Ikääntyminen ja alkoholi Mauri Aalto dos, psyk el Järvenpään sosiaalisairaala ja Kansanterveyslaitos Katsaus on laadittu osana Rahaautomaattiyhdistyksen rahoittamaa Liika on aina liikaa - ikääntyminen ja alkoholi-hanketta (http://www.tippavaara.info)
Sisältö Suurkulutuksen määritelmä Esiintyvyys Tunnistaminen Mini-interventio Vieroitushoito Riippuvuuden hoito Miten ikääntynyt eroaa muusta aikuisväestöstä? Elimistön vesipitoisuus vähenee Sairaudet lisääntyvät Lääkitykset lisääntyvät Työelämän loppuminen ja muiden velvoitteiden väheneminen Läheisverkoston vähentyminen
Kuka on ikääntynyt? Yksilöllisistä eroista johtuen yksiselitteistä ikärajaa ikääntymiselle ei ole Clinical guidelines for alcohol use disorders in older adults (The American Geriatrics Society 2003): 65 vuotta Substance Abuse Among Older Adults. Treatment Improvement Protocol (TIP) Series 26. (U.S. Department of Health and Human Services 1998): 60 vuotta Alkoholin suurkulutuksen alaryhmät Riskikulutus Haitallinen käyttö F10.1 Riippuvuus F10.2 Riskirajat ylittävä alkoholin kulutus, mutta ei merkittäviä alkoholihaittoja tai riippuvuutta Merkittäviä alkoholin aiheuttamia haittoja, mutta ei riippuvuutta Oireyhtymä, jonka tyypillisiä piirteitä ovat pakonomaisuus, vieroitusoireet, toleranssin kasvu ja juomisen jatkuminen haitoista huolimatta
Riskikulutuksen raja The American Geriatrics Society 2003: 8 alkoholiannosta tai enemmän STM:n esitteitä 2006:6: Otetaan selvää! Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet Alhaisempi kuin työikäisillä Toisin kuin työikäisillä raja on sama sekä miehillä että naisilla Varhain ja myöhään alkava suurkulutus Osalla ikääntyneistä suurkulutus on alkanut vuosia/vuosikymmeniä aiemmin Osalla suurkulutus alkaa vasta ikääntymisen kynnyksellä tai myöhemmin
Myöhään alkavan suurkulutuksen piirteitä (Substance Abuse Among Older Adults 1998, Holbert ja Tueth 2004) Ikä Sukupuoli Sukurasite Vieroitusoireet Alkoholihaitat Hoitomyöntyvyys Alkaa 55 ikävuoden jälkeen Naisia > miehiä Suvussa vähemmän alkoholiongelmia Osalla alkoholiriippuvuudessakaan ei esiinny toimintakykyä alentavia vieroitusoireita Haitat vähäisemmät, suurkulutus on vaikeammin tunnistettava Mahdollisesti parempi Ikääntyneiden alkoholin käyttö Suomessa Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen 2005 (Sulander ym. 2006) 65-84 vuotiaat Käyttänyt alkoholia viimeisen vuoden aikana Miehet: 78 % Naiset: 53 %
Ikääntyneiden riskikulutus Suomessa Terveys 2000 (Halme ym. sub) > 70 vuotiaat F10.1 tai F10.2 kriteerit eivät täyttyneet ja tutkittava ilmoitti juovansa keskimäärin viikossa miesten kohdalla 24 ja naisten kohdalla 16 alkoholiannosta Miehet: 70-79 v 4.5 % ja =80 v 4.1 % Naiset: 0 % Suomessa noin 26 000 riskikuluttajaa Ikääntyneiden alkoholin käytön häiriö Suomessa Terveys 2000 (Pirkola ym. 2005) =65 vuotta täyttäneistä F10.1 tai F10.2 viimeisen 12 kuukauden aikana Miehet ja naiset: 0.7 % Suomessa noin 6100 haitallisesti käyttävää tai riippuvaista
Tunnistamisen haasteita Potilas ja lääkäri saattavat arvioida alkoholin aiheuttamien haittojen johtuvat ikääntymisestä (esim. muistiongelmat) Asuminen yksin sekä vähentyneet sosiaaliset ja ammattiin liittyvät velvollisuudet voivat viivästyttää lisääntyneen alkoholin käytön havaitsemista Työntekijä saattaa pitää potilaan alkoholin käyttöä yksityisasiana ja tämä saattaa ikääntyneiden kohdalla vielä korostua Aiheeton hoitopessimismi voi korostua ikääntyneiden kohdalla ja estää avun pyytämistä ja tarjoamista Strukturoidut kyselyt AUDIT ei toimi hyvin (Culberson 2006, Reinert ja Allen 2007), vaikka myös hyviä tuloksia on raportoitu (Gomez ym. 2006). Erityisesti AUDIT:n spesifisyys on ollut riittämätön ikääntyneiden ryhmässä. CAGE-kyselyä on suositeltu ensisijaiseksi vaihtoehdoksi, mutta se kuitenkin tunnistaa huonosti riskikulutuksen (Substance Abuse Among Older Adults 1998, Culberson 2006). Suositeltavaa olisi, että ikääntyneillä alkoholin suurkulutuksen arviossa käytettäisiin ensisijaisesti haastattelua ja kyselytestit olisivat täydentäviä menetelmiä.
Mini-interventio Mini-interventio on myös ikääntyneillä osoitettu vähentävän suurkulutusta (Fleming 1999, Culberson 2006) Mini-intervention kohderyhmä ovat erityisesti riskikuluttajat ja alkoholia haitallisesti käyttävät Vieroitushoito 1 Pyritään pitkittyneen alkoholin käytön lopettamiseen liittyvien oireiden lievittämiseen ja komplikaatioiden ehkäisemiseen. Ikääntyneillä tehtyjä hoitotutkimuksia alkoholivieroitukseen liittyen ei ole Ikääntyneiden vieroitushoito lienee riskialttiimpaa kuin nuorempien Ikääntyneillä sovelletaan yleisiä hoitosuosituksia, mutta joitakin erityispiirteitä on syytä pitää mielessä ikääntyneiden alkoholivieroitusta toteutettaessa
Vieroitushoito 2 Tarkoituksena on lievittää potilaan oireita, ehkäistä vieroituskouristuksia ja delirium tremensiä sekä tarjota mahdollisuus siirtyä psyykkisen riippuvuuden hoitoon. Ikääntyneiden kohdalla tavoitteena on myös muiden vieroitukseen usein liittyvien haittojen kuten kaatumisten ja muistiongelmien ehkäisy Myös ikääntyneillä bentsodiatsepiinit on ensisijainen lääkkeellisistä hoitomuodoista (Substance Abuse Among Older Adults 1998, Kraemer ym. 1999) Vieroitushoito 3 Usein suositellaan, että bentsodiatsepiinien annos olisi puolet tai jopa kolmasosa tavanomaisesta annoksesta (Substance Abuse Among Older Adults 1998) Lääkevastetta tulee kuitenkin seurata huolellisesti ja tarpeen mukaan säätää asteittain annosta Varhain alkaneessa alkoholiriippuvuudessa vieroitusoireiden hallinta voi vaatia isojakin annoksia
Vieroitushoito 4 On esitetty, että ikääntyneillä tulisi käyttää keskipitkävaikutteisia bentsodiatsepiinejä pitkävaikutteisten sijaan (Kraemer ym. 1999) Yksiselitteistä suositusta ei voida kuitenkaan asiassa tutkimustiedon puuttuessa antaa. Jos mahdollista, tärkeätä on selvittää millä bentsodiatsepiinilla ja millä annoksella vieroitusoireita on aiemmin turvallisesti hoidettu Ikääntyneen vieroituslääkkeen valinnassa huomioitavia seikkoja (Kraemer ym. 1999) Eliminaatioaika Lääkepitoisuuden vaihtelu Muistitoiminnat Pitkävaikutteinen bentsodiatsepiini (esim. diatsepaami, klooridiatsepoksidi) Pidempi ja pitenee iän myötä -Pitoisuus alenee hitaasti ja tasaisesti -Sivuvaikutustilanteessa annosmuutos vaikuttaa hitaammin Mahdollisesti parempi. Keskipitkävaikutteinen bentsodiatsepiini (esim. oksatsepaamia, loratsepaamia) Lyhyempi, eikä muutu iän myötä. -Sivuvaikutustilanteessa annosmuutos vaikuttaa nopeammin -Lääkevasteen seuranta on vaativampaa ja kouristusten riski saattaa olla suurempi Mahdollisesti huonompi
Psyykkisen riippuvuuden lääkehoito 1 Ikääntyneillä disulfiraamin tehoa ei ole tutkittu Koska ikääntyneillä sydän- ja verisuonisairaudet ovat yleisiä, antabusreaktioon liittyy todennäköisesti suurempi riski kuin nuoremmilla (Barrick ja Connors 2002) Mahdollisesti disulfiraami aiheuttaa maksaongelmia ikääntyneillä useammin kuin nuoremmissa ikäluokissa Suurentuneen haittavaikutusriskin takia on suositeltu, että ikääntyneillä disulfiraamia käytetään vain valikoiduissa tilanteissa (Substance Abuse Among Older Adults 1998) Psyykkisen riippuvuuden lääkehoito 2 Ensisijaisena alkoholiriippuvuuden lääkehoitona ikääntyneillä on suositeltu naltreksonia (Substance Abuse Among Older Adults 1998, Barrick ja Connors 2002, Holbert ja Tueth 2004) Naltreksoni on opioidireseptorien antagonisti ja se estää agonistien hoitovaikutuksen Naltreksonin tehoa on selvitetty yhdessä tutkimuksessa ikääntyneillä (Oslin ym. 1997) vähensi retkahduksia hoito- ja lumeryhmän välillä ei ollut eroja haittavaikutuksissa
Psyykkisen riippuvuuden psykososiaaliset hoidot Psykososiaalisia hoitomuotoja on tutkittu ikääntyneillä niukasti Tutkimus viittaa siihen, että ryhmämuotoiset hoidot ovat tehokkaampia mikäli ikääntyneet ovat omassa ryhmässään (Substance Abuse Among Older Adults 1998, Oslin ym. 2005) Noudatetaan Käypä hoito-suositusta Yhteenveto 1 Haastattelun käyttö ensisijaisesti tunnistamisessa (AUDIT täydentävä) Mini-interventio on tehokas riskikulutuksen ja haitallisen käytön hoitomuoto myös ikääntyneillä Vieroitushoidossa bentsodiatsepiinin valintaan tulee kiinnittää huomiota ja hoitovastetta seurata huolellisesti
Yhteenveto 2 Psyykkisen riippuvuuden hoitoja ovat erityisesti naltreksoni ja aikuisväestöllä tehokkaiksi osoittautuneet psykososiaaliset hoitomuodot (mm. motivoiva haastattelu, retkahduksen ehkäisy ja AA-ryhmiin ohjaaminen) Alkoholiriippuvuus ovat usein pitkäaikainen ja osalla potilaista kroonistuva tila, jonka hoidossa oireiden ja haittojen vähentämisellä on myös tärkeä sija Kiitos! mauri.aalto@ktl.fi