FCG Finnish Consulting Group Oy

FCG Finnish Consulting Group Oy RAAHEN KAUPUNKI ja RAAHEN SATAMA AITTALAHDEN JA SOMERONLAHDEN LINNUSTOSELVITYS

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys P12075 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...4 2 ALUEEN YLEISKUVAUS...5 2.1 Aittalahti...5 2.2 Ansaranta...6 2.3 Someronlahti...6 3 TUTKIMUSMENETELMÄT...8 4 TULOKSET...9 4.1 Pesimälinnusto kesällä 2010...9 4.1.1 Vesi- ja rantalinnusto...10 4.1.2 Maalinnuston yleiskuvaus...19 4.2 Muutokset pesimälajistossa...20 4.3 Vesilintujen pesimämenestys...21 4.4 Vesilintujen kerääntyminen loppukesällä...23 4.5 Alueen merkitys lintujen ruokailualueena...24 5 ALUEEN LINNUSTOLLINEN ASEMA... 25 5.1 Pesimälinnuston elinympäristön suojeluarvo (ESA)...25 5.2 Linnustollisesti merkittävät alueet...25 5.3 Suojelullisesti arvokkaat lajit...26 6 YHTEENVETO... 28 6.1 Kunnostuksen vaikutukset Aittalahden linnustoon...28 6.2 Täytön vaikutukset Someronlahden linnustoon...29 LÄHTEET...30 LIITTEET 1. Tutkimusalueen pesivä vesi- ja rantalinnusto kesällä 2010 sekä vertailu vuoden 2005 tuloksiin 2. Tutkimusalueen vesilintujen poikuelaskennan tulokset kesällä 2010 3. Aittalahden Someronlahden linnustoselvityksen yhteydessä havaitut lintulajit sekä niiden suojelullinen asema Kartta-aineistot Maanmittauslaitos, lupa 97/Ou/00 Maanmittauslaitos, lupa Ou/51/98 Valokuvat FCG Finnish Consulting Group Oy /

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 4 (36) 1 JOHDANTO Vuonna 2008 toteutetun Aittalahden kunnostushankkeen vaikutuksia linnustoon selvitettiin lintulaskennoilla vuonna 2010. Lintulaskennat suoritettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen (ent. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus) vaatimassa laajuudessa (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 29.3.2007) ja Aittalahden kunnostushankkeen ympäristöluvan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Aittalahden linnustoselvityksen yhteydessä selvitettiin myös siihen kiinteästi yhteydessä olevan Satamakankaan Ansarannan linnustoa, koska linnustolaskennat tuli suorittaa samalla tavalla kuin kunnostusta edeltävät lintulaskennat vuonna 2005 (Tuohimaa 2005). Someronlahti on Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (ent. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto) päätöksen (59/05/02) mukaisesti ruoppausmassojen varaläjitysalue. Raahen sataman laajennustarpeita varten lahti tullaan täyttämään tulevia varastointi- ja rakentamissuunnitelmia sekä raideliikenteen järjestelyjä varten Raahen keskeisten taajama-alueiden osayleiskaavan mukaisesti ( 2010). Lahden täyttötyö on aloitettu vuonna 2008 ja sen arvioidaan valmistuvan vuonna 2011. Lahden täyttämisen vuoksi sen linnustolliset arvot selvitettiin Aittalahden linnustoselvityksen yhteydessä. Aittalahti ja Someronlahti ovat olleet jo 1970-luvulta saakka tunnettuja linturunsaudestaan. Varsinkin Aittalahti on ollut suosittu lintujen tarkkailukohde jo pitkään, koska se on helposti saavutettavissa lahden läpi kulkevalta penkkatieltä. Alueen linnuston runsaus perustuu suurelta osin monipuolisiin elinympäristöihin sekä Aittalahden rehevyyteen ja runsaaseen vesikasvillisuuteen, mikä kerää lintuja rauhallisuutensa ja hyvien suojapaikkojen vuoksi. Aivan viime vuosilta koko Aittalahden Someronlahden kattavia linnustolaskentoja ei ole tiettävästi tehty, vaan edellinen selvitys on ennen Aittalahden kunnostushanketta tehty linnustoselvitys (Tuohimaa 2005). Tässä selvityksessä raportoidaan vuoden 2010 linnustoselvityksen tulokset sekä verrataan tuloksia vuoden 2005 linnustoselvityksen tuloksiin Aittalahden kunnostushankkeen linnustovaikutusten tunnistamiseksi. Someronlahden osalta raportoidaan alueen pesivä linnusto ja mietitään lahden täyttämisen vaikutuksia linnustolle. Linnustoselvityksen maastotyöt ja raportoinnin on tehnyt FM biologi FCG Finnish Consulting Group Oy:n Oulun toimistolta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 5 (36) 2 ALUEEN YLEISKUVAUS Aittalahden Someronlahden tutkimusalue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Raahen kaupungin alueella. Tutkimusalue sijoittuu noin 2 4 kilometriä kaupungin keskustan lounaispuolelle ja siihen kuuluu kolme erillistä, mutta toisiinsa kiinteästi yhteydessä olevaa kosteikkoaluetta: Aittalahti, Satamakankaan Ansaranta sekä Someronlahti (kuva 2-1). Tutkimusalue rajautuu Välikylän, Satamakankaan ja Lapaluodon kaupunginosiin sekä Lapaluodon satama-alueeseen ja Rautaruukki Oyj:n terästehtaan alueeseen. Kuva 2-1. Tutkimusalueen rajaus sekä linnustoselvityksen aikana käytetyt havainnointipisteet. A = Aittalahti, B = Ansaranta ja C = Someronlahti. 2.1 Aittalahti Aittalahti on alueellisesti arvokas umpeen kasvava maankohoamisrannikon lampi, jolla on myös maisemallista arvoa (Suunnittelukeskus Oy 2004). Aittalahti on eteläosastaan yhteydessä Ansarantaan, Someronlahteen ja mereen vähävetisen ja matalan laskuojan kautta. Aittalahden pohjoisosan meriyhteys Pirttiniemenlahteen avattiin kunnostustoimien yhteydessä vuonna 2008 ja samalla paikalle rakennettiin pumppuasema, joka johtaa vettä merestä Aittalahteen (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2008). Kunnostustoimien yhteydessä lahden pohjoisosan vesitilavuutta lisättiin ruoppaamalla ja poistamalla runsasta vesikasvillisuutta. Aittalahden rantavyöhyke sekä rantametsät ovat hyvin monimuotoisia ja reheviä. Lahden rannoilla kasvaa rehevää lehtomaista metsää, korkeita vanhahkoja kuusimetsiä sekä istutusmänniköitä ja erilaisia sekametsiä. Lahden rannoille ominaista ovat ympäröiviä alueita suuremmat korkeuserot sekä eritavoin näkyvät ihmistoiminnan jäljet. Lahden eteläosan länsipuolella sijaitsee käytöstä poistettu vanha maankaatopaikka, mikä on sittemmin maisemoitu. Lahden poikki on rakennettu penkkatie, millä kulkee maantie Lapaluodon satamaan. Aittalahden kasvillisuus on hyvin runsasta. Ilmaversoisvyöhykkeen valtalajina esiintyy laajoja kasvustoja muodostava järviruoko (kuva 2-2) sekä paikoin

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 6 (36) osmankäämi. Rantaluhdat muodostavat kasvillisuuden suhteen erityyppisiä vyöhykkeitä ja paikoin esiintyy matalakasvuisia niittymäisiä rantoja, mikä lisää linnuston kannalta keskeisten elinympäristöjen edustavuutta. Uposlehtisistä lahdessa esiintyy muun muassa uhanalaista otalehtivitaa (Suunnittelukeskus Oy 2004). Aittalahden kunnostustoimien yhteydessä lahden virkistyskäyttöä edistämään sen rannalle rakennettiin Rautaruukin teräsverkosta seitsemän metriä korkea lintutorni (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2008). Lisäksi lahdelle suunniteltiin lahden kiertävä kävelyreitti pitkospuineen ja nuotiopaikkoineen. Kuva 2-2. Toukokuun alussa Aittalahden eteläpuolisko näyttää vielä varsin avoimelta. 2.2 Ansaranta Ansaranta sijaitsee Aittalahden ja Rautaruukin teollisuusalueen välissä, ja se on aikoinaan patoamalla erotettu Aittalahdesta. Ansaranta on pienialainen, hyvin matala ja reheväkasvustoinen lampi, missä kasvaa runsaasti mm. järviruokoa, kaisloja sekä suursaroja (kuva 2-3). Ansarannan kaakkoispuolella kohoaa korkeita Rautaruukin kuonamaakasoja. Lahden länsirannalla kasvaa luonnontilaisen kaltaista kuusisekametsää ja Aittalahden puoleisella padolla on istutusmännikkö sekä lehtikuusia. 2.3 Someronlahti Someronlahti on Lapaluodon sataman ja Rautaruukin teollisuusalueen välissä sijaitseva padolla merestä erotettu lahti. Lahti on hyvin matala ja se purkautuu satama-altaaseen. Lahden koillisrannalla, Lapaluodon kylän kaakkoispuolella on lähes luonnontilainen lehtomainen rantametsä (Suunnittelukeskus Oy 2004). Lahden muut rannat ovat nykyisin jyrkkiä ja yksipuolisia, osin rakennettuja teollisuusalueita ja kasvittuneita joutomaakenttiä (kuva 2-4). Someronlahden täyttö oli jo alkanut lahden etelä- ja länsirannalta kesän 2010 linnustolaskentoihin mennessä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 7 (36) Kuva 2-3. Ansarannan pieni rehevä lampi toukokuun puolivälissä. Kuva 2-4. Someronlahden rannat ovat pääosin muokattuja teollisuuskenttiä ja joutomaita, mutta lahden pohjoiskulmauksessa on vielä luonnontilaisia osia.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 8 (36) 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Linnustolaskennat ja parimäärätulkinnat tehtiin Suomessa yleisesti käytössä olevia linnustonseurannan havainnointiohjeita (Koskimies & Väisänen 1988) soveltamalla. Tutkimusalueen vesi- ja rantalinnusto selvitettiin koko alueen kattavilla pistelaskennoilla. Tutkimusalueen linnuston selvittämiseksi alueelle tehtiin kaikkiaan yhdeksän käyntiä aikavälillä 4.5. 26.8.2010. Alueen pesimälinnustoa selvitettiin neljällä ensimmäisellä käyntikerralla: 4.5., 14.5., 27.5. ja 31.5. Tutkimusalueen yölaulajia selvitettiin 29. 30.5. välisenä yönä. Vesilintujen pesimämenestystä selvitettiin poikuelaskennoilla 20.6., 9.7., 26.7. ja 26.8. Kevään ensimmäisellä laskentakerralla oli tarkoitus selvittää myös alueella levähtävää linnustoa heti jäidenlähdön jälkeen. Syksyn viimeisellä laskentakerralla selvitettiin alueen merkitystä vesilintujen levähdysalueena heti vesilintujen metsästyskauden alkamisen jälkeen. Alkukeväällä vesilintujen havaittavuus oli hyvä, mutta keskikesällä ja syksyllä havaittavuus heikkeni huomattavasti kasvillisuuden kasvun myötä. Kesää kohden myös laskentaan käytettävä aika lisääntyi lintujen havaittavuuden heiketessä. On luultavaa, että erityisesti piilottelevista ja suojaa hakevista vesilintupoikueista osa jäi kesän ja syksyn laskennoissa havaitsematta. Tutkimusalueen osa-alueiden parimäärätulkinnat on tehty osa-alueittain erikseen. Laskennan aikana edettäessä osa-alueelta toiselle kirjattiin aina lintujen mahdolliset siirtymät osa-alueiden välillä, jotta pysyttiin selvillä kokonaistilanteesta. Lasketut alueet ovat vierekkäisiä ja siirtymiin käytetty aika sen verran lyhyt, että tästä tuskin tulee kovinkaan suurta virhettä tutkimusalueen kokonaisparimääriä tulkittaessa. Tutkimusalueen lokki- ja tiirayhdyskunnille parimäärätulkinta tehtiin käyttämällä yleisesti hyväksyttyä 0,7 -kerrointa suurimmalle havaitulle yksilömäärälle. Tämä johtuu siitä, että aina osa yhdyskunnan linnuista on muualla esim. ravinnonhakumatkoillaan. Poikuelaskentojen yhteydessä poikueeksi tulkittiin yksinäinen naaraslintu poikasten kanssa ja lisäksi yhden tai useamman poikasen erillinen ryhmä. Useamman poikueen muodostavissa ryhmissä poikueiden lukumäärä tulkittiin niistä huolehtivien naaraiden lukumäärän mukaan. Lajeilla, joilla molemmat emot huolehtivat poikasista poikueeksi tulkittiin koiraan ja naaraan sekä poikasten muodostama ryhmä, koiras tai naaras poikueen kanssa tai erillinen ryhmä poikasia. Usean laskentakerran menetelmä lisää pesivän linnuston parimäärätulkintojen luotettavuutta. Tutkimusalue on linnuston kannalta erityisen suojaisa ja ilmeisen ravintorikas, joten se varmasti vetää puoleensa myös lähialueilla pesiviä lintuja. Tämän vuoksi jokaisella laskentakerralla paikalla olevan linnuston liikkumisen ja käyttäytymisen tarkkailu antoi runsaasti lisää tietoa pesimälinnuston määrän lopullista tulkintaa ajatellen. Muualta saapuvien ruokailevien lintujen lukumäärä on kuitenkin korkeimmillaan yleensä iltapäivällä ja illalla, jolloin linnuston laskentaa tutkimusalueella ei suoritettu. Tutkimusalueen pesivän maalinnuston lajistoa tutkittiin pääasiassa 14.5. ja 27.5. suoritettujen laskentojen yhteydessä. Myös kaikki näiden laskentapäivien ulkopuoliset havainnot kirjattiin ylös. Pesivää maalinnustoa kartoitettiin kävelemällä ympäri tutkimusalueen rantametsiä (kuva 1) aikaisin aamulla lintujen aktiivisimpaan lauluaikaan ja kirjaamalla tuolloin ylös kaikki havaitut lajit. Maalinnuston kartoituksessa tavoitteena ei ollut selvittää pesivän linnuston tiheyksiä vaan saada kattava kuva tutkimusalueen pesimälajistosta. Maalinnuston kartoituslaskentaa täydentäviä tietoja saatiin aina vesilinnuston pistelaskentojen yhteydessä sekä erikseen toteutetulla yöaktiivisten lajien kuuntelulla.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 9 (36) 4 TULOKSET 4.1 Pesimälinnusto kesällä 2010 Tutkimusalueen pesimälinnusto on kokonaisuutenaan runsas ja hyvin monipuolinen. Tutkimusalueella pesi tai piti reviiriään kesällä 2010 kaikkiaan 29 vesi- ja rantalintulajia, joiden yhteisparimäärä oli 687 (taulukko 4-1). Pesivä vesi- ja rantalinnusto jakaantui ryhmittäin seuraavasti: vesilinnut 11 lajia ja 121 paria, haikarat ja haukat yksi laji ja yksi pari molempia, rantakanat kaksi lajia ja 19 paria, kahlaajat 9 lajia ja 21 paria sekä lokit ja tiirat 5 lajia ja yhteensä 524 paria. Pesivän vesi- ja rantalinnuston tarkempi kuvaus lajeittain on esitetty kappaleessa 4.1.1. Kesällä 2010 kaikkiaan 73 lintulajin tulkittiin pesivän tutkimusalueella. Pesivän maalinnuston osalta lajiston yleiskuvaus on esitetty kappaleessa 4.1.2. ja lajisto kokonaisuudessaan liitteessä 3. Taulukko 4 1. Tutkimusalueen pesivä vesi ja rantalinnusto vuonna 2010. Laji Aittalahti Ansaranta Someronlahti Yhteensä Laulujoutsen Cygnus cygnus 1 1 Haapana Anas penelope 9 2 4 15 Harmaasorsa Anas strepera 1 1 Tavi Anas crecca 11 1 12 Sinisorsa Anas platyrhynchos 10 3 3 16 Lapasorsa Anas clypeata 3 2 5 Tukkasotka Aythya fuligula 16 25 12 53 Telkkä Bucephala clangula 7 2 9 Tukkakoskelo Mergus serrator 2 1 3 Isokoskelo Mergus merganser 1 1 Silkkiuikku Podiceps cristatus 5 5 Kaulushaikara Botaurus stellaris 1 1 Ruskosuohaukka Circus aeruginosus 1 1 Luhtahuitti Porzana porzana 1 1 Nokikana Fulica atra 17 1 18 Meriharakka Haematopus ostralegus 1 1 2 4 Pikkutylli Charadrius dubius 1 1 Tylli Charadrius hiaticula 1 1 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 2 1 1 4 Lehtokurppa Scolopax rusticola 1 1 Kuovi Numenius arquata 2 1 3 Punajalkaviklo Tringa totanus 1 1 2 Metsäviklo Tringa ochropus 1 1 Rantasipi Actitis hypoleucos 2 2 4 Naurulokki Larus ridibundus 490 1 491 Kalalokki Larus canus 3 13 16 Harmaalokki Larus argentatus 1 1 Kalatiira Sterna hirundo 1 3 4 Lapintiira Sterna paradisaea 12 12 vesilinnut 66 / 11 30 /3 25 / 7 121 / 11 haikarat 1 / 1 0 / 0 0 / 0 1 / 1 haukat 1 / 1 0 / 0 0 / 0 1 / 1 rantakanat 18 / 2 0 / 0 1 / 1 19 / 2 kahlaajat 11 / 8 2 / 2 8 / 6 21 / 9 lokit 4 / 2 490 / 1 30 / 5 524 / 5 kaikki 101 / 25 522 / 6 64 / 19 687 / 29

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 10 (36) Lajien elinympäristökuvaukset sekä arvio Suomen pesimäkannan koosta noudattelevat pääosin teosta Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen ym. 1998). Pesivän vesi- ja rantalinnuston osalta lajien suojelullinen asema on esitetty lajikohtaisen tarkastelun yhteydessä kappaleessa 4.1.1. Suomen uhanalaisuusarvioinnin luokat: CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen (Rassi ym. 2001). Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteen I laji (EU) (Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 79/409/ETY). Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji (EVA) (Rassi ym. 2001, Leivo 1996). Muiden havaittujen lajien suojelullinen asema on esitetty liitteessä 3. 4.1.1 Vesi- ja rantalinnusto Laulujoutsen (Cygnus cygnus) EU, EVA Suomen kansallislintu on viime vuosikymmeninä palannut koko maan pesimälinnuksi ja sen parimäärä on kasvanut rajusti. Entinen syrjäisten suoalueiden ja erämaajärvien lintu asuttaa nykyisin monenlaisia reheviä järviä ja merenlahtia, mutta viihtyy parhaiten Aittalahden tapaisilla suojaisilla ja matalilla ruovikko- ja kortteikkolahdilla. Suomen pesimäkannan koko on nykyisin 4600 6000 paria, joista vähintään 660 paria pesii Pohjois-Pohjanmaalla (Lehtiniemi 2006). Laulujoutsenpari saapui Aittalahdelle heti sen vapauduttua jäistä, ja laji pesi onnistuneesti lahden eteläpuoliskon ruovikoiden suojassa. Pari tuotti lahdella kolme poikasta, joista kaikki selviytyivät lentokykyisiksi saakka. Haapana (Anas penelope) EVA Haapana (kuva 4-1) on koko maassa yleinen ja runsas pesimälintu, joka puuttuu vain kaikista karuimmilta järviltä ja ulkosaaristosta. Pesimä- ja ruokailualueina haapana suosii reheviä järviä, merenlahtia ja rantaniittyjä, joilla kasvaa runsaasti ilmaversoisia kasveja. Suomen pesimäkanta on noin 70 000 paria. Kevään kahden ensimmäisen laskennan aikana tutkimusalueella havaittiin kaikkiaan 15 haapanaparia. Haapanat jakaantuivat eri osa-alueille seuraavasti: Aittalahti 9 paria, Ansaranta 2 paria ja Someronlahti 4 paria. Haapanapoikueita tavattiin poikuelaskentojen yhteydessä jopa liikaa tulkittuun parimäärään nähden. Aittalahdella havaittiin kesän laskennoissa parhaimmillaan 15 poikuetta ja 64 poikasta. Someronlahdella havaittiin kaksi haapanapoikuetta, mutta Ansarannalla ei yhtään. Harmaasorsa (Anas strepera) Suomi sijaitsee harmaasorsan levinneisyysalueen pohjoislaidalla ja laji onkin meillä varsin harvinainen ja vaatelias pesimälintu. Laji viihtyy rannikon rehevillä lintulahdilla sekä eteläisen Suomen ruohostoisilla lintujärvillä. Suomen vahvimpia pesimäalueita ovat Hailuodon ja Liminganlahden alueen muodostama kansanvälisesti arvokas vesi- ja rantalintujen elinympäristökokonaisuus. Suomen pesimäkanta on arvioitu 70 130 parin suuruiseksi, mutta lienee nykyisin hieman tätä suurempi. Aittalahdella pesi onnistuneesti yksi harmaasorsapari. Someronlahdella havaittiin laskentojen aikana myös yksi harmaasorsapari, mutta lintujen havaittiin tulevan Aittalahdelta ja palaavan lopulta takaisin sinne. Aittalahdella pesinyt pari tuotti kuusi poikasta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 11 (36) Kuva 4-1. Haapana on alueen kolmanneksi runsain pesivä sorsalintu. Tavi (Anas crecca) EVA Tavi on sinisorsan ohella maamme runsain pesivä vesilintu. Se on myös elinympäristöltään kaikkein vaatimattomimpia sorsiamme ja siten yleinen ja runsaslukuinen pesimälaji kaikentyyppisissä vesistöissä. Ruokailupaikakseen tavi vaatii ilmaversoiskasvuston, rehevän tai soistuvan rannan tai tulvaniityn. Tavin pesimäkannaksi on arvioitu noin 200 000 paria. Tavi oli tutkimusalueen neljänneksi yleisin sorsalintu 12 parilla, joista vain yksi pari pesi Aittalahden ulkopuolella, Someronlahdella. Poikuelaskentojen aikaan Aittalahdella havaittiin vain viisi tavipoikuetta, joissa oli yhteensä 18 poikasta. Someronlahden tavipari tuotti neljä poikasta. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Sinisorsa on vaatimattomin sorsalintumme, jota tapaa lähes kaikkialla missä on edes jonkinlainen vesistö tai tulvalammikko. Laji viihtyy myös ihmisen läheisyydessä kaupunkirantojen "pullasorsana". Suomen pesimäkanta on noin 200 000 paria. Sinisorsa oli tutkimusalueen toiseksi yleisin vesilintu. Laji pesi tutkimusalueella kaikkiaan 16 parin voimin, joista 10 paria pesi Aittalahdella ja sekä Ansarannalla että Someronlahdella pesi molemmissa kolme paria. Ansarannalla havaittiin kesän viimeisissä laskennoissa kolme sinisorsapoikuetta, joissa oli yhteensä kymmenen poikasta. Aittalahdella havaittiin 39 poikasta kahdeksassa poikueessa ja Someronlahdella havaittiin yksi kahdeksan poikasen poikue. Lapasorsa (Anas clypeata) Lapasorsa on rehevien ja runsaskasvustoisten järvien sekä merenlahtien vaatelias pesimälaji. Suomessa laji pesii enimmäkseen Tornio-Joensuu -linjan eteläpuolella. Runsaimmillaan lapasorsa on Etelä-Suomen tulvivilla luhta- ja korterannoilla, mutta tulee toimeen myös korkeissa ja aukkoisissa ilmaversoiskasvustoissa. Suomessa pesii noin 11 000 lapasorsaparia. Lapasorsapareja havaittiin kaikkiaan viisi, joista kolme paria pesi Aittalahdella ja kaksi paria Someronlahdella. Lapasorsapoikueita havaittiin laskentojen yh-

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 12 (36) teydessä seuraavasti: Ansarannalla yksi kahden poikasen poikue ja Aittalahdella kahdessa poikueessa yhteensä kymmenen poikasta. Tukkasotka (Aythya fuligula) EVA Tukkasotkan levinneisyys kattaa koko maan ja se pesii hyvin monenlaisissa vesistöissä, mutta runsaimmillaan se on rehevillä järvillä ja merenlahdilla. Tukkasotka hakeutuu mielellään pesimään lokki- ja tiirayhdyskuntiin ja niiden reunamille, jolloin lajin pesimätiheys voi olla hyvinkin korkea. Tukkasotkan pesimäkannan koko on arvioitu 120 000 pariksi. Tukkasotka (kuva 4-2) oli tutkimusalueen selvästi runsaslukuisin vesilintu. Etenkin Ansarannan naurulokkikoloniassa pesivä tukkasotkayhdyskunta oli erityisen tiheä, koska melko pienellä alueella tavattiin 25 tukkasotkaparia. Aittalahdella tulkittiin pesiväksi 16 paria tukkasotkia ja Someronlahdella 12 paria. Koko tutkimusalueen yhteenlaskettu parimäärä on 53 paria. Ansarannan suuresta parimäärästä huolimatta siellä tavattiin vain yksi tukkasotkapoikue. Aittalahdella tavattiin enimmillään 19 poikuetta ja Someronlahdella kahdeksan poikuetta. Kuva 4-2. Tukkasotka on alueen selvästi runsain pesivä vesilintu. Etualalla naaras ja taustalla juhlapukuinen koiras. Telkkä (Bucephala clangula) EVA Telkkä on tavin ja sinisorsan ohella Suomen runsaimpia ja laajimmalle levinneitä vesilintuja. Lajin elinympäristöksi kelpaavat pienet lammet, suuret ja karut järvet sekä rehevät merenlahdetkin. Kolopesijänä telkkä vaatii pesimäpaikaltaan kuitenkin tilavan puunkolon, uutun tai sille varta vasten asetetun pöntön. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 180 000 paria. Telkkiä tutkimusalueella pesi yhteensä 9 paria, joista 7 Aittalahdella ja 2 Someronlahdella. Aittalahdella havaittiin enimmillään neljä ja Someronlahdella kaksi telkkäpoikuetta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 13 (36) Tukkakoskelo (Mergus serrator) Tukkakoskelo on rannikon sekä suurten ja karujen järvien tyyppilaji, jonka levinneisyys yltää Ahvenanmaalta Utsjoelle saakka. Järvi-Suomessa laji kelpuuttaa pesimäpaikakseen vähintään 2 km 2 laajuisen järven, mutta pesii Pohjois- Suomessa pienemmilläkin järvillä. Tukkakoskelon sanotaan karttavan reheviä ja ruovikkoisia järviä. Tukkakoskelon pesimäkannaksi arvioidaan noin 30 000 paria. Tutkimusalueella tulkittiin pesiväksi kolme tukkakoskeloparia, joista kaksi pesi Aittalahden avoimella pohjoisosalla ja yksi pari Someronlahdella. Tukkakoskelolla havaittiin vain yksi poikue Aittalahdella, joka tuotti yhdeksän poikasta. Isokoskelo (Mergus merganser) EVA Isokoskelo suosii luotojen ja saarien rikkomia sokkeloisia vesistöjä ja karttaa yleensä reheviä ja humuspitoisia lintujärviä. Sen levinneisyys kattaa tukkakoskelon tavoin laikuittaisesti lähes koko maan. Suomessa pesii keskimäärin noin 30 000 isokoskeloparia. Tutkimusalueella havaittiin laskentojen aikana vain yksi pesiväksi tulkittu isokoskelopariskunta Aittalahden pohjoisosassa, mutta isokoskelopoikueita tutkimusalueella ei havaittu. Silkkiuikku (Podiceps cristatus) EVA Silkkiuikku pesii yleisenä rehevillä, ruovikkorantaisilla järvillä ja merenlahdilla aina Oulunseutua ja Oulujärveä myöten. Rehevöityneillä ja niukkasaarisilla järvillä laji pesii jopa pienissä yhdyskunnissa. Koska laji syö kaloja, se vaatii pesimäpaikaltaan kohtalaisesti avovettä, mutta myös tuuhean ilmaversoiskasvuston pesän alustaksi. Silkkiuikun pesimäkannaksi arvioidaan 40 000 60 000 paria. Kuva 4-3. Silkkiuikkujen pesimämenestys vuonna 2010 oli erinomainen. Laskentojen yhteydessä havaittiin kaikkiaan viisi silkkiuikkuparia, joista kaikki pesivät Aittalahdella. Silkkiuikuista kaksi paria pesi Aittalahden avoimemmalla pohjoisosalla ja kolme paria suojaisemmalla eteläosalla. Poikuelaskentojen yhteydessä Aittalahdella havaittiin kaikkiaan viisi silkkiuikkupoikuetta (kuva 4-3).

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 14 (36) Kaulushaikara (Botaurus stellaris) NT, EU Kaulushaikaran kumeaa ja kauaskantavaa soidinääntelyä voi kuulla Oulu- Joensuu -linjan eteläpuolisten suurten järvien ja merenlahtien laajoista ruovikoista. Laji suosii vetisiä ja korkeita järviruoko- ja osmankäämikasvustoja. Suomen pesimäkannaksi on hiljattain arvioitu noin 1000 paria, joista noin 50 paria pesii Pohjois-Pohjanmaalla (Parkko ym. 2005). Yöhuutelijaretken yhteydessä toukokuun lopussa Aittalahden lounaiskulmauksen korkeassa ruovikossa havaittiin huuteleva kaulushaikara. Lintu piti reviiriään samalla paikalla vielä kevään viimeisissä laskennoissa. Laji havaittiin myös 26.7. laskennan yhteydessä Aittalahden pohjoisosaa kiertävän pitkospuureitin varrella. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) NT, EU Ruskosuohaukka pesii Tornio-Joensuu -linjan eteläpuolisten viljelyseutujen ruovikkoisilla merenlahdilla ja järvillä sekä jokisuistoissa. Pesimäpaikaksi laji kelpuuttaa vain tiheän ja suoraan vedestä kasvavan ruovikon. Suomen nykyinen pesimäkanta on 700 800 paria, joista noin 75 paria pesii Pohjois-Pohjanmaalla (BirdLife Suomi 2006). Ruskosuohaukka (kuva 4-4) pesi onnistuneesti Aittalahden lounaisosan ruovikoissa tuottaen kolme lentokykyistä poikasta. Lintujen nähtiin saalistelevan alueella laajasti ja niistä tehtiin havaintoja koko tutkimusalueella. Kuva 4-4. Ruskosuohaukka koiras partioi pesimäpaikan yllä. Luhtahuitti (Porzana porzana) EU Luhtahuitti pesii harvalukuisena maamme eteläpuoliskon rehevien lintujärvien ja -lahtien sara- ja korteluhdilla, mutta joskus myös osmankäämiköissä ja liejupohjaisissa ruovikoissa. Kevään ja alkukesän sääolot vaikuttavat voimakkaasti reviiriä pitävien koiraiden lukumäärään etenkin levinneisyysalueen pohjoisosissa Pohjois-Pohjanmaalla. Suomen pesimäkannan keskimääräinen koko on noin 1500 paria.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 15 (36) Toukokuun lopun yöhuutelijaretken yhteydessä havaittiin reviiriään pitävä luhtahuittikoiras Aittalahden eteläpuoliskolla heti lahden ylittävän patotien varressa. Nokikana (Fulica atra) Nokikanaa voidaan pitää rehevien merenlahtien ja järvien sekä jokisuistojen tyyppilajina. Se on karaistunein ja elinympäristövaatimuksiltaan vaatimattomin rantakanamme. Nokikana muistuttaakin enempi sorsia kuin muita rantakanoja, koska se etsii ravintonsa sukeltamalla ja liikkuu uimalla. Lajin levinneisyys maassamme kattaa Oulun ja Joensuun eteläpuolisen alueen. Suomessa pesinee vuosittain 10 000 20 000 nokikanaparia. Nokikana on yksi Aittalahden näkyvimmistä ja kuuluvimmista linnuista, ja lahdella pesii Hailuodon Kirkkosalmen ohella yksi Pohjois-Pohjanmaan tiheimmistä nokikanakannoista. Nokikanoja tulkittiin pesiväksi alueella yhteensä 18 paria, joista Aittalahdella pesi 17 paria ja Someronlahdella yksi pari. Heinäkuun poikuelaskennoissa Aittalahdella havaittiin yhteensä 50 nokikanan poikasta 15 poikueessa. Meriharakka (Haematopus ostralegus) Meriharakka on yksi rannikkomme runsaslukuisimmista ja näkyvimmistä kahlaajista, joka pesii alavarantaisilla luodoilla ja rantaniityillä. Rannikon läheisyydessä laji kelpuuttaa pesimäpaikakseen usein myös ihmisen muovaamat teollisuuskentät. Teollisuuskentillä pesivät parit joutuvat usein siirtymään toisaalle ihmisen laajentaessa toimintojaan. Meriharakoita arvioidaan pesivän Suomessa noin 3600 paria. Tutkimusalueella pesi kaikkiaan neljä meriharakkaparia, joista kolme paria pesi aivan tutkimusalueen rajojen tuntumassa. Ansarannan reunamille läjitetyssä rinteessä pesi onnistuneesti yksi pari ja Someronlahden rantakentillä kaksi paria. Aittalahden pohjoisosan suurimmalla saarella pesi yksi meriharakkapari, jonka toinen lintu oli leukistinen eli sen höyhenpuku oli toiselta puolelta valkeankirjava. Meriharakkapoikueita havaittiin yhteensä kaksi: Satamakankaan pihanurmikolla sekä Someronlahden rannalla. Pikkutylli (Charadrius dubius) Pikkutylli pesii maassamme harvalukuisena etelärannikolta Keski-Lappiin saakka. Alunperin lajin elinympäristöihin ovat kuuluneet järvien ja merenrantojen hietikot, mutta nykyisin iso osa kannasta pesii niukkakasvustoisissa tekoympäristöissä kuten soramontuilla, läjitysalueilla, kaatopaikoilla ja teollisuuskentillä. Lajin elinympäristöt ovat usein lyhytaikaisia, jolloin laji ehtii pesiä siellä vain yhtenä kesänä. Pikkutyllin pesimäkanta maassamme on noin 5000 paria. Aittalahden länsipuolisella täytemaa-alueella havaittiin toukokuussa yksi reviiriä pitänyt pikkutyllipari, mutta niiden pesintä ilmeisesti tuhoutui. Tylli (Charadrius hiaticula) RT Tyllin levinneisyys maassamme on kaksijakoinen: laji pesii koko rannikollamme ja toisaalla sisämaassa Kainuusta pohjoiseen. Rannikolla laji pesii etenkin saariston hiekkaisilla ja somerikkoisilla rannoilla sekä avoimilla rantaniityillä. Sisämaassa ja rannikon läheisyydessä laji kelpuuttaa pesimäpaikakseen myös ihmisen muokkaamat täytemaakentät, sorakuopat ja teollisuuskentät. Tyllin pesimäkanta on viime vuosina voimakkaasti taantunut, mutta vielä 1980- luvun lopussa niitä arvioitiin pesivän jopa 10 000 paria, joista rannikolla 1000 paria. Someronlahden lounaisrannan teollisuuskentältä tavattiin toukokuussa yksi soidintava tyllipari, joka havaittiin myöhemmin esittämässä siipirikkoa.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 16 (36) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Taivaanvuohen levinneisyys kattaa koko Suomen ja se on maamme toiseksi runsain kahlaaja. Laji kelpuuttaa elinympäristökseen hyvin monenlaiset kosteikot, mutta on runsaimmillaan lintujärvien- ja lahtien vetisillä luhta- ja niittyrannoilla. Taivaanvuohen pesimäkannaksi on arvioitu noin 110 000 paria. Tutkimusalueella havaittiin kaikkiaan neljä reviiriään pitänyttä taivaanvuohta, joista kaksi lintua Aittalahdella, yksi Ansarannalla ja yksi Aittalahden ja Someronlahden välisellä ojalla. Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Lehtokurpan levinneisyys ulottuu etelärannikolta Kuusamon korkeudelle. Laji pesii yleensä lehti- tai lehtisekametsissä, mutta suosii erityisesti rantametsiä ja puronvarsilehtoja. Lehtokurpan pesimäkannaksi on arvioitu vähintään 100 000 150 000 paria. Aittalahdella havaittiin laskentojen yhteydessä yksi reviiriään kiertävä lehtokurppa, jonka poikue löydettiin heinäkuussa Ansarannan ja Aittalahden väliseltä padolta. Kuovi (Numenius arquata) EVA Kuovi on laajojen viljelysalueiden tunnuslintu, jonka kantavaa soidinääntelyä kuulee yleisesti etelärannikolta Rovaniemen korkeudelle saakka. Kuovi asustaa runsaana myös soilla ja rantaniityillä. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 40 000 60 000 paria. Kuoveja pesi tutkimusalueella kolme paria, joista kaksi paria pesi Aittalahden eteläosissa ja yksi pari Someronlahden kasvittuneella rantakentällä tiirakolonian kupeessa. Kesän poikuelaskennoissa kuovipoikueet havaittiin sekä Aittalahden maankaatopaikalla että Someronlahden rannalla. Kuva 4-5. Aittalahden eteläosissa pesi kaksi paria kuoveja. Punajalkaviklo (Tringa totanus) Merenrannan peruslintuihin kuuluva punajalkaviklo pesii yleisenä koko rannikollamme. Laji pesii hyvin monenlaisilla luonnonrannoilla, mutta myös ihmisen

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 17 (36) muovaamilla teollisuuskentillä. Punajalkaviklo pesii usein myös tiira- ja lokkikolonian seuralaisena. Suomen pesimäkanta on noin 7000 paria. Punajalkaviklopari pesi sekä Aittalahden pohjoisosan luodolla että Someronlahden eteläosan lokki- ja tiirakoloniassa. Someronlahdella pesinyt punajalkaviklopari myös onnistui pesinnässään. Metsäviklo (Tringa ochropus) Metsäviklon levinneisyys kattaa koko maan aina havumetsän pohjoisrajalle Metsä-Lappiin saakka, mutta selvästi yleisimmillään se on Etelä-Suomessa. Lajin suosikkielinympäristöä ovat kuusi- ja sekametsien rehevät korpipainanteet, mutta se tulee toimeen myös lintuvesien luhtarannoilla. Lajin pesimäkannaksi on arvioitu 50 000 80 000 paria. Soidintava ja varoitteleva metsäviklo havaittiin toukokuun laskentakerroilla Aittalahden kaakkoiskulmauksessa. Rantasipi (Actitis hypoleucos) EVA Rantasipi pesii koko maassa ja onkin monenlaisten järvien ja jokien tyyppilintuja. Sitä tavataan myös saaristossa ja se suosii myös ihmisen muovaamia rantoja. Rantasipin Suomen pesimäkanta on noin 250 000 paria. Neljä rantasipiparia tulkittiin pesiväksi tutkimusalueen laskennoissa. Kaksi paria piti reviiriään Aittalahden ylittävän patotien varrella ja kaksi paria Someronlahden rakennetuilla rannoilla. Vain Someronlahden rannalla tavattiin kesällä rantasipipoikue. Naurulokki (Larus ridibundus) VU Naurulokki pesii lähes koko maassa ja asettuu pesimään yhdyskuntina rehevien lintujärvien ja -lahtien ruovikoihin ja luhdille. Laji kelpuuttaa pesimäpaikakseen myös ulkosaariston ja karujen sisäjärvien luodot, ihmisen muokkaamat täytemaa- ja teollisuuskentät sekä allikkoiset suot. Naurulokin pesimäkannan tuore arvio on 95 000 110 000 paria, joista noin 6000 pesii Pohjois-Pohjanmaalla (Lammi 2010). Kuva 4-6. Ansarannan naurulokkikoloniassa riittää vilskettä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 18 (36) Tutkimusalueen merkittävin yksittäinen pesivien lintujen keskittymä oli Ansarannan suuri naurulokkikolonia (kuva 4-6). Koloniassa pesi kaikkiaan 490 paria naurulokkeja, joiden poikastuotto näytti olevan todella hyvä. Yksi erillinen naurulokkipari pesi Someronlahden eteläosan lokki- ja tiirayhdyskunnassa. Ansarannan kolonia oli autioitunut 26.7. laskentaan mennessä, jolloin suuri osa poikueista oli siirtynyt Someronlahden rannoille. Kalalokki (Larus canus) Kalalokki on Suomen yleisin lokkilaji, jota tavataan kaikkialla rannikolla ja sisämaassa ulkosaaristosta Tunturi-Lappiin saakka. Laji pesii hyvin monenlaisissa elinympäristöissä yhdyskuntina tai yksittäisparein. Teollisuusalueilla lajia tavataan pesivänä erilaisilla joutomaakentillä ja jopa varastohallien katoilla. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 50 000 70 000 kalalokkiparia. Aittalahden pohjoisosan pienillä saarilla pesi kolme paria kalalokkeja, joista kuoriutui ainakin yksi poikue. Someronlahden eteläosan teollisuuskentällä pesi yhteensä 13 kalalokkiparia, jotka tuottivat myös runsaasti poikasia. Lisää kalalokkeja näytti pesivän Someronlahden rannoilla, heti tutkimusalueen ulkopuolella olevien öljysäiliöiden katoilla. Harmaalokki (Larus argentatus) Harmaalokin levinneisyys kattaa kalalokin tavoin koko maan, vaikka se ei edelleenkään ole yhtä yleinen se on kuitenkin yleistynyt hyvin voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Suurimmat yhdyskunnat pesivät asutuksen läheisyydessä tai ulkosaariston luodoilla, suurten järvien selkävesillä ja myös suurten soiden rimpisillä keskiosilla. Suomen kannanarvio on 25 000 35 000 paria. Someronlahden eteläosan lokki- ja tiirakolonian laitamilla pesi onnistuneesti myös yksi harmaalokkipari. Kalalokin tavoin lisää harmaalokkeja pesi Someronlahdella heti tutkimusalueen ulkopuolella. Kalatiira (Sterna hirundo) EU, EVA Kalatiira pesii yleisenä kaikkialla rannikolla ja sisävesillä etelästä aina napapiirille saakka. Lajia tavataan hyvin monenlaisilla luonnonrannoilla ja se pesii lisäksi myös ihmisen muovaamilla teollisuuskentillä. Kalatiira pesii usein sekayhdyskunnissa lapintiirojen kanssa. Lajin Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 40 000 60 000 paria. Tutkimusalueella pesivien kalatiirojen yhteismäärä oli neljä paria. Aittalahden pohjoisosan pienillä saarilla pesi yksi kalatiirapari ja Someronlahden eteläosan lokki- ja tiirakoloniassa pesi kolme paria kalatiiroja, joista myös osa onnistui pesinnässään. Lapintiira (Sterna paradisaea) EU Lapintiira pesii koko rannikollamme ja sisämaassa Oulujärvellä ja Kuusamosta pohjoiseen. Laji pesii yhdyskuntina ulkosaariston pienillä luodoilla ja niukkakasvustoisilla pikkusaarilla. Lapintiira pesii myös hiekkaisilla rantaniityillä sekä ihmisen muovaamilla teollisuuskentillä. Se pesii usein sekayhdyskunnissa lapintiirojen kanssa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 50 000 60 000 paria. Someronlahden eteläpuolisella rantakentällä sijaitsevassa lokki- ja tiirakoloniassa pesi kaikkiaan 12 paria lapintiiroja, jotka tuottivat yhteensä toistakymmentä poikasta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 19 (36) 4.1.2 Maalinnuston yleiskuvaus Pesivän vesi- ja rantalinnuston kartoitusten yhteydessä tutkimusalueella havaittiin yhteensä 44 pesiväksi tulkittua maalintulajia. Pesivän maalinnuston tiheys on verraten suuri, koska alue tarjoaa hyvin kattavasti monia erilaisia elinympäristöjä. Lisäksi alueen kosteikot ovat rehevyytensä vuoksi tuottoisia ja tarjoavat runsaasti ravintoa linnuille. Linnustoselvityksen tarkoituksena ei ollut selvittää kattavasti pesivän maalinnuston parimääriä, mutta selvitys antaa kuitenkin hyvän yleiskuvan tutkimusalueen lajistosta. Tutkimusalueen laajojen ruovikoiden ja pensastojen tyyppilajeja ovat hyvin runsaslukuiset ja näkyvät ruokokerttunen ja pajusirkku (kuva 4-7). Pensastojen ja avomaiden muita runsaslukuisia pesimälajeja ovat mm. niittykirvinen, västäräkki, viherpeippo, punavarpunen ja keltasirkku. Someronlahden käsitellyillä rannoilla ja Aittalahden länsipuolisella maankaatopaikalla pesii mm. kiuruja sekä kivi- ja pensastaskuja. Someronlahden länsirannan maakasoissa pesi pieni törmäpääsky-yhdyskunta. Harvalukuisiin avoimien alueiden ja metsänreunojen pesimälajeihin lukeutuvat mm. satakieli, luhtakerttunen, mustapääkerttu, hernekerttu ja pensaskerttu. Kuva 4-7. Pajusirkku on tutkimusalueen runsaimpia ja näkyvimpiä varpuslintuja, jonka laulua kuulee kaikkialla tutkimusalueella alkukesällä. Rantametsien runsaslukuisimmat pesimälajit pajulintu ja peippo ovat myös Suomen yleisimpiä lintulajeja. Muita runsaslukuisia ns. metsän yleislajeja ovat metsäkirvinen, rautiainen, räkätti-, laulu- ja punakylkirastas, lehtokerttu, harmaasieppo ja kirjosieppo sekä tali- ja sinitiainen. Havupuuvaltaisten metsien lajeja ovat punarinta, leppälintu, hippiäinen, hömötiainen, kuusitiainen ja puukiipijä, vihervarpunen, pikkukäpylintu ja punatulkku. Metsien harvalukuisempaan lajistoon lukeutuvat esimerkiksi sepelkyyhky, käpytikka, mustarastas, sirittäjä ja tiltaltti sekä hippiäinen, puukiipijä ja kuusitiainen. Myös harakka ja varis pesivät tutkimusalueen metsissä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 20 (36) 4.2 Muutokset pesimälajistossa Tutkimusalueella pesi vuonna 2005 kaikkiaan 26 lajia ja vähintään 652 paria vesi- ja rantalintuja (Tuohimaa 2005). Kesällä 2010 pesiviä lajeja oli hieman enemmän eli 29 ja myös parimäärä oli hieman korkeampi 687. Vuonna 2010 pesivien lintujen parimäärä kasvoi Aittalahdella ja Ansarannalla, mutta laski hieman Someronlahdella (liite 1). Lajimäärä pysyi suhteellisen samoissa lukemissa Ansarannalla ja Someronlahdella. Aittalahden lajimäärä kasvoi neljällä lajilla. Uusia pesimälajeja vuoden 2005 linnustoselvitykseen verrattuna olivat laulujoutsen, silkkiuikku, kaulushaikara, luhtahuitti, pikkutylli, lehtokurppa sekä metsäviklo. Laulujoutsenen kihlapari oleskeli Aittalahdella vuosittain 2000- luvun alkupuolella, mutta sen ei kuitenkaan havaittu vielä pesineen lahdella (Tuohimaa 2005). Laulujoutsen on pikkuhiljaa levittäytynyt pesimään entistä lähemmäs ihmisasutusta ja Aittalahdella se on pesinyt jo ainakin vuodesta 2008 lähtien (PPLY 2010). Silkkiuikku on ilmestynyt Aittalahden linnustoon 2000- luvun jälkipuoliskolla, ja sen poikue onkin havaittu lahdella vuosittain vuoden 2007 jälkeen (PPLY 2010). Harmaasorsa on varsin uusi tulokas alueen linnustossa, mutta viime aikoina se on vakiinnuttanut asemansa Aittalahden linnustossa (Tuohimaa 2005) ja lista onkin tehty pesintään viittaavia havaintoja vuosittain (PPLY 2010). Eteläisistä arvokkaiden kosteikoiden lajeista kaulushaikara on pitänyt reviiriään Aittalahden ruovikoissa vuosittain vuoden 2007 jälkeen (PPLY 2010), mutta sen pesintä on yleensä melko vaikea vahvistaa. Sen sijaan näkyvän ruskosuohaukan pesintä on helpompi todeta ja laji onkin pesinyt alueella menestyneesti vuodesta 2007 lähtien (PPLY 2010). Levinneisyydeltään etelään painottuneista ns. yölaulajista eli satakielestä, mustapääkertusta sekä viita- ja luhtakerttusesta on havaintoja tutkimusalueelta lähes vuosittain (PPLY 2010). Näiden lajien esiintymiseen vaikuttaa huomattavasti alkukesän säätila. Tutkimusalueen pesimälinnustosta ovat hävinneet vuoden 2005 linnustoselvityksen jälkeen ristisorsa, punasotka, mustakurkku-uikku (kuva 4-8), suokukko sekä pikkutiira. Vuonna 2005 tutkimusalueella pesi yhteensä kuusi paria mustakurkku-uikkuja, mutta vuonna 2010 lajin ei enää tulkittu pesivän tutkimusalueella. Aittalahdella havaittiin keväällä viime vuosien tapaan (PPLY 2010) kaksi soidintavaa mustakurkku-uikku paria, mutta niitä ei tavattu enää myöhemmin. Mustakurkku-uikun pesimäkanta tutkimusalueella on ollut ennen valtakunnallisestikin poikkeuksellisen tiheä. Esimerkiksi vuosina 1983 ja 1990 alueella pesi jopa 13 paria (Tuohimaa 2005), mutta sittemmin lajin pesimäkanta koko Pohjois-Pohjanmaalla on vähentynyt huomattavasti. Punasotka on kuulunut aiempina vuosina alueen pesimälinnustoon ja vielä 1980- luvulla se oli keväisin erityisen näkyvä laji (Tuohimaa 2005). Sittemmin laji on taantunut koko Pohjois-Pohjanmaalla ja tutkimusalueellakin sen esiintyminen on käynyt hyvin epäsäännölliseksi. Vuonna 2005 Aittalahdella pesi yksi punasotkapari ja myös vuodelta 2006 on pesintään viittaava havainto (PPLY 2010), mutta vuonna 2010 lajia ei havaittu lainkaan. Nykyisin Satamakankaan Ansarannalla pesivä naurulokkikolonia on pesinyt 1980- luvulla Aittalahden pohjoisreunan rantaluhdalla (Tuohimaa 2005, Karjalahti ym. 1985). Tuolloin linnustoon kuului myös pikkulokki, mitä ei sittemmin ole enää tavattu pesivänä alueella. Pikkulokkeja havaittiin runsaasti saalistamassa hyönteisiä Aittalahdella alkukesällä, mutta nämä kuuluvat todennäköisesti viereisen Raahen saariston Natura 2000 -alueen (Hyvärinen & Tuohimaa 2008) tai muun lähialueen pesimäkantaan.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 21 (36) Kuva 4-8. Mustakurkku-uikku on hävinnyt Aittalahden pesimälinnustosta vaikka siellä nähtiin kaksi pariskuntaa vielä kesällä 2010. Rantaniittyjen kahlaaja- ja varpuslinnustossa on tapahtunut voimakkaita muutoksia niittyjen pinta-alan vähentyessä mm. Aittalahden länsiosan maankaatopaikan rakentamisen myötä. Pesivien kahlaajien määrä on vähentynyt huomattavasti ja esimerkiksi liro, töyhtöhyyppä ja suokukko ovat hävinneet alueen pesimälinnustosta kokonaan (Tuohimaa 2005). Tutkimusalueen pesimälinnustoon ovat aiemmin kuuluneet myös heinätavi ja jouhisorsa (Tuohimaa 2005), mutta näiden pesinnästä ei ole enää havaintoja viime vuosilta. Harvalukuisista lajeista aiemmilta vuosilta on pesimäaikaisia havaintoja myös mm. luhtahuitista, ruisrääkästä, liejukanasta sekä pikkuuikusta (PPLY 2010, Tuohimaa 2005). 4.3 Vesilintujen pesimämenestys Poikuelaskentojen tuloksia (liite 2) tulkittaessa täytyy arvioida missä määrin tutkimusalueella havaitut poikueet ovat nimenomaan tutkimusalueella pesineiden lintujen jälkeläisiä. Tutkimusalueen eri osa-alueet sekä viereinen merialue sijaitsevat sen verran lähellä toisiaan, että poikueiden siirtyminen näiden alueiden välillä on jopa todennäköistä. Esimerkiksi Anas-suvun sorsilla poikue voidaan usein johdattaa kaukanakin pesimäpaikalta sijaitsevalle kosteikolle. Esimerkiksi haapanan kohdalla vuoden 2005 tavoin Aittalahdella havaittujen haapanapoikueiden (kuva 4-9) lukumäärä oli hyvin korkea pesiväksi tulkittuun parimäärään nähden. Tämä selittynee sillä, että pesimälinnustolaskentojen aikaan osa tutkimusalueella pesivistä haapanoista oleili muualla tai muualla pesineitä lintuja on siirtynyt alueelle poikuelaskentoihin mennessä. Suurin osa haapanapoikueista oli kuoriutunut ennen heinäkuun alun (9.7.) laskentaa ja sen poikasmäärissä tapahtunut lasku (73 => 13) johtunee ennemmin poikueiden aikuistumisesta kuin suuresta kuolevuudesta. Tavilla havaittujen poikueiden lukumäärä oli hyvin alhainen pesivään parimäärään nähden. Tutkimusalueella havaittiin enimmillään 22 tavipoikasta kuudes-

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 22 (36) sa poikueessa kun pesivä parimäärä oli 12. Lajin kohdalla täytyy kuitenkin ottaa huomioon sen piilottelevat elintavat ja siten poikueiden vaikea havaittavuus. Kuva 4-9. Haapana naaras poikasineen Aittalahdella. Lajin pesimämenestys oli hyvä vuonna 2010. Pienialaiselta Ansarannalta suuri osa vesilintupoikueista siirtyi todennäköisesti pesimäkauden aikana Aittalahdelle. Tätä päätelmää tukee esim. 9.7. Aittalahdella havaitut 19 tukkasotkapoikuetta, mikä on enemmän kuin pariutuneiden aikuisten lintujen perusteella tulkittu parimäärä. Samaan aikaan Ansarannalla ei havaittu yhtään poikuetta, vaikka alueella pesivä tukkasotkakanta on huomattavasti Aittalahtea tiheämpi. Tukkasotkapoikueet olivat kuoriutuneet pääosin 9.7. suoritettuun laskentaan mennessä, jolloin koko tutkimusalueella havaittiin yhteensä 109 tukkasotkan poikasta 24 poikueessa. Heinäkuun lopussa (26.7.) tukkasotkan poikasia tavattiin enää 60, mutta tämä johtunee suurelta osin poikueiden aikuistumisesta tai siirtymisestä merialueelle. Tukkasotkan pesimämenestystä voidaan pitää melko heikkona, koska poikueiden lukumäärä oli vain noin puolet pesiväksi tulkitusta parimäärästä. Silkkiuikun pesimämenestys oli myös hyvä, koska kaikki pesivät parit tuottivat poikasia. Poikasten kuolleisuutta osoittaa niiden lukumäärän lasku 20.6. laskennan yhdeksästä poikasesta 9.7. laskennan seitsemään poikaseen. Edellisen linnustoselvityksen aikaan vuonna 2005 nokikanan pesimätulos oli täysin olematon, koska poikasia tavattiin vain yksi. Kesällä 2010 nokikanan poikastuotto oli sen sijaan erinomainen, koska enimmillään Aittalahdelta (26.7.) laskettiin 50 poikasta 15 poikueessa. Arvokkaimmista pesimälajeista laulujoutsen ja harmaasorsa onnistuivat molemmat pesinnässään. Pesivien vesilintujen havaittujen poikueiden lukumäärät olivat yleisesti alhaisempia kuin pesimälintulaskentojen aikana tulkitut parimäärät. Poikasten lukumääriin nähden vesilintujen pesimätulos oli tavia ja tukkasotkaa lukuun ottamatta kuitenkin kohtuullisen hyvä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 23 (36) 4.4 Vesilintujen kerääntyminen loppukesällä Tutkimusalue on rauhoitettu metsästykseltä, joten se kerää runsaasti vesilintuja heti metsästyskauden alkamisen (20.8.) jälkeen, koska lintuja siirtyy sinne muualta metsästyksen aiheuttaman häirinnän vuoksi. Alueen suurimmat vesilintumäärät onkin yleensä laskettu elokuun puolivälin ja syyskuun alun välisenä aikana (Tuohimaa 2005). Suuria kerääntymiä tavataan etenkin Anas-suvun puolisukeltajasorsilla, joita pelkästään Aittalahdelta on laskettu jopa toistatuhatta vesilintua yhdellä laskentakerralla. Tukkasotkalla kerääntymien huippumäärät yltävät jopa yli 500 linnun (PPLY 2010), mikä johtuu suureksi osaksi alueen tiheästä pesimäkannasta ja keskimäärin hyvästä poikastuotosta. Myös nokikanan kerääntymät saattavat nousta hyvin suuriksi, esimerkiksi elokuussa 2001 pelkästään Aittalahdella havaittiin 150 nokikanaa (Tuohimaa 2005). Alueen lintuharrastajat ovat usein laskeneet Aittalahden syyskerääntymiä, minkä perusteella on havaittavissa, että 1990- luvun puolivälin jälkeen kerääntymien huippumäärät ovat laskeneet (Tuohimaa 2005). Poikkeuksena on kuitenkin nokikana, jonka suurimmat määrät on laskettu 2000-luvun alkuvuosina. Vesilintujen kerääntymien pienenemisen syyksi on esitetty useita eri tekijöitä: lahden poikastuotto on ollut aiempia vuosia alhaisempaa, lähialueiden uudet metsästysrauhoitusalueet ovat voineet vähentää Aittalahden merkitystä lintujen lepäilyalueena metsästyksen aikana tai, että Aittalahden merkitys olisi vähentynyt rehevöitymisen lisääntyessä ja ruokailuun sopivan vesialueen vähetessä (Tuohimaa 2005). Vuoden 2010 elokuun laskennassa tutkimusalueella havaittiin vähemmän kerääntyneitä vesilintuja kuin vuoden 2005 laskennassa (taulukko 4-2). Etenkin Anas-suvun sorsilla kerääntyvien lintujen määrä oli vuonna 2010 huomattavasti vähäisempi kuin edellisellä laskentakerralla. Paikalla pesivät sorsalinnut olivat joko suurimmaksi osaksi siirtyneet jollekin toisella alueelle tai aloittaneet jo muuttomatkansa. Lapasorsa voidaan mainita poikkeuksena, koska niitä havaittiin vuoden 2010 laskennassa enemmän kuin aiemmin. Tukkasotkan kohdalla vuoden 2010 kerääntymä oli huomattavasti korkeampi kuin aiemmalla laskentakerralla. Tukkasotkan suurempaa määrää selittää ainakin osin sen edellistä laskentaa korkeampi poikastuotto. Nokikanoja havaittiin nyt yli kymmenkertainen määrä vuoteen 2005 verrattuna. Myös nokikanan kohdalla ero on selitettävissä lajin hyvällä poikastuotolla, koska suuri osa havaituista oli nuoria lintuja. Taulukko 4 2. Tutkimusalueen vesilitujen syyskerääntymät elokuussa 2005 ja 2010 Ansarannalla (Ans.), Aittalahdella (Ait.) ja Someronlahdella (Som.) sekä koko alueen yhteismäärä. 22.8.2005 laskenta 28.8.2010 laskenta Laji Ans. Ait. Som. Yht. Ans. Ait. Som. Yht. Laulujoutsen Cygnus cygnus 5 5 Haapana Anas penelope 43 68 13 124 1 21 3 25 Tavi Anas crecca 62 19 81 11 8 19 Heinätavi Anas querquedula 1 1 Sinisorsa Anas platyrhynchos 59 42 101 6 20 8 34 Jouhisorsa Anas acuta 10 1 11 2 2 Lapasorsa Anas clypeata 16 7 23 5 30 2 37 Tukkasotka Aythya fuligula 4 18 22 44 1 110 111 Telkkä Bucephala clangula 2 2 6 3 9 Tukkakoskelo Mergus serrator 5 5 0 Silkkiuikku Podiceps cristatus 0 7 7 Nokikana Fulica atra 4 4 48 48 Yhteensä 196 160 40 396 26 255 16 297

FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys 24 (36) Vuonna 2010 tutkimusalueen suurimmat vesilintumäärät laskettiin heinäkuussa (kuva 4-10), jolloin suurin osa alueen pesimäkannan poikueista oli kuoriutunut. Heinäkuun alun laskentakerralla tutkimusalueella havaittiin yhteensä 719 vesilintua, joista lähes 90 % laskettiin Aittalahdelta. Poikueiden lisäksi lahdella lepäili jonkin verran aikuisia koiraslintuja, jotka olivat jo suorittaneet pesimisvelvoitteensa ja parveutuneet. Kuva 4-10. Tutkimusalueen vesilintujen suurimmat yhdellä laskentakerralla havaitut yksilömäärät kesällä 2010. 4.5 Alueen merkitys lintujen ruokailualueena Tutkimusalueen osa-alueista varsinkin Aittalahti vetää runsaasti ruokailevia lintuja puoleensa sekä muutolta että pesimäaikana. Rehevyytensä ja mataluutensa vuoksi lahdelta kuoriutuu runsaasti hyönteisiä, jotka kelpaavat useiden lintulajien ravinnoksi. Muuttoaikana lahdelle laskeutuu lepäilemään ja ruokailemaan monipuolinen valikoima kahlaajia, mutta niiden yhteismäärät kohoavat harvoin kovin suuriksi. Esimerkiksi syvemmällä vedessä ruokailevista lajeista lahdelta on laskettu 60 mustavikloa 27.8.1975 ja 19 vesipääskyä 23.5.1987. Vuoden 2010 linnustoselvitysten aikana kahlaajamäärät jäivät varsin alhaisiksi, koska selvitysten aikana havaittiin esimerkiksi yhteensä vain muutamia kymmeniä liroja ja valkovikloja. Aittalahdella ja Someronlahdella on merkitystä myös vedenpinnasta hyönteisiä saalistaville lajeille, kuten naurulokille, kalalokille ja pikkulokille, kala- ja lapintiiralle sekä haara-, räystäs- ja tormäpääskylle sekä tervapääskylle. Näiden suurimmat määrät lasketaan yleensä toukokuun ja elokuun välillä. Parhaimmillaan vedestä kuoriutuvien hyönteisten seassa ruokailee toistasataa tiiraa ja tervapääskyä, pikkulokkien suurimmat määrät lasketaan sadoissa ja muiden pääskyjen määrät voivat nousta yli tuhanteen (PPLY 2010, Tuohimaa 2005). Kesällä 2010 ruokailevien pikkulokkien ja pääskyjen suurimmat määrät laskettiin kymmenissä yksilöissä. Muita arvokkaita tai mielenkiintoisia lajeja, joiden havaittiin ruokailevan tai lepäilevän tutkimusalueella linnustoselvityksen aikana olivat mm. kyhmyjoutsen, merikotka, kalasääski ja räyskä. Linnustoselvityksen aikana tutkimusalueella havaittiin kaikkiaan 101 lintulajia (liite 3), mikä on hyvä osoitus alueen linnustollisesta merkityksestä.