Toiveita ja todellisuutta

Toiveita ja todellisuutta Työn ominaisuudet eri työntekijäryhmien näkökulmasta Toim. Liisa Moilanen Tutkimus on toteutettu Työsuojelurahaston tuella TYÖYMPÄRISTÖTUTKIMUKSEN RAPORTTISARJA 53 Työterveyslaitos Helsinki

Toiveita ja todellisuutta Työterveyslaitos Työ ja yhteiskuntatiimi Topeliuksenkatu 41 a A 00250 Helsinki Kansi Arja Tarvainen Kannen kuva Nina Moilanen Työterveyslaitos ja kirjoittajat ISBN 978 952 261 035 5 (nid.) ISSN L 1458 9311 ISSN 1458 9311 ISBN 978 952 261 050 8 (PDF) ISSN L 1458 9311 ISSN 1799 4470 Multiprint 2010

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki SISÄLTÖ: ESIPUHE... 5 TAUSTA TUTKIMUSTYÖLLE... 6 Työntekijäryhmien jakoperusteet työelämän tutkimuksessa... 6 TIIVISTELMÄ... 7 Aineisto ja menetelmät... 7 Tulokset... 7 1. TYÖN ARVOT, ARVOMUUTOS, TYÖN MIELEKKYYS SEKÄ YHTEISKUNNALLISET MIELIPITEET... 12 Johdanto... 12 Asenteet, arvot ja käyttäytyminen... 12 Työhön liittyvät arvot... 13 Tutkimuskysymykset... 14 Aineisto ja menetelmät... 14 Arvomuuttujat... 15 Yhteiskunnalliset mielipiteet... 16 Tulokset... 16 Johtopäätökset... 20 Kirjallisuus... 22 2. TYÖN MIELEKKYYS, TEHOSTETTU TYÖ JA ELÄKKEELLE HALUAMINEN... 24 Johdanto... 24 Tutkimusongelmat... 27 Aineisto ja menetelmät... 27 Tulokset... 30 Työn ominaisuudet sosioekonomisissa ryhmissä... 30 Työn ominaisuudet eri työsuhteissa... 31 Työn mielekkyys... 31 Tehostettu työ... 40 Työhön vai eläkkeelle mitä toiveita lähitulevaisuudessa?... 43 Yhteenveto ja johtopäätökset... 45 Kirjallisuutta... 48 3. ELÄMISENHALLINNAN TEORIAA JA TODELLISUUTTA... 51 Johdanto... 51 Työsuhteen laadun yhteys työn epävarmuuteen... 53 Elämisen voimavaramalli... 53 Työsuhteiden jaottelu nelikenttä... 54 Tutkimusongelma... 57 Aineisto ja menetelmät... 57 Tulokset... 58 Elämisenhallinta työsuhteen ja sosioekonomisen aseman valossa... 58 Koulutuksen merkitys elämisenhallinnassa... 62 Palkan yhteys elämisenhallintaan... 65 Työsuhteen varmuuteen vaikuttavat tekijät... 68 Yhteenveto... 70 Kirjallisuutta... 72 4. SOSIAALINEN PÄÄOMA: LUOTTAVAISUUS JA AMMATILLINEN KIRJO... 77 Johdanto... 77 Tutkimuksen tarkoitus... 80 Aineisto ja menetelmät... 80 Tulokset... 81 Luottavaisuus yhteiskunnallisiin instituutioihin työelämän ongelmien ratkaisussa... 81 Ammattien kirjo verkoston laajuus ja rakenne... 85 Johtopäätökset ja yhteenveto... 89 Kirjallisuus... 91 3

Toiveita ja todellisuutta 5. TYÖELÄMÄVERKOSTOJEN YHTEYS URA JA TYÖMARKKINANÄKYMIIN. 94 Johdanto... 94 Tutkimuksen tavoite... 94 Aineisto ja menetelmät... 95 Sosiaalisen pääoman mittari... 95 Työmarkkinanäkymät... 95 Tulokset... 95 Johtopäätökset... 100 Kirjallisuus... 101 6. SOIKO TYÖELÄMÄ DUURISSA SUOMENRUOTSALAISUUS SOSIAALISEN PÄÄOMAN ESIMERKKINÄ?... 104 Kieliryhmät erilaisten pääomien valossa... 105 Tutkimusongelmat... 105 Aineisto ja menetelmät... 106 Tulokset... 106 Kulttuurisen ja taloudellisen pääoman eroja kieliryhmien välillä... 106 Luottavaisuus työelämän toimijoihin eri kieliryhmissä... 109 Kirjallisuus... 115 7. TYÖELÄMÄN KULTTUURIVALLANKUMOUS?... 118 MUUTOSTARPEIDEN JA MAHDOLLISUUKSIEN TARKASTELUA KYSELYTUTKIMUKSEN VALOSSA... 118 Työ yhteiskunnallisten keskustelujen keskiössä... 118 Tulevaisuuden haasteita... 119 Työelämän muutostilanne kansalaisten itsensä näkemänä... 120 Ihmisten työelämänäkemysten ja käyttäytymisvalintojen muodostumisen taustoista... 121 Millaiset tekijät vaikuttavat ihmisten yleisten työelämänäkemysten muodostumiseen?... 122 Nuorten asennoitumisesta... 123 Työurien jatkamishalukkuudesta... 125 Millaista kulttuurivallankumousta tarvitsemme jatkossa?... 126 Muutos puhetavoissa... 128 Kirjallisuus... 128 LOPUKSI... 131 4

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki ESIPUHE Työterveyslaitos uudisti vajaat viisi vuotta sitten strategiansa ja organisaationsa. Tuolloin laitos päätti ryhtyä vahvistamaan toimintojaan perinteisten ydintehtäviensä ohella myös työelämän yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen alueella. Alan tutkimusta harjoittamaan perustetun tiimin tavoitteenasettelun yhteydessä nousi esiin havainto siitä, että tutkijoiden keskuudessa ja medioissa keskusteltiin sinänsä paljon suomalaisesta työelämästä ja sen ongelmista. Paljon vähemmän kuitenkin tiedettiin siitä, mitä kansalaiset itse näistä kysymyksistä ajattelivat. Tämän havainnon pohjalta valmistelimme suunnitelman Työ murroksessa hankkeeksi, jonka keskeiseksi osaksi määriteltiin kansalaisten työelämänäkemyksiä kartoittavan valtakunnallisen kyselytutkimuksen suorittaminen. Kootun aineiston syvällisempien analyysien työstämiseksi toteutettiin uusi Toiveita ja todellisuutta niminen hanke, johon saatiin edellisen tavoin tukea Työsuojelurahastolta. Riku Nikkilän, Liisa Moilasen, Simo Virtasen ja Antti Kasvion tutkimusryhmänä työstämän hankkeen keskeisenä tavoitteena on ollut eritellä työn mielekkyyden kokemusten taustatekijöitä, työtä koskevia arvoja, erilaisten epävarmuustekijöiden yhteyksiä ihmisten elämisenhallintaan sekä ihmisten käytettävissä olevia henkilökohtaisia työelämäverkostoja ja niiden vaikutuksia heidän elämäänsä. Tutkimuksen tuloksia on esitelty matkan varrella lukuisissa koulutustilaisuuksissa, tieteellisissä kokouksissa ja artikkeleissa. Aineistoa on määrä hyödyntää jatkossakin samoihin tarkoituksiin. Tässä vaiheessa on kuitenkin tullut aika lausua sydämelliset kiitokset kaikille niille tutkimusorganisaatioille ja rahoittajatahoille, jotka ovat antaneet meille mahdollisuuden tämän prosessin läpiviemiseen. Kiitos kuuluu myös niille tutkijoille, jotka ovat tehneet varsinaisen tutkimustyön. Ja luonnollisesti niille puolelletoistatuhannelle kansalaiselle, jotka uhrasivat aikaansa osallistumalla kyselyymme. Emme ole vieläkään lakanneet lukemasta heidän tuolloin antamiaan palautteita, jotka tarjoavat rikkaan valikoiman erilaisia näkökulmia muuttuvan työelämän monimutkaiseen todellisuuteen. Työsuojelurahaston tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää tälle hankkeelle. Antti Kasvio, tiimipäällikkö Työ ja yhteiskunta tiimi 5

Toiveita ja todellisuutta TAUSTA TUTKIMUSTYÖLLE Tämä artikkelikokoelma perustuu Työterveyslaitoksella toteutettuun Työsuojelurahaston tukemaan Toiveita ja todellisuutta hankkeeseen. Tämän hankkeen tarkoituksena oli syventää aiemmin kootun Työ murroksessa hankkeen aineiston analyysia etenkin työn mielekkyyden, elämisenhallinnan ja työelämän verkostojen erittelyn osalta. Riku Nikkilä toimi projektin päätoimisena tutkijana ja Liisa Moilanen vastaavana tutkijana sekä Antti Kasvio ja Simo Virtanen olivat tutkijoina tässä projektissa. Työntekijäryhmien jakoperusteet työelämän tutkimuksessa Tarkastelun taustana on työmarkkinoiden hyvässä vaiheessa oleva tilanne, mutta taustalla työelämän muutokset ja 90 luvun laman pysyvät seuraukset. Näiden analyysien taustalla on ajatus kahdesta eri työntekijöiden jakoperusteesta iän ja sukupuolen lisäksi. Perinteinen yhteiskunnallinen työntekijöiden jako on sosioekonomisten aseman perusteella tehty jako, jossa työntekijöiden asema, koulutus, työtehtävien luonne ja yhteiskunnallinen status ovat sisäänrakennettuina jaon perusteisiin. Tämä on keskeinen jakoperuste pyrittäessä jäsentyneemmin ymmärtämään työelämässä vallitsevia olosuhteita ja statushierarkioita. Työntekijöiden uusi ryhmittely on tehty työsopimuksen laadun perusteella, jossa työn ja tulojen ennakoitavuus on keskeinen jakoperuste. Vanha jakoperuste erottelee statusta, työn mielekkyyttä ja työolojen laatua, tämä työsuhteen laadun perusteella tehty jako taas heijastuu enemmän työn tuoman identiteetin, elämisen laadun ja hallinnan alueelle. Antila (2006) onkin korostanut, että juuri työelämän pirstoutuneisuus ja polarisoituminen olisi hedelmällistä ottaa tutkimuksen lähtökohdaksi. Vastaajien selvä enemmistö on kokoaikaisia ja vakinaisesti työskenteleviä, joten heidän asenteensa painottuvat koko palkansaajaryhmää tai väestöä koskevissa kuvauksissa. Halusimme analysoida ja kuvata näkemyksiä työelämästä ja omasta työstä näiden jakoperusteiden valossa ja ryhmien osalta, kuten esimerkiksi epävarmuutta yrittäjien tai alempien toimihenkilöiden sekä osaaikaisten ja määräaikaisten kannalta. Tässä taustalla on luonnollisesti kiinnostus tekijöihin, jotka pitkällä tähtäyksellä vaikuttavat ihmisten jaksamiseen työelämässä ja työhyvinvointiin. Tavoitteena oli tutkia yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka selittävät eri ryhmien työelämän kokemusta. Tässä yhteydessä haluttiin tutkia aiemmin havaitun työn mielekkyyden muutoksen yhteyttä työn arvoihin (Simo Virtanen). Työn mielekkyyteen liittyviä tekijöitä tutkittiin sekä muutoksia työssä, työn rasittavuutta ja kuormittuneisuutta sekä eläkkeelle haluamista. Lisäksi haluttiin selvittää elämisenhallintaa vakinaisissa ja ei vakinaisissa työsuhteissa (Liisa Moilanen). Työelämän verkostot ja työn epävarmuus on eräs tutkimuksen kohde (Riku Nikkilä). Lisäksi tarkastellaan kehen työelämän toimijoista luotetaan työelämän ongelmien ratkaisijana ja luottamuksen ja ammatillisen kirjon eli lähiverkoston laajuutta ja rakennetta. Minna Janhonen lisäsi artikkeliin luottamusta ja heikkoja siteitä koskevaa kirjallisuuskatsausta. Lopuksi tarkastellaan kieliryhmien eroja lähiverkostojen laajuudessa ja työelämän kokemuksissa (Liisa Moilanen). Suomalaisen työelämän muutostarpeet päättävät tämän seitsemän artikkelin kokoelman (Antti Kasvio). 6

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki TIIVISTELMÄ Suomessa on edetty viime vuosina jaetusta hyvinvoinnista kohti kasvavien tulo ja terveyserojen tilannetta. Esimerkiksi OECD:n maaraportin mukaan maamme tuloerojen kasvu on ollut erityisen selvää eri alueiden välillä. Erojen kärjistyminen johtuu yhtäältä työttömyydestä sekä toisaalta käytettävissä olevien tulojen kasvusta ylimmissä tuloluokissa. Viimemainitun kehityksen taustalla nähdään kasvaneet pääomatulot (Noponen 2010). Mitä enemmän tuloerot ja terveyserot kasvavat ja mitä erilaisemmaksi työntekijäryhmien työsuhteet ja työolot kehittyvät, sitä tärkeämpää on tarkastella väestöstä kerättyjä tietoja eri ryhmien tasolla pelkkien keskimääräisten tulosten sijasta. Työelämän tutkimuksessa eräänä perinteisenä jakoperusteena on ollut sosioekonominen asema, josta on erilaisia luokitteluja, mutta tässä työssä käytetään jakoa työntekijöihin, alempiin toimihenkilöihin, ylempiin toimihenkilöihin ja yrittäjiin (ja maatalousyrittäjiin), jossa vastaajat itse määrittelevät asemansa. Työelämän muutosten myötä jakaantuvat työntekijät myös työsuhteen laadun mukaan, ns. vakinaisiin ja erityyppisiin määräaikaisiin. Näiden eri ryhmien eroja työn piirteissä ja näkemyksissä työstä tarkastellaan tässä tutkimuksessa. Suomessa on tutkittu ja kirjoitettu vilkkaasti työelämän muutoksista. Viimeaikaiset palkansaaja ja väestökyselyt osoittavat kiireen ja epävarmuuden kokemusten lisääntyneen ja työn mielekkyyden heikentyneen etenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen (esim. Siltala 2004; Alasoini 2006; Antila 2006, Ylöstalo 2005, Lehto & Sutela 2004). Tutkimustulokset viittaavat siihen, että joissakin ryhmissä oman työn ehdot ja mielekkyys, työtä koskevien odotusten toteutuminen ja oma tulevaisuus nähdään selvästi valoisampana kuin toisissa. Tämän pohjalta on esitetty (Antila 2006), että juuri työelämän pirstoutuneisuus ja polarisoituminen olisi hedelmällistä ottaa tutkimuksen lähtökohdaksi. Toiveita ja todellisuutta hanke pyrkii tarkastelemaan työelämänäkemyksiä, työn arvoja ja mielekkyyttä ja elämisenhallintaa eri työntekijäryhmien ja erilaisista työsuhteista käsin. Aineisto ja menetelmät Tutkimusongelmiin haettiin vastauksia vuonna 2007 kesä elokuussa kerätyn, 3000:lle, 18 64 vuotiaille, suomalaisille lähetetyn postikyselyn aineistosta, johon 1514 vastaajaa osallistui. Kootun aineiston yleisluontoinen analyysi tehtiin Työ murroksessa hankkeen aikana vuosina 2007 ja 2008. Kootun aineiston yleisluontoinen analyysi tehtiin Työ murroksessa hankkeen aikana vuosina 2007 ja 2008. Vastausosuus oli 51 %. Kysely lähetettiin myös ruotsinkielisille ruotsinkielisenä käännöksenä (Kasvio ym. 2008). Tulokset Ensimmäisessä artikkelissa Simo Virtanen tarkastelee työn arvoista työn tärkeyttä (työkeskeisyyttä), työorientaatiota (ulkoinen/sisäinen motivaatio, postmaterialistisuus) sekä työn velvoittavuutta (työetiikka). Työn tärkeyden havaittiin olevan yhteydessä työn koettuun mielekkyyteen. Eri tutkimusten menetelmällisetkin erot huomioiden työn tärkeydessä havaittiin laskua 1997 2008, minkä voi olettaa olevan yhteydessä työn mielekkyydessä aiemmin havaittuun laskuun (Työolobarometriaineistot). Eri arvomuuttujat olivat yhteydessä osin samoihin, osin eri taustamuuttujiin. Koulutus oli yhteydessä kaikkiin arvomuuttujiin ja yrittäjät poikkesivat arvoiltaan muista sosioekonomisista ryhmistä. Ikä kuitenkin selitti työkeskeisyyttä ja työorientaatiota siten, että työ oli vanhemmille työntekijöille tärkeämpää ja he olivat materialistisempia kuin nuoremmat. Sen sijaan ikä ei liittynyt työetiikkaan, 7

Toiveita ja todellisuutta joka taas oli selvemmin yhteydessä asuinpaikkaan. Tarkasteltaessa työn arvojen vaikutuksia havaittiin, että työn velvoittavuus (työetiikka) oli selvästi yhteydessä moniin yhteiskunnallisiin mielipiteisiin, jotka liittyivät työttömyysturvan tasoon, työvoimaviranomaisten toimintaan, perustulojärjestelmään siirtymiseen, maahanmuuttajien asemaan työmarkkinoilla. Toisessa artikkelissa Liisa Moilanen tutkii työn mielekkyyden käsitettä ja sitä selittäviä tekijöitä. Tulokset osoittivat, että työtyytyväisyys ja työn mielekkyys olivat rinnakkaisia käsitteitä. Keskeisiä vaikuttavia taustatekijöitä olivat sukupuoli, ikä, koulutusaste ja sosioekonominen asema. Naiset ja vanhemmat ikäryhmät kokivat työnsä mielekkäämpänä. Korkeampitasoinen koulutus näytti avaavan usein mahdollisuuksia sisällöllisesti mielenkiintoisempiin töihin. Sosioekonomisista ryhmistä yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt kokivat työnsä mielekkäimpänä. Sen sijaan työn mielekkyys ei eronnut erilaatuisissa työsuhteissa sanottavasti. Mahdollisuus vaikuttaa itseä ja työtä koskeviin asioihin liittyi työn koettuun mielekkyyteen. Erityisesti omaan työtahtiin vaikuttamisen mahdollisuus nousi esiin tärkeänä työn piirteenä sekä mielekkyyden että työelämässä jaksamisen selittäjänä. Organisaatioiden piirteet, kuten esimiesten hyvä johtaminen ja myönteiset muutokset työssä, selittivät myös myönteistä suhtautumista työhön ja työssä jatkamisen halukkuutta. Muutosten valenssi, seurausten kielteisyys tai myönteisyys työntekijöille, on luonnollisesti tärkeä muutoksen arvioissa. Työssä viihtymisen muutos kielteiseen suuntaan näytti olevan tärkeä mielekkyyttä vähentävä tekijä. Sukupuolten väliset erot työelämässä eivät näytä vähenevän näiden muutosten valossa. Työelämän muutokset merkitsivät naisten osalta useammin työn huononemista, mutta miehillä sen sijaan ne olivat tuoneet parannusta. Muutokset olivat merkinneet naisille vaikuttamismahdollisuuksien vähenemistä työn määrän ja työtahdin suhteen. Myös tarvittavien resurssien saannissa, työn tehostamisessa sekä sen tuottaman väsymyksen suhteen naisilla oli ollut entistä enemmän ongelmia. Siitä huolimatta naiset olivat tyytyväisempiä työhön kokonaisuudessaan, innostuneempia työstään ja saivat enemmän tyydytystä syventymisestä työhönsä kuin miehet eli työn sisällön mielekkyys oli suurempaa. Myöskään palkkaan ei oltu yhtä tyytyväisiä, naiset olivat tyytymättömämpiä palkkaansa. Työpäivän jälkeistä väsymystä tuotti tehostettu työ, eli ajan ja resurssien puute, työn ulkopuolisen ajan vähyys ja aikaansaamisen tunteen puute. Väsymystä lisäsi myös työn muutosten kielteisyys. Työn intensifiointi (esim. Burchell ym. 2002) on ollut keskeinen ongelma kansainvälisestikin työelämän muutoksessa ja se osoittautui olevan keskeinen työelämän ongelma myös tämän tutkimuksen aineiston avoimissa vastauksissa. Kuitenkaan yhteys ei ole aivan suoraviivainen; työ voi olla joskus samanaikaisesti hyvin mielekästä ja kuormittavaa. Eläkkeelle tai työelämästä pois haluavat olivat lähinnä vanhimpia työntekijöitä. Jos halutaan pidentää työuria, niin mahdollisuus vaikuttaa työtahtiin näytti vähentävän halua siirtyä eläkkeelle, samoin kuin työn mielekkyys. Kolmannessa artikkelissa Liisa Moilanen osoittaa elämisenhallinnan ja eri työsuhteiden välisen voimakkaan yhteyden myös tässä väestöä edustavassa aineistossa. Työelämän muutokset näkyvät työn intensifioitumisen ohella myös yleisenä työn epävarmuuden lisääntymisenä, jolla laajetessaan voi olla merkittäviä seurauksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin eikä vain yksilöiden terveyteen, vaan myös yhteiskunnan toimivuuteen. Satunnaiset ja epävarmat työt, kuten vuokratyö, synnyttänevät työntekijöissä jatkuvaa epävarmuuden tunnetta. Epävakailla töillä voi olla pitkäaikainen vaikutus ihmisten elämään ja hyvinvointiin, samoin kuin työttömyydellä on todettu olevan (Lucas ym. 2004, Moilanen 2007). 8

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki Elämisenhallinnan käsite mittaa työn mahdollistavaa tai estävää vaikutusta elämisen tavoitteisiin, kuten tulevaisuuden suunnitteluun, perheen perustamiseen, lasten hankintaan, asunnon ja terveydenhoidon järjestämiseen. Tässä on kyse sekä subjektiivisista asenteista että tosiasiallisista esteistä arjen järjestämisessä. Aiemmissa tutkimuksissa hotelli ja ravintola alalla (Moilanen 2004) on elämisenhallinnan mitta liittynyt epävakaisiin työsuhteisiin ja osoittautunut hyvin reliaabeliksi empiiriseksi käsitteeksi. Sen vuoksi on ollut tarvetta tutkia, miten epävakaissa työsuhteissa elämisenhallinta mahdollistuu tai vaikeutuu koko väestöä edustavassa aineistossa. Koska yleiset, työn tekemisen teoreettiset mallit perustuvat ajatukselle yhdestä jatkuvasta päätyöstä, on tärkeätä tehdä tutkimusta, joka käsittelee myös epävakaiden työsuhteiden kannalta merkityksellisiä tekijöitä. Tulokset osoittivat, että myös väestöä edustavassa aineistossa tulokset pätevät. Työtyytyväisyys ei ollut ongelmana epävakaissa töissä, vaan keskeinen elämisen suunnitelmallisuus ja yksityiselämän tärkeiden asioiden hoitaminen voi estyä ja myöhentyä työsuhteen luonteen vuoksi. Työsuhteen laatu erotteli ihmisten elämisenhallintaa, työn jatkumisen varmuutta ja toimeentulon ennustettavuutta siten, että epävakaissa ja osa aikaisissa työsuhteissa nämä asiat koettiin ongelmallisempina kuin kokoaikaisessa, vakinaisessa työsuhteessa. Neljännessä artikkelissa käsitellään sosiaalista pääomaa eli verkostojen laajuutta, niiden ammatillista kirjoa ja luottamusta. Ihmisten välisen luottamuksen on todettu olevan taloudellisen kilpailukyvyn parhaita selittäjiä (Helkama & Seppälä 2004). Tästä onkin konkreettisena esimerkkinä globaali lama, kun eri rahoituslaitoksissa työskentelevien välisen luottamuksen suuri taloudellinen painoarvo paljastui viimeistään laman syventyessä kansainvälisten pankkien keskinäisen epäluottamuksen vuoksi. Luottamus tai paremminkin luottavaisuus työelämän toimijoihin nykyisten ongelmien ratkaisijoina on eräs yhteiskunnan tason sosiaalisen pääoman kuvaajana tässä tutkimuksessa. Ystävien ja perheenjäsenten ammattien kirjot kuvasivat luottamuksellisten ihmissuhteiden määrää ja vaihtelevuutta. Tavoitteena oli tutkita miten eri yhteiskunnallisiin toimijaryhmiin luotetaan. Eroavatko eri työntekijäryhmät luottavaisuutensa suhteen? Miten sosiaalinen pääoma ja ystävien ja perheenjäsenten ammattien kirjot eroavat eri sosioekonomisissa ryhmissä? Miten ammatilliset kirjot ovat rakentuneet ystävien ja perheenjäsenten parissa? Tulokset osoittivat, että erityisesti luottavaisuus työelämän toimijoiden kykyyn ratkaista työelämän nykyisiä ongelmia oli kohtalaisen ohutta (Putnam thin trust) keskimääräisesti. Vastaukset painottuivat yleensä vähäisempään luottamukseen kuin vahvasti luottavaan. Kuitenkin yksittäisiin työpaikkoihin ja yrityksiin luotettiin työelämän ongelmien ratkaisuissa, noin kuusi kymmenestä luotti jossain määrin tai vähemmän. Markkinavoimiin ei luotettu yhtä usein. Vähiten luottamusta työelämän ongelmien ratkaisuissa saivat osakseen EU ja globalisaation vastainen liike. Luottavaisuuden summa ja verkostojen laajuus eivät korreloineet, mikä herättää kysymyksen tässä esitetyn luottavaisuuden mitan sopivuudesta sosiaalisen pääoman mittariksi. Tärkeä havainto verkostoista oli, että lähiverkostojen ammatillinen kirjon ulottuvuudet faktoreina osoittivat, että ystävien ja perheenjäsenten ammatit eriytyivät selkeästi sosioekonomisten luokkien mukaan. Sosiaaliset representaatiot eri ammateista näyttävät olevan selvärajaisia yhteiskunnallisen aseman mukaan ja verkostojen rakenne muodostuu näiden perusteella. Analyysin valossa suomalaiset ovat varsin sosiaaliluokkasidonnaisia ystäviensä ja perheenjäsentensä suhteen. 9

Toiveita ja todellisuutta Viidennessä artikkelissa Riku Nikkilä osoittaa, miten työvoiman liikkuvuuden ja joustavuuden vaatimukset korostuvat nykyisillä kilpailluilla työmarkkinoilla. Sosiaaliset verkostot näyttäytyvät näissä olosuhteissa sekä yksilöiden että organisaatioiden näkökulmasta yhä tärkeämpinä keinoina työhön liittyvien resurssien ja mahdollisuuksien turvaajina. Tavoitteena oli selvittää: sosiaalista pääomaa ja verkostojen yhteyksiä; 1) koettuun varmuuteen nykyisen työn jatkuvuudesta 2) odotuksiin ylennyksen saamisesta nykyisessä työssä lähivuosina 3) odotuksiin uuden, nykyistä vastaavan osaamistason työpaikan saamisesta, mikäli nyt irtisanottaisiin/irtisanoutuisi. Yksilön työelämän sosiaalista pääomaa mitattiin ns. asematuottajatekniikalla, jossa vastaajaa pyydettiin valitsemaan 33 ammatin listalta kussakin ammatissa toimivat tutut, ystävät ja perheenjäsenet. Analyysiä varten muodostettiin kaksi sosiaalisen pääoman mittaria: 1) verkoston laajuus (eri ammateissa toimivien ystävien tai perheenjäsenten määrä) sekä 2) suhde korkean statuksen ammattiin (onko ystävä/perhesuhdetta?) joihinkin korkeimman statuksen ammateista. Työmarkkinanäkymien mittarina oli varmuus työn jatkuvuudesta ja arvio ylenemismahdollisuuksista lähivuosina sekä odotukset työnsaannista irtisanomisen jälkeen. Tuloksena oli, että nuoremmat työntekijät olivat varmempia työn jatkuvuudesta kuin vanhemmat. Sukupuolella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, eikä miesten ja naisten välillä ollut eroa työn epävarmuudessa. Hyvällä kotitalouden toimeentulolla oli yhteys työn jatkon varmuuteen. Ehkä hieman yllättävä tulos oli, etteivät pidemmälle koulutetut olleet sen varmempia työsuhteensa jatkumisesta tulevaisuudessa kuin lyhyemmän koulutuksen saaneet. Kuntasektorilla koettiin työsuhteen jatkuminen varmempana kuin valtiolla ja yksityisellä. Työsuhteen vakinaisuus ja toimiala paransivat regressiomallin selitysastetta merkitsevästi, eli ne selittivät työn jatkumisen varmuutta hyvin. Sosioekonominen asema tai esimiesasema ei olleet tilastollisesti merkitseviä työsuhteen varmuutta selittäviä tekijöitä, kun mallissa oli kontrolloitu taustamuuttujat. Sen sijaan esimieheltä saatu tuki oli yhteydessä suurempaan varmuuteen työn jatkuvuudesta. Myös suhde korkean statuksen ammattiin ennusti varmuutta työn jatkosta. Nämä tulokset tukevat hypoteesia suhdeverkostojen merkityksestä työelämässä menestymiseen. Kuudennessa artikkelissa tarkastellaan sosiaalista pääomaa eri kieliryhmien osalta. Suomenruotsalaiset muodostavat uniikin vähemmistöryhmän kansainvälisesti tarkastellen, koska he ovat hieman terveempiä ja elävät pitempään kuin suomenkielinen enemmistö. Hyyppä ja Mäki (2003) tarkastelivat terveyseroja suomenruotsalaisten ja suomenkielisten välillä sosiaalisen pääoman näkökulmasta. He päättelivät suomenruotsalaisten paremman terveyden aiheutuvan sosiaalisen pääoman eroista. Tutkimuksen kentällä suomenruotsalaisista on tullut eräänlainen sosiaalista pääomaa kuvaava mielenkiintoinen case. Tavoitteena on tarkastella kieliryhmien välisiä eroja työn eri piirteissä ja sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Suomenruotsalaisten työelämän arviot "soivat kyllä hivenen verran enemmän duurissa" kuin suomenkielisten, mutta mitään yhtenäistä, etuoikeutettujen ihmisten joukkoa ruotsinkieliset eivät muodostaneet. Molemmissa kieliryhmissä olivat miesten ja ylempien toimihenkilöiden palkat korkeampia, mutta kieliryhmien palkkojen välillä ei ollut eroa. Omaisuuden määrä ei eronnut, mutta osakkeiden omistus oli yleisempää ruotsinkielisten parissa. Kieliryhmät erosivat työelämän toimijoihin kohdistuvassa luottamuksessa, mutta ei luottamuksen määrässä. Tuloksena oli, etteivät kieliryhmät eivät juuri eronneet työn piirteiden osalta toisistaan. Mutta luottamuksen ohella toinen sosiaalista pääomaa kuvaava ammattien 10

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki kirjo, eli ystävien ja perheenjäsenten erilaisten ammattien summa, oli suomenruotsalaisilla laajempi kuin suomenkielisillä. Tärkeää on huomata, että samoin kuin Sipilän ja Martikaisen (2009) havaitsema suurempi kuolleisuus ajoittui nuorempaan keski ikään (30 45 v.) niin tässäkin tutkimuksessa ruotsinkielisten ammatillisen kirjon suurempi laajuus paikallistui lähinnä nuoriin aikuisiin. Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua vain hypoteeseja synnyttävänä, koska ruotsinkielisten ryhmä oli kovin pieni. Jatkotutkimuksia tarvittaisiin toteamaan, onko kieliryhmien välinen ero nuorten aikuisten parissa ammatillisen koulutuksen ja ystävien määrässä jokin selittävä tekijä muissa tutkimuksissa (Hyyppä ja Mäki 2003) havaitun samaan ikäryhmään ajoittuvan suomenkielisten suuremman sairastavuuden ja kuolleisuuden kanssa. Onko kyse vähemmästä sosiaalisesta tuesta, kontrollista vai pääomasta suomenkielisten nuorten aikuisten kohdalla? Seitsemännessä artikkelissa Antti Kasvio pohtii suomalaisen yhteiskunnan muutostarpeita. Hänen mukaansa Suomessa keskustellaan nykyisin paljon työelämästä ja sen ongelmista. Päättäjien taholta kansalaisiin kohdistetaan myös monenlaisia heidän työkäyttäytymistään koskevia normatiivisia odotuksia: heidän tulisi muun muassa hakeutua mahdollisimman varhain työelämään, osallistua aktiivisesti tuottavuuden kasvattamispyrkimyksiin sekä jatkaa työuraansa mahdollisimman pitkään. Kansalaiset eivät kuitenkaan välttämättä näe työelämän ajankohtaisia ongelmia ja sen muuttumiseen vaikuttavia tekijöitä aivan samalla tavalla kuin päättäjät. Toivottujen käyttäytymismuutosten aikaansaamiseksi jatkossa tulisikin yrittää vaikuttaa ensisijaisesti niihin konkreettisiin olosuhteisiin, joissa kansalaiset suorittavat erilaisia työelämään kohdistuvia valintoja. Kirjallisuus Alasoini T: Työnteon mielekkyyden muutos Suomessa vuosina 1992 2005. Tykes raportteja 45. Työministeriö, Helsinki 2006. Antila J: Työn mielekkyydestä ja mielettömyydestä. Työpoliittinen tutkimus 305. Työministeriö, Helsinki 2006. Kasvio, A. Nikkilä S. Virtanen S. Moilanen L. (2008) Suomalaiset ja työelämä Työ murroksessa kyselyn aineistoraportti. Työympäristötutkimuksen raporttisarja 31. Työterveyslaitos, Yliopistopaino Helsinki. Lucas R, Clark A, Georgellis YD (2004) (eds) : Unemployment alters the set point for life satisfaction. Psychological Science 15, 1, 8 13. Moilanen L. Työttömien terveys. Työ ja terveys Suomessa 2006. (toim.) Kauppinen ym. Työterveyslaitos Helsinki. Noponen S. Suomi valitsi tuloerojen kasvun. Taloussanomat 7.4.2010 Kiitokset Kiitos prof. Anne Alvesalo Kuuselle ja erikoistutkija Simo Virtaselle työn tarkastuksesta ja parannusehdotuksista. Toimittaja 11

Toiveita ja todellisuutta 1. TYÖN ARVOT, ARVOMUUTOS, TYÖN MIELEKKYYS SEKÄ YHTEISKUNNALLISET MIELIPITEET Simo Virtanen Johdanto Tämä artikkeli käsittelee työhön liittyvien arvojen luonnetta, niiden taustatekijöitä sekä niiden vaikutuksia. Suomalaisten aineistojen perusteella tarkastellaan ensinnäkin työn tärkeyttä elämänalueena, sen yhteyttä työn mielekkyyteen sekä näiden molempien muutoksia. Toiseksi artikkelissa tarkastellaan työn tärkeyden, työn motivaattoreiden ja työn velvoittavuuden taustatekijöitä. Lopuksi tarkastellaan työn arvojen vaikutusta eri yhteiskunnallisiin mielipiteisiin: esim. perustulo, maahanmuutto. Asenteet, arvot ja käyttäytyminen Asenteella tarkoitetaan kokonaisvaltaista, vaihtelevassa määrin myönteistä tai kielteistä suhtautumista johonkin kohteeseen (asenneobjekti; Helkama, Myllyniemi & Liebkind 1999). Kyse on siis arvioivasta suhtautumisesta, jonka taustalla ovat sinänsä neutraalit käsitykset ("belief") kohteesta ja näihin käsityksiin liittyvät arviot ("affective tag"). Kohteen ominaisuudet vaikuttavat siten asenteeseen siinä määrin kuin ominaisuus voidaan arvioida hyväksi tai huonoksi. Asenneobjekti voi luonnollisesti olla melkein mitä tahansa: esimerkiksi henkilö, esine, organisaatio, asia. Se, että usein puhutaan "ennakkoasenteesta", on oikeastaan määritelmällisesti totta, sillä asenne tarkoittaa tiettyä valmiutta suhtautua myönteisesti tai kielteisesti asenneobjekti kohdattaessa. Asenteiden näkökulmasta arvot voidaan tulkita asenteiksi abstrakteja päämääriä tai hyödyllisiä keinoja kohtaan (Eagly & Chaiken 1993). Käytännössä arvoilla yleensä tarkoitetaan niitä tämänkaltaisia asenneobjekteja, joihin suhtaudutaan myönteisesti On kuitenkin muistettava, että samoihin objekteihin voi myös suhtautua kielteisesti ja niinpä eri arvojärjestelmiä erottaakin niiden vaihteleva suhtautuminen päämääriin ja keinoihin. Esimerkiksi poliittiset ideologiat ovat arvojärjestelmiä, joita osin erottelee niiden vaihteleva suhtautuminen sellaisiin päämääriin kuin vapaus ja tasa arvo: joissakin ideologioissa vapaus asetetaan tasa arvon edelle, joissakin tasa arvo vapauden edelle ja joissakin nämä kaksi jäävät jonkin muun päämäärän varjoon. Asenteiden ja arvojen vaikutus käyttäytymiseen on ollut huomattavan mielenkiinnon kohteena, sillä yhteydet mitatun asenteen ja käyttäytymisen välillä ovat usein olleet melko heikkoja. Tämä on johtanut toiminnan teorioihin, joista eräs on "harkitun toiminnan teoria" ("theory of reasoned action"; Fishbein & Ajzen 1975). Teorian pääajatus on, että toimintaan vaikuttavat asenteen lisäksi muutkin asiat. Vaikka "asenne toimintaa kohtaan" olisikin sinänsä myönteinen, toiminta saattaa silti kaatua muiden, itselle tärkeiden henkilöiden oletettuun vastustukseen ("subjektiivinen normi"). Mielipiteitä voidaan pitää ilmaistuina tai käytäntöön sovellettuina asenteina. Kannanotot esimerkiksi ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, vaikkapa työttömyysturvan tasoon, saattavat osaltaan perustua useisiin asenteisiin tai arvoihin. On epäselvää, missä määrin tällaiset kysymykset ovat niin vakiintuneita, 12

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki että ne voivat itsessään muodostua asenneobjektiksi. Tyypillisimmin ne ehkä kuitenkin ovat siinä määrin muuntuvia tai epämääräisiä, että reagointi niihin tapahtuu tunnistamalla asiayhteyteen liittyviä valmiita asenteita ja johtamalla reaktio näistä. Asenteiden ja arvojen taustaa voidaan etsiä yksilön vuorovaikutuksesta sosiaalisen ympäristön kanssa. Yhtäältä on selvää, että erilaiset sosialisaatioprosessit vaikuttavat asenteenmuodostukseen, sillä eri yhteisöjen normien oppiminen on tärkeä osa ihmiselämää. Syvimmät ja pitkäaikaisimmat arvot omaksuttaneen jo lapsena, mutta myös kouluilla, työpaikoilla ja muilla yhteisöillä on oma vaikutuksensa. Toisaalta asenteisiin vaikuttavat myös eittämättä omat henkilökohtaiset kokemukset eri asenneobjektien kanssa, ilman minkään yhteisön normipainetta tai jopa ristiriidassa yhteisön kanssa. Arvojen muodostumisen suhteen on esitetty myös mielenkiintoinen, statuskilpailuun perustuva tulkinta. Sen tausta on Max Weberin "statusryhmän" käsitteessä, joka viittaa elämäntyyliltään tunnistettavaan ryhmään (Gerth & Mills 1946). Eri ryhmät saavat vaihtelevassa määrin arvostusta osakseen, mikä muodostaa statushierarkian. Hierarkiassa saattaa kuitenkin tapahtua muutoksia. Statukseensa tyytymättömät ryhmät pyrkivät nostamaan tai säilyttämään arvostuksensa korostamalla jotain piirrettä elämäntyylissään, joissakin tapauksissa myös politiikan areenalla. Korostetusta elämäntyylin piirteestä (esim. arvosta) tulee siten "symboli", jonka puolesta ryhmä toimii. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta "symbolisesta politiikasta" tai "statuspolitiikasta" on tarkasteltu amerikkalaisia raittiusliikkeitä (Gusfield 1963), mutta myös rotuun liittyvissä poliittisissa kysymyksissä on Yhdysvalloissa esitetty olevan "symbolisen politiikan" piirteitä (Sears, Hensler & Speer 1979; Kinder & Sears 1981). Teoria on kiistanalainen, osin siksi, että siinä asetetaan symbolina toimivan arvon aitous kyseenalaiseksi. Tutkituissa raittiusliikkeissä ei siis esimerkiksi olisikaan ollut kyse raittiudesta sinänsä vaan johonkin muuhun piirteeseen perustuvan ryhmän yhteiskunnallisesta asemasta. Työhön liittyvät arvot Arvot on liitetty toivottuun tilaan, kohteeseen, päämäärään tai käyttäytymiseen. Ne ylittävät kapea alaiset tilanteet ja soveltuvat normatiivisiksi mittapuiksi ja valintaperusteiksi vaihtoehtoisille toimintamalleille (Schwartz 1992). Kulttuuriin perustuvien arvojen oletetaan vaikuttavan voimakkaasti niihin erityisiin arvostuksiin, joita ihmisillä on ja jotka suuntaavat toimintaa. Arvojen muutos edellyttää muutosta ihmisten toimintaan vaikuttavissa olosuhteissa. Arvoja koskevat teoriat ovatkin olettaneet arvojen pysyvän suhteellisen vakioisina (Hofstede 1980), ja erityisesti perustavien arvojen muuttuminen on nähty yleensä hitaana kehitysprosessina.(weber 1930; Inglehart 1977; Schwartz 1992). Ihmisen arvojen muuttuminen on nähty myös tapahtuvan elämänkaaren aikaisena, sillä iän myötä luodaan erilainen näkökulma elämän sisältöihin ja arvoihin. Muutoksia arvoissa voi tapahtua periodivaikutuksina, kun jokin vaikuttava yhteiskunnallinen tilanne, kuten sota, lama tai voimakas taloudellinen nousukausi voi muuttaa ihmisten suhtautumista työhön ja vapaa aikaan. Työmotivaation tutkimustraditio on pitkä ja laaja joten hyvin lukuisat työhön liittyvät tekijät on liitetty työn mielekkyyteen ja työmotivaatioon. Työn arvoja on viime aikoina tutkittu vähemmän. Tutkimus on keskittynyt enemmän työn ja perheen yhteensovittamisen tai työn ja vapaa ajan koettuihin ristiriitoihin. Perinteinen, historiallinen Weberin työn velvoittavuus ajattelu on ehkä koettu tämän hetken keskusteluissa vanhentuneeksi käsitteistöksi. Eri maiden vertaileva työn arvojen tutkimus ja ajassa tapahtuvien muutosten tutkimus ovat kuitenkin 13

Toiveita ja todellisuutta kiinnostaneet esim. Ronald Inglehartia. Hän on perustanut arvojen tutkimuksensa mm. Maslowin tarvehierarkiaan (Maslow 1943), jossa esitetään ihmisten perustarpeiden ensisijaisuus verrattuna itseilmaisullisiin tarpeisiin. Myös Israelissa on työn arvojen tutkimusta tehty viime vuosina, ja Schwartzin arvoteoria on ollut sosiaalipsykologian alalla kiinnostuksen kohteena. Työn arvoissa on osa pysyvämpiä ja hitaammin muuttuvia arvoja ja osa muuttuvampia osa alueita. Harpazin ja Fun (2002) seurantatutkimuksessa työn tärkeyden taso oli Israelissa pysynyt 12 vuotta samalla tasolla, mutta työn merkitys ja siihen liittyvät tekijät olivat muuttuneet. Työn keskeisyys oli hyvin vakaa ja velvoittavuus kohtalaisen vakaa, kun taas taloudelliset, henkilöiden väliset ja ilmaisulliset orientaatiot olivat vähemmän pysyviä. Harpaz ja Fu olettivat, että 1980 luvulla työn tärkeys liittyi työetiikkaan, mutta voimakkaat muutokset yhteiskunnassa liittivät koetun työn tärkeyden työsuhteen turvallisuuteen 1990 luvun lopulla. Ihmistyön korvautumisesta automaatiolla ja ihmisen työstä vapautumisesta on keskusteltu vuosikymmeniä. Tuotantotapojen muutoksen, työtahdin kiristymisen, työsuhteiden katkonaisuuden ym. työelämän epävarmuustekijöiden on otaksuttu heikentävän työnteon yleistä arvostusta sekä työn asemaa yksilön identiteetin perustana (esim. Rifkin 1997). Työnteko on kuitenkin edelleen välttämätön toimeentulon lähde suurimmalle osalle suomalaisista ja arvotutkimusten tulokset osoittavat työnteon arvostuksen olevan edelleen korkealla (World Values Survey 2000). Yleinen suhtautuminen työntekoon ja työn eri osa alueiden arvostus kuitenkin vaihtelee ammattiryhmittäin ja sosiodemografisten tekijöiden mukaisesti. Inglehartin mukaan länsimaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa itsensä toteuttamiseen liittyvät arvot (työn mielekkyys, työtoverit) on asetettu materiaalisten (palkka, työsuhteen varmuus) arvojen edelle. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että Suomessa työssä itsensä toteuttamiseen liittyvien arvojen kannatus on hyvin voimakasta (World Values Survey 2000). Toimeentulon välttämättömyys, palkan korostaminen ja itsensä toteuttaminen eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoja, vaan usein hyvän toimeentulon saa sisällöllisesti mielenkiintoisesta työstä tai osittain tyydyttävästi molempia arvoja sisältävästä työstä. Tutkimuskysymykset Osaprojektissa tutkittiin työn arvoja kokonaisvaltaisesti: niiden tasoa ja tason muutoksia, niiden vaikutuksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Vastauksia haettiin seuraaviin kysymyksiin: Selittävätkö ammatti ja sosiodemografiset tekijät vaihtelua työn arvostuksessa? Onko suomalaisten työtä kohtaan tuntemassa arvostuksessa tapahtunut muutoksia? Miten työhön liittyvät arvot heijastuvat työhön liittyviin odotuksiin, työn mielekkyyden kokemuksiin sekä käsityksiin yhteiskunnan toiminnasta ja politiikasta? Aineisto ja menetelmät Tutkimusongelmiin haettiin vastauksia vuonna 2007 kesä elokuussa kerätyn, 3000:lle, 18 64 vuotiaille, suomalaisille lähetetyn postikyselyn aineistosta, johon noin 1500 vastaajaa osallistui. Kootun aineiston yleisluontoinen analyysi tehtiin Työ murroksessa hankkeen aikana vuosina 2007 ja 2008. 14

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki Arvomuuttujat Tässä osaprojektissa työhön liittyviä arvoja tutkittiin kolmella tavalla: työn tärkeydellä elämänalueena (työkeskeisyys), työn sisäisellä ja ulkoisella orientaatiolla (työn motivaattorit) sekä työn velvoittavuudella (työetiikka). Työn tärkeyttä mitattiin osiolla, jossa oli valittava eri elämänalueiden tärkeys (taulukko 1). Työn tärkeyttä, samoin kuin perheen, vapaa ajan ja ystävien tärkeyttä kysyttiin samassa yhteydessä. Enemmistö vastaajista piti työtä melko tärkeänä Taulukko 1. Työn tärkeys elämänalueena/työkeskeisyys 2007 Työ murroksessa aineistossa. Erittäin tärkeä Melko tärkeä Ei kovin tai ei lainkaan tärkeä 38,5 % 53,4 % 8,1 % Kysymys: 'Seuraavassa esitetään joukko elämänalueita. Merkitkää, miten tärkeäksi koette ne elämässänne. Työ, perhe, ystävät ja tuttavat, vapaa aika, politiikka. (Ei lainkaan tärkeä, ei kovin tärkeä, melko tärkeä, erittäin tärkeä.) ' Taulukko 2. Työn motivaattorit/työorientaatio 2007 Työ murroksessa aineistossa. Ulkoinen/materialistinen (hyvä palkka ja varma työpaikka) Sekamuoto (muut yhdistelmät) Sisäinen/postmaterialistinen (mielenkiintoinen työ ja mukavat työkaverit) 12,3 % 66,6 % 21,1 % Kysymys: 'Valitkaa seuraavista kaksi Teille tärkeintä asiaa työssä: Mielenkiintoinen työ, hyvä palkka, varma työpaikka, mukavat työkaverit.' Taulukko 3. Työn velvoittavuus/työetiikka mittarin ja sen osioiden tunnusluvut 2007 Työ murroksessa aineistossa. Keskiarvo Keskihajonta Reliabiliteetti Työn velvoittavuus 0,65 0,19 0,60 Täytyy olla työpaikka, jotta voi kehittää kykyjään 0,65 0,28 täysipainoisesti On alentavaa vastaanottaa rahaa tekemättä työtä sen 0,58 0,32 eteen Työ on velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan 0,63 0,29 Ihmisten ei pitäisi olla pakko tehdä työtä, jos he eivät 0,75 0,29 halua* Ihmiset, jotka eivät käy työssä, laiskistuvat 0,67 0,31 Vastausskaala: täysin eri mieltä täysin samaa mieltä. Muuttujien vaihteluväli: 0 1. * Osion suunta on käännetty analyysia varten. Työn sisäistä ja ulkoista orientaatiota mitattiin kysymyksellä, jossa sovellettiin Inglehartin yleistä tyypittelyä "materialismista" ja "postmaterialismista" (Inglehart 1977) työtä koskeviin arvoihin siten, että tyypit perustuivat piirteisiin, jotka oli muodostettu neljästä suosituimmasta työhön liittyvästä päämäärästä (World Values Survey 2000). Kaksi neljästä, hyvä palkka ja varma työpaikka, olivat ulkoisia motivaattoreita ja kaksi muuta, mielenkiintoinen työ ja mukavat työkaverit, olivat työn sisäisiä motivaattoreita (taulukko 2). Selvä enemmistö ei kuulunut kumpaankaan "puhtaaseen" arvotyyppiin, ja postmaterialisteja oli materialisteja enemmän Työn velvoittavuus oli 5 osioinen Likert tyyppinen mittari, jonka osioita on käytetty World Values Survey aineistoissa (taulukko 3). Reliabiliteetin suhteen mittari ei toiminut aivan toivotulla tavalla (Cronbachin 0,60). Alimman korrelaation omaava osio oli se, jonka väittämä oli suunnaltaan päinvastainen neljän muun kanssa. Sen 15

Toiveita ja todellisuutta poistaminenkaan ei kuitenkaan olisi parantanut reliabiliteettia. Koska Likert asteikoissa tulisi vastausmalliharhan vähentämiseksi olla erisuuntaisia osioita, tämäkin osio on jätetty asteikkoon. Yhteiskunnalliset mielipiteet Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuutta mielipidettä, joista viisi oli esitetty Likert tyyppisinä väittäminä ja kuudennessa kysyttiin suoremmin kantaa perustulojärjestelmään (taulukko 4). Perustuloa lukuun ottamatta mielipidekysymyksiin ei liittynyt suoria poliittisia toimenpiteitä, mutta kaikkiin sisältyi julkisen vallan toiminnan komponentti. Vaikka reaktiota näihin mielipidekysymyksiin ei voida pitää suoraan käyttäytymisenä, niitä voidaan jossain mielessä pitää aiemmin esitellyn "harkitun toiminnan teorian" mukaisina "asenteina toimintaa kohtaan". Ne toisin sanoen voivat osaltaan vaikuttaa esimerkiksi äänestyskäyttäytymiseen siinä tapauksessa, että kyseiset kysymykset ovat esillä vaalikysymyksinä. Suosituimpia ajatuksia olivat ympäristönsuojelun asettaminen työpaikkojen edelle ja työttömien ohjaaminen aktiivisemmin työnhakuun. Vähiten kannatusta saivat ajatus siitä, että suomalaiset jäävät liian varhain eläkkeelle sekä perustulojärjestelmään siirtyminen. Taulukko 4. Eräiden mielipidemittarien tunnusluvut 2007 Työ murroksessa aineistossa. Keskiarvo Keskihajonta Työttömyysturva on nykyisellään aivan riittämätön* 0,57 0,29 Viranomaisten tulisi ohjata työttömiä aktiivisemmin työnhakuun* 0,73 0,25 Työpaikkoja täytettäessä suomalaiset työnhakijat tulisi asettaa etusijalle maahanmuuttajiin nähden* 0,59 0,33 Suomalaiset jäävät nykyisin liian varhain eläkkeelle* 0,41 0,27 Ympäristöä on suojeltava, vaikka se uhkaisi joitakin työpaikkoja* 0,74 0,24 Mitä mieltä olette ajatuksesta, että Suomessa siirryttäisiin 0,44 0,30 perustulojärjestelmään (ns. kansalaispalkka), jolloin kaikilla taataan tietty summa (esim. 500 ) elämiseen?** Muuttujien vaihteluväli: 0 1. * Vastausskaala: täysin eri mieltä täysin samaa mieltä. ** Vastausskaala: erittäin huono ajatus erittäin hyvä ajatus Tulokset Aluksi tarkasteltiin työkeskeisyyttä ja samassa yhteydessä työn mielekkyyttä vain palkansaajien keskuudessa. Näistä tuloksista on kirjoitettu artikkeli, joka on ilmestynyt Työelämän tutkimus lehdessä (Moilanen & Virtanen 2010). Tuloksista pidettiin myös esitys pohjoismaisessa työympäristökokouksessa (NAM) Helsingissä syyskuussa 2009. Osin näissä analyyseissa käytettiin vuoden 2007 Työ murroksessa aineiston lisäksi Tilastokeskuksen Työolotutkimuksia vuosilta 1997, 2003 ja 2008 sekä kansainväliseen World Values Survey yhteistyöhön kerättyjä Suomen aineistoja vuosilta 2000 ja 2005. Seuraavassa kappaleessa on lyhyt yhteenveto näiden analyysien tuloksista. Ottaen huomioon, että aineistojen välillä oli menetelmällisiä eroja, havaittiin työkeskeisyyden laskeneen periodilla 1997 2008 (kuva 1). Kun samaan aikaan oli myös raportoitu työn mielekkyyden lasku (Alasoini 2006; Antila 2006; Ylöstalo 2007), pidettiin tärkeänä tutkia työkeskeisyyden ja työn mielekkyyden välistä suhdetta. Vuoden 2007 Työ murroksessa aineistossa havaittiin selvä yhteys: mitä korkeampi oli työn mielekkyys, sitä tärkeämpi työ oli elämänalueena. Muita työn 16

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki tärkeyttä lisääviä tekijöitä olivat käsitykset työnteon velvoittavuudesta ja työnantajan huolenpidosta. Työn mielekkyyden keskeisen aseman vuoksi myös sen osatekijät nousivat mielenkiinnon kohteeksi. Tulokset näyttivät, että työolosuhteista vaikutusmahdollisuudet ja esimiehen tuki lisäsivät työn mielekkyyttä kun taas kiire ja työsuhteen epävarmuus vähensivät sitä. (Moilanen & Virtanen 2010) Kuvio 1. Työn erittäin tärkeäksi elämänalueeksi ilmoittaneiden prosenttiosuus ja sen luottamusväli kuudessa aineistossa, vain palkansaajat (Tilastokeskuksen Työolotutkimukset 1997, 2003, 2008 [sininen]; World Values Survey 2000, 2005 [punainen]; Työ murroksessa kysely 2007 [keltainen]). 70 65 60 55 50 45 40 35 30 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Toiseksi kaikkia kolmea arvomuuttujaa tarkasteltiin koko Työ murroksessa aineistossa, mukaan lukien yrittäjät ja työn ulkopuolella olevat. Työn keskeisyyden osalta havaittiin, että työkeskeisyys oli korkeimmillaan yrittäjillä ja seuraavaksi korkein työntekijäasemassa olevilla palkansaajilla (taulukko 5). Näitä seurasivat palkansaajatoimihenkilöt ja opiskelijat sekä lopuksi muut työelämän ulkopuolella olevat. Työn tärkeys oli pääosin käänteisessä suhteessa koulutustasoon: mitä alhaisempi koulutus, sitä tärkeämmäksi työ koettiin. Työn tärkeys toisaalta pääsääntöisesti kasvoi iän lisääntyessä. 17

Toiveita ja todellisuutta Taulukko 5. Taustamuuttujien vaikutus työn tärkeyteen ja työn motivaattoreihin (postmaterialistisuus) 2007 Työ murroksessa aineistossa (järjestysasteikollinen logistinen regressio). Työn Motivaattorit tärkeys Muuttuja Luokka Estimaatti Keskivirhe Estimaatti Keskivirhe Toimeentulo 0,169 0,250 0,769** 0,266 Sukupuoli Nainen 0 0 Mies 0,079 0,116 0,541 0,125 Ikä 18 24 0 0 25 34 0,055 0,244 0,032 0,256 35 44 0,379 0,245 0,358 0,259 45 54 0,697** 0,243 0,371 0,257 55 64 0,831** 0,250 0,517* 0,264 Sosioekonominen Työntekijä 0 0 asema Alempi 0,187 0,179 0,186 0,191 toimihenkilö Ylempi 0,260 0,191 0,237 0,203 toimihenkilö Yrittäjä 0,588* 0,260 0,535* 0,270 Eläkkeellä 0,757** 0,245 0,381 0,261 Opiskelija 0,352 0,306 0,550 0,318 Työtön 0,473 0,258 0,511 0,275 Muu 0,534* 0,239 0,112 0,252 Koulutus Perusaste 0 0 Keskiaste 0,420* 0,186 0,222 0,197 Korkea aste 0,495** 0,192 0,592** 0,205 Äidinkieli Ruotsi 0 0 Suomi 0,076 0,270 0,106 0,282 Asuinpaikka Kaupungin 0 0 keskusta Kaupungin 0,060 0,156 0,304 0,164 lähiö Maaseudun 0,082 0,188 0,293 0,199 taajama Maaseudun 0,028 0,189 0,101 0,198 haja asutus Estimaatit ovat ristitulosuhteiden (odds ratio) logaritmeja (vertailuluokka lihavoitu). * Merkitsevä 0,05 tasolla (kaksisuuntainen testi). ** Merkitsevä 0,01 tasolla (kaksisuuntainen testi). Työn motivaattoreihin havaittiin myös taustamuuttujilla olevan vaikutusta (taulukko 5). Ulkoinen sisäinen ulottuvuudella mitattuna naisia motivoivat työn sisäiset piirteet enemmän kuin miehiä eli naiset olivat Inglehartin terminologialla miehiä postmaterialistisempia. Vastaavasti hyvään toimeentuloon, korkeampaan koulutukseen, yrittäjyyteen sekä alhaisempaan ikään liittyivät useammin työn sisäiset motivaattorit. Postmaterialistisuus eli sisäisten motivaattoreiden korostus väheni iän lisääntyessä. 18

Työympäristötutkimuksen Raporttisarja 53 Työterveyslaitos Helsinki Taulukko 6. Taustamuuttujien vaikutus työn velvoittavuus mittariin 2007 Työ murroksessa aineistossa (jatkuvan muuttujan lineaarinen regressio). Muuttuja Luokka Estimaatti Keskivirhe Toimeentulo 0,069** 0,023 Sukupuoli Nainen 0 Mies 0,005 0,011 Ikä 18 24 0 25 34 0,020 0,022 35 44 0,011 0,022 45 54 0,001 0,022 55 64 0,038 0,023 Sosioekonominen Työntekijä 0 asema Alempi toimihenkilö 0,001 0,017 Ylempi toimihenkilö 0,008 0,018 Yrittäjä 0,069* 0,023 Eläkkeellä 0,027 0,022 Opiskelija 0,007 0,028 Työtön 0,055* 0,024 Muu 0,028 0,022 Koulutus Perusaste 0 Keskiaste 0,021 0,017 Korkea aste 0,035* 0,018 Äidinkieli Ruotsi 0 Suomi 0,034 0,025 Asuinpaikka Kaupungin keskusta 0 Kaupungin lähiö 0,044** 0,014 Maaseudun taajama 0,054** 0,017 Maaseudun haja asutus 0,052** 0,017 Estimaatit ovat vakioimattomia regressiokertoimia (vertailuluokka lihavoitu). * Merkitsevä 0,05 tasolla (kaksisuuntainen testi). ** Merkitsevä 0,01 tasolla (kaksisuuntainen testi). Työn korkea velvoittavuus oli selvimmin yhteydessä hyvään toimeentuloon ja yrittäjyyteen (taulukko 6). Asuinpaikka oli yhteydessä velvoittavuuteen siten, että velvoittavuus oli korkeinta kaupunkien keskustojen ulkopuolella, erityisesti maaseudulla. Työttömät kokivat työn vähiten velvoittavana. Arvomuuttujien vaikutus yhteiskunnallisiin mielipiteisiin vaihteli huomattavasti (taulukko 7). Työn arvoilla ei näyttänyt olevan yhteyttä käsitykseen ympäristönsuojelun ja työpaikkojen säilyttämisen suhteellisesta tärkeydestä. Työkeskeisyys ei ylipäätään ollut yhteydessä tutkittuihin mielipiteisiin. Työn motivaattorit olivat selvemmin yhteydessä kahteen mielipidemuuttujaan: ulkoista motivaatiota painottavat (materialistit) olivat useammin sitä mieltä, että työttömyysturva on riittämätön ja että suomalaisille työnhakijoille tulisi antaa etusija maahanmuuttajiin nähden. Yhteiskunnallisiin mielipiteisiin selvimmin yhteydessä ollut arvomuuttuja oli työn velvoittavuus. Korkea velvoittavuus voimisti käsityksiä, että työttömiä tulisi ohjata aktiivisemmin työnhakuun, että suomalaisia työhakijoita tulisi suosia ja että suomalaiset jäävät liian varhain eläkkeelle. Korkea velvoittavuus toisaalta vähensi perustulojärjestelmän kannatusta ja käsitystä työttömyysturvan riittämättömyydestä. 19

Toiveita ja todellisuutta Taulukko 7. Työn arvojen yhteys eräisiin yhteiskunnallisiin mielipiteisiin. Arvomittari Työn tärkeys Työn motivaattorit Väittämä/Kysymys Ei/kovin Melko Erittäin Ulk. Seka Sis. Työttömyysturva on 0 0,004 0,037 0 0,081 0,097 nykyisellään aivan ** ** riittämätön Viranomaisten tulisi ohjata työttömiä aktiivisemmin työnhakuun Työpaikkoja täytettäessä suomalaiset työnhakijat tulisi asettaa etusijalle maahanmuuttajiin nähden Suomalaiset jäävät nykyisin liian varhain eläkkeelle Ympäristöä on suojeltava, vaikka se uhkaisi joitakin työpaikkoja Mitä mieltä, että Suomessa siirryttäisiin perustulojärjestelmään? Velvoittavuus 0,242 ** 0 0,015 0,048 0 0,016 0,030 0,401 ** 0 0,011 0,001 0 0,103 ** 0,152 ** 0,217 ** 0 0,047 0,054 0 0,015 0,007 0,108 ** 0 0,013 0,017 0 0,039 0,077 ** 0,018 0 0,008 0,013 0 0,039 0,023 0,337 ** Luvut ovat vakioimattomia regressiokertoimia (vertailuluokka lihavoitu). Kutakin väittämää/kysymystä kohden on estimoitu yksi regressiomalli. Työn arvojen lisäksi selittäjinä malleissa ovat sukupuoli, ikäluokka, koulutusaste, sosioekonominen asema, äidinkieli, asuinpaikka. * Merkitsevä 0,05 tasolla (kaksisuuntainen testi). ** Merkitsevä 0,01 tasolla (kaksisuuntainen testi). Johtopäätökset Työn tärkeys elämänalueena on poikkileikkausaineistossa selvästi yhteydessä työn koettuun mielekkyyteen. Vaikka suora toistomittauksiin perustuva näyttö puuttuukin, on kohtuullista olettaa, että Suomessa havaittu työn mielekkyyden lasku on myös saanut aikaan muutoksia siinä, miten tärkeänä työ koetaan. Työn tärkeyden osalta ei siis ole kyse pelkästään talouden suhdanteista eli työn tarjonnan ja kysynnän välisestä suhteesta. Niin sanottu puutehypoteesihan olettaisi, että työtä arvostetaan enemmän silloin kun sen saaminen on vaikeaa. Vastaavasti taloudellisen nousukauden aikana työn arvostus vähenisi. Työn tärkeyden lasku 1990 luvun lamaa seuranneena nousukautena olisi sinänsä puutehypoteesin mukaista, mutta laskun pitäisi tällöin perustua myös työn epävarmuuden vähenemiseen. Työn mielekkyyden viimeaikaista laskua tutkittaessa sen on kuitenkin todettu liittyvän epävarmuuden lisääntymiseen. Tässä esitetyt tulokset ovat samansuuntaiset: epävarmuus laskee työn mielekkyyttä ja mielekkyyden mukana laskee myös työn koettu tärkeys. Vastaavasti esitettyjen tulosten perusteella ei voida olettaa, että puutehypoteesin mukaisesti meneillään oleva talouslama automaattisesti palauttaisi työn 20