Sosiaaliset yritykset osaksi valtavirtaa Sosiaalista yritystoimintaa koskevat kehittämissuositukset Julkistettu Sosiaalisten yritysten kansallisen teematyön päätösseminaarissa 17.12.2004 Euroopan sosiaalirahasto Sosiaalisten yritysten kansallinen teematyö Stakes Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
2 s sisältö Johdanto 1. Sosiaaliset yritykset osaksi valtavirtaa 2. Kokonaistaloudellisuus huomioitava 3. Voimaa verkostoista 4. Maineenhallinta - emme myy vajaakuntoisuutta, vaan työn laatua 5. Lakia sosiaalisista yrityksistä tarkennettava 6. Liiketoiminta- ja markkinointiosaamista kehitettävä 7. Rahoitus - kärsivällistä pääomaa etsimässä 8. Pysyvä tukiorganisaatio Toimitus Eveliina Pöyhönen ja Ville Grönberg Graafinen suunnittelu Workshop Pälviä Oy Valokuvat Antero Aaltonen, Heidi Korsman-Hirvonen, Markku Mattila, Tero Pajukallio, Heikki Pälviä, Timo Seppälä, Pentti Sormunen, Kauko Varis, Helsingin Hengitysyhdistys ry, Elwira Oy, Stakesin kuva-arkisto, Sosiaalisten yritysten kansallisen teematyön projektit: Elware, Kainuun Hoiva, Kylätalous, Spring, Pohjoinen Equal, Lähiön sosiaaliset yrittäjät Edita Oyj Helsinki 2004
3 0 Johdanto Sosiaalisten yritysten kansallinen teematyö Sosiaalisten yritysten kansallisen teematyön kehittämissuositukset perustuvat kuuden EQUAL-projektin kokemuksiin sosiaalisesta yritystoiminnasta Suomessa. Suositukset muodostuvat yhteisistä tai muuten tärkeiksi havaituista teemoista sekä niihin liittyvistä kehittämisideoista. Kehittämissuositusten laadinnassa on käytetty taustamateriaalina Oulun yliopiston toteuttamaa teematyön arviointia, teematyössä julkaistun Yhteisötalous ja sosiaalinen yrittäjyys -teoksen artikkeleita sekä teematyön projektien ja sidosryhmien kuulemistilaisuuksien antia. EQUAL-yhteisöaloite on osa Euroopan unionin strategiaa, jolla pyritään luomaan lisää ja parempia työpaikkoja ja varmistamaan, ettei keneltäkään evätä pääsyä niihin. EQUAL-yhteisöaloitetta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta ja siinä testataan uusia tapoja torjua syrjintää ja eriarvoisuutta työpaikoilla ja työnhaussa. Se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla uusia ideoita, jotka voivat muuttaa tulevia toimintalinjoja ja käytäntöjä työllisyys- sekä koulutusalalla. Tärkeä osa EQUAL-ohjelmaa on temaattinen yhteistyö, jota tehdään sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla. Yleisesti teematyön tarkoituksena on mm. kartoittaa eriarvoisuuteen ja syrjintään johtavia tekijöitä, arvioida ja tehdä yhteenvetoja saavutetuista tuloksista, lisätä keskinäistä oppimista, arvioida hyviin käytäntöihin liittyviä tekijöitä ja luoda yleistettävissä olevia uusia toimintamalleja sekä tiedottaa ja levittää niitä mahdollisimman tehokkaasti. Suomessa Sosiaalisten yritysten kansallista teematyötä on toteutettu kuuden EQUAL-hankkeen kesken. Hankkeet ovat Elware - sähkö- ja elektroniikan kierrätykseen erikoistuneet sosiaaliset yritykset, KainuunHoiva, Kylätalous, Lähiön sosiaaliset yrittäjät, Pohjoinen Equal sekä Spring. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesilla ja sen hallinnoimalla Elware-projektilla on ollut teematyön vetovastuu. Teematyössä levitetään sosiaalista yritystoimintaa edistävistä hankkeista saatuja hyviä tuloksia ja selvitetään sosiaalisten yritys- ten perustamisprosessit ja toimintaedellytykset sekä tulevaisuuden haasteet ja muutostarpeet. Teematyön tavoitteena on tuottaa tietoa sosiaalisen yritystoiminnan haasteista mm. sosiaalisten yritysten valtakunnallisen tukirakenteen käyttöön. Sosiaaliset yritykset ja yhteisötalous EU:n piirissä käytetty käsite social economy, sosiaalitalous (Suomessa yhteisötalous, jota termiä käytetään myös EQUALohjelmassa), korostaa kolmannen sektorin taloudellista ja sosiaalista roolia. Yhteisötaloudessa toiminnan tavoitteita leimaavat taloudellisten päämäärien ohella myös sosiaaliset päämäärät. EU: n piirissä yhteisötalous on määritelty valtiosta riippumattomaksi demokraattiseksi toiminnaksi. Yhteisötalouteen luetaan osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, yhdistykset ja säätiöt. Useissa Euroopan maissa yhteisötaloudella on perinteisesti merkittävä rooli tuotettaessa sellaisia hyvinvointipalveluja, joista Suomessa on vastannut julkinen sektori. Myös Suomessa viime vuosien kehitys on nostanut esiin yhteisötalouden roolin julkisen sektorin täydentäjänä ja hyvinvointipalvelujen tuottajana. Yhteisötalouden merkitys on kasvanut erityisesti erilaisissa työllistämis- ja sosiaalipalveluissa. Kansallisissa politiikoissa yhteisötalous on otettu huomioon mm. edistämällä uusosuustoimintaa. Paikallisilla kumppanuusmalleilla on tuettu paikallista aloitteellisuutta, joka on yhteisötalouden kehittymisen kulmakivi. EU:ssa yhteisötaloudella katsotaan olevan merkittävä rooli tulevaisuuden työpaikkojen syntymisessä ja tasa-arvoisten työmarkkinoiden kehittymisessä. Yritysten tehokkuusvaatimukset sulkevat yhä useampia ihmisiä yksityisten työmarkkinoiden ulkopuolelle. Yhteisötalouden esiin nousua on edistänyt myös globaali talous, joka vähentää julkisen sektorin työllistävää roolia verokilpailun kiristymisen myötä. Tästä kärsivät erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt kuten vajaatyökykyiset, vammaiset, pitkäaikaistyöttömät ja maahanmuuttajat. Yhteisötalouden avulla voidaan luoda uudenlaisia työpaikkoja ja uudenlaista taloudellista toimintaa julkisen ja yksityisen sektorin välimaastoon. Sen kehittäminen on yksi tärkeimmistä tavoista torjua syrjäytymistä ja edistää työllisyyttä tämän päivän Euroopassa. Yksi tärkeä osa yhteisötaloutta on sosiaalinen yritystoiminta. Sillä tarkoitetaan yritystoimintaa, jolla on myös sosiaalisia
4
Sosiaalisen yritystoiminnan taustalla on voimakas syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten voimaistamisen, tasa-arvon ja perusoikeuksien edistämisen tavoite, joka noudattaa YK:n hyväkymiä yleisohjeita: yhteiskunta kaikille a society for all. 5 tavoitteita. Sosiaalista yritystoimintaa harjoittavien organisaatioiden päämääränä ei yleensä ole vain taloudellinen voitto, vaan sosiaalisen hyvän tuottaminen yritystoiminnan keinoin. Sosiaaliset yritykset ovat usein syntyneet tarpeesta luoda työpaikkoja ihmisille, joilla on vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Sosiaalisten yritysten tavoitteena on olla mahdollisimman tavallisia yrityksiä. Näin edistetään parhaiten heikosti työllistyvien ihmisten integroitumista yhteiskuntaan ja työelämään. Esimerkiksi Saksassa puhutaan integraatioyrityksistä sosiaalisten yritysten sijaan. Italiassa sosiaaliset osuuskunnat taas syntyivät halusta lakkauttaa mielisairaalat ja tuoda niiden asukkaat osaksi paikallisyhteisöjä osuuskuntien työntekijöinä, ei potilaina. Sosiaalisen yritystoiminnan taustalla on voimakas syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten voimaistamisen, tasa-arvon ja perusoikeuksien edistämisen tavoite, joka noudattaa YK:n hyväkymiä yleisohjeita: yhteiskunta kaikille - a society for all. Laki sosiaalisista yrityksistä Sosiaalisen yrityksen käsite on Euroopassa hyvin kirjava ja sen sisältö vaihtelee maasta toiseen. Suomessa sosiaalinen yritys on tarkoin määritelty, sillä sitä koskeva laki astui voimaan vuoden 2004 alussa. Lain mukaan sosiaalinen yritys on kuin mikä tahansa yritys, jonka ainoa ominaispiirre on se, että 30 prosenttia sen työvoimasta on vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Kriteerit täyttävä yritys voi hakeutua sosiaalisten yritysten rekisteriin, jota ylläpitää työministeriö. Vain rekisterissä olevat yritykset saavat kutsua itseään sosiaalisiksi yrityksiksi. Sosiaalisten yritysten lain yksityiskohtaisissa perusteluissa 1 momentissa käsitellään mm. lain tarkoitusta. Lain tavoitteena olisi osaltaan alentaa rakenteellista työttömyyttä tarjoamalla työllistymismahdollisuuksia erityisesti vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Sosiaalisen yrityksen käsitteen määrittelyllä ja taloudellisella tuella pyrittäisiin vakiinnuttamaan olemassa olevaa sosiaalista yritystoimintaa ja edistämään uusien sosiaalisten yritysten perustamista. Sosiaaliselle yritystoiminnalle suotuisten toimintaedellytysten rakentuminen on Suomessa vielä kesken. Toimintaedellytysten nykytilaa kuvastaa toimivien sosiaalisten yritysten vähäinen lukumäärä sekä tuotettujen palvelujen ja tavaroiden volyymi. EQUALohjelman tähänastinen toiminta tarjoaa kuitenkin hyvän suunnan sosiaalisen yritystoiminnan jatkokehitykselle. Yhtenä sosiaalisen yritystoiminnan kehittymisen uhkana voidaan pitää sitä, että sosiaalisten yritysten julkisista varoista saama tuki leimataan kilpailutilannetta vääristäväksi. Samoin rahoittajat voivat suhtautua kielteisesti sosiaalisen yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämishankkeita koskevaan riskinottoon. Sijoitetulle pääomalle ei ole odotettavissa paljoa suoraa rahallista tuottoa, jos lainkaan. Sen sijaan sosiaalisen yritystoiminnan hyödyt kerääntyvät pitkällä aikavälillä koituvista julkisen sektorin säästöistä sekä yksilöiden hyvinvoinnin ja sosiaalisen pääoman lisääntymisestä. Sosiaalinen yritystoiminta onkin kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Tämä kokonaistaloudellisuus on tehtävä entistä paremmin näkyväksi myös suurelle yleisölle. Sosiaaliseen yritykseen sijoittaminen on nähtävä eettisenä, pitkän aikavälin strategisena sijoitustoimintana. Sosiaalisen yritystoiminnan valtavirtaistamisen ohella tulee pyrkiä virallistamaan myös koko yhteisötalouden käsite: yhteisötalouteen kuuluvassa toiminnassa ei ole kysymys puuhastelusta, vaan pitkäjänteisestä ja arvokkaasta toiminnasta, jota tehdään sosiaalisesti vastuullisella tavalla. Sosiaalisella yritystoiminnalla ja yhteisötaloudella saavutetaan erinomaisia tuloksia sekä yksilön voimaantumisen että yhteiskunnalle koituvien hyötyjen muodossa. Sosiaalisten yritysten kansallinen teematyö haluaa kiittää kaikkia hankkeeseen osallistuneita EQUAL-projekteja hyvästä yhteistyöstä ja panoksesta näiden kehittämissuositusten teossa. Teematyön ohjausryhmä on hyväksynyt suositukset kokouksessaan 8.12.2004. Helsingissä 17.12.2004 Esko Hänninen johtaja, Stakes Sosiaalisten yritysten kansallisen teematyön ohjausryhmän puheenjohtaja Eveliina Pöyhönen projektipäällikkö, Stakes Sosiaalisten yritysten kansallinen teematyö Ville Grönberg projektisuunnittelija, Stakes Sosiaalisten yritysten kansallinen teematyö
Sosiaalinen yrittäjyys on nostettava tasavertaiseksi vaihtoehdoksi muun yrittäjyyden rinnalle ja se on otettava osaksi kansallista yrittäjyysohjelmaa. 6 1 Sosiaaliset yritykset osaksi valtavirtaa Sosiaalinen yritystoiminta on Suomessa vielä marginaalinen ilmiö. Jos sosiaalisen yrittämisen mallia halutaan vahvistaa, se on liitettävä osaksi eri hallinnonalojen lainsäädäntöjä, toimeenpanoohjeita ja hallintopalveluja. Kauppa- ja teollisuusministeriö Sosiaalinen yrittäjyys on nostettava tasavertaiseksi vaihtoehdoksi muun yrittäjyyden rinnalle ja se on otettava osaksi kansallista yrittäjyysohjelmaa. Yritysneuvontaa antavien tahojen on varmistettava, että sosiaalinen yritystoiminta tunnetaan yhtenä yrittämisen mahdollisuutena muiden joukossa. Esimerkiksi TE-keskushallinnossa ei kuitenkaan tule tyytyä vain siihen, että sosiaalisten yritysten tukeminen tapahtuu osana yleistä yritystoiminnan edistämistä. Tällöin sosiaaliset yritykset jäisivät miltei varmasti marginaaliseksi yritystoiminnan muodoksi, sillä neuvontaorganisaatioiden valtavirrasta poikkeavan yrittäjyyden huono tuntemus on jarruna laadukkaille neuvontapalveluille. Sosiaaliset yritykset eivät myöskään kykene menetyksellisesti kilpailemaan yritystuista muiden yritysten kanssa samassa sarjassa, koska ne täyttävät yleensä ns. normaaliyrityksiä huonommin kannattavan toiminnan edellytykset. Jos sosiaalista yrittäjyyttä halutaan todella edistää, on sosiaalisille yrityksille annettava erityisasema muihin yrityksiin nähden. Sosiaalisten yritysten tukemiselle tulee asettaa TE-keskusten tulosohjauksessa omat tavoitteensa ja tavoitteiden saavuttamiselle varattava omat määrärahat. On myös huolehdittava siitä, että yritysneuvontaa antavilla ja yritystukia myöntävillä tahoilla on riittävästi asiantuntemusta sosiaalisten yritysten erityisongelmien ymmärtämiseksi. Sosiaalinen yritystoiminta tarvitsee erityiskohtelua. Vasta silloin sosiaaliset yritykset ovat tasa-arvoisia muiden yritysten kanssa yritysneuvonnan ja yritystukien suhteen. Muussa tapauksessa vaarana on, että sosiaalisen yritystoiminnan kehittäminen ajautuu yrityspalveluiden marginaaliin, eikä se ole varsinaisesti kenenkään vastuulla.
7 Kauppa- ja teollisuusministeriön tulisi selvittää aloittavien sosiaalisten yritysten rahoituksen järjestämistä. Sosiaalisten yritysten lain mukaan sosiaaliset yritykset ovat oikeutettuja samoihin yritystukiin kuin muutkin yritykset. Ongelma on kuitenkin se, että sosiaaliset yritykset eivät usein saavuta sellaista kannattavuutta, että esimerkiksi Finnveran kriteerit tuen myöntämiselle täyttyisivät. Tästä syystä myös sosiaaliset tekijät on otettava huomioon tukipäätöksiä tehtäessä. Sosiaalisen yrityksen päätavoite on työpaikkojen luominen vaikeasti työllistyville ihmisille - taloudellinen tulos on keino toteuttaa yrityksen sosiaalista päämäärää. Sosiaalisen yrittäjyyden tiellä on samoja ongelmia kuin muunkin yrittäjyyden. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnys on Suomessa edelleen korkea. Tätä kynnystä tulee madaltaa. Sosiaalisen yritystoiminnan edellytyksiä voitaisiin parantaa käynnistämällä vastaava valtakunnallinen ja alueellinen tukihanke, jota kauppaja teollisuusministeriö ja TE-keskukset ovat yhdessä toteuttaneet hoiva-alan yritystoiminnan edistämiseksi. Työministeriö Työministeriö on oikealla tavalla ymmärtänyt, että sosiaaliset yritykset tarvitsevat erikoislaatunsa vuoksi erityiskohtelua. Toisaalta on tärkeää, että sosiaaliset yritykset eivät työllistämiskeinona ajaudu erikoisuudeksi, vaan että ne kytketään osaksi muihin työllisyyttä edistäviin malleihin, esimerkiksi osaksi aktivointitoimenpiteitä. Sosiaalista yritystoimintaa edistävissä Equal-hankkeissa on havaittu, että parhaimmat tulokset pitkään työttömänä olleen tai vajaakuntoisen voimaantumisessa saadaan silloin, kun hänelle on voitu antaa henkilökohtaista tukea työnteon ohessa. Sosiaalinen yritys ei kuitenkaan voi olla kuntoutuslaitos. Koska sosiaalisen yrityksen henkilöstö tarvitsee tukea varsinkin työllistymisjakson alussa, olisi työhallinnon harkittava työvalmentajana toimivan tukihenkilön kustantamista yritykseen. Tämä vapauttaisi sosiaalisen yrityksen työnjohdon keskittymään yritystoiminnan kannalta oleellisiin asioihin. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa selvittää vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien sosiaalietuuksien ja eläkejärjestelyiden suhdetta työllistämistukeen, jota sosiaalisille yrityksille maksetaan. Eläke tai muu taloudellinen etuus ei saa olla este työllistymiselle, eivätkä yhteen sopimattomat järjestelmät saa ajaa ihmisiä kannustinloukkuun. Suomessa tarvitaan uusia ratkaisuja työelämän ulkopuolella olevien aktivoimiseksi työmarkkinoille. Eräiden aikaisempien ESR-hankkeiden suositus on ollut, että aktivointikeinojen valikoimaa on laajennettava muun muassa työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyspäivärahan ja osa-aikatyön yhdistämismahdollisuuksia parantamalla. Aktivoivan sosiaalipolitiikan eri malleja on edelleen kehitettävä. Opetusministeriö Tärkeä osa sosiaalisen yritystoiminnan valtavirtaistamista on sen liittäminen osaksi yrittämistä koskevia opetusohjelmia. Sosiaalinen yritystoiminta tulee huomioida ammattikorkeakoulujen liiketalouden opetuksessa. Yliopistoissa ja korkeakouluissa tulee kehittää ja edistää sosiaalista yritystoimintaa koskevaa tutkimusta ja tutkimusohjelmia. Opetusministeriön tulisi tehdä päätös sosiaalisen yritystoiminnan sisällyttämisestä liiketaloutta ja yritystoimintaa käsitteleviin opetussuunnitelmiin.
On kokonaistaloudellisesti kannattavaa tukea sosiaalisten yritysten toimintaa ja niiden pyrkimyksiä työllistää henkilöitä, jotka eivät muutoin pääsisi avoimille työmarkkinoille. 8 2 Kokonaistaloudellisuus huomioitava Työllisyyden turvaaminen on helpoin tapa edistää yksilön ja yhteisön hyvinvointia sekä vähentää julkisen sektorin kustannustaakkaa. Työttömyysturvan ja sosiaaliturvan varassa eläminen on yhteiskunnan kannalta kallein vaihtoehto. On kokonaistaloudellisesti kannattavaa tukea sosiaalisten yritysten toimintaa ja niiden pyrkimyksiä työllistää henkilöitä, jotka eivät muutoin pääsisi avoimille työmarkkinoille. Sosiaaliset yritykset eivät säästä vain työttömyys- ja sosiaaliturvamenoja, vaan ne lisäävät myös verotuloja. Sosiaalinen yritys on hyvä keino vähentää syrjäytymisestä ja työttömyydestä johtuvaa köyhyyttä. Kaikki nämä seikat, niin taloudelliset kuin sosiaalisetkin, on otettava huomioon, kun tarkastellaan sosiaalisten yritysten saamia tukia. Kokonaistaloudellisuus on myös asia, johon kuntien pitäisi pystyä kiinnittämään enemmän huomiota julkisia palveluja ja hankintoja kilpailuttaessaan. Tuleva kilpailulainsäädäntö mahdollistaa sosiaalisten tekijöiden huomioon ottamisen tarjouskilpailuissa. Kuntien tulisi kehittää hyviä toimintamalleja, joiden kautta sosiaalisten yritysten avulla saavutettava kokonaistaloudellisuus voidaan hyödyntää kuntien hankinnoissa. Kuntien tulee myös pystyä arvioimaan eri tahojen kustannuksia yli sektorirajojen. Kuntaliitto voisi tukea kuntia kehittämällä tähän tarkoitukseen soveltuvia laskenta- ja arviointimenetelmiä.
Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä yhteisötalouden toimijoiden välisen yhteistyön avulla voidaan hälventää keskinäisiä ennakkoluuloja ja kehittää uusia työllisyyden parantamiseen keskittyviä paikallisia innovaatioita. 9 3 Voimaa verkostoista Suomessa on ollut sosiaalisia yrityksiä vasta vähän aikaa ja siksi niiden rooli yrityskentässä on vakiintumaton. Euroopan Unionin toimeenpanemat aloitteet, joihin kansallisen tason toimijat ovat osallistuneet, ovat luoneet perustan sosiaalisen yrittäjyyden ja yritysten kehittämiselle projektitoiminnan avulla. Sosiaalisen yritystoiminnan kehittymiselle on meillä asetettu odotuksia, joista merkittävin todiste on vuoden alussa voimaan tullut laki sosiaalisista yrityksistä. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä yhteisötalouden toimijoiden välisen yhteistyön avulla voidaan hälventää keskinäisiä ennakkoluuloja ja kehittää uusia työllisyyden parantamiseen keskittyviä paikallisia innovaatioita. Tavoitteena on tilanne, jossa kaikki osapuolet voittavat: Sosiaalisten yritysten verkostoituminen perinteisten yritysten kanssa on tärkeää paitsi liiketoiminnan kehittymisen niin myös sosiaaliseen yritykseen työllistettyjen vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien tulevaisuuden kannalta. Sosiaaliseen yritykseen työllistyvät pitkäaikaistyöttömät ja vajaakuntoiset ovat yleensä määräaikaisessa työsuhteessa ja he tarvitsevat jatkotyöpaikkoja työllistymisjaksonsa jälkeen. Joissain tapauksissa he voivat jatkaa sosiaalisessa yrityksessä, mutta läheskään aina se ei tule olemaan mahdollista. Hyvä kontaktiverkosto yritysmaailman kanssa edistää jatkotyöllistymisen tavoitetta. Kunnilla tulisi jatkossa olla tärkeä rooli sosiaalisen yritystoiminnan kehittäjänä. Kunnat voivat konkreettisesti edistää sosiaalista yritystoimintaa tukemalla uusien sosiaalisten yritysten perustamista. Lisäksi kunnilla on mahdollisuus ottaa sosiaaliset sekä paikalliset ja seudulliset näkökohdat huomioon julkisista hankinnoista päätettäessä. perinteiset yritykset ja sosiaaliset yritykset hyötyvät keskinäisestä yhteistyöstä, pitkäaikaistyöttömille ja vajaakuntoisille löydetään mielekkäitä työpaikkoja sekä julkiselle sektorille koituu säästöjä pienentyneiden sosiaaliturvamaksujen ja kasvaneiden verotulojen kautta. Sosiaalisten yritysten on tärkeää tehdä yhteistyötä paikallisen yrityselämän kanssa. Toistaiseksi sosiaalisten yritysten verkostoituminen perinteisten yritysten kanssa vaikuttaa olevan kehittymätöntä ja sosiaalisten yritysten tunnettavuus yrityskentässä on heikko. Näin voidaan todeta siitäkin huolimatta, että lausetta sosiaalinen yritys on yritys muiden joukossa käytetään paljon. Sosiaalisten yritysten verkostoituminen on tähän asti ollut kaikkein vilkkainta sosiaalisten yritysten ja erilaisten sosiaalista yrittäjyyttä edistävien yhteisötalouden hankkeiden ja toimijoiden kesken. Jatkossa sosiaalisten yritysten tulisi liittyä aktiivisemmin oman toimialansa arvoketjuihin ja pyrkiä mukaan perinteisten yritysten yrityskehitysprojekteihin, joissa kehitetään liiketoimintaprosesseja ja kilpailukykyä.
Sosiaalisten yritysten täytyy tulla tunnetuiksi laadukkaista tuotteista, luotettavuudesta ja siitä lisäarvosta, jonka niiden sosiaalinen ulottuvuus tuottaa. 10 4 Maineenhallinta emme myy vajaakuntoisuutta, vaan työn laatua Sosiaalisten yritysten maineenhallinnan tekee kiinnostavaksi se, että sosiaalisen yrityksen malli ei ole vielä tunnettu suuren yleisön keskuudessa. Juuri nyt onkin paras mahdollisuus vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Sosiaalisten yritysten tulevaisuutta täytyy ennakoida ja niiden mainetta tulee rakentaa systemaattisesti. Maineenhallintaan tarvitaan ammattilaisia, jotka suunnittelevat asioita pitkällä aikavälillä. Sosiaalisten yritysten tulee välttää leimautumista suojatyökeskuksiksi, sosiaalituen uudeksi muodoksi tai b-luokan yritystoiminnaksi. Sen sijaan niiden täytyy tulla tunnetuiksi laadukkaista tuotteista, luotettavuudesta ja siitä lisäarvosta, jonka niiden sosiaalinen ulottuvuus tuottaa. Sosiaalisten yritysten asiakkuuksien edistämisen kannalta on tärkeää, että sosiaalista yrityksistä syntyvä mielikuva muodostuu positiiviseksi. Sosiaalisten yritysten ei tule myydä vammaisuutta tai vajaakuntoisuutta, vaan työn laatua. Hyvin tehty työ luo perustan hyvälle maineelle. Sosiaalisen yritystoiminnan tulee näyttäytyä edistyksellisenä ja eettisenä vaihtoehtona. Yrityskentässä on tilaa yrityksille, jotka tavoittelevat muutakin kuin voittoa. Julkisuuskuvaa voisi kohentaa esimerkiksi sosiaalisille yrityksille suunnatun laatupalkinnon avulla. Sosiaalisista yrityksistä puhuttaessa tulee painottaa niiden yhteiskunnalle tuottamia kokonaistaloudellisia hyötyjä. Sosiaalisten yritysten tunnettavuuden puute koskee laajemminkin yhteisötaloutta ja sen toimijoita. Niiden tekemä työ tulee tehdä näkyvämmäksi ja tunnustaa sen arvo. Jäsentensä ja ympäröivän yhteisön sosiaalista sekä taloudellista hyvinvointia edistävät organisaatiot ovat tärkeitä paikallistalouden ja sosiaalisen pääoman rakentajia. Markkinoinnin ja maineenhallinnan pohtimista tulisi jatkaa sitä varten perustettavassa työryhmässä. Työministeriön, sosiaalija terveysministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön välinen yhteistyö on tässä suhteessa tärkeässä asemassa. Myös VATESsäätiön ylläpitämä sosiaalisten yritysten tuki- ja neuvontapalvelu voisi jatkossa ottaa maineenhallinnan yhdeksi tehtäväkseen.
11 5 Lakia sosiaalisista yrityksistä tarkennettava Laki sosiaalisista yrityksistä (S1351/2003) astui voimaan 1.1.2004. Laki määrittelee sosiaalisen yrityksen kaupparekisteriin merkityksi, tavaroita ja palveluja tuottavaksi yritykseksi, joka tavoittelee voittoa ja joka voi toimia millä toimialalla tahansa. Sosiaalisen yrityksen erityispiirre on se, että sen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia tulee olla vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Lisäksi sen on kuuluttava työministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Lain tavoitteena on vähentää työttömyyttä ja nostaa työllisyysastetta. Sosiaalisista yrityksistä toivotaan apua erityisesti rakennetyöttömyyteen, josta on tullut pysyvä ilmiö. Työministeriössä on havaittu, että suuri osa työttömistä ei työllisty edes hyvän talouskasvun aikana. Vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät ovat erityisen heikossa asemassa työmarkkinoilla. Globaalista verokilpailusta johtuen julkisen sektorin kyky työllistää on heikentynyt. Viime aikoina uudet työpaikat ovat syntyneet pääasiassa yrityksiin, eivät julkiselle sektorille. Siksi tarvitaan työllistämismalleja, jotka tukeutuvat yritystoimintaan. Uusia yritystoiminnan ja työllistymisen malleja tarvitaan myös vastaamaan siihen työvoimapulaan, joka syntyy suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Lain perimmäisen tarkoituksen toteutumista arvioitaessa on kysyttävä hieman skeptisesti, tuleeko vajaakuntoinen tai pitkäaikaistyötön lain myötä haluttavammaksi palkattavaksi? Työnantaja joutuu miettimään, onko työllistämistuki riittävä kattamaan alentunutta työkykyä ja korvaako se ylimääräisen työn, jonka pitkään työelämästä pois olleen ihmisen työhön perehdyttäminen väistämättä tuo mukanaan. Lisäksi monet yrityksessä työskentelyn arkiset ja tavanomaiset asiat ovat erilaisia, kun osalla työntekijöistä on esimerkiksi jokin fyysinen vamma. Lain perimmäisen tarkoituksen toteutuminen onnistuu tämän hetkisten kokemusten mukaan parhaiten niissä sosiaalisissa yrityksissä, jotka on perustettu toteuttamaan tietyn taustayhteisön (esim. vammaisjärjestön tai työttömien yhdistyksen) tavoitteita. Tulevaisuuden haasteena on saada mukaan yrittäjiä, joilla tällaista taustaa ei ole. Onko sosiaalisen yrityksen malli heille tarpeeksi houkutteleva, jotta he uskaltavat palkata yritykseensä 30 prosenttia vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä? Tällä hetkellä tuen suuruus ei kokemusten mukaan riitä korvaamaan näiden työntekijöiden alentunutta työtehoa. Myös henkilöstöjohtaminen on sosiaalisessa yrityksessä yleensä haastavampaa kuin niin kutsutussa normaaliyrityksessä. Onkin pelättävissä, että ilman riittäviä kannustimia sosiaalisia yrityksiä ei synny toivotussa määrin. Tietyt lain kohdat herättävät kysymyksiä niiden tulkinnasta. Mitä esimerkiksi tapahtuu kahden tai kolmen vuoden tukityöllistämisjakson jälkeen? Tuleeko sosiaalisista yrityksistä työttömien kierrätyslaitoksia, vai pystytäänkö niihin luomaan pysyvämpiä työpaikkoja? Tarkoittaako tukijakson loppuminen huikeita kasvuvaatimuksia, jos vanhasta työvoimasta halutaan pitää kiinni? Tuleeko velvollisuus sijoittaa työllistettyjä eteenpäin? Näissä asioissa kaivataan selkeää kannanottoa siitä, mikä on lain tarkoitus ja kuinka lakia tullaan tulkitsemaan. Lakia tarkasteltaessa on myös harkittava mahdollisuutta, jossa tukijakson päättymisen jälkeen henkilö voi yhä kuulua 30 prosentin kiintiöön. Tällöin sosiaalinen yritys ei joudu valintatilanteeseen, jossa sen on joko luovuttava osasta työntekijöistään, laajennettava toimintaansa tai poistuttava sosiaalisten yritysten rekisteristä. Myös tuen jatkamista tai sen muuttamista pysyväisluoteiseksi on harkittava niiden työllistettävien kohdalla, joiden vamma tai vajaakuntoisuus on pysyvää laatua. Laki sosiaalisista yrityksistä on monessa maakunnassa osoittautunut pettymykseksi, koska odotukset väljemmän sosiaalisen yrityksen rajauksen suhteen olivat lain valmisteluvaiheessa suuret. Lain määrittelemä rekisteröitävissä oleva sosiaalinen yritys palvelee parhaiten taajaan asuttuja alueita, joissa pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia löytyy kohtuullisten työmatkojen päästä. Lain mukaisten sosiaalisten yritysten syntyminen syrjäiselle maaseudulle näyttää epätodennäköiseltä. Esimerkiksi työttömiä työelämään integroimaan pyrkivät työosuuskunnat eivät välttämättä näe tarpeelliseksi rekisteröityä sosiaalisiksi yrityksiksi, koska laki ei tuo muita etuja kuin pitemmät työllistämistukijaksot. Työllistymistukijaksojen määräaikaisuus on myös ongelma jäsenyyteen perustuvissa osuuskunnissa. Se, miten osuuskuntaa voidaan tulevaisuudessa käyttää laajemmin lain määrittämän sosiaalisen yrityksen organisointimuotona, jää toistaiseksi nähtäväksi.
12 6 Jo siinä vaiheessa, kun laki sosiaalisista yrityksistä sai lopullisen muotonsa, kävi selväksi, että pienen, paikallisesti toimivan ja palveluja tarjoavan yrityksen on vaikea ryhtyä lain tarkoittamaksi sosiaaliseksi yritykseksi. Henkilöstön nopea lisääminen ei ole mahdollista, koska tilausten määrää on vaikea kasvattaa hetkessä. Lisäksi palvelutyö perustuu paitsi osaamiseen myös asiakkaiden luottamukseen, jolloin tutun henkilöstön osittainenkaan vaihtaminen uusiin pitkäaikaistyöttömiin on hankalaa. Tämä olisi myös sosiaalisen vastuunoton näkökulmasta epäeettistä. Myös lain edellyttämät vaatimukset minimityöajasta johtavat siihen, että hyvin harvassa alkavassa, pienessä ja paikallisesti toimivassa sosiaalisessa yrityksessä on mahdollista sitoutua määriteltyihin palkkauskuluihin. Osalla pitkäaikaistyöttömistä ja vajaakuntoisista työn tuottavuus ei riitä kattamaan syntyneitä kuluja edes tukien avulla. Tämä heikentää pienen, paikallisesti palveluja tuottavan yrityksen kannattavuutta. Laissa on kysymys erittäin vaikeasta yhtälöstä ja myös kahden eri hallintoyksikön välisestä yhteistyöstä. Työministeriön tehtävänä on työllisyyden hoito, kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyys. Yrityskenttä on hiljaa, odottava ja osin tietämätönkin. Seminaareja sosiaalisesta yrittäjyydestä on pidetty, mutta pääosin julkiselle sektorille ja järjestöille. Molempien ministeriöitten yhteisellä tiedottamisella olisi saatava aikaan avointa keskustelua eri toimijoiden välillä ja vältettävä vääriä mielikuvia ja ennakkoluuloja. Sosiaalinen yritystoiminta tarjoaa suuremmille yrityksille mahdollisuuden kantaa sosiaalista vastuuta perustamalla sosiaalisia yrityksiä tytäryhtiöikseen tai ottamalla niitä alihankkijoikseen. Sosiaaliset yritykset voivat olla tapa kokeilla joustavampia työnteon malleja ja pehmeämpää työkulttuuria. Lakia ei kuitenkaan saa käyttää uuden matalapalkka-alan synnyttämiseen. Laki on edellä esitetyistä ongelmakohdista huolimatta hyvä ja tarpeellinen avaus sosiaalisen yritystoiminnan edistämiseksi Suomessa. Se on erittäin edistyksellinen Euroopan ja todennäköisesti koko maailman mittakaavassa. Lain eräs merkittävimmistä vaikutuksista on oikean yrityksen statuksen antaminen sosiaalisille yrityksille, minkä ansiosta ne voivat asemoitua entistä helpommin toimialansa yrityskenttään. Liiketoiminta- ja markkinointiosaamista kehitettävä Uusien yritysten perustamisen kannalta tärkeimpiä tekijöitä ovat valitun alan kysyntä, alan kannattavuus ja rahoituksen järjestyminen ja riittävyys. Oleellista uusien sosiaalisten yritysten syntymiselle on löytää uusia liiketoiminta-alueita perinteisten sijaan. Uusia liiketoiminta-alueita saattaisi löytyä esimerkiksi kuntien perusturvatoiminnan sektorilta kuntien ulkoistaessa perinteisiä palveluitaan. Jotta laki edistäisi sosiaalisten yritysten perustamista toivotulla tavalla, on huolehdittava kokonaisvaltaisesta sosiaalisen yritystoiminnan koulutuksesta. Sosiaalinen yritystoiminta edellyttää yrityksen omistajayrittäjältä sekä palkkajohdolta moninaisempaa liiketoimintaosaamista kuin perinteinen yritystoiminta. Sosiaalisissa yrityksissä johtaminen on vaativampaa kuin yrityksissä yleensä, koska sosiaalisten ja liiketoiminnallisten tavoitteiden tasapainottaminen on haastava yhtälö. Kokonaisvaltainen liiketoiminnan osa-alueiden hallinta on menestyvän yritystoiminnan keskeinen tekijä. Osaava avainhenkilöstö muodostaa perustan yrityksen liiketoimintastrategian toteuttamiselle käytännössä. Tästä syystä henkilöiden ja asioiden johtamistaitoja tulee parantaa. Omistajien ja yritysjohdon tulee enenevässä määrin ohjata liiketoimintatavoitteiden toteutumista, jotta yrityksen sosiaaliset tavoitteet toteutuisivat ja yrityksen toiminnan jatkuvuus ja henkilöstön työpaikat olisivat turvatut. Omistajien edustajiksi sosiaalisen yrityksen hallitukseen tulee valita sellaisia henkilöitä, joilla on ymmärrystä liiketoiminnallisten tavoitteiden toteutumisesta sosiaalisten tavoitteiden toteutumisen mahdollistajana, ja jotka ovat valmiita asettamaan oman osaamisensa yrityksen käyttöön. VATES-säätiön sosiaalisten yritysten tuki- ja neuvontapalvelun kokemukset vahvistavat sen, että kiinnostus sosiaalista yrittäjyyttä kohtaan on suurinta kolmannella sektorilla ja yhteisötalouden piirissä. Yhteisötaloudesta kumpuavilla yrityshankkeilla on usein opettelemista yrittäjyyden kanssa. Yhteisöjä täytyy kouluttaa yrittäjyyteen, yrittäjiä taas tulee kouluttaa tekemään töitä vaikeasti työllistettävien kanssa.
Sosiaaliseen yritykseen sijoittaminen on eettistä, yhteiskunnallisesti kannattavaa, pitkän aikavälin strategista sijoitustoimintaa. 13 7 Rahoitus kärsivällistä pääomaa etsimässä Sosiaaliseen yritykseen sijoittaminen on eettistä, yhteiskunnallisesti kannattavaa, pitkän aikavälin strategista sijoitustoimintaa. Sosiaaliseen yritykseen sijoittaminen ei voi perustua odotuksiin pääoman nopeasta takaisinmaksusta. Sosiaalisissa yrityksissä tarvitaan uudenlaista kärsivällistä pääomaa. Sosiaalisten yritysten talous on usein jo perustamisvaiheesta lähtien heikolla pohjalla, koska perustamispääomaa ei ole voitu mitoittaa oikein. Riittämätön alkupääoma johtaa yrityksen heikkoon maksuvalmiusasemaan ennen tulorahoituksen vakiintumista. Yrityksissä ongelmaa on koetettu helpottaa projektirahoituksella sekä oman pääoman ehtoisilla lainoilla. Tämä on johtanut projektitoiminnan ja liiketoiminnan välisen eron hämärtymiseen, mikä on osaltaan vienyt huomiota pois liiketoiminnasta. Sosiaalisen yritystoiminnan käynnistämisen helpottamiseksi on harkittava uusia rahoitusinstrumentteja nykyisen yritysrahoitusjärjestelmän osaksi. Uudet, sosiaalisten yritysten tarpeisiin kehitetyt rahoitusinstrumentit riittäisivät turvaamaan perusrahoituksen. Pankit ovat suuri ja vielä käyttämätön mahdollisuus sosiaalisten yritysten tukemisessa. Suomeen kaivataan sosiaalista rahoitusjärjestelmää, esimerkiksi eettistä pankkia, jollaisia toimii Keski-Euroopassa. Ei liene mahdotonta, että aluksi vaikkapa vain koeluonteisesti muutama pankki ottaisi sosiaaliset yritykset kehittämiskohteekseen. Pankeilla on suuri määrä tietoa yritystoiminnasta ja valtava kokemus yritysten rahoittamisesta. Erilliset lainaehdot sosiaalisille yrityksille tukisivat niiden perustamista ja toiminnan vakiinnuttamista.
Sosiaaliset yritykset tarvitsevat sosiaalisen yritystoiminnan osaamiskeskuksen, joka toimisi sosiaalisten yritysten pysyvänä tukiorganisaationa. 14 8 Pysyvä tukiorganisaatio Tällä hetkellä sosiaalisen yritystoiminnan tukitoiminnot ovat hajaantuneet eri paikkoihin. Yhden luukun palveluperiaate ei toteudu sosiaalisten yritysten kohdalla. Yritysneuvontaa on Suomessa saatavilla runsaasti, mutta sitä antavien tahojen tietämys sosiaalisesta yrittämisestä on vielä vähäistä. Sosiaalisen yrittämisen sosiaalinen erikoisosaaminen taas on VATES-säätiön organisoimalla sosiaalisten yritysten tukirakenteella, joka on kolmevuotinen, työministeriön rahoittama hanke. Sosiaaliset yritykset tarvitsevat sosiaalisen yritystoiminnan osaamiskeskuksen, joka toimisi sosiaalisten yritysten pysyvänä tukiorganisaationa. Keskukselle on saatava pysyvä budjettirahoitus. Vain pysyvän tukiorganisaation kautta voidaan turvata sosiaalisen yritystoiminnan pitkän aikavälin kehittymisedellytykset. Osaamiskeskus voisi olla ainakin alkuvaiheessa esimerkiksi SITRA:n vastuulla.
15 k Kirjallisuutta ja lähteitä: Euroopan komission EQUAL-tiedote, 2001. EQUAL-yhteisöaloitteen sosiaalisten yritysten edistämisen teematyön selvitysosio. Oulun yliopisto, Taloustieteiden tiedekunta, PROeNET 2004. Social Firms. E.C.HO. Project. European Social Fund 1997. Sosiaaliset yritykset Euroopassa -eräitä käytännön näkökulmia. Simo Mannila, Stakes/ESR1997. Yhteisötalous ja sosiaalinen yrittäjyys. Ville Grönberg (toim.), Euroopan sosiaalirahaston julkaisu 2004. www-sivuja: Sosiaalisten yritysten forum: www.syfo.fi Sosiaalisten yritysten kansallisen teematyön verkkosivut: www.elware.fi/teematyo Sosiaalisten yritysten rekisteri ja laki sosiaalisista yrityksistä: www.mol.fi VATES-säätiön sosiaalisten yritysten tuki- ja neuvontapalvelu: www.vates.fi