Viljelykokeilu: Kihokki kasvihuoneessa & puutarhalla Pitkä- ja pyöreälehtikihokkia (Drosera sp.) on kerätty Pohjois- Suomen soilta jo vuosikymmeniä rohdos ja lääketeollisuuden raaka -aineeksi. Raaka-aineeksi hyödynnetään koko kasvi ja kihokin kilohinta poimijalle on ollut viime vuosina noin 40 /kg. Kihokki on arvokas ja ainutlaatuinen raaka-aine ja sen viljelyä on tutkittu jo useita vuosikymmeniä muun muassa Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa tutkija Bertalan Galambosin johdolla. Viljelyohjeita voi lukea esimerkiksi Yrttitarha.fi sivustolta. POLUThankkeessa kokeilimme, soveltuuko kihokki kasvatettavaksi kasvihuoneessa ja millaisia kasvualustoja kihokin viljelyssä olisi mahdollista hyödyntää. Kuva 2. Kihokki kivivillassa kesällä 2012. Yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kanssa selvitetään koivutisleen ja biohiilen soveltuvuutta kihokin kasvualustaksi. Viljelykoe perustettiin Metsäruusun toimipisteen puutarhalle kesällä ja koejäsenet ovat seuraavat: Biohiili: ei mitään, 1,5 kg/m 2 ja 3 kg/m 2 Koivutisle: ei mitään ja niin paljon kuin mahdollista Kerranteita kokeessa on kaksi ja toistoja yksi, ruutukokona käytettiin Eines -laatikkoa. Kylvötiheys oli 1 g/m 2, siemenet on kerätty Utajärveltä vuonna 2012, säilytetty viileässä, pakastimessa 2/ alkaen. Peruskasvualustana käytettiin hiekka/turve 50 til.-%/50 til-%. Kerranteet sijoitettiin ulos ja peitettiin sadesuojalla. Vuonna 2012 kasvihuoneessa testattiin kasvualustoina: Oasis-sieni: siemen ei itänyt Kivivilla (rakennusvilla): siemen ei itänyt Luonnonrahkasammal: yksittäisiä itäneitä siemeniä Luonnonturve: yksittäisiä itäneitä siemeniä, levää Kivivilla (kasvihuonetuotantoon): itää hyvin Vermikuliitti: itää hyvin Kuva 1. Kylvöt kasvihuoneessa keväällä 2012. Siemenen itämisen jälkeen taimen kehitys on pääsääntöisesti hidasta. Kalkilla kastelu ei estä levän kasvua kasvualustoille. Ruokinta on haasteellista kosteassa kasvihuoneessa, ruokinnalla ei havaittu olevan vaikutusta kihokin kasvuun ja kehitykseen. Kastelussa on oltava huolellinen, erityisesti lannoitus kastelun yhteydessä voi lisätä levän kasvua kasvualustoilla. Kesäharjoittelija Lauri Mikkonen rakensi kihokille kasvuympäristön kesällä 2012 Metsäruusun toimipisteen puutarhalle. Siemenet itivät kasvualustoilla (kivivilla ja vermikuliitti) hyvin ja taimet kasvoivat kasvukauden aikana kohtuullisesti. Kerranne 1 Kerranne 2 Biohiili 0, koivutisle 0 Biohiili 1,5, koivutisle 0 Biohiili 0, koivutisle imeytys Biohiili 1,5, koivutisle imeytys Biohiili 1,5, koivutisle 0 Biohiili 3, koivutisle 0 Biohiili 1,5, koivutisle imeytys Biohiili 3, koivutisle imeytys Biohiili 3, koivutisle 0 Biohiili 0, koivutisle 0 Biohiili 3, koivutisle imeytys Biohiili 0, koivutisle imeytys Kerranteita havainnoitiin säännöllisesti kylvön jälkeen, mutta siementen itämistä ei havaittu. Koska siemenet eivät itäneet kasvukauden aikana, kerranteet kylvettiin uudelleen syksyllä eri siemenerällä ja itämistä havainnoidaan seuraavan kerran keväällä 2014. Kuva 3. Laurin viljelmä kesällä 2012. Kihokki soveltuu kasvatettavaksi kasvihuoneessa, kosteus ja lämpö näyttäisivät edistävän erityisesti siemenen itämistä. Hyvä kasvualusta on vermikuliitti, missä siemen itää ja taimi on mahdollista tarvittaessa koulia. Taimen kasvu ja kehitys on vielä toistaiseksi ollut hidasta. Keinotekoisia kasvualustoja käytettäessä erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota kasteluun. Biohiilen ja koivutisleen soveltuvuudesta kihokin viljelyyn saadaan tietoa vasta kesällä 2014.
Pohjoisten luonnonraaka-aineiden tuotannon kehityshanke POLUT Viljelykokeilu: Kihokki (Drosera sp.) Pitkä- ja pyöreälehtikihokkia (Drosera sp.) on kerätty Oulun seudulla jo vuosikymmeniä rohdos ja lääketeollisuuden raakaaineeksi. Keruun organisoi 4H-toimijat, Suomessa ja ulkomailla toimii useita yrityksiä, jotka valmistavat muun muassa yskänlääkettä tästä kasvista. Raaka-aineeksi hyödynnetään koko kasvi ja kihokin kilohinta poimijalle on ollut noin 40 /kg. Kihokki kerätään suoraan luonnosta ja vuosittainen keruu vaikuttaa luonnonvaraiseen kasvustoon ja sen uusiutumiseen. Kihokki on arvokas raaka-aine ja sen viljelyä on tutkittu jo useita vuosikymmeniä. POLUT-hankkeessa kokeilimme, voisiko kihokin luontaisia kasvupaikkoja hyödyntää ja tehostaa niiden tuotantoa kylvämällä siemeniä ja ruokkimalla kihokkia? Kuva 1. Kihokin viljelykokeilun perustaminen syksyllä 2010 (Hannu Kivelä). Kuva 3. Kihokin lehtien määrän ja koon seurantaa kesällä 2012 (Hannu Kivelä). Kuva 2. Koeruudut kesällä 2011 (Hannu Kivelä). Taulukko 1. Kihokkien lukumäärä (kpl) yhdellä koealoista kasvukausilla 2011-. 2011 2012 Laskenta Kylvetty Luonnontilainen Kylvetty Luonnontilainen Kylvetty Luonnontilainen 1 117 65 40 26 52 39 2 112 73 110 74 129 99 3 21 11 109 73 122 109 4 19 7 38 13 10 8 5 14 1 Taulukko 2. Kihokin lehtien keskimääräinen lukumäärä (kpl) vuosina 2012 ja. Lannoittamaton Lannoitettu Kylvetty Luonnontilainen Kylvetty Luonnontilainen 5,6 4,6 7,4 6,8 Taulukko 3. Kihokin lehtien keskimääräinen koko (mm) vuosina 2012 ja. Kylvetty Luonnontilainen Kylvetty Luonnontilainen Lannoittamaton Lannoitettu Pituus 19,8 18,2 21 19,6 Leveys 6,6 6,6 8,5 7,7 Kihokin viljelykokeilun toteutti Utajärvellä asuva Hannu Kivelä. Vuonna 2010 perustettiin koealat (3 alaa), joiden ruutuihin (1m x 1m) kylvettiin kihokin siemeniä. Kihokkien lukumäärää ruuduilla laskettiin vuodesta 2011 vuoteen aina toukokuulta syyskuulle. Tulokset yhdeltä koealalta on esitetty taulukossa 1. Vuodesta 2012 yhden koealan ruudut ruokittiin kesä- ja heinäkuussa noin kahden viikon välein maitojauheella. Ruokituilta ruuduilta arvioitiin kihokin lehtien määrää ja kokoa. Tulokset on esitetty taulukossa 2. ja 3. Viljelykokeilun perusteella voidaan todeta, että luontaisten kasvupaikkojen tuotantoa on mahdollista tehostaa kylvämällä kihokin siemeniä. Kasvien lukumäärä lisääntyy merkittävästi heti seuraavana vuonna kylvöstä ja kylvön vaikutus pienenee vähitellen. Sen sijaan lannoituksella, tässä tapauksessa maitojauhe-ruokinnalla, ei näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta kihokin kasvuun.
Viljelykokeilu: Luonnonkasvit tuoreyrtteinä Villiyrtit ovat villinneet harraste ja ammattikulinaristeja jo useamman vuoden ajan, Hortoilijat aloittavat vihreän etsimisen luonnosta jo lumien sulaessa. Lapissa ravintola-alan ammattilaisten arvokkain aika vuodesta on talvella, joulusta pääsiäiseen, silloin kotimaan ja ulkomaiden matkailijoille halutaan tarjota jotain todella ainutlaatuista! POLUT-hanke testasi, saadaanko tämä kesän kulta, Lapin luonnonyrtit, menestymään kasvihuoneessa ja saadaanko ne tarjolle lappilaisiin ravintoloihin? Kuva 1. Luonnonyrttien taimia keväällä 2012 (Lauri Mikkonen). Ensimmäisen kerran lappilaiset luonnonyrtit kylvettiin Metsäruusun toimipisteen puutarhan kasvihuoneeseen keväällä 2010, jonka jälkeen kylvöjä on tehty keväällä ja syksyllä aina kuluvaan vuoteen saakka. Taimien kylvö tapahtuu keväällä ja syksyllä samoilla materiaaleilla, kasvualustoilla ja tekniikoilla, mutta syksyllä ja talvella taimet tarvitsevat kasvuunsa lisävaloa kasvilampuista mielellään ympäri vuorokauden. Myös kastelun ja lannoituksen suhteen tulee olla varovaisempi valon erilaisuudesta ja vähäisyydestä johtuen, sillä eihän mikään keinovalo korvaa pohjoisen yöttömän yön aurinkoa! Kuva 2. Luonnonyrtit keväällä 2011. Erityisen hyvin tuoreyrtiksi sopivat: 1. Siankärsämö (lehti) 2. Hapro (lehti) Siemenet kylvetään matalareunaiseen laatikkoon, hyvin kasteltuun kylvömultaan hajakylvönä, jolloin saadaan yhtenäinen mattomainen kasvusto, josta on helppo leikata yrttejä. Kylvön voi tehdä myös turve tai muovipotteihin varsinkin jos taimia halutaan jatkossa kasvattaa yksittäin tai istuttaa isompaan astiaan. Kylvön jälkeen astiat peitetään muovilla, jotta kylvöissä säilyy hyvä kosteus. Siementen idettyä muovi poistetaan. Siemenet itävät kasvista riippuen n. 1-2 viikossa, syksyllä ja talvella pienten taimien kehitys on luonnollisesti hitaampaa kuin keväällä. 3. Voikukka (lehti) 4. Niittysuolaheinä (lehti) 5. Nokkonen (lehti) 6. Tenonajuruoho (verso) 7. Keto-orvokki (kukka) Lapin ammattiopiston puutarhamyymälä Silmu toimittaa tuoreyrttejä lappilaisiin ravintoloihin osana toimintaansa. Kuva 3. Kukkiva tenonajuruoho huhtikuussa (Helena Piltonen).
Viljelykokeilu: Luonnonkasvien taimituotanto Lapissa toimii luonnontuotteita jalostavia yrittäjiä, jotka tarvitsevat raaka-aineita, marjoja, sieniä ja yrttejä, tuotteidensa valmistamiseen. Suurin osa raaka-aineista hankitaan suoraan luonnosta keräämällä, mutta jotkin raaka-aineet, esimerkiksi osa luonnonyrteistä, on viljeltävä. Yksi POLUT-hankkeen keskeisimmistä tavoitteista on ollut Lapin luonnonkasvien viljelyn edistäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi Lapin ammattiopiston Metsäruusun toimipisteen puutarhalla on tuotettu taimia lappilaisille luonnonkasvien viljelijöille. Kuva 1. Hapron taimia puutarhamyymälä Silmussa. Ensimmäisen kerran hanke jakoi luonnonkasvien taimia keväällä 2011, keväällä taimia toimitettiin viljelijöille jo yli 10 000 kappaletta! Siemenet kylvöihin on kerätty joko Pohjoisten luonnonkasvien näytemaalta, suoraan luonnosta tai ostettu luonnonkasvien siemeniä myyvistä yrityksistä. Kuvat 2 ja 3. Luonnonyrttien kylvöt keväällä. Luonnonkasvien taimien kylvö tehdään keväällä. Siemenet on kylvetty joko turvepotteihin, jotka on täytetty hyvin kastellulla kylvömullalla, tai taimilaatikoihin. Osa kylvöistä on tehty pottien sijasta hajakylvönä laatikkoon, jolloin on saatu mattomainen kasvusto ja juuristo. Laatikosta voidaan irrottaa käsin taimipaakkuja, jotka on helppo istuttaa joko käsin tai puuntaimien istutukseen käytettävällä pottiputkella esimerkiksi muovipenkkiin. Muun muassa siankärsämöllä on kokeiltu tätä kylvö ja istutustapaa. Kylvön jälkeen potit tai laatikot peitetään muovilla, jotta kylvöissä säilyy hyvä kosteus. Siementen idettyä muovi poistetaan. Siemenet itävät kasvista riippuen n. 1-2 viikossa ja taimet ovat istutuskokoisia noin 2-4 viikon päästä itämisestä. Toimitettujen taimien lukumäärä kertoo niiden tarpeellisuudesta, toivomuksia tulevan kevään taimista esitetään jo edellisenä syksynä. Luonnonkasvien siemenlisäys ja taimituotanto on verrattavissa useimpien viljelyskasvien ja yksivuotisten kesäkukkien tuotantoon. Sen sijaan luonnonkasvien lisäysmateriaalin saaminen voi olla hyvinkin haasteellista, siksi tulevaisuudessa olisikin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota lisäysmateriaalien saatavuuteen. Kuvat 4 ja 5. Tenonajuruohon ja siankärsämön taimia kesällä 2012.
Viljelykokeilu: Luonnonmarjojen siemenlisäys Lappilaisia luonnonmarjoja on lisätty siemenistä, pistokkaista ja mikrolisäyksenä Suomessa jo vuosia. PO- LUT-hankkeessa kokeiltiin luonnonmarjojen siemenlisäystä, sillä se olisi toimiessaan edullinen ja yksinkertainen tapa lisätä luonnonmarjoja. Jotta viljelykokeilun avulla saataisiin monipuolisemmin uusia kokemuksia, viljelykokeiluun sisällytettiin perinteisten luonnonmarjojen (mustikka, puolukka, kaarnikka ja juolukka) lisäksi myös erikoisempia luonnonmarjoja (riekonmarja, sianpuolukka ja ruohokanukka). Kuva 1. Luonnonmarjojen siemeniä (Maura Ruopsa). Viljelykokeilu toteutettiin Metsäruusun toimipisteen puutarhalla. Ohjeistus siemenlisäyksen toteuttamiseen saatiin Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkijalta Outi Manniselta. Siementen esikäsittely: Pakastetut marjat sulatettiin, murskattiin ja huuhdeltiin siivilässä juoksevan veden alla. Huuhtelemalla poistettiin marjaliha ja -kuoret. Siemenmassa laitettiin kuivumaan ja massan kuivettua poistettiin jäljelle jääneet roskat. Kylvö: Siemenet kylvettiin kylvömullan ja hiekan seokseen ja laitettiin kuukaudeksi viileään ja pimeään, jossa lämpötila oli noin + 1 C. Kylvöastiat pidettiin kosteana koko pimeäkäsittelyn ajan. Pimeäkäsittelyn jälkeen kylvöastiat nostettiin lämpimämpään, jossa päivä- ja yölämpötilat olivat noin +20 C päivällä ja +10 C yöllä, normaali päivä- ja yö-valorytmi. Ensimmäinen viljelykokeilu toteutettiin keväällä 2012, toinen keväällä ja syksyllä tehtiin vielä yksi kylvös suoraan ulos odottamaan talvea ja tulevaa kevättä. Viljelykokeilussa parhaiten itivät juolukan siemenet, myös puolukan, mustikan ja kaarnikan siemenet itivät kohtuullisesti. Valitettavasti sianpuolukan ja riekonmarjan siemeniä ei toistaiseksi saatu itämään, ruohokanukan itävyys selviää keväällä 2014. Kuva 2. Juolukka (Lauri Mikkonen). Kuva 3. Luonnonmarjojen kylvös (Rauni Korva-Hyötylä). Jo tehtyjen tutkimusten perusteella ei luonnonmarjojen siemenlisäyksessä pitäisi olla mahdollisuuksia epäonnistumiseen (kts. Kilpisjärvi notes 24). Tästä tiedosta huolimatta, aina siemenet eivät idä! Marjoissa on kuitenkin mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa kokeilemisen arvoista olisivat erilaiset käsittelyt siemenille lämpö ja valokäsittelyjen lisäksi, esim. käsittely hapolla. Lisäksi haasteena on saada itäneistä siemenistä syntyneet pienet taimet kasvamaan ja kehittymään!
Lapin ammattiopisto, Metsäruusun toimipiste Luonnonraaka-aineiden käsittelyasema Luonnonraaka-aineiden käsittelyasemalla käsitellään erilaisia luonnonraaka-aineita, mm. yrttejä ja marjoja. Käsittelyvaiheisiin kuuluu raaka-aineiden puhdistus, lajittelu, pesu, kuivaus, seulonta, haketus, jauhatus ja pakkaus. Kuva 1. Tiloissa on pudotuskuivuri, johon voi laittaa kerrallaan kuivumaan n. 100 kg tuoretta raaka-ainetta. Kuivaus tapahtuu mahdollisimman nopeasti raaka-ainekohtaisia kuivausohjeita noudattaen. Kuivauksen aikana lämpötilaa seurataan ja kaikki kuivauksen aikaiset toimenpiteet kirjataan kuivauspäiväkirjaan (Toni Hämäläinen). Kuva 2. Kuivatut raaka-aineet pakataan puhtaisiin, elintarvikekäyttöön tarkoitettuihin paperisäkkeihin, joiden päälle sidotaan tiukasti narulla muovisäkki. Pussit merkitään asianmukaisin pakkausmerkinnöin (Rauni Korva-Hyötylä). Tuotekehittelyä Erilaisista raaka-aineista valmistetaan opetuksen yhteydessä sekä yhteistyötahojen toimesta erilaisia hyvinvointituotteita. Kuvissa luonnonyrttisaippuan valmistusta!
Lapin ammattiopisto, Metsäruusun toimipiste Pohjoisten luonnonkasvien näytemaa Lapin ammattiopiston Metsäruusun toimipisteeseen perustettiin POLUT-hankkeen toimesta kesän 2010 aikana Pohjoisten luonnonkasvien näytemaa. Näytemaa perustettiin yhteistyössä Metsäruusun toimipisteen opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa, toimipisteen puutarhan yhteyteen. Näytemaan perustamisessa hyödynnettiin jo puutarhalla kasvavia kasveja, näytemaata täydennettiin myös vuosien 2010-2014 aikana muilla pohjoisilla luonnonkasveilla. Näytemaalle istutetut kasvit valittiin pääasiassa toimipisteen opetuksessa käytettävistä kasveista. Osa näytemaalle istutetuista kasveista saatiin LAPPI LUO -työohjelman lahjoituksena, osa hankittiin eri taimistoilta ja loput kerättiin Metsäruusun toimipisteen ympäristöstä. Kuva 1. Pohjoisten luonnonkasvien näytemaan tunnus (Maria Ronkainen). Hyväntahtoinen luonto pitää huolen siitä, että aina on jotain uutta oppimista. - Leonardo da Vinci Pohjoisten luonnonkasvien näytemaa esittelee monipuolisen valikoiman pohjoisia luonnonkasveja, jotka kaikki löytyvät Lapin luonnosta. Näytemaalla kasvit ovat jokaisen helposti löydettävissä ja kasvikohtaiset nimikyltit auttavat eri kasvilajien tunnistamisessa. Näytemaan kasveihin tutustumalla voit huomata, kuinka pohjoisen luonnossa kasvavat kasvit ovat kauniita, monimuotoisia ja arvokkaita! Näytemaalla kasvavilla kasveilla on erilaisia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Menneinä vuosina näytemaan kasveja on käytetty rohtoina kansanlääkinnässä, osaa kasveista hyödynnetään edelleen eri käyttötarkoituksiin. Monet kasveista kelpaavat myös ravinnoksi sekä ihmisille että eläimille. Näytemaalla sijaitsevista kasvikylteistä löydät lisää tietoa pohjoisista luonnonkasveista, niiden käytöstä ja keräämisestä. Kuva 2. Näytemaa kesällä 2012 (Lauri Mikkonen). Tervetuloa tutustumaan Pohjoisten luonnonkasvien näytemaalle! Näytemaa on avoinna yleisölle aina keväästä syksyyn, erityisen kaunis se on varhain keväällä! Kuva 3. Ahomansikka näytemaalla (Lauri Mikkonen). Voit käydä tutustumassa näytemaahan virtuaalisesti oheisesta koodista.