014 Peruste #1-2/2016 talous ja valta TALOUSPUHE ON VALLANKÄYTTÖÄ Vaikka talousasiat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia, ne esitetään usein vaikeatajuisesti. Tämä on yksi keino rajata osa ihmisistä keskustelun ulkopuolelle. Puhe kestävyysvajeesta on tästä hyvä esimerkki. alia dannenberg
Talouspuhe on vallankäyttöä 015 un aletaan puhua tai kirjoittaa taloudesta, hämmästyttävän moni sulkee automaattisesti silmänsä ja korvansa ajatellen, ettei ymmärrä asiasta yhtään mitään. Ikävä tosiasia on, että talous kuitenkin asettaa reunaehdot lähes kaikelle yhteiskunnalliselle toiminnalle, myös maailmanparantamiselle. Lisäksi taloustiede on merkittävä yhteiskuntatiede ja parhaimmillaan auttaa selittämään ja ymmärtämään monenlaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Etenkin länsimaissa tästä on valitettavasti tehty se virheellinen johtopäätös, että talous olisi yhteiskunnallisista asioista tärkein. Eikö tärkeintä kuitenkin olisi paremman maailman tekeminen? Tähän tehtävään taloutta tarvitaan renkinä. Siitä on kuitenkin tullut isäntä. Kaikki pyörii talouden ympärillä, talousasiantuntijat ovat tärkeimpiä asiantuntijoita, ja talouspuheella poliitikko nostaa omaa uskottavuuttaan. kuka saa puhua taloudesta? Millainen ihminen on uskottava talouselämän auktoriteetti? Tyypillinen mielikuva talousosaajasta on arvokkaasti pukeutunut, matalalla ja luotettavalla äänellä puhuva keski-ikäinen mies. Luultavasti juuri siksi nykyisen hallituksen ministerit Sipilä, Stubb ja Soini mielletään uskottaviksi heidän puhuessaan TV-kameroiden edessä välttämättömistä sopeutustoimista (lue: leikkauksista) ja kilpailukykypaketista (lue: pakkolaeista), vaikka Suomesta todennäköisesti löytyy viljalti ihmisiä, jotka hallitsevat esimerkiksi prosenttilaskun heitä paremmin. Tyypilliseen mielikuvaan talousosaajasta liittyvät myös kovat ja oikeistolaiset arvot. Kauppa- ja oikeustieteiden opiskelijoiksi päätyy suurelta osin oikeistolaisesti ajattelevia ihmisiä, joten oikeistolaisilla toimijoilla on myös suurempi todennäköisyys päätyä puhuviksi päiksi talousasioissa. Maailmanparantajien ongelma on, että yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin keskittyessään heillä on taipumus jättää vaikeiksi koetut talousasiat muille. Oikeistopuolueissa osataan puhua taloudesta oikeilla termeillä ja johdonmukaisesti. Siksi oikeisto pystyy Suomessa dominoimaan talouskeskustelua, ja vasemmistolla on asiassa ehdottomasti peiliin katsomisen paikka. Jostain syystä yhteistä niin oikeistolle kuin vasemmistollekin on, että talousasiantuntijaksi pääseminen vaikuttaisi edellyttävän maskuliinisuutta, vaikka salkunhoitajatutkimuksetkin vihjailevat, että liiallinen testosteroni johtaa ylettömään riskinottoon ja täten huonoihin taloudellisiin päätöksiin. Kun vaikkapa hallitus tarvitsee talousasiantuntijoita, tuloksena on usein surullisenkuuluisa all male panel. Sama ilmiö näkyy myös median taloushaastatteluissa. Itsekin olen joskus talousasioista puhuessani kuullut ihmettelyä, että eiväthän naiset tuollaisista vaikeista asioista puhu.
016 Peruste #1-2/2016 KANNATTAA MYÖS SEURATA RAHAN JÄLKIÄ, ELI MISTÄ RAHA ESITYKSEN MUKAISESTI TOIMITTAESSA SIIRTYY JA MINNE. YLEENSÄ TÄTEN PALJASTUU, MIKÄ ON PUHUJAN PERIMMÄINEN TARKOITUS. Miksi talousasiat ylipäänsä mielletään vaikeiksi? Todellisuudessa talous ei ole mitään kvanttifysiikkaa, vaan yksinkertaisia peruslaskutoimituksia ja syy seuraus-suhteita. Ja toisaalta miksi naisten ei kuuluisi ajatella vaikeita asioita, saati puhua niistä? Oletetaanko alitajuisesti, etteivät naiset olisi siihen kykeneviä? miksi taloudesta tehdään vaikeaa? Kun uskotellaan, ettei tavallinen ihminen ymmärrä taloutta, päätösvalta keskittyy harvoille ja valituille. Mitä suurempi asia, sitä vaikeammaksi se kuvataan. Näin annetaan ymmärtää, että muiden kuin asiantuntijoiden on sallittua puhua taloudesta korkeintaan ruohonjuuritasolla. Kansalaiskeskustelua voidaan käydä lähinnä pieniksi mielletyistä sosiaali- ja hyvinvointiasioista. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kansalaiskeskustelulla olisi todellisuudessa mahdollista saada mitään aikaiseksi, koska talouseliitti voi aina tyrmätä minkä tahansa esityksen murahtamalla norsunluutornistaan kestävyysvaje. Talousasioiden mystifioiminen palvelee siis yhteiskunnallisen eliitin etua. Asiantuntijavaltaa korostamalla talouspolitiikasta tulee harvojen ja valittujen raskaan sarjan päättäjien temmellyskenttä. Tämä on kuitenkin ilmeisessä ristiriidassa sen kanssa, että talous on politiikan alueista ehkä merkittävimmin kaikkia ihmisiä koskettava. Taloudellisilla ratkaisuilla voidaan helposti nostaa tiettyjä ryhmittymiä uskomattomaan yltäkylläisyyteen, tai toisaalta konkreettisesti tappaa ihmisiä nälkään. talouspuheen näennäinen objektiivisuus Talouspuhetta väitetään usein objektiiviseksi, vaikka se on mitä suurimmassa määrin tarkoitushakuista. Etenkin jos tiettyä ratkaisua väitetään välttämättömäksi ja ainoaksi mahdollisuudeksi, ei kannata niellä matoa koukkuineen. Kuka puhuu? Miksi hän puhuu noin? Mitä hän hyötyy puhuessaan noin? Objektiivisuutta teeskentelemällä subjektiiviset ja arvopohjaiset tavoitteet voidaan naamioida välttämättömyyksiksi. Kannattaa myös seurata rahan jälkiä, eli mistä raha esityksen mukaisesti toimittaessa siirtyy ja minne. Yleensä täten paljastuu, mikä on puhujan perimmäinen tarkoitus. Numerot eivät valehtele, ne ovat, mutta eri laskutavoilla saadaan erilaisia numeroita. Esimerkiksi taloudellista kannattavuutta voidaan arvioida monin eri menetelmin, jolloin taloudellisesti täysin päätön hanke voidaan sopivasti valitulla laskentamenetelmällä saada näyttämään vaikka kuinka kannattavalta. Talouspuheen hallitseminen antaa vallan valita myös laskentamenetelmät, jolloin on mahdollista osoittaa musta
Talouspuhe on vallankäyttöä 017 Sirpa Varis Kissa liekeissä lyijykynä ja värikynä 2014
018 Peruste #1-2/2016 OVATKO NÄMÄ LASKELMAT LUOTETTAVIA? TOTUUS ON, ETTÄ HARVA ASIA ON NIIN VAIKEAA KUIN TALOUDEN ENNUSTAMINEN. TODENNÄKÖISYYS, ETTÄ NYKYINEN KEHITYS JATKUU TULEVAISUUDESSA SAMANLAISENA, ON HYVIN PIENI. valkoiseksi. Siispä jos kansalle tarjoillaan välttämätöntä talousratkaisua, jota perustellaan sen järkeväksi osoittavilla laskelmilla, kannattaa kysyä, kuka laskelmat on tehnyt ja millä motiiveilla. Laskentatapoja on monia, ja lähes varmasti jokin niistä näyttää saman ratkaisun hyvänä ja jokin toinen täysin järjettömänä. Ensimmäinen askel talouspuheen hallitsemisessa on kaiken epäileminen ja kyseenalaistaminen myös laskelmien. Toinen askel on termien ottaminen haltuun. Kyseenalaistamalla talouspuheessa käytettävien käsitteiden sisältö voidaan puuttua myös niiden sisältämiin ristiriitoihin ja yliyksinkertaistuksiin. Termien avaamisella ja suomentamisella annetaan jokaiselle mahdollisuus osallistua taloudesta käytävään keskusteluun. tarkoituksenmukainen talouspuhe: tapaus kestävyysvaje Ottakaa haltuunne nykyajan natsikortti. Sanokaa kestävyysvaje. Sanokaa sitten sama mahdollisimman hassulla äänellä. Kuulostaako edelleen hienolta ja uskottavalta? Käytän esimerkkinä kestävyysvajetta, koska kyseinen termi on viime aikoina ollut politiikassa jatkuvasti esillä muttei ole ollut lainkaan selvää, mitä sillä tarkoitetaan. Poliittisessa keskustelussa sanaa on käytetty paikoitellen jopa keskustelun tarkoitukselliseen tappamiseen kestävyysvajeeseen vetoamalla saadaan aikaan tilanne, jossa vastapuoli ei voi enää argumentoida vastaan. Siksi on tärkeää tietää, mitä se tarkoittaa. Puretaanpa kestävyysvaje palasiin. Ensin, mikä on kestävyysvaje? Lyhyesti: väestön ikääntyessä valtion verotulot pienenevät ja julkiset menot kasvavat. Kestävyysvaje tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan tulkintaa siitä, kuinka paljon valtion tuloja täytyy lisätä ja/tai julkisia menoja vähentää, jotta valtiontalous pysyisi tasapainossa väestön ikääntymisestä huolimatta. Selvä. Entä onko Suomessa kestävyysvaje vai ei? Kysymys on mieletön, koska kestävyysvaje ei ole nykyhetken asia vaan tulevaisuuteen liittyvä käsite. Siksi sen suuruutta ei voida mitata, vaan ainoastaan ennustaa. Jos nykyisen kehityksen oletetaan jatkuvan samanlaisena, valtiontaloutta täytyy lähivuosina sopeuttaa lähteestä riippuen 6 10 miljardia euroa. Hyvä on. Ovatko nämä laskelmat luotettavia? Totuus on, että harva asia on
Talouspuhe on vallankäyttöä 019 niin vaikeaa kuin talouden ennustaminen. Todennäköisyys, että nykyinen kehitys jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena, on hyvin pieni. Ennusteet voivat siis toteutua, tai sitten ne voivat olla pielessä kumpaan suuntaan tahansa. Pitääkö kestävyysvajeeseen siis varautua, jos ennusteet eivät välttämättä toteudu? No, Suomessa syntyvyys on vähentynyt ja ihmisten keskimääräinen elinikä pidentynyt jo kauan, eikä olennaista muutosta ole odotettavissa. Siksi väestön ikääntymiseen liittyvät valtion menot todennäköisesti kasvavat. Kestävyysvaje on kuitenkin vain osa valtiontaloutta, joten myös valtion muut tulot ja menot täytyy ottaa huomioon. Jos esimerkiksi maailmantalous kasvaa, Suomen taloudellinen tilanne voi parantua niin paljon, että se tasapainottaa ikääntymisestä aiheutuvat menot. Vastaavasti jos lama jatkuu, tuloja täytyy lisätä tai menoja leikata nykyisiä ennusteitakin enemmän. Kestävyysvajeen yhteydessä puhutaan usein myös huoltosuhteesta, eli kuinka monta huollettavaa on työikäistä kohti. Knoppikysymys: mikä näistä puheista usein (ja poliittisista syistä tarkoituksenmukaisesti) unohtuu? Se, että työikäisetkin ovat huollettavia ollessaan työttöminä. Väestön ikääntyminen on siis osa ongelmaa, mutta vielä suurempi ongelma on, ettei töitä ole riittävästi. Yksi tärkeä keino kestävyysvajeen korjaamiseen olisikin töiden nykyistä tasaisempi jakaminen työikäisten kesken. Lisäksi Suomessa jätetään vuosittain veroja maksamatta arviolta 15 miljardia euroa harmaan talouden, veronkierron ja aktiivisen verosuunnittelun vuoksi, mutta hallituksen laskelmissa ei mainita tämän veronmaksuvajeen umpeen kuromista mahdollisena julkistalouden tasapainottamisen keinona. Se, mistä kestävyysvajeen yhteydessä jätetään puhumatta, on siis yhtä tärkeää kuin se, mistä puhutaan. lopuksi VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN ON SIIS OSA ONGELMAA, MUTTA VIELÄ SUUREMPI ONGELMA ON, ETTEI TÖITÄ OLE RIITTÄVÄSTI. YKSI TÄRKEÄ KEINO KESTÄVYYS VAJEEN KORJAAMISEEN OLISIKIN TÖIDEN NYKYISTÄ TASAISEMPI JAKAMINEN TYÖIKÄISTEN KESKEN. Miten talouspuhe siis otetaan haltuun? Miettimällä, keiden asioista halutaan puhuvan ja millä perusteilla kulloisetkin puhuvat päät ovat asemaansa päätyneet. Kyseenalaistamalla puheen näennäinen objektiivisuus ja tiedostamalla puhujien henkilökohtaiset motiivit, jolloin selviää, keiden etuja he ajavat. Ymmärtämällä termit ja laskutoimitukset, ettei niillä ole mahdollista hämätä. Ennen kaikkea on syytä muistaa, että talousasiat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia, vaikka ne yritettäisiin tarkoituksella naamioida vaikeiksi. Talous on yhteinen asia, jota yhdelläkään ihmisellä tai ihmisryhmällä ei ole oikeutta omia henkilökohtaiseksi omaisuudekseen. Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kauppatieteiden kandidaatti, joka on erikoistunut talouden matemaattiseen mallintamiseen. Hän toimii päätoimisesti talousalan yrittäjänä.