Köyhyyden poistaminen on koko yhteiskunnan etu Dos. Timo Pokki Lahden diakonialaitos 6.5.2010

Mitä on globaali köyhyys? Köyhyyden mittaamiseen ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä ja kiistatonta mittaria. Maailmanpankin mukaan ihminen on äärimmäisen köyhä, kun hänellä on käytettävissään vähemmän kuin 1,25 dollaria päivässä. Noin 1,4 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Lähes puolet maapallon väestöstä joutuu elämään alle 2,5 dollarilla päivässä.

Köyhyys Euroopassa Euroopassa absoluuttisen köyhyyden mittarina on pidetty selviämistä esimerkiksi 5 tai 10 eurolla päivässä. Viidellä eurolla Euroopassa joutuu selviämään vain muutama prosentti väestöstä, mutta kymmenellä jo huomattavasti useampi. Euroopan unioni on yksi maailman vauraimmista alueista, mutta sen kansalaisista 17 prosentilla on niin rajalliset resurssit, etteivät heidän varansa riitä edes perustarpeisiin.

Äärimmäiseen köyhyyteen liittyy huonoa ravintoa tai suoranaista nälkää puhtaan veden puutetta kurjia asuinoloja koulutuksen ja terveydenhuollon puutetta epätasa-arvoa ja huonoja ihmisoikeuksia syrjäytyneisyyttä turvattomuutta olemattomia mahdollisuuksia vaikuttaa omiin elinoloihin saastunut ympäristö tai ympäristön huono tila

Miksi torjua globaalia köyhyyttä? Ihmisarvo, ihmisoikeudet, eettisyys, solidaarisuus, inhimillisyys Turvallisuus, yhteiskuntarauha, maailmanrauha, talous Kestävä kehitys, luonnonsuojelu, ilmastonmuutos

Suhteellinen ja absoluuttinen köyhyys Suhteellinen köyhyys määritellään kykenemättömyydeksi saavuttaa yhteiskunnassa yleisesti odotettua minimiksi katsottua elintasoa. Absoluuttinen köyhyys on aliravitsemusta, nälkää ja puutetta biologisten perustarpeiden tyydyttämisessä

Köyhyyden määrittelyä Köyhyysraja määritellään suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin ja ilmoitetaan tiettynä prosenttiosuutena keskituloista. Pienituloisiksi määritellään henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot kulutusyksikköä kohden ovat pienemmät kuin 60 % koko väestön vastaavasta keskitulosta.

Pienituloisuusrajan alapuolella Pienituloisuusraja oli 13 077 euroa/vuosi yhden henkilön kotitaloudessa v. 2007. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului tuolloin noin 708 000 henkilöä, mikä oli 55 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisten osuus koko väestöstä oli 13,6 %. Vuonna 2008 alkanut globaali talouden taantuma on pahentanut tilannetta.

Pienituloisten lukumäärä vv. 1995-2007

Pienituloisuusaste (%) kotitalouden elinvaiheen mukaan (Tilastokeskus) Vuosi 1995 2000 2003 2004 2005 2006 2007 1 hengen talous 20,4 25,5 25,3 27,8 31,4 29,3 30,6 1 hengen talous, ikä alle 35 35,5 34,8 38,2 42,4 44,2 40,9 41,5 1 hengen talous, ikä 35-64 17,3 24,1 21,0 21,2 24,2 24,5 24,8 1 hengen talous, ikä yli 64 12,5 20,2 21,3 25,2 31,0 26,9 30,3 Yksinhuoltajat 8,1 22,3 25,6 26,8 25,4 25,2 32,3 Lapsettomat parit, ikä alle 35 12,7 13,5 16,6 15,6 14,8 12,0 11,4 Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7 v. 4,4 11,2 12,5 11,1 11,8 11,0 12,3 Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7 v. 4,1 9,7 13,5 12,9 9,3 12,1 12,8 Parit joilla on lapsia 4,0 8,5 9,4 8,9 7,9 8,7 9,8 Kaikki kotitaloudet 7,2 11,3 11,5 12,2 12,8 12,5 13,6

Suomen pienituloiset 2000-luvulla Suurin pienituloisten ryhmä v. 2007 olivat eläkeläiset. Kaikista eläkeläisistä 17 prosenttia oli pienituloisia v. 2007, yhteensä lähes 200 000 eläkeläistä eli 28 % kaikista pienituloisista henkilöistä. Yksin elävien 65 vuotta täyttäneiden suhteellinen pienituloisuus on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. V. 2007 heistä oli 30 % pienituloisia, v. 1995 vain 13 %.

Suhteellinen köyhyysaste (%) väestössä ja lapsiväestössä 1990-2008 1/2 Lapsiköyhyysasteeksi kutsutaan suhteellisen köyhyysrajan (60 % mediaanitulosta) alapuolella olevissa kotitalouksissa asuvien alle 18-v. osuutta kaikista alle 18-vuotiaista. Nelihenkinen, kahden vanhemman ja kahden alle 14-v. lapsen perhe alitti köyhyysrajan alle 2 943 /kk jäävillä tuloilla; yksinhuoltajan ja kahden alle 14-v. lapsen perheessä vastaava summa oli alle 1 743 /kk.

Suhteellinen köyhyysaste (%) väestössä ja lapsiväestössä 1990-2008 2/2 Lapsiköyhyysaste on kasvanut voimakkaasti laman jälkeen, selvästi voimakkaammin kuin koko väestössä. v. 2007 lapsiköyhyysaste oli korkeammalla kuin koskaan 1970-luvun alun jälkeen. v. 2007 kaikista alaikäisistä 13,9 % eli 151 700 lasta asui kotitalouksissa, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle.

Pienituloiset lapsiperheet Lapsiköyhyysaste oli v. 2007 13,9 % alle 18-vuotiaista lapsista, v. 1995 vastaava luku oli 5 %. Yksinhuoltajaperheisiin kuuluvista noin kolmasosa, 32 %, oli pienituloisia v. 2007. Osuus oli vain 8 % vuonna 1995.

Perusturva on heikentynyt 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouskasvusta ei ole eläkeläisille, pienipalkkaisille eikä lapsiperheille riittänyt jaettavaa. Jos perusturva palautettaisiin vuoden 1993 tasolle suhteessa ansioihin, sitä jouduttaisiin nostamaan 30 prosentilla. Erityisesti vähimmäisturvan suhteellinen taso on heikentynyt.

Vanhusten köyhyysvaarasta On varmistettava, että vanhukset eivät ole köyhtymisvaarassa ja voivat nauttia kohtuullisesta elintasosta; varmistettava, että vanhukset voivat saada osansa taloudellisesta hyvinvoinnista ja osallistua siten aktiivisesti yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja kulttuurielämään. Suomen kansallinen eläkestrategiaraportti 2005, STM

Köyhyyden monet ulottuvuudet Köyhyys ei ole pelkästään tulotaso; köyhyys on subjektiivinen kokemus olemassaolosta ja ihmisarvosta, köyhyys johtaa kehään, josta on vaikea päästä pois. Huono ravitsemus altistaa sairauksille, sairauksien hoitoon tarvittavien palvelujen ostokyky on heikko, hoidot kalliita. OECD:n tekemän kansainvälisen tutkimuksen mukaan potilaan tulotaso vaikuttaa Suomessa lääkärissä käyntiin enemmän kuin useimmissa muissa läntisissä teollisuusmaissa. Juha Teperi, Stakes

Syrjäytymisen riskiryhmiä (Stm) pitkäaikaistyöttömät syrjäytymisvaarassa olevat nuoret asunnottomat pitkäaikaissairaat ja vajaakuntoiset päihdeongelmaiset toimeentulovaikeuksissa olevat rikokseen syyllistyneet syrjäytymisvaarassa olevat maahanmuuttajat kytkeytyy vahvasti köyhyyteen ja huonoosaisuuteen

Onko meillä varaa? Onko hyvinvointiyhteiskunnalla varaa antaa köyhtymisen ja syrjäytymisen jatkua? Miten selviävät ikääntyvät köyhät vanhukset keskimääräisen eliniän noustessa koko ajan? Mitkä ovat lasten ja nuorten syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset?

Nykyisen tilanteen kestämättömyys Vähintään 65 000 nuorta vaarassa joutua syrjäytyneeksi / syrjäytetyksi. Määrän arvioidaan lisääntyvän yli tuhannella joka vuosi. (lähde: Stakes 2008) Jokainen syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle arviolta yli miljoona euroa. Epäsuorat kulut ovat vielä suuremmat. Inhimillinen hinta on mittaamaton.

Syrjäytymisen kustannuksista Valtiontalouden tarkastusviraston laskelmien mukaan yhden syrjäytyvän nuoren vuosittainen keskiarvokustannus on 27 500 euroa 40 vuoden työaikaolettamalla (= 1,1 milj. ) Kustannusarviot ja -laskelmat nuorten syrjäytymisen kustannuksista yhteiskunnalle puoltavat nuoren auttamista mahdollisimman varhain. Viranomaisyhteistyön painottuessa ennaltaehkäisevään toimintaan syntyy merkittäviä taloudellisia säästöjä.

Syrjäytymisestä syntyvät kustannukset / lapsi Kustannusperuste Kustannukset ( ) Laskentaperuste Koulukoti ikävuosina 13-18 457 000 Vankilajaksoja 10 vuotta 455 000 Oikeudenkäynti-, yms. kuluja 20 000 Kansaneläke 32 vuotta 198 000 Lasten- ja nuorisopsykiatrian hoitokustannukset 180 000 250 /vrk 125 /vrk 374 /vrk Kustannukset elinkaaren aikana yhteensä 1 310 000 Lisäksi huomioitava alentunut veronmaksukyky. Lähde: Ankkuri-projekti

Syrjäytyminen vs. verotulot Pelkkä verotulojen menetys on n. 1 milj. euroa / henkilö / elinikä 65 v. Syrjäytyneitä on noin 14 000 Tilastokeskus yli 65 000 Stakes alle 100 000 Länsi-Suomen lääninhallitus Verotulomenetys euroina: 14 100 mrd Lähde: Sisäasiainministeriön arvio

Todelliset kustannukset suuremmat Tilastot eivät kata kaikkea kokonaiskuvan saavuttaminen on hankalaa. Miten mitataan köyhyydestä aiheutuvan syrjäytymisen konkreettiset kustannukset?

Syrjäytyminen on uhka Syrjäytyminen on uhka nuorelle itselleen, hänen perheelleen ja lähipiirille ja myös yhteiskunnalle. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä toteutetun sisäisen turvallisuuden ohjelman (Sisäasiainministeriön julkaisuja 16/2008) mukaan syrjäytyminen on sisäisen turvallisuuden keskeisin uhka. Rikollisuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain 4 miljardin euron kulut.

Perhe yhteiskunnan keskiössä Yhteiskunnan keskiössä ei lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta ole yksilö (uusliberalismi) eikä valtio (sosialismi), vaan ihmisten luontaiset lähiverkostot, ennen muuta perhe. Mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. Jos perhe ei suoriudu sille kuuluvista tehtävistä, yhteiskunta ei suurillakaan panostuksilla pysty täysin korjaamaan syntyneitä vaurioita. Perheitä kannattaa siis tukea.

Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina 1991 2008 (THL:n tilasto)

Vanhempia tukemalla säästetään Kun vanhempia ja perheitä tuetaan, heidän mahdollisuutensa huolehtia lapsista paranevat. Köyhyydestä johtuva lasten syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Perheitä ja yksinhuoltajia kannattaa tukea taloudellisesti. Lasten ja nuorten laitoshoito on kallista; lasten huoltajien tukeminen on halvempi ratkaisu.

Köyhyydestä johtuvan syrjäytymisen torjuminen on hyvä sijoitus Köyhyydestä aiheutuvan syrjäytymisen torjuminen säästää paljon rahaa kansaneläke ja toimeentulotuet järkevälle tasolle. Laitospaikat ovat kalliita, mutta niiden tarve lisääntyy, kun syrjäytyminen lisääntyy. Ennaltaehkäisevä työ kannattaa. Syrjäytymisen lisääntyessä myös rikollisuus ja turvattomuus lisääntyy. Investoiminen syrjäytymisen ehkäisyyn on järkevää.

Köyhyyden poistamisella säästetään myös vanhusten kohdalla Jos vanhus menee köyhyyden takia huonoon kuntoon, yhteiskunnalle tulee suuri lasku laitospaikan kustannuksista. Vanhukset pystyvät asumaan kotona pidempään, jos toimeentulo on riittävä. Kannattaa siis tukea vanhusten toimeentuloa. Se on inhimillistä, mutta myös taloudellista!