvää on, että kaikilla alueilla ei ole mahdollista tai järkevää tavata henkilökohtaisesti kaikkia yrityksiä. Sekä yhteisissä että yrityskohtaisessa yhteydenpidossa tulee hyödyntää nykyistä enemmän digitaalisen maailman mahdollisuuksia. 6
Helsingin seudun kauppakamarin seudun ammatillisen koulutuksen järjestäjien Ennakointikamarissa tehdyissä selvityksissä vuosina 2008 2012 yritykset nimesivät hyödyllisimmiksi yhteistyömuodoiksi erilaiset työssäoppimis- ja kesätyöpaikkojen tarjoamisen, yhteiset projektit, yhteistyön lisääminen opettajien kanssa, oppilaitosluennot ja oppisopimuskoulutuksen. Henkilökohtaiset kontaktit ammattiaineiden opettajien ja yritysten välillä, aikaa one-to-one kohtaamisille ja toiminnoille. Varottava hallinnollisia, rakenteellisia ja hanke-tyyppisiä ratkaisuja. Oppisopimustarkastajien työtehtävät on mitoitettava niin, että näille jää aikaa työpaikkakohtaiseen ohjaukseen ja työnantajien riittävään opastamiseen. Lisää vuoropuhelua, yhteisiä tilaisuuksia ja parhaiten käytäntöjen levittämistä. Vierailut puolin ja toisin. Yhteisiä keskustelufoorumeita, joissa voidaan asioita käsitellä laajemmin esimerkiksi toimialoittain Oppilaitosten opettajat aidosti tutustumaan työpaikkoihin ja tarvittavaan osaamistarpeeseen, entistä parempaa yhteistyötä suunnitteluvaiheessa, jotta mennään yrityksen tarpeiden eikä koulutuksen järjestäjän valmiiden mallien mukaisesti toteutukseen. Jokaiselle alueen yritykselle nimetään oppilaitoksesta yhteyshenkilö, joka pitää säännöllisesti yhteyttä yrityksen kanssa. Nuorten työllistäminen ja kouluttaminen hankkeiden kautta, tiivis ja avoin yhteistyö kaikkien osapuolten kesken. Työnantajat tarvitsevat lisää tietoa oppisopimuksista, koska asia on monelle täysin uusi. Selkeys ja helppous on kaikkien etu. Työnantajat arvostavat sitä, että nuori saa samalla kertaa työpaikan ja ammatin ja yritys tarpeisiinsa sopivan työntekijän. Myös koulutuksen järjestävät toivovat samaa, joten tiiviimmälle yhteistyölle on hyvät edellytykset. 7