PORVOON KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Käyttö- ja hoitosuunnitelmaan liittyvä esiselvitys Pepottin laakso Porvoossa Maiseman käyttö- ja hoitosuunnitelma Susanna Mikkola ja Saara Oilinki Aalto-yliopisto Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu, studiokurssi 2013 Porvoon kaupunki Kaupunkisuunnittelu 1
Aalto-yliopisto MA-94.3344 Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu Tekijät: Mikkola Susanna, Oilinki Saara 1.12.2013 Kannen kuva: Kuva 1. Viistoilmakuva Pepottin laaksosta. 2
Sisällysluettelo Sisällysluettelo 3 Johdanto 4 Termit 5 Perustiedot 6 Sijainti 7 Maaperä ja kallioperä 8 Maisemarakenne ja tilallisuustarkastelu 8 Tilarakenne ja olevat yhteydet 8 Historialliset kartat 11 Ilmakuvat v. 1986, 2010 14 Historiallisten karttojen ja ilmakuvien analyysi 16 Kaavoitustilanne ja kansallinen kaupunkipuisto 18 Hoidon ja suojelun tavoitesuunnitelma 44 Metsäisten alueiden hoito ja suojelu 45 Gammelbackan metsä 46 Kumparemetsikkö 46 Reunavyöhykepuusto 46 Suojametsät 47 Ulkoilumetsät 47 Tervaleppämetsiköt 47 Purouoman puusto 47 Avattavat näkymät 48 Purouoman kunnostus 50 Vieraslajien poisto 50 Maastohavainnot 20 Maastohavainnot 21 Epäkohdat 24 Biotoopit 26 Arvot ja paikan henki 28 Sosiaaliset ja talouteen liittyvät arvot 30 Luontoon liittyvät arvot 31 Kauneuteen ja merkityksiin liittyvät arvot 32 Historialliset ja kulttuuriset arvot 33 Herkkyysaluetarkastelu 34 Kestävän käytön suunnitelma 36 Urheilu- ja asuinrakentaminen 38 Reunavyöhyke 39 Siirtolapuutarha 40 Pienrakennusten yhtenäistäminen 40 Uudet reitit 41 Aitojen poistaminen ja uudistaminen 42 Uudet informaatiotaulut 42 Viljelypalstojen paikan siirto 43 Avoimien alueiden hoito ja suojelu 51 Pellot 52 Nurmilaidun 54 Perinnebiotoopit 55 Niityt 56 Hakamaat 58 Metsälaitudun 58 Pelinurmet 59 Ruovikot 59 Suunnitelmien vaikutukset 60 Biotoopit 61 Reitit ja tilallisuus 62 Paikan henki 63 Yhteenveto 64 Lähteet 65 Kirjallisuuslähteet 65 Internet-lähteet 65 Suulliset lähteet 66 Kuvalähteet 67 Karttalähteet 67 Taulukkolähteet 67 3
Johdanto Työn tarkoituksena on ollut luoda alueelle kestävän käytön suunnitelma ja strateginen hoidon ja suojelun tavoitesuunnitelma. Suunnitelman tekemisessä on kartoitettu Porvoon Pepottin laaksoalueen nykytilaa, kehityspaineita ja alueeseen liittyviä arvoja. Suunnitelmat ottavat huomioon alueen arvot historiallisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, maisemallisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Suunnittelualueen eteläosa kuuluu Porvoon kansalliseen kaupunkipuistoon ja suunnitelmassa on otettu huomioon kansallisen kaupunkipuiston periaatteet. Pepottin laakso on nykytilaltaan avointa peltomaisemaa, johon kohdistuu rakentamispaineita niin asuinrakentamisen kuin urheilurakentamisen puolelta. Alue on vilkkaassa käytössä ulkoilijoiden, koululaisten ja ratsastajien toimesta. Alue rajautuu metsäisiin selänteisiin ja alueen lounaisosassa sijaitsee Gammelbackan metsä. Alueella on historiallisten karttojen perusteella pitkä historia Gammelbackan ja Pepottin kartanoiden laidun ja peltomaana. Pitkän historian aikana laakson peltoala on kaventunut noin puoleen 1700-luvulta lähtien. Suunnitelmassa esitetään keskeisinä maiseman hoitotoimenpiteenä avoimuuden säilyttämistä ja reunavyöhykkeiden selkeyttämistä ja yhtenäistämistä. Hoitotoimenpiteillä pyritään ylläpitämään vuosisatojen kuluessa syntynyttä avointa maisematilaa ja perinnebiotooppeja. Alueelle rakennettavat uudet rakennukset ja toimitilat sijoitetaan maiseman kannalta kestävästi, jolloin alueen perinteinen henki ja jäsentynyt maisematila säilyvät. Suunnitelmassa on esitetty yksityiskohtaisia hoitosuunnitelmia eri aluekokonaisuuksille. Porvoonjokilaakson maisemaselvitystä ja maisemanhoidon yleissuunnitelmaa lainataksemme: Kulttuuriympäristö on osa meidän yhteistä kansallisomaisuuttamme ja perintöämme. Sen jäljet pitää tuntea ja ymmärtää ja sitä pitää vaalia, jotta sen arvo säilyy tulevillekin sukupolville. 1 1 Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma, 2001, s.42. 4
Termit Arvo ja merkittävyys Kulttuuriympäristön arvoa ja merkittävyyttä määritetään monipuolisesti mm. maisemallisten, rakennushistoriallisten ja arkkitehtonisten arvojen perusteella, vakiintuneiden kriteerien avulla. Tunnistettujen arvojen ja niiden paikallisen, maakunta- tai valtakunnallistason merkittävyyden perusteella kohteita ja alueita hoidetaan ja suojellaan. 2 Biodiversiteetti Luonnon biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus kuvaa biologisen elämän monimuotoisuutta. Sitä voidaan tarkastella niin geneettisellä, laji- kuin eliöyhteisötasollakin. Tässä biodiversiteettiä tarkastellaan eliöyhteisötasolla, mikä tarkoittaa erilaisten elinympäristö- ja luontotyyppien monimuotoisuutta tietyllä alueella. 3 Biotooppi Elinympäristö, jossa bioottiset (elävien eliöiden muodostamat) ja abioottiset (elottoman luonnon muodostamat) olosuhteet ovat samanlaiset. 4 Hakamaa Laidunnuksessa oleva niittyalue, jossa puuryhmät jakavat niittyalueita pienempiin osiin. Puustoa alle 30% pinta-alasta. 5 Kulttuuriympäristö Rakennettu kulttuuriympäristö ja kulttuurimaisema muodostavat kulttuuriympäristön. Termillä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteissä voidaan havaita sekä ihmisen ja luonnon interaktiota että kulttuurin vaiheita. Kulttuuriympäristöön kuuluvat myös ihmisen tulkinta ympäristöstään eri aikoina, kuten eri paikoille annetut merkitykset ja nimet. Perinnemaisemat ja biotoopit sekä muinaisjäännökset ovat osa kulttuuriympäristöjä. 6 Kansallinen kaupunkipuisto Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluva alue, jolla on erityisiä arvoja (esim. historialliset ominaispiirteet, kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneus, erityiset virkistykselliset, kaupunkikuvalliset ja sosiaaliset arvot) ja joka on maankäyttö- ja rakennuslain (68 70 ) nojalla perustettu kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Kyseisellä alueella sen arvoja säilytetään mm. hoitamalla. 7 Maisema: Maisema on kokonaisuus, jossa maiseman perustekijät eli elottomat ja elolliset tekijät sekä ihmisen vaikutus yhdistyvät ja vuorovaikuttavat. Maisemalla on visuaalinen hahmo, maisemakuva. 8 Maisemanhoito: Maisemaa säilyttävää ja kehittävää hoitoa, johon sisältyy konkreettisten toimenpiteiden, kuten metsittyneiden alueiden raivauksen lisäksi suunnittelua, hallinnollisia toimenpiteitä ja tutkimus- sekä selvitystyötä. Maisemanhoidosta on maininta maankäyttö- ja rakennuslaissa (39 :ssä ja 54 :ssä). 9 Maisematila Tila, joka muodostuu maiseman peruselementeistä ja näiden keskinäisistä vuorovaikutuksista. Maisematilat voivat olla erilaisia kokonsa ja rajautumisensa suhteen. Osa maisematiloista muodostaa jatkuvia tilasarjoja. 10 Maisemavaurio Maisemassa tapahtunut, maisemakuvan laatua ja maisemarakenteen piirteitä huonontanut teko. Maisemavaurion voi mahdollisesti korjata maisemoinnilla, tai se voi korjaantua itsekseen. Osa maisemavaurioista on pysyviä. 11 Metsälaidun Laidunkäytössä oleva metsäalue. Puustoa yli 30% pinta-alasta. 12 Perinnebiotooppi: Perinteiset maankäyttömuodot ja elinkeinot ovat synnyttäneet perinnebiotooppeja, jotka ovat usein biodiversiteetiltään rikkaita luontotyyppejä kuten niittyjä, metsälaitumia tai hakamaita. Perinnebiotooppien säilymisessä olennaista on perinteisen käytön jatkuvuus. 13 Reunavyöhyke: Maisematilaa rajaava vyöhyke. Avointa laaksoa rajaa esimerkiksi pensaiden ja puiden muodostama reunavyöhyke. 14 2 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 3 http://www.luonnontila.fi/fi/biodiversiteetti, viitattu 17.11.2013 4 http://birdlife.fi/suojelu/misc/suojelusanasto.shtml, viitattu 17.11.2013 5 Pykälä, J & Bonn, T (2000), s. 43., Helle, K, suul. tiedonanto 10.10.2013, Porvoo 6 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 7 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 8 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 9 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 10 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 11 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 12 Helle, K, suul. tiedonanto 10.10.2013, Porvoo 13 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63, Pykälä, J & Bonn, T (2000), s. 63. 14 Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa, s.60-63. 5
Perustiedot Perustiedot-osassa käydään läpi alueen sijainti, maaperä ja kallioperä, maisemarakenne, nykyinen tilallisuus ja alueen reitistö sekä historialliset kartat ja alueesta olevat ilmakuvat. 6 Kuva 2. Bäckaksen torpan pihapiirin puita ja kiviä
Porvoon keskusta P 500m Kartta 1. Suunnittelueen sijainti Porvoon kaupungissa Tolkkistentie Gammelbacka Kokonmäki Pääskytien koulu Ravirata Uddas Purola P 500m Haikkoonselkä Kartta 2. Suunnittelualue rajattuna ilmakuvan päälle 7
Sijainti Suunnittelualue sijaitsee Porvoossa Gammelbackan ja Kokonmäen kaupunginosan välisellä alueella. Aluetta kutsutaan tässä työssä Pepottin laaksoksi alueella ennen sijainneen kartanon mukaan. Pohjoisessa Pepottin laakso rajautuu Tolkkistentiehen, etelässä Haikkoonselkään, idässä Kokonmäen ulkoilualueeseen sekä Uddaksen asuinalueeseen. Lännessä alue rajoittuu Gammelbackan kaupunginosaan, Pääskytien kouluun, Purolan asuinalueeseen ja Gammelbackan metsään. Pepottin laakso on pääosin viljelyksessä ja laidunmaana olevaa avointa laaksoa. Laaksoalue on n. 1,5km pitkä ja sen leveys on laajemmillaan n. 600m. Laakson reunoilla kohoavat metsäiset selänteet ja se liittyy merenlahteen. Maaperä ja kallioperä Alueen maaperä on laaksossa suureksi osaksi savea. Pääskytien koulun kohdalla on pienimuotoinen hiekkaesiintymä. Gammelbackan selänne koostuu pitkälti hiekan ja hiedan sekoituksesta sekä moreenista. Selänteillä on runsaasti kalliopaljastumia. Metsäisiltä rinteillä löytyy kiviä. Kivien pintaan nousu on saattanut johtua siitä, että moreenirinteet ovat aikojen saatossa olleet alttiimpia rantavoimille kuin tasaiset moreenialueet. 15 Maisemarakenne ja tilallisuustarkastelu Alue sijoittuu moreeniselänteiden välimaastoon, alavalle savimaalle. Avointa laaksoa reunustavat tiet. Karttalehden länsireunalla selänteiden välistä laskee purouoma peltoaukean halki mereen. Selänteiden yhtymäkohdat muodostavat maisemaan solmukohtia. Laakso on avointa maisematilaa, jota pirstovat pientareilla ja ojissa kasvava pensasto ja puusto. Olevat yhteydet Alueella on verraten paljon yhteysreittejä laakson reunoilla. Pohjoisessa Pepottin laakso rajautuu Tolkkistentiehen, joka on merkittävä liikenneväylä. Lapinniementie kulkee alueen itälaidalla. Autoilla liikennöitävä Niittypolku ja Peipontie sijaitsevat alueen länsireunalla. Muut alueen poikki kulkevat reitit ovat joko kevyen liikenteen väyliä tai ulkoilureittejä ja -polkuja. Peltoalueen poikki kulkee muutamia yhteyksiä. Tolkkistien eteläpuolella kulkee kevyen liikenteen väylä, jota pitkin liikutaan kuljettaessa alueen ohitse. Myös alueen eteläosan poikki kulkeva reitti jatkuu luontevasti aukean ohitse. Talvisin alueen poikki kulkee hiihtolatu. Pääskytien koululle johtaa ojan yli koulun eteläpuolelta pieni oikopolku viereiseltä kevyen liikenteen väylältä. Osa reiteistä on valaistu. Alueen kallioperä koostuu pääosin graniitista ja osin migmaattisesta graniitista. 16 15 Punakivi, K ym. 1977, s. 12 16 Punakivi, K ym. 1977, s. 10 8
Kartta 3. Maaperäkartta Kartta 4. Maisemarakenne Merkkien selitykset alueen rajaus suurimmat reitit sulkeutunut alue maiseman solmukohta vesistö laaksoalue, 0-5 mmpy laaksoalue, 5-10 mmpy laaksoalue, 10-20 mmpy vaihettumisvyöhyke, 20-30 mmpy selänne, >30 mmpy 9
Kartta 5. Tilarakenne Tolkkistentie Lapinniementie Pääskytie Niittypolku P Merkkien selitykset avoin maisema-alue sulkeutunut maisema-alue olemassa olevat reitit 10 alueen rajaus
Historialliset kartat Alueen historiaa on tarkasteltu vanhojen karttojen avulla. Käytössä ovat olleet tiluskartta (vuodelta 1780), Senaatin kartta (1878), V.M. Von Bornin kartta Gammelbackasta (1895), Venäläinen topografiakartta (1898) ja pitäjänkartta (1937). Lisäksi alueen viimeaikaista kehitystä on tarkasteltu vuonna 1986 ja 2010 otettujen ilmakuvien avulla. Kartta 6. Tiluskartta, v.1780 Kartta 7. Senaatinkartta, v.1878 Kartta 8. Kartta Gammelbackasta, v.1895, V.M. von Born 11
Kartta 9. Venäläinen topografiakartta, v.1898 Kartta 10. Pitäjänkartta, 1937 12
Alueella on pitkä historia Pepottin ja Gammelbackan kartanoiden laidun- ja peltomaana. Pepottin kartanosta on maininta kirjallisissa lähteissä jo vuodelta 1414. Tiluskartassa vuodelta 1780 nähdään Pepottin kartanon sijoittuminen peltoaukealle purouoman varteen. Paikalta aukeni näkymät Haikkoonselälle ja Sikosaareen. Kartanon sijainnista purouoman varrella ei olla kuitenkaan aivan varmoja. 17 Päärakennusta reunustivat symmetrisesti talousrakennukset ja sisääntulotien varrella aittapari. 18 Gammelbackan kartanon päärakennus sijaitsi 1600-luvulta lähtien nykyisen seurakuntatalon kohdalla, kunnes se paloi vuonna 1974. Gammelbackan kartanon sijainti on nähtävissä vuoden 1780 tiluskartasta lähtien. 19 Vuonna 1730 M.W. Sprengtporten vuokrasi Pepottin kartanon ja osti 1732 autioituneen Gammelbackan. Pepottiin rakennettiin uusi päärakennus vuonna 1750 ja siipirakennus vuonna 1780. Sprengtporten omisti kartanot 1773-1778 ja yhdisti Pepottin kartanon Gammelbackaan. Pepottin kartano purettiin 1800-luvun alussa. 20 Gammelbackan kartanon maille perustettiin 1770-luvulla 5 torppaa. Alueella sijaitsee todennäköisesti nykyisin jäänteet Bäckaksen torpasta, joka oli mahdollisesti sotilaspuustelli. 21 Arkeologien tulisi kartoittaa torpan rauniot asian varmistamiseksi. Vuonna 1811 maaherra Samuel Fredrik von Born osti Gammelbackan kartanon ja sen maat ja ryhtyi kehittämään niitä. Maanviljelyssä aloitettiin tällöin kolmivuoroviljely ja karjanrehun viljely. 22 Gammelbacka oli vielä 1930-luvulla toiminnassa oleva suurtila, jossa oli noin 200 ha peltoa, ja laiduntamassa 25 hevosta ja 80 lehmää. Mutta pian tämän jälkeen kartanon päärakennus autioitui ja puistokäytävät ruohottuivat umpeen. Vuonna 1940 kartanoon siirrettiin venäläisten emigranttien vanhainkoti ja syksyllä 1974 se suljettiin huonon kunnon vuoksi. 24 Vuonna 1964 Porvoon maalaiskunta ja Helsingin Asuntokeskuskunta ostivat Gammelbackan maat ja rakennuttivat alueelle teollisuusalueiden työtekijöille asuntoja. Lisärakentaminen sijoittui Gammelbackan mäen itärinteen vanhalle peltomaalle, sillä alueen asukkaat halusivat suojella metsäalueita rakentamiselta. Nykyään viimeinen rakentamaton peltoalue on ns. Purolan rivitaloalueen eteläpuolella, joka on merkitty osayleiskaavaan pientalovaltaiseksi asuinalueeksi tai siirtolapuutarha-alueeksi. 25 Gammelbackan metsää on hoidettu vain vähän. Kulttuuripiirteet ovat peittyneet kuusivaltaisen puuston alle ja pienet niityt ja peltoaukeat ovat metsittyneet lähes kokonaan. Metsästä kuitenkin löytyy vielä jäänteitä kartanopuiston rakenteiden, istutusten ja käytävien sijainnista ja siellä on jäljellä joitakin vanhoja, mutta huonokuntoisia kujannepuita. 26 Kartanon rannassa eli Bäckaksen rannassa sijaitsi Gammelbackan kukoistuksen ajalta peräisin oleva laituri, jonka jäänteet ovat edelleen olemassa. Hiekkaranta on ennen ollut nykyistä laajempi. Hiekkarannan takana olevat kalliot olivat vielä 1940-luvulla kasvillisuudesta paljaat ja toimivat uimareiden levähdyspaikkana. 27 Senaatinkartassa vuodelta 1878 nähdään, että Gammelbackan kartanon yhteyteen kehitettiin monia maisema-arkkitehtonisia aiheita, mm.porvoon kaupunkiin johtava puukujanne, suora käytävä rantakallion näkötornille ja laaja puistoalue. Kartassa näkyvä, itä-koillissuuntainen suora linja, on peruja jo Pepottin kartanon ajoilta. 23 17 http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/reki steriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx? KOHDE_ID=1000008297, viitattu 21.11.2013 18 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 19 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 20 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 21 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 22 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 23 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 24 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 25 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 26 Rihtniemi-Rauh, A 2009, s.1-4 27 Rihtniemi-Rauh, A, 2009, s.1-4, http://www. porvoo.fi/easydata/customers/porvoo2/files/ muut_liitetiedostot/ymparisto_ja_luonto/kansal linen_kaupunkipuist/reitit_kansallisessa_kaup/ gammelbackan_reitti.pdf, s.5, viitattu 9.11.2013 13
Ilmakuvat vuosilta 1986, 2010 Ilmakuvat on otettu vuosina 1986 ja 2010. Niistä on havaittavissa peltojen hieman metsittyneen neljännesvuosisadan kuluessa. Lisäksi joitakin uusia rakennuksia ja reittejä on rakennettu lisää, ja historiallinen reitti on katkennut raviradan tulon myötä. Kuva 3. Ilmakuva, v.1986 14 Kuva X. Ilmakuva,2010
Kuva 4. Ilmakuva, v.2010 15
Kartta 11. Pelto- ja niittyalueiden kehittyminen 1780-luvulta nykypäivään P Merkkien selitykset v. 1780, tiluskartta v. 1878, senaatinkartta v. 1898, venäläinen topografiakartta historiallisesti merkittävät tielinjat vuosisatoja paikoillaan pysyneet reunavyöhykkeet v. 1937, pitäjänkartta v. 1986, ilmakuva v. 2010, ilmakuva 16
Historiallisten karttojen ja ilmakuvien analyysi Porvoonjokilaakso on ollut pitkään viljelykäytössä, jopa 4000 vuoden ajan. Avoimia peltoaukeita pidetäänkin kulttuurihistorian tärkeimpänä alueena, jonka kautta muuta maisemarakennetta ja kulttuurhistoriallisten elementtien sijoittumista siihen tarkastellaan. Peltojen säilyminen avoimina onkin erityisen tärkeää. Myös maiseman reunat ja peltotilan keskellä olevat elementit kuten puusaarekkeet ja pientareet ovat merkittäviä kulttuurihistoriallisia elementtejä. Hoitamattomina nämä elementit vähentävät sekä kulttuurimaiseman arvoa että luonnon monimuotoisuutta. 28 Pelto- ja niittyalueiden kehittyminen karttatarkastelussa (kartta 11) havaitaan avoimen maisematilan muutokset vuoden 1780 tiluskartasta vuoden 2010 ilmakuvaan. Tarkastelusta voidaan havaita pelto- ja niittyalueiden pienentyneen noin puoleen kyseisen ajanjakson kuluessa. Pelto- ja niittyalueet ovat pienentyneet erityisesti alueen länsipuolella, johon on rakennettu uusia asuinalueita sekä koulu. Myös peltojen ja niittyjen metsittyminen ovat vähentäneet avointa maisematilaa alueen lounaisosassa. Avoimen maisematilan pienentymisen johdosta ennen peltoalueen keskellä sijainnut luoteis-kaakkosuuntainen tie sijaitsee nykyään asuinalueiden ja peltoalueen välissä avoimen maisematilan reunalla. Tielinjaus on kuitenkin säilynyt melkein samankaltaisena koko tarkastellun ajanjakson ajan. Myös Pepottin kartanolle ja entiselle Gammelbackan tanssimaneesille johtanut tielinjaus on yhä olemassa. Osa tiestä on edelleen käytössä kevyen liikenteen reittinä. Itäisin osuus tiestä on jäänyt raviradan sisäpuolelle vuosien 1986-2010 välisenä aikana, eikä ole enää käytössä. Gammelbackan metsäalueella on säilynyt useita vanhoja reittilinjauksia. Reitit johtavat entisen kartanon paikalta hiekkarannalle. Reitit ovat nykyisin ulkoilu- ja virkistyskäytössä. 28 Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maise manhoidon yleissuunnitelma, 2001, s.49. Peltoalueen pienenemisestä huolimatta alueella on edelleen muutamia reunavyöhykkeitä, jotka ovat säilyneet samoina koko tarkastellun ajanjakson eli vuodesta 1780 asti. Tällaisia reunoja on alueen koillis- ja lounaiskulmissa. Eteläosan reuna on pysynyt suunnilleen samana, nykyisin vain pieni metsikkökaista erottaa peltoalueen merestä. Alueella on säilynyt historiallisena maisemapiirteenä myös peltoalueen keskellä oleva kumpare. Se on havaittavissa jo vuoden 1780 tiluskartassa. Muita historiallisia elementtejä ovat Bäckaksen torpan rauniot, Gammelbackan metsässä kulkevien reittien varrella olevat kujannepuut, hiekkaranta ja siihen liittyvät laiturin perustukset sekä talvisodan aikainen pommikuoppa. 29 Myös peltoalueen poikki kulkeva purouoma on säilyttänyt linjauksensa suurinpiirtein samassa uomassa. Lisäksi Pepottin laaksossa ovat sijainneet savusauna, kivimuureja ja tanssimaneesi, mutta näitä ei enää juurikaan hahmota maastossa. Savusauna on sijainnut rannan kallioilla, kivimuurit Gammebackan metsän ja peltoalueiden välissä ja tanssimaneesi nykyisen tallin luona, vanhan tielinjauksen vieressä. Peltoalueiden pienentyessä ja salaojituksen yleistyessä sarkaojien määrä on vähentynyt alueella. 29 http://www.porvoo.fi/easydata/customers/por voo2/files/muut_liitetiedostot/ymparisto_ja_luon to/kansallinen_kaupunkipuist/reitit_kansallises sa_kaup/gammelbackan_reitti.pdf, s.6 viitattu 9.11.2013 17
18 Kartta 12. Osayleiskaava Pepottin laakson kohdalla
Kaavoitustilanne ja kansallinen kaupunkipuisto Pepottin laaksoalueelle on laadittu osayleiskaava (kartta 12). Alueen koillisosa on osoitettu urheilun ja virkistyspalvelujen alueeksi (merkintä VU 30 ), eteläosa lähivirkistysalueeksi (VL). Urheilun ja virkistyspalvelujen alueelle on tarvetta osoittaa lisärakentamista urheilua varten. 31 Erityisesti uusi talvella pelattava, virallisen kokoinen jalkapallokenttä olisi alueella tarpeen. 32 Gammelbackan vanha metsä on merkitty osayleiskaavassa lähivirkistysalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (VL-2). Rantaan rajautuva metsäalue on osin merkitty erityisellä luo-merkinnällä, joka tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää aluetta. Koulun ja Tolkkistentien väliselle alueelle on kaavoitettu asuinalue (A). Alueen lounaisnurkkaan peltoalueelle olevan Puistolan asuinalueen eteläpuolelle on osoitettu laaja pientalovaltainen asuinalue tai siirtolapuutarha-alue (AP/RP). 30 Porvoon kaupunki, keskeisten alueiden osayleis kaava, kaavamerkinnät ja -määräykset, 5.1.2005 31 Rihtniemi-Rauh, A, suul. tiedonanto, 19.9.2013, Porvoo 32 Varpio, M, suul. tiedonanto, 28.11.2013, Porvoo Julkisten palvelujen ja hallinnon alue (PY) kattaa Pääskytien koulun ja sen eteläpuolelle sijoittuvan peltoalueen. Rannassa on merkintä venesatamasta (LV). Laakson eteläreuna ja Gammelbackan metsäalue kuuluvat Porvoon kansallisen kaupunkipuiston alueeseen. Porvoon kansallisen kaupunkipuiston perustamispäätöksen mukaan Gammelbackan metsän alueella toimiessa tulee ottaa huomioon kohteen kulttuurihistoriallinen arvo. 33 Porvoon kansallisen kaupunkipuiston perustamispäätöksessä todetaan, että Alueeseen liittyy myös kaupunkikuvallisia, sosiaalisia ja virkistyksellisiä sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyviä erityisarvoja. 34 33 http://www.porvoo.fi/easydata/customers/por voo2/files/muut_liitetiedostot/ymparisto_ja_luon to/kansallinen_kaupunkipuist/kkp_paatos_pe rustamisesta_su_18052010.pdf, s. 3, viitattu 9.11.2013 34 http://www.porvoo.fi/easydata/customers/por voo2/files/muut_liitetiedostot/ymparisto_ja_luon to/kansallinen_kaupunkipuist/kkp_paatos_pe rustamisesta_su_18052010.pdf, s. 6, viitattu 9.11.2013 Kuva 5. Näkymä alueella sijaitsevalta hiekkarannalta Haikkoonselälle 19
Maastohavainnot Maastohavainnot-osassa käydään läpi alueella maastokäynneillä havaitut tiedot alueesta, sen epäkohdista, biotoopeista, arvoista ja paikan hengestä. Arvot on jaoteltu neljään erilaiseen kategoriaan. Lopussa on perustietojen ja maastohavaintojen pohjalta koottu herkkyysaluetarkastelu. 20 Kuva 6. Alueella sijaitsevan Pääskytien koulun piha-alueen reunan kasvillisuutta
Kartta 13. Maastohavainnot Merkkien selitykset P Maastohavainnot Aluetta kartoitettiin kolmella eri maastokäynnillä syksyllä 2013. Maastokäyntien havainnot on kirjattu karttaan 13. Laaksotilaa hallitsee peltojen muodostama aukea tila. Alueen koilliskulmassa on urheilualue, jossa sijaitsevat Kokonhalli, salibandyhalli Aurora ja niihin liittyviä urheilukenttiä. Avoimella alueella sijaitsevat rantalentopallokenttä, kaksi nurmikenttää ja kivituhkapintainen pysäköintialue ja skeittiramppi sekä kivituhkapintainen kenttä. Kentillä on erilaisia aitoja. Lentopallokentällä on räikeän oranssinpunainen muoviaita, muilla kentillä on harmaita metalliaitoja. Aurorahallin lähellä sijaitsee talvella sulana pidettävä jalkapallokenttä. Urheiluhallit sijoittuvat puustoiselle alueelle. Pelto- ja kenttäaukealla on muutamia pienraken nuksia, jotka liittyvät kenttien toimintaan. Yksi rakennuksista on pumppaamo. Rakennukset ovat eri muotoisia ja värisiä. Urheilukenttien ympärille on istutettu havupuita todennäköisesti tuulensuojaksi. Urheiluhallien eteläpuolella sijaitsee pientaloalue. Talot ovat laakson reunavyöhykkeellä pelikenttien ja Lapinniementien välissä. Niiden sijainti mukailee vanhaa pellon reunavyöhykettä. Pientaloalueen eteläpuolella laakson itäreunalla sijaitsee Hopean talli. Tallikokonaisuuteen kuuluu useampi rakennus, lisäksi pihalla on joitakin kontteja. Tallilla on laajat laidunalueet avoimessa laaksossa. Yksi reunavyöhykkeellä oleva aitaus on osin puustoinen hakamaa, muut ovat tarhoja, joissa ei juuri ole aluskasvillisuutta. Peltoaukealla sijaitsevien nurmilaitumien ympärillä on ravirata. Raviradan keskelle, laitumista aidalla pois 21
rajattuna on puustoinen kumpare. Kumpare on alueen merkittävä maamerkki, jonka näkee Tolkkistentieltä asti. Sen sijaan ravirata maastoutuu maisemaan eikä näy kauas. Raviradan pohjoispuolella on ratsastuskenttä. Kentän laidoilla on paljon nuorta pensaikkoa. Pensaikkoa ja yksittäispuita on myös muualla peltoaukealla. Peipontien varressa alueen luoteisnurkassa on Pääskytien ala-aste. Koulu on alueen merkittävä maamerkki, sillä se sijoittuu pienelle kumpareelle ja on melko massiivinen. Koulua kehystävistä puista huolimatta rakennus hahmottuu kauempaakin. Peltoalueella on maastonmuotoja. Urheiluhallien läheisellä peltoalueella on loiva maastonmuoto, myös koulun eteläpuolella maasto laskee loivasti. Puusaareke raviradan keskellä on merkittävin yksittäinen kukkula peltoalueella. Lounaisimmalla peltoalueella maaston nousee polveilevasti kohti metsää. Tällä alueella metsänrajan ja pellon liittyminen on sulavaa ja kaunista. Alueelle muodostuu näkymiä kohti peltolaaksoa useasta eri kohtaa. Osa näkymistä on verraten laajoja ja pitkiä. Alueelta voi havainnoida myös merelle. Näkymät on merkitty karttaan nro.13 punaisin nuolin. Koululta rantaan johtavan reitin varrella on laakson reunalla Purolan rivitaloalue. Alueen edessä Niittykummuntien toisella puolella on pieni viljelypalsta-alue. Myös urheiluhallien viereisellä peltoalueella on pieni viljelypalsta-alue. Rannassa kapean koivuvaltaisen metsikön takana sijaitsee pienvenesatama ja siihen liittyvä verkkoaidalla rajattu veneiden talvisäilytysalue. Alueella on kaksi venelaituria. Rannassa laitureiden läheisyydessä on myös laaja sorapintainen alue. Kuva 7. Nurmipintainen pelikenttä, siihen liittyvä rakennus ja aita Gammelbackan metsän eteläpuolella rannassa reitin varrella sijaitsee hiekkaranta, joka rajautuu kevyen liikenteen tiehen ja kallioon. Gammelbackan metsässä on useita näyttäviä maisemapuita. Osa puista on vanhoja kujannepuita. Bäckaksen torpan luona on näyttäviä vaahteroita suurten kivien ja saniaisten keskellä. Gammelbackan metsässä on paljon kalliopaljastumia ja yksittäiskiviä. Peltojen keskellä kulkee purouoma. Uoma saapuu laaksoalueelle Purolan asuinalueen pohjoispuolelta ja kulkee laakson poikki kaakkoon ja laskee metsäisen alueen poikki mereen. Gammelbackan läheisyydessä uoma on tiiviin tervaleppäpuuston suojaamana. Raviradan eteläpuolella uomaa reunustava puusto on harvempaa ja näkymiä avautuu uoman ylitse laakson poikki. Uoma jatkuu kohti merta suoraksi kaivettuna väylänä. Uoma on kokonaisuudessaan vaikeasti saavutettava, sillä sitä pääsee tarkastelemaan vain kohdissa, jossa silta tai rumpu kulkee sen ylitse. Pellot ovat alueella suurimmaksi osaksi salaojitettuja. Alueen luoteisnurkassa ja eteläosassa on sarkaojia. Kuva 8. Alueella virtaava uoma, suoristettu osuus Kuva 9. Purolan lähellä sijaitsevat Gammelbackan puutarhaviljelypalstat 22
Kuva 10. Gammelbackan metsässä oleva talvisodanaikainen pommikuoppa Kuva 11. Pienvenesataman laituri Kuva 12. Urheiluhallit ja lentopallokenttäalue sekä skeittirampit Tolkkistentieltäpäin kuvattuna Kuva 13. Talli ja tarhat Lapinniementieltä Kuva 14. Gammelbackan metsässä oleva kuiva niitty ja kujannepuut 23
Epäkohdat Maastokäynneillä tarkkailtiin myös alueen esteettisiä ja ekologisia epäkohtia. Alueen epäkohdat liittyvät pääosin avoimeen maisematilaan. Avoin tila onkin erityisen herkkä muutoksille 35. Erityisesti peltoaukean ojissa ja tienpientareilla kasvavat pensaat ja yksittäispuut aiheuttavat jäsentymätöntä maisematilaa. Tällöin peltoaukea ei ole eheä kokonaisuus. Maisematilassa dominoiva Pääskytien koulu on myös epäkohta. Koulun massiivisuus korostuu kumpareen päältä merkittävästi. Varsinkin koulun kaakkoiskulman vähäinen kasvillisuus edesauttaa harmaana pilkottavan koulurakennuksen näkymistä. Kuva 15. Peltoaukean keskellä sijaitseva rakennus, ratsastuskenttä Pellolla on monenlaisia pienrakennuksia, jotka ovat erivärisiä ja kokoisia. Ne eivät istu peltomaisemaan eivätkä muodosta kokonaisuutta. Myös pelikenttien aidat erottuvat maisemasta. Erityisesti rantalentopallokentän räikeänväriset muoviaidat korostuvat negatiivisesti. Tallin edustalla peltomaisemaan rajautuvina elementteinä on voimakkaan värisiä kontteja. Ne eivät sovi maisemaan ja muodostavat visuaalisen haitan alueelle. Myös Purolan asuinalueen edessä sijaitseva puutarhapalsta-alue on erilaisine puutarhakalusteineen sotkuinen. Kuva 16. Pelikenttiin liittyvää rakennusta on sprayattu Pienvenesataman verkkoaidalla rajattu, massiivinen ja osin sekava talvisäilytysalue aiheuttaa myös maisemahaitan. Vieraslaji jättipalsami muodostaa ekologisen haitan alueen itäreunalle. Peltoaukealle istutetut havupuut korostuvat avoimessa maisematilassa vieraina lajeina. Kuva 17. Pelto-ojassa kasvavaa pensaikkoa ja puita 35 Rautamäki, M (1997), s.21. Kuva 18. Pelikenttien läheisyyteen istutetut havupuut Kuva 20.Tallin edustalla sijaitseva kontti Kuva 19. Pääskytien koulu kevyen liikenteen väylältä kuvattuna 24
Kartta 14. Epäkohdat P Merkkien selitykset 1. ojissa kasvavat puut ja pensaat, jäsentymätön maisematila 2. rantalentopallokentän aidat 3. pellolla olevat erilaiset rakennukset 4. koulun massiivinen julkisivu, avautuu peltomaisemaan 5. tallin edustan kontit 6. sekava puutarhapalsta-alue 7. pienvenesataman talvisäilytysalue yhteystarve Kuva 21.Pienvenesataman talvisäilytysalue Kuva 22. Lentopallokenttien aidat 25
Kartta 15. Nykyiset biotoopit 2 2 2 1 1 P Merkkien selitykset pelto, viljelykäytössä laidunnusalue pelinurmi puisto- ja puutarha-alue sekametsä kuusivaltainen metsä, kalliopaljastumia tervaleppämetsikkö (1) kostean paikan kasvillisuus (2) ruovikko kalliolaen karukkokasvillisuus mäntyvaltainen metsä 26 lehtipuuvaltainen metsä
Biotoopit Alueella on paljon erilaisia biotooppeja. Pinta-alaltaan laajimman biotoopin muodostaa pelto. Peltoalueilla viljellään pääosin viljaa, pieniä alueita on myös puutarhapalstoina. Peltobiotooppiin luetaan myös ojien ja teiden pientareiden niittymäinen kasvillisuus. Myös urheilukenttien pelinurmet muodostavat oman biotooppinsa alueelle. Muita avoimia biotooppeja edustavat hevoslaitumina olevat nurmilaitumet ja niityt. Alueella on sekä kuivia että tuoreita niittyjä. Pellon reunassa sijaitseva hakamaa on perinnebiotooppi. Puisto- ja puutarhakasvillisuutta alueella on koulun reunamilla ja asuinalueilla puutarhoissa. Puisto- ja puutarhakasvillisuus käsittää monia puutarhakasvilajeja. Alueella on monipuolisesti erilaisia metsätyyppejä. Urheiluhallien läheisyydessä on mäntyvaltainen metsikkö. Gammelbackan metsän korkein kallioalue on myös mäntyvaltaista karukkokasvillisuutta jäkälineen. Selännealueilla metsät ovat useimmiten kuusivaltaisia. Peltojen reunoihin rajautuvista metsistä iso osa on lehtipuuvaltaisia sekametsiä. Osassa näistä metsistä on kuusta alikasvoksena. Purouoman varrella ja rannassa sijaitsevat tervaleppämetsiköt. Osa rannan tervaleppämetsiköistä on harvempaa ja maata peittävät heinä- ja ruohokasvit. Kuusivaltainen metsä erityisesti Gammelbackan selänteellä sisältää erityisiä luontoarvoja, sillä alueella on runsaasti lahopuustoa. Porvoon kansallisen kaupunkipuiston luontoselvitykset 2010-2011 -raportissa suunnittelualueelta löydettiinkin erityisiä luontoarvoja lähinnä Gammelbackan metsäalueelta, jossa sijaitsee pieniä niittyalueita. Niityllä kasvaa mm. aho-orvokkia, nurmitädykettä, kissankelloa, lehtokortetta ja siankärsämöä. 36 Vanhoilla kujannepuilla on lahopuun lisäksi historiallista merkitystä. Gammelbackan metsässä on paikoitellen myös lehtipuualueita, jotka lisäävät alueen monipuolisuutta. Kuva 23. Metsittynyt pelto Gammelbackan metsässä Kuva 24. Osmankäämejä ja muuta kostean paikan kasvillisuutta Kuva 25. Hevoslaidun Rannassa sijaitsevat ruovikkoalueet toimivat vesilinnuston pesintä- ja suojapaikkoina. Ruovikko on raivattu pienvenesataman ja uimarannan kohdalta. 36 Vauhkonen, M et al (2011), s. 21-22. Kuva 25. Kuusivaltaista metsää Kuva 26. Avautuva peltomaisema 27
Kartta 16. Arvojen sijoittuminen P Merkkien selitykset kauneuteen ja merkityksiin liittyvät arvot historiaan ja kulttuuriin liittyvät arvot sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot luontoon liittyvät arvot Arvot ja paikan henki Koko alueen arvoja kartoitettiin maastokäynneillä ja taustatietojen selvittämisellä ja niitä tarkasteltiin Museoviraston luokittelun perusteella. Alueen arvot jaettiin neljään eri kategoriaan: kauneuteen ja merkityksiin liittyvät arvot, historiaan ja kulttuuriin liittyvät arvot, sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot sekä luontoon liittyvät arvot. 37 Arvojaon perusteella Pepottin laakso jaettiin paikkojen erilaisen hengen mukaisesti kahdeksaan erilaiseen osa-alueeseen. Osa-alueet ovat peltoalue, ulkoilumaasto, pienvenesatama, koulu, urheilualue, asutusalue, hiekkaranta ja historiallinen metsä. Nämä osa-alueet on esitetty kartassa 17. Peltoalueella kauneuteen ja merkityksiin, historiaan ja kulttuuriin ja luontoon liittyvät arvot ovat tyypillisiä. Ulkoilumaastossa korostuvat sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot sekä luontoarvot. Sosiaalisia ja taloudellisia arvoja on myös pienvenesatamalla, koululla, urheilualueella ja asutusalueella. Hiekkarannalla on sosiaalisten ja taloudellisten arvojen lisäksi historiaan ja kulttuuriin liittyviä arvoja. Historiallisen metsän alueella on historiaan ja kulttuurin liittyvien arvojen lisäksi luontoon liittyviä arvoja. 37 http://www.syke.fi/download/moniar voinen_maisemapdf/da8edb84-61d2-4f5b-a2dbc997178a0689/35530, s.3, viitattu 9.11.2013 28
Kartta 17. Paikan henki 7. 1. Peltoalue - kauneuteen ja merkityksiin liittyvät arvot - historiaan ja kulttuuriin liittyvät arvot - luontoon liittyvät arvot 6. 8. 2. 2. Ulkoilumaasto - sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot - luontoon liittyvät arvot 1. 3. Historiallinen metsä - historiaan ja kulttuuriin liittyvät arvot - luontoon liittyvät arvot 4. Hiekkaranta - sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot - historiaan ja kulttuuriin liittyvät arvot 5. Pienvenesatama - sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot 6. Koulu - sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot 5. 7. Urheilualue - sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot 8. Vehreä pientalorakentaminen - sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot P 3. 2. 4. Kuva 27. Nurmipintaiset pelikentät 29
Merkkien selitykset Kartta 18. Sosiaaliset ja taloudelliset arvot kartalla urheiluhallit- ja kentät ulkoilumaasto koulu veneily hiekkaranta, uiminen talli Sosiaaliset ja taloudelliset arvot Kartassa 18 on esitetty sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot. Erityisesti alueen pohjoispäässä korostuvat urheiluhallien ja kenttien sekä Pääskytien koulun muodostama kokonaisuus. Keskiosassa sijaitsee Hopean talli. ulkoilureitit peltoalueen poikki Alueen eteläosassa sijaitsevat pienvenesatama talvisäilytysalueineen ja hiekkaranta. Pienvenesatamassa on kaksi laituria. Alueen metsät ovat tärkeitä ulkoilumaastoja. Näitä alueita halkovat useat reitit. Osa reiteistä on talviaikaan hiihtolatuina. Peltoaukean poikki on muutamia ulkoilureittejä. Näillä reiteillä mm. läheisten asuinalueiden koiranulkoiluttajat liikkuvat. P Kuva 28. Hiekkaranta Kuva 29. Nurmikentät urheiluhallien lähellä 30
Kartta 19. Luontoon liittyvät arvot kartalla Merkkien selitykset yhtenäiset metsäalueet perinnebiotooppi kostean paikan kasvillisuus rantakasvillisuus ojien ja pientareiden tuore niitty nurmilaidun hakamaa Luontoon liittyvät arvot Kartassa 19 on merkitty luontoon liittyvät arvot. Alueella on runsaasti erilaisia biotooppeja ja täten myös niihin liittyviä luontoarvoja. Erityisesti arvokkaita luontoarvoja on Gammelbackan metsäalueella, jossa on runsaasti lahopuustoa. Reunamilla olevat metsät liittyvät laajempiin metsäkokonaisuuksiin, mikä lisää niiden arvoa laajoina elinympäristöinä. tuore niitty kuiva niitty lahoavat kujannepuut P Alueella on myös perinnebiotooppeja, kuten niittyjä. Gammelbackan metsäalueella sijaitsevat kuiva niitty ja torpan raunioiden luona tuore niitty. Tallin vieressä sijaitsee pieni hakamaa, jossa hevoset laiduntavat. Sarkaojien ja tienpientareiden reunoilla kasvaa tuoreen niityn kasvillisuutta. Kosteissa painanteissa viihtyvät mm. osmankäämi ja muut kostean paikan kasvit. Rannassa kasvaa monimuotoinen tervaleppäkorpi, joka on luonnonsuojelulailla suojeltu luontotyyppi. 38 Kuva 29. Lahopuu Kuva 30. Pientareen kasveja Puronuoma tervaleppineen ja ranta ruovikoineen tarjoavat monipuolisen lisän metsä- ja peltohabitaatteihin. Kuva 31. Hakamaa tallin luona 38 http://www.porvoo.fi/easydata/customers/porvoo2/ files/muut_liitetiedostot/ymparisto_ja_luonto/ kansallinen_kaupunkipuist/kkp_paatos_pe rustamisesta_su_18052010.pdf, s. 5, viitattu 9.11.2013, Meriluoto & Soininen (1998), s. 115-117 31
Merkkien selitykset historiaan ja kulttuuriin liittyvät arvot historiaan ja kulttuuriin liittyvät arvot Kartta 20. Kauneuteen ja merkityksiin liittyvät arvot kartalla loiva maastonmuoto pellolla sosiaaliseen yhteisöön ja talouteen liittyvät arvot luontoon liittyvät arvot maastonmuodot monimuotoinen reunavyöhyke uoma+tervaleppäpuusto kumpare+ puusto Kauneuteen ja merkityksiin liittyvät arvot Karttaan 20 on merkitty kauneuteen ja merkityksiin liittyviä arvoja. Erityisesti peltoaukion, laitumien ja pelikenttien muodostama avoin maisematila, monimuotoiset reunavyöhykkeet ja puro tervaleppämetsiköineen ovat kategorian mukaisia arvoja. Myös Gammelbackan korkeat kalliot ovat maisemallisesti kauniita. Rannan ruovikot muodostavat lähistöllä olevien muiden ruovikoiden kanssa selkeän kokonaisuuden. Merkityksellisiä arvoja on mm. alueen monipuolinen käytettävyys ja hevostoiminta. Hevoset laitumineen viittaavat menneeseen aikaan ja tuovat Pepottin laaksoon historiallista jatkumoa. kalliojyrkänne P Kuva 32. Peltoaukean keskellä oleva kumpare Kuva 33. Avoin maisematila 32
Kartta 21. Historialliset ja kulttuuriset arvot kartalla Merkkien selitykset sarkaojat viljelty pelto/ laidun säilynyt historiallinen kohde historiallinen tielinjaus säilynyt kumpare Historiaan ja kulttuurin liittyvät arvot Historiaan ja kulttuurin liittyvät arvot on esitetty kartassa 21. Alueella on useita erilaisia historiallisia arvoja. P vanhat kujannepuut pommikuoppa torpan rauniot vanha polkulinjaus vanha tielinjaus Kuva 34. Puukujanne metsäniityn laidassa laiturin perustukset Yksittäisiä kohteita ovat Gammelbackan metsässä sijaitsevat vanhat kujannepuut, laiturin perustukset Gammelbackan kukoistuksen ajalta sekä talvisodanaikainen pommikuoppa ja Bäckaksen torpan rauniot. Peltojen keskellä sijaitseva hiekkakumpare on merkitty jo 1780-luvun tiluskarttaan. 39 Pellot ja avoin maisema ovat olleet alueelle tyypillistä useita satoja vuosia, kts. sivut 16-17. Myös sarkaojat ovat olleet peltojen ominaispiirre. Koululta venesatamaan johtava tie ja laakson poikki kulkeva poikittaistie esiintyvät jo 1780-luvulta olevassa tiluskartassa. Laakson poikki kulkevasta tiestä noin puolet on jäänyt raviradan sisäpuolelle, jossa tielinjaus on kuitenkin yhä nähtävissä. Historialliset ja kulttuuriset arvot ovat osa aluetta, mutta ne eivät korostu. Porvoonjokilaakson maisemaselvityksessä ja maisemanhoidon yleissuunnitelmassa todetaan: Vanhat tiet ja niiden poluiksikin hävinneet osat ovat kulttuuriympäristön arvokas pääoma. 40 Kuva 35. Bäckaksen torpan todennäköiset rauniot 39 http://www.porvoo.fi/easydata/customers/ porvoo2/files/muut_liitetiedostot/ymparisto_ja_ luonto/kansallinen_kaupunkipuist/kkp_paatos_ perustamisesta_su_18052010.pdf, s. 6, viitattu 9.11.2013 40 Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maise manhoidon yleissuunnitelma, 2001, s.43. 33
Herkkyysaluetarkastelu Pepottin laakso on suureksi osaksi erittäin herkkää rakentamiselle kulttuurihistoriallisista ja maisemallisista arvoista johtuen. Täten laakson olisi hyvä säilyä avoimena maisematilana jatkossakin. Kaavoituksessa osoitetut tarpeet lisärakentamiselle ja alueen kehittämiselle on kuitenkin huomioitu herkkyysaluetarkastelussa. P Kulttuurimaiseman korkeimmat ja matalimmat maastonkohdat on perinteisesti jätetty rakentamatta. Laki- ja laaksoalueet ovat erityisen herkkiä muutoksille, ja niiden rakentamatta jättämistä tulisi suosia edelleen. Vaihettumisvyöhykkeet, eli mm. loivat rinteet, olisivat parhaita alueita täydennysrakentamiselle. 41 Koska alueella vaihettumisvyöhykkeen määrä on kuitenkin vähäinen ja rakentamispaine suuri, on laaksoalueelle osoitettava rakentamista. Kun uudisrakentaminen sijoittuu laaksoalueelle, tulee huolehtia että laaksoon avautuvalle reunalle istutetaan pensaita ja puustoa muodostamaan luontevaa maisemarajaa. Samalla kasvillisuus toimii tuulensuojana. 42 Rakentamista parhaiten kestävä alue on metsäisellä alueella vaihettumisvyöhykkeellä jo valmiiksi massiivisesti rakennettujen urheiluhallien lähellä. Tälle alueelle voidaan rakentaa suuriakin rakennuksia. Tärkeää on säilyttää oleva reunavyöhyke ehjänä ja yhtenäisenä. Keveämpää rakentamista voidaan osoittaa Pääskytien koulun ja Tolkkistentien väliselle alueelle sekä tallin pohjoispuolelle reunavyöhykkeen itäpuolelle. Lisäksi Purolan asuinalueen eteläpuolelle voidaan osoittaa osayleiskaavan mukaista kevyttä rakentamista. Näille alueille rakennettaessa on huomioitava reunan käsittely. Peltomaisemaan rajautuvasta reunasta on tehtävä luontaisen sulava ja kasvillisuuden verhoama. Maanpintaan kohdistuvia tai suurempia kasvillisuusmuutoksia voidaan osoittaa olevien pelikenttien alueelle ja koulun eteläpuolelle, missä maisematila rajautuu luontevasti uoman tervalepikkoon. Myös uoman toiselle puolelle voidaan osoittaa kevyitä toimenpiteitä. Kartta 22. Herkkyysaluetarkastelu Merkkien selitykset rakentamista hyvin kestävä alue rakentamista tietyin rajaehdoin kestävä alue suurempia muutoksia tietyin rajaehdoin kestävä arvoiltaan herkkä alue, ei kestä toimenpiteitä 41 Rautamäki, M (1997), s.21. 42 Rautamäki, M (1997), s.21. Kuva 36. Pienvenesataman alue purouoma, säilytettävä vesistö yhteystarve tärkeä näkymä 34
Erityisen arvokkaita alueita ovat Gammelbackan metsäalue ja siihen laaksotilasta liittyvä pelto. Myös rannan tervaleppien muodostama kostean kasvillisuuden vallitsema habitaatti on suurehkona kokonaisuutena monimuotoisuuden kannalta arvokas. Peltoaukean keskellä oleva kumpare on merkittävä historiallisesti ja maisemallisesti. Myös purouoma on tärkeä elementti maisemassa. Näiden alueiden arvoja tulee suunnitelmassa vahvistaa eikä rakentamistoimenpiteitä tule sallia näille alueille. Näkymien avaaminen tukee Pepottin laakson maisemallista yhtenäistämistä. Myös uusien reittien luominen osin vanhojen linjausten kohdalle tukevat alueen monipuolista käyttöä ja tuovat sen historia- ja luontoarvoja paremmin koettaviksi. Kuva 37. Kumpare on arvokas sekä maisemallisesti että kulttuurihistoriallisesti. Kumpareella on myös luontoarvoja sillä se tarjoaa habitaatin eri eläinlajeille. Täten se tulee säilyttää. Kuva 38. Urheiluhallien seutu on voimakkaasti rakennettu ja kestää täten lisärakentamista hyvin Kuva 39. Avointa, herkkää peltomaisemaa 35
Kestävän käytön suunnitelma Alueen suunnitteluratkaisut perustuvat alueen arvoihin ja käyttöpaineeseen. Lisärakentaminen on sovitettu maisemaan herkkyysaluetarkastelun mukaisesti. Kestävän käytön suunnitelmakarttaan (sivulla 37) on myös merkitty alue, johon ei tule kohdistaa rakennustoimenpiteitä alueen maisemallisten, historiallisten ja luontoarvojen vuoksi. 36 Kuva 40. Gammelbackan metsästä avautuva näkymä avoimeen laaksoon
P 0 500m Kartta 23. Kestävän käytön suunnitelma viljelypalstat siirretään Merkkien selitykset suuremmat rakennustoimenpiteet kielletty suurempien rakennusten rakentaminen mahdollista pienikokoisten rakennusten rakentaminen mahdollista siirtolapuutarhan aluevaraus uusi pienpelikenttäalue talvilämmitteisen tekonurmikentän aluevaraus reunavyöhyke, istutetaan lehtipuita ja -pensaita monipuolisesti, alla niitty pienrakennus, ulkoasu yhtenäistetään uusi reittiyhteys i infokyltti näkymä poistuva reitti sulkeutunut/puoliavoin maisematila viljelypalsta, vanha sijainti viljelypalsta, uusi sijainti 37
Urheilu- ja asuinrakentaminen Uudet mahdolliset urheiluhallit tulee sijoittaa metsäiselle vyöhykkeelle (merkitty karttaan nro 24A numerolla 1). Urheiluhalleista laajempi voi sisältää mm. jalkapallokentän. Peltoaukealle olevien nurmikenttien kohdalle voidaan rakentaa lämmitetty tekonurmikenttä talviaikaista jalkapalloa varten (2). Talvijalkapallotilojen laajennuksessa suositaan ensisijaisesti lämmitetyn kentän sijoittaimista peltoalueelle. Jos kenttä halutaan kuitenkin rakentaa katettuna, tulee se sijoittaa metsäiselle alueelle (nro1). Alueelle voidaan rakentaa myös kaksikerroksinen pysäköintilaitos (3), tai urheiluhallin ensimmäiseen kerrokseen pysäköintitilat. Tällöin kasvavalle käyttäjäkunnalle olisi riittävästi pysäköintitilaa ilman parkkialueiden laajentamista. Pääskytien koulun eteläpuolelle esitetään pienpelikenttiä koululaisille (kartta 23B). Nurmipintaiset pienpelikentät säilyttävät maisematilan avoimena, mutta samalla tuovat toiminnallisuutta alueelle. Pienpelikentät tulee sovittaa maastonmuotoihin siten, että suuria massansiirtoja ei tarvita. Pienpelikenttien ympäristö nurmetetaan, jolloin alueesta muodostuu kokonaisuus. Nurmen ja pellon rajasta tehdään sulavalinjainen, suoraa rajaa vältetään. Pääskytien koulun pohjoispuolelle osoitetaan puolisuunnikkaan muotoinen varaus asuinrakentamiselle. Alueen viistolla muodolla taataan näkymien avautumisen säilyminen peltomaisemaan. Asuinrakentamista jäsennetään siten, että korkeammat kaksikerroksiset asuinrakennukset sijoittuvat lähelle Peipontietä (merkitty karttaan 23C numerolla 3). Yksi- tai puolitoistakerroksiset omakoti- tai paritalot sijaitsevat lähempänä peltoa (4). Punainen tai muu yhtenäinen väri, viistokatto ja puu rakennusmateriaalina ovat suositeltavia ratkaisuja, sillä puiset, puolitoistakerroksiset rakennukset soveltuvat parhaiten kulttuurimaisemaan. 43 Kartta 23A. Tarkennos urheilualueesta 3 1 2 1 Kartta 23B. Tarkennos pelikenttäalueesta Kartta 23C. Tarkennos asuinalueesta Uudisrakentamisessa maisemaan sovittaminen on avoimilla alueilla erityisen tärkeää. Tämä onnistuu mm. suhteuttamalla uudisrakennus ympäristön mittasuhteisiin, värien ja perinteisten rakennusmateriaalien avulla. Avoimille alueille sijoitetut rakennukset tarvitsevat perinteisten pihapiirien tapaan suojaavaa kasvillisuutta ympärilleen. 44 Rakennusten pihat sijoitetaan peltoa kohti. 3 4 38 43 Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maise manhoidon yleissuunnitelma, 2001, s.58, 83. 44 Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maise manhoidon yleissuunnitelma, 2001, s.58, 83.
Reunavyöhyke Rakennettavan asuinalueen suojaavaksi reunaksi istutetaan erityinen reunavyöhyke, joka muodostaa ehjän reunan laaksotilalle ja samalla verhoaa rakennuksia. Reunavyöhykkeestä muodostetaan monilajinen, lehtipuista ja pensaista muodostuva kokonaisuus, joka sopii hyvin kulttuurimaisemaan. Kasvilajien tulee olla alueelle luontaisia. Lisäksi metsänreuna on kauniimpi, mikäli se koostuu eri puulajeista. Monimuotoinen reuna on myös eliölajistoltaan monipuolinen. 45 Reunavyöhykettä istutetaan myös koulun edustalle, olevien pelikenttien alueelle, pienvenesatamaan sekä Purolan asuinalueen lähelle. Tarkoituksena on reunojen muutenkin muuttuessa muodostaa reunavyöhykkeillä selkeä, vaihteleva, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti kestävä kokonaisuus koko laaksoalueelle. Pelikenttien ympärille istutettava reunavyöhyke toimii tuulensuojana, mutta mahdollistaa laaksotilan jatkumisen molemmin puolin istutettua reunavyöhykealuetta ja säilyttää vanhan pellonreunan (kts. kartta 11). Koulun edustan reunavyöhyke auttaa vähentämään koulun dominoivaa vaikutusta laaksotilassa. Purolan asuinalueen eteen istutettavalla kaarevalla reunalla pyritään kaakko-luoteis suuntaisen yhteyden maisemallisen tilan parantamiseen, sillä vanha tielinjaus ei ole tyypillisesti merkinnyt pellonreunaa kuten se nykyään tekee asunalueiden laajentumisen seurauksena. Reunavyöhykkeessä matalammat puu- ja pensaslajit sijoitetaan pellonpuoleiselle reunalle. Kasvit istutetaan reunaan vaihtelevien välein, tarkoitus on muodostaa luonteva ja kaunis reuna. Reunavyöhykkeen pohjakasvillisuus on niittyä, jonka annetaan kehittyä luontaisesti siellä missä se on mahdollista ja perustetaan kylvämällä siellä missä niitty ei luontaisesti kehity. 45 Komulainen, M (1997), s.96. Kuva 42. Kuvapari ennen ja jälkeen, Pääskytien koulun julkisivun eteen on istutettu puustoa Istutettava reunavyöhyke -alueelle luontaiset ja yleiset lajit -lehtipuita ja -pensaita -niitty -tarkoitus maastouttaa uudet rakennusalueet laaksotilaan ja luoda monipuolinen sekä kaunis reunavyöhyke, joka tarjoaa myös eliöille habitaatin -reunavyöhykkeen ja pellon väliin mahdollisuuksien mukaan suojelukaista rakennus reunavyöhyke ja mahdollinen reittiyhteys suojelukaista pelto Kuva 41. Periaatepoikkileikkaus reunavyöhykkeestä 39
Reunavyöhyke liitetään reunustavaan peltoon sulavalinjaisesti suojelukaistan avulla. Suojelukaistaa lannoitetaan vähemmän, ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä vältetään. Suojelukaista lisää viljelykasvustosta suojaa ja ravintoa hakevan eläimen, kuten peltopyyn, elinmahdollisuuksia ja samalla pellon ja niityn liittymiskohdasta saadaan mahdollisimman sulavalinjainen. Suojelukaistan minimileveytenä pidetään yhtä metriä. 46 Reunavyöhykkeelle voi muodostaa myös kapean reittiyhteyden. Tallin pohjoispuolelle reunavyöhykkeelle on sijoitettu mahdollisen maneesin paikka. Maneesin länsipuolelle on osoitettu reunavyöhykekasvillisuutta. Kuva 43. Kuvapari ennen ja jälkeen, pienvenesataman aidan eteen on istutettu puita ja pensaita Siirtolapuutarha Purolan asuinalueen eteläpuolelle on suunniteltu kapea kaistale siirtolapuutarhaa varten (kartta 23D). Puutarhamaisena toimintona se soveltuu alueelle eikä edellytä massiivista rakentamista. Siirtolapuutarhan rakennusten tulee olla puisia, samantyylisiä ja -sävyisiä. Niiden on sovittava kulttuurimaisemaan. Siirtolapuutarhan eteen muodostetaan reunavyöhykekasvillisuudella pehmeä ja luontainen reuna. Tarvittaessa siirtolapuutarha-aluetta voidaan laajentaa jonkun verran metsään päin. Edellä mainittuja rakentamispaikkoja lukuun ottamatta muualle Pepottin laaksoon tai sitä reunustaviin metsäalueisiin ei osoiteta paikkoja rakentamiselle. Pienrakennusten yhtenäistäminen Pellolle sijoitettujen pienrakennusten ulkoasu yhtenäistetään rakennusten korjaustoimenpiteiden tai uusimisen yhteydessä. Mahdolliset turhat rakennukset poistetaan kokonaan. Suositeltava uusi julkisivumateriaali on puu ja väri punainen. Kartta 23D. Tarkennos siirtolapuutarhasta Kartta 23E. Tarkennos pellon pienrakennuksista 46 Kurppa, S (1997), s.81-82. 40