Vastaanottaja Ilmatar Alajärvi-Louhukangas Oy Ilmatar Alajärvi-Möksy Oy Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 21.8.2014 ILMATAR ALAJÄRVI-LOUHUKANGAS OY ILMATAR ALAJÄRVI-MÖKSY OY LOUHUNKANKAAN JA MÖKSYN TUULIVOIMA-ALUEIDEN VIITASAMMAKKO- JA RÄMERISTIHÄMÄHÄKKISELVITYS
Päivämäärä 21.8.2014 Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola Kirsi Lehtinen Louhunkankaan ja Möksyn tuulivoima-alueiden viitasammakko- ja rämeristihämähäkkiselvitys Viite 1510011459-001 ja 1510011459-002 Kannen kuva: Möksyn turvetuotantoalue auringonlaskun aikaan. Ramboll Niemenkatu 73 15140 Lahti P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. VIITASAMMAKKO 2 2.1 Yleistä viitasammakosta 2 2.2 Menetelmät 2 2.3 Tulokset 2 2.3.1 Louhun alue 2 2.3.2 Möksyn alue 2 3. RÄMERISTIHÄMÄHÄKKI 5 3.1 Yleistä rämeristihämähäkistä 5 3.2 Menetelmät 5 3.3 Kartoituskohteiden yleiskuvaus 6 3.4 Tulokset 7 4. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 8 4.1 Viitasammakko 8 4.2 Rämeristihämähäkki 8 5. LÄHTEET 9 LIITTEET Liite 1. Rämeristihämähäkin kartoitusalueet.
1. JOHDANTO Ilmatar Alajärvi-Louhukangas Oy ja Ilmatar Alajärvi-Möksy Oy suunnittelevat tuulivoimahankkeiden rakentamista Alajärven kaupungin itäosaan Louhunkankaan ja Möksyn alueille. Alueet sijaitsee valtatie 16 eteläpuolella Alajärven (Möksyn) sähköaseman välittömässä läheisyydessä. Tuulivoima-alueiden luontoselvityksiä on laadittu monivaiheisesti hankkeiden sijoitussuunnitelmien etenemisen ja vuodenaikaisvaatimusten mukaisesti sekä hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn että osayleiskaavoituksen aikana. Luontoselvitykset aloitettiin ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana kevät- ja kesäkaudella 2013 ja niiden tulokset esitettiin keväällä 2014 valmistuneessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (Ramboll 2014). Sekä Louhunkankaan että Möksyn hankkeiden liityntävoimajohdon osalta laadittiin myös sähkömarkkinalain mukaiset ympäristöselvitykset, jotka valmistuivat elokuussa 2014. Tässä raportissa on kuvattu Louhunkankaan ja Möksyn suunnittelualueille laaditun viitasammakkoselvityksen tulokset. Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa esiintyykö suunnittelualueilla viitasammakoita ja lajille soveliaita lisääntymisbiotooppeja. Lisäksi suunnittelualueilla, sekä Möksyn voimajohdon alueella selvitettiin mahdollisia rämeristihämähäkin esiintymiä. Selvitykset kohdennettiin alueille, joilla sijaitsee lajille potentiaalisia elinympäristöjä ja joille on suunnitteilla rakentamistoimia. Luontoselvityksen maastotöistä ja raportoinnista on vastannut FM biologi Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1. Louhunkankaan ja Möksyn tuulivoima-alueet.
2. VIITASAMMAKKOSELVITYS 2.1 Yleistä viitasammakosta Viitasammakon esiintyminen, elinympäristövaatimukset ja elintavat ovat puutteellisesti tunnettuja. Nykytiedon mukaan viitasammakkoa esiintyy lähes koko Suomessa, mutta pohjoiseen päin mentäessä kanta harvenee. Viimeisimmässä Suomen eliölajien uhanalaisuusluokituksessa (Rassi 2010) viitasammakon kanta on arvioitu elinvoimaiseksi (LC). Keski-Suomessa ja perämeren rannikolla viitasammakko on ilmeisesti paikoin jopa tavallista sammakkoa (Rana temporaria) runsaslukuisempi. Viitasammakko suosii keskimäärin kosteampia elinympäristöjä kuin sammakko, asuttaen etenkin soita, rantaniittyjä, rantaluhtia ja muita tulvanalaisia rantoja. Toisin kuin tavallinen sammakko ja rupikonna, viitasammakko talvehtii Suomessa ilmeisesti ainoastaan vesien pohjassa niin makeassa kuin murtovedessäkin. Keväällä jäiden lähdettyä viitasammakot siirtyvät talvehtimispaikoistaan kutualueilleen. Kutuajan alku vaihtelee huhtikuun puolesta välistä touko-kesäkuun vaihteeseen maantieteellisen sijainnin ja vallitsevien ilmasto-olojen mukaan. Kutupaikakseen viitasammakko tarvitsee suuremman vesialueen kuin sammakko, eikä yleensä kelpuuta helposti kuivuvia ojanpohjia tai pieniä lätäköitä. Kutupaikkana toimivat yleensä rehevät järvenpohjukat, merenlahdet tai lammet. Kutevalle naarassammakolle on tiettävästi ensisijaisesti tärkeää itse vesistön laajuus, rantojen ominaispiirteet ja vasta sen jälkeen vesistöä ympäröivä kasvillisuus, lähinnä peitteisyyden muodossa. Viitasammakolle soveltuva elinympäristö ei välttämättä ole lajille sopiva lisääntymisbiotooppi. Optimitilanteessa viitasammakko kuitenkin elää ja lisääntyy samassa paikassa koko elämänsä ajan. 2.2 Menetelmät Viitasammakon esiintymistä selvitettiin Louhunkankaan ja Möksyn suunnittelualueilla 28.4 30.4.2014. Maastotyöt suoritettiin ilta-aikaan suurimpien ojien varsilla, turvetuotantoalueilla ja Savonjärven rannalla kulkien ja välillä pysähtyen kuuntelemaan. Havainnot lajista tehdään niiden ainutlaatuisen soidinääntelyn perusteella eikä näköhavaintoihin sen vuoksi ole tarvetta. Soidinääntelyn perusteella arvioitiin lisäksi viitasammakoiden yksilömääriä. 2.3 Tulokset 2.3.1 Louhun alue Louhun alueelta ei tehty havaintoja viitasammakoista tai viitasammakoille hyvin soveltuvista elinympäristöistä. Louhun alueen ojat ovat alueelle tyypillisiä pienehköjä metsäojia, jotka kuivuvat melko helposti. Viitasammakkoselvitysten yhteydessä tehtiin kuitenkin melko runsaasti havaintoja tavallisesta sammakosta (Rana temporaria). 2.3.2 Möksyn alue Möksyn alueelta tehtiin useampia havaintoja viitasammakosta (Kuva 2-1). Havaintoja tehtiin pääasiassa turvetuotantoalueiden lammikoista ja ojista sekä Savonjärveltä. Havaitut yksilömäärät olivat kuitenkin pääosin melko vähäisiä.
Kuva 2-1. Viitasammakkohavainnot. Kohteella 1 viitasammakoista tehtiin muutamia havaintoja (Kuva 2-1). Havaitut yksilöt ääntelivät turvekentän keskellä sijaitsevassa vedellä täyttyneessä painaumassa. Kasvillisuutta esiintyi ainoastaan lammikon yhdellä sivulla (Kuva 2-2). Kuva 2-2. Muutamia viitasammakoita havaittiin turvekentän keskelle jääneestä pienestä lammikosta.
Kohteella 2 viitasammakoita havaittiin muutaman yksilön ryhmissä turvetuotantoalueen kokoojaojasta sekä pienemmistä sarkaojista turvekentän keskeltä (Kuva 2-1). Viitasammakoita ei kuitenkaan havaittu kuin sarkaojien itäpäässä, joissa vettä oli melko runsaasti (Kuva 2-3). Kuva 2-3. Turvetuotantoalueen sarkaojista tehtiin havaintoja viitasammakoista. Savonjärvellä (kohde 3) viitasammakoista tehtiin havaintoja ympäri järveä, mutta yksilömäärät jäivät vähäisiksi (Kuva 2-1). Savonjärvi on viitasammakoille erityisen soveliasta: järvellä on avovesialueita sekä upottavia saraikkoja, jotka tarjoavat viitasammakoille suojaisen elinympäristön (Kuva 2-4). Kuva 2-4. Savonjärvi huhtikuussa.
Kohteella 4 viitasammakoita havaittiin riistakosteikolta sekä sen lähiojasta. Havaintoja tehtiin kymmenistä yksilöistä (Kuva 2-1). Kosteikolla esiintyy avovettä sekä kasvillisuuden suojaamia upottavia matalikkoja, jotka tarjoavat viitasammakoille soveliaan lisääntymisympäristön. Kohteella 5 muutamia viitasammakoita havaittiin turvetuotantoalueen ojasta (Kuva 2-1). 3. RÄMERISTIHÄMÄHÄKKI 3.1 Yleistä rämeristihämähäkistä Rämeristihämähäkki (Aculepeira ceropegia) kuuluu ristihämähäkkien heimoon (Araneidae), joille tyypillinen piirre on kutoa taidokkaita ratasverkkoja. Verkoilla ristihämähäkit pyydystävät saaliinsa ja saalistaja väijyy ilmoituslangan päässä valmiina lamauttamaan ja paketoimaan saaliin. Aculepeira suvun lajien verkon seittipesä on muista ristihämähäkkisuvuista poiketen kulhomainen, eli sen suuaukko ylöspäin. Suomessa esiintyy kaksi Aculepeira suvun lajia, joista rämeristihämähäkki elää esiintymisaleensa pohjoisrajalla ja on siellä harvinainen (mm. Roberts, 1995). Ilmaston ja elinympäristön muuttuessa laji on ilmeisesti leviämässä pohjoisemmaksi (www.ymparistö.fi). Pohjoismaissa elää toinen pohjoinen, huonosti tunnettu, samannäköinen lähisukulainen (Aculepeira lapponica), joka elää vaivaiskoivuvaltaisissa elinympäristöissä (Almquist, 2005). Lajia on pidetty kaakkoisena, mutta viimeaikoina siitä on ennen tätä selvitystä tehty havaintoja pohjoisempaakin mm. Perhosta (2009), Alajärveltä (2008) ja Keminmaalta (2007), Pihtiputaalta (2008). Eniten lajia on kuitenkin tavattu Pohjois-Karjalasta. Aculepeira ceropegia naaraat ovat kooltaan 11,4 14,4 mm ja lajin koiraat ovat kooltaan 6,2 6,8 mm ja naaraita tummempia (Almquist, 2005). Poikaset kuoriutuvat kesällä ja kehittyvät aikuiseksi kahdessa vuodessa. Lajin elinympäristövaatimukset tunnetaan Suomessa melko hyvin ja lajia esiintyy Suomessa vain soilla. Almquistin mukaan (Almquist, 2005) Ruotsissa laji esiintyy myös puistoissa ja pihoilla. Lajia on löydetty soiden rahka- ja isovarpurämeitä esiintyvistä osista, jotka ovat puustoltaan hyvin avoimia, mutta rämemäntyjä voi kasvaa siellä täällä. Pohjakerroksen kasvillisuus koostuu rahkarämeillä pääosin ruskorahkasammalesta ja isovarpurämeillä mm. rämerahkasammalesta ja varvikkorahkasammalesta. Esiintymispaikan kenttäkerroksessa kasvaa tyypillisesti rämevarpuja, kuten variksenmarjaa, juolukkaa, vaivaiskoivua, kanervaa ja vaiveroa. Laji kutoo verkkonsa useimmiten rämevarpuihin maan pinnan tasolta aina n 60 cm korkeudelle saakka. Lajin tunnistaa takaruumiista, jossa tumman ruskealla pohjavärillä on tammenlehteä muistuttava vaalea kuviointi. Laji kutoo ympyrämäisen verkon ja siihen kuppimaisen pesän. Saman kesän poikaset eivät tee selkeätä kuppimaista pesää. (Autio & Fritzén, 2009). Lajin tunnistaa myös takaruumiin alapuolelta havaittavasta lyhyehköstä pitkittäisestä vaaleasta viivasta (Pajunen, 2011, suul. ja Frizén, 2011 kirjall.). Rämeristihämähäkki on erityisesti suojeltava laji (LSA 22, liite 4) ja yksi Suomen 24:sta uhanalaisesta hämähäkkilajista, jonka uhanalaisluokitus on vaarantunut (VU). Erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on LSL 47 mukaisesti kielletty. Rämeillä elävän rämeristihämähäkin taantumisen syynä on pidetty soiden ojituksia. Myös ilmaston lämpenemisen on arvioitu muuttavan ja vähentävän pohjoisten lajien elinympäristöjä. 3.2 Menetelmät Rämeristihämähäkkiä voidaan havainnoida toukokuun puolesta välistä syyskuun alkuun saakka. Helpoimmin havaittavia suurikokoisia kahdesti talvehtineita aikuistuvia tai aikuistuneita yksilöitä (takaruumiin koko n. 10 mm) tavataan ainoastaan toukokuun puolesta välistä kesäkuun alkuun. Tämän jälkeen koiraat jättävät verkkonsa lähtiessään etsimään naaraita. Nuoria yksilöitä on löydettävissä koko kesän ajan. Syksyllä voidaan havaita saman kesän poikasia (takaruumis 1-2 mm), edellisen kesän poikasia (takaruumis 5-8 mm) ja aikuisia. Paras kartoitusaika on toukokesäkuun ja elo-syyskuun vaihteet. (Autio & Fritzén, 2009).
Lajin kartoittaminen vaatii tekijältään tarkkaavaisuutta ja elinympäristöjen tuntemusta sekä varovaisuutta, sillä laji on arka. Ennen maastotöitä rakentamisalueiden läheisyyteen sijoittuvat lajille soveliaat elinympäristöt etsittiin ilmakuvista, jonka jälkeen maastokartoitus suoritettiin 27. 28.5.2014. Maastokäyntien kohdentamisessa hyödynnettiin myös alueelle aikaisemmin tehtyjen käyntien havaintoja. Kaikki alueet kartoitettiin systemaattisesti rauhallisesti vastavaloon edeten ja samalla kaikki 0-60 cm korkeudella esiintyvät verkot tarkistaen. Ylöspäin suuntautuvat seittikupit ovat lajin löytämisen kannalta oleellisia. Potentiaalisimmilla alueilla varvikkoa lisäksi haavittiin ja sisältö tarkastettiin säännöllisesti kaatamalla se vaalealle alustalle. Kartoitus suoritettiin Louhunkankaan alueella neljällä eri kohteella, Möksyn alueella kahdella ja voimajohdon alueella kahdella kohteella (liite 2). Kartoitus aloitettiin auringonnousun jälkeen ja päätettiin viimeistään puolilta päivin, sillä aamukasteessa mahdolliset verkot erottuivat varvikosta parhaiten. Kartoitussää oli poutainen ja suurelta osin aurinkoinen, lämpötilan ollessa noin 10 astetta. Kartoitus lopetettiin sään pilvistyessä molempina päivinä aamupäivällä. 3.3 Kartoituskohteiden yleiskuvaus Kohde 1 Kohde käsittää pienen alan harvapuustoista keidasrämettä, jossa kasvaa kitukasvuista männikköä. Ala on ympäröivien ojitusten seurauksena hieman kuivahtanut ja kasvillisuus onkin vaihettumassa jäkäläturvekankaaksi. Kenttäkerroksen kasvillisuus on karua ja koostuu suurelta osin rämevarvuista kuten variksenmarjasta, kanervasta, vaivaiskoivusta, suopursusta ja suokukasta. Välikköpinnoilla kasvaa luikkaa ja tupasvillaa. Kohde 2 Pienialainen saraneva ei sovellu erityisen hyvin rämeristihämähäkin elinympäristöksi, sillä kohteelta puuttuu varvikko lähes kokonaan. Kenttäkerroksen lajisto koostuu lähes yksinomaan suursaroista kuten jouhisarasta ja pullosarasta. Kohde 3 Kohde on ojitusten ympäröimä osin jo jäkäläturvekankaaksi kuivahtanut keidasräme. Puusto on harvaa heikkokasvuista männikköä. Kasvillisuus on kuten kohteella 1. Kohde 4 Rämeen puusto on puhdasta männikköä (Kuva 3-1). Puusto harvenee ja vaihettuu heikkokasvuisemmaksi alueen keskiosissa, muutoin kohde on reuna-alueiltaan kuivahtanut. Kasvillisuus on kuten kohteella 1. Kuva 3-1. Kohteen 4 reuna-alueiden puustoista rämettä aamuauringossa.
Kohde 5 Kohde sijoittuu voimajohtolinjalle, jossa esiintyy pääasiassa rahkarämettä sekä paikoitellen lyhytkorsirämettä. Kasvillisuudessa vaihtelevat kosteuden mukaan lyhytkortiset kasvillisuuslaikut ja varvikkoiset mätäspinnat. Alue on monin paikoin puuton, paikka paikoin kasvaa kuitenkin kitukasvuista männikköä ja hieskoivua. Kohde 6 Kuten kohde 5. Paikoitellen esiintyy lisäksi puustoisempaa keidasrämettä ja osin rahkoittunutta tupasvillarämettä. Kohde 7 Kohteella esiintyy osin kuivahtanutta keidasrämettä sekä alueen keskiosissa lisäksi tupasvillasekä rahkarämettä (Kuva 3-2). Alueen reunoilla puusto on kookkaampaa vaihettuen keskiosien mätäspinnoilla heikkokasvuisiksi yksittäin kasvaviksi männyiksi. Kasvillisuus koostuu tupasvillasta, kanervasta, suokukasta, variksenmarjasta, vaivaiskoivusta, suopursusta sekä luikista. Kuva 3-2. Rämeristihämähäkille soveltuvaa vähäpuustoista rämettä kohteella 7. Kohde 8 Kohde koostuu pääasiassa osin rahkoittuneesta harvapuustoisesta tupasvillarämeestä. Lajistoon lukeutuvat mm. tupasvilla, suopursu, variksenmarja, vaivaiskoivu, kanerva ja suomuurain. 3.4 Tulokset Kartoitusalueilta ei tehty havaintoja rämeristihämähäkistä (liite 2). Alueilta ei myöskään tehty havaintoja seittipesistä, joiden suuaukko on ylöspäin. Yleisesti ottaen havaintoja kaikista seiteistä tehtiin hyvin vähän. Myös seuralaislajiston yksilömäärät jäivät hyvin vähäisiksi. Seuralaislajistoa ei inventoitu.
4. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 4.1 Viitasammakko Louhunkankaan suunnittelualueelta ei tehty havaintoja viitasammakoista eikä alueella ole lajille erityisen hyvin soveltuvia elinympäristöjä. Viitasammakkoa ei siksi ole tarpeen erikseen huomioida maankäytön suunnittelussa Louhunkankaan alueella. Möksyn alueelta havaittiin viitasammakoille soveliaita elinympäristöjä ja niiltä tehtiin havaintoja soidintavista viitasammakoista. Havainnot sijoittuivat pääosin muutamalle alueelle turvetuotantoalueiden ojiin sekä Savonjärvelle. Yksilömäärät kuuntelupaikoilla olivat pääosin melko pieniä, mutta erityisesti Savonjärvellä ja riistakosteikolla viitasammakoita esiintynee enemmän kuin selvityksessä havaittiin. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa heikentää tai hävittää (luonnonsuojelulaki 49 ). Rakentamistyöt viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä suositellaan tehtäväksi mahdollisimman pitkälle viitasammakoiden lisääntymisajan (huhti-heinäkuu) ulkopuolella ja siten, etteivät ojien veden määrä tai virtausolosuhteet muutu viitasammakoiden lisääntymis- ja toukkakauden aikana rakentamistoimien johdosta. Päätöksen poikkeusluvan tarpeesta tekee alueellinen Ely-keskus. 4.2 Rämeristihämähäkki Louhunkankaan tai Möksyn suunnittelualueen tai Möksyn voimajohdon rämeristihämähäkille soveliaiksi arvioiduilta alueilta (kartoitusalueet) ei tehty havaintoja rämeristihämähäkkiyksilöistä tai niiden verkoista. Koska alueiden lähistöltä on tehty havaintoja rämeristihämähäkistä, suositellaan lajille potentiaalisten ojittamattomien soiden jättämistä maankäytön ulkopuolelle. Tässä selvityksessä potentiaalisiksi katsotaan kaikki kartoitusalueet lukuun ottamatta kohdetta 2. Lahdessa 22. päivänä elokuuta 2014 RAMBOLL FINLAND OY Heli Lehvola FM, biologi Kirsi Lehtinen FM, projektipäällikkö
5. LÄHTEET Almquist, S. 2005-07. The Swedish Araneae 1-2. - 284 + 320 s. Autio, O. 2010. Rämeristihämähäkin esiintymän toteaminen Perhon loukkusaarennevalla. Etelä- Pohjanmaan ELY keskus. Ympäristö ja luonnonvarat. Seinäjoki. Autio, O., Frizén, N. 2009. Rämeristihämähäkin biologia ja kartoitus. Metsähallitus. Pohjanmaan luontopalvelut. Vaasa. Etelä-Pohjanmaan ELY keskus. Ympäristö ja luonnonvarat. Seinäjoki. Bellmann, H. 2010. Der Kosmos Spinnenführer: Über 400 Arten Europas. - 429 s. Eurola, S. Huttunen, A. Kukko-Oja, K. 1995. Oulanka reports 14. Oulun yliopsto. Oulu. 85 s. Fritzén, N. 2009. Uhanalaisia hämähäkkejä kartoitetaan ensi kesänä julkaisussa Uhanalaisten lajien suojelutyöss toimivan asiantuntijaverkoston uutiskirje, Terhi Ryttäri (toim.). Suomen ympäristökeskus, luontoyksikkö, PL 140, 00251 Helsinki. SYKE. Frizén, N. 2011. Rämeristihämähäkin tunnistaminen. kirjallinen tiedonanto (sähköposti) (20.9.2011, 6.10.2011) http://www.ymparisto.fi http://yle.fi/alueet/pohjoiskarjala/2010/06/uhanalaisesta_rameristihamahakista_havaintoja_176 9437.html http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970160 Huttunen, M, A. 2011. Rämeristihämähäkin elinympäristöistä ja kirjallisuudesta. Suullinen (puhelu) ja kirjallinen (sähköposti) tiedonanto (29.9.2011) Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. Kirjayhtymä Oy, Hämeenlinna. 80 s. Pajunen, T. 2011. Rämeristihämähäkin tunnistaminen. Suullinen (puhelu) ja kirjallinen (sähköposti) tiedonanto (20.9.2011) Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö.
LIITE 1. Rämeristihämähäkin kartoitusalueet.