Projektisuunnitelma lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyyn Aliisa Hyvönen, Tanja Partanen, Tiina Roine, Hannele Sorvari ja Johanna Venäläinen Helsingin yliopisto Ravitsemustieteen osasto
Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 1. Projektin taustaa... 5 1.1. Nuorten hyvinvointi nyky-yhteiskunnassa... 5 1.2. Suomalaisten nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet... 6 1.2.1. Aamupalan ja koululounaan syöminen puutteellista... 6 1.2.2. Kasvikset lasten ja nuorten ruokavaliossa... 7 1.3. Kouluympäristön kautta voidaan vaikuttaa terveyden tasa-arvoon... 8 1.4. Koululaiset haluavat vaikuttaa kouluruokailuun... 9 1.5. Ruokakasvatus tuodaan opetussuunnitelmaan... 9 2. Alkukartoitus Lyseonmäen yläkoululla... 10 2.1. Kasvikset... 10 2.2. Energiatiheät välipalat... 11 2.3. Koululounas... 12 2.4. Aamiainen... 12 2.5. Nuorten näkemyksiä kouluruokailusta... 13 2.6. Lainauksia... 14 3. Projektin tavoitteet ja suunnitelmat... 15 3.1. Tavoitteet... 15 3.2. Toteutussuunnitelmat... 15 3.2.1. Rakenteisiin vaikuttavat toteutussuunnitelmat... 16 3.2.2. Rakenteisiin vaikuttavat toteutussuunnitelmat... 17 4. Toteutussuunnitelma Lyseonmäen yläkoululle... 19 4.1. Toteuttamisen vuosikello... 19 4.2. Kouluruokailu... 20 4.3. Aamupala- ja välipalamyynti... 20 4.4. Kotitalous- ja terveystiedon oppitunnit... 21 4.5. Pistetoiminta... 22 4.6. Somekampanja... 23 1
5. Seurantasuunnitelma Lyseonmäen yläkoululle... 25 6. Projektin arviointi... 26 7. Liitteet... 27 Liite 1: Alkukartoituskysely intervention suunnittelua varten... 28 Liite 2: Projektin alku- ja loppukysely... 31 Liite 3: Fokusryhmäkeskustelukysymykset... 34 Liite 4: Esimerkkiviesti vanhemmille... 35 Liite 5: HEVI-satokausipeli... 37 8. Hyödyllisiä linkkejä... 38 9. Lähteet... 39 2
Tiivistelmä Olemme osana Helsingin yliopiston ravitsemustieteen opintojamme tehneet terveyden edistämisen projektisuunnitelman Heinolan Lyseonmäen yläkoululle. Suunnitelman laatiminen on kuulunut Terveyden edistämisen projektityö -kurssiin maisterivaiheessamme. Suunnitelmamme kohderyhmänä ovat erityisesti 9.-luokkalaiset. Heinolaan perustettu lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyyn tähtäävä työryhmä on ollut yhteydessä Helsingin yliopiston ravitsemustieteen osaston henkilökuntaan, minkä vuoksi juuri tämä aihe valikoitui projektityösuunnitelman kohteeksi. Projektin perimmäisenä tavoitteena on nuorten lihavuuden ehkäisy, mutta olemme jakaneet tämän päätavoitteen neljään helpommin lähestyttävään välitavoitteeseen: 1. Kasvisten käytön edistäminen 2. Energiatiheiden välipalojen vähentäminen 3. Kouluruokailun imagon parantaminen 4. Aamiaisen tärkeyden korostaminen Lyseonmäen koululla toteutettaviksi ehdotetut toimenpiteet ovat seuraavat: Kouluruokailun kehittäminen: salaattilinjaston muuttaminen ja koululaisten mielipiteiden kuuleminen Välipalamyynnin laajentaminen tai muuttaminen aamupalamyynniksi Pistetoiminta koulupäivän aikana pitkällä välitunnilla. Pistetoiminta-aiheina aamupalan syöminen, kasvisten syöminen, energiatiheiden välipalojen sokerimäärät ja satokausiajattelu. Terveellisten ruokavalintojen ja ateriarytmin opettaminen sekä kasviproteiinien lähteiden tunnettuuden lisääminen kotitaloustieteen- ja terveystiedon tunneilla. Aamiaisen tärkeydestä viestiminen oppilaiden vanhemmille. Somekuvakampanja, jolla edistetään kasvisten ja hedelmien sekä aamupalan syömistä. Alla olevassa kuvassa (kuva 1) on havainnollistettu projektisuunnitelman toimenpiteet ja alustava aikataulu. Toimenpiteet ovat: Elokuussa toteutettava alkukysely. Syyskuusta alkaen kotitaloustunneilla enemmän kasvisruoan valmistusta ja terveellisiin ruokavalintoihin liittyvien teemojen käsittelyä. Syyslukukauden pistetoiminnassa mukana satokausiajattelua lisäävä HeVi-peli, smoothieiden valmistusta ja sokeripalanäyttely. Tammikuussa alkava somekuvakilpailu. Kevätlukukauden pistetoiminnassa nuorten tutustuttaminen erilaisiin kasviksiin aistien avulla. Toukokuussa saman kyselyn toteuttaminen kuin elokuussa ja kyselyiden tulosten vertailu. 3
VUOSIKELLO elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko Loppukysely Alkukysely Somekuvakisan palkintomatka Köksän tunnit: kasvisruoka Pistetoiminta: aistit Pistetoiminta: hevipeli Somekuvakilpailun voittajien julistaminen Somekuvakilpalu Köksän tunnit: aamupala + Pistetoiminta: smoothiet Pistetoiminta: sokeripalanäyttely + puristusvoima Kuva 1 Näiden toimien lisäksi olisi toivottavaa, että aamupalakokeilu ja lounaalla tarjottavaan salaattiin liittyvät muutokset toteutettaisiin mahdollisimman pian. Vanhemmille lähetettävän aamupalan tärkeyttä korostavan Wilma-viestin lähetysajankohta on koulun henkilökunnan päätettävissä. Olemme myös luoneet projektin seurantasuunnitelman kyselyineen. Projektin päätavoitteen toteutumista voidaan arvioida Lyseonmäen koulun oppilaiden painoindeksikehityksen avulla. Välitavoitteiden toteutumisen arviointia varten oppilaille toteutettiin ruoankäyttöä kartoittava FFQ-kysely (Food Frequency Questionnaire), joka olisi hyvä toistaa vuoden tai kahden välein. Lisäksi oppilaille toteutetaan lyhyt ravintoon ja ravitsemukseen liittyvä kysely aina lukuvuoden alussa ja lopussa. 4
1. Projektin taustaa Nuoruus voidaan elämänkaariajattelun näkökulmasta nähdä tärkeänä elämänvaiheena, jonka aikana valetaan terveyden kivijalka ja tulevaisuuden terveyskäyttäytyminen alkaa rakentua. Nuoruudenaikainen terveydentila on puolestaan muodostunut varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana ja siihen ovat vaikuttaneet niin biologiset, sosiaaliset, taloudelliset kuin kulttuurilliset seikat. Kansainvälisten tilastojen perusteella nuorten terveydentila ei ole viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kehittynyt samaa vauhtia kuin esimerkiksi lasten terveydentila (Sawyer et al. 2012). 1.1. Nuorten hyvinvointi nyky-yhteiskunnassa Kirjallisuuskatsaus 2000-luvulla elävistä nuorista ja nuorten terveydestä osoittaa, että nuorille kasaantuu yhä enemmän muun muassa epäterveellisiin elintapoihin ja ympäristöön yhteydessä olevia terveysongelmia, kuten ylipainoa ja lihavuutta (Sawyer ym. 2012). Kansanterveydelliset ongelmat, kuten tyypin 2 diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit, ovat hiljalleen eteneviä sairauksia, joiden kehittyminen voi alkaa jo nuoruudessa. Uudenlaisia huomioon otettavia terveyden riskitekijöitä ovat muun muassa voimakas epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi ja helppo saatavuus. Näiden elintarvikkeiden kohderyhmänä ovat useimmiten juuri nuoret. Myös yleistyneellä internetin käytöllä ja sosiaalisella medialla, kuten Facebookilla, Instagramilla ja Twitterillä, on suuri rooli nuorten terveyden kannalta. Internet voidaan nähdä sekä haitta- että hyötytekijänä nuorten terveyden näkökulmasta (Sawyer ym. 2012). Lasten ja nuorten hyvinvointi on riippuvainen monesta tekijästä. Yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi tulisi huomioida sosiaaliset rakenteet, vallitseva kulttuuri sekä siihen liittyvät terveyttä edistävät ja uhkaavat tekijät (Viner ym. 2012). Terveyttä määritteleviä tekijöitä eli determinantteja ovat ne olosuhteet ja ympäristöt, joissa ihminen syntyy, kasvaa, asuu, työskentelee ja ikääntyy (WHO 2008). Nämä olosuhteet ja ympäristöt muovaavat ihmisten mahdollisuuksia ylläpitää ja kehittää terveyttään. Perheellä, koululla ja yhteiskunnallisilla poliittisilla päätöksillä on merkittävä rooli nuorten terveydentilan kehittymisessä. Vinerin ym. (2012) tutkimuksen mukaan nuorten terveydentilan muodostumiseen ja kehittymiseen vaikuttavat vahvasti yhteiskunnan rakenteelliset tekijät, kuten valtion varallisuus sekä yhteiskunnallinen panostaminen muun muassa nuorten koulutukseen ja kouluympäristöihin. Nuorten terveyttä ei tulisi tarkastella ainoastaan yksilötason riskien minimoimisen näkökulmasta. On yhtä oleellista painottaa ja huomioida myös ympäristön terveyttä edistävät tekijät. Kyseinen näkökulma perustuu terveyden edistämisen ekologiseen malliin, jossa huomioidaan ne ympäristön avaintekijät, jotka voivat tukea nuorta ja hänen terveydentilansa kehittymistä. Yksi avaintekijöistä on kouluympäristö. Kouluympäristössä on monia terveyteen vaikuttavia tekijöitä, joita on useimmiten mahdollista kehittää. Sen lisäksi, että koulu on yhteiskunnassa tärkeä rakenteellinen nuorten terveyttä määrittelevä tekijä, on korkean tulotason maista saatu näyttöä siitä, että nuorten, vanhempien ja koulun välinen yhteys sekä tunne kouluympäristön turvallisuudesta vaikuttavat positiivisesti nuorten terveydentilaan. Turvalliseksi ja mieluisaksi koettu kouluympäristö ja koulunkäynti suojaa nuoria terveyttä vahingoittavalta riskikäyttäytymiseltä. Toisin sanoen kouluympäristöllä ja kouluympäristöjen kehittämisellä on konkreettinen, tärkeä merkitys nuorten terveydelle (Flay ym. 2004; Viner ym. 2012). 5
1.2. Suomalaisten nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet Nuorten lihominen on maailmanlaajuinen ongelma, joka näkyy myös Suomessa. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaisten nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet (Vuorela ym. 2008; Saha 2012). Käypä Hoito -suosituksen mukaan kouluikäisillä ylipainon raja on yli 20 %:n poikkeama samanpituisten nuorten painon mediaanista, kun taas lihavilla nuorilla paino poikkeaa mediaanista yli 40 %. WHO:n koululaistutkimuksen (2010) mukaan suomalaisnuorten ylipaino on yleistynyt 2000- luvulla 11 15 -vuotiaiden ikäryhmissä. Esimerkiksi vuonna 1990 15-vuotiaista pojista 7 % ja tytöistä 8 % olivat ylipainoisia, kun vastaava osuus vuonna 2010 oli pojilla 18 % ja tytöillä 11 % (Aira ym. 2013). Nuorten ylipainon yleistyminen johtuu muun muassa liikunnan määrän vähenemisestä, paikoillaan vietetyn ajan kasvusta ja nuorten ruokatottumusten muutoksista. Yhteisöpohjaiset interventiot, perheen osallistuminen ja nuorten kannustaminen luovat mahdollisuuden muuttaa nuorten elämäntapoja ja ehkäistä lihavuutta. Erikoislääkäri Pertti Mustajoen mukaan vanhempien ja ympäristön tuki on välttämätöntä siitäkin huolimatta, että yli 12-vuotiaan teini-ikäisen terveelliset ruokavalinnat ja liikkuminen ovat nuoren itsensä käsissä. (Pouta 2008; Käypä Hoito 2013; Mustajoki 2015). Nuorten lihavuuden ennaltaehkäisy on siis moniulotteinen prosessi, jonka toteuttamiseen tarvitaan useita toimijoita ja yhteistyötä eri tahojen välillä. Nuorten lihavuuden ennaltaehkäisyyn liittyviä keinoja ovat muun muassa liikuntamahdollisuuksien lisääminen ja terveellisen ruoan saatavuus (Pouta 2008; Käypä Hoito 2013; Mustajoki 2015). 1.2.1. Aamupalan ja koululounaan syöminen puutteellista Koulupäivän aikainen ruokailu on merkittävä nuorten ruokatottumuksiin vaikuttava tekijä. Nuorten hyvinvointikertomuksen (2014) mukaan koululounaan syömiseen vaikuttavat kaverit, kouluympäristö sekä lähialueella sijaitsevat kaupat ja pikaruokaravintolat. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan kouluruokailun tulisi kattaa noin kolmannes nuorten päivittäisestä energian saannista. Helsingin suuralueen sisäinen vertailu (2015) osoitti, että yli puolet nuorista syö koululounaan viitenä päivänä viikossa. Koululounasta harvemmin kuin 1 2 kertaa viikossa syövien joukossa tyttöjä oli hieman enemmän kuin poikia. Vastaajista noin 18 prosenttia ilmoitti syövänsä koululounasta vain 1 2 päivänä viikossa tai harvemmin. Yläkoululaisten elinoloissa on merkittäviä alueellisia eroja. Erot olivat suuria esimerkiksi perheen yhteisten ruokailujen määrää tarkasteltaessa. Yhteiset ateriat perheen kesken olivat harvinaisia erityisesti Etelä-Suomessa, ja noin 58 % yläkoululaisista ilmoitti, ettei heidän perheensä syö yhdessä päivällistä tai ilta-ateriaa (Luopa ym. 2014). Lisäksi Kouluterveyskyselyn terveystottumusindikaattorit tuovat esiin sen, että Etelä-Suomen peruskoululaisista noin 41 % ei syö kouluateriaa kaikkina koulupäivinä. Saman verran (noin 41 %) jättää aamupalan syömättä joka arkiaamu. Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaiden Kouluterveyskyselyn tuloksista Päijät- Hämeen alueella selviää, että vuonna 2013 vastaajista 43 % ei syönyt aamupalaa joka aamu (THL 2013). Koululounaan söi päivittäin 66 % vastaajista. Aamupalan ja koululounaan syövien osuus ei ole merkittävästi muuttunut viime vuosina. Sen sijaan yhden tai useamman kouluaterian osan (kuten salaatti, ruokajuoma) jätti vuonna 2013 syömättä hieman suurempi osuus kuin vuonna 2006. 6
Positiivista kuitenkin on, että 8.- ja 9.-luokkalaisilla sekä energiajuomien että makeisten nauttiminen koulupäivän aikana on selvästi vähentynyt vuosista 2004 (makeiset) ja 2010 (energiajuomat) vuoteen 2013 (THL 2013). Kouluterveyskyselyn tulokset paljastavat myös, että lähes neljäsosa kyseisestä ikäluokasta kokee, ettei koululounaan syömiseen ole varattu riittävästi aikaa eikä ruokaa ole tarjolla riittävästi. 1.2.2. Kasvikset lasten ja nuorten ruokavaliossa Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Vanha suomalainen sananlasku näyttää pitävän paikkansa myös ruokatottumusten suhteen, kun tarkastellaan kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Suomessa lasten ja nuorten ruokavaliota ei juurikaan ole kartoitettu kansallisella tasolla, ja olemassa oleva tieto on peräisin pienemmistä, rajatummista otoksista (Ojansivu ym. 2014). Niissä kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön on havaittu olevan vähäistä. Esimerkiksi DIPP-tutkimuksen aineistossa alle kouluikäisten lasten havaittiin syövän suositelluista viidestä päiväannoksesta vain kaksi annosta kasviksia, hedelmiä ja marjoja (Kyttälä ym. 2008). Vastaavasti sokerin ja tyydyttyneen rasvan saanti oli jo alle kouluikäisillä liian suurta. Kouluikäisten ja nuorten ruokatottumukset eivät vaikuta merkittävästi paremmilta. Esimerkiksi vuonna 2008 julkaistun, 7.- ja 8.-luokkalaisten ruokavaliota kartoittaneen tutkimuksen mukaan vain noin 40 % tytöistä ja kolmannes pojista nauttii päivittäin kasviksia ja hedelmiä (Hoppu ym. 2008). Samoin sokerin saanti oli liiallista ja kuidun saanti liian vähäistä. Kansainvälisesti vertaillen kasvisten käyttö on suomalaisilla 15-vuotiailla OECD-maiden keskitasoa, mutta erityisesti hedelmien kulutuksessa sijoitumme listauksen häntäpäähän (OECD 2013). Suomalaisilla aikuisilla kasviksia, hedelmiä ja marjoja koskevan puoli kiloa päivässä -suosituksen (valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014) toteutumista on tutkittu Finravinto 2012 -aineistossa, jossa vain 17 % miehistä sekä 23 % naisista saavutti suosituksen (Ovaskainen ym. 2015). Ruokaan liittyvät mieltymykset, taipumukset ja tavat muotoutuvat suurilta osin jo lapsuudessa (Ojansivu ym. 2014). Tottumustemme tiedetään olevan monien tekijöiden summaa ja vuorovaikutusta: tietouden, vanhempien esimerkin ja kokemusten lisäksi valintojemme taustalla voivat vaikuttaa muun muassa asenteet, ruokakulttuuri, ruoan saatavuus sekä perinnölliset erot makujen aistimisessa. Ihmisellä tunnetaan lisäksi luontainen mieltymys makeaan sekä vastaavasti taipumus välttää karvaita ja happamia makuja (Ojansivu ym. 2014). Karvaus ja happamuus ovat monille kasviksille, hedelmille ja marjoille tyypillisiä ominaisuuksia, minkä vuoksi kasviksiin tottuminen ja niiden sisällyttäminen lapsen ruokavalioon edellyttää usein lukuisia maistelukertoja sekä toistuvaa, lempeää harjoittelua. Varhaisilla tottumuksilla ja miellyttäviksi koetuilla mauilla voi olla kauaskantoinen vaikutus siihen, kuinka terveellisiä valintoja teemme aikuisena (Ojansivu ym. 2014). Kasvisten käytön lisäämiseen keskittyvä ruokakasvatus onkin erityisen tärkeää lapsuudessa ja nuoruudessa. 7
1.3. Kouluympäristön kautta voidaan vaikuttaa terveyden tasa-arvoon Terveyden tasa-arvolla tarkoitetaan epäoikeudenmukaisten terveyserojen puuttumista eri väestöryhmien välillä. Myös Suomessa terveyseroja väestötasolla selittävät tulotaso, varallisuus, ammatillinen asema sekä koulutus: mitä matalampi näistä muodostuva sosioekonominen asema on, sitä heikompi on myös terveys (Mikkonen, 2015). Peruskoulu on hyvä ympäristö vaikuttaa lasten ja nuorten terveyskäyttäytymiseen. Tässä vaiheessa koko ikäluokka on yhdessä, jolloin on hyvä rakentaa kaikille yhtäläisiä mahdollisuuksia terveyteen. Terveyden tasa-arvoon liittyy myös osallisuuden käsite. Siinä missä terveys on polarisoitunut, myös osallistumiserot eri sosioekonomisissa asemissa ovat suuria (Rouvinen- Wilenius ym. 2011). Koulumaailmassa nuoria osallistamalla voidaan rakentaa sekä yhteisöllisyyttä että yksilöiden identiteetin rakentumista. Mitä vahvemmin yksilö kokee, että kykenee vaikuttamaan, sitä motivoituneempi hän on myös toimimaan. Osallisuuden ja mahdollistavien rakenteiden avulla yksilö voi kehittyä passiivisesta kohteesta aktiiviseksi toimijaksi, joka jatkossakin tekee töitä terveytensä eteen (Rouvinen-Wilenius ym. 2011). Osallisuuteen ja terveyskäyttäytymiseen kannattaa siis kiinnittää huomiota jo peruskoulussa. Sillä voidaan vaikuttaa positiivisesti niin nuorten sosiaaliseen, psyykkiseen kuin fyysiseen terveyteen, mikä toivottavasti heijastuu myös heidän aikuisikäänsä. Vuonna 2007 julkaistu Kouluterveyskysely osoitti, että noin 50 % suomalaisista peruskoululaisista ei tiennyt, miten koulun asioihin voi vaikuttaa. Myönteistä kehitystä on tapahtunut, sillä vuonna 2013 vastaava osuus oli noin 42 % (Luopa ym. 2014). Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan oppilaiden ja opiskelijoiden vaikuttamismahdollisuudet koulussa ovat kehittyneet monelta osin. Enemmistö nuorista uskaltaa ilmaista mielipiteensä luokassa ja kokee, että opettajat rohkaisevat heitä siihen. Nuorten kokemus kuulluksi tulemisesta kouluympäristössä on siis parantunut merkittävästi peruskouluissa (Luopa ym. 2014). Kouluympäristö vaikuttaa nuorten käyttäytymiseen ja valintoihin, jotka liittyvät esimerkiksi ruokatottumuksiin tai liikunnan määrään koulupäivän aikana. Kouluympäristössä on mahdollista tukea nuorten hyvinvointia ja toteuttaa monimuotoisia nuoriin kohdistuvia interventioita (Hughes et al. 2013). Vuonna 2013 julkaistussa meta-analyysissä arvioitiin nuoria osallistavia ravitsemuskasvatuksellisia interventioita sekä niiden yhteyttä nuorten ylipainoon ja lihavuuteen. Meta-analyysin perusteella koulussa tapahtuvat, nuoria osallistavat interventiot ovat yhteydessä nuorten alhaisempaan painoindeksiin ja runsaampaan kasvisten kulutukseen (Silvera et al. 2013). 8
1.4. Koululaiset haluavat vaikuttaa kouluruokailuun Lapsia ja nuoria tulee lain mukaan kuunnella heitä koskevissa asioissa sekä esimerkiksi opetussuunnitelmien valmistelussa (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 201 Nuorisolaki 8). Nuorilta löytyy myös kiinnostusta vaikuttamiseen, mutta mahdollisuudet ovat varsin vähäisiä. Tämä ilmenee esimerkiksi Turun Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen käynnissä olevan Nuoret luupin alla -hankkeen tutkimustuloksista (Haanpää & Roos 2013). Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa ja lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia kohderyhmänään varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset 6.- ja 9.-luokkalaiset. Vuonna 2012 hankkeesta julkaistu Osallisuudesta hyvinvointiin -raportti kattoi kohderyhmästä Varsinais-Suomessa 53 % ja Satakunnassa 48 % (Haanpää & Roos 2013). Raportista ilmenee, että 69 % 6.- ja 9.-luokkalaisista tahtoisi melko tai hyvin paljon olla mukana vaikuttamassa kouluruokaan. Vaikutusmahdollisuuden koki kuitenkin melko tai hyvin vähäiseksi 86 % oppilaista ja 94 % opettajista. 1.5. Ruokakasvatus tuodaan opetussuunnitelmaan Nuorten osallistaminen ja esimerkiksi kouluruokailun yhteisöllisyys on otettu jo aiempaa vahvemmin esille myös opetussuunnitelmien valmistelussa: ruokakasvatus ollaan ensi kertaa tuomassa omaksi kokonaisuudekseen uusiin, vuonna 2016 valmistuviin paikallisiin opetussuunnitelmiin (Opetushallitus, verkkouutinen 23.6.2015). Opetushallituksen mukaan tarkoituksena on tuoda ruokakasvatusteemaa esille paitsi kouluruokailussa ja kotitalousopetuksessa, myös kokonaisvaltaisesti sisällyttää siihen liittyviä näkökulmia kaikkiin oppiaineisiin. Kouluruokailukin korostuu suunnittelussa opettajien ja oppilaiden yhteisenä asiana. Ruokakasvatuksen toteuttamista tukevia materiaaleja on tuotettu paitsi Opetushallituksen myös kolmannen sektorin taholta. Hyvä esimerkki osallistavasta ruokakasvatusmateriaalista on Ruokatieto Yhdistys ry:n kouluille tarjoama ja maksuton konsepti, Kouluruoka-agentti (Ruokatieto Yhdistys 2016). Sen ajatuksena on perustaa kouluun oppilaiden, opettajien ja keittiöhenkilökunnan muodostama kouluruoka-agenttitiimi, jossa kaikkien ideoita kouluruokailun kehittämiseksi kuunnellaan tasapuolisesti. Agenttitoiminta on muokattavissa myös yläkoululaisille, eikä konseptin toteuttamiseen sisälly pakollista raportointia. 9
2. Alkukartoitus Lyseonmäen yläkoululla Kouluterveyskyselyssä vuonna 2015 sattuneen teknisen vian takia emme saaneet Lyseonmäen yläkoulun koulukohtaisia nuorten lihavuustilastoja. Emme myöskään saaneet aikaisempien vuosien tietoja Heinolasta. Tarkastelimme sen sijaan koko Päijät-Hämeen alueen kouluterveyskyselyn tuloksia vuodelta 2013 (THL 2013). Tuloksista käy ilmi, että peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista itsensä ylipainoiseksi kokee 16 %. Ylipainoiseksi itsensä kokevien osuus on kasvanut muutaman prosenttiyksikön vuodesta 2004. Luku ei kuitenkaan kerro ylipainon todellisesta ilmaantuvuudesta. Projektisuunnitelmamme välitavoitteet edistävät joka tapauksessa terveyttä monipuolisesti painosta riippumatta. Toteutimme Lyseonmäen yläkoulun 9.-luokkalaisille FFQ (Food Frequency Questionnaire) - kyselyn, jonka avulla pyrimme kartoittamaan heidän tämänhetkisiä ruokatottumuksiaan (Liite 1). Kiinnostuksen kohteenamme oli aamupalan ja lounaan syöminen sekä kasvisten ja erilaisten runsasenergisten napostelutuotteiden käyttö. Lähetimme valmiin kyselylomakkeen koululle, ja oppilaat täyttivät lomakkeet terveystiedon tunnilla. FFQ-lomakkeita palautui koululta 153 kpl, eli 9.-luokkalaisista 87 % vastasi kyselyyn. Lomakkeista jouduttiin karsimaan yhteensä 16 kpl, koska 10 oli tyhjiä ja kuusi puutteellisesti täytetty. Analysoituja lomakkeita oli siis yhteensä 137, jolloin vastausprosentiksi saatiin 77 %. Vastanneista 66 (48 %) oli tyttöjä ja 71 poikia (52 %). Vastausprosentti oli hyvä ja suurin osa oppilaista oli vastannut myös kyselyn lopussa olevaan, kouluruokailua koskevaan avoimeen kysymykseen. Avoimissa vastauksissa oli paljon kehitysehdotuksia kouluruokailulle. Mielestämme oppilaiden innokkuus vastata avoimeen kysymykseen tukee sitä, että nuoret haluavat osallistua kouluruokailua koskeviin päätöksiin. 2.1. Kasvikset Vastaajista 42 % ilmoitti syövänsä lounaan yhteydessä tarjottavaa salaattia päivittäin. Kerran viikossa tai harvemmin sitä ilmoitti ottavansa 28 % vastaajista, ja tähän joukkoon sisältyvä 14 % kaikista vastaajista ilmoitti, ettei koskaan ota salaattia lounaan yhteydessä. Kuva 2 10
Oppilaista 94 % vastasi syövänsä muita kuin lounaan yhteydessä tarjottavia kasviksia (hedelmät, marjat, juurekset, salaatti) päivittäin tai useita kertoja päivässä (kuva 3). Ainoastaan 6 % ilmoitti, ettei syö kasviksia päivittäin. Tytöillä salaattilisukkeen päivittäinen nauttiminen näyttäisi olevan yleisempää (63 %) kuin pojilla (21 %). Lisäksi muu kasvisten käyttö on tytöillä hieman yleisempää. Esimerkiksi tytöistä vähintään kaksi kertaa päivässä kasviksia ilmoittaa syövänsä 49 %, kun pojilla vastaava luku on vain 18 %. Kuva 3 2.2. Energiatiheät välipalat Erilaisten energiatiheiden välipalojen kulutus on yleistä (kuva 4). Vastaajista 56 % ilmoitti syövänsä tai juovansa joitakin tähän kategoriaan kuuluvia tuotteita (makeiset, sokeria sisältävät limut, energiajuomat, urheilujuomat, kakut, sipsit, pikaruoka) vähintään viitenä päivänä viikossa. 39 % ilmoitti syövänsä energiatiheitä välipaloja vähintään kerran päivässä. Osalla käyttö oli todella runsasta ja näitä tuotteita useamman kerran joka päivä nauttivien osuus oli 14 %. Pojilla energiatiheiden välipalojen syöminen on yleisempää kuin tytöillä. Pojista vähintään kaksi kertaa päivässä näitä tuotteita käyttävien osuus on 22 % kun tytöillä vastaava osuus on vain 6 %. Kuva 4 11
2.3. Koululounas Vastaajista 66 % syö koululounaan päivittäin ja 27 % 2 4 päivänä viikossa (kuva 5). Kerran viikossa tai harvemmin syövien osuus on siis vain 6 %, ja tähän sisältyvistä 2 % ilmoitti, ettei syö koskaan koululounasta. Tytöillä koululounaan syöminen päivittäin (83 %) on yleisempää kuin pojilla (51 %). Kuva 5 2.4. Aamiainen Vastaajista 56 % ilmoitti syövänsä aamiaisen vähintään viitenä päivänä viikossa ja 44 % päivittäin (kuva 6). Kerran viikossa tai harvemmin aamiaista syövien osuus oli 21 % ja 5 % ei syö aamiaista koskaan. Poikien ja tyttöjen välillä ei ollut juurikaan eroa aamupalan syömisen suhteen. Kuva 6 12
2.5. Nuorten näkemyksiä kouluruokailusta Kyselyn lopussa oli avoin kohta, johon sai kirjoittaa mielipiteitä ja kehitysehdotuksia kouluruokaan liittyen. Suurin osa oppilaista oli vastannut kyseiseen kohtaan ja vastaukset olivat hienoja. Yhteensä 82 oppilasta oli arvioinut kouluruoan makua ja heistä 31 ilmoitti kouluruoan olevan hyvää ja maukasta. Ihan menetteleväksi sitä luonnehti 29 oppilasta ja 22 arvioi ruoan olevan pahaa. Keskimäärin oppilaat siis vaikuttavat melko tyytyväisiltä kouluruokaan. Vastauksissa myös korostui oppilaiden ymmärrys siitä, että kouluruoan budjetti on pieni, ja budjettiin nähden ruoka koettiin hyväksi. Lisäksi oppilaat selvästi arvostavat sitä, että saavat ilmaisen koululounaan. Oppilaat antoivat myös paljon palautetta siitä, miten kouluruokaa voisi kehittää. Moni toivoi, että oppilaat voisivat itse vaikuttaa enemmän ruokalistoihin ja että oppilaiden toiveita otettaisiin enemmän huomioon. Erityisesti vastauksissa korostui, että makua voisi olla enemmän. Toisaalta taas osa toivoi enemmän yksinkertaisuutta ja mahdollisuutta maustaa ruoka itse esimerkiksi suolalla, pippurilla, ketsupilla tai sinapilla. Lisäksi ulkonäkö koettiin välillä epämiellyttäväksi ja ruoka onkin vastaajien mukaan usein vetistä. Todella monessa vastauksessa otettiin kantaa salaattilisukkeeseen. Siihen toivottiin raikkautta ja monipuolisuutta. Monessa vastauksessa korostui toive, että salaattipöydän komponentit olisivat erillään. Jotkut ilmoittivat jättävänsä salaattilisukkeen kokonaan syömättä, jos seassa on jotakin, josta he eivät tykkää. Toisaalta oppilaat olivat tyytyväisiä, että välillä salaatin kanssa on ollut tarjolla erilaisia lisukkeita kuten oliiveja ja fetaa. Moni toivoi varsinkin kasvisruokiin panostusta. Oppilaiden mielestä kasvisruokaa voisi olla useamminkin tarjolla, myös muille kuin kasvissyöjille. Kasviproteiinien lähteisiin toivottiin kuitenkin panostusta ja laadukkaampia raaka-aineita. Nyt moni koki, että kasvisruoka ei ole tarpeeksi ravitsevaa. Erityisesti tämä näkyi poikien vastauksissa, joissa monissa toivottiin lisää lihaa. Myös leipävalikoimaan toivottiin monipuolisuutta ja leipiä toivottiin tarjottavaksi useammin. Vaikka yleisesti oppilaiden suhtautuminen kouluruokaan näyttäisi olevan melko hyvä, kehityskohteitakin löytyy. Tarvetta eri kasviproteiinien lähteistä tiedottamiselle ja niiden ravitsevuudesta opettamiselle näyttäisi olevan, kuten oppilaiden käsitys kasvisruoan huonosta ravitsevuudesta osoitti. Lisäksi osa oppilaista ilmoitti kouluruoan olevan epäterveellistä. Tässäkin suhteessa tarvitaan valistusta, jotta oppilaat ymmärtävät, että koululounas on oikein koostettuna terveellinen ateria ja paras mahdollinen vaihtoehto koulupäivän aikaiseksi ravinnoksi. 13
2.6. Lainauksia Positiivista Koulun ruoasta ei ole valittamista. Terveellistä ja hyvää. Kouluruoka on hyvää ja ravitsevaa. Se on hyvää. Ei tarvitse kehittää. Olen tyytyväinen kouluruokaan. On ihan pari ruokaa vain mistä en niin välitä, mutta muuten kaikki maistuu. Tuntuu, että salaatteihin on ruvettu panostamaan enemmän. Hyvä! Salaattiin pystyy nykyään välillä halutessaan lisätä esim. fetaa, paahdettuja sipuleita, oliiveita. Näitä lisää! Se on hyvin toteutettu pienestä rahamäärästä huolimatta. 5/5 Negatiivista En ole kouluruoasta mitään mieltä, koska en syö sitä ikinä. Varmasti epäterveellisiä. Kouluruoka on laadutonta ja tuntuu, että ruoka tehdään vähän sinnepäin. Kehitysehdotuksia Mielestäni kasvisruokaa voisi olla enemmän (siinä pitäisi huomioida laatu; kukaan ei pidä jostain kasvismössöpastasta, vaan että olisi hyvää ja VAIHTELEVAA kasvisruokaa niillekin, jotka eivät ole koululle ilmoittaneet syövänsä joka päivä kasvisruokaa). Myös muunkin ruoan laatuun voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota. Ainakin keitoissa juurekset tuntuvat joskus vähän turhan raaoilta. Myös ruoan suolaisuutta ja mausteisuutta voisi vähentää. Jokainenhan voisi vaikkapa itse lisätä mausteita, jos niistä pitää. Toivoisin, että koulussa olisi enemmän kasvisruokaa, ja kun sitä olisi, ruoka tehtäisiin monipuolisista aineksista ja oppilaita tutustutettaisiin erikoisempiinkin kasviksiin, kuten palkokasveihin, siemeniin, pähkinöihin yms. Toivoisin myös, että koulussa olisi useammin ruoan kanssa juureksia ja hedelmiä. Olisi kiva, jos oppilaat saisivat tietoa erilaisista kasviproteiineista ruoan kautta (esim. tofu, palkokasvit, soija jne.) Kouluruoka on ihan menevää, koska kaikkia ruokia ei voi tehdä mun maun mukaan. Kehittämistä tarvittaisiin omasta mielestä kastikeruokiin koulussa. Ihan hyvää, mutta voisi panostaa laatuun ja yksinkertaisuuteen enemmän. Haluan jälkiruokaa. 14
3. Projektin tavoitteet ja suunnitelmat 3.1. Tavoitteet Terveyden edistämisen projektisuunnitelman lähtökohtana oli aluksi lihavuuden ehkäisy ja vähentäminen Heinolassa. Heinolasta oli lähestytty Helsingin yliopiston ravitsemustieteen osaston henkilökuntaa, minkä takia juuri tämä aihe valikoitui projektityösuunnitelman kohteeksi. Kohderyhmäksi Heinolassa oli toivottu joko alakouluikäisiä lapsia tai yläkouluikäisiä nuoria. Heinolan kunnan ravitsemusterapeutti Mari Viiru oli huolissaan siitä, ettei lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyyn oltu viime vuosina kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Valitsimme projektin kohderyhmäksi yläkouluikäiset nuoret, koska ajattelimme, että 9. luokka on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa kollektiivisesti ikäluokan syömistottumuksiin aikuisuuden kynnyksellä. Projektityön kohde sovittiin yhdessä Mari Viirun kanssa tavatessamme häntä Heinolassa. Projektin päätavoitteena oli nuorten lihavuuden ehkäisy, mutta jaoimme päätavoitteen neljään helpommin lähestyttävään välitavoitteeseen: 5. Kasvisten käytön edistäminen 6. Energiatiheiden välipalojen vähentäminen 7. Kouluruokailun imagon parantaminen 8. Aamiaisen tärkeyden korostaminen Projektisuunnitelma kohdennettiin Heinolan ainoan yläkoulun, Lyseonmäen yläkoulun, yhdeksäsluokkalaisille. Projektissa korostettiin välitavoitteita, koska ne ovat helpompia saavuttaa ja myös neutraalimpia nuorten silmissä. 3.2. Toteutussuunnitelmat Projektisuunnitelma sisältää erilaisia keinoja ehkäistä lihavuutta välitavoitteiden kautta. Suunnitelma on jaettu kahteen teemaan: rakenteisiin ja asenteisiin vaikuttaviin terveyden edistämisen keinoihin. Rakenteisiin pyritään vaikuttamaan ympäristön muutoksilla, jotka perustuvat muun muassa oppilaiden itse esiin nostamiin seikkoihin. Oppilaiden ja yksilöiden asenteisiin ja ravitsemuskäsityksiin pyritään vaikuttamaan erilaisten osaamisperusteisten tapahtumien kautta, joiden tarkoituksena on muun muassa lisätä oppilaiden ravitsemukseen liittyvää tietämystä. Halusimme osallistaa nuoret mukaan projektiin jo alusta alkaen, koska nuoria osallistavien interventioiden on todettu olevan tehokkaita terveyskäyttäytymisen muokkaamisessa (kohta 1.5). Toteutimme Lyseonmäen yhdeksäsluokkalaisilla fokusryhmäkeskustelut, joiden tavoitteena oli kartoittaa nuorten syömistottumuksia yleisellä tasolla sekä kuulla nuorten mielipiteitä ja ideoita projektisuunnitelmastamme (keskustelukysymykset liitteessä 3). Fokusryhmäkeskusteluihin osallistui kaiken kaikkiaan kahdeksan luottamusoppilasta eli oppilaskunnan jäsentä. Heidät jaettiin kahteen neljän hengen ryhmään, jossa vedettiin strukturoidut keskustelut. Keskustelut nauhoitettiin ja niistä kirjoitettiin muistiot. 15
3.2.1. Rakenteisiin vaikuttavat toteutussuunnitelmat Käytyämme ensimmäisen kerran Lyseonmäen koululla huomasimme, että moneen suunnittelemaamme asiaan oli jo kiinnitetty huomiota. Olimme ajatelleet, että yksi keino suunnitelmassamme voisi olla koulupäivän aikaisen liikunnan (poislukien liikuntatunnit) lisääminen. Koululla oli kuitenkin jo panostettu tähän paljon: liikuntasali oli ruokavälitunteina auki oppilaille vapaata liikkumista varten, kerran viikossa liikuntasalissa järjestettiin vapaamuotoista mutta valvottua höntsäilyliikuntaa ja koulun pihalle oli juuri hankittu monitoimikenttä, joka soveltuu erinomaisesti muun muassa koripallon pelaamiseen. Istumisen vähentämiseen tai jaksottamiseen oppituntien aikana tosin ei oltu vielä kiinnitetty huomiota. Yläkoululaisten kaupassakäynti ja epäterveellisten herkkujen ostaminen koulupäivän aikana on tiedostettu ongelma Suomessa. Kuulimme Mari Viirulta, että myös Lyseonmäen oppilaat käyvät paljon kaupassa ostamassa epäterveellisiä välipaloja koulupäivän aikana. Ajattelimme ehdottaa koululla, että tähän puututtaisiin yhteistyössä lähialueen kauppojen kanssa. Ensimmäisessä tapaamisessamme Lyseonmäen koululla tuli ilmi, että koulupäivän aikaisen kaupassakäynnin ongelma tiedostetaan, mutta sen rajoittamista ei voida käytännössä toteuttaa. Kaupassa käymisen rajoittamista oli kokeiltu aikaisemmin kauppojen pyynnöstä näpistysten takia. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin se, ettei kauppojen henkilökunta erottanut yläkoululaisia lukiolaisista. Näin ollen lukiolaisiakin estettiin asioimasta myymälöissä, mistä seurasi suoranainen kohu. Kaupassakäynnin rajoittamista hankaloittaa se, ettei oppilaita voi kieltää poistumasta koulun alueelta. Heidän on pakko liikkua Lyseonmäen koululta koulupäivän aikana muun muassa liikuntapaikkoihin sekä toisiin koulurakennuksiin. Kaupat sijaitsevat reittien varrella, joten niissä asioiminen on oppilaille helppoa ja houkuttelevaa. Kouluruokailun kehittäminen olisi oivallinen tapa muuttaa nuorten syömistottumuksia. Tutustuttuamme Lyseonmäen koulun ruokalaan huomasimme, että ruokalinjastossa oli ensimmäisenä lämmin ruoka. Siirtämällä tuoreet kasvikset ensimmäisiksi linjastossa niiden kulutusta voitaisiin todennäköisesti lisätä. Myöhemmin yhteistyötapaamisessa Heinolassa koulun keittäjä kuitenkin kertoi tämän olevan mahdotonta, koska se vaatisi mittavia putki- ja sähkötöitä. Yksi mahdollisuus linjaston kulkujärjestyksen muuttamiseen olisi jonon kulkusuunnan muuttaminen. Tällöin ruokien järjestys pakottaisi ottamaan kasviksia ennen pääruokaa. Jonottaminen ruokalan perältä lähtien saattaisi tosin olla käytännössä hankalaa. Lyseonmäellä pidetyissä fokusryhmäkeskusteluissa sekä alkukartoituskyselyssä tuli ilmi, että oppilaat toivoisivat salaattien osien olevan erillään, kuten salaattibaareissa. Näin voitaisiin lisätä salaatin menekkiä, kun jokainen voisi koota eri vihanneksista itselleen sopivan salaatin. Salaattia ei enää jätettäisi syömättä siitä syystä, että jokin siihen sekoitettu 16
komponentti ei miellytä. Ehdotettuamme tätä yhteistyötapaamisessa Heinolassa Lyseonmäen keittäjä lupasi tiedustella asiaa ja uskoi järjestelyn olevan toteutettavissa. Lyseonmäen koulussa on tarjolla maksullinen välipala kello yhden välitunnilla. Kysyimme oppilaiden mielipiteitä välipalasta fokusryhmäkeskusteluissa. Oppilaiden mukaan välipala on hyvä olla olemassa, mutta käytännössä sen houkuttelevuutta vähentää se, ettei välipalaa voi maksaa suoraan rahalla. Maksuna käyvät vain kansliasta ostettavat kupongit. Toisekseen lounaan ja välipalan (kello 13) välille jää liian vähän aikaa, jos on syönyt viimeisessä lounasvuorossa kello 12. Keskusteluissa tuli esille myös ajatus maksullisesta aamupalasta koululla, sillä moni oppilas ei ehdi syödä aamupalaa kotona. Ehdotimme maksullista aamupalaa yhteistyötapaamisessa Heinolassa ja siihen suhtauduttiin varovaisen positiivisesti. Iltapäivän välipalamyyntiä ei voida siirtää myöhäisemmäksi, koska iltapäivän seuraava välitunti klo 14 kestää vain viisi minuuttia. Kuponkijärjestelmän muuttamista ja käteismaksun sallimista voitaisiin sen sijaan harkita. 3.2.2. Asenteisiin vaikuttavat toteutussuunnitelmat Asenteisiin vaikuttavat terveyden edistämisen keinot ovat perinteisesti valistamista. Halusimme kuitenkin käyttää hieman uudempia työkaluja, jotka saisivat nuoret innostumaan. Kampanjat eivät aina ole terveyden edistämisessä parhaita keinoja, sillä ne eivät yleensä ole pysyviä. Suunnittelemamme kampanjat ja tempaukset voitaisiin kuitenkin järjestää vuosittain. Julisteet ovat laajalti käytetty valistamisen keino. Vieraillessamme Lyseonmäen koululla kuulimme koululaisten toteuttaneen päihdevalistuskampanjan itse tekemillään julisteilla. Suunnittelimme hyödyntävämme samaa toteutustapaa ravitsemusjulisteiden tekemisessä, koska osallistumalla oppilaat saattaisivat kiinnostua asiasta enemmän. Fokusryhmäkeskusteluissa yläkoululaiset kuitenkin ilmaisivat selkeästi, etteivät ihmiset yleensä edes huomaa julisteita ja ettei itse toteutetussa julistekampanjassa olisi mitään uutta. Toisessa ideoimassamme kampanjassa hyödynnettäisiin valokuvaamista ja sosiaalista mediaa terveellisen ruokavalion tavoittelussa. Ideana olisi järjestää 9.-luokkalaisille luokkakohtainen kilpailu, jossa otettaisiin kuvia päivittäisistä aterioista. Kuvat ladattaisiin sosiaalisen median palvelimeen, jossa kilpailun vetäjät voisivat pisteyttää ne tiettyjen kriteerien, esimerkiksi aterian sisältämien kasvisten määrän mukaan. Ajatus oli, että kilpailuun osallistuttaisiin luokkana, jolloin luokan yhteishenki voisi samalla kasvaa. Kilpailun voittajaluokalle olisi luvassa jokin palkkio. Fokuryhmäkeskusteluissa somekuvakampanja sai ristiriitaisen vastaanoton. Osa oppilaista ajatteli sen olevan jotain uutta ja innostavaa, johon voisi lähteä mukaan. Toisaalta monet arvelivat, että harva innostuisi osallistumaan kilpailuun, ellei luvassa olisi hyvää palkintoa. Suomen Kaurayhdistys yhteistyökumppaneineen on järjestänyt vastaavanlaisen ravitsemukseen liittyvän kuvakilpailun sosiaalisessa mediassa. Suomen Kaurayhdistyksen Powerfood-kampanjaan osallistutaan kotitalousopetuksen ryhmissä ottamalla kuvia kaurasta 17
ja marjoista tehdyistä välipaloista. Kuvat ladataan tiettyjä merkkitunnisteita (hashtag) käyttäen Instagram-palveluun. Kuvakilpailu on vielä käynnissä. Vielä ei siis ole tietoa siitä, kuinka aktiivisesti kilpailuun osallistuttiin. Asenteisiin vaikuttavia terveyden edistämisen keinoja Lyseonmäen koululla olisivat myös projektisuunnitelmamme välitavoitteiden käsittely kotitaloustunneilla. Kotitalous ei ole 9.- luokkalaisille enää pakollinen aine, mutta se on suosituin valinnaisaine. Kotitaloustunnilla voitaisiin edistää kasvisten käyttöä muun muassa kokeilemalla herkullisia kasvisruokareseptejä ja pitämällä smoothie-työpaja. Yksinkertaisten smoothieiden tekeminen kotitaloustunnilla voisi myös kannustaa oppilaita aamupalan syömiseen. Kasvisruoan tunnettuuden lisääminen kotitaloustunneilla olisi hyvä keino edistää kasvisten kulutusta, tietoutta kasvisten monipuolisesta käytöstä ja positiivista asennetta kasvisruokaa kohtaan. Tarkoituksenamme ei ole tehdä kaikista kasvissyöjiä, vaan lisätä kasvisten määrää ruokavaliossa. Merkittävä muutos olisi esimerkiksi se, jos nuoret muuttaisivat kasvisruokaopetuksen myötä yhdenkin viikon aterioista kasvisruoaksi. Lyseonmäen koululla on järjestetty jo aikaisemmin pistetoimintaa pitkillä välitunneilla ja ehdotimme koululla, että pistetoimintaa voisi suunnata myös ravitsemusaiheisiin. Ehdotukseen suhtauduttiin myönteisesti. Esimerkiksi Kuluttajaliiton Syö Hyvää -hankkeen sokeripalanäyttely soveltuisi pistetoimintaan. Sokeripalanäyttelyn yhteyteen voitaisiin liittää puristusvoimatesti, joka saattaisi houkutella kävijöitä pisteelle. Muita ehdotuksia pistetoimintaan ovat eri aisteihin tutustuttava ja Sapere-ruokakasvatusmenetelmään perustuva aistirata, kotitaloustunneilta koulun käytäville laajennettava smoothie-työpaja ja kasviksiin liittyvää sesonkiajattelua opettava hedelmäkalenteripeli. Nuorten lisäksi haluaisimme kohdistaa osan projektista myös vanhempiin, koska he vaikuttavat vielä paljon 15-vuotiaiden elämään. Olimme suunnitelleet, että vanhempainillan yhteydessä voitaisiin pitää tietoisku terveellisestä ravinnosta ja erityisesti aamupalan tärkeydestä. Yhdeksäsluokkalaisten vanhemmille ei kuitenkaan järjestetä vanhempainiltaa. Ainoastaan ravitsemusaiheita käsittelevää vanhempainiltaa ei mielestämme kannata järjestää, koska osallistujamäärä olisi todennäköisesti vähäinen. Toinen mahdollisuus saada vanhemmat mukaan terveyden edistämisen projektiin on koulun ja vanhempien välisen Wilma-viestipalvelun kautta. Vanhemmille voitaisiin lähettää Wilmaviesti, jossa kerrottaisiin lyhyesti aamupalan tärkeydestä. Viestissä jaettaisiin myös linkkejä verkkosivuille, jotka sisältävät asiallista tietoa ja käytännön ravitsemusohjeita. Näin vanhemmat saataisiin ohjattua oikeiden tietolähteiden äärelle. Aamupala olisi vanhemmille lähetettävän viestin keskiössä, sillä oppilaiden tulisi syödä aamupala kotona ja vanhemmat voivat olla mukana mahdollistamassa ja tukemassa tätä tavoitetta. 18
4. Toteutussuunnitelma Lyseonmäen yläkoululle Alkuperäisestä suunitelmastamme parhaiten Lyseonmäellä toteutettaviksi soveltuvat keinot on kuvattu yksityiskohtaisesti alla. 4.1. Toteuttamisen vuosikello VUOSIKELLO elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko Loppukysely Alkukysely Somekuvakisan palkintomatka Köksän tunnit: kasvisruoka Pistetoiminta: aistit Pistetoiminta: hevipeli Somekuvakilpailun voittajien julistaminen Somekuvakilpalu Pistetoiminta: sokeripalanäyttely + puristusvoima Köksän tunnit: aamupala + Pistetoiminta: smoothiet Kuva 7. Kuvassa 7 on esitetty suuntaa antava projektiaikataulu yhdeksi lukuvuodeksi. Vuosikelloa alkaa elokuusta ja päättyy toukokuuhun ja sen mukaista toimintaa voi toteuttaa lukuvuodesta toiseen. Rakenteisiin vaikuttavat terveyden edistämisen keinot suositellaan toteutettaviksi mahdollisimman pian (kouluruokailun muutokset, aamupalamyynti ym.). 19
4.2. Kouluruokailu Koululounas on tärkeä osa koululaisten jaksamista. Sen houkuttelevuuden lisääminen edistää niin nuorten fyysistä vireystilaa kuin sosiaalista kanssakäymistäkin. Suomalaiset nuoret syövät liian vähän kasviksia, minkä vuoksi kasvisten syömisen edistäminen on koululounaalla tärkeää. 1) Salaattibaari: Yksi strategia kasvisten syönnin edistämiseksi on tarjota koululounaalla mahdollisuus valita salaattikomponentit ns. salaattibaarista itse. Salaattibaarin idea on erotella salaatin osat omiin lokeroihinsa, jolloin oppilaat valitsevat mieleisensä kokonaisuuden itse. Tällöin myös allergikot voivat välttää tiettyjä raaka-aineita. 2) Linjaston järjestys: Joukkoruokailussa kasvisten kulutusta voidaan edistää myös sijoittamalla ne ensimmäiseksi linjastossa. Lyseonmäen yläkoulun kanssa on keskusteltu asiasta, ja tällä erää linjastojen siirtäminen vaatisi mittavia putki- ja sähkötöitä. Lyseonmäen yläkoulussa voitaisiin kuitenkin harkita, olisiko jonotussuuntaa mahdollista kääntää toisinpäin. 3) Satokausiajattelu: Satokausiajattelua voitaisiin tuoda kouluruokailussa esille muun muassa Satokausikalenterin avulla. Lyseonmäen koululle lahjoitettu kalenteri voitaisiin ripustaa kouluruokalassa seinälle tai asettaa linjaston päälle telineeseen. Satokaudet saisivat huomiota, jos koululounaalla mahdollisesti tarjotut satokausikasvikset merkittäisiin kalenteriin kyseisen päivän kohdalle, nostettaisiin esille ruokalistassa tai kirjoitettaisiin vaikkapa Päivän/viikon satokausikasvis linjaston yhteyteen asetettavaan pieneen liitutauluun. 4) Kasviproteiinin laajempi käyttö: FFQ-kyselyissä kävi ilmi, että koululaiset haluaisivat tutustua erilaisiin kasviproteiinin lähteisiin paremmin. Tämä onnistuisi mainiosti koululounaan avulla. Korkeakoulujen joukkoruokailuissa palkokasvien määrää on jo lisätty huomattavasti, samaa voitaisiin kokeilla myös peruskoulussa. Palkokasvit, siemenet ja herneet voisivat olla osa salaattibaaria tai ne voitaisiin yhdistää lämpimään ruokaan. 4.3. Aamupala- ja välipalamyynti Aamupalaa korostetaan usein päivän tärkeimpänä ateriana. Tärkeä se onkin, sillä se katkaisee yöaikaisen paaston ja herättelee kehoa sisältämällään energialla (Syö Hyvää - verkkosivut). Terveellinen aamunaloitus pitää sisällään kasviksia, marjoja tai hedelmiä sekä esimerkiksi täysjyväviljatuotteita ja vähärasvaisia maitotuotteita (Hyvis-verkkosivut). Vaikka kaikki eivät syö aamiaista, aamupalan ja aamupäivän aikaisen syömisen tiedetään ehkäisevän iltapäivään ja iltaan painottuvaa napostelua ja epäterveellisiä ruokavalintoja (Syödään yhdessä ruokasuositukset lapsiperheille). Aamupala siis kannattaa. Se sopii yhdessä välipalojen kanssa useiden suomalaisten ateriarytmiin ylläpitämään vireystilaa sekä tasaista verensokeria pääaterioiden, eli lounaan ja päivällisen, välillä (Syö Hyvää -verkkosivut). Terveellinen aamupala ja lounas ovatkin koululaiselle tärkeitä aterioita, sillä ne helpottavat keskittymistä pitämällä matalasta verensokerista johtuvan väsymyksen ja päänsäryn loitolla pitkälle iltapäivään (Hyvisverkkosivut). 20
Lyseonmäen koulussa aamupalan tarjoaminen on katsottu periaatteellisesti kodin tehtäväksi. Järjestämissämme fokusryhmäkeskusteluissa kävi kuitenkin ilmi, että useammat saattaisivat syödä aamupalaa, jos sitä tarjottaisiin koulussa. Lyseonmäen koululla maksullinen välipala on lisäksi aikaisin suhteessa lounaaseen, minkä vuoksi se voitaisiin joksikin aikaa siirtää aamuun ja muuttaa maksulliseksi aamupalaksi. Kyseessä voisi olla kokeilu, jonka sujumista voitaisiin seurata menekin ja oppilaiden palautteen avulla. Mikäli kokeilu ei osoittaudu kannattavaksi tai sen toteuttamiseen ei ole resursseja, koululla voitaisiin ainakin mahdollistaa käteismaksu välipalamyynnissä. Näin välipalan houkuttelevuus paranisi, sillä osa oppilaista kertoi fokusryhmäkeskusteluissa kokevansa kuponkimenetelmän hankalaksi. Jotta myös kotijoukot saataisiin mukaan parantamaan nuorten ruokatottumuksia, Lyseonmäen koululaisten vanhemmille voitaisiin lähettää Wilma-viesti aamupala-aiheesta ja koululla mahdollisesti toteutettavasta maksullisesta aamupalasta. Siinä esiteltäisiin myös terveellisiä aamiaisvaihtoehtoja ja kerrottaisiin, että aamulla syömästä kieltäytyvää nuorta voi kannustaa ottamaan kouluun hedelmän tai muuta pientä evästä. Suunnitelman liitteenä (liite 4) esimerkkiviesti vanhemmille. 4.4. Kotitalous- ja terveystiedon oppitunnit Koska punaisen lihan ja lihavalmisteiden käytön rajoittaminen sekä runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio ovat suositeltavia asioita niin terveys- kuin ympäristönäkökulmasta (VRN 2014), terveystiedon oppitunnilla voitaisiin tutustuttaa oppilaita vaihtoehtoisiin proteiininlähteisiin. Näistä tutuimpia lienevät kala ja siipikarja, kun taas kasviproteiinin lähteet (pavut, linssit, pähkinät, herneet, täysjyvävilja, siemenet, tofu, soija) ovat tekemämme FFQkyselyn perusteella osalle nuorista vielä tuntemattomampia. Tunneilla voitaisiin korostaa, että monipuolisesti yhdisteltynä myös kasviproteiinin lähteistä saadaan hyvää ja terveellistä rakennusainetta keholle. Vastaavasti kotitaloustunneilla toteutettaisiin samaa tarkastelua käytännössä: tehtäisiin tavanomaisten liharuokien sijasta tai ohella kasvisversioita, kuten herkullisia mustapapupyöryköitä kevyellä tzatziki-kastikkeella, maistuvaa kasvislasagnea soijarouheella tai pavuilla, sekä esimerkiksi täysjyvähampurilaisia täyttävillä kikhernepihveillä. Myös aamupalan ja säännöllisen syömisen tärkeyttä korostettaisiin kotitalous- ja terveystiedon oppitunneilla. Kotitaloustunneilla voitaisiin harjoitella terveellisen aamiaisen koostamista paitsi smoothie-työpajassa myös valmistamalla erilaisia hedelmäsalaatteja ja puuroja. 21
4.5. Pistetoiminta Lyseonmäen koululla jo nykyisin järjestettävään pistetoimintaan liitetään mukaan ravitsemusaiheita. Pitkillä välitunneilla pidettävässä toiminnassa voitaisiin vähintään kolme kertaa vuoden aikana käsitellä ehdottamiamme aihepiirejä. Ehdotuksemme käsiteltäviksi aiheiksi ovat sokeripalanäyttely, puristusvoiman testaus, kausikasviksiin tutustuttava hedelmäkalenteripeli, Sapere-ruokakasvatusmenetelmään perustuva aistirata sekä kotitaloustunneilta tuttu smoothie-työpaja. Pistetoimintaa voivat toteuttaa opettajat, kouluoppaat tai koululaiset itse. Ehdottamamme aktiviteetit ja ideat ovat helppoja toteuttaa ohjeiden avulla. 1) Sokeripalanäyttelyn järjestäjät voivat valita näyttelyn elintarvikkeet itse. Tarkoituksena on koota tyhjien elintarvikepakkausten eteen sokeripaloja esimerkiksi kulhoon havainnollistamaan kyseisen elintarvikkeen sokerimäärää. Näyttelyyn kannattaa valita myös yllättäviä elintarvikkeita, kuten maustettua jogurttia. Ohjeita löytyy Kuluttajaliiton Syö hyvää -hankkeen sekä Terve Koululainen -hankkeen verkkosivuilta (http://www.tervekoululainen.fi/opetusmateriaalitgetfile.php?file=465). Syö hyvää -hanke on tuottanut myös muutaman minuutin pituisia sokeriaiheisia videoita, jotka voivat kiinnostaa nuoria. 2) Puristusvoiman testaus voisi olla hyvä toteuttaa samaan aikaan sokeripalanäyttelyn kanssa. Se saattaisi innostaa erityylisiä oppilaita tutustumaan pistetoimintaan. Testaamiseen tarvitaan puristusvoimamittari, joka on mahdollista lainata terveyskeskuksen fysioterapeuteilta. Tutkittava puristaa puristusvoimamittaria dominoivalla kädellä mahdollisimman voimakkaasti noin viiden sekunnin ajan. Tämä kannattaa toistaa lepotauon jälkeen, jotta tulos olisi luotettavampi. Lisäohjeita voi katsoa esimerkiksi UKK-instituutin ALPHA-FIT terveyskuntotestistön ohjeista (http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/495-alpha_testaajan_opas.pdf). 3) Ruokakokemusta korostava Sapere-ruokakasvatus on usein käytössä varhaiskasvatuksessa, toisinaan myös alakouluissa. Makukoulumenetelmiä voitaisiin soveltaa myös yläkoululaisille sopiviksi. Esimerkiksi 12 13 -vuotiailla on saatu hyviä kokemuksia muun muassa smoothien ja välipalaleipien valmistusta sisältäneestä makukoulusta (Ojansivu ym. 2014). Pistetoimintaan löytyy myös valmis konsepti: Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry on kehittänyt alakoululaisille Makukoulun, jossa läpikäytävän aistiradan tarkoitus on tutustuttaa ruokaan kaikilla aisteilla: maistellen, haistellen, katsellen, kuulostellen ja tunnustellen. Makukoulu soveltuu myös nuorille ja aikuisille, ja Ruukku ry:n verkkosivuilta voi ostaa materiaalia sen toteutukseen. 4) Satokausi- tai sesonkiajattelu on iso trendi tällä hetkellä. Koska kaupat tarjoavat lähes kaikkea ympäri vuoden, varsinkin nuorten on vaikea hahmottaa kasvisten sesonkeja. Sesonkeja voi tuoda oppilaille tutuksi yksinkertaisella hedelmäpelillä (LIITE 5), jossa vuosikalenteriin tulisi sijoittaa kasviksia oikealle sesonkiajanjaksolle. Pelin voi halutessaan toteuttaa erikseen kotimaisille kasviksille ja tuontikasviksille. Satokausikalenteri-yritys lahjoitti Lyseonmäen koululle projektisuunnitelman tueksi neljä Satokausikalenteria. Kalentereita voi hyödyntää pelin suunnittelussa. Lisäksi niitä voidaan esitellä oppilaille jo ennen pistetoimintaa, ja kasvisten tunnistamista voi harjoitella ennakkoon Satokausikalenterin ja Syö Hyvää -hankkeen kehittämällä Kasvispelillä (http://syohyvaa.fi/kasvispeli/#/). Kalentereita voi laittaa esille myös esimerkiksi kouluruokalaan ja kotitalousluokkaan. 22