No. 8/2013 Tietopääoman nykytila suomalaisissa yrityksissä Millä tasolla aineettoman pääoman ja sen johtamisen osaalueet ovat suomalaisissa yrityksissä? Miten julkinen sektori voisi edistää näiden vahvistamista ja hyödyntämistä? Hankkeen nimi: Tutkimusprojekti Aineeton pääoma ja arvonluonti Tekijät (aakkosjärjestyksessä): Henri Inkinen Aino Kianto Paavo Ritala Mika Vanhala Lappeenranta University of Technology, Technology Business Research Center Yritysten suorituskyky perustuu yhä voimakkaammin siihen minkälaista tietoa ja osaamista niillä on hallussaan, eli tietopääomaan, sekä kykyyn johtaa sitä. Näin ollen tietopääoman ja tietojohtamisen käytäntöjen ymmärtäminen on tärkeää niin yritystason kuin kansallisenkin kilpailukyvyn edistämiseksi. Tässä tutkimushankkeessa pureudutaan yritysten tietopääomaan sekä tietojohtamisen käytäntöihin. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan joko tietopääomaa yrityksen resurssina tai tiedon johtamista, mutta näitä kahta näkökulmaa ei aiemmin ole juurikaan yhdistetty. Käsillä oleva hanke tuottaa ajankohtaista tietoa molempien asioiden nykytilasta ja tärkeimmistä kehittämiskohteista suomalaisissa yrityksissä. Tietopääoma jaoteltiin seitsemään ja tietojohtamisen käytännöt kahdeksaan osa-alueeseen. Näiden nykytasoa tutkittiin aineistolla, joka koostui yhteensä 262 yrityksestä eri toimialoilta. Aineisto kuvaa luotettavasti koko suomalaista yrityskenttää yli 100 henkeä työllistävien yritysten osalta. Tulosten mukaan tietopääoman osalta henkilöstö on osaavaa ja luottamus korkealla tasolla, mutta yrittäjämäinen toiminta on suomalaisissa yrityksissä vähäistä. Tarkasteltaessa tietojohtamisen käytäntöjä näyttää siltä, että suomalaisissa yrityksissä henkilöstön osaamisen kehittäminen, tiedon suojaaminen sekä osaavien ihmisten rekrytointi toimii. Näyttää myös, että suomalaiset yritykset eivät ole ymmärtäneet osaamisen ja tiedon roolia yrityksen strategisessa johtamisessa.. Toisaalta tiedon jakamiseen ei ole onnistuttu luomaan motivoivia palkitsemisjärjestelmiä. Tulosten perusteella keskeisenä innovaatiopolitiikan haasteena näyttäisi olevan tiedon ja osaamisen roolin ymmärtäminen strategisessa johtamisessa. Tähän pystytään vastaamaan tietojohtamisen osaajien koulutuksella sekä aineettoman pääoman säännöllisellä kartoittamisella sekä yritys- että kansallisella tasolla esim. osana Tekes-rahoitteisia tutkimusprojekteja. KÄSITTEET Tietopääoma muodostuu 1) yrityksen tiedosta ja osaamisesta, 2) sen suhteista asiakkaisiin ja kumppaneihin, 3) yrityskulttuurista ja muista ei-materiaalisista voimavaroista. - Tästä näkökulmasta on tärkeää arvottaa yrityksen aineettomia omaisuuseriä, laadullisia ominaisuuksia ja tämänhetkisiä asiantiloja. Tietojohtamisen käytännöt ovat niitä prosesseja, hyödyntämistapoja ja johtamiskeinoja, joilla aineetonta pääomaa voidaan hyödyntää. - Käytäntönäkökulma on aktiivinen ja prosessuaalinen ja korostaa tekemistä ja toimintaa resurssien arvottamisen sijaan. Tekesin Ohjelmatoiminnan strateginen tuki -yksikkö tuottaa innovaatioympäristöä palvelevaa tutkimusta teemakohtaisilla hauilla..
Johdanto Yritysten suorituskyky perustuu tietopääomaan ja sen johtamiseen Tiedosta ja sen johtamisesta on tullut avainasioita liiketoiminnassa. Sekä yritysjohtajat että tieteelliset tutkimukset vaikuttavat olevan yksimielisiä siitä, että yritysten tuloksentekokyky perustuu nykypäivänä yhä enenevässä määrin niiden tietopääomaan. Kysyttäessä yritysjohdolta ja asiantuntijoilta tiedon merkityksestä liiketoiminnassa yli 90 % pitää tietoa ensiarvoisen tärkeänä resurssina ja näkee tietojohtamisen olennaisena kilpailukyvylle. Myös laaja joukko tieteellisiä tutkimuksia osoittaa, että tietopääomalla on joko suora tai epäsuora positiivinen vaikutus yritysten suorituskykyyn. Lukuisat aiemmat tutkimukset ovat tarkastelleet tietopääomaa makrotasolla (Piekkolan INNODRIVE-hanke, Ståhlen SAIKA-hanke) tai ainoastaan aineettomien investointien näkökulmasta (esim. Corrado et al. 2005; 2006). Kuitenkin valtaosa kansallisesta kilpailukyvystä rakentuu yritystason toiminnan kautta, ja toisaalta yritysten tasolla kyky luoda arvoa aineettomasta pääomasta pohjautuu ennen kaikkea tietojohtamiskyvykkyyteen. Tämä hanke keskittyy tarkastelemaan tietopääomaa yritystason (mikrotason) ja johtamisen näkökulmasta. Projektin aikana tehdyn laajan kirjallisuuskatsauksen sekä suoritettujen tilastollisten analyysien perusteella olemme päätyneet jakamaan mikrotason yrityskohtaisen tietopääoman seuraavaan seitsemään osa-alueeseen: sisäinen suhdepääoma (yhteistyö ja yhteisymmärrys organisaation eri yksiköiden välillä) ulkoinen suhdepääoma (yhteistyö ja yhteisymmärrys organisaation ulkoisten sidosryhmien kanssa) rakenteellinen pääoma (tietojärjestelmät, työkalut, tilat, tietokannat, dokumentoitu tieto) henkilöstön osaaminen (ammattitaito, motivaatio, asiantuntemus) uudistumiskyky (organisaation ja sen henkilöstön kyky hankkia uusia kyvykkyyksiä ja taitoja) luottamuspääoma (organisaation sisäisissä ja ulkoisissa suhteissa vallitseva luottamuksen ilmapiiri) yrittäjyyspääoma (henkilöstön harkittujen riskien ottaminen ja kyky tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia) - olisiko sujuvampi: henkilöstön kyky tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja ottaa harkittuja riskejä
Jotta yritys pystyisi hyötymään tietopääomastaan parhaalla mahdollisella tavalla, sen tulee osata johtaa sitä. Tosin sanoen, jos halutaan ymmärtää yritysten kykyä luoda tiedon avulla arvoa, on tarkasteltava tietopääoman lisäksi myös tietojohtamisen käytäntöjä. Näillä tarkoitetaan suunnattuja ja tarkoitushakuisia liikejohdon toimia, joilla pyritään maksimoimaan tietopääoman vaikutus yrityksen suorituskykyyn ja kykyyn luoda arvoa. Projektin aiemmissa vaiheissa suoritettujen kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijahaastatteluiden sekä nyt kerätyn aineiston perusteella suoritetun tilastollisen analyysin pohjalta olemme jakaneet tietojohtamisen käytännöt kahdeksaan osa-alueeseen: esimiestyö (esim. kannustaminen tiedon jakamiseen ja olemassa olevan tiedon kriittiseen tarkasteluun) tiedon suojaaminen (muodolliset ja epämuodolliset keinot strategisesti tärkeän tiedon suojaamiseksi) tiedon strateginen johtaminen (strategian suunnittelu ja kehittäminen osaamisen ja tiedon pohjalta) rekrytointiin liittyvät henkilöstöjohtamisen (HRM) käytännöt tiedon ja osaamisresurssien johtamiseksi osaamisen kehittämiseen liittyvät HRM-käytännöt tiedon ja osaamisresurssien johtamiseksi palkitsemiseen liittyvät HRM-käytännöt tiedon ja osaamisresurssien johtamiseksi oppimiskäytännöt (tapoja, joilla tietoa ja osaamista siirretään, kerätään ja hyödynnetään) IT-käytännöt (mm. tietojärjestelmien hyödyntäminen kommunikaatiossa, tiedon etsinnässä, analysoinnissa sekä keräämisessä) Aineisto Aineisto koostui 262 yli 100 henkeä työllistävästä suomalaisesta yrityksestä. Aineisto kerättiin syys-marraskuussa 2013 suomalaisista yli 100 henkeä työllistävistä yrityksistä, pois lukien Ahvenanmaa. Vastauksia saatiin 262 yrityksestä vastausprosentin ollessa 17,2. Aineisto kuvaa varsin kattavasti koko suomalaista yrityskenttää yli 100 henkeä työllistävien yritysten osalta. Aineiston keruu tapahtui puhelinhaastatteluina ja vastaajat olivat pääosin yritysten henkilöstöasioista vastaavia johtajia tai päälliköitä (204 kpl). Muita vastaajia olivat toimitusjohtajat (18), muut johtajat tai päälliköt (23) sekä asiantuntijat tai toimihenkilöt (17). Haastatteluissa vastaajat arvioivat esitettyjä väittämiä asioiden nykytilasta asteikolla 1 (täysin eri mieltä) 5 (täysin samaa mieltä). Näin saatiin vastaajien näkemys siitä, millä tasolla aineettomaan pääomaan sekä tietojohtamiseen liittyvät asiat heidän organisaatioissaan ovat.
Tulokset Yrityksissä on osaava henkilöstö ja luottamus korkealla tasolla, mutta yrittäjämäinen toiminta vähäistä. Yritysten tietopääoman eri osa-alueista korkeita arvoja saivat henkilöstön osaaminen sekä luottamuspääoma. Kotimaisissa yrityksissä näyttäisi olevan vahva näkemys siitä, että työntekijät ovat asiantuntevia työssään. Tämä lienee odotettua, sillä suomalaisen koulutusjärjestelmän sekä jatkuvan työssä oppimisen myötä meillä on käytössä osaavaa työvoimaa. Korkea luottamuspääoma eli yrityksissä vallitseva luottamuksen ilmapiiri selittyy sillä, että yhteiskunnassamme vallitsee yleisemminkin korkea luottamuksen taso niin yhteiskunnan eri toimijoiden kuin vaikkapa kansalaisten ja eri viranomaisten välillä. Tämä heijastunee myös korkeaan luottamustasoon tarkasteltaessa yritysten toimintaa. Suomessa on ollut keskustelua luottamusyhteiskunnasta ja myös sen mahdollisesta rapautumisesta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ainakin tällä hetkellä luottamuspääoma koetaan korkeaksi keskisuurissa ja isoissa suomalaisissa yrityksissä. Matalia arvoja sai erityisesti yrittäjyyspääoma. Tämä tulos vahvistaa julkisessa keskustelussakin esillä ollutta näkemystä suomalaisten asiantuntijoiden (ja muiden työntekijöiden) yrittäjyyssuuntautuneisuuden puutteesta (mm. halusta ottaa riskiä). Tässä tutkimuksessa käytössä ollut mittari kohdistui yrittäjämäiseen toimintatapaan yleisellä tasolla kohdeyritysten työntekijöiden keskuudessa. Tämä tarkoittaa, että suomalaisissa yrityksissä on harvemmin vallitsevana asiantilana henkilöstön riskien ottamisen halu ja mahdollisuudet tai vapaus ja itsenäisyys tehdä tärkeitä päätöksiä oma-aloitteisesti. Tarkasteltaessa tuloksia keskisuurten (yli 100, mutta alle 250 henkilöä) ja suurten (yli 250 henkilöä) yritysten välillä ei niissä ole havaittavissa merkittäviä eroja. Myöskään merkittäviä toimialakohtaisia eroja ei ole. Kuva 1. Tietopääoma (asteikko 1-5) 5 4 3 2 3,42 3,56 3,53 3,9 3,51 3,95 3,25 1
Osaavien ihmisten rekrytointi, henkilöstön osaamisen kehittäminen sekä tiedon suojaaminen toimii, mutta tiedon jakamisesta ei palkita. Tietojohtamisen käytäntöjen välillä keskiarvoissa löytyi huomattavasti enemmän vaihtelua kuin tietopääoman osa-alueiden välillä. Lisäksi keskihajonta oli suurempaa näiden mittarien osalta. Tämä kertoo siitä, että tietojohtamisen käytännöissä on merkittäviä eroja niin käytäntöjen välillä, kuin niitä hyödyntävien yritysten välillä. Toisin sanoen suomalaisten yritysten kyvyssä johtaa tietoaan on paljon vaihtelua: toiset osaavat johtaa tietoaan erinomaisesti, kun taas osalla yrityksistä ei löydy tarvittavaa johtamisosaamista. Tämä on kansallisesta näkökulmasta huolestuttavaa, sillä tietojohtaminen on olennainen draiveri niin innovatiivisuudelle, asiakastyytyväisyydelle, kilpailukyvylle kuin taloudelliselle tuloksenteollekin. Erityisen korkeina erottui kolme tietojohtamisen käytäntöä. Strategisen tiedon suojaaminen sai keskimäärin korkeita arvoja, mikä kertoo siitä että suomalaisissa yrityksissä on ymmärretty tiedon merkitys kilpailuetuna, ja tätä kilpailuetua pyritään suojelemaan niiltä tahoilta, joiden käsiin sen ei haluta päätyvän. Korkeita arvoja saivat kaksi tiedon ja osaamisen huomioivaa henkilöstövoimavarojen johtamiseen liittyvää käytäntöä: rekrytointi ja osaamisen kehittäminen. Rekrytointikäytännöt, joissa painotetaan henkilön asiantuntemusta sekä oppimis- ja verkostoitumiskykyjä, olivat keskimäärin korkealla tasolla. Lisäksi yrityksissä näytetään panostettavan varsin paljon henkilöstön osaamisen kehittämiseen erilaisin toimenpitein. Huomattavan vähän käytetty tietojohtamisen käytäntö oli tietoon ja osaamiseen liittyvä palkitseminen. Matala keskiarvo ja suuri keskihajonta kertovat siitä, että tällaisia käytäntöjä on keskimäärin hyvin vähän käytössä, pois lukien muutamat edelläkävijäyritykset. Toinen suhteellisen alhaiseksi arvioitu tietojohtamisen käytäntö oli tiedon strateginen johtaminen. Tulosten valossa näyttää, että suomalaiset yritykset eivät ole täysin ymmärtäneet osaamisen ja tiedon roolia yrityksen strategian suunnittelussa ja kehittämisessä, eikä tiedon johtamiselle ole määritelty selkeitä vastuutahoja. Tarkasteltaessa tuloksia keskisuurten ja suurten yritysten välillä ei niissä ole merkittäviä eroja. Toimialoista informaatio ja viestintä on panostanut muita enemmän niin osaamisen kehittämiseen, tiedon jakamisen palkitsemiseen kuin IT-käytäntöihin. Hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa tiedon suojaaminen ja ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa oppimiskäytännöt olivat puolestaan muita toimialoja heikommin hoidettuja. Kuva 2. Tietojohtamisen käytännöt (asteikko 1-5) 5 4 3 2 3,46 3,95 3,25 4,18 3,93 2,73 3,38 3,57 1
Innovaatiopolitiikan haasteet Organisaatioiden ymmärrettävä tiedon ja osaamisen rooli strategisessa johtamisessa. Ymmärryksen parantaminen tiedon strategisesta arvosta ja tietopääoman tuloksellisen johtamisen keinoista Yrittäjämäisen asennoitumisen ja toiminnan edistäminen suomalaisessa yhteiskunnassa ja yrityskentässä Tietoon ja osaamiseen perustuvien palkitsemisjärjestelmien kehittymättömyys Toimenpide-ehdotukset Tulevaisuuden haasteina tietojohtamisen osaajien koulutus ja aineettoman pääoman säännöllinen kartoitus. Tietojohtamisen osaamisen vahvistaminen nykyisille ja tuleville johtaja- ja esimiessukupolville ammatillisen ja akateemisen koulutuksen keinoin Tietoon ja osaamiseen perustuvien [vai tiedon ja osaamisen kehittämistä/hyödyntämistä tukevien] palkitsemisjärjestelmien kehittäminen yrityksissä, esimerkiksi julkisten tutkimusohjelmien ja hankkeiden kautta. Tiedon johtamisen parhaiden käytäntöjen tunnistaminen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja tiedon levittäminen näistä käytännöistä Tiedon levittäminen sellaisten organisaatioiden toimintatavoista jotka osaavat johtaa tietoaan erityisen hyvin Yrittäjämäisen toiminnan kannustaminen niin pienissä kuin suurissa yrityksissä innovaatiotoiminnan riskirahoituksella ja uusien rohkeiden avausten tukemisella Tarkempi lukeminen Andreeva, T. & Kianto, A. 2012. Does knowledge management really matter? Linking knowledge management practices, competitiveness and economic performance. Journal of Knowledge Management 16(4), 617-636. Aramburu, N. & Sáenz, J. 2011. Structural Capital, Innovation Capability, and Size Effect: An Empirical Study. Journal of Management and Organization 17(3), 307-325. Bontis, N. 1998. Intellectual capital: an exploratory study that develops measures and models. Management Decision 36(2), 63-76.
Cabello-Medina, C., López-Cabrales, A. & Valle-Cabrera, R. 2011. Leveraging the Innovative Performance of Human Capital through HRM and Social Capital in Spanish Firms. International Journal of Human Resource Management 22(4), 807-828. Corrado, C., Hulten, C. & Sichel, D. (2005): Measuring Capital and Technology: An Expanded Framework in Measuring Capital in the New Economy, National Bureau of Economic Research, 11 46 Delgado-Verde, M., Navas-López, J.E., Cruz-González, J. & Amores-Salvadó. J. 2011. Radical Innovation from Relations-Based Knowledge: Empirical Evidence in Spanish Technology-Intensive Firms. Journal of Knowledge Management 15(5), 722-737. Edvinsson, L. & Malone, M. 1997. Intellectual Capital: Realising Your Company s True Value by Finding its Hidden Brainpower. Harper Collins, New York, NY. González-Loureiro, M. and P. F. Dorrego. 2012. "Intellectual Capital and System of Innovation: What really Matters at Innovative SMEs." Intangible Capital 8 (2): 239-274. Grant, R. 1996. Toward a knowledge-based theory of the firm. Strategic Management Journal 17, 109-22. Kamukama, N., Ahiauzu, A. & Ntayi, J.M. 2011. Competitive Advantage: Mediator of Intellectual Capital and Performance. Journal of Intellectual Capital 12(1), 152-164. Kianto, A. 2008. Assessing organisational renewal capability. International Journal of Innovation and Regional Development 1(2), 115-129. Kianto, A., Hurmelinna-Laukkanen, P & Ritala, P. 2010. Intellectual Capital in Service- and Product-Oriented Companies. Journal of Intellectual Capital 11(3), 305-325. Leitner, K-H. 2011. The Effect of Intellectual Capital on Product Innovativeness in SMEs. International Journal of Technology Management 53(1), 1-18. Nahapiet, J. & Ghoshal, S. 1998. Social capital, intellectual capital and the organizational advantage. The Academy of Management Review 23(2), 242-266. Roos, G. & Roos, J. 1997. Measuring Your Company s Intellectual Performance. Long Range Planning 30(3), 413-426. Subramaniam, M. & Youndt, M.A. 2005. The influence of intellectual capital on the types if innovative capabilities. Academy of Management Journal 48(3), 450-463. Sullivan, P. 1998. Profiting from intellectual capital: Extracting value from innovation. Wiley, New York. Stewart, T. 1997. Intellectual Capital: The New Wealth of Organizations. Doubleday, New York. Sveiby, K.E. 1997. The New Organizational Wealth: Managing and Measuring Knowledgebased Assets. Berrett-Koehlen, New York, NY. Youndt, M. A., Subramaniam, M. & Snell, S.A. 2004. Intellectual Capital Profiles: An Examination of Investments and Returns. Journal of Management Studies 41(2), 335-361.