Näkökulma: Petri Lintunen Oikeustieteellinen koulutus linjassa kehittämissuunnitelman kanssa Joensuun yliopisto on hakenut oikeutta antaa oikeustieteellisen alan tutkintoja lukuvuodesta 2005 2006 lähtien. Valtioneuvoston hyväksymässä kehittämissuunnitelmassa on asetettu yliopistokoulutukselle eräitä sellaisia tavoitteita, joita Joensuun yliopiston oikeustieteellisen alan koulutus toteuttaa erityisen hyvin. Joensuun yliopiston oikeustieteellisessä koulutuksessa toteutetaan tutkintorakenteen uudistus aidolla tavalla. Suunnitellusta alemmasta tutkinnosta, jonka sisältö perustuu huolelliseen ydinainesanalyysiin ja kuormittavuuden arviointiin, muodostetaan oikeustieteellinen yleistutkinto. Maisteriopinnot puolestaan toteuttavat aitoa pääainemallia, jossa tietyn oikeudenalan opinnot syvennetään huomattavasti pidemmälle, kuin perinteisissä oikeustieteellisissä tutkinnoissa. Tämä kytkee opinnot KESUn linjausten mukaisesti kiinteämmin tieteelliseen tutkimukseen ja helpottaa siirtymistä tutkijanuralle, mitä KESUssa myös painotetaan. Joensuun yliopiston kaikissa yksiköissä, myös oikeustieteellisessä, siirrytään vuonna 2005 nelijaksoiseen periodiopetukseen (neljän lukukauden malli). Tällä tavalla opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa tehokkaasti opintoja koko lukuvuoden ajan Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitos on tehnyt laajaa yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Laitos on osallistunut ulosottohenkilöstön ja syyttäjien sekä vero- ja ympäristöhallinnon juridisten asiantuntijoiden täydennyskoulutukseen. Laitos on osallistumassa myös asianajajien täydennyskoulutusjärjestelmään ja suunnitteilla on hallintotuomioistuinten tuomarikoulujärjestelmän rakentaminen. Lisäksi laitoksella on koulutusyhteistyötä Venäjän Karjalassa. Oikeustieteen alan opiskelijoiden valintajärjestelmä on suosinut kalliita valmennuskursseja ja monenkertaista valintakokeisiin osallistumista. Järjestelmän muuttaminen on näyttänyt vaikealta. Joensuun yliopistossa oikeustieteen alan koulutuksessa on kehitetty aineistokoepainotteinen valintajärjestelmä, jolla mitataan oikeudellisen ajattelun valmiuksia. Tämä parantaa uusien ylioppilaiden mahdollisuuksia opiskelijavalinnassa. Valintajärjestelmä vahvistaa myös alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa. Joensuun yliopisto on ollut käytännössä ainut yliopisto, jossa oikeustieteellisiin opintoihin on voinut päästä myös avoimen yliopiston väylää käyttäen. Tätä erityisesti sosiaalista tasa-arvoa parantavaa menettelyä on tarkoitus jatkaa. Joensuun yliopiston hanke oikeustieteellisen koulutusalan tutkinnonanto-oikeudesta toteuttaa myös KESUn koulutusaloittaisia, joiden mukaan yhteiskuntatieteellisen alan aloituspaikkoja tulisi vähentää ja oikeustieteellisen alan aloituspaikkoja lisätä. Joensuun yliopiston esitys tutkinnonanto-oikeudesta perustuu sisäiseen rakenteelliseen kehittämiseen, jossa tarvittavat resurssit ja koulutuspaikat siirretään yhteiskuntatieteelliseltä alalta oikeustieteelliselle alalle, jolloin rahoitus järjestyy olemassa olevan rahoitusmallin puitteissa. Näin ollen opetusministeriön erillistä tai lisärahoitusta ei tarvita lainkaan. Joensuun yliopiston esittämä malli on taloudellisesti edullisin vaihtoehto oikeustieteellisen koulutuksen kehittämiselle opetusministeriön suunnitelmien mukaisesti. KIRJOITTAJA ON YLIOPISTON HALLINTOJOHTAJA 1
Varhaiskasvatus taitekohdassa Savolinnassa juhlittiin lastentarhanopettajien koulutuksen 30-vuotista taivalta juhlaseminaarin merkeissä. Juhlapuheessaan opetusministeri Tuula Haatainen sanoi, että lapset ovat se peili, josta heijastuu jo ennakoivina merkkeinä yhteisön henkinen suunta - ahdistus, toiveikkuus, rohkeus tai alistuminen. Lastentarhanopettaja kohtaa ryhmässään yhteiskunnan muutossuuntia jo hieman ennen kuin ne tulevat julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lapsen kehitysprosessien tunnistaminen ja oikein ajoitettu tukeminen edellyttävät lastentarhanopettajilta hyvää tietämystä lapsen kehityksestä. Erityisen suuri lastentarjanopettajan merkitys on ollut ja on edelleen syrjäytymisen estämisessä. Tunnistamalla ja ehkäisemällä varhaislapsuuden syrjäytymistä vaikutetaan yksilön ja koko yhteiskunnankin tulevaisuuteen. Lastentarhanopettajan ammattina on tulevaisuus. Ammattitaidon perusta luodaan koulutuksessa. Meidän aikuisten tehtävänä on kertoa lapsille, että elämä on arvokasta. Elämä on haaste ja täynnä toivoa. Tämän asenteen välittäminen lapselle on parasta tulevaisuuden rakennustyötä. Haatainen kiinnitti puheessaan huomiota myös lastentarhanopettajien työn arvostukseen ja harmitteli, että tehtävistä hakeudutaan herkästi muihin töihin. Lastentarhanopettajankoulutusta tulee kehittää, jotta koulutus opiskelijavalinnoista sisällöllisiin ratkaisuihin asti tukisi opettajan sitoutumista. On tärkeätä, että koulutus antaa opiskelijoille yhteisöllisesti toimivan organisaation mallin. Näin luodaan edellytyksiä työssä jaksamiselle. Meillä ei ole varaa laskea osaamista ja tietotaitoa muille aloille. Välttämätöntä on myös, että Opetusministeri Tuula Haatainen piti 30-vuotisjuhlaseminaarin juhlapuheen ja esitti valtiovallan tervehdyksen juhlaväelle. Kuvassa kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani professori Anneli Niikko, lääninsivistysneuvos Heikki Laakso Itä-Suomen lääninhallituksesta, Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen johtaja, professori Jorma Enkenberg, ministeri Tuula Haatainen ja vararehtori Teuvo Pohjolainen. Kuva Ulla Mikkola uusi tutkimustieto tulee tutuksi jo peruskoulutukessa. Se ei hänestä kuitenkaan riitä, vaan tutkimustietoon on voitava tutustua myös täydennyskoulutuksessa. Hän korosti täydennyskoulutuksen merkitystä myös työssä jatkamisen ja työhön sitoutumisen näkökulmasta. Yhtä tärkeätä on myös se, että lastentarhanopettajien peruskoulutuksesta vastaavat yliopistot ovat aktiivisesti luomassa jatkumoa ja yhteyttä perus- ja täydennyskoulutuksen kesken. Näin toteutuu vuorovaikutus tutkimuksen ja lastentarhanopettajan arkipäivän työn kesken. Koulutuksen on uusiuduttava Professori Anneli Niikon mielestä varhaiskasvatuksen koulutus ei nykyisellään vastaa täysin tulevaisuuden tarpeisiin. Koulutuksessa tulisi nykyistä enemmän perehtyä yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja niiden vaikutuksiin lasten ja perheiden elämässä sekä painottaa opettajuutta muutoksen kohtaamisena. Olennaista on myös pystyä kouluttamaan sellaisia varhaiskasvattajia, jotka kykenevät tukemaan vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja arjen huolissa. Opiskelijoita tulisi myös ohjata jo opiskeluaikana yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekemiseen erilaisten ihmisten kanssa, sillä nyky-yhteiskunta toimii yhteistyön ja verkostojen varassa Eläviä muistikuvia Emeritusprofessori ja Joensuun korkeakoulun ensimmäinen rehtori Veli Nurminen puhui esityksessään lastentarhanopettajien 2
koulutuksen ja laajemminkin opettajankoulutuksen historiasta ja muisteli värikkäästi erityisesti niitä vaiheita, jolloin seminaareja lakkautettiin ja koulutusta siirrettiin yliopistoihin. Savonlinnassa opettajankoulutus jatkui hänen mukaansa seminaarin lakkauttamisen jälkeen kotitalouden ja tekstiillityön opettajankoulutuksen ansiosta. Hyvää vuorovaikutusta alusta lähtien Päiväkodinjohtaja Marja-Liisa Tanninen kertoi päivähoidon ja koulutuksen yhteistyötä tarkastellessaan, että Savonlinnassa kunnallinen päivähoito on ollut vahvasti mukana koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sen alkumetreiltä alkaen. Hänestä savonlinnalaisen päivähoidon korkeaan laatuun ovat vaikuttaneet ne monet kokeilut ja tutkimukset, joihin päiväkodit ovat osallistuneet. Lastentarhanopettajien tulevaisuuden haasteena hän piti erityiskasvatukseen paneutumista. Juhlaseminaarissa puhuivat myös Savonlinnasta valmistuneet lastentarhanopettajat KT Veijo Nivala, KT Lasse Lipponen ja KL Johanna Auranen. Veijo Nivala kysyi puheenvuorossan tarvitseeko varhaiskasvatus johtamista. Hänestä varhaiskasvatuksen koulutuksessa johtamis- ja työyhteisökysymykset tulee ottaa kiinteäksi osaksi opetussuunnitelmia. Johanna Auranen puhui kasvatustyöstä osana kuntaorganisaatiota metaforien kertomana. Hänen väitöstutkimuksensa Tervanjuontia ja ruusuilla tanssimista metaforatutkimus kasvatustyöstä kuntaorganisaation osana tarkastetaan Joensuun yliopistossa 22.5.2004. Lasse Lipponen tarkasteli esityksessään oppimisen tutkimuksen murrosta ja sen koulutukselle asettamia haasteita. Hänestä kompleksisessa, nopeasti muuttuvassa ja teknologian kyllästämässä yhteiskunnassa on keskeistä ymmärtää uutta luovaa oppimista ja sen koulutukselle asettamia haasteita. -um 30 vuotta lastentarhanopettajankoulutusta Savonlinnassa Suomenkielinen lastentarhanopettajien koulutus aloitettiin vuonna 1905. Muuttoliike ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset aiheuttivat opettajapulaa ja paineita koulutuksen lisäämiseksi.1940-luvun lopulta alkaen tehtiin useita eduskunta-aloitteita uusien lastentarhaseminaarien perustamiseksi ja tähdennettiin valtion tehtävää lastentarhanopettajien kouluttamiseksi. 50 60-luvuilla perustettiin useita kaksivuotisia seminaareja, jotka siirrettiin kouluhallituksen alaisuuteen 1972. Uudenmuotoiset lastentarhanopettajakoulutukset (ULOT) yliopistoihin Vuonna 1973 voimaan tullut päivähoitolaki lisäsi huomattavasti lastentarhanopettajien tarvetta. Vuonna 1973 aloitettiin kokeiluluontoisesti kaksi vuotta kestävät uudenmuotoiset lastentarhanopettajankoulutukset (ULO) Jyväskylän yliopistossa ja Joensuun korkeakoulussa ja vuotta myöhemmin Kajaanin, Rauman, Savonlinnan ja Turun opettajankoulutusyksiköissä. Savonlinnan kaupunki vuokrasi koulutusta varten rakennetut uudet tilat, jotka otettiin käyttöön 1976. Lastentarhanopettajien koulutus siirrettiin 1982 fyysisesti muun opettajankoulutuksen yhteyteen. Kaikki koulutus kasvatustieteellisiin tiedekuntiin Kaksijakoinen valtiollinen koulutus (ULO ja lastentarhanopettajaopistot) pidennettiin kolmivuotiseksi vuonna 1984. Vuonna 1995 lastentarhanopettajaseminaarit ja yliopistojen yhteydessä väliaikaisina toimineet koulutukset lakkautettiin ja siirrettiin ylipistojen, kasvatustieteellisiin tiedekuntiin. Valtioneuvoston päätöksen perusteella yliopistojen tuli kehittää lastentarhanopettajien koulutus 120 opintoviikon laajuiseksi alemmaksi yliopistotutkinnoksi. Päätösten perusteluissa painotettiin lastentarhanopettajankoulutuksen integrointia opettajankoulutukseen. Savonlinnassa uudenmuotoinen lastentarhanopettajien koulutus (ULO) päättyi 31.7.1995. Lastentarhanopettajankoulutus Savonlinnaan Joensuun yliopistossa kasvatustieteiden kandidaatin tutkintoon johtava lastentarhanopettajankoulutus sijoitettiin Savonlinnaan opettajankoulutuslaitokseen. Päätöksen perustelujen mukaan siellä edellytykset lastentarhanopettaja- ja luokanopettajakoulutuksen integroinnille olivat hyvät. Varhaiskasvatuksen professuuri perustettiin Savonlinnan opettajankoulutuslaitokseen 1996. Varhaiskasvatuksen maisteriopinnot sijoitettiin Joensuuhun ja samalla avattiin jatko-opintoväylä lastentarhanopettajatutkinnon suorittaneille maisterikoulutukseen, suuntautumisvaihtoehtona varhaiskasvatus. Vanhanmuotoisen lastentarhanopettajatutkinnon suorittaneille lastentarhanopettajille avattiin mahdollisuus täydentää opintojaan varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinnoksi Savonlinnassa. Tätä väylää monet työssä olevista lastentarhanopettajista ovat myös käyttäneet. Varhaiskasvatus kokonaisuudessaan Savonlinnaan Vuonna 2003 Joensuun yliopiston hallitus teki päätöksen siirtää syksystä 2004 alkaen varhaiskasvatuksen maisterikoulutus Savonlinnan opettajankoulutuslaitokseen. Savonlinnan opettajakoulutuslaitoksessa on siten syksystä 2004 alkaen sekä varhaiskasvatuksen kandidaatin eli lastentarhanopettajien ja varhaiskasvatuksen maisterikoulutus sekä selkeä jatko-opintomahdollisuus varhaiskasvatuksen tohtoritutkintoon saakka. 3
Tieteen huipulle kasvinsyöjien ravintokäyttäytymistä tutkimalla Kasvuympäristö Ilomantsin saloilla sai Jorma Tahvanaisen etsimään virikkeitä luonnosta. Kun siellä ei ollut yltäkylläisesti harrastusmahdollisuuksia, suuntautui uteliaisuuteni luontoon, mistä löytyi paljon kiinnostavaa. Harrastus ohjasi myös uranvalintaa. Minusta olisi tullut varmaan pienviljelijä, jos en olisi päässyt opiskelemaan biologiaa. Muita vaihtoehtoja minulla ei ollut. Opintojen myötä kiinnostus siirtyi linnuista hyönteisiin. Valmistumisensa jälkeen Tahvanainen työskenteli tovin eri tehtävänimikkeillä Helsingin yliopiston hyönteismuseossa kokoelmia järjestämässä ja hyönteisiä määrittämässä. Rikas rupeama kansainvälisessä yhteisössä Syksyllä 1967 Tahvanainen lähti neljäksi vuodeksi tutkimusassistentiksi Cornellin yliopistoon New Yorkin osavaltioon Yhdysvaltoihin ainoana tehtävänään väitöskirjan tekeminen. Jälkikäteen olen itsekseni ihmetellyt irtautumistani kotoisista ympyröistä, sillä en siinä vaiheessa ollut käynyt Suomen rajojen ulkopuolella. Lähtöäni saattoi ruokkia halu nähdä, millaista biologian opetus oli muualla maailmassa ja oma merkityksensä oli myös sillä, että professori Pekka Nuorteva kannusti minua hakeutumaan jatko-opintoihin ulkomaille. Väitöskirja hyönteistieteen eli entomologian alueelta valmistui keväällä 1971. Tiedeyhteisönä Cornell oli rikas ja rikastuttava ja jo silloin hyvin kansainvälinen. Huonetoverinani oli bangladeshilainen tutkija, joka menehtyi ampumavälikohtauksessa lomamatkalla kotimaassaan. Seurasin myös valppaasti yhteiskunnallista ja maailmanpoliittista tilannetta. Silloin elettiin Vietnamin sodan, yliopistomellakoiden ja poliittisten murhien aikaa, jotka johtivat väistämättä tiedeyhteisössäkin ja sen katveessa yhteiskuntakriittiseen pohdiskeluun ja keskusteluun. Cornellin ajoilta on peräisin myös 80-luvulla virinnyt aktiivinen ja tiivis tutkimusyhteistyö Pohjois-Arizonan yliopiston hyönteisekologian professorin Peter W. Pricen kanssa. Tahvanainen ja Price tekivät väitöskirjansa samassa tutkimusyksikössä professori Richard B. Rootin ohjauksessa. Hallinto oli viedä mennessään Amerikan rupeaman jälkeen veri veti takaisin Itä-Suomeen. Professorit Mark Scriber, Richard Root, Jorma Tahvanainen ja Peter Price Cornellista Karjalaan suomalaisen kasvi-kasvinsyöjä-vuorovaikutussuhteen tutkimuksen aamunkoitto -seminaarissa. Kiuruveden lukion ja Kuopion korkeakoulun kautta Jorma Tahvanainen tuli takaisin Pohjois-Karjalaan Joensuun korkeakoulun biologian laitoksen eläinekologian apulaisprofessoriksi. Opetuksen ohella aika meni biologian laitoksen ja Mekrijärven tutkimusaseman toimintojen kehittämisessä. Liikkeelle lähdettiin tavattoman vähin resurssein. Esimerkiksi ensimmäiset ekologian kenttäkurssit pidettiin sellaisissa olosuhteissa, joissa kaikille opiskelijoille ei ollut osoittaa tutkimusasemalla majoitustiloja, vaan osa joutui majoittumaan teltoissa tai Ilomantsin erämiesten Putkelan metsästysmajalla. Samaan aikaan rakennettiin tutkimusasemaa. Vähitellen käynnistimme myös pienimuotoisia tutkimushankkeita. Tutkimme muun muassa Patvinsuon kansallispuiston linnustoa ja kemiallisen vesakontorjunnan ekologisia vaikutuksia. Oman aikansa veivät myös vararehtorin tehtävä ja muut luottamustoimet, kuten metsäopetuksen mahdollista siirtoa suunnittelevan työryhmän jäsenyys ja Joensuun metsäopetuksen suunnitteluryhmän puheenjohtajuus. Tahvanaisen luottamustoimiin kuuluivat 4
myös Korkeakouluneuvoston luonnontieteellisen alan jaoston jäsenyys ja Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston hoitokunnan puheenjohtajuus sekä myöhemmin Suomen Akatemian luonnontieteellisen toimikunnan jäsenyys. Niin paljon luottamustoimiin meni aikaa, että urakehityksen kannalta 1980-luvun alkupuolella oli ilmeinen vaara, että olin ajautumassa kokonaan hallintolinjalle. Kun kuitenkin hoidin noita luottamustehtäviä suhteellisen nuorena, niin muistan usein ajatelleeni vielä ehtiväni palata perustehtävääni opetukseen ja tutkimukseen. Takaisin tutkijaksi Tahvanainen irtautui hallinnosta professorin tehtäviin 1980-luvun lopulla, mutta jo sitä ennen hän oli käynnistänyt kasvien ja niitä syövien eläinten vuorovaikutusta koskevat tutkimuksensa, joissa keskeistä on kysymys, miten ja millä perusteella kasvia syövä eläin olipa se hirvi tai hyönteinen valitsee ravintonsa ja miten kasvit puolustautuvat syöjiä vastaan. Kasvit eivät ole suinkaan passiivisia odottelijoita, vaan ne ovat luonnonvalinnan kautta ympäristöönsä monin tavoin sopeuneita eliöitä, joille on kehittynyt tehokkaat rakenteelliset ja kemialliset puolustusmekanismit. Kasvien kemiallisen puolustuksen monimuotoisuus, puolustusyhdisteiden valtavan suuri määrä, hämmästyttää aina uudelleen. Kasvien ja eläinten välinen ekologinen ja evoluutinen vuorovaikutus näyttää tuottavan fyysisesti pakenemaan kykenemättömissä kasveissa jatkuvasti uutta puolustuskemiallista monimuotoisuutta. Kasvien puolustusmekanismit eivät saavuta koskaan täydellisen immuniteetin tasoa, ja tämä mahdollistaa loppumattoman kemialliseen evoluutioon perustuvan kilpajuoksun kasvien ja eläinten välillä. Kun johonkin kasvipopulaatioon kehittyy vahva puolustusmekanismi, niin aina eläinkunnasta löytyy jokin genotyyppi, joka pystyy murtamaan puolustuksen. Kasvien puolustuksen jatkuva monimuotoistuminen on johtanut monien kasviensyöjien erikoistumiseen ravinnonkäytössään. Osa tutkimuksen huippuyksikköä Professori Tahvanaisen tutkimusryhmässä on sekä eläin- että kasvitieteilijöitä. Pohjoisten puuvartisten kasvien kemiallinen puolustus ja kasvinsyöjät -tutkimusryhmä on ollut vuodesta 2000 lähtien yksi neljästä professori Seppo Kellomäen johtamassa tutkimuksen huippuyksikössä. Eläintieteilijänä Tahvanaista itseään ovat kiinnostaneet kasveja syövien eläinten ravinnonvalinnan mekanismit ja ravinnon laatuvaihtelun vaikutukset eläinpopulaatioiden esiintymiseen ja tiheyteen. Tutkimusryhmästä on valmistunut 18 tohtoria. Yksi heistä on Joensuun yliopiston kasviekologian professorina ja toisesta tiedekuntaneuvosto on tehnyt yksimielisesti ehdollepanon eläinekologian professuuriin. Tahvanaisen seuraaja astuu virkaansa syyskuun alussa. Silloin työhuoneen on oltava tyhjä. Juhlaseminaari kasvien ja kasvinsyöjien vuorovaikutuksesta Tahvanainen suhtautui aluksi varauksellisesti työtoverien ja ystävien hänen kunniakseen järjestämään kaksipäiväiseen juhlaseminaariin Cornellista Karjalaan suomalaisen kasvi-kasvinsyöjävuorovaikutussuhteen tutkimuksen aamunkoitto, mutta ohjelmaan perehdyttyään hän suositteli lämpimästi kaikille opiskelijoille seminaariin osallistumista. Seminaarissa esitelmöi muun muassa väitöskirjani ohjaaja Richard B. Root sekä ystäväni ja yhteistyökumppani Peter W. Price. Seminaarin esitelmöitsijöistä myös Mark Scriber on Cornellin aikaisia tutkijakollegoitani. Seminaarin jälkeen lähden Rootin ja Pricen kanssa kolmen päivän retkelle Ilomantsin ja Lieksan erämaihin. Toivottavasti säät suosivat. -um Professorinimityksiä Joensuun yliopistossa Joensuun yliopiston hallitus on tehnyt 12.5.2004 kokouksessaan seuraavat nimitykset: Filosofian tohtori Riitta Jääskeläinen nimitettiin humanistisen tiedekunnan kansainvälisen viestinnän laitoksen englannin kielen (kääntäminen ja tulkkaus) professoriksi 1.8.2004 alkaen. Filosofian tohtori, dosentti Stig Söderholm nimitettiin humanistisen tiedekunnan kulttuurintutkimuksen professorin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 1.8.2004-31.12.2004. Teologian tohtori, dosentti Markku Pyysiäinen nimitettiin teologisen tiedekunnan uskonnonpedagogiikan professorin virkaan 1.10.2004 alkaen. Filosofian tohtori, dosentti Kaija Heikkinen nimitettiin humanistisen tiedekunnan naistutkimuksen professorin virkaan ajalle 1.8.2004-31.7.2009. Teologian tohtori Matti Kotiranta nimitettiin teologisen tiedekunnan kirkkohistorian professorin (ortodoksisen teologian koulutusohjelma) virkaan 1.8.2004 alkaen. Teologian tohtori Matti Kotiranta nimitettiin teologisen tiedekunnan kirkkohistorian professorin (ortodoksisen teologian koulutusohjelma) virkaan 1.8.2004 alkaen. 5
Lyytistä kyytiä yrittäjyyskasvatukseen Joensuun yliopistossa käynnistyi maaliskuussa 2001 opettajaksi opiskelevien ja ammatissa toimivien opettajien yrittäjyyskasvatuskoulutukseen keskittynyt Lyyti löydä oma yrittäjyytesi -projekti. Euroopan sosiaalirahaston ja Itä-Suomen lääninhallituksen rahoittama projekti päättyy nyt toukokuussa. Projektia on toteutettu yhteistyössä täydennyskoulutuskeskuksen ja kasvatustieteen laitoksen kanssa. Yhteistyötä on tehty myös Pohjois-Savossa samaan aikaan toteutetun yrittäjyyskasvatushankkeen kanssa. Projektin aikana kasvatustieteen laitokselle on luotu 15 opintoviikon laajuinen yrittäjyyskasvatuksen opintokokonaisuus osaksi laitoksen sivuainetarjontaa. Yhteistyössä ovat olleet mukana myös taloustieteen laitos ja ammattikorkeakoulu. Opinnoissa on perehdytty yrittäjyyteen ja yrittäjyyskasvatuksen toteutukseen koulun ja opettajan näkökulmasta. Koulutukseen on osallistunut kolmen lukuvuoden aikana 57 ammatissa toimivaa opettajaa ja 23 opettajaksi opiskelevaa. Lisäksi keväällä 2004 kasvatustieteen laitokselle kehitettyyn kahteen uuteen yrittäjyyskasvatuskurssiin osallistui heidän lisäkseen useita kymmeniä opiskelijoita. Yrittäjyyskasvatus on edelleen varsin uusi asia koulun toiminnassa. Kuitenkin on ollut havaittavissa, että kouluissa enenevässä määrin nähdään yrittäjyyskasvatuksen rooli osana koulun perustoimintaa. Perusopiskelijan näkökulmasta sen rooli perinteisessä oppiainejaossa ei ole ollut niin selvä. Koulutukseen osallistuneista opiskelijoista suurimmalla osalla oli keskimääräistä enemmän työ- ja opetuskokemusta. Tätä kautta he luultavasti pystyivät paremmin hahmottamaan yrittäjyyskasvatuksen roolin koulun kasvatustyössä. Yrittäjyyskasvatusta on opinnoissa käsitelty ennen kaikkea opetusmenetelmällisenä kysymyksenä siten, että yrittäjyyskasvatus on laajempi osa koulun toimintaa eikä vain yhden oppiaineen tehtävä. Yrittäjyyskasvatuksen keskeisenä tavoitteena on nähtävä yrittävän koulun kehittäminen, jossa koulu tarjoaa oppilailleen toimintamalliensa, opetusmenetelmiensä ja toimintakulttuurinsa kautta yrittäjämäistä asennetta tukevan oppimis- ja kasvatusympäristön. Tärkeää on koulun johdon sitoutuminen asiaan. Koulutuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut eri koulujen ja kuntien paikallisten yrittäjyyskasvatustoimintojen kehittäminen. Tämä kehittämistyö on vaihdellut mm. kuntakohtaisten yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelmien suunnittelusta erilaisten tapahtumien ja koulu-yritysyhteistyöhankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen. Yksi projektin keskeisiä vahvuuksia on ollut se, että opiskelijat ja opettajat ovat olleet samassa ryhmässä. Tämä on antanut opiskelijoille alusta asti myös käytännön näkökulmaa yrittäjyyskasvatuksen toteutukseen eri kouluasteilla. Yrittäjyyskasvatusta myös Venäjälle Lyyti -projektin seurauksena on käynnistynyt myös yrittäjyyskasvatusprojekti Karjalan tasavallassa. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen, Joensuun kaupungin, Kontiolahden kunnan ja Karjalan tasavallan opetusministeriön yhteistyönä toteuttama projekti on saanut rahoituksen Tacis-ohjelman kautta. Projektin tavoitteena on tutustuttaa Petroskoin ja Kontupohjan kaupunkien opettajia ja Karjalan tasavallan opetusministeriön edustajia yrittäjyyskasvatuksen lähtökohtiin ja perusteisiin sekä lisätä viranomaisyhteistyötä yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa ja kehittämisessä. Projektin tuloksena syntyy myös laajempi yrittäjyyskasvatuksen kehittämissuunnitelma Karjalan tasavaltaan. Projektiin osallistuneet ovat todenneet, että Venäjällä on suuri tarve juuri yrittäjämäisen ajattelun kehittämisessä ja kouluyritys-yhteistyön lisäämisessä. Ari Kainulainen Lyyti-projektin projektipäällikkö 6
Yrittänyttä ei laiteta Kasvatus kohti oman elämänsä ja sen taloudellisten edellytysten hallintaa ponnistaa lapsen ja nuoren varhaiskehityksen vuosista ja peruskoulun antamasta perustasta. Institutionaalisen kasvatuksen kannalta silloin lähestytään kysymystä yrittäjyyskasvatuksesta ja sen perustuksen valamisesta opettajankoulutuksessa. Valtiovallan tahto Opetusministeriön uunituoreessa yrittäjyyskasvatuksen toimenpideohjelmassa luetellaan kaikkien kouluasteiden yrittäjyysteemoja, jotka ovat perusopetuksessa ja lukiossa yrittäjien perehdyttäminen kouluyhteistyöhön opettajien täydennyskoulutus opettajien työelämäyhteyksien vahvistaminen peruskoulun ja lukion työelämään tutustumisjaksojen (TET) kehittäminen siten, että myös yrittäjyysnäkökulma liittyy niihin opinto-ohjauksen kehittäminen niin, että yrittäjänä toimiminen ja yrittäjän ammatti nostetaan yhtenä vaihtoehtona esiin edellisiin liittyvän aineiston ja materiaalin tuottaminen. OPM on omistanut opettajankoulutukselle oman alalukunsa, jonka alkurivit osoittavat kaapin paikan: Opettajien koulutuksessa perustiedot yrittäjyydestä liitetään kaikkien peruskoulutuksessa olevien koulutuksen yhteyteen. Samalla toivotaan 15 ov:n laajuista valinnaista perusopintokokonaisuutta ja ehdotetaan verkko-opiskelua virtuaaliyliopiston kautta. Joensuun tila ja tulevaisuus Kaikkea edellä kuvattua, OPM:ssä opettajankouluttajien päänmenoksi ideoimaa on Joensuussa toteutettu muutaman ajan kasvatustieteen ja taloustieteen laitosten sekä täydennyskoulutuskeskuksen LYYTIprojektin (Löydä oma yrittäjyytesi) yhteistyönä. Asiaa oli jo ennakoitu kasvatustieteiden tiedekunnassa mm. Pohjois-Karjalan Kauppakamarin kanssa. Kehitystyölle tarvitaan maltillista ja tutkimuksellisesti värittynyttä jatkoa vastaisuudessakin. Yrittäjyyskasvatuksen perusteiden opetuksen kannalta ajoitus on osuva opetussuunnitelmatyön vuoksi, kun kaikille opettajiksi opiskeleville yhteisten pedagogisten opintojen kovaa ydintä etsitään. Pelkkää perusopetusta haasteellisempi hankekin on vireillä. Ministeriön preferoimien ratkaisujen toteuttaminen on kiinni paitsi euroista myös opettajankouluttajien tietotaidosta: jollei opettajankouluttaja osaa, hän ei osaa opettaa opettamaan. Yliopistopedagogit esittävät samoja kriittisiä kysymyksiä kuin yleissivistävän koulun opettajat: kenen ehdoilla ja millaisin tavoittein yrittäjyyttä edistetään ja kuuluuko tämä minun perustehtävääni? Tiedon ja asenteiden saralla riittää vielä kynnettävää. Kriittistä pedagogiikkaa Yrittäjyyskasvatusta on perusteltu omatoimisuuteen tai aloitteellisuuteen kasvattamisella ja nähty se ajanmukaista oppimiskäsitystä noudattavaksi. Osin keskustelussa on kiesejä valjastettu hevosen eteen: alunperin toisiin tarkoituksiin omaksutut käsitteet ja opetusmenetelmät on napattu yrittäjyyskasvatuksen ansioiksi. Uusliberalististen viimojen voimistuminen voitelee vaikkapa globalisoituvan talouden ja yltiöindividualismin voittokulkua, mikä johtaa törmäyskurssille lasten ja nuorten ohjaamisessa tärkeän ihmiskäsityksen kanssa. Koulutuksessa on tuiki tarpeellista arvioida kansalaisyhteiskuntaa ja taloudelliseen autonomiaan kasvattamista laajakatseisesti (vanhanaikaisesti?) vaikkapa hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian kannalta. Taloudellisesti autonomisella yksilöllä on tiedot ja taidot toimia niin, ettei hän ole riippuvainen muista elantonsa tai elämänsä muiden materiaalisten kehysten suhteen. Uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa aihekokonaisuuden nimenä onkin osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyyskasvatus, lukiossa vastaava osio on aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyyskasvatus. Villakoiran ydin Tulevia opettajia tulee viritellä valppaiksi noviiseiksi, jotka käyttävät rohkeasti pedagogista asiantuntemustaan arvioidessaan, mitä ajassa liikkuvista trendeistä tulisi ajatella. Mitä ja miten niistä pitäisi muuttaa eläväksi koulukäytännöksi eri-ikäisiä oppilaita ja heidän tarpeitansa palvellen? Niinpä tunnustuksellisen yrittäjyyskasvatuksen paikka ei ole yliopistossa. Taloudellisesti autonomisen kansalaisen kasvattamista pitää lähestyä tutkimuksellisella otteella, ts. opinnäytteitä tehden, sen teemoja tutkivan opettajuuden kautta arvioiden, alan tiedekirjallisuutta lukien. Ajantasaisen opettajankoulutuksen ydintavoite on älyllisesti autonominen opettaja. Sellainen on myös noheva yrittäjyyskasvattaja. Päivi Atjonen Professori 7
Väitöksiä FL Kari Sormusen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Seitsemäsluokkalaisten episteemiset näkemykset luonnontieteiden opiskelun yhteydessä tarkastettiin 7.5.2004. Vastaväittäjänä toimi professori (emerita) Maija Ahtee, Jyväskylän yliopisto ja kustoksena professori Marja-Liisa Julkunen. KL Sirpa Kärkkäisen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Biologiaa oppimassa. Vee-heuristiikka ja käsitekartat kahdeksasluokkalaisten talviprojektissa. tarkastettiin 14.5.2004. Vastaväittäjänä toimi Dosentti Irmeli Palmberg, Åbo Akademi ja kustoksena professori Marja-Liisa Julkunen. MMM Matleena Kniivilän metsätieteen alaan kuuluva väitöskirja Contingent valuation and cost-benefit analysis of nature conservation: a case study in North Karelia, Finland tarkastettiin 15.5.2004. Vastaväittäjänä toimi professori Colin Price School of Agricultural and Forest Sciences, University of Wales, Bangor, Iso-Britannia ja kustoksena professori Olli Saastamoinen. Elääkö runo Karjalassa? Toukokuussa järjestettiin Kahden Karjalan runous -seminaari, jossa pohdittiin miten karjalaisen runouden on käynyt. Seminaarin järjestivät Maaseudun Sivistysliitto, Opintotoiminnan Keskusliitto, kirjailijayhdistys Ukri ry ja Joensuun yliopiston suomen kielen ja kulttuuritieteiden laitos. Seminaarissa alustaneiden tutkijoiden, kirjailijoiden ja kirjailijayhdistysten edustajien puheenvuoroissa rakentui monipuolinen kuva kahdesta Karjalasta viittaamassa paitsi Suomen ja Venäjän Karjalaan, menneeseen ja nykyiseen, myös mielikuvien Karjalaan ja historialliseen alueeseen. Keskusteluihin runouden nykytilasta kuljettiin historian kautta. Seminaarin perusteella runo on elänyt ja elää edelleen Karjalassa ja saanut hyvin vaihtelevia merkityksiä rajan molemmin puolin. Professori Risto Turunen käsitteli suomalaisten näkökulmasta runouden monessa mielessä merkittävää asemaa. Käsitykseen Karjalasta runon maana löytyy sekä historiallisia että ideologisia perusteluita. Petroskoilainen tutkija ja runoilija Jevgeni Bogdanov puhui suomenkielisestä runoudesta Venäjän Karjalassa. Hän esitteli kolme runoilijasukupolvea suomalaislähtöisistä työväenrunoilijoista karjalaisperäisiin runoilijoihin. Katsaus päätyi urbaanin sukupolven etnofuturismiin. Kansanrunouden aineksista Neuvosto-Karjalan suomenkielisessä kirjallisuudessa puhui tutkija Tuulikki Kurki. Hän käsitteli kansanrunouden aineksien saamia merkityksiä 1960 70-lukujen kirjallisuuskeskusteluissa. Tuolloin keskeistä oli kansanrunouden ilmaisukeinojen ja runokuvien valjastaminen neuvostomodernisaatiota tukeviin tehtäviin. Kirjailija Eeva Tikka hahmotteli runon maiseman rakentumista konkreettisesta maisemasta. Hän eteni lapsuutensa itäsavolaisista ja pohjoiskarjalaisista maisemista eri elämänvaiheiden kautta nykyiseen. Yleisö sai kuulla näytteitä, miten erilaiset luontoteemat ja ihmisten rakennelmat heijastelevat konkreettisia ja mielen tiloja runoissa. Karjalan venäjänkielisestä nykyrunoudesta kertoi kirjallisuuslehti Severin proosaosaston johtaja, petroskoilainen kirjailija Jaana Zhemoitel. Hän esitteli tunnetuimpia runoilijoita ja heidän tuotantoaan. Kolmen kirjailijayhdistyksen esittäytyminen herätti vilkkaan keskustelun harrastajakirjailijoiden mahdollisuuksista näkyä julkisuudessa. Runoilijat Kyösti Partanen (Martva ry), Erkki Väisänen (Pogostan Pegasos) ja Kari Tahvanainen (Ukri ry) antoivat monipuolisen kuvan tämän hetken itäisen Suomen kirjoittajista ja yhdistysten toiminnasta. 8
Yhdeksän uutta professoria astui virkaan Joensuun yliopistossa kuultiin Flooran päivänä 13.5. virkaanastujaisesitelmiä, kun yhdeksän uutta professoria esitelmöi oman tieteenalansa aiheista. Alferd Colpaert Jaakko Husa Mikael Linden Hannu Mustakallio Tapio Määttä Petri Piiroinen Taina Savolainen Markku Tykkyläinen Marjatta Vanhala-Aniszewski Maantieteen, erityisesti luonnonmaantieteen professori Alfred Colpaert Ympäristötutkimus luonnonmaantieteen haasteena Valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeustieteen professori Jaakko Husa Valtiosääntöoikeustiede 2000-luvun alussa mihin tästä? Kansantaloustieteen professori Mikael Linden Milloin ekonometriset tulokset ovat merkitseviä? Kirkkohistorian professori Hannu Mustakallio Alueellisen kirkkohistorian perinne ja haasteet Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Ympäristöoikeuden monitieteisyyden haaste Käytännöllisen teologian professori Petri Piiroinen Ortodoksinen käytännöllinen teologia vanhaa perintöä mutta myös uutta Joensuussa Liiketaloustieteen, erityisesti johtamisen professori Taina Savolainen Johtamisteorioiden suuret oivallukset ja johtamisopit liikkeenjohdollisessa ilmiökentässä Maaseutututkimuksen professori Markku Tykkyläinen Maaseutututkimuksen tehtävä Venäjän kielen professori Marjatta Vanhala-Aniszewski Venäjän kielen tutkimus ja opetus uusien haasteiden edessä 9
Flooran päivänä palkittiin yliopistolaisia Flooran päivänä palkittiin kaikkiaan 67 yliopistoyhteisön henkilöä erilaisista ansioista työssään ja opinnoissaan. Joensuun yliopiston juhlarahaston apurahan sai FT Jarkko J. Saarinen. Apurahan suuruus on 2 500 euroa. Saarinen on työskennellyt Suomen Akatemian rahoituksella vuoden 2004 alusta tutkijana Toronton yliopiston fysiikan laitoksella tutkimuskohteenaan nanorakenteiden optisten ominaisuudet. Saarinen väitteli joulukuussa 2002 nuorimpana yliopiston historiassa. Hänen väitöstutkimuksensa aiheena oli nanokomposiittien optiset ominaisuudet ja dispersioteoria. Tutkimuksessaan Saarinen käsitteli nanorakenteita optisten sovellusten kannalta. Ylioppilaskunnan esityksestä myönnettävän vuoden 2004 Hyvä opettaja -palkinnon sai KT yliassistentti Janne Pietarinen. Palkinnon suuruus on 850 euroa. Ylioppilaskunnan perusteluissa todetaan muun muassa, että Pietarinen on innostava, ajatuksia herättävä ja mielipiteensä perusteleva luennoitsija. Hän kannustaa opiskelijoita omaehtoiseen aktiivisuuteen ja kriittiseen ajatteluun. Hän ottaa myös opiskelijat mukaan opetuksen kehittämiseen, tukee opiskelijoitaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekemisessä ja kehittää tuutortoimintaa. Lisäksi Pietarinen korostaa opettajan työn tieteellistä luonnetta. 10
Soveltavan kasvatustieteen laitoksen johtaja Ritva Kantelinen valittiin vuoden esimieheksi. Vuoden työtoverin tittelin sai sosiologian laitoksen assistentti Mari Käyhkö. Vuoden 2004 esimieheksi valittiin soveltavan kasvatustieteen laitoksen johtaja, yliassistentti, FT Ritva Kantelinen. Kantelinen on vaikuttanut myönteisellä tavalla laitoksen työilmapiirin ja henkilöstön työmotivaation paranemiseen. Toimintatavat ovat olleet avoimia, työntekijöitä arvostavia ja kannustavia. Perusteluiden mukaan huumoria ja rentoutta löytyy napakkuuden ohessa. Hän on reilu ja kannustava. Yhteistyö ja työnjako varajohtajan kanssa toimii ennennäkemättömän hyvin. Työntekijät tulevat kuulluksi paremmin kuin aikaisemmin. Myös laitoksen talousjohtaminen on hoidettu hyvin. Vuonna 2004 esitettiin vuoden esimieheksi kaikkiaan kolmeatoista eri Joensuun yliopiston alumnit ry jakoi myös tunnustuspalkintoja. Rehtorin vasemmalla puolella on vuoden 2004 alumniksi valittu konsuli Juha Vänskä ja oikealla puolella vuoden alumniystävä pankinjohtaja Osmo Ruuskanen. Äärimmäisenä vasemmalla on palkinnot jakanut uusi puheenjohtaja maakuntajohtaja Pentti Hyttinen ja oikealla entinen puheenjohtaja dosentti Tadeusz Aniszewski. johtajaa. Kaksi esityksistä koski esimiesparia. Yliopisto lähtee kuitenkin siitä, että vuoden esimieheksi valitaan yksi henkilö kerrallaan. Ennen valintaprosessia Flooran päivän juhlatoimikunta linjasi vuoden esimiehen valintakriteereitä seuraavasti: Hyvällä esimiehellä on asioiden johtaminen ja ihmisten johtaminen tasapainossa. Asioiden johtamiseen kuuluu mm. työtehtävien ja työyhteisön pitkäjänteinen kehittäminen yliopiston tavoitteiden ja linjausten mukaisesti. Lisäksi esimies edistää yksikön perustehtävien tuloksellista hoitamista ja tulevaisuuden toimintamahdollisuuksia. Hyvä esimies edistää ja toteuttaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Hän on kannustava, oikeudenmukainen, tasapuolinen, esikuvallinen ja on kiinnostunut henkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Vuoden työtoverina palkittiin yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, assistentti Mari Käyhkö. Käyhkön valintaan vaikuttivat seuraavat perustelut: Mari Käyhkö on aina valmis auttamaan työasioissa. Hän luo positiivisuudellaan työniloa, on tunnollinen, reilu ja kohtelee kaikkia työyhteisön jäseniä samanarvoisina. Mari Käyhkö on tiedenainen, jolla on jalat maassa ja sydän paikallaan. Hän on erittäin yhteistyökykyinen niin opetustöissä kuin hallinnollisissa tehtävissä, joita molempia hän tekee paljon. Hän opettaa, ohjaa, toimii hallintotehtävissä ja tekee tutkimusta. Vuonna 2004 esitettiin vuoden työtoveriksi seitsemää eri henkilöä. Vuoden 2004 tasa-arvopalkinto myönnettiin yliopiston Vieno-projektille. Projekti on Euroopan sosiaalirahaston tuella toteutettu koulutusprojekti, jonka tavoitteena on ollut tasaarvon edistäminen koulutuksessa ja työelämässä. Palkinnon myöntäjien mukaan projekti on toiminut uraauurtavasti koulutuksen ja työelämän sukupuolenmukaisen kahtiajaon tiedostamisessa ja purkamisessa sekä kehittänyt tähän liittyviä naisten ja miesten erilaisia elämäehtoja huomioivia toiminta- ja ohjausmalleja. Projekti on järjestänyt myös Studia Generalia -periaatteella toteutet- JATKUU 11
tavia seminaareja. Vieno-projekti on suuntautunut tasa-arvotyön edistämiseen paitsi yliopistossa myös yliopiston ulkopuolella ja sen voidaan siten katsoa toteuttaneen yliopiston kolmatta tehtävää. Projekti on innostanut keskusteluun tasa-arvosta ja tuonut erityisesti esille kasvatustieteiden merkityksen tasa-arvotyössä. Projektin vastuullisena vetäjänä on toiminut lehtori, FT Päivi-Katriina Juutilainen. Pitkään yliopistoa palvelleille ojennettiin kultaisia ja hopeisia ansiomerkkejä. 30 vuoden palveluksesta sai kultaisen ansiomerkin 17 henkilöä ja 20 vuoden palveluksesta hopeisen ansiomerkin 25 henkilöä. Joensuun yliopiston tukisäätiön kannustusstipendin sai 15 maisteria ja 3 tohtoria. Stipendi on maisterille 850 euroa ja tohtorille 1 700 euroa. Palkitut maisterit Björn Heikki, metsäsuunnittelu ja -ekonomia Hirvi Janne, kemia Järviluoma Pekka, psykologia Kalliokoski Tuomo, metsäympäristön hoito ja suojelu Karttunen Antti, kemia Koponen Eeva, matematiikka Korhonen Minna, englannin kieli Kukkonen Assi, kasvatussosiologia Leisso Maija, englannin kieli Mielonen Henna, englannin kieli Mustonen Pirkko, hallinto-oikeus Myller Niko, tietojenkäsittelytiede Suutari Minna, psykologia Törmänen Kaisa, metsäympäristön hoito ja suojelu Vepsäläinen Marjo, kasvatustiede Palkitut tohtorit Komonen Atte, metsäympäristön hoito ja suojelu Mustonen Anne-Mari, biologia Veteli Timo, biologia Joensuun yliopiston alumnit ry. palkitsi alumnitoiminnassa ansioituneita. Vuoden 2004 alumniksi valittiin Juha Vänskä. Vänskä työskentelee Suomen pääkonsulaatissa Pietarissa lehdistöasioista vastaavana konsulina. Vuoden alumni -palkinnon ja arvonimen saaja voi olla henkilö, joka on aikanaan valmistunut Joensuun yliopistosta tai suorittanut siinä jonkin tutkinnon taikka työskennellyt Joensuun yliopistossa sekä omalla panoksellaan työelämässä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa tullut tunnetuksi luotettavana esimerkkinä muille alumneille ja kansalaisille rehellisistä ponnistuksistaan, ideoinnista ja saavutuksistaan. Erityiseksi ansioksi katsotaan henkilön konkreettiset saavutukset hänen toiminnassaan kansallisella tai kansainvälisellä tasolla sekä hänen henkilökohtainen panoksensa Joensuun yliopiston ja sen entisten opiskelijoiden tunnetuksi tekemisessä. Alumnien vuoden ystävä -palkinnon sai pankinjohtaja Osmo Ruuskanen. Alumnien vuoden ystävä -palkinnon ja arvonimen saaja voi olla henkilö tai yritys, joka on omalla toiminnallaan edistänyt ja tukenut alumnitoimintaideaa. Siviilioikeuden lahjoitusprofessuuriin 430 000 euroa Pohjois-Karjalan liitto ja Joensuun kaupunki ovat myöntäneet kumpikin 215 000 euroa siviilioikeuden lahjoitusprofessuurin perustamiseksi Joensuun yliopiston oikeustieteen laitokselle. Joensuun yliopisto on hakenut oikeustieteellisen alan tutkinnonanto-oikeutta ja nyt, kun laitokselle saadaan myös siviilioikeuden professuuri, kaikki tutkinnonanto-oikeuden perusedellytykset ovat reaalisesti olemassa. Professuuri on tarkoitus täyttää vuoden 2005 alussa ja lahjoitus kattaa professorin palkkakustannukset viideksi vuodeksi. 12
Sanakirjoja ja hakukoneita Erkki Savolainen Asiakirjoittamisen ja kielenhuollon kurssillani Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa on yhtenä aiheena sanaston tiivistyminen. Viime vuosikymmeninä kielenkäytössä on ilmennyt pyrkimystä lyhyyteen. Lyhyys merkitsee ilmaisussa paitsi taloudellisuutta myös nasevuutta. Kielenhuoltokin on pyrkinyt tietoisesti edistämään lyhyiden ja nasevien ilmausten yleistymistä. Pyrkimys lyhyyteen ilmenee usein siten, että sanaliitto korvautuu yhdyssanalla, esimerkiksi yksiselitteinen <jonka voi selittää vain yhdellä tavalla. Toisaalta yhdyssana tai sanaliitto korvautuu johdoksella, esimerkiksi raikaste <raikastusaine, oheistaa <liittää oheen. Usein johdoskin korvautuu lyhyemmällä johdoksella, esimerkiksi jakauma <jakautuma. Kurssillani tarkasteltava aineisto on peräisin Suomen kielen perussanakirjasta, joka ilmestyi kolmena osana 1990 1994. Perussanakirjan sähköinen versio, CD-Perussanakirja, ilmestyi 1997. Nämä sanakirjat pohjautuvat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ylläpitämään sana-arkistoon. Yleiskielisen sanaston lisäksi hakusanoina on myös erikoisalojen termejä ja arkikielen ilmauksia, jotka ovat esiintyneet yleisesti joukkoviestimissä. Kielenhuollon harjoituksissa opiskelijat ovat saaneet listana puolentoista sataa väljästi muotoiltua ilmausta, joiden pohjalta heidän on pitänyt keksiä tiiviimpiä vaihtoehtoja. Olen kertonut, mistä aineisto on peräisin, ja varoittanut, että osa ilmauksista saattaa olla outoja. Emmehän suinkaan tunne kaikkia äidinkielemmekään sanoja. Perussanakirjan niteet ovat olleet käytettävissä työkaluina, ja olenpa heijastanut sähköisen version käyttöliittymänkin cd-rompulta valkokankaalle. Eräät ratkaisut ovat herättäneet lähes kaikissa ryhmissä äänekkäitä vastalauseita: Ovatko nämä suomen kieltä? Eihän tämmöisiä sanoja ole olemassakaan! Paheksuntaa ovat herättäneet mm. seuraavat ilmaukset: ajantasainen (ajan tasalla oleva), samasanainen (sana sanalta yhtäpitävä), parikki (toinen johonkin pariin kuuluvista) ja ikäys (ikääminen, iänmääritys, ajoitus). Monia muitakin on oudoksuttu. Opiskelijoita ei ole vakuuttanut se tieto, että tällaiset ilmaukset mainitaan perussanakirjassa. Mutta entäpä Internetin hakukoneet löytyisikö tällaisia sanoja esimerkiksi Googlen avulla? Löytyyhän niitä: Hakusana ajantasainen tuottaa noin 7800 tulosta, esimerkiksi ajantasainen säädös, ajantasainen tietopaketti, ajantasainen liikenteen mallinnus. Nykytekniikalla haun voi tehdä opiskelijoiden nähden, eikä kukaan ole asettanut kyseenalaiseksi Internetin todistusvoimaa. Hakusana samasanainen tuottaa toistakymmentä tulosta, esimerkiksi samasanainen sopimus, samasanainen säädös, samasanainen tallenne. Parikista löytyvät mm. nämä esimerkit: He lukevat tekstin saksaksi pareittain ja opetettava parikki ottaa tekstistä selvää Jos essee tehdään parityönä, kumpikin parikki saa saman arvosanan. Ja ikäys on esimerkiksi tätä: Tonteilla mahdollisesti säilyneiden kerrostumien ikäys tehtiin vanhojen karttojen ja historiallisten tietojen avulla Internetistä löytyy helposti myös kielenhuollon normien vastaisia esimerkkejä. Räikeä mutta yhä tavallinen ruotsinmukaisuus (Itkonen, Uusi kieliopas. Tammi 2000) on infinitiivin koskien käyttö seuraavaan tapaan: ehdotus koskien ikäjakaumaa (pitäisi olla ikäjakaumaa koskeva ehdotus tai ehdotus, joka koskee ikäjakaumaa). Google-haku tuottaa noin 70 tuhatta tulosta koskien-sanalla! Osa näistä esiintymistä on koski-sanan monikon genetiivejä. Nykykielessä yleistymässä on ns. kaksoispassiivi: passiivin tunnus esiintyy verbin liittomuodoissa kahteen kertaan, varsinkin kieltolauseissa. Esimerkiksi haku ei oltu tehty tuottaa noin 500 tulosta: Toimenpidettä ei oltu tehty, kun ympäristösihteeri kävi paikalla Internetin sisältämästä aineistosta voidaan olla montaa mieltä (Google-haku tuottaa kyseisestä sanaliitosta yli 2400 tulosta). Joka tapauksessa hakukoneet ovat käytännössä korvanneet tietosanakirjat ja monet muut hakuteokset. Menossa on tiedonhaun vallankumous, jolle ei näy loppua (yli 350 hakutulosta saadaan tällekin fraasille). 13
Koheesio, Ilomantsi ja ESPON Euroopan komissio julkaisi helmikuussa asiakirjan, jonka virallinen nimi on New partnership for cohesion. Convergence, competitiveness, cooperation. Se tunnetaan paremmin nimellä Kolmas koheesioraportti. (Ks. http://europa.eu.int/comm/ regional_policy/sources/docoffic/ official/reports/pdf/cohesion3/ cohesion3_summary_en.pdf.) Julkaisun sisältö kiinnostaa. Eräs osoitus tästä on se, että tämän kuun kolmantena päivänä kokoontui Ilomantsiin satakunta osanottajaa seminaariin, jossa selviteltiin raportin sanomaa. Kolmas koheesioraportti on poliittinen asiakirja. Siihen sisältyy Euroopan komission näkemys harjoitetun aluepolitiikan tuloksista, katsaus politiikan toimintaympäristöön ja kannanotto tuleviin linjauksiin vuodesta 2007 eteenpäin. Avainkysymys on luonnollisesti se, minne ja miten paljon aluepoliittista rahoitusta suunnataan. Kolmatta koheesioraporttia on valmisteltu ristipaineessa. Useat nettomaksajamaat ja myös monet ekonomistit ovat epäilleet nykyisen aluepolitiikan perusteita. Sen vaihtoehdoksi on esitetty jäsenmaiden kilpailukyvyn vahvistamista esimerkiksi lisäämällä tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta sekä varsinaisen aluekehitysrahan keskittämistä uusiin jäsenmaihin. Toisaalta on esitetty aluepolitiikan käsitteellistä uudistamista nykyistä laaja-alaisemmaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon alue- ja yhdyskuntarakenne sekä parannettaisiin eri politiikkasektoreiden koordinaatiota. Kokonaisuutena kolmas koheesioraportti on aluepolitiikan puolustuspuhe. Se nähdään tarpeelliseksi paitsi uusissa jäsenmaissa myös entisten jäsenmaiden heikoimmilla alueilla. Aluepolitiikkaa, ja nimenomaan köyhimmille alueille suunnattua tukea, markkinoidaan siinä kasvupolitiikkana. Tämä linjaus on kirjoitettu myös raportin nimeen: konvergenssi viittaa alue-erojen vähentämiseen, ja sen rinnalle nostetaan kilpailukyky. Kolmas avainsana on yhteistyö, joka viittaa valtioiden rajat ylittävien toimintojen tukemiseen. Itä-Suomi kuuluu alueisiin, joista tuli vappuna suhteellisesti vauraampia Euroopan unionissa. Tämä alue ei enää täytä niitä kriteerejä, joita käyttäen EU: n korkeimman aluetuen saajat on valittu ja esitetään valittavan jatkossa. Silti komissio esittää, että tämä alue säilyy aluepoliittisen tuen kohteena. Ratkaisevat kysymykset siitä, miten paljon rahaa saadaan ja onko tuki ulotettavissa Suomen jäseneksi liittymissopimuksen hengessä pysyväisluontoiseksi, jäävät kuitenkin tulevien poliittisten vääntöjen varaan. Näitä pohjustettiin Ilomantsin seminaarin monissa puheenvuoroissa. Täkäläisestä näkökulmasta aluepolitiikan perusteluksi on esitettävissä kolme argumenttia: Ensinnäkin tuki on edelleen tarpeen, sillä uusien köyhien jäsenmaiden liittyminen aiheuttaa vain tilastollisen muutoksen siinä, miten Itä-Suomi sijoittuu EU:n rikkaiden ja köyhien vertailussa. Tosin samalla nousee esille kiusallinen kysymys siitä, kuinka tehokkaasti täällä on pystytty käyttämään hyväksi rakennerahastoja. Aluekehitystä kuvaavat luvut osoittavat kiistattomasti sen, ettei Itä-Suomen suhteellinen asema ole ainakaan parantunut EU-jäsenyyden aikana. Toinen täkäläinen aluepolitiikan peruste on se, että tämä on aidosti syrjäinen, pysyvistä kilpailuhaitoista kärsivä alue: harvaan asuttu ja saavutettavuudeltaan heikko. Tässä yhteydessä voidaan vedota koheesioraportissa korostettuun territoriaalisen koheesion käsitteeseen. Sen mukainen tavoiteasettelu edellyttää esimerkiksi sitä, että EU: n kaikilla alueilla turvataan tietty peruspalvelujen taso. Kolmas aluepolitiikan itäsuomalainen perustelu liittyy Suomen ja Venäjän rajaan. Koheesioraportissa ulkorajoille esitetään toimintamallia, joka tarjoaa mahdollisuuden ratkaista nykyinen ongelma, jossa yhteistyötä on tehtävä kahden erilaisen EU-politiikan järjestelmän pohjalta rajan eri puolilla. Yleisesti EU:n ulkoraja jää kuitenkin koheesioraportissa vähälle huomiolle eikä raja-alueiden kehitysongelmia käsitellä erikseen. Tämä on eräs osoitus siitä, miten politiikan eri sektorit elävät edelleen EU-järjestelmässä omaa erillistä elämäänsä. Vaikka koheesioraportti ei ole tutkimusjulkaisu, sen taustalla on runsaasti tutkimustyötä ja aineiston hankintaa. Tätä työtä on tehnyt ja jatkaa edelleen ESPON (European Spatial Planning Observation Network) -tutkimusohjelma. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Alue- ja kuntatutkimuskeskus SPATIA osallistuu kahteen tämän ohjelman kansainväliseen tutkimushankkeeseen sekä ESPON-ohjelman kansallisen vastuuyksikön tehtäviin yhteistyössä Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen (TKK, Espoo) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE, Helsinki) kanssa. ESPON-ohjelman hankkeista on lisätietoja osoitteessa www.espon.lu. Tulevana syksynä Joensuussa järjestettävien Maantieteen päivien yhteydessä tullaan järjestämään myös työryhmä teemasta ESPON ja eurooppalainen aluesuunnittelu. EU:n aluepoliittista rahoitusta käytetään Joensuun yliopistossa miljoonia euroja vuodessa. Koheesioraportin esitysten tulevista vaiheista riippuu se, miten tämän rahavirran käy vuoden 2006 jälkeen. Heikki Eskelinen ja Timo Hirvonen 14
Siilitutkimus alkoi Joensuussa Biologian laitos aloitti siilitutkimuksen Joensuun kaupungin alueella toukokuussa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kaupunkisiilien käyttäytymistä, ravintoa, ympäristömyrkkykuormitusta ja kuolleisuutta. Tutkimusprojektin rahoittaa pääasiallisesti Maj ja Tor Nesslingin säätiö. Myös Joensuun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto on tutkimushankkeessa mukana. Keskeisinä tutkimusmenetelminä tässä hankkeessa käytetään radiolähettimillä ja korvamerkeillä merkittyjen siilien seurantaa niiden elinympäristössä. Radiolähettimillä selvitetään erityisesti siilien elinympäristönkäyttöä, liikkumista ja vuorokausiaktiivisuutta. Korvamerkit tarjoavat puolestaan tietoa siilien levittäytymisestä ja kannan koosta. Lähettimet ja korvamerkit ovat pienikokoisia, eivätkä ne häiritse siilien käyttäytymistä. Siilin piikkeihin liimattu lähetin irtoaa muutaman kuukauden kuluttua. Joensuun yliopiston biologian laitos pyrkii myös keräämään kaikki kuolleina löytyneet siilit kaupunkialueelta. Näitä käytetään kuolinsyitä, ympäristömyrkkykuormitusta ja ravintoa selvittävässä tutkimusosiossa. Siili (Erinaceus europaeus) on horrostava hyönteissyöjä, joka viihtyy kaupunkiympäristössä, erityisesti pihoissa ja puutarhoissa. Siilin pääasiallinen levinneisyysalue Suomessa on Tornio Kuhmo-linjan eteläpuolella. Siilin kiima-aika Takaisin vapauteen tietoa tuottamaan antenni ahterissa. Kuvat Mervi Kunnasranta on keväällä ja emo synnyttää 3 8 poikasta kesä heinäkuun vaihteessa. Poikaset aloittavat itsenäisen elämän noin kuusiviikkoisina. Siili on aktiivinen öisin ja sen elinpiiri on 2 4 hehtaaria. Suurimman osan aktiivisesta ajastaan se käyttää ravinnon etsimiseen. Se syö pääasiassa hyönteisiä, mutta myös etanoita, sammakoita, jyrsijän poikasia ja raatoja. Maito ei kuitenkaan sovi siilin elimistölle, joten sitä ei pitäisi sille antaa. Päivät siili viettää nukkuen sopivassa suojapaikassa. Syys lokakuussa siili hakeutuu talvipesään ja se viettää talven horroksessa. Horroksen aikana sen ruumiinlämpö laskee muutamaan asteeseen ja elintoiminnot hidastuvat. Talvella se voi menettää noin 25 % painostaan ja moni siili menehtyy horroksen aikana. Kulttuurilajina siili on hyvä avainlaji ilmentämään kaupunkiluonnon tilaa ja siihen kohdistuvia uhkia. Vaikka siilejä esiintyykin runsaasti kaupunkiympäristössä, teiden ja muiden kaupunkirakenteiden pirstoma elinympäristö aiheuttaa lajille monia vaikeuksia. Näkyvin näistä ongelmista on siilien liikennekuolleisuus. Kaupunkiympäristössä se altistuu myös ympäristömyrkyille. Siiliä on tutkittu suhteellisen vähän sen pohjoisimmalla levinneisyysalueella. Valtaosa nykyisestä siilitietoudesta perustuu Keski- Euroopan tutkimustuloksiin. Joensuun yliopistossa nyt aloitettavan siilitutkimuksen tulosten toivotaankin tarjoavan lisäksi uutta tietoa kaupungin ympäristön vaikutuksesta siileihin. Lisääntyvä tietämys helpottaa arvioimaan lajin levinneisyyttä ja sen yleistä tilaa Suomessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kaupunkisuunnittelussa ja kaupunkieläinkantojen suojelemisessa. Mervi Kunnasranta Tutkija 15
Kuoro on johtajansa soitin Kuoronjohtajan hymy on herkässä onnistuneiden esiintymisten jälkeen. Kuvat Helena Hulmilta Helena Hulmista tuli Joensuun yliopiston kuoron johtaja, kun Teuvo Puronpää luopui kuoron johtamisesta vuonna 1984. Kuoron nimi oli silloin Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan laulajat. Laulajat olivat voittopuolisesti opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita. Kuoron kokoonpano oli epämääräinen ja balanssi vinksallaan, kun parhaimmillaan 115 laulajasta 15 oli miehiä. Ensimmäiset vuodet menivät kuoron roolin hakemisessa. Minulla oli toisaalla johdettavanani kuoroja, jotka täyttivät taiteellisen kunnianhimoni enkä paneutunut kuoron toiminnan selkeyttämiseen tosissani, vaikka sitä mielessäni monesti hainkin. Kymmenisen vuotta sitten minulle valkeni, että opiskelijoilla on oikeus saada oikea kuva kuorolaisen roolista, päästä edustamaan yliopistoa ja kokea onnistumisen iloa kuoron jäsenenä. Kun tämän kevään kevätkonsertissa Carelia-saliin tulessani huomasin salin olevan lähes täysi, täytti mieleni suuri ilo ja kiitollisuus siitä, että laulajat saavat kokea tällaisia vuorovaikutuksen elämyksiä. Kuorolaiset ottavat vastuuta Kuorosta tuli Joensuu yliopiston kuoro 1990-luvun alussa. Vähän myöhemmin Helena Hulmi ryhtyi etsimään kuorolle esiintymispaikkoja yliopiston vuosikalenterissa. Nyt joulukonsertti joulun alla, kevätkonsertti ja avajaisesiintymiset tuntuvat jo perinteiltä. Kun toiminta alkaa syyskuussa, Helena Hulmi esittää laulajille vuoden ohjelmarungon. Kuorolaiset hoitavat käytännön toimintojen pyörittämisen Aloittaessani kuoron johtajana tein itse kaiken. Nyt kuoro on järjestäytynyt. Sillä on hallitus ja virkailijat. Laulajat ovat luoneet toiminnalle selkeät säännöt. Minä annan ideoita, jos niitä pyydetään. Motivoituneita laulajia Kuoro on edelleekin naisvoittoinen, mutta nyt Hulmin mielestä voidaan kuitenkin puhua sekakuorosoinnista. Syksyin kuoroon pyrkii koelaulun kautta noin 40 laulajaa, joista kuoroon valitaan 20. Heistä 10 15 jää aktiivisksi kuorolaisiksi. Keskimäärin laulajat pysyvät kuorossa 4 5 vuotta. Pisin kuoroura on toistaiseksi ollut 10 vuotta. Laulajia tulee tasaisesti eri tiedekunnista ja he ovat vahvasti sitoutuneita ja motivoituneita. Meillä on nyt myös niin hyvätasoiset tenorit, että muut kuorot kosiskelevat heitä riveihinsä. Moni ei kuoroon hakeutuessaan tajua kuorotyön sitovuutta. Painotan, että päätös lähteä kuorotyöhön on vapaaehtoinen, mutta osallistuminen kuoroon on pakollista. Olen sanonut kuorolaisille, että te olette minun pianonkoskettimiani ja haluaisin, että pianossani olisi aina kaikki koskettimat paikallaan. Se on monelle nykynuorelle vaikeasti sisäistettävä oppi. Maailma tutuksi Ensimmäisen ulkomaanmatkansa kuoro teki Petroskoihin vuonna 1995. Vuonna 1997 vuorossa oli Joensuun saksalainen ystävyyskaupunki Hof Baijerissa. Kesällä 2003 matka suuntautui Yhdysvaltoihin. Tavoitteena on tehdä ulkomaan matka joka toinen vuosi ikään kuin palkkiona hyvin tehdystä työstä. - Yliopiston 30-vuotisjuhlien yhteydessä pidetyssä promootiossa saimme kutsun vierailulle Montanaan kuorofestivaaleille. Olimme siellä kesällä 2003 ensimmäisenä suomalaisena kuorona. Vavahduttaviin elämyksiin kuoronjohtajan urallani kuuluu ehdottomasti, kun lauloimme Missoulan Pyhän Fransiskuksen kirkossa Finlandia-hymnin. Sitä hetkeä ei voi unohtaa. Kuoron ensimmäinen levy oli Carlos Sedanon Raivaaja-eepoksen musiikkiin tehty Valkovilla. Raivaaja-eepos esitettiin myös näyttämösovituksena kolme kertaa täydelle Carelia-salille. Yksi esityksistä oli Asutustoiminnan valtakunnallisessa 50-vuotisjuhlassa. Solistit olivat kuorolaisia ja yliopiston opettakuntaa rehtori mukaan lukien. Joululevy kuorolta ilmestyi vuonna 2000. Uusi levytys on suunnitteilla. Esiintymisiä monilla foorumeilla Kuorolla on ollut myös monia yhteisesiintymisiä. Karjalan sotilassoittokunta on sen monivuotinen yhteistyökumppani. Viime vuonna kiersimme yhdessä Pohjois-Karjalaa ja Savoa joulukonsertin merkeissä. Olemme esiintyneet yhdessä myös ortodoksisen mieskuoron sekä oopperalaulaja Tamara Lundin kanssa. Pari vuotta sitten teimme pääsiäisen aikaan 16
konservatorion sinfoniaorkesterin ja ortodoksisen mieskuoron kanssa Ceasar Franckin Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä. Ensi vuoden kevätkonsertt toteutaan yhdessä ammattikorkeakoulun orkesterin ja Karjalan sotilassoittokunnan kanssa viihdekonserttina, jonka solistina on nykyinen tangokuningatar Saija Tuupanen ja kapellimestarina Markku Johansson. Tulevan syksyn haasteisiin kuuluu promootioaktissa ja promootiojumalanpalveluksessa esiintyminen. Kuoronjohtajana olen tavattoman iloinen siitä, että yliopisto on monella tavalla osoittanut, että kuorotyöllä on paikkansa yliopiston toiminnassa. -um Helena Hulmi johtamassa Joensuun yliopiston kuoroa Missoulan kuorofestivaaleilla kesällä 2003. Yhteistyösopimus Marokon yliopiston kanssa Joensuun yliopisto on allekirjoittanut yhteistyösopimuksen marokolaisen Abdelmalek Essaadi yliopiston kanssa. Monitieteisessä, Tétouanissa ja Tangerissa toimivassa Abdelmalek Essaadi yliopistossa opiskelee yli 17 000 opiskelijaa. Yliopiston pääkampus on historiallisessa Tétouanin kaupungissa Pohjois-Marokossa. Tangerissa yliopiston laitoksista ovat muun muassa kansallinen kauppakorkeakoulu, oikeustieteiden tiedekunta ja kääntäjien ja tulkkien koulutuslaitos. Yliopiston muita vahvuusaloja ovat kemia, fysiikka, tietojenkäsittelytiede ja tekniikka sekä ympäristötieteet. Yhteistyösopimuksen perusteella aiotaan kehittää opiskelija-, opettaja- ja tutkijavaihtoa sekä yhteisiä maisteriohjelmia edellä mainituilla koulutusaloilla. Joensuun yliopisto ja Abdelmalek Essaadi yliopisto ovat jo kumppaneita Euroopan unionin Tempus/ MEDA-ohjelmassa, johon Joensuun yliopiston on päässyt mukaan ensimmäisenä Suomesta. Tempus/ MEDA-ohjelmassa rakennetaan yhteistyötä EU-maiden ja Välimeren alueen EU:hun kuulumattomien maiden välillä. Viime syksynä käynnistyneessä Tempus/MEDA-hankkeessa kehitetään Abdelamalek Essaadi yliopiston yleis- ja tiedekuntahallintoa. Suunnitteilla on muun muassa sosiologian laitoksen perustaminen kumppanuusyliopistoon. Joensuun yliopistossa on vierailulla kuluvan viikon aikana kymmenhenkinen johtotason delegaatio Abdelmalek Essaadi yliopistosta. Yliopistojen välisen yhteistyösopimuksen allekirjoittivat rehtori Mustapha Bennouna ja rehtori Perttu Vartiainen. 17
Yliopistotietoa Banská Bystricaan Joensuun yliopiston kansainväliset yhteydet tiivistyvät slovakialaiseen Matej Bel -yliopistoon. Yliopiston viestinnästä, markkinoinnista ja osin myös kansainvälisistä suhteista vastaava rehtorin toimiston johtaja Jana Nová ja hänen assistenttinsa Kristina Murgasova vierailivat Joensuun yliopistossa huhtikuussa. Viime syksynä viestintäpäällikkö Kari Hippi vieraili Banská Bystricassa. Ensi kontakti yliopistojen välille syntyi, kun Jana Nová tapasi hallintojohtaja Petri Lintusen kansainvälisessä yliopistohallinnon tapaamisessa. Nová oli aloittamassa hanketta, jolla pyritään kehittämään Matej Bel -yliopiston opiskeluun liittyvää markkinointiviestintää. Useasta ehdokkaasta hankekumppaniksi valikoitui Joensuun yliopisto. Yliopistot ovat sekä kooltaan että tiedekuntarakenteeltaan hyvin samankaltaisia. Matej Bel on perustettu vuonna 1992. Kolmeviikkoisen vierailunsa aikana Nová ja Murgasova tutustuivat yliopistoon ja sen yhteistyöverkostoon Joensuussa, Ilomantsissa ja Savonlinnassa. Yritysyhteistyö kiinnostavaa Kiinnostavinta oli huomata, kuinka jokaisessa vierailukohteessamme korostettiin työ- ja koulutusmarkkinoiden yhteistyön tiivistämistä, Nová sanoo. Hänen mukaansa tähän voidaan pyrkiä lisäämällä yliopiston ja yritysten yhteisiä koulutusprojekteja sekä lisäämällä uusia koulutusohjelmia työmarkkinoiden tarpeiden mukaan. Murgasova tunsi hyötyvänsä erityisesti opiskelijapalveluihin ja viestintämenetelmiin tutustumisesta. Kiinnostavia olivat myös koulutusyhteistyöhön perehdyttäneet yritysvierailut lukkotehtaaseen ja mainostoimistoon. Nová kertoo huomanneensa yliopiston toimintojen heijastuvan voimakkaasti koko Pohjois-Karjalan kulttuuriseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. On ollut vakuuttavaa huomata innostus edistää tutkimusja opiskeluolosuhteita tieto- ja viestintäpalveluita kehittämällä. Cris- ja Kota-tietokantojen kaltaisia palveluita pitäisi meidänkin saada käyttöömme, vieraat summaavat kokemuksiaan. Olemme erittäin vaikuttuneita todella laajasta ja aktiivisesta verkostoitumisesta, jolla Joensuun yliopisto pyrkii olemaan kilpailukykyinen ja arvostettu partneri Euroopan unionin yhteistyössä. Olemme saaneet paljon virikkeitä ja voimia kehittää omaa yliopistoamme, varsinkin nyt toukokuun alussa, kun liitymme suureen eurooppalaiseen yliopistoperheeseen. -pr Hyvä yhdyskuntasuunnittelu edellyttää joustavuutta Yhteiskuntapolitiikan laitos järjesti perinteisen Jäidenlähtöseminaarin 7.5. Tämän vuoden teema oli osallisuus ja yhdyskuntasuunnittelu. Seminaarin järjestämiseen osallistuivat myös Sosiaalipoliittisen yhdistyksen Joensuun osasto, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry. Seminaarin laajimman esityksen piti Teknillisen korkeakoulun Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutus- 18
keskuksen koulutuspäällikkönä aloittava DI Jouko Riipinen. Hän käsitteli osallistavan yhdyskuntasuunnittelun haasteita ja mahdollisuuksia. Viime vuosina kansalaisten osallistuminen yhdyskuntasuunnitteluun, erityisesti kaavoitukseen, on ollut voimakasta. Suunnittelijoiden ja kansalaisten lähentymiseen ovat vaikuttaneet asukasliikkeet, kansalaismielipide ja lakimuutokset. Suunnittelusta osallistavaa Vuoden 2000 alussa voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa annettu osallistumis- ja arviointisuunnitelma toi merkittävän lisän vuorovaikutuskäytäntöihin ja niiden asemaan kaavaprosesseissa. Kansalaisten osallistumisen painopiste siirtyi kaavaprosessin alkuun ja kaavaluonnosten valmisteluun. Lakimuutos lisäsi osallistumisen painoarvoa ja myös kansalaisten odotuksia osallistumisen vaikutuksista suunnitelmiin. Lisäksi lain tuomalla läpinäkyvyydellä siirrettiin viranomaisvalvontaa kansalaisten tehtäväksi. Yhdyskuntasuunnittelun pohjaksi tarvitaan paikallisten kehittämistarpeiden laaja-alaista ja johdonmukaista kartoittamista. Tähän on otettava mukaan nimenomaan erilaiset kansalaisryhmät ja muut osalliset, kuten yrittäjät, palo- ja pelastustoimi sekä yrittäjät. Riipisen mukaan toimiva vuoropuhelu edellyttää tarvittaessa valmiutta luopua perinteisistä asiantuntija- ja viranomaisrooleista, koska pohjimmiltaan kyse on organisaatioiden ja ihmisten tasavertaisesta kohtaamisesta. Tosin suunnittelukulttuurin muuttuminen vie aikaa, koska vanhat käytännöt pyrkivät säilymään, vaikka lainsäädäntö muuttuisikin. Onnistunut osallistava suunnittelu tuottaa kuitenkin entistä parempia suunnitelmia ja siten laadukkaampaa ympäristöä. Osallistuminen edellyttää realistista vuorovaikutusta Myös elinympäristöön heijastuu minäkeskeinen omaa hyötyä tavoitteleva kulttuuri. Edut halutaan lähelle, mutta haitat lykätään naapurin tontille. Kukaan ei halua omaan lähiympäristöönsä ulkomaalaisia, vuokra-asuntoja, teollisuutta tai uusia tielinjauksia. Riipinen varoittaakin liiallisista odotuksista ja osallistumisen idealisoinnista. Osallistuminen ei edelleenkään ole päätöksentekoa vaan osa päätösten valmistelua. Tarvitaan realismia myös osallisten odotuksiin, jotta osallistuminen ei tuota turhia pettymyksiä. Suunnittelun vuorovaikutus vähentää kulissien takaisia sopimuksia, mutta kiilaako suppea mutta äänekäs ryhmä hiljaisen enemmistön edelle? kysyy koulutuspäällikkö Jouko Riipinen. Mikään taho ei saisi olla liian sitoutunut tiukkoihin tavoitteisiinsa, jotta suunnittelu voisi olla joustavaa ja aito vaikuttaminen olisi mahdollista. Myös osallistuvien ihmisten erilaiset lähtökohdat ovat haaste, johon vuorovaikutusprosessin pitäisi pystyä vastaamaan. Ujojen tai kokemattomienkin on saatava mahdollisuus mielipiteensä ilmaisemiseen, samoin kuin niiden, jotka elämäntilanteensa vuoksi eivät ole helposti tavoitettavissa. Ratkaisuksi Riipinen esittää suunnittelijan vastaanot- toja, työpajoja, haastatteluja sekä näyttelyitä ja niiden yhteyteen palautelaatikoita. Suunnittelijan olisi hyvä osata tarttua hetkeen. Maastokäynneillä voi onnistua juttelemaan arvokkaiden tietolähteiden kanssa, Riipinen huomauttaa ja kertoo esimerkin keskustelustaan puistonpenkillä Joensuussa Pielisjoen varrella Penttilän sahan vastarannalla. Tuo keskustelu säästi monet tunnit arkistojen kätköissä. Ihmisten kohtaamisen lisäksi käytännön työssä on tärkeää osata perustella asiat. Jouko Riipisen mukaan yhdyskuntasuunnittelun ammattilaisista olisi koulutettava järkevän keskustelun ammattilaisia. Vuorovaikutuksen kehittämisen keskeisiä ongelmia on ajan puute. Vuorovaikutuksen onnistuminen vaatii valmisteltua esitysmateriaalia, tiedottamista, läsnäoloa ja antautumista. Vaikka tahtoa olisi, aika ei riitä, Riipinen sanoo. Kuten muussakin yhteiskunnassa, myös kaavoituksessa tavoiteaikataulut on vedetty kireälle. Kun hanke on keksitty, tulee suunnittelu hoitaa palokuntavauhtia. Kymmenen vuotta jäidenlähtöä Jäidenlähtöseminaarissa Jouko Riipisen esitystä kommentoi Joensuun kaupungin asemakaavainsinööri Jukka Ropponen ja loppukommentin esitti yksikön päällikkö Kaija Majoinen Kuntaliitosta. Osallisuutta käsittelivät puheenvuoroissaan myös opiskelijat Tarja Puhakka ja Riikka Haahtela. Nyt järjestetty Jäidenlähtöseminaari oli järjestyksessään 11. Ensimmäinen järjestettiin vuonna 1994. Ensimmäisten seminaarien aiheena oli sosiaalisen ja kulttuurisen yhteensovittaminen. 90-luvun lopulla teemoina olivat silloin ajankohtaiset rasismi, Joensuun visio ja nollatoleranssi. Viime vuosina on käsitelty hyvinvointipalveluita ja hoivaa. -pr 19
Tutkijanvierailulla Toronton yliopistossa Jarkko J. Saarinen Tutkijanvierailu ulkomaisessa yliopistossa on osa monen itsenäistä, väitöskirjan jälkeistä tutkimusta aloittavan tutkijan elämää. Omalla kohdallani vierailu alkoi marraskuussa 2003 Suomen Akatemian rahoittamana tutkijana Toronton yliopistoon ja sen fysiikan laitokseen professori John Sipen tutkimusryhmään. Tämä artikkeli käsittelee tutkijanvierailun aikana syntyneitä ajatuksia ja tuntemuksia. Pienenä minusta piti tulla rekkamies tai rosmo. Ei tullut kumpaakaan, vaan lukion jälkeen päädyin Joensuun yliopistoon luonnontieteiden pariin ja lopulta fysiikan kiehtovaan maailmaan. Aloitin opintoni Joensuun yliopistossa kemistin koulutusohjelmassa, mutta jo syksyn ensimmäiset laboratorioharjoitukset saivat tulevan teoreetikon varpailleen ja kysymään, onko tämä minua varten? Ensimmäisen vuoden kevään mekaniikan jatkokurssin monimutkaiset systeemit ja niiden kuvaamiseen käytetty yksinkertaisen tehokas koneisto saivat ihastumaan fysiikkaan, josta tulikin pääaineeni toisen opintovuoden aikana. Pääsin nopeasti mukaan fysiikan laitoksen optiikan tutkimukseen, ja erilaisten nanorakenteiden optisten ominaisuuksien tutkimus johti gradun kautta väitöskirjaan jouluna 2002. Työskentelin vuoden 2003 Joensuun yliopiston fysiikan laitoksella tutkijana ja jo ennen väitöstä ohjaajani professori Kai-Erik Peiposen kanssa oli ollut puhetta vierailusta ulkomaiseen yliopistoon väitöksen jälkeen. Nykyinen ohjaajani professori John Sipe on tehnyt laajalti tutkimusta nanorakenteiden optisten ominaisuuksien parissa 1990-luvulla ja hänen tutkimusryhmänsä oli ensisijainen vaihtoehtoni vierailuni kohteeksi. Väitöskirjassani keskityin erilaisten mallien analysointiin ja täällä Torontossa oli mahdollista päästä ihan teorian alkujuurille. Suomen Akatemian myöntämän rahoituksen turvin suuntasin kohti suurta tuntematonta marraskuun 2003 alussa. Ensimmäinen vaikutelma niin kaupungista kuin sen ihmisistä oli hyvin positiivinen. Kaupunki on siisti, turvallinen ja huomattavasti oikeaa kokoaan (noin 3 miljoonaa asukasta) pienemmän tuntuinen. Ihmiset ovat yleisesti ottaen ystävällisiä ja neuvoa kysyvä ei tieltä eksy. Ilmasto Torontossa on lämpimämpi kuin Joensuussa ja lumesta sai nauttia vain noin kuukauden päivät helmikuussa. Nyt toukokuun puolivälissä kesä on jo tullut ja paikalliseen kosteaan ilmastoon sopeutuminen vaatii aikansa. Yliopiston alueella silmiinpistävää oli ravintoloiden ja kahviloiden puuttuminen kampusalueelta. Täällä kahviloista lähinnä otetaan mukaan mukillinen ja suomalaisille yliopistoille tyypillistä aulakahviloissa harrastettavaa lämminhenkistä seurustelukulttuuria kahvin merkeissä ei ole. Muuten yliopiston ilmapiiri ja tapa tehdä tutkimusta on osoittautunut hyvin samantyyppiseksi, kuin mihin Suomessa olin tottunut. Yhteenvetona ensimmäiset kuusi kuukautta uudessa ja vieraassa kulttuurissa ovat opettaneet paljon niin fysiikasta kuin elämästä yleensä. Koti-ikävä on välillä vaivannut, mutta onneksi 20