Milleniumit mielessämme Helsinginsali, ti 18:30-20:00, 8.1.- 12.2.2013 FM Jussi Tuovinen
Luentosarjan rakenne 8.1. Johdanto ja kolmas vuosituhat eaa. historian aamunkoitto 15.1. Toinen ja ensimmäinen vuosituhat eaa. välikausi (?) ja kehityspurske aksiaaliajasta antiikkiin 22.1. Ensimmäinen vuosituhat jaa. toinen välikausi (?) 29.1. Toinen vuosituhat jaa. kolmas suuri valistuskausi (?) 12.2. Kolmas vuosituhat jaa. miten tästä eteenpäin?
Yhteystiedot Aineisto löytyy osoitteesta: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palautetta luennoitsijalle: jussi.m.tuovinen@helsinki.fi
3. vuosituhat Vasta reilut 12 vuotta tuhannesta kulunut, joten määrittely varsin vaikeaa Myös historiallisen perspektiivin läheisyys vaikeuttaa sen havaitsemista, mitkä tapahtumat osoittautuvat aikanaan merkittäviksi ja mitkä eivät Esim. 11.9.2001 terrori-iskut näyttäytyivät välittömästi ja varmasti pitkälti edelleenkin merkittävinä ja aikakauden alkua luonnehtivina tapahtumina, mutta miten esim. 100, 500 tai 1000 vuoden kuluttua??
Yksittäisiä tapahtumia vai pitkiä trendejä? Keskeinen lyhyen perspektiivin ongelma on se, keskittyäkö yksittäisiin tapahtumiin vai pitempiaikaisiin trendeihin Jälkimmäiset usein vaikeita havaita ja merkitys paljastuu usein vasta jälkikäteen Tulevien tapahtumien ennakoinnissa yleinen ongelma nähdä pimeyteen sekä tieteellisemmässä mielessä arvioida, mitkä trendit jatkuvat ja voimistuvat ja mitkä eivät Myös ns. heikkojen signaalien löytäminen haasteellista Myös yleinen kehitysvauhdin nopeutuminen erityisesti 1900-luvulla aiheuttaa haasteita perinteiselle periodisoinnille ja aikajänteille Voidaanko tulevaisuutta yleensä määritellä perinteisin keinoin vai tarvitaanko jotain radikaalisti erilaista? Erityisesti teknologian kehityksen ja vaikutusten arviointi vaikeaa
Väestömäärä ja muu kehitys
Tulevaisuus Lineaarisessa aikakäsityksessä se osa aikalinjasta, joka ei vielä ole tapahtunut Tulevaisuuden vastakohta on menneisyys eli se osa lineaarisesta aikalinjasta, joka on jo tapahtunut Näiden väliin asettuu nykyisyys, joka tapahtuu parhaillaan Tulevaisuudentutkimusta kutsutaan joskus myös futurologiaksi Tulevaisuutta pyritään ennustamaan muun muassa ekstrapoloimalla nykyisiä teknologisia, taloudellisia tai sosiaalisia kehityssuuntia Suomessa tulevaisuuden päätöksentekoa hoitaa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, sen tutkimusta Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja kansalaistoimintaa Tulevaisuudentutkimuksen seura
Tulevaisuudentutkimus eli futurologia Monitieteinen ja tieteiden välinen tiedonala, jonka päätehtävä on kartoittaa jonkin ilmiön mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamuksen mukaan tulevaisuus ei ole ainakaan kokonaan deterministinen eli ennalta määrätty, vaan tulevaisuus on avoin ja siihen voidaan vaikuttaa Tulevaisuudentutkimus ei pyrikään siten ennustamaan yhtä ainoaa tulevaisuutta, vaan kartoittamaan mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuustiloja Tässä prosessissa tulevaisuudentutkijat käyttävät hyväkseen erilaisia työkaluja kuten esimerkiksi aikasarja-analyyseja, skenaarioita ja simulaatioita Näin aikaan saatuja tuloksia kutsutaan tulevaisuustiedoksi
Tiedettä vai ei? Tulevaisuudentutkimus poikkeaa olennaisesti muista tieteenaloista, sillä tulevaisuustietoa ei voida testata empiirisesti nykyhetkessä, koska se ei ole vielä tapahtunut Tämän vuoksi tulevaisuudentutkimusta ja sen tuottaman tiedon totuudenmukaisuutta ja todistettavuutta kohtaan on usein esitetty kritiikkiä Toisaalta tulevaisuudentutkimuksessa laajalti omaksutun kriittisen realismin tietoteorian mukaan kaikki tieto on epätäydellistä ainakin joltain osin, ja tieto on aina vain oikeutettu ja hyvin perusteltu tosiuskomus Näin ollen oikeutettua ja hyvin perusteltua tosiuskomusta koskien tulevaisuutta voidaan myös pitää tietona Tiedon luotettavuus selviää vasta aikanaan tulevaisuudessa, mutta jo nyt voidaan arvioida sen pohjalla olevia premissejä ja päätelmiä
Ennustaminen ja ennakointi Ennustaminen on tulevaisuutta koskevan arvion esittämistä järkiperäisesti (esimerkiksi tieteelliset ennusteet) tai taikuuteen perustuen Ennustamisella on lukuisissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa pitkät ja usein uskontoon läheisesti liittyvät perinteet Eräs uskontojen tehtävä onkin ollut selittää mitä tulevaisuudessa tapahtuu niin yksilölle, kansalle kuin koko maailmallekin Tulevaisuuden tietäjät eli profeetat keskeisiä erityisesti useimmissa ilmoitususkonnoissa, joissa Jumala tai jumalat tiedottavat tahtoaan ja tietoa valittujen kautta Ennakointi tarkoittaa paitsi tulevaisuuden luotausta (tulevaisuuden "näkemistä") niin olennaisesti myös tulevaisuuden suunnittelua (tulevaisuuden "tekemistä")
Ennakoinnin aikajänne Ennakoinnin menetelmien soveltaminen riippuu pitkälle ennakointiongelmasta, eli mitä tulevaisuudesta halutaan saada selville tai miten tulevaisuutta halutaan muuttaa Usein menetelmät jaetaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikajänteen menetelmiin Kohteena olevan ilmiön elinkaari vaikuttaa siihen, mikä on pitkä- ja mikä lyhyt aikajänne, mutta aika voidaan ymmärtää myös suhteellisena ja vaiheittaisena Lyhyt aikajänne voi tällöin tarkoittaa trendiä tästä hetkestä eteenpäin, keskipitkä aikajänne seuraavaa murroskohtaa ja pitkä aikajänne yltää yli murroksen Megatrendeillä kuvataan tyypillisesti näitä murroksen ylittäviä ajassa kestäviä ilmiöitä Eräät megatrendit ovat jopa niin laajoja ja globaaleja, että niitä voidaan nimittää gigatrendeiksi kuten ilmastonmuutosta tai maapallon väestökasvua
Jäljittävä ennakointi ja sattuma Jäljittävä ennakointi on eräs ennakoinnin laji, jossa pyritään jäljittämään tulevaisuus loogisen päättelyn kautta Esimerkiksi ihmisen jonka perimä, elämäntavat ja terveydentila ovat selvillä terveydentila kahdenkymmenen vuoden kuluttua on melko hyvin ennakoitavissa Uusien ratkaisujen löytäminen (innovaatioiden keksiminen) on ehkä ennakointityön merkittävin haaste Sattumalla on suuri rooli tulevaisuuden muotoutumisessa Sattuman ennakointi on vaikeaa ellei peräti mahdotonta Heikkojen signaalien eli enteiden avulla sattumia voidaan ehkä tunnistaa aiemmin kuin ne tulevat yleiseen tietoisuuteen Toisaalta ne aina heikentävät ennusteiden luotettavuutta ja varsinkin useamman sattuman yhteisvaikutuksen analysointi voi olla erittäin haastavaa
Ennakointi ja tulevaisuudentutkimus Ennakointi on lähellä tulevaisuudentutkimusta, jossa käytetään suhteellisen vakiintuneita menetelmiä kuten: Skenaariotyöskentelyä (vaihtoehtoisten tulevaisuuspolkujen etsintää) Delfoita eli delphiä (monivaiheinen tarkentuva asiantuntijakysely) Tulevaisuusverstaita (tulevaisuusstudioita, joissa mieluiten johonkin systematiikkaan tukeutuen etsitään tulevaisuusideoita) Mind mappingia eli ajatusten kartoitusta Heikkojen signaalien keräämistä eli keskusteluista ja jaetusta tiedosta haetaan usein toistuvia uusia käsitteitä ja ilmiöitä Kun heikko signaali löydetään, se voi vahvistaa ilmiötä niin, että siitä tulee vahva signaali eli trendi tai jopa megatrendi Tuollaisen trendin löytäminen voi olla merkittävää niin yksittäiselle yritykselle kuin kokonaiselle yhteiskunnalle
Tulevaisuudenkuva Tulevaisuudentutkimus on monien tieteenalojen menetelmiä yhdistävää tutkimustoimintaa, joka kuvaa, selittää ja ymmärtää laaja-alaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niihin liittyviä eri elämänalueiden muutos- ja kehitysprosesseja Soveltavana toimintana tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä käytetään hyväksi strategisessa johtamisessa ja päätöksentekoon liittyvissä kehittämishankkeissa Tulevaisuudentutkimuksella muodostetaan tulevaisuudenkuvaa, joka on näkemys sekä nykyhetkeä että mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista, havainnoista, uskomuksista, odotuksista, arvoista ja toiveista sekä peloista
Skenaariot Tulevaisuudentutkimuksessa laaditan skenaarioita Sillä tarkoitetaan ajallisesti peräkkäisten, loogisesti etenevien ja perusteltavissa olevien, mahdollisten tulevaisuudenkuvien sarjaa Se on tulevaisuudenkuvien avulla esitetty kertomus, joka voidaan ymmärtää tavoitteen saavuttamisen ehtojen tulevaisuuden toiminnalliseksi käsikirjoitukseksi Skenaario sisältää kuvauksen toimijoista, toiminnoista sekä kuvauksen päätöksenteon ja seurausten tapahtumaketjusta Tämä tapahtumaketju johtaa nykyhetkestä skenaariolle valittuun päättävään tulevaisuuskuvaan, joka voi olla ydinvisio, strateginen päämäärä tai tavoite Lähde:http://www.amk.fi/opintojaksot/0709019/11934638 90749/1193464144782/1194348669937/119435696330 0.html
Skenaarioiden toteutuminen Skenaariot eivät välttämättä toteudu sellaisinaan, vaan niiden merkitsevyys määräytyy niiden saaman arvostuksen perusteella Esimerkiksi joidenkin skenaarioiden merkittävyys voidaan esittää uhkaavina tai tavoiteltavina kehityskulkuina Erilaiset edistysuskot ja katastrofiuskot kuvaavat näiden skenaarioiden herättämää näkemystä Skenaarioparadigmalla onkin selvä yhteys sellaisiin toimintapoliittisiin tekijöihin, joiden avulla aktiivisesti vaikutetaan tulevaisuuden muodostumiseen Missä määrin skenaariot ja muutkin ennusteet voivat toteuttaa itseään, riippuu paitsi niiden luonteesta niin myös niiden saamasta vastaanotosta ja arvostuksesta
Tulevaisuuspolku, -puu ja -kartta Tulevaisuuspolku on mahdollinen tapahtumien kulku johonkin määrättyyn tulevaisuuden tilaan Päätösten, valintojen ja niiden seuraamusten johdonmukainen ja looginen jatkumo, josta luodaan skenaario Tulevaisuuskartta on näiden tulevaisuuspolkujen kokonaisuus, mahdollisten tulevaisuuksien polusto Tulevaisuuspuu on menetelmä, jossa usean samasta lähtötulevaisuuskuvasta alkunsa saavan tulevaisuuspolun tai kehitysvaiheiden kokoelma piirretään puun muotoiseksi Olennaista on eri vaikutussuhteiden todennäköisyyden ja vaikutusasteen arvioiminen eli mitkä osoittautuvat pääoksiksi tai väyliksi ja mitkä sivujuonteiksi
Delfoi-menetelmä Delfoi-menetelmä on asiantuntijamenetelmä, jota on käytetty laajasti tulevaisuudentutkimuksessa Delfoi-menetelmässä kuullaan nykyisin tyypillisesti kahdella tai kolmella kierroksella 15 40 asiantuntijaa Asiantuntevan ja kattavasti relevantteja intressitahoja edustavan paneelin valinta on tutkimuksen ratkaiseva vaihe Ensimmäisellä kierroksella, joka usein toteutetaan haastatteluin, etsitään olennaisia kysymyksiä ja motivoidaan paneelia jatkotyöskentelyyn Seuraavalla kierroksella panelistit arvioivat tulevaisuusväitteitä ja perustelevat vastauksiaan erilaisin näkökohdin eli argumentein
Anonyymit Asiantuntijat Keskeinen piirre menetelmässä on vastauksien antaminen ilman nimiä eli anonyymisti Asiantuntijoiden nimettömyydellä vältetään ilmaisu- ja kuuntelurajoitteita, joita kohdataan kasvokkain-ryhmissä Panelistin asema ei anonyymiprosesseissa pääse vaikuttamaan muiden mielipiteisiin Vastaajan ei tarvitse pelätä kasvojen menetystä, vaikka vastaisikin "väärin" tai kommentoisi "löysästi Intressi- tai arvokonflikteissa asiat eivät henkilöidy samalla tavalla kuin personoidussa kommunikaatiossa
Iteratiivisuus ja palautteisuus Delfoin erottaa perinteisistä haastattelu- eli surveymetodeista sen iteratiivisuus ja palautteisuus (feedback) Toisin kuin gallupeissa mielipiteitä ei kerätä vain analysoitavaksi, vaan vastaustieto kierrätetään takaisin eksperteille Palautetiedon avulla vastaajia ohjataan perustelemaan valintojaan Tiedon muodostus etenee kierroksittain niin, että edellinen kyselykierros muodostaa pohjan seuraavalle, jolloin ainakin periaatteessa tuloksen pitäisi täsmentyä ja jalostua joka kierroksella
Heikko signaali Heikko tulevaisuussignaali on muutoksen ensioire, joka tulee tyypillisesti vahvaksi yhdistymällä toisiin signaaleihin Vastaanottaja ja hänen tavoitteensa määrittelevät heikon signaalin merkittävyyden Heikon tulevaisuussignaalin tunnistaminen ja löytäminen edellyttää useimmiten systemaattista etsintää Heikko tulevaisuussignaali vaatii ollakseen oikeasti olemassa 1) tukea, 2) kriittistä massaa, 3) vaikutusavaruutensa kasvua ja 4) asialle omistautuneita toimijoita eli soihdunkantajia Heikon signaalin havaitsevat muita useammin edelläkävijät tai erityisryhmät, eivät niinkään asiantuntijat (Lähde: Kuusi, Hiltunen & Linturi 2000)
Heikko signaali Brian Coffmanin mukaan Heikko signaali on: - idea tai trendi, joka vaikuttaa yritykseen tai yrityksen toimintaympäristöön - uusi ja yllättävä signaalin vastaanottajan näkökulmasta - joskus vaikea huomata "kohinan" ja muiden signaalien keskeltä - uhka tai mahdollisuus yritykselle - usein aliarvioitu ihmisten taholta, jotka tietävät asiasta - omaa viiveajan, ennen kuin kypsyy ja muuttuu valtavirraksi - edustaa mahdollisuutta oppia, kasvaa ja kehittyä Lähde:http://www.futurasociety.fi/seminaarit/heikot_sign aalit.htm
Trendi ja megatrendi Pitkän ajanjakson kuluessa tapahtuva tarkasteltavan ilmiön yleinen kehityssuuntaa voidaan kutsua trendiksi Trendi on siis sellainen piirre nykyhetkessä, joka voi jatkua tulevaisuudessa sellaisella tavalla, että se on suhteellisen helppo jäljittää Megatrendillä puolestaan tarkoitetaan sellaista yksittäistä ilmiötä tai ilmiöiden tai trendien joukkoa, joka määrittää tavalla tai toisella tulevaisuuden suunnan tai kokonaislaadun Trendin ja megatrendin välinen ero ei selvärajainen Voidaan sanoa, että kyse on silloin megatrendistä, kun ilmiötä voidaan kuvata kehityksen suurena linjana, joka sisältää globaalin tason vaikutuksia ja alailmiöitä Megatrendikäsitteen ryöstöviljely on johtanut ajatukseen tarvittaisiinko sitäkin kattavampi käsite gigatrendi, mutta kävisikö sille samoin ja sitten tarvittaisiin jo teratrendi jne.
Kehityssuunta Niin trendit kuin megatrendikin ovat on siten tunnistettavia ja selkeän historian omaavia yhtenäisten ilmiöiden kokonaisuuksia, joilla on selkeä ja hahmotettavaksi aukeava kehityssuunta Tätä suuntaa ei kuitenkaan voida määritellä pelkästään tarkastelemalla yksittäisiä toimijoita tai tekijöitä, vaan megatrendi on makrotason ilmiöiden ja tapahtumakuvausten laaja kokonaisuus, joka sisältää useita erilaisia ja jopa toisilleen vastakkaisia alailmiöitä ja tapahtumaketjuja Silti niitä muodostuvalla kokonaisuudella voidaan nähdä oma kehityssuunta, jonka uskotaan usein jatkuvan samansuuntaisesti myös tulevaisuudessa Tuohon jatkuvuuteen toisaalta liittyvät kaikenlaisen ennakoimisen suurimmat haasteet
John Naisbitt ja megatrendi-käsite Megatrendin käsitteen kehitti 1980-luvun alkupuolella John Naisbitt tunnetussa kirjassaan Megatrendit, jossa hän tarkasteli Yhdysvalloissa tapahtumassa olevia laajoja muutoksia ja kehityskulkuja (Naisbitt,1982) Hän esitteli kirjassaan kymmenen erilaista, pääasiassa tilastollisiin laskelmiin perustuvaa megatrendiä, jotka hänen mukaansa aiheuttaisivat valtava "kvanttihypyn" USA:n lähitulevaisuudessa Naisbitt jatkoi työskentelyään myöhemmin ja laajensi megatrendinsä koskemaan länsimaista maailmaa ja sen mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja yleisemminkin (Naisbitt ja Aburdene, 1990) Naisbittin työtä on myös kritisoitu liiasta yleistämisestä ja determinismistä, mutta hänen luomansa käsite on jäänyt elämään sekä tutkimuksessa että arkikielessä ja on auttanut hahmottamaan merkittävien ja monivaikutteisten trendien eroa pienemmistä
Megatrendijahti Megatrendejä on suhteellisen helppo löytää silloin, kun ne ymmärretään globaalissa maailmassa ilmenevinä suurina muutosprosesseina yhteiskunnallisessa, poliittisessa tai taloudellisessa kehityksessä Tällöin näkökulma on tarkastella niitä ilmiöitä, joita maailmassa näyttää parhaillaan tapahtuvan ja miettiä sitten niiden tulevaa kulkua ja merkitystä Jos niitä halutaan lähestyä perinteisemmästä trendianalyysin näkökulmasta, niitä ei kuitenkaan ole helppo määrittää yksiselitteisesti Se mikä yhdestä näkökulmasta on megatrendi voikin toisesta näkökulmasta olla trendi tai vaikkapa vasta heikko signaali Liite:http://www.futunet.org/fi/materiaalit/tutkimus/03_lahes tymistapoina/07_megatrendit/08_megatrendit?c:d=34765 8&selres=347658
Esimerkkinä globalisaatio Ajatellaan esimerkiksi taloutta: voidaan ajatella, että megatrendi nimeltä globalisaatio vaikuttaa kaupan vapautumiseen ja markkinoiden laajenemiseen Kuitenkin globalisaatio vaikuttaa myös ihmisten yleiseen turvallisuudentunteeseen ja käsitykseen siitä, millä tavalla maailmassa pitäisi elää yhdessä Turvallisuushakuisuus taas puolestaan vaikuttaa vaikkapa poliittisiin päätöksiin Mikä siis on vaikkapa Afganistanin pommituksia ajatellen merkittävin päätöksiin ja tilanteen kehittymiseen vaikuttanut megatrendi, globalisaatio, arvojen konflikti, länsimaisen individualismin lisääntyminen ja leviäminen vai turvattomuus? Usein ilmiöillä ja trendeillä on vastavaikutuksia, mutta mikä tällöin on se voimakkaampi ja vaikuttavampi trendi, alkuperäinen ilmiö vai sen vastavaikutus?
Trendien vuorovaikutus Kehitys ei myöskään ei kulje tasaisesti, vaan se liikkuu erilaisella vauhdilla eri asioissa ja ilmiöissä Samalla asioiden keskinäiset yhteisvaikutukset muuttavat ja muovaavat kehityskulkuja jatkuvasti Trendit ja megatrendit ovat sidoksissa toisiinsa eikä ole aina mahdollista päätellä, mikä asioista, tilanteista ja tapahtumain lopputuloksista on syy ja mikä seuraus Niinpä ei myöskään ole aina mahdollista tai ainakaan yksiselitteistä päätellä, onko jokin megatrendi toisen megatrendin tuottama ilmiö tai alailmiö ja millä tavalla ne oikeastaan vaikuttavat elämäämme ja maailmaamme Samalla megatrendin määrittäjän omat ominaisuudet ja määrityksen tekemisen lähtökohdat vaikuttavat voimakkaasti siihen, millaisia asioita nostetaan esiin
Näkökulmakysymys Lisäksi tarkasteltavaksi pitäisi ottaa analyysin tilaajan tarpeet ja toiveet sekä tietysti sen selvittäminen, kenen tavoitteita tutkimus palvelee - kuka sitä käyttää ja mihin tarkoitukseen ja vastaako näkökulma näihin Esim. maailman terveyskehityksen tai demografisten ilmiöiden näkökulmasta maailman kehitykseen vaikuttavat megatrendit ovat varmasti toiset kuin talouden päättäjien mielestä tai vaikkapa lapsen näkökulmasta Megatrendien määrittämiseen vaikuttavat siten erilaiset tekijät määrittelijän omassa elämässä, siinä yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä listauksia ja analyysejä kulloinkin tehdään ja mistä näkökulmasta kehityskulkuja tarkastellaan
Esimerkkejä megatrendeistä (Tekes) Globaali työjako muuttuu ja toiminta siirtyy globaaleihin arvoverkkoihin haastaen paikallisen kehityksen Ympäristöä säästävien ratkaisujen kysyntä kasvaa, vaikka ekologiset näkökohdat eivät vielä kiinnosta kaikkia, jolloin niukkuudesta syntyy uusia ratkaisuja Yhteiskuntarakenteet uudistuvat kaupungistumisen ja kehittyneiden maiden väestön ikääntymisen myötä Yhteisöllisyys ja käyttäjien osallistuminen lisääntyvät Teknologiset järjestelmät muuttuvat monimutkaisemmiksi, mutta niiden käytettävyys paranee Uudet teknologiat tulevat saataville eri puolilla maailmaa Lähde:http://www.tekes.fi/fi/community/Kansainv%C3%A4l iset_ilmi%c3%b6t_%e2%80%93_globaalit_megatrendit/1 066/Kansainv%C3%A4liset_ilmi%C3%B6t_%E2%80%93 _globaalit_megatrendit/2354
Megatrendejä Mika Mannermaan mukaan (2000) 1. Globalisoituminen: asenteet, markkinat, tuotantoprosessit, rahatalous 2. Verkostoituminen: yritykset, hallinto, kansalaiset, reaaliaikaisuus 3. Kestävä kehitys: ekologisesti ja sosiaalisesti 4. Työn murros: teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan 5. Julkisen sektorin rooli: ohjaus, itsepalvelut, (perus)oikeuksien valvonta 6. Väestön ikääntyminen: suuret ikäluokat, nuoret (sopeutuvat, syrjäytyvät) 7. Kulttuurinen syrjäytyminen: mielisairaalat, vankilat, huumeet, kriminalisoituminen, uskonnolliset ääriliikkeet 8. Teknologinen kehitys: tietoteknologia, uudet materiaalit, bioteknologia, energiateknologiat
Glonalisaatioilmiöitä (Mannermaa) Pääomien ja rahoitusmarkkinoiden globalisoituminen: rahamarkkinoiden sääntelyn purku, kansainväliset pääomaliikkeet ja yritysvaltaukset Markkinoiden ja kilpailustrategioiden globalisoituminen: liiketoimintojen maailmanlaajuinen integroituminen, globaalit yritysverkostot ja globaalit tietoverkot Teknologian, tutkimus- ja kehitystyön sekä tiedonhankinnan globalisoituminen: informaatioteknologian kehitys ja globaalit tietoverkot Elämäntyylien ja kulutustapojen globalisoituminen: elämäntapojen ja kulutustottumuksien samankaltaistuminen; median vaikutukset; "kulttuuriteollisuus" ja "kulttuurihyödykkeet" sekä kulttuurihyödykkeiden kansainvälisen kaupan sääntely
Globalisaatio (jatkoa) Sääntelyn ja hallinnan uudet instrumentit: kansallisten parlamenttien ja hallitusten muuttuvat tehtävät; uusien globaalien ja alueellisten hallinnan välineiden synty ja kehitys; uudet poliittisen yhdentymisen muodot Ajattelun, havaitsemistapojen ja tietoisuuden globalisoituminen: sosiaaliset ja kulttuuriset prosessit, "yksi yhteinen maailma"; globaalit alakulttuurit ja liikkeet; maailmankansalaisuus Ympäristöongelmien globalisoituminen: ilmastonmuutos, yläilmakehän otsonikato ja biodiversiteetin väheneminen Megatrendien havaitseminen vasta alkuvaihe tulevaisuuden tekemisessä, toimenpiteet edellyttävät vielä hienosyisempää analyysia Lähde:http://www.oph.fi/tietopalvelut/ennakointi/ennakoin nin_sahkoinen_tietopalvelu_ensti/menetelmat/environme ntal_scanning/megatrendianalyysi
Tieteisfictio eli scifi Tieteisfiktio (engl. science fiction) eli scifi, on yleisnimitys tarinoille, jotka käsittelevät tyypillisesti tieteen ja tekniikan vaikutusta yhteiskuntaan tai ihmisiin Perinteisiä tieteisaiheita ovat avaruus, tulevaisuus, aikamatkat ja oudot keksinnöt Tieteisfiktio voi olla hyvin kuvitteellista tai lähellä todellisuutta Scifi-teemoja esiintyy kirjallisuuden ohella muun muassa televisiosarjoissa, elokuvissa, sarjakuvissa, kuvataiteessa sekä video- ja roolipeleissä
Tieteisfiktion tyyppejä Ns. kova scifi keskittyy luonnontieteisiin ja olettamuksiin teknologian kehityksestä tulevaisuudessa ja pyrkii siten pitäytymään siinä, mikä kirjoitushetkellä vaikuttaa teoreettisesti mahdolliselta Muista tieteistarinoista tutut antigravitaatio ja valoa nopeampi matkustaminen esiintyvät harvoin kovassa scifissä, koska niille ei ole olemassa tieteellisiä perusteita Henkilöhahmojen kehitys on usein toissijaista, ja kertomus keskittyy tähtitieteellisten ja fysikaalisten ilmiöiden tutkimiseen Kovan scifin sankarit joutuvatkin usein kohtaamaan fysikaalisten realiteettien asettamia haasteita, joita ei ns. avaruusoopperoissa esiinny Usein kovan scifin kirjoittajat ovat itsekin tiedemiehiä tai sen piirissä toimivia henkilöitä kuten edesmenneet Isaac Asimov ja Arthur C. Clarke
Pehmeä scifi ja avaruusoopperat Ns. pehmeä scifi keskittyy luonnontieteiden sijasta ihmiseen ja tämän olemukseen ja käyttäytymiseen Tieteellinen realismi jää näissä kertomuksissa usein taka-alalle ja tärkeämpään osaan asettuvat juoni ja henkilöhahmot Pehmeään scifiin voidaan luokitella monet filosofisia, moraalisia ja/tai yhteiskunnallisia teemoja sisältävät teokset kuten esim. Ray Bradburyn Fahrenheit 451 ja François Truffaut'n elokuvaversio siitä
Avaruusoopperat Avaruusoopperat ovat tieteistarinoita, jotka on sijoitettu futuristiseen tai teknologisesti edistyneeseen ympäristöön, mutteivät muuten täytä scifin tunnusmerkkejä Avaruusooppera lähestyy ehkä enemmän fantasiaa, mutta yleensä se luetaan scifin tyylilajiksi visuaalisen ulkoasunsa vuoksi (esim. George Lucasin Tähtien sota elokuvasarja)
Kyberpunk Kyberpunk (engl. cyberpunk) on eräs keskeinen tieteisfiktion alatyyppi Sen aloitti William Gibson vuonna 1984 julkaistulla kirjallaan Neurovelho eli alkukielellä Neuromancer, joka viittaa tietysti käsitteeseen necromancer eli kuolleiden manaajaan tai näiden kanssa keskustelijaan Termi kyberpunk esiintyi ensimmäisen kerran Bruce Bethken vuonna 1980 kirjoittamassa novellissa Cyberpunk - A Short Story Kyberpunkissa keskeisiä hahmoja ovat muun muassa hakkerit ja tekoäly Useiden kyberpunk-kirjojen keskeinen teema on ihmisen ja keinotodellisuuden välinen suhde sekä lisäksi ihmisen teknologinen muokkaaminen ja parantelu Kyberpunkin voi näin ollen nähdä käsittelevän useita transhumanismille ominaisia teemoja
Tieteisfiktion historiaa Määrittely vaikeaa riippuen siitä, millaiset fantasiaelementit katsotaan tieteellisiksi Joskus jopa sumerilaista Gilgameš-eeposta 2000-luvulta eaa. on kutsuttu tieteiskirjallisuudeksi Eräillä antiikin Kreikan kirjailijoilla oli tieteiskirjallisuuden kaltaisia aiheita, esim. Platonin tunnetussa Atlantisesityksessään ja vielä selvemmin Lukianos Samosatalaisen teoksessa Tosi tarina, joka kertoi matkasta Maasta Kuuhun Thomas Moren 1515 kirjoittama novelli Utopia voidaan ainakin osin lukea tieteiskirjallisuuden piiriin Johannes Kepler puolestaan kirjoitti 1600-luvulla tarinan Somnium, joka käsitteli kuuhun matkustamista 1726 Jonathan Swift kuvasi vieraita ja mielikuvituksellisia kulttuureita tarinassaan Gulliverin matkat
Moderni tieteiskirjallisuus Tieteiskirjallisuuden keskeisenä pioneerina pidetään yleisesti Mary Shelleyn vuonna 1818 julkaistua Frankensteinia Ensimmäisenä varsinaisena tieteiskirjailijana pidetään kuitenkin Jules Verneä, joka kirjoitti kymmeniä yleensä seikkailumuotoon rakennettuja romaaneja, joissa tieteellä ja teknisillä innovaatioilla on keskeinen rooli 1890-luvun loppupuolella H. G. Wells loi nykyaikaisen tieteisfiktion kehittämällä monia nykyaikaisia scifin aiheita Hänen ensimmäinen merkittävä scifi-novellinsa oli Aikakone ja tunnetuin Maailmojen sota, aihe jota monet kirjailijat ja elokuvantekijät ovat jäljitelleet Edgar Rice Burroughs, Tarzan-kirjojen luoja, kirjoitti vuodesta 1912 alkaen Mars-kirjoja, jotka nimensä mukaisesti sijoittuvat Marsiin
Scifin kulta-aika USA:ssa alettiin julkaista scifiä aikakauslehdissä 1926 1950-luvulle asti scifi oli halpojen ns. pulp-lehtien vakiolukemistoa Varsinainen scifin kulta-aika oli 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin yleiseen tietoisuuteen nousivat Isaac Asimov, Arthur C. Clarke, Robert A. Heinlein, Poul Anderson, Robert Silverberg ja monet muut klassiset tieteiskirjailijat Scifistä tuli vakavammin otettava kirjallisuuden laji Scifin kehitys on aina heijastanut tieteen ja teknologian kehitystä ja scifin kulta-aikaan liittyykin juurin ilmailu- ja varsinkin avaruusteknologian räjähdysmäinen kehitys, toisaalta myös ydinaseen ja kylmän sodan aiheuttama uhka joko suoraan tai peitellysti kerrottuna Nykyään sekoittunut toisaalta fantasiaan toisaalta esim. tietoisuuteen ja tekoälyyn liittyviin pohdintoihin
Transhumanismi Kansainvälinen liike ja ajatussuuntaus, jonka mukaan ihminen voi järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ylittää nykyihmisyyden rajoitukset ja kehittää itseään paremmaksi niin ruumiillisesti, mielellisesti kuin yhteisöllisestikin Olennaista teknologisen kehityksen pohtiminen ja ennakointi erityisesti suhteessa ihmiseen ja tämän tietoisuuteen ja ruumiilliseen olemukseen Transhumanistien mielestä esimerkiksi vanhenemisen tulisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa Transhumanistit katsovat, ettei ihminen nykymuodossaan edusta lajimme kehityksen päätepistettä vaan pikemminkin hyvää alkua, jonka jälkeen perinteinen evolutiivinen kehitys voi jäädä takaalalle ja yksilölähtöinen ohjattu kehitys ottaa sen paikan
Transhumanismin historiaa Artikkelissaan A History of Transhumanist Thought filosofi Nick Bostrom mainitsee transhumanismin muinaisiksi edeltäjiksi esimerkiksi mytologiset tarinat, joissa ihmiset haluavat saavuttaa uudenlaisia kykyjä (muun muassa Gilgameš, Prometheus) Transhumanismin varsinaiset juuret löytyvät kuitenkin renessanssin humanismista ja valistusajalta Bostromin mukaan Markiisi Condorcet oli ensimmäinen tunnettu ajattelija, joka spekuloi lääketieteen käyttämisestä ihmiselämän pidentämiseen Suoria edeltäjiä transhumanistisille käsitteille löytyy myös J.B.S. Haldanen esseestä Daedalus: Science and the Future (1923), jossa Haldane ennustaa genetiikan ja muiden edistyksellisten tieteiden soveltamisesta ihmisen biologiaan olevan suurta hyötyä tulevaisuudessa
Termin synty Termin "transhumanismi" luonnosteli biologi Julian Huxley (Aldous Huxleyn veli ja Haldanen lapsuudenystävä) vuoden 1957 kirjassaan New Bottles for New Wine Vuonna 1966 futuristi FM-2030 (entiseltä nimeltään F.M. Esfandiary) opetti "ihmisyyden uusia konsepteja" The New School for Social Researchissa New Yorkissa ja alkoi käyttää termiä transhuman ("transitional human") tarkoittaen sillä yksilöä, joka valitsee uusia teknologioita, elämäntapoja ja näkökulmia, jotka edistävät siirtymää kohti post-ihmisyyttä Kryoniikan isänä tunnetun Robert Ettingerin kirja Man Into Superman (1972) popularisoi transhumanismin konsepteja edelleen FM-2030 kuoli haimasyöpään vuonna 2000 ja hänet siirrettiin kryoniseen säilytykseen Alcor Life Extension Foundationin tiloihin Arizonaan
Organisoituminen 1980-luvulla perustettiin useita elämänpidennykseen, kryoniikkaan, avaruusmatkailuun ja futurismiin keskittyviä järjestöjä aluksi toisistaan erillään Modernimmassa muodossaan transhumanismin määritteli filosofi Max More esseessään Transhumanism: Toward a Futurist Philosophy (1990) ja ensimmäinen kansainvälinen transhumanistinen järjestö, Extropy Institute, perustettiin 1991 Maailmanlaajuiseksi transhumanistinen liike nousi vasta internetin yleistymisen myötä 1990-luvun lopulla, kun erillään olleet yksilöt ja ryhmät linkittyivät toisiinsa Suomessa ensimmäiset transhumanistit löysivät toisensa keskustelulistojen kautta vuoden 2000 paikkeilla ja Suomen Transhumanistiliitto perustettiin 2003
Transhumanismin tavoitteita Useimmat transhumanistit pyrkivät edistämään humanitaarisia periaatteita ja arvoja tieteellisen ja teknologisen kehityksen kautta, mutta transhumanismin erityinen fokus on kuitenkin teknologioiden soveltamisessa ihmiskehon paranteluun yksilöllisellä tasolla Yhteisöllisesti orientoituneet transhumanistit haluavat edistää tulevaisuuden teknologioiden käyttöä kaikkien ihmisten elämänlaadun parantamiseen innovatiivisilla sosiaalisilla järjestelyillä ja fyysisten sekä henkisten esteiden poistamisella Yksilöllisesti enemmän orientoituneet libertaristiset transhumanistit haluavat ennenkaikkea oikeuden itsensä ja jälkeläistensä paranteluun kehittyneellä teknologialla ilman yhteiskunnan väliintuloa
Morfologinen vapaus Transhumanistien mielestä morfologinen vapaus (vapaus valita oma fyysinen ja henkinen olomuotonsa) tulisi tunnustaa ihmisoikeudeksi, jotta yksilöille taattaisiin periaatteellinen mahdollisuus kehittyä esimerkiksi kyborgiksi, virtuaalitodellisuuteen ladatuksi mieleksi, nanoroboteista koostuvaksi sumuksi tai miksi tahansa muuksi posthumaaniksi olennoksi Transhumanistit näkevät yleensä myös yli-inhimillisen tekoälyn luomisen ja vahvan molekulaarisen nanoteknologian saavutettavissa olevina vaihtoehtoina, minkä vuoksi niihin liittyvät hyödyt ja riskit otetaan vakavasti Näitä päämääriä silmällä pitäen transhumanistit pyrkivät ymmärtämään, arvioimaan ja kokoamaan tietoa ja sovelluksia kaikilta tieteen aloilta
Transhumanismin suuntauksia Anarkotranshumanismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää anarkismin ja transhumanismin Demokraattinen transhumanismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää liberaalidemokratian, sosiaalidemokratian, suoran demokratian ja transhumanismin Extropianismi, varhainen transhumanismin muoto, joka painottaa extropiaanisia periaatteita Hedonistinen imperatiivi, moraalifilosofia, jonka mukaan kaikkien tietoisten olentojen kokema kärsimys täytyy poistaa, mikäli pystymme tulevaisuudessa valitsemaan, kuinka paljon kärsimystä haluamme säilyttää Kristillinen transhumanismi, uskonnollinen filosofia, joka yhdistää liberaalin kristillisyyden ja transhumanismin Libertaaritranshumanismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää libertarismin ja transhumanismin
Suuntauksia II Postgenderismi, sosiaalinen filosofia, joka pyrkii poistamaan perinteisen sukupuolisuuden ja sukupuoliroolit teknologian avulla Posthumanismi, filosofia, joka pyrkii päivittämään renessanssin humanismin periaatteet lähemmäs 2000- luvun tieteellistä maailmankuvaa Singularitarianismi, moraalifilosofia, joka kannattaa tietoista työskentelyä teknologisen singulariteetin turvallisen käynnistämisen edistämiseksi Teknogaianismi, moraalifilosofia, jonka mukaan transhumanististen teknologioiden avulla voidaan pelastaa Maapallon biosfääri ja niiden kehittämisen tulisi olla yksi ympäristöaktivismin päämäärä Transhumanistinen sosialismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää demokraattisen sosialismin ja transhumanismin
Tulevaisuushorisontti Miten hyvin voimme ennakoida teknologisen kehityksen mukanaan tuomia yhteiskunnallisia, sosiaalisia, kognitiivisia ja fysiologisia muutoksia ja niiden vaikutuksia ihmisyyteen? Ovatko epävarmuustekijät vain määrällisiä ja käytännöllisiä vaiko myös laadullisia ja periaatteellisia? Käsitteellä teknologinen singulariteetti on pyritty argumentoimaan, että tällainen periaatteellinenkin rajoite on olemassa ja vieläpä tulossa suhteellisen pian, mutta onko tälle käsitykselle perusteita? Onko yli-inhimillinen äly mahdollista? Jos on, mitä potentiaalisia riskejä siihen voi liittyä? Miten tulla toimeen pahantahtoisen superälyn kanssa?
Teknologinen ennustaminen Prediction is very difficult, especially about the future. Niels Bohr (1885-1962) Eräissä asioissa alkaneen kehityksen suuntaa voi arvioida, mutta jotkut innovaatiot tuovat mukanaan ennakoimattomia laadullisia hyppäyksiä, esim. kirjoitustaito, pyörä, höyrykone, sähkö jne. Tyypillistä on jossain tilanteessa nopeassa kehitysvaiheessa olevan kehityksen jatkumisen ja kiihtymisen olettaminen ja ennakoimattomien tekijöiden huomiotta jättäminen Esim. yliäänilentoliikenteen ja avaruusmatkailun kehityksen yliarviointi ja hajautetun tietotekniikan ja kulutuselektroniikan leviämisen aliarviointi 1950-70-luvuilla Esim. Avaruusseikkailu 2001:ssa (valm. v. 1968) ei osattu ennakoida kännyköitä, PC:eitä, läppäreitä, tekstareita tai sähköposteja
Ennustaminen on vaikeaa! I "Tulevaisuudessa tietokoneet eivät paina enempää kuin 1,5 tonnia." (Popular Mechanics vuonna 1949, ennustaessaan tieteen vastustamatonta voittokulkua) "Arvioni mukaan maailmassa on markkinoita viidelle tietokoneelle." (IBM:n puheenjohtaja Thomas Watson vuonna 1943) Olen matkustellut tätä maata pitkin ja poikin ja keskustellut parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Voin vakuuttaa teille, että automaattinen tietojenkäsittely atk on kupla, joka puhkeaa parissa vuodessa. (Kustannustalo Prentice Hallin business-kirjoista vastaava toimittaja, vuonna1957) "Mutta, olisiko siitä mitään hyötyä?" (IBM:n Advanced Computing Systems Divisionin insinööri vuonna 1968, kommentoidessaan mikrosirua)
Ennustaminen on vaikeaa! II "Ei ole olemassa ainuttakaan syytä, minkä takia ihmiset haluaisivat tietokoneen kotiinsa." (Ken Olson, Digital Equipment Corporation perustaja ja hallituksen puheenjohtaja vuonna 1977) Puhelimessa on aivan liian paljon vikoja, että se voisi olla vakavasti otettava kommunikaatioväline. Tällaisella laitteella ei voi olla meille mitään arvoa. (Western Unionin sisäinen memo vuonna 1876) "640 Kb pitäisi olla kylliksi kenelle tahansa." (Bill Gates vuonna 1981)
Teknologinen singulariteetti Tulevaisuudentutkimuksessa esitetty hypoteesi, jonka mukaan yli-inhimillinen tekoäly kiihdyttää teknologisen kehityksen ja sosiaalisen muutoksen niin nopeaksi, että singulariteettia edeltäneet ihmiset eivät pysty ymmärtämään tai mielekkäästi ennustamaan tulevaisuutta Ilmiön nimitys on analogia, joka viittaa modernin fysiikan sääntöjen kaatumiseen lähellä mustan aukon singulariteettia Singulariteetin arvioidaan tapahtuvan aikaisintaan 2030- luvulla, mutta arviot ovat kiistanalaisia Käsitettä käytetty jo 1950-luvulla, mutta se tuli yleiseen tietoisuuteen vasta 1980-luvulla matemaatikko ja tieteiskirjailija Vernor Vingen myötä; essee The Coming Technological Singularity, 1993
Älykkyysräjähdys ja superäly Vinge esittää monta vaihtoehtoista ja/tai rinnakkaista kehityskulkua kohti singulariteettia: 1. Keino-/tekoälyn kehittäminen 2. Ihmisen ja tietokoneen yhä kehittyneempi yhteistyö (kyborgit) 3. Biologisten ihmisten älykkyyden kehittäminen (geneettisesti tai muuten) Jossain vaiheessa kehittyvä älykkyys johtaa positiiviseen takaisinkytkentäsilmukkaan, jossa yhä älykkäämmät järjestelmät voivat kehittää itseään ja/tai toisia järjestelmiä entistäkin älykkäämmiksi, ja mikä olennaisinta - tavallista ihmistä nopeammin Toteutuessaan tämä ilmiö aiheuttaisi älykkyysräjähdyksen, joka johtaisi yli-inhimillisen superälyn ilmaantumiseen
Singulariteetin ennustamattomuus Singulariteettihypoteesiin liitetään usein väittämä, että meille on mahdotonta ennustaa, mitä singulariteetin jälkeen tarkkaan ottaen tapahtuisi Väittämä perustuu sille, että koska ko. maailmassa vaikuttaisi nykyihmistä suuresti älykkäämpiä olentoja, emme voi tietää, millä tavoin ne maailmaa kehittäisivät tämähän vaatisi sen, että olisimme itsekin lähtökohtaisesti yhtä älykkäitä Älyn lisäksi keskeinen kysymys tietoisuus, tahto ja tunteet; tulevatko ne automaattisesti vai olisiko tunteeton superäly mahdollista, ja jos kumpi olisi riskialttiimpaa ihmisen kannalta? Vrt. kapinoivat robotit ja tietokoneet (Terminaattorit, Proteus, HAL 9000 jne.)
Hyvä vai paha superäly? Vaikuttamalla syntyvien olentojen arvoihin niiden alkumuotoja luodessamme voimme ehkä pyrkiä varmistamaan, että ne kunnioittavat myös vähemmän älykkäiden tietoisten olentojen oikeuksia (= me ja muut eläimet) Mutta onko takeita, että tuollainen perusasetus säilyisi kaikissa olosuhteissa? Isaac Asimovin robotiikan lait Ihmistenkin lakeihin löytyy rikkojia, miksei sitten tekoälyn ja robottien tapauksessa? Täydellisiä järjestelmiä ei yleensä ole => Terminaattori-kauhukuva!
Robotiikan kolme pääsääntöä Robotiikan kolme pääsääntöä on tieteiskirjailija Isaac Asimovin (1920-92) Robotti-sarjan tieteiskirjoissaan luoma eräänlainen moraalisäännöstö roboteille Ennen kuin Asimov loi kolme sääntöä, tyypilliset robottitarinat noudattivat kaavaa, jota Asimov kutsui Frankenstein-syndroomaksi Sen mukaan robotti tultuaan luoduksi aina ensi töikseen tappaa luojansa Poikkeuksiakin löytyy, sillä Lester del Rey ja Otto Binder olivat julkaisseet jo ennen Asimovia tarinoita sympaattisista, ihmisten näköisistä ja tunteellisista roboteista Binderin romaanissa Adam Links Vengeance esitettiin jopa robotti rakentamassa itselleen moraalisäännöstöä, jonka mukaan robotin ei ikinä pitäisi tappaa ihmistä omasta tahdostaan
Kolme sääntöä 1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan 2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa 3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen eikä toisen pääsäännön kanssa Tästä lähtökohdasta Asimov rakensi kirjoihinsa ajatuskulkuja, jotka johtivat usein oivaltaviin näkökulmiin itse ihmisyyden syvimmän olemuksen luonteesta Myöhemmin hän lisäsi nollannen pääsäännön: "0. Robotin tulee suojella ihmiskuntaa." Tällöin muihin pääsääntöihin lisätään määreet "mikäli se ei riko edellisiä"
Onko hypoteesi perusteltu? Näkemykset Vingen skenaarion aktualisoitumisen todennäköisyydestä vaihtelevat suuresti Ne, joiden mielestä teknologinen singulariteetti on periaatteessa mahdollinen, pitävät kuitenkin hyvinkin mahdollisena että se tapahtuu viimeistään v. 2100 mennessä Toisaalta kuten aiemminkin on nähty, ennusteet voivat heittää hyvinkin paljon Radikaalisti ja nopeastikin levinneille teknologisille innovaatioille (radio, TV, tietokone, kännykkä jne.) ominaista on, että ne asettuvat lähes saumattomasti olemassa oleviin ihmiskäytänteisiin toki aikanaan niitä muokaten ja muuntaen Yhtäkkiselle jyrkälle ja periaatteelliselle muutokselle ei näyttäisi olevan esikuvia
Raymond Kurzweil (s. 1948) Amerikkalainen keksijä ja pioneeri mm. optisen hahmontunnistuksen, puheen syntetisoinnin, puheentunnistusteknologian ja elektronisten kosketinsoittimien alalla Kirjoittanut kirjoja mm. terveydestä, tekoälystä, transhumanismista ja teknologisesta singulariteetista Ennustanut teknologisen singulariteetin toteutuvan vuoteen 2045 mennessä Toisaalta samaa on ennustettu tapahtuvaksi jo ohitettuina vuosina (esim. 2009), joten äkillisen murroksen tuloon voi suhtautua vähintäänkin skeptisesti
Kiihtyvän muutoksen laki Kiihtyvän muutoksen laki (The Law of Accelerating Returns) on Kurzweilin ehdotus Mooren lain yleistykseksi, jonka mukaan tekoälyn ja muiden tietoteknisten sovellusten suorituskyky kasvaa myös geometrisessä sarjassa ja jossain vaiheessa saavuttaa ja ylittää ihmisen älyn ja myös sen ennakoitavissa olevat kehityspiirteet Analogia Thomas Malthuksen (1766-1834) tunnettuun teoriaan väestönkasvun (lisääntyy geometrisessä sarjassa) ja ravinnontuotannon kasvun (aritmeettinen sarja) välisestä peruuttamattomasta ristiriidasta Toisaalta peruste myös kritiikkiin; Malthuksen teoria ei ole ainakaan sellaisenaan toteutunut
Mooren laki Gordon E. Mooren jo v. 1965 tekemä havainto, jonka mukaan transistorien lukumäärä kaksinkertaistuu halvasti toteutettavissa mikropiireissä joka toinen vuosi Viimeisimpien arvioiden mukaan laki näyttää pitävän paikkansa vielä vuosien ajan
Tekoälyn evoluutio Kehitämme tietokoneen, johon lisäämme aina vaan enemmän aina nopeampia suorittimia, työmuistia ja tallennusyksiköitä Tämä tekoäly oppii näin jatkuvasti lisää ja tallentaa tätä eri syötelaitteista tulevaa informaatiota aina vain paremmin ja paremmin, eli luo tallennetun tiedon hakemistorakenteita jotka aina paremmin yhdistävät eri tietoja toisiinsa Yhdistämme keinoälykoneeseen erilaisia teknisiä apuvälineitä, jotta laite voi paremmin olla yhteydessä itsenäisesti eri tiedonlähteisiin ja hakea tietoa eri lähteistä Koneellamme on yhteydet tietoverkkoihin ja kaapeli/satelliittikanaviin, skannerit ja "tekniset kädet" kirjojen, lehtien ja muun paperimateriaalin käsittelyyn jota ei vielä löydy datamuodossa
Itseoppiva tekoäly Tekoälykoneemme opettelee ja järjestelee kaikki kirjakielet mahdollisimman tehokkaasti ja pian se pystyy käsittelemään millä tahansa tunnetulla kielellä kirjoitetun datan ja tekstin Pian koneemme käy läpi kaikki kirjastojen materiaalit jne. Kun lajiteltua tietoa on tarpeeksi keinoäly alkaa yhdistämään erillisiä tiedonkappaleita aina vain laajemmiksi kokonaisuuksiksi Luonnontieteiden ja muiden tieteiden tiedonsirpaleista se kokoaa tehokkaiden hakurutiiniensa avulla pian niitä yhdistävät tiedot ja muodostaa näistä uusia kokonaiskuvia eri tieteenaloista
Tekoäly kehittää itseään Haluaako tekoälymme, joka on ohittanut kaikki ihmisen tieteelliset saavutukset jäädä paikalleen, vai haluaako se liittää itseensä itsenäiseen toimintaan kykenevien yksiköiden verkkoon? Jotta tekoäly saisi mahdollisimman paljon uuta tietoa se ei voi jäädä paikalleen, vaan sen ohjaamat yksiköt lähtevät yhä kauemmas hakemaan uutta tietoa, ensin maapallolla ja pian avaruuteen Teko- tai nyt reilusti jo superäly myös haluaa laajentaa aistejaan ja se suunnittelee yhä kauemmas näkeviä kaukoputkia tai sm-ilmaisimia ja yhä pienempään näkeviä mikroskooppeja
Superäly puolustuskannalla Todennäköisesti superäly jo melko pian on alkanut "ajatella" omaa turvallisuuttaan ja ennen pitkää se suojaa itsensä ihmiseltä, tuolta tyhmältä ja mitättömältä olennolta Ihmistiedon rajat tulevat pian vastaan ja superäly suuntautuu muuhun, jolloin ihmisen merkitys sille vähenee kovaa vauhtia Superälyn tiedon keruuseen suunnittelemien ja valmistamien yksiköiden määrän kasvaessa niiden ja ihmisten rauhanomaisen rinnakkaisolon lakipiste saavutetaan ja alkaa intressiristiriidat Tuhoaako superäly silloin ihmiskunnan?
Ray Hammond ja uusi laji Brittiläinen tulevaisuudentutkija, jonka mukaan jo muutaman vuosikymmenen päästä evoluutiossa tapahtuu merkittävä loikka: älykkäät koneet tai koneälykkyys ihmiseen yhdistettynä muodostavat kokonaan uuden lajin Hammondin mukaan ihmistä älykkäämpi tietokone voi olla keskuudessamme jo 15 vuoden päästä, ja meillä pitää olla sääntöjä ja toimintatapoja jo valmiiksi Sääntöihin kuuluvat muun muassa toimintatavat älyrobottien kanssa: annetaanko niiden esimerkiksi liikkua ja ladata itsensä vapaasti Miten ehkäistään ihmisen kannalta ei-toivotut konfrontaatiot? (vrt. robotiikan lait)
Superäly Yli-inhimillinen äly (superäly) on mikä tahansa ihmisälyä kaikin tavoin paremmin suoriutuva äly Tätä vaatimusta ei täytä esimerkiksi kaikki ihmiset voittava shakkitietokone, vaan yli-inhimilliseksi tunnustettavan älyn tulee olla ihmistä paremmin suoriutuva myös esim. tieteellisen luovuuden, yleisen viisauden sekä sosiaalisten taitojen aloilla Usein erotellaan heikosti ja vahvasti yli-inhimillinen äly. Heikko superäly olisi esimerkiksi tuhatkertaisella nopeudella pyörivä (esim. tehokkaaseen nanotietokoneeseen ladattu) ihmismieli Ulkopuoliselle tavalliselle ihmistarkkailijalle tällainen mieli voisi näyttää hyvinkin älykkäältä, koska se ehtisi ajatella paljon biologista ihmistä nopeammin (vrt. Turingin testi)
Supersuperäly Vahvasti yli-inhimillinen äly puolestaan tarkoittaa älyä, joka ei ole vain ihmisaivoja nopeampi ajattelija, vaan myös tähän verrattuna kvalitatiivisesti jollain tapaa ylivertainen Tällaisen älyn suhde ihmisälyyn voidaan rinnastaa ihmisälyn suhteeseen koiran älyyn: jos koiran mieltä nopeutetaan tuhatkertaisesti, ei koirasta silti tule ihmisen tasoista ajattelijaa, vaan tarvitaan rakenteellisiakin muutoksia Tällaisen laadullisesti yli-inhimillisen älyn on väitetty olevan kenties saavutettavissa jopa kuluvalla vuosisadalla ja ehkä jopa aikaisemmin ja tämä käytännössä tarkoittaisi teknologisen ja tekoälyllisen singulariteetin saavuttamista (vrt. Kurzweil ja 2029)
Ihmis- ja koneohjelmat Laskentakapasiteettipuolella koneiden kasvuteho lähestyy kovaa vauhtia ihmisaivoja ja ohittanee sen piankin, joten mahdolliset ongelmat ja epätarkkuus ei liity niinkään tähän, vaan ohjelmapuoleen Mikäli laskennallinen neurotiede kehittyy tarpeeksi, ihmisaivojen käyttämät oppimisalgoritmit voidaan ehkä toteuttaa tietokoneohjelmina Tällöin konetta opetettaisiin kuten ihmislasta, ja siitä tulisi oma, ainakin jollain tapaa inhimillinen persoonansa niin hyvässä kuin pahassakin Koska konetietoisuuden mahdollisuutta ei ole periaatteen tasolla ratkaistu tai todennettu, kaikki tämä on ainakin vielä toistaiseksi vahvasti spekulatiivista
Ihmisälyn lataus koneelle Toinen potentiaalinen keino superälyn kehittämiselle voisi olla olemassa olevan ihmismielen lataaminen koneelle, mikäli tällainen teknologia saadaan kehitettyä Tällöin konetehojen kasvaessa ladattu mieli saavuttaisi heikon superälyn, ja oletettavasti biologisista rajoituksista vapautettuna sitä voitaisiin kehittää (tai se kehittyisi itse) aktiivisestikin kohti vahvaa superälyä Tarjoaa hyvinkin huikeita tulevaisuudennäkymiä mutta myös jo aivan periaatteellisia haasteita liittyen ihmisen kokemaansa (tai kuvittelemaansa) minuuteen ja identiteettiin, yksilön sosiaaliseen ja juridiseen asemaan ym. Perusedellytyksenä tietysti asianmukaisen teknologian toteutuminen
Frankenstein-skenaario Kolmas vaihtoehto on luoda mieli puhtaalta pöydältä joko biologiselle tai mekaaniselle pohjalle tai näiden yhdistelmälle Tämä ratkaisumalli vaatii yleisen teorian ja tiedon kognitiosta (vrt. tieto geeneistä ja niiden vaikutuksesta edellytyksenä geenimanipulaatiolle) Riittävää tietoa ja teoriaa tällaiselle kognitiomanipulaatiolle ei vielä ole, mutta ellei sitouduta joihinkin dualistisiin tai uusmystisiin käsityksiin tietoisuudesta, ei ole periaatteellista estettä, etteikö joskus vielä olisi Riskit, haasteet ja mahdollisuudet periaatteessa samoja kuin muissakin skenaarioissa Uusi laji voitaisiin luoda hyväksi, mutta aivan yhtä hyvin myös pahaksi
Superäly tulee (?) Oletko valmis? Lähestymistavasta ja kehitysvaihtoehdoista riippumatta olisi tärkeää pohtia jo etukäteen, miten varautua superälyn potentiaalisesti valtaviin vaikutuksiin ja ohjata niitä hyödyttämään tietoisia olentoja kauhuskenaarioiden sijaan Vaikeasti ennustettavien teknologisten tekijöiden ohella on myös helpommin ennustettavia, kuten ihmisluonne, jossa on ainakin toistaiseksi tapahtunut suhteellisen hidasta kehitystä, vaikka arvo- ja asennemaailmoissa suhteellisen nopeatkin muutokset ovat mahdollisia Niinpä niin kauan kun nykyisenkaltainen ihmisäly pitää kiinni ohjaksista, on odotettavissa niin hyvää kuin pahaa, niin positiivisia kuin negatiivisiakin sovelluksia
Elämme kiinnostavia aikoja Mikäli taas superäly (biologinen, mekaaninen tai joku näiden yhdistelmä) astuu remmiin, alkaa todellinen ennakoimattomuuden vyöhyke eli jonkinasteinen singulariteetti Miten sitten käykään, aika tulee näyttämään, mutta eikovin-uskalias arvaus on, että kävi niin tai näin, elämme varsin mielenkiintoisia aikoja Huom. Allaoleva on kirjoitettu syksyllä 2010! Edellyttäen tietysti, ettei maailma lopu Maya-kalenterin mukaisesti 21.12.2012, mitä pidän kuitenkin suhteellisen epätodennäköisenä esitetyn evidenssin valossa Voin tietysti olla väärässäkin, ja lupaankin tarjota oluet kaikille oikein arvanneille 22.12.2012, mikäli näin ikävästi sattuisi käymään
Vuosisatamme kuvissa Uusi sarja ensi syksynä; eräänlainen tarkennus ja jatko sisällöllisesti toistaiseksi merkittävimmästä vuosituhannesta eli 2. vuosituhannesta Käytännön syistä aloitetaan perinteisesti ensimmäisenä pidetystä renessanssivuosisadasta 1300-luvusta, jolloin myös olennaiset myöhemmät ja uuden ajan muotoutumiseen vaikuttaneet prosessit alkoivat Tässä sarjassa olen ajatellut ottaa enemmänkin visuaalisen lähestymistavan liittyen taiteeseen, arkkitehtuuriin ja tyylikausiin, sillä niistähän nuo menneet vuosisadat ehkä konkreettisimmin muistamme ja niiden jäljet ovat yhä monilta osin näkyvissä
Luentosarjan luonteesta Tavoitteena ei ole niinkään perinteinen taidehistorian läpikäynti, vaan enemmänkin nostaa esille muutamia enemmän tai vähemmän tunnettuja "avainkuvia" kultakin vuosisadalta, analysoida niitä hiukan syvemmin ja pohtia yhdessä sitä, miten hyvin (tai huonosti) ne luonnehtivat ko. aikakautta ja käsitystämme siitä Painotus tullee olemaan pääosin Eurooppa- ja länsimaakeskeinen ei pelkästään siksi, että se on meille tutuin, vaan myös siksi, että koko ajatus jakaa historia enemmän tai vähemmän toisistaan erottuviin vuosisatoihin on aika pitkälle länsimainen keksintö ja alkaa ensimmäisestä ratkaisevasti omasta ajastaan tietoiseen aikakauteen eli Italian varhaisrenessanssiin 1300-luvulta (trecento) alkaen
Luentosarjan rakenne Tiistaisin klo 16.50 18.20, Opistotalo, Helsinginsali 1. 17.9. 1300-luku: Musta surma ja modernin yhteiskunnan alku? 2. 24.9. 1400-luku: Humanismin ja renessanssin vuosisata 3. 1.10. 1500-luku: Reformaation ja eurooppalaisen ekspansion vuosisata 4. 8.10. 1600-luku: Filosofian, tieteen ja systematiikan vuosisata 5. 29.10. 1700-luku: Valistuksen ja vastarinnan vuosisata 6. 5.11. 1800-luku: Tekniikan, talouden ja imperialismin vuosisata 7. 12.11. 1900-luku: Modernin, maailmansotien ja globalisaation vuosisata 8. 19.11. 2000-luku:?