Etelä-Suomi Päätös Nro 71/2012/2 Dnro ESAVI/403/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 30.3.2012 ASIA HAKIJA Kuivalan tekopohjavesilaitoksen suoja-aluetta koskevien Itä-Suomen vesioikeuden päätösten nrot 55/Va II/87 ja 52/95/1 muuttaminen, Kouvola Kymenlaakson Vesi Oy ASIAA KOSKEVAT VESIOIKEUDELLISET PÄÄTÖKSET Itä-Suomen vesioikeus on 3.7.1987 antamallaan päätöksellä nro 55/Va II/87 myöntänyt Kymenlaakson Vesi Oy:lle luvan Kuivalan tekopohjavesilaitoksen ja sitä varten tarvittavien raakavesijohdon, raakaveden pumppaamon, vesijohtojen, vedenkäsittelylaitoksen ja teiden rakentamiseen, veden johtamiseen Haukkajärvestä tekopohjaveden muodostamista varten sekä pohja- ja tekopohjaveden ottamiseen ja oikeudet toisille kuuluviin maa- ja vesialueisiin Valkealan kunnan Kuivalan kylässä. Tämän lisäksi vesioikeus on määrännyt Kuivalan tekopohjavesilaitokselle suoja-alueeksi päätöksestä lähemmin ilmenevät Valkealan kunnan Kuivalan kylässä sijaitsevat maaalueet. Suoja-alueen muodostavat lähisuojavyöhyke ja kaukosuojavyöhyke, joita koskevat päätöksestä ilmenevät suoja-aluemääräykset. Korkein hallinto-oikeus on 17.6.1988 antamallaan päätöksellä pysyttänyt Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen muilta kuin rahakorvauksia koskevilta osin ja vesiylioikeus on 20.4.1989 antamallaan päätöksellä muuttanut edellä mainittua päätöstä rahakorvausten osalta. Itä-Suomen vesioikeus on 21.6.1990 antamallaan päätöksellä nro 43/I/90 muuttanut päätöstä nro 55/Va II/87 ja 14.9.1995 antamallaan päätöksellä nro 52/95/1 muuttanut tekopohjavesilaitosta koskevaa päätöstä sekä laajentanut suoja-aluetta. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 30.5.2000 antamallaan päätöksellä nro 30/00/2 muuttanut vesioikeuden päätöstä nro 55/Va II/87 ja myöntänyt luvan uusien kaivojen 12 ja 13 ja yhdysjohdon kaivolta 13 olemassa olevalle rengaslinjalle rakentamiseen sekä pysyvän käyttöoikeuden vesijohtoa varten tarvittavaan 3 900 m 2 :n suuruiseen alueeseen. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 7.11.2001 antamallaan päätöksellä nro 59/01/1 muuttanut vesioikeuden päätöstä nro 55/Va II/87 ja myöntänyt luvan uuden kaivon nro 14 ja vesijohdon kaivolta 14 kaivolle 13 rakentami- ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
seen sekä pysyvän käyttöoikeuden vesijohtolinjaa varten tarvittaviin maaalueisiin. 2 HAKEMUS Kymenlaakson Vesi Oy on 15.6.2010 aluehallintovirastoon saapuneessa hakemuksessa, jota on myöhemmin täydennetty, pyytänyt Kuivalan tekopohjavesilaitoksen suojavyöhykkeen ja suoja-aluemääräysten muuttamista hakemukseen liitetyn, 9.2.2010 päivätyn suunnitelman mukaisesti Kouvolan kaupungissa. SUUNNITELMA Alueen hydrogeologia Kuivalan tekopohjavesilaitos sijaitsee Utin I luokan pohjavesialueella (0590906). Pohjavesialue on osa ensimmäistä Salpausselkää. Reunamuodostumaan liittyy pohjois-eteläsuuntainen pitkittäisharju Kuivalan alueella, johon varsinainen tekopohjavesilaitos on rakennettu. Myös Haimilassa reunamuodostumaan liittyy pitkittäisharju kaivon K14 alueella. Haimilan pitkittäisharju on pohjoisluode eteläkaakkosuuntainen. Kuivalan tekopohjavesilaitos Utin pohjavesialueella pohjavesi purkautuu ympäristöön suotautumalla tai muodostuman etelä- ja pohjoispuolella olevista lähteistä. Pohjavedenpinta on Utin lentokentän vedenjakaja-alueella tasolla noin +91,5-93 m. Vedenjakaja-alueelta pohjavesi virtaa etelään ja pohjoiseen valtatien 6 suuntaan. Pohjaveden pinta on valtatien 6 kohdalla Kuivalan kylän eteläpuolella tasolla noin + 68 m. Pohjaveden pääasiallinen virtaussuunta Kuivalan laitosalueen tuntumassa on pohjoisluoteeseen. Itää kohti pohjaveden jakaja kulkee Hammassyrjänmäen pohjoispuolelle ja jatkuu edelleen valtatien 6 tuntumassa itään. Vedenjakajan tarkka sijainti ei ole selvillä mutta ilmeisesti se sijaitsee valtatien eteläpuolella. Mietunsuon ja Haimilan alueella pohjaveden virtaussuunta on pohjoiseen ja luoteeseen. Valtatien 6 kohdalla Utin lentokentän pohjoispuolella on pieni orsivesialue. Orsivedenpinta on noin tasolla +79-83 m. Myös Hammassyrjänmäen ja lentokentän välisellä alueella on orsivesialue. Täällä orsivesi on tasolla +81-89 m. Kymenlaakson Vesi Oy toimittaa tekopohjavettä osakaskunnilleen Kotkalle, Haminalle ja Kouvolalle. Yhtiön entisistä osakaskunnista Vehkalahti on yhdistynyt Haminaan vuonna 2003 ja Anjalankoski Kouvolaan vuonna 2009. Kymenlaakson Vesi Oy:n toimittama talousvesi muodostetaan Kuivalan tekopohjavesilaitoksella Utissa. Tekopohjavesilaitos on otettu käyttöön vuonna 1992. Vuonna 2008 vettä toimitettiin kulutukseen hieman vajaat 22 000 m 3 /d. Kymenlaakson Vesi Oy:n vedenhankinta perustuu pääosin tekopohjaveden muodostamiseen. Tekopohjaveden raakavetenä käytetään Haukkajärven
pintavettä. Noin 55-60 % raakavedestä esikäsitellään orgaanisen aineksen poistamiseksi ennen imeytystä. Raakavesi pumpataan raakavesiputkea pitkin esikäsittelylaitoksen tuloaltaaseen. Sekoitettu esikäsitelty vesi ja raakavesi johdetaan Kuivalan harjulla sijaitseviin 18 imeytysaltaaseen. Sadetusimeytys ei ole käytössä. Muodostunut pohja- ja tekopohjavesi pumpataan neljästätoista kaivosta (K1 K14) niin sanottuun rengaslinjaan. Rengaslinjan vedestä noin 27 31 % käsitellään fluorinpoistolaitoksella, jonka jälkeen vähäfluorinen vesi sekoitetaan muuhun pohjaveteen ja sekoitettu vesi johdetaan jälkikäsittelyyn. Jälkikäsittelyssä veden ph:ta, alkaliteettia ja kovuutta nostetaan kalkillla. Lisäksi veteen lisätään hiilidioksidia veden alkaliteetin säätämiseksi. Vesi desinfioidaan natriumhypokloriittiliuoksella. Käsittelyn jälkeen talousvesi johdetaan runkojohtoa myöten Tavastilan vesisäiliöön ja paineenkorotuksen kautta osakaskuntien jakeluverkostoon. Kaivot K1 K11 ovat tekopohjavesikaivoja. Laitoksella on lisäksi toiminnassa olevia pohjavesikaivoja (K12 K14) sekä varakaivot K15 - K17 Haimilan kaivoalueella. Haimilan kaivoalue sijaitsee noin 4 km itään Kuivalan tekopohjavesilaitoksen laitosalueesta. Alueiden välillä ei ole hydraulista yhteyttä. Haimilan kaivoalue on Kuivalan tekopohjavesilaitoksen lisävesilähde. Alueen pohjavesi on parempilaatuista kuin Kuivalan laitosalueella muodostettava tekopohjavesi: pohjaveden happipitoisuus on korkeampi ja humuspitoisuus selvästi pienempi kuin tekopohjavedessä. Fluoridipitoisuus on kuitenkin korkea, pääosin sallitun enimmäispitoisuuden tuntumassa ja jopa sen yli. Kaivosta K14 otetaan pohjavettä keskimäärin 1400 1500 m 3 /d. Hetkellisesti siitä voidaan ottaa enintään 3000 m 3 /d. Vedenottokaivot K15 K17 puolestaan toimivat kaivon K14 varavedenottamoina. Haimilan alueella on tehty sadetusimeytyskokeita 1990-luvulla ja todettu, että alue soveltuu myös tähän tarkoitukseen. Haimila toimii lisäksi tärkeänä varavedenottoalueena esimerkiksi Haukkajärven likaantumistapausten yhteydessä. Mikäli Haukkajärven vedenlaatu syystä tai toisesta huononisi niin, ettei sen vettä voida käyttää muodostettavan tekopohjaveden raakavetenä, voitaisiin raakavesi ottaa muualta ja imeyttää Haimilassa esimerkiksi sadetusimeyttämällä. Muodostuva tekopohjavesi voitaisiin pumpata ylös kaivoista K15 K17. Vuosina 2008 2009 suoritetun koepumppauksen avulla selvitettiin Haimilan alueelta mahdollisesti saatavan lisäveden määrää. Koepumppaus suoritettiin kaivoista K15 ja K16. Kaivosta K14 otettiin samanaikaisesti vettä tuotantoon. Kaivoista K15 ja K16 ei kuitenkaan ole mahdollista saada kovin merkittäviä lisävesimääriä, sillä niiden muodostumisalue on pääosin sama kuin kaivolla K14. Haimilan kaivoalueelle, reunamuodostuman laelle rakennettavan uuden, suurituottoisen kaivon avulla alueelta voisi olla mahdollista saada yhteensä noin 2000 m 3 /d luonnollista pohjavettä. Lisäpohjavesi olisi todennäköisesti pääosin peräisin Haimilan alueen itäpuolelta. 3
4 Alueen maankäyttö Kuivalan tekopohjavesilaitoksen alue on pääosin maa- ja metsätalouskäytössä. Laitoksen länsipuolella sijaitsee Kuivalan kylätaajama. Suunnitelmaalueen reunoilla on peltoja, joilla harjoitetaan pääasiassa viljanviljelyä. Valtatie 6 kulkee suunnitelma-alueen halki itä-länsisuunnassa. Suunnitelmaalueen eteläpuolella sijaitsee Utin lentokenttä. Kunnallistekniikka on keskittynyt Kuivalan kylätaajaman alueelle. Ehdotetulla suoja-alueella sijaitsee seitsemän yksityiskaivoa, joista osa on talousvesikäytössä. Kuivalan laitosalueen tuntumassa on joitain vanhoja soranottoalueita, joiden ottotoiminta on päättynyt pääasiassa 1980-luvulla. Mietunsuon ja Haimilan kaivoalueen tuntumassa on joitain pienehköjä sorakuoppia. Näillä alueilla harjoitetaan ilmeisesti kotitarveottoa. Lupia ottoalueille ei ole haettu. Valtatien 6 eteläpuolella Hammassyrjänmäellä kiitotien päässä suojaalueen ulkopuolella on voimassa Destian soran- ja hiekanottolupa. Alin ottotaso on +108 m. Pohjavedenpinta on tällä kohdin noin tasolla +85-90 m, joten pohjavedenpinnan ja alimman ottotason väliin jäävien kerrostumien paksuus on suuri. Destian lupa on voimassa 30.6.2010 asti. Ilmailulaitoksella on Hammassyrjänmäen alueella maa-ainesten ottolupa lentokenttäalueen näkemäalueiden siistimiseksi, minkä avulla pyritään parantamaan lentoturvallisuutta. Alin ottotaso on myös noin +108 m. Käytännössä osa Hammassyrjänmäestä on kaivettu pois. Myös tämä soranottoalue sijaitsee suoja-alueen ulkopuolella. Kaavoitus Utin pohjavesialue on merkitty toisen vaiheen maakuntakaavaehdotuksessa (8.12.2008) merkittäväksi geologiseksi muodostumaksi sekä yhdyskuntateknisen huollon (vedenhankinnan) alueeksi. Haukkajärven, Tarhajärven, Kepsunjärven ja Mankinvirran ranta-alueilla on voimassa Etelä-Valkealan rantaosayleiskaava. Kuivalan tekopohjavesilaitosalueelle on laadittu Valkealan Utin osayleiskaava (1991), jonka Valkealan kunnanvaltuusto on hyväksynyt. Osayleiskaavaa ei ole vahvistettu. Osayleiskaavan osalta otetaan vielä huomioon valtatien 6 perusparannuksen vaikutusarviointi. Valtaosa osayleiskaavaalueesta on maa- ja metsävaltaista aluetta tai yhdyskuntateknisen huollon aluetta. Kipparilantien ja valtatien 6 risteyksen itäpuolella on ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman teollisuuden alue. Kipparilantien varressa on pientalovaltaista aluetta ja Auvosenmäen tuntumassa lähivirkistysalue. Mietunsuon länsipuolella on maiseman- ja harjujensuojelualue. Osayleiskaava-alueella ei ole vahvistettuja asemakaavoja.
5 Muut aluetta koskevat suunnitelmat Kymenlaakson Vesi Oy:n toimesta alueella on tehty runsaasti pohjavesitutkimuksia ja tutkimusten perusteella Kymenlaakson Vesi Oy ja Valkealan kunta ovat sopineet alueen maankäytöstä 14.9.1999 päivätyllä sopimuksella. Valkealan ja Kouvolan kuntaliitoksen myötä sopimuksen velvoitteet ovat siirtyneet Kouvolan kaupungille. Valtatiellä 6 Utin pohjavesialueella on toteutettu pohjavesisuojaukset pohjavesialueen länsireunalta Kipparilantielle asti. Tiehallinnon laatimassa yleissuunnitelmassa Valtatien 6 parantaminen välillä Tykkimäki - Kaipiainen esitetään, että Utin pohjavesialue tulisi suojata noin 10 km matkalta. Suojaukseen liittyy vanhojen suojausten korvaaminen uusilla. Suunnitelmassa on lisäksi esitetty, että mikäli suojaustoimenpiteet suoritetaan ennen varsinaisia valtatien parannustoimenpiteitä, kiireellisimmin suojattava osuus on Kipparilantieltä noin viisi kilometriä itään päin pohjavesialueen rajalle. Tämä osuus kattaa jokseenkin koko valtatieosuuden Kuivalan laitosalueelta suojavyöhykkeen rajalle, Haimilan kaivoalueen itäpuolelle. Kymenlaakson Vesi Oy:n tavoitteena on saada suojaukset koko Utin Pohjavesialueelle. Suoja-aluemääräysten ja suojavyöhykerajausten muutostarpeet Suojavyöhykerajaukset Haimilaan on saatu vuonna 2001 rakennuslupa kaivolle K14 (Itä-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 59/01/01) ja kaivo on otettu käyttöön. Kaivosta otetaan luontaista pohjavettä keskimäärin 1 400 1 500 m 3 /d. Haimilaan on lisäksi rakennettu kolme uutta pohjavesikaivoa, kaivot K15 K17, jotka toimivat varavedenottokaivoina. Haimilan kaivoalue ei ole vahvistetun kaukosuojavyöhykkeen piirissä. Pohjavesiesiintymä vastaa 60 prosenttia koko Kymenlaakson alueen käytössä olevista pohjavesivarannoista ja on sijaintinsa ja välittömän hyödynnettävyytensä vuoksi erityisen tärkeä. Alueelta saatavaa pohjavesi- ja tekopohjavesimäärää ei ole taloudellisesti korvattavissa muusta pohjavesimuodostumasta. Kuivalan tekopohjavedenottamoiden ympärille esitetään muodostettavaksi 5,99 km 2 laajuinen suojavyöhyke, joka jakautuu seuraavasti: 1. Vedenottamo- ja imeytysalueet (= pohjavesi- ja tekopohjavesikaivojen lähialueet sekä imeytysalueet) 2. Suoja-alue. Lähisuojavyöhykenimitys ja -rajaus ehdotetaan poistettavaksi, koska sillä ei ole tässä tapauksessa selkeätä hydrogeologista perustetta. Vastaavasti kaukosuojavyöhyke ehdotetaan nimettäväksi Kuivalan tekopohjavesilaitoksen suoja-alueeksi.
6 Vedenottamoalueet perustetaan yksittäisten kaivojen ympärille. Niiden laajuus on 400 m 2 / kaivo (20 m x 20 m). Vedenottamoalueet esitetään perustettavaksi kaivojen K1 K17 ympärille. Vedenottamoalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 6 800 m 2. Kuivalan laitosalueella olevien imeytysalueiden pinta-ala 0,28 km 2. Imeytysalueet on aidattu ja lukittu. Laitosalueen ulkopuolella, kaivon K5 pohjoispuolella sijaitsevan imeytysalueen pinta-ala on 2 470 m 2. Suoja-alueen pinta-ala on 5,70 km 2 (poisluettu vedenottamo- ja imeytysalueet). Suoja-aluemääräykset Hakemukseen on liitetty seuraava esitys suoja-aluemääräyksiksi: 1. Alueelle ei saa perustaa uusia ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentissa mainittuja laitoksia, tehtaita tai toimintoja. 2. Alueelle ei saa perustaa kaatopaikkoja. 3. Alueella on kielletty valtioneuvoston päätöksessä 342/2009 lueteltujen myrkyllisten aineiden käsittely ja varastointi lukuun ottamatta pohjaveden suojalaittein varustettuja tilakohtaisia varastoja tai säiliöitä. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus kustannuksellaan tarkastaa rakennetut varastot. 4. Alueella on kielletty jätteen, saastuneen maan tai saastuneen veden laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen, käsittelyyn ja puhdistamiseen tarkoitettu toiminta. 5. Alueella on kielletty uusien golfkenttien rakentaminen. 6. Väkilannoitteiden liikakäyttö pelto- ja puutarhaviljelyksessä sekä metsänhoidossa on kielletty. Typpilannoitteiden osalta tulee noudattaa, mitä valtioneuvoston asetuksessa 931/2000 on määrätty. 7. Torjunta-aineiden osalta alueella saa käyttää vain Elintarviketurvallisuusviraston listauksen Valmisteet, joiden käyttö pohjavesialueella on sallittua mukaisia torjunta-aineita. 8. Eläinten laiduntaminen on kiellettyä 20 m lähempänä talousvesikaivoja ja lähdelammikoita. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus kustannuksellaan aidata ko. alueet sekä ohjata ojittamalla tai pengertämällä kaivojen ja lammikoiden ympäriltä pintavedet siten, että niitä ei pääse valumaan lammikoihin tai kaivoihin. 9. Karjasuojien lanta- ja virtsasäiliöissä on oltava varastointitilaa vähintään 12 kuukauden varastointiaikaa varten. Lannan ja virtsan varastointitilojen ja säiliöiden sekä lantakourujen tulee olla vesitiiviitä. Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellaisia, ettei lannan ja virtsan varastointitilan tyhjennyksen ja lannan ja virtsan siirron aikana tapahdu vuotoja. Lantapatteria ei saa sijoittaa suoja-vyöhykkeelle. Säilörehusäiliöt on varustettava tiiviillä pohjilla. Säilörehun valmistuksessa syntyvä puristusneste on otettava talteen ja varastoitava tiiviissä säiliössä. 10. Alueella ei saa käyttää masuunikuonaa, lentotuhkia, jätevettä, jätevesilietettä, lietelantaa, lantaa tai virtsaa kasteluun, sadetukseen,
lannoittamiseen, maanparannukseen, lumensulatukseen tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen. 11. Uusien asuin- ja teollisuuskiinteistöjen tulee vesihuoltolain 10 :n mukaisesti liittyä kunnalliseen viemäriverkostoon ja sadevesiviemäriin, mikäli ne sijaitsevat vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella. Pihoilta kerääntyvät vedet on johdettava kunnalliseen sadevesiviemäriin. 12. Jätevesien maahan imeyttäminen on alueella kielletty. Jo rakennettujen rakennusten osalta on jätevesijärjestelmät kiinteistön omistajan kustannuksella saatettava tämän määräyksen mukaiseen kuntoon vuoteen 2014 mennessä. Alueelle rakennettavien rakennusten jätevedet ja hajajätevesiasetuksen 542/2003 mukaan muutettavien jätevesijärjestelmien vedet on johdettava tiiviiseen umpisäiliöön tai tiiviissä viemärissä suoja-alueen ulkopuolelle. 13. Teollisuus- ja varastoalueiden korttelien asfaltoitavilta liikenne- ja paikoitusalueilta kerääntyvät vedet on johdettava sadevesiviemäriin ja piha-alueet on tarvittaessa varustettava öljynerotuskaivoin. 14. Öljytuotteiden tankkaus- ja säiliöalueet on tehtävä alustaltaan tiiviiksi ja pinta- ja sadevedet on niiltä johdettava öljynerotuskaivon kautta sadevesiviemäriin. 15. Alueelle ei saa sijoittaa maanalaisia öljy- tai polttoainesäiliöitä. Rakennettavat tai uusittavat kiinteistökohtaiset säiliöt on sijoitettava omistajan kustannuksella rakennuksen sisätilaan tai maan päälle katettuun suoja-altaaseen. Öljysäiliöt tulee sijoittaa ja suoja-altaat mitoittaa siten, että niiden rikkoutuessa öljy ei pääse maaperään ja siten, että niiden kunto myös siirtoputkiston osalta voidaan tarkistaa. Kiinteistön omistajan tulee tarkistuttaa maanalaisten öljysäiliöiden kunto voimassa olevien määräysten mukaan. 16. Hakijalla on oikeus kustannuksellaan tarkastaa suojavyöhykkeellä olevia vanhoja öljy- ja polttoainesäiliöitä, mutta vastuu säiliöistä on kiinteistön omistajalla. 17. Alueella ei saa pitää väliaikaisia suojaamattomia öljysäiliöitä, mikäli niitä ei ole varustettu niiden tilavuutta vastaavalla suoja-altaalla, katoksella, ylitäytön estimellä ja lukolla. Tankkaus tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla, josta öljy ei pääse imeytymään maaperään. 18. Öljytuotteiden ja muiden pohjavedelle vaarallisten aineiden johdot ja viemärit on varustettava Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymin suojarakentein, samoin näitä aineita käsittelevien tilojen lattiat on tehtävä tiiviiksi. 19. Alueelle ei saa rakentaa uusia yleisiä liikenneväyliä, ellei niiden vettä läpäisevällä maaperällä sijaitseviin luiskiin rakenneta sen hetkisen tietämyksen mukaan pohjavedelle varmimman suojan antavia suojauksia. Liikenneväylien sivuojat ja tiesuojauksista tulevat vedet on ohjattava suojavyöhykkeen ulkopuolelle turvalliseen paikkaan. Yleisillä teillä tarkoitetaan Tiehallinnon yleisiä teitä, kunnan katuja ja tiekuntien yksityisteitä. 20. Alueella on kielletty tiesuolojen, öljysoran tai muun tienpitoon liittyvien haitallisten aineiden varastointi. Tiehallinnon on käytettävä suojaamattomilla tieosuuksilla suolaa säästäviä menetelmiä. 21. Alueella on kielletty suolan käyttö pölynsidontaan. 7
22. Alueen tasauksiin ja täyttöihin saa käyttää vain puhtaita kivennäismaalajeja. 23. Alueelle ei saa perustaa yleisiä autojen pesupaikkoja eikä leiriytymisalueita ilman Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymiä suojalaitteita. 24. Sellaisten maaleikkausten tai kaivantojen tekemisestä ja lammikoiden syventämisestä, joista saattaa aiheutua uhkaa pohjavedelle, on hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä ilmoitettava Kaakkois- Suomen ELY-keskuksen lisäksi Kymenlaakson Vesi Oy:lle. 25. Maa-ainesten ottamislupaa haettaessa on hakemuksen liitteenä olevan suunnitelman oltava ympäristöministeriön laatiman oppaan Maa-ainesten kestävä käyttö (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009) edellyttämää tasoa. Lupaa haettaessa on myös Kymenlaakson Vesi Oy:ltä pyydettävä lausunto. 26. Alueella tapahtuva myös alle 500 kiintokuutiometrin jäävä kotitarveotto tulee ilmoittaa kunnan valvontaviranomaiselle. 27. Alueelle ei saa perustaa hautausmaata. 28. Eläinraatojen hautaaminen alueella on kielletty. 29. Alueella on kielletty moottorikäyttöisille ajoneuvoille tarkoitettujen kilpailu- tai harjoitteluratojen rakentaminen. 30. Alueelle ei saa perustaa konevarastoja, autokorjaamoja, auto- ja metalliromuttamoja. 31. Rakennusten kellaritilat ja muut vastaavat rakenteet, mikäli ne ulotetaan pohjaveden pinnan alapuolelle, on tehtävä vesitiiviiksi. 32. Suojavyöhykkeellä sijaitsevien ojien ja purojen patoaminen tai muu veden vapaan virtauksen estäminen sekä pohjapatojen rakentaminen on kiellettyä. Maanomistajan on osaltaan, ja rajan kulkiessa ojan kohdalla, on maanomistajien yhteisesti vastattava ojan toimintakunnosta. 33. Hakijan tulee seurata alueen pohjaveden tilaa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Seurantaa varten Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus rakentaa, huoltaa ja ylläpitää suojavyöhykkeellä tarkkailun kannalta tarpeellisia rakenteita ja laitteita toisen maalla ja suorittaa niistä mittauksia sekä asentaa niihin tai niiden viereen maan päälle tarvittavia mittalaitteita. Vedenottamo- ja imeytysalueet 34. Vedenottamoalueet sekä mahdolliset uudet imeytysalueet saa tarpeellisin osin aidata. 35. Vedenottamoalueilla saa rakentaa vain veden ottamiseen ja käsittelemiseen sekä siihen liittyvään huoltoon tarvittavat rakennukset ja laitteet. 36. Pohjaveden ja raakaveden käsittely ja niitä varten tarvittavien kemikaalien ja muiden hoitoaineiden säilytyksen on tapahduttava tarkoitusta varten suunnitelluissa suojatuissa tiloissa niin, etteivät em. aineet pääse maaperään. 8
9 Ehdotus muiksi määräyksiksi 37. Kymenlaakson Vesi Oy:n on tarkoituksenmukaisella tavalla merkittävä suojavyöhykkeen rajat maastoon. 38. Kymenlaakson Vesi Oy:n tulee päätöksen saatuaan viipymättä tiedottaa kirjallisesti asianomaisille maanomistajille suojavyöhykkeen rajoista sekä määräyksistä. 39. Kymenlaakson Vesi Oy:n on viivytyksettä korvattava kullekin asianomaiselle oikeudenomistajalle suojavyöhykkeellä suorittamistaan pohjaveden suojaamistoimenpiteistä aiheutuva mahdollinen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, ellei oikeudenomistajan kanssa toisin sovita. Mikäli vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen suuruudesta ei päästä sopimukseen, tulee asia Kymenlaakson Vesi Oy:n toimesta viipymättä saattaa aluehallintoviraston ratkaistavaksi. 40. Mikäli suoja-aluemääräyksistä aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota nyt ei ole edellytetty ja josta ei voida sopia, on Kymenlaakson Vesi Oy:n saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi. 41. Jos suojavyöhykkeen rajojen tai määräysten muuttaminen on tarpeellista olosuhteiden tai vedenottojärjestelyjen muuttumisen vuoksi tai muusta syystä, on luvan haltijan saatettava asia hakemuksella aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Korvaukset Hakija on katsonut, että suojavyöhykerajausten ja suoja-aluemääräysten muutoksista ei ennalta arvioiden aiheudu kenellekään korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. ASIAN KÄSITTELY ALUEHALLINTOVIRASTOSSA Hakemuksesta kuuleminen Kuulutus Lisätiedoksianto Aluehallintovirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Kouvolan kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 27.9.2010. Kuulutus on erikseen lähetetty tiedoksi asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. Aluehallintovirasto on varannut vesilain 16 luvun 19 :n mukaisesti eräille kiinteistönomistajille tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 6.10.2011. Muistutukset ja vaatimukset 1) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut, että nykyiset voimassa olevat suoja-aluemääräykset ovat lainsäädännön muuttamisesta johtuen pääosin vanhentuneet. Tältä osin suoja-aluemääräysten muuttaminen ja ajantasaistaminen on perustel-
tua. Suoja-aluevarausten osalta ELY-keskuksella ei ole huomauttamista. Suoja-aluemääräyksistä ELY-keskus on esittänyt seuraavaa: 1. Määräyksessä 3 Kymenlaakson Vesi Oy:lle myönnettäväksi esitetty varastojen tarkastusoikeus (valvontaviranomaisen oikeudet) saattaa lainopillisesti muodostua hankalaksi toteuttaa. 2. Määräyksessä 9 lantapattereiden sijoittaminen suojavyöhykkeelle on kielletty. Vastaava kielto voisi koskea myös lanta- ja virtsasäiliöitä. 3. Kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon on annettu määräykset vesihuoltolain 10 :ssä. Vesihuoltolain määräyksiä ei ole tarpeen toistaa suoja-aluemääräyksissä. 4. Määräyksessä 12 on viitattu hajajätevesiasetukseen (542/2003). Asetuksessa esitettyjä määräaikoja/määräyksiä on esitetty muutettavaksi. Tältä osin pelkkä viittaus asetukseen on riittävä. 5. Määräys 18 esitetään muutettavaksi siten, että öljytuotteiden ja muiden pohjavedelle vaarallisten aineiden johdot ja viemärit on varustettava rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisten hyväksymällä tavalla. 6. Määräyksissä 19 ja 20 viittaukset tiehallintoon esitetään poistettaviksi vanhentuneina. Määräykseen 19 esitetään termiä valtion ylläpitämiä maanteitä ja määräykseen 20 vastaavasti tienpitäjä. Liikenneväylien pohjavesisuojauksia koskevassa määräyksessä 19 on esitetty ko. määräyksessä yleisillä teillä tarkoitettavan tiehallinnon yleisiä teitä, kunnan katuja ja tiekuntien yksityisteitä - tältä osin määräys on epämääräinen. Miksi tiekuntien yksityistiet olisivat eri asemassa kuin muut yksityistiet? Yksityisteiden liikennemäärät ovat alhaisempia ja samalla kyseisten teiden talvikunnossapito on vähäisempää, jolloin tiesuolauksen osalta yksityisteiden suojaustarpeet eivät ole verrattavissa esim. valtatie 6:n suolaustarpeeseen. ELY-keskuksen L-vastuualueen kantana on, että pohjavesisuojausten ulottaminen yksityisteille on kohtuuton vaatimus. Määräyksessä 20 esitetään, että tiehallinnon on käytettävä suojaamattomilla tieosuuksilla suolaa säästäviä menetelmiä. L-vastuualue on halunnut tuoda esille, että tieturvallisuuden ylläpitämiseksi joudutaan suolaa säästäviä menetelmiä, kuten kaliumformiaattia, käytettäessä riittävä tieturvallisuustaso yleensä varmistamaan suolankäytöllä. 7. Määräyksessä 23 ELY-keskuksen osalta viitataan kohtaan 3 (rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla). Lisäksi määräyksen sisältöä tulee tarkistaa. 10
8. Määräys 24 tulee muotoilla uudestaan. Esim. sellaisten maaleikkausten tai kaivantojen tekeminen tai lammikoiden syventäminen, joista saattaa aiheutua uhkaa pohjavedelle, on kielletty. 9. Määräyksessä 25 maa-aineksen ottaminen alueella tulee kieltää kokonaan. POSKI-projektissa (Pohjavesien suojelun kiviaineshuollon yhteensovittaminen, 2204) Utin pohjavesialue on luokiteltu maaainekseen ottoon soveltumattomaksi alueeksi. 10. Määräyksen 33 osalta esitetään, että suoja-aluesuunnitelmaan liitetään pohjaveden tarkkailuohjelma, minkä aluehallintovirasto käsittelee/hyväksyy vireillä olevan lupaprosessin yhteydessä. 2) Kouvolan kaupungin ympäristöpalvelut on ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa vedenottamoiden suoja-aluerajaukseen. Hakijan esittämien suoja-aluemääräysten johdosta ympäristöpalvelut on esittänyt seuraavat vaatimukset: 1. Määräykseen 1 esitetään lisättävän YSA 1 :n 2 momentissa mainitut toiminnot. Määräys 2 sisältyy määräykseen 1, sillä YSA 1 :n 1 momentin kohdassa 13 d mainittu toiminta on kaatopaikka. Määräys 2 on siten poistettava turhana. 2. Määräyksessä 3 mainittu Vnp 342/2009 on itse asiassa Vna 342/2009 ja annettu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen 1022/2006 muuttamisesta. Määräyksessä tulisi siten viitata suoraan muutettuun asetukseen 1022/2006 ja nimenomaan sen liitteen 1 kohtaan e. Kohdassa e on lueteltu pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen. Määräys 3 on epämääräinen ja tulee täsmentää millaisia suojalaitteita varastoilta ja säiliöiltä vaaditaan ja kuka asiaa valvoo. Määräys koskee myös polttoaineita, biosidejä, kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita. Lisäksi tulee selvittää, salliiko lainsäädäntö yrityksen suorittaa tarkastuksia toisten kiinteistöillä. Yritykselle ei voi antaa viranomaisen valtuuksia. 3. Määräys 4 sisältyy määräykseen 1, sillä YSA 1 :n 1 momentin kohdassa 13 on mainittu kyseiset toiminnat. Määräys 4 tulee tarpeettomana poistaa. 4. Määräyksen 5 sana uusien on turha, sillä alueella ei ole golfkenttiä. 5. Määräys 6 tulee ainakin maatalouden osalta tarpeettomana poistaa, sillä ko. asiat on määrätty suoraan lainsäädännössä ja maatalouden tukiehdoissa. 6. Määräykseen 7 tulee täsmentää, kuka asiaa valvoo. 7. Määräystä 8 tulee täsmentää siten, että siinä lukee, että Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus kustannuksellaan aidata laitumilla sijaitsevat ko. alueet. 8. Määräys 9 on lannan varastoinnin osalta suoraan nitraattiasetuksen 4 :stä ja se tulee siltä osin tarpeettomana poistaa. Mää- 11
räyksessä 9 tulee säiliörehusäiliöiden osalta täsmentää, kuka määräystä valvoo. 9. Koska määräyksessä 10 puhutaan lannasta, on lietelantaa turhaa mainita erikseen. Milloin määräyksessä mainittuja jätejakeita käytetään sadetukseen? Määräyksessä 10 tulee täsmentää, kuka määräystä valvoo. 10. Vesihuoltolain 11 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen 10 :ssä säädetystä liittymisvelvollisuudesta. Tällaisia vapautuksia on myönnetty myös suoja-alueelle. Tarkoittaako määräys 11, että myönnetyt vapautukset kumoutuisivat ja että kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei voisi enää jatkossa niitä myöntää? Koskisiko liittymisvelvollisuus myös kiinteistöjä, joissa on kantovesi tai jotka ovat muutoinkin peruskorjauksen tarpeessa? Nämä tiukennukset olisivat kohtuuttomia kiinteistöjen omistajille. Ympäristöpalveluilla ei ole tietoa siitä, että alueella olisi kunnallinen sadevesiviemäri. Konsultti lienee tarkastanut asian suoja-aluemääräyksiä laatiessaan. Ympäristöpalveluiden kanta on, että määräys on poistettava turhana. Jos määräys jää voimaan, tulee määritellä, kumpi on vahvempi, vesihuoltolaki vai suoja-aluemääräykset. 11. Koskeeko määräyksen 12 mukainen imeyttämiskielto myös kantovesiä eli YSL 103 :n mukaisia nk. pieniä jätevesimääriä? Ympäristöpalvelut katsoo, että näin ei voi olla. Määräyksen toinen lause on hajajätevesiasetuksesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta myöntää jatkoaikaa jätevesijärjestelmän rakentamiselle vuoden 2014 jälkeen mm. sosiaalisin perustein. Lisäksi eduskunnassa on käsiteltävänä YSL:n muutos, joka vapauttaa vuoden 2012 alkuun mennessä 68 vuotta täyttäneet jätevesijärjestelmän parantamisesta. Onko tarkoituksena, että jatkoaikaa ei voisi myöntää eikä vanhuksia vapauttaa järjestelmän rakentamisesta. Ympäristöpalvelut vaatii, että määräyksen 12 toinen lause on poistettava. Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 12. Tarkoitetaanko määräyksen 13 sadevesiviemäriin johtamisella kunnallista sadevesiviemäriä (onko?). Kiinteistön omaan sadevesiviemäriin johtamisesta ei ole tarpeen antaa määräystä, paitsi jos vedet tulee johtaa öljynerotuskaivon kautta. Määräyksessä on täsmennettävä, milloin öljynerotuskaivo vaaditaan. Tarkoitetaanko piha-alueilla kaikkia piha-alueita vai ainoastaan teollisuus- ja varastoalueiden korttelien piha-alueita? Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 13. Koska suoja-alueelle ei saa perustaa YSA 1 :ssä tarkoitettua toimintaa, koskee määräys 14 ilmeisesti lämmitysöljy- ja koneiden tankkaukseen käytettäviä säiliöitä. Koskeeko määräys vain uusia vai myös jo olemassa olevia säiliöitä? Määräys on päällekkäinen määräyksen 3 kanssa ja nämä tulisi yhdistää. Onko sadevesiviemäriä? Ympäristöpalvelut katsoo, että öljysäiliöille tulisi vaatia suoja-altaat, joiden tiiveysvaatimus tulee antaa 12
näissä määräyksissä. Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 14. Määräysten 14 ja 15 suhdetta tulee selkeyttää. Koskeeko määräys 14 vain vanhoja säiliöitä ja 15 uusia? Koskevatko molemmat kokonaisuudessaan sekä lämmitys- että polttoainesäiliöitä. Määräys maanalaisten säiliöiden tarkastuksesta on mainittu lainsäädännössä ja se tulee poistaa turhana. Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 15. Ennen määräyksen 16 antamista tulee selvittää, salliiko lainsäädäntö yrityksen suorittaa tarkastuksia toisten kiinteistöillä. Kuka voi antaa määräyksiä tarkastusten johdosta? 16. Määräyksen 17 osalta ympäristöpalvelut pitää kohtuuttomana sitä, että väliaikaisia säiliöitä varten tulee rakentaa kiinteitä rakennelmia. Katoksen sijaan voitaisiin vaatia, että sadeveden pääsy suoja-altaaseen tulee olla estetty. Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 17. Määräyksessä 18 tulee tarkemmin määritellä, millaisia johtojen ja viemäreiden suojarakenteiden on oltava sekä millainen lattia täyttää tiiveysvaatimuksen. Määräys 18 on päällekkäinen määräysten 3, 14 ja 15 kanssa. Koskeeko määräys myös olemassa olevia rakenteita? 18. Määräys 19 on kohtuuton tiekuntien yksityisteille ja muillekin teille, jotka tehdään päällystämättöminä ja vain vähäiseen käyttöön. Määräystä annettaessa tulee miettiä, pitäisikö itse tiepohjallekin vaatia pohjavesisuojauksia. Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 19. Määräyksessä 21 tulee täsmentää, tarkoitetaanko suolalla yksinomaan kalsiumkloridia. Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 20. Määräys 23 on epäselvä leiriytymisalueiden osalta. Tarkoitetaanko leiriytymisalueilla ulkoilulain 18 ja 25 :n mukaisia vai myös tätä pienempiä leirintäalueita. Kouvolassa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii kunnan leirintäalueviranomaisena ja hyväksyy em. pykälien mukaiset ilmoitukset leirintäalueista. Määräyksessä tulee täsmentää, mitä leirintäalueiden suojalaitteilla tarkoitetaan ja ulkoilulain 18 ja 25 :n mukaisilla leirintäalueilla suojalaitteiden tulee olla kunnan leirintäalueviranomaisen hyväksyttävissä. 21. Määräyksessä 24 on kiellettävä sellaiset maansiirtotyöt, joista saattaa aiheutua riskiä pohjavedelle. Määräyksessä on eriteltävä tarkemmin, minkälaiset työt kyseistä riskiä aiheuttavat. 22. Määräyksen 25 osalta vaaditaan, että maa-aineslupaa edellyttävä maa-ainesten otto on kiellettävä alueella kokonaan. 23. Määräyksessä 28 tulee mainita, kuka asiaa valvoo. 24. Määräyksen 29 kielto rakentaa ulkona sijaitsevia moottoriurheiluratoja sisältyy lupamääräykseen 1. Lisäksi maastoliikennelain 30 :n mukaan kunnan ympäristösuojeluviranomainen voi myöntää luvan kilpailuihin ja harjoituksiin. Määräyksessä tulee täsmentää kuka kieltoa valvoo. 13
25. Määräyksessä 30 mainitut romuttamot sisältyvät lupamääräykseen 1. Määräyksessä on mainittava, kuka asiaa valvoo. 3) Finavia Oyj on todennut, että hakemuksessa esitetty suoja-alue sijaitsee osittain Utin lentoaseman alueella. Finavia Oyj omistaa suojaalueella sijaitsevan Kiitotie nimisen kiinteistön, kiinteistötunnus 286-433-1-362. Kiinteistö sijoittuu ehdotetun suoja-alueen lounais- ja eteläosaan. Finavian omistama kiinteistö rajautuu valtatie 6:n reunaan luoteessa ja koillisessa. Kiinteistön luoteisosassa sijaitsee siviililentoliikennettä palvelevia toimintoja ja rakennuksia. Kyseiset toiminnot sijaitsevat osittain nykyisellä suoja-alueella ja suoja-alueen välittömässä läheisyydessä. Kyseisen alueen sijainti valtatie 6:n läheisyydessä on erittäin tärkeä lentoaseman kehittymisen kannalta. Alue on kaavoitettu lentoliikenteen alueeksi ja alueelle voidaan sijoittaa lentoliikennettä palvelevaa tuotantoa. Finavia on vaatinut, että suoja-alueen rajaus ei saa rajoittaa lentoaseman kehittymistä. Finavia on katsonut, että suoja-alueen käyttörajoitusten ja määräysten ulottaminen lentoaseman alueelle on tarpeetonta. Lentoaseman pitäminen on ympäristönsuojelulain mukaista toimintaa ja Utin lentoasemalle on myönnetty ympäristölupa 30.11.2005 (Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös nro 129/05/1). Ympäristöluvassa on annettu määräyksiä mm. maaperän ja pinta- ja pohjaveden pilaantumisen estämiseksi. Lisäksi useat käyttörajoituksissa mainitut toiminnot ovat myös ympäristöluvan varaisia, jolloin pohjaveden suojeluun liittyvät määräykset tulevat annettaviksi toimintojen omissa lupamenettelyissä. Mikäli suoja-alueen käyttörajoitukset ulotetaan lentoliikennealueeksi kaavoitetulle alueelle, Finavia vaatii, että suoja-aluetta koskevissa rajoituksissa ja määräyksissä huomioidaan seuraavat seikat: Määräys 13. Lentoasema-alueen hulevesien johtamisesta on annettu määräyksiä lentoaseman ympäristöluvassa. Ympäristöluvassa on hyväksytty, että kiitotieltä, asematasoilta jne. vedet voidaan johtaa myös avo-ojiin. Suoja-alueen läheisyydessä sijaitsevien siviililentoliikenteen asematason hulevedet johdetaan öljynerottimen ja varoaltaan kautta avo-ojaan. Finavia on vaatinut, että määräys hulevesien johtamisesta sadevesiviemäriin ei koske lentoaseman aluetta. Määräys 17. Finavian käsityksen mukaan yleisesti käytössä olevat väliaikaiset öljysäiliöt on varustettu suoja-altaalla, mutta säiliöiden siirrettävyydestä johtuen niitä ei ole varustettu katoksella ja vaatimus katoksesta ei ole tarkoituksenmukainen. Määräys 19. Finavian näkemyksen mukaan lentoliikennealueeksi kaavoitetulla alueella olevia teitä ei luokitella yleisiksi teiksi. Täten Finavia on vaatinut, että määräyksen mukaiset teiden luiskien suojaus- ja vesi- 14
en johtamisvaatimukset eivät koske mm. Finavian omistamia maaalueita. Määräys 20. Finavia on vaatinut, että alueelle voidaan perustaa ajoneuvojen sekä ilma-alusten varasto- ja korjaamotoimintaa, mikäli toiminta tapahtuu asianmukaisesti uusimpien määräysten mukaisesti rakennetuissa rakennuksissa. Suunnittelussa voidaan huomioida maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämiseksi tarvittavat rakenteet ja toimenpiteet. Määräys 30. Finavia on vaatinut, että kyseinen määräys ei koske kiitoteiden liukkaudentorjuntaan tai muuhun vastaavaan toimintaan liittyvien aineiden varastointia. Finavia on katsonut, että alueella voidaan sallia tiesuolojen yms. aineiden varastointi, mikäli varastointi toteutetaan tarkoituksenmukaisin suojarakentein varustettuna, esim. suoja-altaissa. Määräykset 33 ja 37. Pohjaveden tarkkailuun liittyvien rakenteiden ja laitteiden sijoituksessa sekä suojavyöhykkeen rajojen maastoon merkitsemisessä on huomioitava lentoaseman ja kiitotien läheisyys sekä näistä aiheutuvat rajoitukset rakenteiden ja laitteiden sijoittamiselle. Lisäksi lentoasema-alue on aidattu alue, jolla toimiminen ja kulkeminen on rajoitettua. 4) Pajumäen Vesi -yhtiö on huomauttanut, että hakemusasiakirjojen liite 6 (Suojavyöhykkeen yksityiskaivot) ei sisältänyt suoja-alueen läheisyydessä olevaa Pajumäen Vesi yhtiön kaivoa, vaikka se on hyvin lähellä suoja-aluetta. Pajumäen Vesi on vaatinut, että veden saannin turvaaminen tulee ottaa huomioon siten, että vesioikeuden päätöksessä nro 55/Va II/87 annettu määräys A 8) jää edelleen voimaan. 15 Hakijan selitys Hakija on antanut selityksen muistutusten ja vaatimusten johdosta. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Aluehallintovirasto muuttaa Itä-Suomen vesioikeuden 3.7.1987 antamaan päätökseen nro 55//Va II/87 sisältyvät Kuivalan tekopohjavesilaitoksen suoja-aluemääräykset ja laajentaa tekopohjavesilaitokselle määrättyä suoja-aluetta hakemukseen liitetyn 26.1.2010 päivätyn suunnitelmapiirustuksen (mittakaava 1:12 500) mukaisesti Kouvolan kaupungissa. Suoja-alue käsittää vedenottamo- ja imeytysalueet sekä suojavyöhykkeen. Tällä päätöksellä vahvistettavan suoja-alueen sijainti ja laajuus ilmenee päätöksen liitteenä olevasta liitekartasta 2 ja sillä sijaitsevat tilat on sanottu päätöksen liitteenä 3 olevassa kiinteistöluettelossa. Suoja-aluemääräysten muuttamisesta ja suoja-alueen laajentamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu kenellekään korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä.
Suoja-alueella on noudatettava seuraavia alueen käyttöä koskevia määräyksiä, ellei aluehallintovirasto erikseen myönnä lupaa poiketa niistä tai ympäristönsuojelulain mukaisen lupa-asian yhteydessä myönnetä niistä poikkeusta. 16 Suoja-aluemääräykset Suojavyöhyke 1) Alueelle ei saa perustaa uusia ympäristönsuojeluasetuksen 1 :ssä mainittuja laitoksia, tehtaita tai toimintoja. Kielto ei koske edellä mainitussa pykälässä tarkoitettua toimintaa, joka liittyy tekopohjavesilaitoksesta otettavan veden jälkikäsittelyyn. 2) Alueella on kielletty valtioneuvoston asetuksen nro 1022/2006 (muutettu asetuksella 342/2009) liitteessä 1 lueteltujen myrkyllisten aineiden käsittely ja varastointi lukuun ottamatta pohjaveden suojalaittein varustettuja tilakohtaisia varastoja tai säiliöitä. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus kustannuksellaan tarkastaa jo rakennetut varastot ja säiliöt. 3) Alueella on kielletty golfkenttien rakentaminen. 4) Väkilannoitteiden liiallinen käyttö pelto- ja puutarhaviljelyksessä sekä metsänhoidossa on kielletty. Typpilannoitteiden osalta tulee noudattaa, mitä valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) on säädetty. 5) Torjunta-aineina alueella saa käyttää vain Elintarviketurvallisuusviraston listan Valmisteet, joiden käyttö pohjavesialueella on sallittua mukaisia torjunta-aineita. 6) Eläinten laiduntaminen on kiellettyä 20 m lähempänä talousvesikaivoja ja lähdelammikoita. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus kustannuksellaan aidata laitumilla sijaitsevat ko. alueet sekä ohjata ojittamalla tai pengertämällä kaivojen ja lammikoiden ympäriltä pintavedet siten, että niitä ei pääse valumaan lammikoihin tai kaivoihin. 7) Karjasuojien lanta- ja virtsasäiliöissä on oltava varastointitilaa vähintään 12 kuukauden varastointiaikaa varten. Lannan ja virtsan varastointitilojen ja säiliöiden sekä lantakourujen tulee olla vesitiiviitä. Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellaisia, ettei lannan ja virtsan varastointitilan tyhjennyksen ja lannan ja virtsan siirron aikana tapahdu vuotoja. Lantapatteria ei saa sijoittaa suoja-vyöhykkeelle. Säilörehusäiliöt on varustettava tiiviillä pohjilla. Säilörehun valmistuksessa syntyvä puristusneste on otettava talteen ja varastoitava tiiviissä säiliössä. 8) Alueella ei saa käyttää masuunikuonaa, lentotuhkaa, jätevettä, jätevesilietettä, lietelantaa, lantaa tai virtsaa kasteluun, sadetukseen, lannoittamiseen, maanparannukseen, lumensulatukseen tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen.
17 9) Uusien asuin- ja teollisuuskiinteistöjen tulee vesihuoltolain 10 :n mukaisesti liittyä kunnalliseen viemäriverkostoon ja sadevesiviemäriin, mikäli ne sijaitsevat vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella. 10) Alueelle rakennettavien rakennusten jätevedet on johdettava tiiviiseen umpisäiliöön tai tiiviissä viemärissä suoja-alueen ulkopuolelle. Jo rakennettujen rakennusten osalta on jätevesijärjestelmät kiinteistön omistajan kustannuksella saatettava Valtioneuvoston talousvesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla antaman asetuksen (209/2011) mukaiseen kuntoon noudattaen tuossa asetuksessa annettuja määräaikoja. 11) Teollisuus- ja varastoalueiden korttelien asfaltoitavilta liikenne- ja paikoitusalueilta kerääntyvät vedet on johdettava sadevesiviemäriin ja piha-alueet on tarvittaessa varustettava öljynerotuskaivoin. 12) Olemassa olevien öljytuotteiden tankkaus- ja säiliöalueet on rakennettava alustaltaan tiiviiksi ja pinta- ja sadevedet on niiltä johdettava tiiviissä sadevesiviemärissä suoja-alueen ulkopuolelle. 13) Alueelle ei saa sijoittaa maanalaisia öljy- tai polttoainesäiliöitä. Rakennettavat tai uusittavat kiinteistökohtaiset säiliöt on sijoitettava omistajan kustannuksella rakennuksen sisätilaan tai maan päälle katettuun suojaaltaaseen. Öljysäiliöt tulee sijoittaa ja suoja-altaat mitoittaa siten, että niiden rikkoutuessa öljy ei pääse maaperään ja siten, että niiden kunto myös siirtoputkiston osalta voidaan tarkistaa. Kiinteistön omistajan tulee tarkistuttaa maanalaisten öljysäiliöiden kunto voimassa olevien säännösten mukaan. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus kustannuksellaan tarkastaa suojavyöhykkeellä olevat vanhat öljy- ja polttoainesäiliöt, mutta vastuu säiliöistä on kiinteistön omistajalla. 14) Alueella ei saa pitää väliaikaisia öljysäiliöitä, mikäli niitä ei ole varustettu niiden tilavuutta vastaavalla suoja-altaalla, ylitäytön estimellä ja lukolla. Sadeveden pääsy suoja-altaaseen on estettävä. Tankkaus tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla, josta öljy ei pääse imeytymään maaperään. 15) Öljytuotteiden ja muiden pohjavedelle vaarallisten aineiden johdot ja viemärit on varustettava rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisten hyväksymällä tavalla. 16) Alueelle ei saa rakentaa uusia yleisiä liikenneväyliä, ellei niiden vettä läpäisevällä maaperällä sijaitseviin luiskiin rakenneta sen hetkisen tietämyksen mukaan pohjavedelle varmimman suojan antavia suojauksia. Liikenneväylien sivuojat ja tiesuojauksista tulevat vedet on ohjattava suojavyöhykkeen ulkopuolelle turvalliseen paikkaan. Yleisillä liikenne-
Vedenottamo- ja imeytysalueet väylillä tarkoitetaan valtion ylläpitämiä maanteitä ja kunnan ylläpitämiä katuja. 17) Alueella on kielletty tiesuolojen, öljysoran tai muiden tienpitoon liittyvien pohjavedelle haitallisten aineiden varastointi. Tienpitäjän on käytettävä suojaamattomilla tieosuuksilla suolaa säästäviä menetelmiä. 18) Alueella on kielletty suolan käyttö pölynsidontaan. 19) Alueella saa tasauksiin ja täyttöihin käyttää vain puhtaita kivennäismaalajeja. 20) Alueelle ei saa perustaa yleisiä autojen pesupaikkoja eikä leiriytymisalueita ilman kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymiä suojalaitteita. 21) Sellainen maaleikkausten tai kaivantojen tekeminen ja lammikoiden syventäminen, joista aiheutuu uhkaa pohjavedelle, on kielletty. Muissa tapauksissa on mainituista toimenpiteistä hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä ilmoitettava Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle ja Kymenlaakson Vesi Oy:lle. 22) Alueella tapahtuvasta maa-ainesten otosta kotitarvekäyttöön tulee ilmoittaa hyvissä ajoin ennen ottamisen aloittamista kunnan valvontaviranomaiselle. 23) Alueelle ei saa perustaa hautausmaata. 24) Eläinraatojen hautaaminen alueella on kielletty. 25) Alueelle ei saa perustaa konevarastoja, autokorjaamoja eikä auto- ja metalliromuttamoja. 26) Rakennusten kellaritilat ja muut vastaavat rakenteet, mikäli ne ulotetaan pohjaveden pinnan alapuolelle, on tehtävä vesitiiviiksi. 27) Suoja-alueella sijaitsevien ojien ja purojen patoaminen on kiellettyä. 28) Suoja-alueen pohjaveden tilan seurantaa varten Kymenlaakson Vesi Oy:llä on oikeus rakentaa, huoltaa ja ylläpitää suoja-alueella tarkkailun kannalta tarpeellisia rakenteita ja laitteita toisen maalla ja suorittaa niistä mittauksia sekä asentaa niihin tai niiden viereen maan päälle tarvittavia mittalaitteita. Toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava kiinteistön omistajalle. 29) Vedenottamoalueet sekä mahdolliset uudet imeytysalueet saa tarpeellisin osin aidata. 18
30) Vedenottamoalueille saa rakentaa vain veden ottamiseen ja käsittelemiseen sekä siihen liittyvään huoltoon tarvittavia rakennuksia ja laitteita. 31) Pohjaveden ja raakaveden käsittely ja niitä varten tarvittavien kemikaalien ja muiden hoitoaineiden säilytyksen on tapahduttava tarkoitusta varten suunnitelluissa suojatuissa tiloissa niin, etteivät em. aineet pääse maaperään. 19 Muut määräykset 32) Kymenlaakson Vesi Oy:n on tarkoituksenmukaisella tavalla merkittävä suojavyöhykkeen rajat maastoon. 33) Kymenlaakson Vesi Oy:n tulee päätöksen saatuaan viipymättä tiedottaa kirjallisesti asianomaisille maanomistajille suojavyöhykkeen rajoista sekä määräyksistä. 34) Kymenlaakson Vesi Oy:n on viivytyksettä korvattava kullekin asianomaiselle oikeudenomistajalle suojavyöhykkeellä suorittamistaan pohjaveden suojaamistoimenpiteistä aiheutuva mahdollinen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, ellei oikeudenomistajan kanssa toisin sovita. Mikäli korvauksesta ei päästä sopimukseen, tulee Kymenlaakson Vesi Oy:n viipymättä saattaa asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Mikäli suoja-aluemääräyksistä aiheutuu muu sellainen vahinko, haitta ja muu edunmenetys, jota nyt ei ole ennakoitu ja josta ei voida sopia, on Kymenlaakson Vesi Oy:n saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi. 35) Jos suojavyöhykkeen rajojen tai määräysten muuttaminen on tarpeellista olosuhteiden tai vedenottojärjestelyjen muuttumisen vuoksi tai muusta syystä, on luvan haltijan saatettava asia hakemuksella aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Perustelut Kuivalan tekopohjavesilaitos tuottaa tekopohjavettä Kotkan, Haminan ja Kouvolan kaupunkien alueille. Tekopohjaveden raakavetenä käytetään Haukkajärven pintavettä, joka imeytetään Kuivalan harjulla sijaitseviin 18 imeytysaltaaseen. Muodostunut pohja- ja tekopohjavesi pumpataan neljästätoista kaivosta (K1 K14), joista kaivot K12 K14 ovat pohjavesikaivoja. Lisäksi Haimilan kaivoalueella on kolme varakaivoa (K15 K17). Itä-Suomen vesioikeus on myöntänyt Kuivalan tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen luvan sekä määrännyt sille suoja-alueen 3.7.1987 antamallaan päätöksellä nro 55/Va II/87. Edellä mainittua lupaa on muutettu Itä- Suomen vesioikeuden 21.6.1990 antamalla päätöksellä nro 43/I/90 ja 14.9.1995 antamalla päätöksellä nro 52/95/1, jolla on myönnetty lupa kaivojen 10 ja 11 rakentamiseen sekä laajennettu tekopohjavesilaitoksen suoja-aluetta. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on muuttanut päätöstä nro 55/Va II/87 30.5.2000 antamallaan päätöksellä nro 30/00/2 ja myöntänyt
luvan kaivojen 12 ja 13 rakentamiselle. Lisäksi se on muuttanut 7.11.2001 antamallaan päätöksellä nro 59/01/1 päätöstä nro 55/Va II/87 ja myöntänyt luvan kaivon K14 rakentamiseen. Kuivalan tekopohjavesilaitoksen voimassa oleva suoja-aluerajaus päättyy kaivon K12 itäpuolelle. Kaivo K13 ei ole vahvistetun suoja-aluerajauksen sisällä. Haimilan kaivoalue, joka sijaitsee noin 4 km päässä Kuivalan tekopohjavesilaitoksen alueesta, toimii tekopohjavesilaitoksen lisävesilähteenä. Haimilaan rakennetut kaivot K14 K17 eivät ole nykyiseen suojaaluerajaukseen kuuluvia. Kaivo K14 on rakennettu ja käytössä, kaivot K15 K17, joihin on rakennettu siiviläputkiosuudet toimivat varavedenottokaivoina. Kuivalan tekopohjavesilaitos palvelee suuren kuluttajajoukon talousveden saantia ja laitoksessa hyödynnettävän pohjaveden suojaaminen ja sen puhtauden säilyttäminen on siten tärkeän tarpeen vaatimaa. Aiemmilla päätöksillä vahvistettu suoja-alue ei koske Haimilan kaivoaluetta, joka turvaa tekopohjavesilaitoksen veden saantia. Voimassa olevat suojaaluemääräykset ovat muun muassa lainsäädännön muuttumisen vuoksi ja alueella vallitsevien olosuhteiden vuoksi vanhentuneet. Aluehallintovirasto katsoo tämän vuoksi tarpeelliseksi laajentaa tekopohjavesilaitoksen suojaalueen käsittämään myös Haimilan alueen ja muuttaa suojaaluemääräykset tämän päätöksen mukaisiksi. Maa-ainesten ottoa ei ole katsottu tarpeelliseksi kieltää tässä yhteydessä, koska alueella harjoitettava soranotto edellyttää maa-aineslain mukaista lupaa ja soranoton sallittavuus ratkaistaan kussakin tapauksessa erikseen sanotun lain mukaisessa menettelyssä. Lainkohdat Vesilain (264/1961) 9 luvun 19 ja 20 (1391/2009) Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista Aluehallintovirasto ottaa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen vaatimukset huomioon suoja-aluemääräyksistä ilmenevällä tavalla enemmälti hyläten. Kunnan alueella valvontaviranomaisena toimii kunnan valvontaviranomainen sille lain mukaan kuuluvissa asioissa ja omalta osaltaan alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Tätä ei ole katsottu tarpeelliseksi mainita kussakin lupamääräyksessä erikseen. Finavian vaatimusten johdosta todetaan, että suoja-alueen rajautuminen tämän päätöksen mukaiseksi Utin lentokenttäalueen kohdalla perustuu alueen hydrogeologiaan ja vedenjakajan sijaintiin valtatie 6:n eteläpuolella. Lentokentän voimassa oleva ympäristölupa määrittää sen toimintaa koskevat ympäristönsuojelulain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet eikä sitä käsitellä tässä yhteydessä. Ajoneuvojen ja ilma-alusten varasto- ja korjaamotoimintaan liittyvät uudet rakenteet on mahdollista sijoittaa suoja-alueen ulkopuolelle ottaen huomioon suoja-alueen rajautumisen vain pienelle osalle lentokenttäaluetta. Ympäristönsuojelulain mukaisen lupa-asian yhteydessä voidaan myöntää poikkeus suoja-aluemääräyksistä. Tarkkailuun liittyvien 20