YK:N IHMISOIKEUSNEUVOSTON YLEISMAAILMALLINEN MÄÄRÄAIKAISTARKASTELU (UPR) SUOMEN KOLMAS KANSALLINEN RAPORTTI

Transkriptio

1 Sivu 1 / 6 Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry Allergiatalo, Paciuksenkatu Helsinki kirjaamo.um@formin.fi krista.oinonen@formin.fi YK:N IHMISOIKEUSNEUVOSTON YLEISMAAILMALLINEN MÄÄRÄAIKAISTARKASTELU (UPR) SUOMEN KOLMAS KANSALLINEN RAPORTTI Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry pyytää palauttamaan Syrjäytymisen ehkäiseminen -otsikon takaisin maaraporttiin. Syrjäytymisen ehkäiseminen Lapsiperheen pitkäaikaisella pienituloisuudella ja perheen nuoren syrjäytymisellä on vahva yhteys. Yhdeksi tehokkaimmaksi keinoksi estää nuoren syrjäytyminen on työllistää hänen vanhempansa. (Jaakko Harkko, Tuula Lehikoinen, Sarita Lehto, Mika Ala- Kauhaluoma Onko osa nuorista vaarassa syrjäytyä pysyvästi? Nuorten syrjäytymisriskit ja aikuisuuteen siirtymistä tukeva palvelujärjestelmä, Kela, Helsinki 2016.) Suomessa yhden vanhemman perheiden vanhemmista jo 17,54 % oli työttömänä vuonna 2014 (Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto, 2016). Muutos on valtava vuoden 1990 alun tilanteesta, jolloin yksinhuoltajat työskentelivät useammin kuin muu väestö. Työttömyys johtaa pienituloisuuteen. Pienituloisuus koskettaa erityisesti yhden vanhemman perheitä Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan pienituloisissa kotitalouksissa oli lasta eli 10 % kaikista lapsista vuonna Erityinen köyhyysriski on yhden vanhemman perheiden lapsilla. Yhden vanhemman perheiden pienituloisuusaste on 18 % ja kahden vanhemman perheissä 8 %. Perheen pienituloisuusaste on suurimmillaan silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Myös perheen suurempi lapsiluku nostaa köyhyysriskiä. (Tilastokeskus, Tulonjakotilasto, 2014) Sekä yhden- että kahden huoltajan lapsiperheiden tulot ovat erkaantuneet koko maan keskitulosta vuoden 1990 jälkeen, mutta eri suuntiin. Kahden huoltajan talouksien kulutusyksikkökohtaiset** tulot olivat 1990-luvulla keskimäärin vajaat 12 prosenttia ja 2000-luvulla reilut 13 prosenttia suuremmat kuin väestön keskitulo, mutta yhden huoltajan talouksissa tulot olivat 1990-luvulla noin 90 prosenttia ja 2000-luvulla enää vain 83 prosenttia keskitulosta.

2 Sivu 2 / 6 Huoltajien lukumäärän mukaiset kotitalouksien keskitulot Suomessa vuosina Ekvivalentin käytettävissä olevan tulon mediaani. Euroa. Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto. * Pienituloisuus = Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Lisäksi vanhemmilta kysytään myös koettu toimeentulo. ** Kulutusyksikkö = Kulutusyksikköä kohti lasketuilla kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1,muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja lapset saavat painon 0,3 (0 13-vuotiaat). Yksinhuoltajatalouksien toimeentulo on kahden huoltajan talouksia riippuvaisempi saaduista tulonsiirroista. Tulonsiirrot muodostavat noin 25 prosenttia yhden huoltajan talouksien bruttotuloista, kun kahden huoltajan talouksissa osuus on noin 12 prosenttia. Lapsista 8,5 prosenttia asui vuonna 2011 talouksissa, jotka kokivat toimeentuloongelmia. Lasten välillä on kuitenkin eroja sen mukaan, kuinka monen huoltajan kanssa he asuvat. Yhden huoltajan kanssa asuvista lapsista 23 prosenttia ja kahden huoltajan kanssa asuvista 6 prosenttia asui toimeentulo-ongelmia kokeneissa perheissä. Kaikista lapsista 72 prosenttia asui perheissä, joissa ei koettu toimeentulo-ongelmia, kun taas yhden huoltajan kanssa asuvista lapsista vain 49 prosenttia. Pienituloisten yhden huoltajan perheiden lapsista kaksi kolmesta asuu vähintään pieniä toimeentulovaikeuksia kokevissa perheissä ja neljännes vaikeuksia tai suuria vaikeuksia kokevissa perheissä. Pienituloisuusrajan yläpuolella perhetyyppien välillä ei ole niin suurta eroa, mutta myös näissä toimeentulovaikeudet ovat yleisempiä yhden huoltajan kanssa asuvilla lapsilla.

3 Sivu 3 / 6 Suurin vaikeuksin tai vaikeuksin toimeen tulevissa perheissä asuvien lasten osuus huoltajien lukumäärän mukaan vuosina Prosenttia. Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto. (Okkonen, Kaisa-Mari, Hyvinvointikatsaus 1/2014) Vanhemman työttömyys aiheuttaa yhden vanhemman perheiden pienituloisuutta Tilastokeskuksen Työssäkäynti- ja perhetilastojen mukaan yksinhuoltajien työttömyysaste oli vuonna ,54 %. Se oli yli kaksi kertaa suurempi kuin muun väestön työttömyysaste. Etenkin alle kouluikäisten lasten yksinhuoltajaäitien ammatissa toimivien osuus on alentunut 1990-luvulta 2000 luvulle siirryttäessä. Paluu työmarkkinoille hoitovapaan jälkeen näyttäisi olevan yksinhuoltajaäideille tavallista vaikeampaa. Yksinhuoltajaäidit ovat myös parisuhteessa eläviä äitejä vähemmän koulutettuja. Koulutuserot ovat kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana. Vielä 1990 eroa ei ollut, mutta sittemmin yliopistollisen loppututkinnon suorittaneiden yksinhuoltajaäitien osuus on jäänyt jälkeen puolisoäitien osuudesta. (Haataja, Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009, Väestöliitto). Työllistymistä heikentää se, että yhden vanhemman perheissä on vaikeampi yhdistää lastenhoito ja työssäkäynti kuin muissa perheissä. Esimerkiksi akatemiatutkija Teppo Kröger havaitsi, että jopa puolet yksinhuoltajista voidaan luokitella hoivaköyhiksi. Sanalla tarkoitetaan perheen tilannetta, jossa julkiset hoivapalvelut eivät kata vanhemman työ- tai opiskeluaikaa. Lähes kaikki yksinhuoltajat, jotka tekivät epätyypillistä työaikaa, joutuivat turvautumaan epävirallisiin verkostoihin voidakseen ylipäätään käydä töissä. Moni huoltaja joutui turvautumaan esimerkiksi palkattomiin vapaisiin. (Kröger, Teppo Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheissä: kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat teoksessa P. Takala (toim.) Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin, (pp ), Helsinki, Kelan tutkimusosasto, 2005.). Tilannetta heikentää elokuussa 2016 voimaan astunut lakimuutos, jonka mukaan työttömän vanhemman lapselta poistettiin oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon. Osa kunnista säilytti kuitenkin subjektiivisen oikeuden

4 Sivu 4 / 6 kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen vanhempien tilanteesta riippumatta kun taas toisissa kunnissa työttömän on välittömästi otettava lapsi hoidosta lyhyenkin työttömyyden ajaksi. Erityisen vaikea on saada hoitoapua vammaiselle lapselle. Yhden vanhemman perheissä on tavallista enemmän erityistarpeisia lapsia, koska näiden perheiden vanhemmilla on erittäin korkea eronneisuusriski. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus vuonna syntyneiden hyvinvoinnista paljasti, että autistilasten vanhemmista peräti 37 % oli eronnut kun vastaava luku kaikilla lapsilla on 17 %. Katja Forssén ja Veli-Matti Ritakallio havaitsivat, että kokopäivätyö suojasi etenkin yksinhuoltajia köyhyydeltä tehokkaimmin. Pohjoismaissa köyhyys kohdistuukin muihin yksinhuoltajiin kuin kokopäivätyössä toimiviin. Yksinhuoltajien työmotivaatio on tutkimuksissa todettu erityisen korkeaksi (Hakovirta, Mia Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkina-valinnat, Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2006) Pienituloisuuden taustalla on myös 1990 alkaneet perhe-etuuksien leikkaukset sekä niiden ostoarvon heikkeneminen. Jokainen leikkaus on kohdistunut voimakkaimmin juuri yhden vanhemman perheisiin. Lapsiperheen pienituloisuuden vaikutukset lapsen kehitykseen THL:n Lapsiperheiden hyvinvointi tutkimuksen mukaan taloudellinen eriarvoisuus ilmenee lasten arjessa varsinkin kuluttamisen ja toimintamahdollisuuksien eroina. Perheen pienituloisuus saattaa johtaa lasten syrjimiseen, ryhmästä sulkemiseen ja kiusaamiseen. THL:n kohorttitutkimus vuonna 1987 syntyneistä, 21-vuotiaaksi asti rekisteriaineistojen avulla seuratuista lapsista kertoo, että jos vanhemmat olivat saaneet pitkään toimeentulotukea, lapsilla lisääntyivät vähäinen koulutus, mielenterveysongelmat, huostaanotot ja pienimuotoinen rikollisuus. Samoin lisääntyi toimeentulo-ongelmien kokeminen aikuisiässä. Pienituloisuuden on todettu myös vähentävän vanhemmuutta. Talousongelmista kärsivät vanhemmat käyttivät kasvatuksessa enemmän rankaisuja ja vähemmän ohjausta, hyväksyivät useammin lapsen kurittamisen, menettivät helpommin malttinsa (Leinonen, Jenni (2004) Families in Struggle Child Mental Health and Family Well-being in Finland During the Economic Recession of the 1990s: The Importance of Parenting. Helsinki: Helsingin yliopisto). Pitkäaikainen perheen pienituloisuus ennustaa nuoren syrjäytymistä. Tutkijat arvioivatkin pienituloisten vanhempien työllistymisen olevan yksi tehokkaimmista nuorten syrjäytymistä estäviä toimenpiteitä. (Jaakko Harkko, Tuula Lehikoinen, Sarita Lehto, Mika Ala-Kauhaluoma Onko osa nuorista vaarassa syrjäytyä pysyvästi? Nuorten syrjäytymisriskit ja aikuisuuteen siirtymistä tukeva palvelujärjestelmä, Kela, Helsinki 2016.)

5 Sivu 5 / 6 Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivaltaa ei huomioida huolto- ja tapaamiskiistojen yhteydessä vaatisi myös lainmuutoksen UPR:n mukaan Suomen tulisi jatkaa tehokkaita toimenpiteitä ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä koota tietoja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomessa tuomioistuimet käsittelevät vajaa 2000 huoltokiista vuosittain (Marjukka Litmala, Elisa Valkama Lapsen huoltoriidat käräjäoikeudessa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2006). VTT Hautasen mukaan näistä useissa on väitteitä parisuhdeväkivallasta. (Hautanen, Teija Väkivalta ja huoltoriidat. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalitutkimuksen laitos, 2010) Naisen todennäköisyys tulla pahoinpidellyksi on suuremmillaan parisuhteen päättyessä. Lisäksi myös vanhempien eron jälkeen lapsen ja etävanhemman tapaamistilanteissa naisen riski tulla pahoinpidellyksi on kasvanut. Hautanen havaitsi, ettei väkivaltaväitteitä kirjattu systemaattisesti asiakirjoihin eikä niitä arvioitu ja tutkittu yhdenmukaisesti tai ennakoitavasti. Myös VTT Koulun väitöskirjassa (Koulu, Sanna Lapsen huolto- ja tapaamiskiistat, 2014) havaittiin, että huoltokiista ratkaisuissa samoilla perusteilla päädyttiin eriratkaisuihin. Liitto ehdottaakin, että Perheja sosiaaliministeriö ja Oikeusministeriön määrittelevät yhdessä lapsen edun huolto- ja tapaamiskiistan käsittelyssä. Myös Lapsen huolto- ja tapaamislaissa pitää nykyistä paremmin nostaa esiin lapsille aiheutuvat riskit, kuten väkivallan ja niiden vaikutuksen huolto-, asumis- ja tapaamisoikeuspäätöksiin. Huoltokiistoja käsittelevät tuomarit tarvitsevat avukseen tuomioistuinkäsittelyyn lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijan, joka selvittää erityisesti perheen lasten etua eri ratkaisuvaihtoehdoissa. Suomen tuomioistuinsovittelussa käräjätuomari ja lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntija-avustaja toimivat jo yhdessä, ja menettely onkin osoittautunut erittäin toimivaksi. Avustajan käyttöä pitää laajentaa koskemaan myös varsinaisia tuomioistuinkäsittelyjä. Susanna Kavonius puheenjohtaja Heljä Sairisalo toiminnanjohtaja

6 Sivu 6 / 6 Heljä Sairisalo toiminnanjohtaja Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry Fredrikinkatu 47, 2. krs Helsinki YhteisVoimin Parempaan Lapsuuteen