Miten järjestäisin harvinaisepilepsian hyvän diagnostiikan ja hoidon; esimerkkinä Dravet n oireyhtymän haasteet



Samankaltaiset tiedostot
SUOMALAISTEN SCN1A-MUTAATIOPOSITIIVISTEN DRAVET N OIREYHTYMÄÄ SAIRASTAVIEN POTILAIDEN KLIININEN KUVA

Lasten epilepsia. Epileptinen kohtaus = oire. Epilepsiat = joukko sairauksia. Päivystystutkimukset. Kuumekouristukset

Neurogenetiikkaa Lääketieteellinen genetiikka, L3, Syksy

Epilepsian lääkehoito

Toiminta- kertomus Lasten epilepsia Satu Koivusalo, Tuula Kovalainen, Tarja Linnankivi, Liisa Metsähonkala Eija Gaily (vastuuhenkilö)

Kokemuksia K-Sks:sta Jukka Kupila, neurofysiologi

Epilepsia Rettin oireyhtymässä

Käypä hoito -suositus

Unverricht-Lundborgin tauti (EPM1)

Kun on tahtoa, löytyy myös keinoja - Epilepsia ja työkyky. Professori, neurologi Reetta Kälviäinen Itä-Suomen Yliopisto KYS, Epilepsiakeskus

Aktivaatiot EEG-tutkimuksen aikana. Päivi Nevalainen LT, Kliinisen neurofysiologian el Lastenlinna, HUS

Heikki Rantala Kuumekouristukset

Mitä epilepsia on suomeksi?uusi luokitus hoidon ja ohjauksen apuna

Harvinaissairauksien yksikkö. Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta. Taustaa. Alfa-tryptasemia. 21/03/16 /ms

Mitä apuvälineitä epilepsiaa sairastava tarvitsee? Liisa Metsähonkala, ayl, lastenneurologi HUS

Kai Eriksson Eija Gaily Pirjo Hyvärinen Pirkko Nieminen Leena Vainionpää 1

Toiminnallisten kohtauspotilaiden psykiatrinen arviointi ja hoito. OYL, Dos Tero Taiminen Yleissairaalapsykiatrian yksikkö TYKS

Etenevät sairaudet lapsipotilailla. Tuire Olli-Lähdesmäki LT, Lastenneurologian el Lastenneurologian yksikkö Lastenklinikka TYKS

VÄESTÖLIITON PERINNÖLLISYYSKLINIKKA, TIETOLEHTISET/ PEHO-OIREYHTYMÄ

Neuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö

Epilepsialääkkeiden farmakologiaa

Vuoden 2015 kurssit. Omaishoitajat

Miten geenitestin tulos muuttaa syövän hoitoa?

Kohtausten hoidosta epilepsian hoitoon tunnista epilepsiaoireyhtymä

Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus)

Epilepsia. ajokyky. epilepsialiitto

akuutti symptomaattinen kohtaus

Epilepsian hoito mitä uutta

Epileptiset kohtaukset

Epilepsia ja ajokyky. Sirpa Rainesalo

Euroopan unionin virallinen lehti L 223/31

Kurssityöntekijöiden koulutuspäivä Espoossa Lasten epilepsia- muutakin kuin kohtauksia

Mitä epilepsia on suomeksi? Uusi luokittelu hoidon ja ohjauksen apuvälineenä

Mihin vaikeasti vammaisten hoidon rajoituspäätökset perustuvat ja kuka päättää?

Mitä epilepsia on suomeksi? Uusi luokittelu hoidon ja ohjauksen apuvälineenä. Dosentti, osastonylilääkäri JUKKA PELTOLA, TAYS Neuroalat ja kuntoutus

Aikuisten epilepsian kohtausoireiden erotusdiagnostiikka. Markus Müller - TYKS Sirpa Rainesalo - TAYS

TerveysInfo. Aivoverenkiertohäiriöt ja spastisuus Opas kertoo spastisuuden syistä, syntymekanismeista ja hoitomahdollisuuksista.

Toiminnallisten kohtausoireiden neurologinen diagnostiikka ja hoito

Nivelreuman serologiset testit: mitä ne kertovat? LT, apulaisylilääkäri Anna-Maija Haapala TAYS Laboratoriokeskus

Leena Savela-Syv RETTIN OIREYHTYMÄ

EMFIT EPITURVA -LAITTEISTON VALIDOINTI EPILEPSIAKOHTAUSDIAGNOSTIIKASSA

Muistisairaudet saamelaisväestössä

DRAVET N OIREYHTYMÄSTÄ

Sairaanhoito ja siihen liittyvä kuntoutus sekä yhteistyö ja ohjaus Kelan kuntoutukseen. REUMASAIRAUDET Eeva Alasaarela LT, erikoislääkäri

Vuoden 2016 kurssit. Meillä jälleen! MS-tauti

Käypä hoito -suositus. Epilepsiat (aikuiset)

Yleistä epilepsiasta. Marja Nylén

Epilepsian esiintyvyys lievästi kehitysvammaisilla. Kuinka hoidan kehitysvammaisen epilepsiaa? Kehitysvammaisuus

Likvorin biomarkkerit. diagnostiikassa. Sanna Kaisa Herukka, FM, LL, FT. Kuopion yliopistollinen sairaala

Epilepsiaa sairastavien laaja-alaisesti kehitysviiveisten 3 6- vuotiaiden lasten neurokognitiivinen suoriutuminen

Lapsuusiän hyväennusteiset epilepsiaoireyhtymät. Henna Jonsson HYKS LNS

EPILEPSIA OSANA ERITYISKOULUN OPPILAIDEN ARKEA Opas Marjatta-koulun arkeen

Kohti maakunnallista lasten ja nuorten kokonaiskuntoutumista

Keuhkoahtaumatauti 2007

Kohtauksellisten oireiden keskushermostoperäiset syyt. Erikoislääkäri Leena Jutila KYS, Epilepsiakeskus

Myyttien varjoista mahdollisuuksien hyödyntämiseen - Epilepsia ja työkyky

HIV ja tuberkuloosi Hoidon erityiskysymykset. Matti Ristola HYKS Infektiosairauksien klinikka

AIVORUNKO- ELI BASILAARIMIGREENI JA HEMIPLEGINEN MIGREENI

Alkoholin aiheuttamat terveysriskit

Käypä hoito -suositus

Psyykkisten rakenteiden kehitys

Epilepsian syistä. Epilepsian syitä. Epilepsia ja sen esiintyvyys. Epilepsia ei periydy-vai periytyykö?

Toimintakertomus 2016 LASTEN EPILEPSIA. Satu Koivusalo, Hanna Hassinen, Tarja Linnankivi, Liisa Metsähonkala, Eija Gaily (vastuuhenkilö)

Toimintakertomus 2016 LASTEN EPILEPSIA. Satu Koivusalo, Hanna Hassinen, Tarja Linnankivi, Liisa Metsähonkala, Eija Gaily (vastuuhenkilö)

Hoitavan yksikön näkökulmaa lastenreuman kuntoutukseen Paula Vähäsalo Lastenreumatologi OYS, Lasten ja nuorten klinikka

EEG:N KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET SAIRAUKSIEN DIAGNOSTIIKASSA MAIJA ORJATSALO, ERIKOISTUVA LÄÄKÄRI, HUS-KUVANTAMINEN LABQUALITY DAYS 9.2.

HIV-POSITIIVISTEN POTILAIDEN KUOLINSYYT 2000-LUVUN HELSINGISSÄ XVI valtakunnallinen HIV-koulutus Jussi Sutinen Dos, Joona Lassila LL

Pakko-oireisen häiriön epidemiologiaa. Esiintyvyys Oheissairastavuus Ennuste

Kehitysvamma autismin liitännäisenä vai päinvastoin? Maria Arvio

Muistisairaana kotona kauemmin

Aikuisiällä alkavan astman ennuste. Astma- ja allergiapäivät LT Leena Tuomisto Seinäjoen Keskussairaala

Epilepsialiiton vastaukset asiakirjaan Julkinen kuuleminen. Harvinaiset sairaudet-euroopan haaste

Sidekudosoireyhtymät. Perinnölliset sidekudosoireyhtymät. Marfanin oireyhtymä (s. 284) Luusto. Silmät. Perinnölliset sidekudoksen sairaudet 24.8.

Työperäinen tuberkuloosi epidemia. V-J Anttila dos, osastonylilääkäri HYKS/Infektioepidemiologinen yksikkö/sairaalahygieniayksikkö

Miten tulkitsen urheilijan EKG:ta. Hannu Parikka

Pitkäaikaistyöttömät terveyskeskuksen ja sosiaalitoimen yhteisenä asiakkaana

Idiopaattinen epilepsia belgianpaimenkoirilla - tyypillinen kohtauskuva ja perinnöllisyys rotumuunnoksittain

Tunnistatko infantiilispasmit? Nopea hoidon aloitus voi parantaa ennustetta

Rintasyövän perinnöllisyys

C. difficile-diagnostiikan vaikutus epidemiologiaan, potilaan hoitoon ja eristyskäytäntöihin. Miksi lasten C. difficileä ei hoideta? 16.3.

B-leuk-määritys vieritestimittauksena infektiodiagnostiikassa

Selvitys harvinaisten sairauksien diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen osaamisesta Suomessa STM, VTM Elina Rantanen

Genomitiedon hyödyntäminen yksilötasolla ja tiedon omistajuus

Kipupotilas psykiatrin vastaanotolla. Ulla Saxén Ylilääkäri Satshp, yleissairaalapsykiatrian yksikkö

Harvinaissairauksien hoito Suomessa. Heikki Lukkarinen, dosentti osastonylilääkäri Tyks Harvinaissairauksien yksikkö

Epilepsian vaikutus lapsen kehitykseen

Kelan kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit työelämässä oleville Kyyhkylässä 2016

Maria Arvio, LKT, Professori, lastenneurologian erikoislääkäri

Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä

Keuhkoahtaumataudin monet kasvot

Epilepsia ja ajokyky. Anna Maija Saukkonen Ayl PKSSKy/Neurologia.

HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ TERVEYSLAUTAKUNTA

Epilepsian yleisyys. Epilepsian onnistuneen hoidon perusta on tarkka diagnostiikka jonka sairastava hyväksyy

Immuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio

Dementian varhainen tunnistaminen

YDINAINESANALYYSI OIKEUSPSYKIATRIAN ERIKOISALA

Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen ,2 tekijä: Roberto Blanco

EEG ja Epilepsia. Usko Huuskonen KNF-lab/OYS

TerveysInfo. Ataksiaoireyhtymät : tietoa etenevistä ataksiasairauksista Perustietoa ataksiasairaudesta sekä sairauden hoidosta ja kuntoutuksesta.

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen

Transkriptio:

20.3.2015 Miten järjestäisin harvinaisepilepsian hyvän diagnostiikan ja hoidon; esimerkkinä Dravet n oireyhtymän haasteet Eija Gaily oyl, lastenneurologian dos. HYKS, Lasten ja nuorten sairaala

Sisältö Yleisyys Kliininen kuva ja tutkimuslöydökset lapset aikuiset Geenietiologiat Diagnostiikka ja hoito Miten Suomessa?

Kuinka yleinen Dravet n oireyhtymä on? Ilmaantuvuus 1. ikävuoden aikana on 2-4:100 000 Suomessa syntyy 2-3 oireyhtymään sairastuvaa lasta vuodessa 0-15-vuotiaita potilaita on vähintään 30 Yli 15-vuotiaita pitäisi olla noin 100 Todennäköisesti alidiagnosoitu sekä lapsilla että erityisesti aikuisilla Brunklaus ym. 2012, Oka ym. 2006, Scheffer ym. 2009, Gaily ym. julkaisematon tieto

Dravet'n oireyhtymän kliininen kuva lapsuusiällä Ensimmäisen ikävuoden aikana alkavat pitkittyneet toonisklooniset kohtaukset lämmönnousun ja infektioiden yhteydessä hemikonvulsiot (puolta vaihtavat) ja statukset ovat yleisiä 2.-3. ikäv. aikana ilmaantuu myös muun tyyppisiä kohtauksia paikallisalkuisia käytännössä kaikilla, usein posteriorinen alku myoklonisia kohtauksia ja atyyppisiä absence-kohtauksia osalla Kehitys on 1. ikävuoden aikana normaali ja hidastuu vähitellen 2. tai 3. ikävuoden aikana. Kouluiässä lähes kaikki potilaat ovat lievästi-keskiasteisesti kehitysvammaisia Tarkkaavaisuushäiriö, käytösongelmat ja kontaktihäiriöt ovat erittäin tavallisia Osalle potilaista kehittyy jo lapsuudessa alaraajojen spastisuus ja ns. crouch-asento Mortaliteetti lapsuusiällä 5-6%

Tutkimuslöydökset lapsilla Neurologinen status on normaali 1. ikävuoden aikana 2. tai 3. ikävuodesta alkaen poikkeavia löydöksiä, ikään nähden heikkojen taitojen lisäksi ataksiaa Nilkkojen jäykkyys ja klonus osalla potilaista jo varhaisessa kouluiässä Magneettikuvauslöydös on yleensä normaali 3. ikävuoden jälkeen kuvatuista 20-40%:lla todetaan ohimolohkon dysmyelinaatiota tai hippokampusskleroosi (Gaily ym. 2013) EEG on normaali 1. ikävuoden aikana Voi olla myöhemminkin normaali, mutta iän myötä taustatoiminta yleensä hidastuu Interiktaalisesti mm. bilateraaliset synkroniset piikkihidasaaltopurkaukset, takaosien piikkihidasaallot, vilkkuherkkyys Kohtauspurkaukset ovat yleensä fokaalisia, useimmin takaosissa

Dravet'n oireyhtymän kliininen kuva aikuisilla Kohtaustaipumus säilyy myös aikuisena Toonisklooniset yleisin kohtaustyyppi, usein yöllisiä. Myös fokaaliset kohtaukset ovat tavallisia Kuume tai muuten lämpimät olosuhteet provosoivat kohtauksia edelleen noin puolella Lähes kaikki potilaat ovat vaikeasti kehitysvammaisia Normaali ÄO tai lieväasteinen kehitysvammaisuus kuvattu muutamilla potilailla Käytöshäiriöitä ja autistisia piirteitä on edelleen useimmilla Neurologisten oireiden progressio jatkuu vielä aikuisiässäkin Puhekyvyn menetys 1/5:lla Liikuntakyky heikkenee, n. 1/5 tarvitsee pyörätuolia ennen 30v ikää 30. ikävuoden jälkeen gastrostooman vaativa nielemisvaikeus ¼:lla Entä nykysuositusten mukaisella lääkityksellä? Asiaa ei ole tutkittu Kuolleisuus on lisääntynyt, mutta itse sairaus ei vaikuttane merkittävästi elinikään Vanhimmat potilaat yli 60-vuotiaita Tavallisimmat kuolinsyyt pneumonia ja SUDEP Fasano 2014, Catarino 2011, Akiyama 2010, Jansen 2007

Aikuisten neurol. löydöksiä: Crouch-asento, alaraajojen spastisuus, ataksia, kyfoskolioosi, antecollis, dystoniaa, dyskinesiaa, parkinson-tyyppistä rigiditeettiä Kuva: Fasano ym. Neurology 2014:82;2250-1

Tutkimuslöydökset aikuisilla Magneettikuvauslöydös on yleensä normaali Epäspesifejä löydöksiä kuten iso- tai pikkuaivojen atrofiaa, hippokampusskleroosia voi tulla esiin EEG normaali tai poikkeava Usein hidas tausta, multifokaalisia piikkejä Kohtauspurkaukset fokaalisia, usein frontaalisia

Dravet n oireyhtymän syitä Tavallisin etiologia on de novo SCN1A-mutaatio (n. 80%) Tavallisimmat missense ja nonsense jnkv korrelaatiota kliiniseen kuvaan Dravet n oireyhtymä-potilaita on kuvattu myös GEFS+ suvuissa, jolloin mutaatio on peritty PDCH19-mutaatio n. 5%:lla oireyhtymään sairastuneista tytöistä GABRA1, STXBP1 mutaatiot: muutamia potilaita kuvattu X;9 translokaatio (2 potilasta, samalla alueella kuin PCDH19-geeni) subtelomeeri-fish Deleetio 2q24.3 alueella, joka sisältää useita natriumkanavageenejä Epätyypillinen vaikeampi taudinkuva, alku 1-3 kk iässä Depienne 2009, Gaily 2013, Brunklaus 2014, Carvill 2014, Lim 2015

Dravet n oireyhtymän oikea diagnoosi ja hoito parantavat potilaan ennustetta Diagnoosi on kliininen; sopivan mutaation tai deleetion löytymättä jääminen ei poissulje Dravet n oireyhtymää (Hirose ym. 2013) Sopivalla lääkehoidolla saadaan statukset melkein aina loppumaan Useimmiten myös ensiapulääkkeiden käyttö ja päivystyskäyntien määrä vähenee huomattavasti Kohtausten (etenkin epileptisten statusten) määrä korreloi kognitiiviseen ennusteeseen Mutta ei selitä sitä jäännöksettä; myös geenimutaatioilla lienee suoraa vaikutusta kehitykseen (Nabbout ym. 2013) Hoitosuunnitelma perustuu kliiniseen diagnoosiin Oireyhtymään soveltuva hoito lievittää kohtauksia myös niillä Dravetpotilailla, joilla ei ole todettu SCN1A-mutaatiota, mukaan luettuna PCDH19-mutaatiot tai deleetiot 2q24.3 alueella Oireyhtymään soveltuva hoito lievittää kohtauksia myös pitkään sairastaneilla aikuisilla myöhäinenkin diagnoosi auttaa potilasta! Hidastaa myös neurologisten oireiden progressiota (?)

Dravet n oireyhtymän hoito Lääkehoito Ensisijaislääkkeitä valproaatti, klobatsaami, stiripentoli, topiramaatti Melkein aina tarvitaan lääkeyhdistelmä. Paras näyttö: (A-B) valproaatti + klobatsaami + stiripentoli Stiripentolilla (orpolääke) on runsaasti sivu- ja yhteisvaikutuksia, käyttö vaatii kokemusta Na-salpaajia ei saa käyttää, ne pahentavat kohtauksia ja mahdollisesti myös ataksiaa Ketogeeninen dieetti Erityisesti jos lääkkeistä paljon sivuvaikutuksia Käytöshäiriöiden ja mielialaongelmien hoito Tarvittaessa (lasten)psykiatria konsultoiden Kuntoutus, sopeutumisvalmennus Psykososiaalinen tuki, vertaistuen järjestäminen Erityisopetus, tuettu asuminen

Koska Dravet n oireyhtymää on syytä epäillä jo 1. ikävuoden aikana? Riskitekijät Pisteet ---------------------------------------- 1. kohtaus < 7 kk iässä 2 >5 kohtausta ennen 1v ikää 3 Toispuoleinen toonisklooninen 3 Fokaalikohtaus 1 Myoklonioita 1 Kohtausten kesto yli 10 min. 3 Kuuman kylvyn prov. kohtaus 2 Hattori ym. A screening test for the prediction of Dravet syndrome before one year of age. Epilepsia 2008; 49: 626-633 Aineisto: 96 ennen 1. v ikää kuumekouristuksia saanutta lasta, joita oli seurattu vähintään 3 vuotta. Retrospektiivinen tutkimus. Pisteet DS- DS+ Sens Spef yht. N=50 N=46 -------------------------------------------------------- >6 3 45 0.978 0.940 >5* 6 44 0.957 0.880 * pistemäärä laskettu ilman kylpykriteeriä

Ennen 12 kk ikää alkavat kuumekouristukset Alle 1-vuotiaana > 15 min. kestävien kuumekouristusten ilmaantuvuus on 19 : 100 000* yhtä kuin 23% kaikista alle 1-vuotiaina kuumekouristaneista Dravet oireyhtymän ilmaantuvuus 1. ikävuoden aikana on 2-4 : 100 000 Tämän perusteella 10-20% yli 15 min. kuumekouristaneista lapsista sairastuu Dravet n oireyhtymään Epäily vahvistuu, jos kohtaukset toistuvat, ovat toispuoleisia ja vaihtavat puolta *Prof. Heikki Rantala, suullinen tiedonanto, oululainen aineisto

Miten järjestäisin Dravet n oireyhtymän hoidon Suomessa Kaikki lasten kuumekouristuksia hoitavat lääkärit Lähete yliopistosairaalan lastenneurologin konsultaatioon kaikista alle 1 vuoden iässä toistuvasti >15 min. kestoisia kuumekouristuksia saaneista lapsista Yliopistollisten keskussairaaloiden lastenneurologiset yksiköt Kliininen diagnoosi (mahdollisimman varhain) Lääkehoidon aloitus ja toteutus Dieettihoidon tarveharkinta ja toteutus SCN1A-geenitutkimuksen järjestäminen: sekvensointi ja MPLA (Diagnosoitujen potilaiden kuntoutusarviot voidaan tehdä keskussairaaloiden LNEU yksiköissä) Yliopistollisten keskussairaaloiden neurologiset yksiköt Lastenneurologialta siirtyvien Dravet n oireyhtymää sairastavien potilaiden hoito tai hoidon ohjaus Dravet n oireyhtymää sairastavien aikuispotilaiden tunnistus omalla alueella - mahdollisuus pitää selvittää kaikilla lääkeresistenttiä, etiologialtaan tuntematonta epilepsiaa sairastavilla kehitysvammaisilla aikuisilla HYKS lasten epilepsiayksikkö, erityistehtävät Diagnostiikkaa ja hoitoa koskevat konsultaatiot koko maasta (HYKSissä on Suomen suurin kokemus Dravet n oireyhtymästä, yli 30 potilasta) SCN1A-mutaationegatiivisten potilaiden jatkotutkimukset (geenipaneelit tms.) Tarvittaessa myös yhteydenotot vertaistuen saamiseksi