Epävakaa persoonallisuus
Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry Hämeenkatu 25 A 3 krs. 33200 Tampere omaisneuvonta@omaiset-tampere.fi 2
Epävakaa persoonallisuus Mikä on persoonallisuushäiriö? 4 Persoonallisuushäiriöiden ryhmittely 5 Persoonallisuushäiriöiden synty 8 Epävakaa persoonallisuushäiriö 10 Käytännön vaikeudet 12 Epävakaan persoonallisuuden hoito 14 Avohoito 15 Päiväsairaalahoito 16 Sairaalahoito 17 Lääkehoito 18 Miten omaisena voit tulla toimeen 20 epävakaan läheisesi kanssa ja tukea häntä? 3
Mikä on persoonallisuushäiriö? Persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan ihmisen persoonallisuudessa ja käyttäytymistavoissa esiintyviä vakavia häiriöitä, jotka ilmenevät persoonallisuuden eri alueilla. Maallikon on usein vaikeaa tunnistaa persoonallisuushäiriöitä. Tämä johtuu siitä, että persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen käyttäytyminen ei välttämättä selvästi erotu valtaväestön käyttäytymisestä. Piirteet, jotka esiintyvät kaikilla ihmisillä, kärjistyvät persoonallisuushäiriöstä kärsivän käyttäytymisessä. Tämä särmikkyys johtaa usein ahdistuneisuuteen, ristiriitoihin ja toimintakyvyttömyyteen. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei yleensä kykene täysin hallitsemaan häiriökäyttäytymistään. Persoonallisuushäiriö on nimestään huolimatta vakava sairaus. Sitä ei usein kuitenkaan tunnisteta sairaudeksi, vaan persoonallisuushäiriöstä kärsivää pidetään hankalana henkilönä, joka tekee ympärillä olevien ihmisten elämän vaikeaksi vain silkkaa pahuuttaan. Persoonallisuushäiriöt aiheuttavat kuitenkin vakavaa kärsimystä myös henkilölle itselleen. 4
Persoonallisuushäiriöiden ryhmittely Eri persoonallisuushäiriöt luokitellaan eri häiriöissä korostuneiden persoonallisuuden piirteiden mukaan. Suomessa käytössä olevan tautiluokituksen (ICD-10) mukaan eri persoonallisuushäiriötyyppejä ovat: epäluuloinen persoonallisuus eristäytyvä persoonallisuus epäsosiaalinen persoonallisuus tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus huomiohakuinen persoonallisuus vaativa persoonallisuus estynyt persoonallisuus riippuvainen persoonallisuus Muu määritelty persoonallisuushäiriö: narsistinen persoonallisuus epäkypsä persoonallisuus passiivis-aggressiivinen persoonallisuus Lisäksi tunnetaan myös sekamuotoinen persoonallisuus. Eri tautiluokituksissa jaottelut vaihtelevat. 5
RYHMÄ A Kummalliset epäluuloinen eristäytyvä psykoosipiirteinen RYHMÄ B Dramaattiset epäsosiaalinen epävakaa huomiohakuinen narsistinen RYHMÄ C Ahdistuneet estynyt riippuvainen Taulukko 1. Persoonallisuushäiriöluokitus DSM-IV:n mukaan. pakko-oireinen Käytetystä luokituksesta riippumatta kaikille persoonallisuushäiriöille yhteisiä piirteitä ovat persoonallisuuden tai käyttäytymisen häiriöt vähintään kahdella seuraavista alueista: 1. Tiedollinen toiminta miten ihminen havaitsee ja tulkitsee asioita, ihmisiä ja tapahtumia miten hän asennoituu muihin ihmisiin miten hän muodostaa mielikuvia itsestään ja muista. 2. Tunne-elämä tunne-elämän kirjo, voimakkuus ja asianmukaisuus tilanteeseen nähden. 6
3. Impulssikontrolli ja tarpeiden tyydyttäminen miten hyvin ihminen kykenee hallitsemaan erilaisia yllykkeitä ja käytöstään miten hän kestää turhauttavia tilanteita ja sitä, että ei saa kaikkia tarpeitaan välittömästi tyydytettyä. 4. Ihmissuhteiden luonne ja toimintatapa muiden ihmisten kanssa miten ihminen kykenee luomaan kestäviä, vastavuoroisuuteen, terveeseen riippuvuuteen ja riittävään itsenäisyyteen perustuvia ihmissuhteita miten hän tulee toimeen toisten ihmisten kanssa. Käyttäytyminen aiheuttaa henkilökohtaista kärsimystä, ihmissuhdevaikeuksia tai molempia. 7
Persoonallisuushäiriöiden synty Häiriöt alkavat yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat läpi aikuisiän. Joskus varsinainen häiriökäyttäytyminen saattaa ilmetä vasta aikuisiässä jonkin traumaattisen kokemuksen tai elämäntilanteeseen liittyvän kriisin seurauksena. Ihmisen persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Eri ikäkausilla on omat kehitystehtävänsä persoonallisuuden muokkaajina. Hyvin toimivissa ihmissuhteissa vuorovaikutus vastaa kunkin ikävaiheen tarpeisiin. Kehitystä tukevat, aikuisen tarjoamat esikuvat ja mallit auttavat lasta rakentamaan omaa persoonallisuuttaan. Lapsi tarvitsee turvallisia, pitkäaikaisia ja pysyviä ihmissuhteita. Varhaista vuorovaikutusta korostavien teorioiden mukaan persoonallisuus- 8
häiriöt saavat alkunsa lapsen kehityksen jostakin syystä häiriintyessä puolentoista kuuden ikävuoden aikana. Vakavien, pitkään jatkuvien ja lasta vahingoittavien traumaattisten tekijöiden ja persoonallisuushäiriöiden synnyn välillä on olemassa ilmeinen yhteys. Useimmat vanhemmat yrittävät varmasti parhaansa mukaan kasvattaa lapsensa niin hyvin kuin mahdollista. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan aina ole elämäntilanteestaan tai omista traumaattisista lähtökohdistaan johtuen riittävästi voimavaroja tai taitoa tyydyttää lapsen tarpeita ja kohdata lapsen tunteita. Jokaisessa perheessä on kuitenkin myös vahvuuksia, jotka auttavat lasta selviytymään. Persoonallisuuden muotoutumiseen ja kehityksen häiriintymiseen vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi perintötekijät sekä sikiökauteen tai synnytykseen liittyvät stressitekijät ja komplikaatiot. Myös syntymän jälkeen persoonallisuuden kehitykseen voivat vaikuttaa keskushermostoon kohdistuvat sairaudet, vammat ja myrkytystilat. Lasten yksilölliset erot, kuten erityinen temperamentti, herkkyys ja haavoittuvuus, vaikuttavat myös sairastumisalttiuteen. 9
Epävakaa persoonallisuushäiriö Epävakaalla persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja tunteenpurkauksiin liittyvää epävakautta sekä huomattavaa äkillisten mielijohteiden mukaan toimimista. Häiriö alkaa varhaisessa aikuisuudessa, ja sairauden kuvaan kuuluu vähintään viisi seuraavista tunteista tai käyttäytymistavoista: ihmissuhteiden epävakaus ja kiihkeys, joka vaihtelee ihannoinnista väheksyntään toistuva itsetuhoinen käytös, kuten itsetuhoyritykset, -uhkailut tai itsensä viiltely mielialojen rajut vaihtelut normaalista voimakkaaseen pahaan oloon, masennukseen, ärtyneisyyteen ja ahdistukseen jatkuva tyhjyyden ja ikävystyneisyyden tunne asiaankuulumaton voimakas viha toisia kohtaan (tappelut, paikkojen rikkominen, väkivaltaisuus jne.) 10
merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa kokemus itsestä vähintään kahdella seuraavista alueista: minäkuva, seksuaalinen identiteetti, pitkän tähtäimen suunnitelmat, ystävien valinta, elämänarvot voimakas hylätyksi tulemisen pelko, joka ajaa kiihkeisiin yrityksiin välttää hylkäämistä kykenemättömyys hillitä itsensä vahingoittamista vähintään kahdella seuraavista tavoista: rahojen tuhlailu, seksuaalielämä, päihteiden käyttö, varkaudet, varomattomuus liikenteessä, ylensyönti. Koko väestöstä noin 1-2 % kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Perusterveydenhuollon potilaista n. 6 %:lla, psykiatrisen avohoidon potilaista n. 10 %:lla ja psykiatrisessa sairaalassa käyvistä potilaista n. 20 %:lla on epävakaa persoonallisuushäiriö. 11
Käytännön vaikeudet Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on yleensä huomattavia vaikeuksia ihmissuhteiden ja elämänhallinnan alueilla. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilölle on tyypillisiä käyttäytymisen ja ajattelun tapoja. Niiden tunnistaminen sairauteen liittyviksi, puutteellisesti hallittaviksi käyttäytymismalleiksi voi helpottaa läheisten ihmisten ja hoitohenkilökunnan suhtautumista persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen. 1. Mielihyväperiaate toimii ainoana motivaation lähteenä, mistä seuraa välittömän tyydytyksen etsiminen ja heikko kyky sietää odottamista ja turhautumista, mihin liittyy toisiin ihmisiin vaikuttamaan pyrkivä käytös vaativa käytös muita kohtaan päihdeongelmat, syömishäiriöt. 2. Toistuvat, usein huomiohakuiset itsetuhoyritykset, eläminen kriisistä kriisiin. 3. Todellisuudentajun hetkellinen pettäminen, lyhytaikaiset psykoottiset vaiheet, jolloin ihminen ei erota mielikuvia todellisuudesta. 4. Mustavalkoinen ajattelu: ihmisten jakaminen hyviin ja pahoihin 12
käytökselle ei ole vaihtoehtoja: levy jää päälle junnaamaan samaa asiaa. 5. Menneisyys ei elä, ikään kuin historialla ei olisi mitään merkitystä. Kaikki toteutuu tässä ja nyt tunteiden myrskyssä. Pettymyksiä ei mietitä lainkaan, tilalle tulee nopeasti jotakin toimintaa. 6. Hylätyksi tulemisen kokemukset laukaisevat usein oireiden pahenemisjaksot, vaikka ihminen ei itse yleensä sitä tiedosta. 7. Vaikeus sitoutua sopimuksiin kotona, hoidossa ja työelämässä. 8. Vastoinkäymisten syy on sairastuneen mielestä aina muissa, ei hänessä itsessään. Tällöin hänen ei tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään. Samalla voi välttyä ottamasta riskiä hylätyksi tulemisesta tai yksin jäämisestä. 9. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi provosoida ja ärsyttää muita ja pyrkiä saamaan toiset menettämään malttinsa. Hylätyksi tulemisen pelko ajaa hänet toimimaan siten, että hän lopulta tulee hylätyksi. 10. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on taipumus tiedostamattaan siirtää omat negatiiviset tunteensa toiseen. Tällöin omainen voi kokea olevansa syyllinen 13
johonkin sellaiseen, mistä häiriöstä kärsivä itse kantaa syyllisyyttä. Epävakaan persoonallisuuden hoito Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä ihmisiä hoidetaan pääasiassa avohoidossa psykoterapeuttisilla menetelmillä. Hoidon tukena voidaan käyttää lääkehoitoa. Usein potilaalla on persoonallisuushäiriön lisäksi jokin muu mielenterveyden häiriö kuten masennus, ahdistuneisuushäiriö, päihdeongelma tai psykoottisia oireita. Lisäksi potilas voi hakeutua hoitoon ihmissuhdevaikeuksien, kaoottisen elämäntilanteen tai itsetuhoisuuden vuoksi. Persoonallisuushäiriön hoidossa oleellista on myös masennuksen ja päihdeongelman hoito. Arvion mukaan noin puolet epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä potilaista on 15 vuoden kuluttua parantunut niin, että diagnoosia ei voida enää asettaa. 14
Avohoito Hoitosuhde avohoidossa esimerkiksi psykiatrian poliklinikalla tai yksityisessä psykoterapiassa voi auttaa persoonallisuushäiriöstä kärsivää ihmistä kasvamaan ja eheytymään. Hoitosuhteen kulmakivet epävakaan persoonallisuuden hoidossa ovat: hoitosuhde perustuu tietoon ja vuorovaikutukseen hoidon alussa on tutkimusjakso, jonka aikana on tärkeää antaa riittävästi tilaa potilaan omalle kuvailulle kokemuksistaan ja elämäntilanteestaan sekä hoitajan että potilaan on sitouduttava yhteistyösuhteeseen, jonka perusta on yhdessä potilaan kanssa sovitut selkeät sopimukset ja rajat sopimuksen noudattamisessa merkitsee käytös, eivät selitykset rajojen pitävyyttä joudutaan yleensä arvioimaan koko hoitosuhteen ajan hoitaja auttaa potilasta itse havainnoimaan omaa käyttäytymistään esimerkiksi osoittamalla ristiriidan puheen ja käytöksen välillä hoitajalla on oltava rohkeutta ottaa puheeksi vaikeita asioita ja kokemuksia: hoitosuhde on molemminpuolinen oppimissuhde 15
hoitosuhteessa (kuten muissakin ihmissuhteissa) potilas voi yrittää ohjailla hoidon etenemistä itselleen haitallisen tai hyödyttömän asian läpisaamiseksi esimerkiksi uhkaamalla vahingoittaa itseään. Hoitajan on huomattava tällaiset pyrkimykset ja otettava ne puheeksi hoidossa on tärkeää myös koko perheen tukeminen. Avohoidossa on hyviä kokemuksia dialektisesta käyttäytymisterapiasta, jossa opetellaan mm. tietoisuustaitoja ja ahdistuksen sietämistä. Hoidon tavoitteena on parempi elämänhallinta ja voimaantuminen. Itsetuntemuksen lisääntyminen vahvistaa itsetuntoa ja sisäistä turvallisuudentunnetta. Kun ahdistuksen sietokyky ja impulssikontrolli paranevat, potilaan on mahdollista luoda kestäviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Hoito kestää usein 1-2 vuotta. Päiväsairaalahoito Päiväsairaalahoito kestää useimmiten 3 kuukautta, jonka jälkeen käyntityyppinen hoito jatkuu vielä 1/2-2 vuotta. Potilaalle syntyy kiinteä hoitosuhde hoitotiimiin sekä selkeä päivärytmi, joka luo järjestystä elämään. Päiväsairaalahoito 16
koostuu sekä ryhmä- että yksilöterapioista; hoitomuotoja ovat dialektinen käyttäytymisterapia, skeematerapia sekä traumaterapia. Myös omaisia pyritään tapaamaan hoidon yhteydessä. Sairaalahoito Sairaalahoidon tarkoituksena on tukea avohoitoa lyhyillä, muutaman päivän kriisijaksoilla tai potilaan tilanteen ja voinnin mukaan suunnitelluilla, toistuvilla intervallihoitojaksoilla. Sairaalahoito parhaimmillaan on suunnitelmallista ja sairaalaan mennään sovitusti avohoidosta vastaavan henkilön kanssa neuvotellen. Sairaalahoitoa tarvitaan, jos henkilön välitön turvallisuus on vaarassa potilas on vakavasti hajanainen tai itsetuhoinen kun pyritään suunniteltuun ja tavoitteelliseen tilanteen vakauttamiseen. Sairaalahoidossa potilasta auttavat selkeät sopimukset ja huolenpito, jotka tyydyttävät potilaan turvallisuudentarpeita ja avun saamisen tarvetta järjestäytynyt ympäristö, joka auttaa saamaan kaaoksen hallintaan henkilökunnan yhteiset hoitolinjat, jotka estävät vuorovaikutus- ja valtapelien 17
syntymisen sekä hoitajien jakamisen hyviin ja pahoihin aidot onnistumisen kokemukset ja palaute niistä yhteistyö omaisten ja hoitoverkoston kanssa. Lääkehoito Mikään lääke ei muuta ydinpersoonallisuuden ongelmia, mutta oikein käytetty lääkitys yhdistettynä psykoterapiaan voi tukea epävakaan persoonallisuuden hoitoa. Lääkityksen toteutus voi olla ongelmallista. Potilas voi käyttää lääkkeitä väärin joko itsetuhoisesti tai tarkoituksenaan päihtymystilan saavuttaminen. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän itsetuhoisuustaipumus tai päihdeongelma asettavat rajoituksia lääkitykselle hoitomuotona. Hoidon toteutus vaatii selkeää suunnitelmallisuutta. Lääkitykselle on oltava perustelu ja seurattu vaste. Kyseeseen tulevat esimerkiksi mielialalääkitys mielialan kohenemiseksi tai ahdistusoireiden hallintaan. 18
19
Miten omaisena voit tulla toimeen epävakaan läheisesi kanssa ja tukea häntä? 1. Huomioi läheisesi turvallisuuden tarve: kun läheinen on epävakaa, on ympärillä olevien ihmisten pyrittävä olemaan vakaita, luotettavia ja turvallisia selkeät rajat ja huolenpito auttavat persoonallisuushäiriöstä kärsivää tuntemaan olonsa turvalliseksi kerro tulevista muutoksista hyvissä ajoin ja anna läheisellesi aikaa sopeutua niihin voit auttaa läheistäsi kestämään erossaoloa kertomalla, missä ja milloin tapaatte jälleen. 2. Pyri tekemään myös kotona selkeät sopimukset ja rajat hyväksytyn ja ei-hyväksytyn käyttäytymisen välille. Pidä niistä kiinni omalta osaltasi. Perheen säännöt laativat ne aikuiset, jotka kantavat vastuun arjesta: voit esimerkiksi kieltää päihteiden käytön omassa kodissasi sopimuksien noudattamisessa havainnoidaan ja arvioidaan vain käyttäytymistä, ei selityksiä 20
auta läheistäsi itse havainnoimaan omaa käytöstään esimerkiksi osoittamalla ristiriita puheen ja käytöksen välillä sääntöjä laadittaessa on tärkeää sopia myös seuraamuksista. 3. Pidä huolta myös omasta jaksamisestasi: mieti miten paljon jaksat ja haluat antaa aikaasi ja ottaa vastuuta läheisestäsi aseta rajat jatkuville, häiritseville yhteydenotoille sopimalla, kuinka usein ja missä tilanteissa sinulle voi soittaa muista, että voit tukea läheistäsi, mutta et ole hänen hoitajansa muista elää myös omaa elämääsi: säilytä ystäväsi, harrastuksesi ja mielenkiinnon kohteesi varaa aikaa itsellesi läheisesi mahdollisesta vastustuksesta huolimatta hae tarvittaessa ulkopuolista apua hae tietoa ja vertaistukea Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistyksistä. 4. Älä suostu pompoteltavaksi: älä anna läheisesi kiristää sinua syyllistämällä, itsemurhauhkailuilla tai muulla vastaavalla suostumalla 21
asioihin, joita et itse halua muistuta läheistäsi siitä, että hän on itse vastuussa omasta hengestään älä suostu syntipukin rooliin, vaan palauta vastuu elämästään läheisellesi itselleen yritä olla osallistumatta valtapeleihin silloin, kun läheisesi yrittää tahallaan saada sinut ärsyyntymään voit asettaa rajat sanomalla, että tätä minun ei tarvitse kuunnella ja poistua huoneesta suostuessasi läheisesi uhkailuihin ja kiristykseen, ne todennäköisesti jatkuvat ja muuttuvat vaativammiksi ajan myötä. 5. Opettele itsetuntemusta, omien tunteiden tunnistamista ja kuuntelemista, näin pystyt helpommin erottamaan omat ja läheisesi tunteet ja asiat toisistaan. Voit myös auttaa häntä toimimalla myönteisenä mallina. Hae itsellesi apua, tietoa ja tukea Omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistyksistä ja omaisille suunnatuista vertaistukiryhmistä. 22
Oppaan asiasisällön on tarkistanut ylilääkäri Päivi Kiviniemi. 23
www.omaiset-tampere.fi