Työhön kuntoutuksen menneet ja nykyiset haasteet ja mahdollisuudet Kuntoutuspäivät 17. -18.3.2016 Marja Nevalainen Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö
Kuntoutuksella raajarikosta tasavertaiseksi työelämäkansalaiseksi Vaivaishuolto (1800-luku - 1900 luvun alku) Työhön kuntoutus (2010-luku) Hyvinvointipalveluja tarjoava yhteiskunta (1900-luvun puolivälin jälkeen)
Kuntoutuksen syntyhistoria hyväntekeväisyytenä (1800 luku) Uskonpuhdistuksen jälkeen muodostui vaivaishoidon periaateohjelma, jossa korostui köyhyys, raihnaisuus, turvattomuus tai joku muu seikka, joka esti henkilöä itseään hankkimasta elantoansa Raihnaisuuden ja vammaisuuden taustalla näkyi vahvasti syrjintä, sääli ja hyväntekeväisyys, jossa päävastuu oli kirkolla ja vapaaehtoistyötä tekevillä järjestöillä
Kuntoutuksen esivaiheet Kuntoutus sai alkunsa maailmalla ja Suomessa 1800-luvun loppupuolella kehittyen vaivaishuollosta ja köyhäinavusta tämän päivän kuntoutustoiminnaksi Valtion rooli vähäinen 1940-luvulle saakka Vammaisten lasten ja nuorten erityisopetus olivat kuntoutuksen ensimmäisiä muotoja Kuurojen koulu 1846 ja sokeain koulu 1865 Raajarikkoisten työkoulu 1890
Raajarikkoisten työkoulun perustaminen Vuonna 1889 perustettiin hyväntekeväisyystoimintana Raajarikkoisten auttamisyhdistys ( nykyinen nimi Vamlas). Yhdistyksen tavoitteena oli saada raajarikoille työkoulun kautta ammatti, jolla he voivat itsensä elättää ja toimia yhteiskuntaa hyödyttävässä työssä. Koulu aloitti toimintansa 1890 Raajarikoille suunnatut ammatit painottuivat käsityöammatteihin; ompelija, suutari, räätäli, kankaan kutoja jne.
Haasteet ja mahdollisuudet työkoulun toiminnassa Työkoulun oppilaat pelaamassa palloa koulun pihalla Ruumiin viat, vammat, virheasennot estivät työnteon/ Ortopedinen poliklinikka 1900, joka laajennettiin ortopediseksi sairaalaksi 1927 Opiskelijat tulivat eri puolilta Suomea / tarvittiin koulun yhteyteen Koulukoti ja lastenkoti (asuntola) (1904) Tekijä ja työ eivät kohdanneet/ Ammatin- ja tiedonvälitystoimisto 1934
Hyvinvointipalveluja tarjoava yhteiskunta rakentuu (1900-luvun puoliväli) Systemaattisemman kuntoutustoiminnan syntyyn oli eri sodilla suuri vaikutus. Invaliditilaa pyrittiin korjaamaan lääkärihoidoin, apuvälinein ja proteesein Invalidihuoltolaki pidettiin ensimmäisenä kuntoutuksen lakina 1947 Syntyi valtionohjauksella ja lainsäädännöllä palvelujärjestelmä: - Lääkintähuolto; mm. sairaanhoito, apuvälinehuolto - Työhuolto; mm. työhönsijoitustoiminta - Koulutus: mm. pohja- ja ammattikoulutus
Kuntoutuksen palvelujärjestelmän rakentaminen (1900 luvunpuoliväli) Yhteiskunnan tavoite oli saada kuntoutettua työkykyistä väkeä tuotantoon (mukaan myös siviili-invalidit, vammaiset) Sotainvalideille laadittiin oma työllisyyslaki säädettiin 1942 Vammaisuuden tavoitteisiin asetettiin yksilön toimintakyvyn lisääminen erityispalveluiden keinoin
Kuntoutus osaksi yleistä palvelujärjestelmää 1960-luvulla luotiin sosiaalivakuutus ja työvoimahallinto aloitti tarjoamaan kuntoutuspalveluita ja ammatinvalinnanohjausta vajaakuntoisille 1960-70 luvulla korostui vammaisten henkilöiden toimintaedellytysten lisääminen integroidulla tavalla eli yhdessä muun väestön kanssa järjestetyillä yleisillä palveluilla 1980-luvulla tuli vammaisten täysi osallistuminen ja tasa-arvo tavoitteeksi (VPL 1987). Samat mahdollisuudet kuin muulla väestöllä ja toimintakeinoina yleiset elin- ja toimintaympäristöt ja vaikutuskanavat
Kuntoutuksen ja kuntoutujan aseman parannuksia Kuntoutus integroitiin osaksi terveyspalveluita 1980 luku WHO:n Vammaisluokitus 1980 Uudet kuntoutuslait astuivat voimaan 1991. Laissa korostettiin ennaltaehkäisyä ja varhaiskuntoutusta ja kuntoutujan asemaa Vaikeavammaisten kuntoutus siirtyi Kelalle Laki kuntouttavasta työtoiminnasta tuli 2001 ja toi työllistämisen piiriin pitkäaikaissairaat ja sosiaalisesti vajaakuntoiset
Kuntoutuksen laajentumiskehitys (Härkäpään ja Järvikoski) 1. Yleinen laajentuminen; kuntoutettavien määrän ja varojen kasvu (1950-1960) 2. Sairaus- ja vammakäsityksen laajentuminen (1980) 3. Strateginen laajentuminen; ehkäisevät tavoitteet, tarkoituksenmukaisuus ja kannattavuus (1990) 4. Laadullinen laajentuminen; lääketieteellisistä kriteereistä sosiaalisiin tekijöihin (2000)
Yhteenveto (työhön) kuntoutuksen synnystä Kuntoutukseen on aina liittynyt työkuntoisuus yksilön hyvinvoinnin sekä yhteiskunnan ja työelämän hyödyn näkökulmasta Kuntoutuksen merkitys, vammaisten asema ja suhtautuminen vammaisiin on vaihdellut yhteiskunnassa eri aikakausina Hyvä taloudellinen tilanne ja työvoiman tarve ovat vaikuttaneet kuntoutukseen ja vammaisuuteen liittyviin asenteisiin positiivisesti Kun kuntoutuksella on saavutettu yhteiskuntaa hyödyttäviä vaikutuksia, siihen on suhtauduttu myönteisesti Kuntoutuksen paradigma on murroksessa ja etenee kohti asiakaslähtöisyyttä, asiakkaan aktiivisuutta ja osallistumista Kuntoutus tulee viedä kuntoutettavan arkielämään, työhön ja elinympäristöön
Kuntoutuksen nykytila työelämän näkökulmasta 1. Vammaisilla nuorilla edelleen haasteita päästä ammatillisten opintojen jälkeen työelämään Yhteiskunnan rakenteet ja työelämä ovat voimakkaassa murroksessa: Teknologia tuo mahdollisuuksia ja haasteita. Ammatteja poistuu ja uusia syntyy Nykyinen koulutustarjonta ei pysty vastaamaan uusiin ammatteihin Suorittava työ on siirtynyt halpamaihin Työn tekemisen muodot ovat muuttuneet; osa-aikatyö yms. Työnantajat eivät uskalla palkata vammaista työntekijää. Pelätään, että vammainen ei suoriudu hänelle osoitetusta ja sopeutetusta työtehtävästä Työvoimapalveluiden saatavuus heikentynyt ja ei aina palvele vammaisia. (Palkkatuki ja toimenpiteet heikentyneet) Tarjotaan herkästi työkokeiluja,-harjoittelua eli palkattomia toimenpiteitä Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys ovat kasvussa, työntekijällä ei mahdollisuutta näyttää osaamistaan
Kuntoutuksen nykytila palvelujärjestelmän näkökulmasta 2. Palvelujärjestelmä ei tue riittävän varhain, parhaalla mahdollisella tavalla ja yhdenvertaisesti työllistyjiä Työllistymistä tukevat palvelut ja kuntoutus pirstaleista kuntoutujan sekä toimijan näkökulmasta: Palvelut päällekkäisiä ja vastuujaot epäselviä Taustalla paljon erilaista lainsäädäntöä ja eri viranomaisia Palvelut vaihtelevat riippuen sairauden, vamman synnystä ja missä iässä se on saatu. Onko kyse eläkeläisestä vai työkyvyttömästä Toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja jakautuu eri lohkoihin, joilla jokaisella omat kriteerinsä. Kuntoutujan palvelut määrittyvät näiden kriteereiden perusteella hyvin erilailla Syntyy tulo-/kannustinloukkuja ja eriarvoisuutta Kuntoutuspalveluiden vaikuttavuutta tarkastellaan kriittisesti
Työhön kuntoutuksen nykytila 3. Kuntoutuksen menetelmät painottuvat vahvasti yksilön valmentamiseen ja kuntouttamiseen unohtaen työyhteisön Työyhteisöt ovat kulttuurisilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että muutos on vaikeaa ja toimintatapoja ei haluta muuttaa: Työantajat ja työyhteisöt eivät tiedosta vammaisen tai osatyökykyisen työpanoksen hyötyä, vaan näkevät uuden tulijan helposti uhkana Uuden työntekijän perehdytys nähdään taakkana Työyhteisöstä ei löydetä sopivia töitä tai olemassa olevia tehtäviä ei osata muotoilla uudelle työntekijälle sopivaksi Vammaisuus luo pelkoja ja ennakkoluuloja työyhteisössä Työkuntoutus tapahtuu muualla kuin työyhteisössä Työhönvalmentajan koulutus ja ammattikunta murroksessa ja heidän palveluaan ei osata käyttää riittävästi
Työhön kuntoutuksen nykytila 4. Työkyky nähdään helposti vain yksilön ominaisuutena Työkyky pitäisi nähdä yksilön, hänen työnsä ja ympäristön ominaisuutena: Työkyky nähdään sairautena ------ terveytenä Vammaisen, osatyökykyisen henkilön työmarkkinapotentiaali ei kohtaa työnantajan tarpeita Hyvä työkyky edellyttää tasapainon löytymistä työn ja tekijän voimavarojen suhteen sekä suhteessa koko työyhteisön muodostamaan työhön Moniulotteinen työkykymalli korostaa henkilön jaksamista, työn hallintaa sekä osallisuutta työyhteisössä Tarvitaan välineitä, joilla voidaan parhaalla mahdollisella tavalla kohdentaa ja suhteuttaa vammaisen, osatyökykyisen henkilön työkyky työn vaativuuteen ja työyhteisön tulokseen
Työhön kuntoutuksen mahdollisuudet 2010-luvulla Olemassa olevat keinot käyttöön. Eri hankkeissa kehitetyt hyvät ja innovatiiviset työllistymistä edistävät keinot ja käytännöt tulee koota yhteiseen tietopankkiin ja ottaa tilanteen ja tarpeenmukaiseen käyttöön Uudet menetelmät käyttöön. Erilaisia työkykyä ja työyhteisön toimivuutta mittaavia/arvioivia menetelmiä tulee kehittää ja ottaa käyttöön Yhden oven periaate. Eri työkuntoutuksen muodot/palvelut tulee yhdistää palvelukokonaisuudeksi, joka kootaan asiakkaan tarpeiden mukaisesti (Ohjaamot) Työnantajayhteistyötä lisättävä ja työyhteisöt mukaan työnsä kehittelyyn sekä uusien työtehtävien luomiseen Työkuntoutus vietävä työelämän kontekstiin Te-palveluiden uudistuksella, nuorisotakuulla ja työllisyydenhoidon kuntakokeilulla saavutettu jo hyötyjä. Uusia muutoksia tulossa esim. hallituksen kärkihankkeissa; hallintorajat ylittävä kokeilu, erilaisten tukien yhteensovittaminen, perustulo, kannustusloukkujen purku, työttömyysturvan uudistus, osallistava sosiaaliturva, nuorisotakuun kehittäminen, työvoimahallinnon uudistaminen Vamlasin keinot vastata 2010-luvun haanteisiin: Vamlas siirsi Saksasta Suomeen arviointimenetelmän, jonka avulla työtehtävä ja sen kohtuullistaminen työntekijän taitoja vastaavaksi voidaan toteuttaa ja todentaa. (IMBA ja Melba) Työhönvalmennusta/- kuntoutusta Vamlas on toteuttanut työpaikoilla ja työyhteisölähtöisesti (RATKO-malli)
Savolainen sananparsi Vaivaishoitoasiassa ei koskaan perille päästä, ei valmiiksi tulla, muuttumattomalle kannalle. Siinä on aina oppimista, tutkimista, kokemista, korjaamista ei tässä työ lopu, ei konsanaan. tekijä tuntematon
Esityksen taustamateriaalia Valtioneuvoston viestintäosaston tiedote 50 /2016, 11.2.2016 Nuorisotutkimusseura ry:n Näkökulma, Hyppää voltti!. Nro 12, joulukuu 2015 Hietala, Sippola, Riipinen, Lampinen ja Nevalainen; Kaikille sopiva työ ja työyhteisö. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti 1.8.2015. Työsuojelurahasto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tiedote 12.2.2015 Nevala, Kalliomäki-Levanto, Jääskeläinen, Hirvonen, Pekkarinen, Elo 2011. Työn sisältö ja työolosuhteiden mukauttaminen avoimilla työmarkkinoilla toimivilla vammaisilla ja pitkäaikaissairailla, Työterveyslaitos Järvikoski & Härkäpää. 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOYpro Vuolle-Selkki,2010. Kohti itsenäistä elämää. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö. Saarijärven Offset Oy.2010.
Esityksen taustamateriaalia Laurinkari, Poutanen, Nevalainen 2010. IMBA ja Melba työkyvyn arviointivälineiden toimivuus Suomessa. Kuntoutuslehti 2/2010. Kuntoutussäätiö Sosiaali- ja terveysministeriö. 2008. Pysytään työssä. Vaikeavammaisten henkilöiden työssä pysymisen tukeminen. Helsinki 2008. Suikkanen, Härkäpää, Järvikoski, Kallanranta, Piirainen, Repo & Wikström (toim.). 1995. Kuntoutuksen ulottuvuudet. Helsinki: WSOY Seppänen-Järvelä, Aalto, Juvonen-Posti, Laaksonen, Tuusa (toim.)2015. Yksilöllisesti räätälöity ja työhön kytketty Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen arviointitutkimus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 139. Valokuvat; Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön valokuvakokoelmasta