KRIISI KRIISI PALKITSEE SYYLLISET JA RANKAISEE SYYTTÖMÄT Veikko Saksi, päätoimittaja Kuva: Pörssikurssien romahtaminen illustraatio. istockphoto. 28 13 / MAALISKUU 2013
Pankkikriisissä 60 000 yritystä likvidoitiin, 500 000 vietiin työ Pankkikriisi tuhosi 60 000 yritystä Yrittäjäprofessori Arto Lahden mukaan 1990-vaihteen pankkikriisissä konkurssiin asetettiin noin 60 000 yritystä ja noin 500 000 ihmiseltä vietiin työpaikka (Arto Lahti: Yrittäjän kujanjuoksu 1990-luvun pankkikriisin pyörteissä, Lahti Venture Capital LVC Oy, 2012). Tällä tavoin romahdutettiin Suomen talous ja vedettiin pohja pois pienten ja keskisuurten yritysten (PK-sektori) työllistämiseltä. Toimittaja Kjeld (Kelle) Möller, jonka väitöskirjan tekeminen pankkikriisistä estettiin, on löytänyt useita tekijöitä, jotka osoittavat, että pankkikriisi oli tarkoituksellisesti toteutettu tuhoaminen. Hän vahvistaa, että Lahden esittämä ennuste on toteutunut: Kriisi tulee palkitsemaan syylliset ja rankaisemaan syyttömät. Miten Hitler ja Stalin ratkaisivat ongelmat? Miten talouskriisit ratkaistaan? Lahti nostaa paralleeliksi esimerkiksi Hitlerin oivalluksen juutalaisten tuhoamisesta. Sillä hän rahoitti noin puolitoista vuotta sotansa jatkamista. Oivalluksensa Hitler kopioi Leniniltä ja Stalinilta. Nämä olivat luultavasti kopioineet oivalluksensa läntisestä ja venäläisestä kolonialismista. Pankkikriisillä ja Venäjän Lokakuun kapinalla sekä sitä seuranneella valtionterrorilla on selviä yhtäläisyyksiä, onneksi myös eroja. Neuvostoterrori tapatti professori Rudolph J Rummelin mukaan noin 62 milj. omaa kansalaistaan ja vei heidän ja koko muun kansan arvokkaimman omaisuuden. Pankkikriisissä ketään ei viety Siperiaan, eikä ketään fyysisesti murhattu. 14 15 000 ihmistä ei kuitenkaan jaksanut, vaan teki kriisin jälkeisinä vuosina itsemurhan. Pankkikriisin seurauksena pitkäaikaiseen kidutukseen ja syvään ahdinkoon, henkisesti lähes kestämättömään paineeseen, uudenlaiseen suomalaiseen Siperiaan, tuomittiin 500 000 Suomen kansalaista. Stalinin vainoilla ja pankkikriisillä yhtäläisyyksiä Stalinin II maailmansodan jälkeinen vaino tapatti yli 13 miljoonaa ihmistä eli noin 1.21 % koko neuvostokansasta vuositasolle laskettuna. Luvut ovat hirveitä. Pankkikriisissä noin kolmessa vuodessa saatettiin pysyvään ahdinkoon noin 500 000 henkeä, joiden varojen avulla tyhjä kassa haluttiin täyttää. Suhteellinen osuus koko kansasta oli siten vuositasolla 3.3 %. Luku on hirvittävä. Miten kansantalous kesti tällaisen likvidaatiokurssin? Miten Suomi nyt selviää tämän hetken kriisistä, kun sen selkäytimestä eli PKsektorilta on likvidoitu 60 000 kokenutta yrittäjää baaria-luokkaan? Kenellä nyt maksatetaan laman kulut? Kenellä maksatetaan Suomen Pankin kautta hoidettu holtiton vastuitten ottaminen korruptoituneen Euroopan puolesta? Kunnianpalautusta vaaditaan Tapiolan eläköitynyt pääjohtaja Asmo Kalpala on ahdistunut lamavelkaisten asemasta, tapahtumien valtavista vaikutuksista perheisiin ja lapsiin. Kalpala vaatii kunnianpalautusta: - Sanokaa näille ihmisille, että heitä kohdeltiin vahvan markan politiikan kriisissä väärin (HS 05.01.2013). Hänen mielestään valtiojohdon on pyydettävä anteeksi. Eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander pitää Kalpalan ajatusta laman uhrien kunnianpalautuksesta periaatteessa hyvänä (HS 08.01.2013). Hän vaatii valtiolta virheen tunnustamista ja velallisen kunnianpalautusta. - Kunnianpalautus olisi hyvä symbolinen ele. Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo on Kalpalan kanssa samaa mieltä: - Kunnianpalautus olisi oikein ja kohtuullista, sanoo kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajana toiminut Hiilamo. Mitä kunnianpalautus muuttaisi? Pankkikriisin pelurit, suurten pankkien johtajat, valtiovallan edustajat ja muut asioista päättämässä olleet eivät puhu mitään. Oikeus on kohdellut lamavelallisiksi painettuja vastoin Suomen perustuslakia. Oikeudesta ei siten ole apua. Valtiosta ei ole apua. Kirkosta ei ole apua. Suomen kansa maksoi, vain kansasta voi olla apua. Mutta olisiko ns. rehabilitaatio, kunnianpalautus, oikea tapa korjata erittäin suuret oikeusloukkaukset? Niinkö oikeusjärjestelmä toimii, että palkitaan syylliset ja rangaistaan syyttömät ja pahimmassa tapauksessa joku päättäjä joutuu sanomaan, että tehtiin väärin? Tällainen ajatus on oikeustajua loukkaava. Rikosten useus tai tekijöiden korkea asema ei saa olla esteenä rikosoikeudelliselle selvitykselle. Valtaisan lahjan saaneet pankit ovat elossa ja niiden omistajien täytyy kantaa vastuu. Myös valtiojohdon pitää kantaa vastuunsa vääristä päätöksistä. Syyttömien pysyvä rankaisu johtaa pitkän päälle tuhoon. Ei ole mitään oikeutta jatkaa heidän syyllistämistään. Möllerin aikajana selventää Näissä artikkeleissa tarkastellaan Möllerin ja Lahden haastattelujen pohjalta Suomea ravistellutta pankkikriisiä, sen taustaa ja tuloksia. Käyttämällä avuksi Möllerin vuosien työn tulosta, pankkikriisiin liittyvää aikajanaa, löytyy outoja ja yllättäviä sattumia. Lisäämällä tälle aikajanalle eräitä muita tapahtumia, kokonaiskuva kriisistä alkaa ulkopuoliselle ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan aueta. Ilman tapahtumien ajallista limittämistä kokonaisuuden selvittäminen todennäköisesti jäisi tapahtumatta. Miten Neuvostoliiton romahtaminen, presidentti Mauno Koiviston johdolla tehty väärä talouspolitiikka, syvä neuvostopelko, kasinotalous, holtiton luotonanto, ns. Koiviston konklaavi, Suomen EU-jäsenyys, EMU-kytkentä, Hornet-hävittäjät, lähialuerahoitus, naapuruussopimus ja monet muut tekijät liittyvät yhteen? Miksi vanhoja asioita esillä? Miksi jälleen käsitellään parikymmentä vuotta sitten tapahtunutta pankkikriisiä? Eikö olisi parempi antaa vanhojen asioiden olla ja keskittyä tulevaisuuteen? Pankkikriisi kytkeytyy selvästi Neuvostoliiton romahtamisen ajankohtaan, suomalaisten poliitikkojen toimintaan, pankkien holtittomaan kasinotalouteen ja häikäilemättömään itsensä pelastamistoimintaan ja rikastumiseen Kyse on siitä, onko Suomi oikeusvaltio vai ei. Haluaako se korjata selvät perustuslain vastaiset virheet, kuten pankkikriisin tapahtumat, ns. sotasyyllisyystuomiot, Karjalan palautuskysymyksen, evakkojen omaisuuden restituution ja monet muut perustavaa laatua olevat oikeusloukkaukset. Nämä asiat on tuotava esille. Onko mielestäsi oikein, että syylliset palkitaan ja syyttömiä rangaistaan? 13 / MAALISKUU 2013 29
KRIISI Miten Suomi joutui 1990-luvun kriisiin? Yrittäjäprofessori Arto Lahden haastattelu Kuva: Yrittäjäprofessori Arto Lahti työhuoneessaan Aalto-yliopistossa. Karjalan Kuvalehti. Kuva: Professori Arto Lahden Yrittäjän kujanjuoksu kirja. Suomen talous romahti 1990-luvun alussa Professori Arto Lahti näkee merkittäväksi ongelmaksi sen, että 1980-luvun puolivälissä rahamarkkinoita alettiin liberalisoida, mutta se ei tapahtunut lainsäädännön ja instituutioiden uudistamisella. Tällöin syntyi hallitsematon kasinotalous. - Suomen talous romahti 1990-luvun alussa. Devalvaatiovuosina pörssi menetti noin 60 % arvostaan ja asuntojen hinnat putosivat noin 40 %. Suurin osa velasta oli valuuttavelkaa, mikä devalvaatioiden jälkeen nopeasti kaksinkertaisti velkapääomat. - Pankkikriisissä erityisesti pienten ja keskisuurten yrittäjien kannalta valittiin huonoin mahdollinen keino eli pankkituki ilman ehtoja. Katsottiin, että pankit on joka tapauksessa pelastettava, joten piti löytää taho, jolta tarvittavat pääomat kyettiin riistämään. Kokonaissuma oli noin 300 mrd. markkaa eli huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin arvioitu 180 mrd. markkaa. Väärätkin veropäätökset maksettava Yritysten likvidaatiota avustettiin päätöksellä, että väärätkin veropäätöksen pannaan toimeen. Kun yrittäjä vastusti järjetöntä päätöstä, hänelle sanottiin, että valita siitä, mutta kuitenkin päätöksen mukaiset verot on maksettava. - Rehelliset yrittäjät menettivät kaikkensa. Aloitettiin poikkeuksellisen mittava konkurssikierre. Kansantuloa menetettiin noin 500 mrd. euroa sillä, että 60 000 PK-yritystä, joista suurin osa oli varmasti elinkelpoisia, laitettiin konkurssiin, varallisuus realisoitiin pilkkahintaan ja puoli miljoonaa kansalaista jäi työttömiksi. - Noin 150 000 normaalia käräjäoikeuskäsittelyä odottavaa velkomispäätöstä muutettiin summaarisiksi. Vain notaari hyväksyi vaatimuksen ja päätös oli saman tien lainvoimainen. Yrittäjät hävisivät yhteiskunnallisen taistelun kasinomiehiä ja pankkeja vastaan. Pankkien pelivelkojen maksamiseksi uhrattiin kotimarkkinayritykset ja suuret ikäluokat. Kriisissä tärveltiin kansallisomaisuutta Pankkijärjestelmä oli Lahden mukaan pitkällisen perinteen mukaan rakenteeltaan säästöpossutyyppinen eli siinä oli suuri osa kansallisvarallisuudesta piilovarauksina. Se tärveltiin ja kun se ei riittänyt, piti ottaa yrittäjien rahat ja omaisuus, jotta saatiin EU-vaatimukset täytetyiksi. - Haluttiin, että paikallispankit pystyvät antamaan joustavasti asuntoluottoja. Basel II nosti kertalaakista liikepankkien vakavaraisuusvaatimuksen 8 prosenttiin. Oli siten keksittävä keinot, millä pankkien taseet saatiin näyttämään, että ne täyttävät tämän ehdon. - Siinä vaiheessa tehtiin roskapankkijärjestelmä, ensimmäisenä oli SYP:n roskapankki, sen jälkeen SKOP:n. 30 13 / MAALISKUU 2013
Ensimmäisenä ulkopuolisena Kelle Möller oivalsi, ettei uusi Unitas Oy suinkaan ollut sama kuin vanha SYP. Kaikki arveluttavat yritysluotot oli siirretty pois. Neuvostorahavirrat olivat massiivisia Lahti tuo keskustelussa esille Neuvostoliiton ohjelmarahoituksen. Se tarkoitti systeemiä, jossa suomalaisten liikepankkien kautta Neuvostoliiton vakuudet ja rahoitus pyörivät. Lahti viittaa kauppat. tohtori Heikki Urmakseen kertoessaan, että Neuvostoliiton vakuuksia siirrettiin 8 tunnin välein Lontoon, New Yorkin ja Tokion välillä. Sillä konstilla Neuvostoliitto saatiin vastoin todellisuutta näyttämään rahoituskelpoiselta. - Suomen talouteen nähden neuvostorahavirrat ovat olleet massiivisia. Siellähän rahaa ei tarvinnut käyttää köyhän kansan asioiden hoitamiseen. Kommunistijohtajat tiesivät, että Neuvostoliitto romahtaa, joten he alkoivat siirtää rahoja turvaan. - Ruplan romahtamisvaihe ei ollut vain kauppavirta, vaan sen täytyi näkyä raskaasti otetuissa vastuissa, koska toimittiin venäläisten rahakauppiaana. Poliittisella johdolla oli kova paine keksiä ratkaisu, mistä kansanryhmästä rahat kupataan, jotta pankit saadaan edes kohtuudella eurokelpoisiksi. Neuvostoliiton rahanpesu ja romahdus Erikoiseksi tilanteeksi Lahti näkee sen, että Suomi oli vuonna 1991 ylilikvidi. Säätöpankkiryhmän antolainaus lisääntyi peräti 15 %. Mistä se raha oikein tulvi Suomeen? Lahti ja Urmas viittaavat venäläisten olikargien rahanpesuun, jolloin raha kulki suomalaisten liikepankkien kautta länteen. - Luotottamalla PK-sektoria ja asuntoja saatiin ketjuun aikaiseksi laillinen transaktio. Lahti toteaa, että - Jos meillä oli ohjelmarahoitus neuvostokommunistien kanssa kaiken arvo-omaisuuden kuljettamiseksi länteen ja rahat pestiin vuonna 1991 yritysluottoina ja tavallisille ihmisille annettuina luottoina, silloin saanto olikin muuttunut lailliseksi. Koiviston konklaavi - Presidentti Mauno Koivisto puuttui peliin korostamalla suoraviivaisesti sitä, että velallisten ei pidä voittaa oikeudenkäyntejä pankkeja vastaan. Tämä johti summaariseen menettelyyn. Vaikka velalliset maksoivat velan, he eivät koskaan saaneet alkuperäisiä asiakirjoja takaisin. Koiviston konklaavissa esittämä vaatimus, että pankkivelkojan piti aina voittaa, huomioitiin lainsäädännössä. - Tällä vesitettiin kaikkien yrittäjien oikeusvarmuus. Suomeen jäi pysyvästi voimaan julkisoikeudellisten velkojien valtava ylivalta yrittäjiin verrattuna. Konkurssi ajetaan verottajan tai vakuutusyhtiön tahdosta läpi laittomasti, vastoin pesän määräenemmistöä. - Konkurssiin saattamista tuki virheellinen alustava verotarkastuskertomus, jota verottaja ei suostunut muuttamaan selvistä todisteista huolimatta. Kertomus kulki koko prosessin läpi johtavana ajatuksena yrittäjän rikoksista. Laaja viranomaisyhteistyö, jonka taustalla oli Koiviston konklaavi, johti siihen, ettei yrittäjä voinut koskaan voittaa suhteessa julkisoikeudelliseen velkojaan. Kuva: Rahaa by Miika Saksi. Kirkkokin taipui, perustuslakituomioistuin puuttui Kirkkohallituksen Katakombi-projekti kävi läpi noin 300 yrittäjätapausta. Selvitys sai mm. tv:ssä julkisuutta ja painostus muodostui niin kovaksi, että kirkon johto teki päätöksen, ettei projektia jatketa. Kirkon johto siten antautui valtiovallan ja pankkisektorin edessä. - Pankkikriisiin liittyvät oikeuskysymykset kulminoituvat perustuslakituomioistuimen puuttumiseen. Perustuslain noudattamista ei käsitellä missään, joten perustuslaki on tyhjän panttina. Kun oikeuskanslerille ja muille oikeusviranomaisille lähetettiin kanteluita, niihin liittyviä asiakirjanippuja ei useinkaan edes avattu, mikä selvisi useilla testeillä. Tulevaisuus näyttää huonolta Suomi elää Lahden mukaan nyt noin 30 suuren vientiyrityksen varassa. Veronmaksajat eivät tiedä, keiden velkoja he nyt ja tulevaisuudessa korkeilla veroilla maksavat. On ilmeistä, että kohta syntyy uusi mahtava velkapiikki, johon täytyy löytää maksajat. PK-yritystoiminta on kupattu lähes tyhjiin, kenet laitetaan maksajaksi? Tulevaisuuden näkymiä professori Lahti ei näe erityisen positiivisesti. Kriisien hoito on tapahtunut pankkien ehdoilla. EU:ssa on 15 000 pankkilobbaria, jotka eivät aja PK-yritysten asiaa, vaan suurpankkien. EU:n järjestelmä ei siten ole paljon kummallisempi kuin Neuvostoliiton järjestelmä. Tulevaisuuden kuvan synkkyys riippuu Lahden mukaan suoraan siitä, kenen kannalta katsoo. Pankkikriisin palkittujen voittajien kannalta Suomi on oikea onnela. Uhreiksi joutuvien kannalta sama maa on helvetin esikartano. 13 / MAALISKUU 2013 31
KRIISI Kuva: Rikkaimmat pankkiirit, kriisien ja kurssiromahdusten voittajat. istockphoto. 32 13 / MAALISKUU 2013
13 / MAALISKUU 2013 33
KRIISI Ajallisesti mielenkiintoisia päätöksiä Toimittaja Kjeld Möllerin haastattelu Kuva: Toimittaja Kjeld (Kelle) Möller Solon kirjaston kahvilassa. Karjalan Kuvalehti. Rohto-ryhmä ja EU-kunto Lähdetään liikkeelle Rohto-ryhmästä, jonka piti laittaa pankkien vakavaraisuus EU-kuntoon (EU virallisesti 01.12.2009, siihen saakka sopimuspuolella EY), mikä oli liittymisen reunaehto. Suomen Pankin rahat olivat loppu. Valtion rahat olivat loppu. Pankkien vakavaraisuus oli keskimäärin alle vaaditun 8 prosenttia. - Ainoa tapa saada lainaa oli se, että laitettiin valtionvarainministeri Iiro Viinanen hakemaan lainoja ja vakuudeksi annettiin arvopaperistetut yksityisihmisten omaisuudet eri pankeissa. - Tarvittiin hyvien ja vakavaraisten yritysten omaisuus valtion käyttöön. Tämän ongelman ratkaisi Rohto-ryhmässä mukana ollut verottaja. Määrättiin liikevaihdon suuruinen arviovero, joka oli maksettava. Rahat luvattiin palauttaa, jos valitus hyväksyttäisiin. Lainan saanti oli tehty mahdottomaksi. Pankkitukiesitys ja EU-jäsenyys Pääministeri Esko Ahon kanslia asetti Rohto-ryhmän vetäjäksi Sirkka Hämäläisen ja jäseniksi pankkien pääjohtajat. He tekivät pankkitukiesityksen 18.03.1992 eli samana päivä kuin haettiin EU-jäsenyyttä. Suoraa tukea esityksessä oli 8 mrd. markkaa, piilotukea 2 mrd. markkaa ja lisäksi piti perustaa valtion vakuusrahasto. Kaksi osaa edellisestä kolmikannasta osoittautui perustuslain vastaisiksi. KKO teki päätöksen, etteivät pankit voi ottaa piilotuen kaltaista tukea vastaan. Vakuusrahasto piti virallistaa, koska sen kautta oli maksettu suoraa tukea säästöpankeille ja tämä kirjanpitorikos piti peittää. - 01.03.1993 oli astunut voimaan uusi valtiosääntö, joka nimenomaan kielsi budjetin ulkopuolisten rahastojen, kuten vakuusrahaston, perustamisen. Valtion rahastot saatiin kasaan vain siten, että kaadettiin toimivat yritykset. Kaataminen oli helppoa, kun mukana oli verottaja ja muut viranomaistahot. SP hoiti myös puolustuspolitiikkaa Kelle Möller haluaa tuoda selvästi esille sen, että Suomen Pankki oli toiminnassaan valjastettu hoitamaan teollisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mikä on vastoin keskuspankin ohjesääntöä ja EU-direktiivejä. - Tämä on käsitykseni mukaan koko villakoiran ydin, joka selittää sekä konklaavin että samana päivänä julkaistun Hornet-kuvion. Tähän Mölllerin esittämään kuvioon liittyy useita muitakin tekijöitä, joita käsitellään jäljempänä olevassa johtopäätös-artikkelissa. SSP:n johtokunta itsekontrahoi Tämän jälkeen Möller hyppää 1.5 vuotta eteenpäin SSP:n pilkkomiseen. Pilkkomisaamuna SSP:n johtokunta teki kieltävän päätöksen, etteivät he ole myymässä pankkia. Iltapäivällä uusi johtokunta toteutti kaupan valtion vakuusrahastolle eli ei-juridiselle henkilölle. - Uusi johtokunta ei voinut olla rekisterissä, eikä siltä oltu kutsuttu muodollisesti oikein koolle. Johtokunnassa oli neljä jäsentä eli yksi/ostajapankki. Kyse oli siten itsekontrahoinnista. - Budjetin ulkopuolisena rahastona vakuusrahasto ei ollut juridinen henkilö, joten kauppa oli mitätön. Lisäksi velkakirjalaki sanoo, että siirtoketjun pitää olla aukoton. Ketju meni poikki siirrossa vakuusrahastolle. Tämä piti korjata siten, että koko todistusaineisto myytiin norjalaisille. 34 13 / MAALISKUU 2013
Mitä kaikkea pankkikriisin varjolla tapahtui? Oliko kaiken takana pelko? Miksi läntiseen leiriin siirtymisestä haluttiin 1990-luvun alussa maksaa? Yksi looginen selitys on se, että siirtymällä talousyhteisöön alle ja NATO:n sateenvarjon suojiin mahdollisesti arvioitiin, että puolustusmenoja voitaisiin karsia rajusti ja rahat käyttää oikeitten tahojen palkitsemiseen eli suurten pankkien pelastamiseen. Vuonna 1982 päätettiin hakeutua läntiseen leiriin. Sen voi vahvistaa Koiviston omista kirjoituksista. Kun tämä tuli kriisin vuoksi uhatuksi, piti käyttää muita keinoja länteen siirtymisen varmistamiseksi. Miksi Jeltsinin lähipiirille maksettiin satoja miljoonia? 20.01.1992 tehtiin lähialueyhteistyösopimus. Mitä presidentti Boris Jeltsinin lähipiirille sen avulla maksettiin? Erityisesti alkuvuosina lähialuerahoitusta meni Venäjälle 200 300 milj. euroa ilman, että kukaan osasi kertoa, mitä ja kenelle siinä maksettiin. Kun asiaa aikajanan pohjalta mietitään, tullaan loogisesti siihen johtopäätökseen, että Suomi maksoi korruptiorahoja länteen siirtymisestä. Koska valtion kassasta ei noin vain voitu siirtää rahaa itänaapuriin, tarvittiin muodollisesti pätevältä näyttävä rahansiirtojärjestelmä. Lähialuerahoitus ei kohdistunut ensimmäisen kymmenen vuoden aikana lähialueille, vaan täysin vieraisiin kohteisiin. Jopa UM myönsi, ettei alkuvuosina tiedetty, mihin puolet rahoista meni. Tuskin tiedettiin sitä toistakaan puolta. Naapuruussopimus ja Karjala Miksi Suomen ja Venäjän välillä allekirjoitettiin 22.01.1992 valtiosopimus, ns. Naapuruussopimus korvaamaan YYAsopimus? Koivisto oli lähettänyt ulkoministeri Pertti Paasion vakuuttamaan Jeltsinin hallinnolle, ettei Suomella ole Karjalan suhteen mitään vaatimuksia. Tämä vakuuttelu johtui siitä, että Jeltsinin hallinto oli lähettänyt viestejä valmiudestaan neuvotella aluekysymyksistä. Koivisto pelkäsi erittäin kovasti Venäjää ja halusi hyvitellä sitä tarpeettomalla sopimuksella. Koivisto ei halunnut Karjalaa takaisin, jolloin se oli helppo vahvistaa sen kuuluminen Venäjälle yhtenä osamaksuna länteen siirtymisestä. On ilmeistä, että tällä sopimuksella Koivisto halusi sementoida koko pakkoluovutetun alueen menetyksen. Koska Naapuruussopimus ei ole rajasopimus, rajasta on vain tyhjä fraasi, viittaus rajojen loukkaamattomuuteen. Lisää päivämääräsattumia - On muitakin mielenkiintoisia päivämääriä. Samana päivänä kuin oli Koiviston konklaavi eli 06.05.1992, tehtiin Hornet-hävittäjäkaupat. On väitetty, että pääministeri Esko Aho olisi sopinut Suomen siirtämisestä läntiseen leiriin. Tällainen käsitys minullakin on. Kaikki asiat pitää saada isompaan viitekehykseen. Jos joku asia ei tässä vaiheessa ole loogista, se ei tarkoita, että olisimme tyhmiä tai väärässä. Se tarkoittaa, ettei meillä ole kaikkia asiaan liittyviä tosiasioita käytettävissä, toteaa Möller. Puuttuvat dokumentit Kun edellisiä kirjoituksia selkeytetään, saadaan seuraavat väittämät, joista osa on todisteiden piilottamisen vuoksi hypoteettisia. Valtaa pitävät voivat käytännössä salata todisteet määräämättömäksi ajaksi, elleivät kansalaiset todella aktivoidu, kuten havaitaan Stasi-listojen ja KGB-yhteyksien julkistamisen osalta. - Kriisi aiheutui vääristä raha-, talous- ja poliittisista päätöksistä - Lähialuesopimuksella maksettiin Venäjälle satoja miljoonia euroja oikeudesta siirtyä läntiseen leiriin - Hornet-kauppa oli sisäänpääsymaksua länteen ja NATO-yhteensopivuuden tae - Naapuruussopimus solmittiin Venäjäpelon vuoksi ja Karjalan menetyksen sinetiksi - Suomi maksoi NL:n aloittamista sodista järjettömän hinnan vielä jälkikäteenkin - Suomalaispankit kierrättivät venäläisvakuuksia ympäri maailmaa, tehden siitä luottokelpoisen - Suomalaispankit pesivät valtaisasti venäläisolikargien pimeää rahaa - Pankit ja poliittinen johto toimivat kriisissä yhdessä ja rikkoivat perustuslakia - Pankkikriisissä pankit toteuttivat Suomen suurimmat talousrikokset - PK-yrityksistä ja niihin liittyvistä henki- löistä tehtiin rikollisia ja kriisin maksajia - Poliittinen johto, pankit ja kasinopelurit eivät koskaan ole korjanneet rikoksiaan Kuka maksaa seuraavan kriisin? Uusia kriisejä tehtaillaan parhaillaan. Nyt on menossa omaisuuden uusjako globaalin finanssikriisin ja EUkriisin mukana. Venäjällä omaisuutta siirretään edelleen veroparatiiseihin ja länteen suojaan. Aasia painii omien suurten ongelmiensa kanssa. Yhdysvalloilla on omat jättimäiset ongelmansa. Ongelmia on, kriisejä tulee, kuka tai ketkä ne maksavat? Niinkö asioiden aina pitää olla, että suojattomin maksaa. Kuten jo kolonisaatiossa? Yrittäjillä ei ole rahaa, eikä voimia taistella oikeuksiensa puolesta. Poliittisen perinteen mukaan voit sanoa jostain asiasta kerran. Jos sanot toisen kerran, olet häirikkö ja sinut pitää sulkea vaikenemisen muurin taakse. Sinusta tulee vaarallinen henkilö, joka pitää tuhota henkisesti ja taloudellisesti. Yritystoiminnasta ei enää voida ottaa. Pankkien omistajilta ei haluta ottaa. Poliitikoista ei ole maksajiksi. Mikään ulkopuolinen laitos tai instituutio ei tule maksajaksi. Hitlerin tavoin jotain etnistä ryhmää ei voida ottaa maksajiksi. Stalinin tavoin omaa kansaa ei voida murhata omaisuuden ryöstämiseksi. Jälleen yhä suurempi osa kansalaisista siirtyy työhaluttomien tai kyvyttömien joukkoon. Eläkeläisten määrä kasvaa. Tuloveropohja on entistä kapeampi. Tulo- ja arvonlisävero ovat jo maailman korkeimpia. Jos niitä nostetaan, edelliset ryhmät kasvavat. Joten ainoiksi maksajiksi jäävät vain veronmaksajat. Tätä asiaa kannattaa oman ja perheensä selviämisen vuoksi miettiä ja toimia, ennen kuin on liian myöhäistä.