LIITE 3 29.9.2011 SIVISTYSPOLIITTISEN MINISTERIRYHMÄN LINJAUKSET KOSKIEN AMMATTIKORKEAKOULUJEN KOULUTUSTARJONNAN VÄHENTÄMISTÄ VUODESTA 2013 ALKAEN Taustaa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2011-2016 tullaan asettamaan koulutuksen määrälliset aloittajatavoitteet, jotka pohjautuvat koulutustarjonnan ennakointityön tuloksiin. Tulevaisuuden työvoimatarpeisiin perustuvien laskelmien mukaan ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksen aloittajatavoite on vuonna 2016 yhteensä 2 200 aloittajaa pienempi kuin nykyinen tarjonta. Ennakoinnin vertailukohtana on käytetty vuoden 2009 nuorten koulutuksessa aloittaneita, joita oli noin 28 000. Nykyisin koulutustarjontaa on selvästi työmarkkinoiden tarvetta enemmän kulttuurialalla ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla sekä eräillä tekniikan ja liikenteen opintoaloilla. Yliopistosektorin koulutuksen kokonaistarjontaan ei ennakoinnissa ole esitetty merkittäviä muutoksia. Eri alojen työvoimapoistumat ovat ikärakenteesta johtuen erisuuruisia. Esimerkiksi kulttuurialan työvoima on nuorta, minkä vuoksi eläköityminen on vähäistä. Uuden työvoiman tarjonnan osalta on keskeistä, että koulutusrakenne ja -tarjonta samanaikaisesti mahdollistavat kansainvälisesti kilpailukykyisen tuotanto- ja palvelusektorin sekä korkeatasoisten ja tasa-arvoisesti tuotettujen hyvinvointipalveluiden saatavuuden. Tämä edellyttää korkeakouluilta yhä laadukkaampaa koulutusta ja vaikuttavampaa TKI-toimintaa sekä valmiuksia kansainvälistymiseen. Tavoitteen saavuttaminen vaatii toisaalta vahvoja rakenteellisen kehittämisen toimia ja korkeakouluverkon tiivistämistä, toisaalta koulutuksen alueellisen saavutettavuuden turvaamista ja koulutuspaikkojen tehokasta käyttöä. Koulutustarjonnan kehittämiseen vaikuttaa osaltaan myös ennakoitavissa oleva nuorten Ikäluokkakehitys. Korkeakoulutuksen osalta tarkastelu on tarkoituksenmukaista tehdä maakuntia suurempina suuraluekokonaisuuksina. Alueittain ikäluokat tulevat vaihtelemaan suuresti vuodesta 2009 vuoteen 2025. Keskimääräiset 19 21 -vuotiaiden ikäluokat säilyvät likimain nykytasolla eteläisimmässä Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Ikäluokkien pieneneminen on suurta koko Itä- Suomessa, erityisesti Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Suomessa Lapissa ja Kainuussa sekä Lounais-Suomessa erityisesti Satakunnassa. Väestökehityksen myötä suhteelliset erot alueellisessa koulutustarjonnassa kasvavat entisestään. Korkeakoulujen koulutustarjonnan määrän suhde 19 21 -vuotiaiden nuorisoikäluokkaan vaihtelee suuresti alueittain. Tämä johtuu toisaalta yliopistokoulutuksen pitkän ajan kuluessa syntyneistä rakenteista ja alueellisesta sijoittumisesta sekä ammattikorkeakoulujärjestelmän syntyhistoriasta. Toisaalta asiaan vaikuttaa myös alueiden erilainen ikäluokkakehitys. Korkeakoulutarjonnan alueellista epätasapainoa ei voida poistaa pelkästään vähentämällä ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa esitetyn 2 200 aloittajan verran. 1
Korkeakouluissa annettavan koulutuksen vetovoima eli kysyntä suhteessa aloituspaikkoihin vaihtelee voimakkaasti alan ja alueen mukaan. Vetovoimaltaan heikkoa koulutusta on erityisesti ammattikorkeakoulujen sivutoimipisteissä. Ammattikorkeakouluverkosto on kansainvälisesti vertaillen edelleen hyvin laaja ja pirstaleinen. Hallitusohjelman päätös 51 miljoonan euron menosäästöistä (kuntaosuus huomioiden yhteensä 126 miljoonaa euroa) ammattikorkeakoulujen valtion rahoituksessa vuoteen 2015 mennessä edellyttää voimakkaita rakenteellisen kehittämisen toimenpiteitä ja toiminnan tehostamista. Pelkästään ennakoinnin mukainen 2 200 aloittajan vähentäminen ei riitä kattamaan hallitusohjelmassa esitettyjä menosäästöjä. Säästöjen toteutuminen edellyttää myös ammattikorkeakoulujen voimavaroihin tehtäviä lisäleikkauksia. Ammattikorkeakoulut voivat kohdentaa opiskelijamääräänsä joustavasti nuorten ja aikuisten koulutukseen alueellisten tarpeiden mukaan. Mitoitusperusteita muutettiin vuoden 2010 alusta siten, että nuorten koulutuksen aloituspaikkasäätelystä ja aikuiskoulutuksen vuosiopiskelijamäärästä luovuttiin. Uudistuksen taustalla oli osaltaan se, että ikäluokkien pienentyessä nuorten koulutustarve vähenee ja joillakin alueilla on lisääntyvää aikuiskoulutustarvetta. Korkeakoulut pitivät uudistusta hyvänä, koska se on lisännyt korkeakoulujen mahdollisuutta painottaa tarjontaansa kysynnän mukaan. Ammattikorkeakoulut ovat pyrkineet vastaamaan alueellisiin koulutustarpeisiin ja koulutuskysyntään. Ammattikorkeakouluja koskevassa strategisessa päätöksenteossa ei aina ole toteutettu koulutustarjonnan muutoksia ennakointien mukaisesti, mikä näkyy yhteiskunnan ja yksilön tarpeiden näkökulmasta vääristyneenä koulutus- ja työvoimatarjontana. Ammattikorkeakoulujen rahoitus määräytyy tällä hetkellä laskennallisen opiskelijamäärän (70%) ja suoritettujen tutkintojen (30%) mukaan Tässä muistiossa esitettävä 2 200 aloituspaikan vähennys vuonna 2013 vaikuttaa rahoituksen pohjana oleviin laskennallisiin opiskelijamääriin. Läpäisyä tehostamalla voidaan vaikuttaa tutkintojen määrään ja siitä saatavaan rahoitukseen. Hallitusohjelman mukaisesti ammattikorkeakoulujen hallinto ja rahoitus uudistetaan. Ammattikorkeakoulujen rahoitusvastuu siirretään samanaikaisesti kokonaan valtiolle. Uusi rahoitusmalli on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2014, jolloin ammattikorkeakoulujen koulutuksen mitoituksen tulee olla ennakoinnissa asetetulla tavoitetasolla. Tämän saavuttaminen edellyttää, että ammattikorkeakoulut tekevät rakenteellisia uudistuksia sekä koulutustarjonnassa että yksikkörakenteessa. Tavoitteena on, että uudistuneet ammattikorkeakoulut voivat nykyistä paremmin toteuttaa koulutuksen ja tutkimuksen tavoitteita kuten laadun parantamista ja kansainvälistymistä, työurien pidentämistä, koulutuksen läpäisyn parantamista ja keskeyttämisen vähentämistä sekä hallinnon tehostamista ja korkeakoulujen profiloitumista vahvuusaloilleen. Uuden rahoitusmallin tulee tukea koulutustarjonnan ennakointien mukaista suuntaamista ja rakenteellista uudistumista. Ammattikorkeakoulujen rakenteellista kehittämistä on toteutettu useiden vuosien ajan. Ammattikorkeakouluverkon tiivistäminen on nähty tarpeelliseksi ja välttämättömäksi koulutuksen laadun, vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden kannalta. Ammattikorkeakouluja koskevassa strategisessa päätöksenteossa on kuitenkin hyvin erilaisia näkemyksiä rakenteellisen kehittämisen tarpeellisuudesta, mikä on näkynyt ammattikorkeakoulujen välisinä eroina rakenteellisten uudistusten toteuttamisessa. 2
Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut niitä ammattikorkeakouluja, jotka ovat pystyneet kehittämään toimintarakenteitaan entistä vahvemmiksi ja alueitaan paremmin palveleviksi osaamiskokonaisuuksiksi sekä tarjonneet toiminta-alueillaan uudenlaisia ja entistä vaikuttavampia tapoja vastata työelämän tarpeisiin. Ammattikorkeakoulujärjestelmää koskevat menosäästöt ja koulutustarjontaan tehtävät leikkaukset merkitsevät entistäkin suurempaa rakenteellisen kehittämisen tarvetta. Koulutustarjonnan leikkauksen toteutusvaihtoehdot Vaihtoehto 1. Koulutustarjontaan tehtävien leikkausten lähtökohtana ovat ennakoinnin tulokset vuodelle 2016. Tällöin leikkaukset kohdentuisivat ennakoinnin mukaisille aloille, joita ovat ennen kaikkea kulttuuriala, tekniikan ja liikenteen ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Tarkastelu johtaisi siihen, että vähennykset etenkin kulttuurialalla ovat niin suuria, että niiden toteuttaminen edellyttäisi leikkauksia myös ammattikorkeakouluihin, joiden alan koulutuksen toimintaedellytykset ovat kunnossa. Tarkastelu edellyttäisi myös leikkausten kohdistamista alueille, joilla koulutustarjonta suhteessa ikäluokkaan on keskimääräistä pienempää. Vaihtoehto 2. Koulutustarjontaan tehtävien leikkausten lähtökohtana olisi ammattikorkeakoulujen toimintakyky (koko, vetovoima, läpäisy, työllistyminen). Tarkastelu johtaisi eräiden ammattikorkeakoulujen osalta tilanteeseen, jossa ne eivät pystyisi jatkamaan toimintaansa itsenäisinä ammattikorkeakouluina. Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa kaikissa maakunnissa ei olisi ammattikorkeakoulua. Vaihtoehdossa 2 koulutustarjonnan vähennyksiä ei saataisi kulttuuri- ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalan osalta kohdistettua ennakoinnin edellyttämällä tavalla. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen kohdennuksessa noudatettavat periaatteet Sivistyspoliittinen ministeriryhmä katsoo, että: Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkavähennykset tulee toteuttaa niin, että ne suuntaavat valtakunnallista koulutustarjontaa ennakointien mukaisesti, koulutuksen saavutettavuus ja alueellinen koulutustarjonta turvataan korkeakouluverkon tiivistyessä ja eri kieliryhmien tarpeet otetaan huomioon koulutustarjonnan mitoituksessa. Koulutustarjonnan kehittämistä tulee tarkastella maakuntaa suurempina aluekokonaisuuksina niin, että suuralueilla pystytään turvamaan monipuolinen koulutustarjonta. Lisäksi koulutuksen ja TKItoiminnan laadun ja vaikuttavuuden vahvistamiseksi tulee edistää korkeakoulujen työnjakoa ja yhteistyötä kehittämällä sekä vetovoiman vahvistamista. Tarkoituksenmukaisia rakenteellisia uudistuksia tulee toteuttaa pikaisesti. Ne voivat käsittää toiminnan päällekkäisyyksien purkamista, toiminnan profilointia ja painoalojen vahvistamista, ammattikorkeakoulun toimipisteverkon tiivistämistä tai mahdollisten uusien ammattikorkeakoulukokonaisuuksien tai ammattikorkeakoulujen muodostamista fuusioiden kautta. Rakenteelliset uudistukset tulee toteuttaa niin, että ne voidaan ottaa huomioon käynnistetyssä ammattikorkeakoululainsäädännön, ohjauksen ja rahoituksen uudistuksessa. 3
Koulutustarjonnan sopeuttamisen lähtökohdaksi otetaan vaihtoehto 1., joka toteuttaa hallitusohjelman linjauksia koulutustarjonnan kohdentamisesta työvoimatarpeiden edellyttämällä tavalla sekä mahdollistaa riittävän alueellisen koulutustarjonnan. Periaatteisiin sisältyy myös korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen edistämiseen liittyviä näkökohtia. Sivistyspoliittinen ministeriryhmä katsoo lisäksi, että ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnan sopeuttamiseksi vuodesta 2013 vuoden 2016 aloittajatavoitteisiin tulee noudattaa seuraavia periaatteita: 1. Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta edistetään rakenteellisella kehittämisellä Toimipisteverkon tiivistämisellä tuetaan rakenteellista kehittämistä sekä sitä, että kaikilla korkeakouluyksiköillä on edellytykset laadukkaaseen ja vaikuttavaan koulutukseen ja TKItoimintaan, kansainvälistymiseen sekä hyviin opiskelijapalveluihin. Erityisesti kulttuuri- sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutustarjonnan suuri valtakunnallinen vähennystarve aiheuttaa sen, että kyseisten koulutusalojen koulutus keskittyy jatkossa entistä harvempaan ammattikorkeakouluun, jotta näiden alojen koulutusta voidaan toteuttaa elinvoimaisissa yksiköissä. Vähennyksiä kohdennettaessa kiinnitetään huomiota korkeakoulujen laadullisiin toimintaedellytyksiin, erityisesti koulutuksen vetovoimaan ja läpäisyyn. Vähennyksissä otetaan huomioon ammattikorkeakoulujen ja niiden ylläpitäjien valitsemat painoalat ja profiilit siten, että leikkaukset eivät vaaranna ammattikorkeakoulujen profiloitumista niiden vahvuusalueilla. Joissakin tapauksissa tästä on tarvetta poiketa, mikäli profiili- ja painoalavalinnoilla ei ole realistisia kehittymisedellytyksiä. ottaen huomioon valtakunnallinen koulutustarve. 2. Vähennykset kohdennetaan koulutustarve-ennakointien ja alueellisten työvoimatarpeiden mukaisesti 2 200 aloituspaikan vähennys tarkoittaa lähes 9 % leikkausta ammattikorkeakoulujen nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen koulutustarjontaan. Muutoksen suuruudesta johtuen kaikkien ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa tulee vähentää. Vähennykset kohdennetaan hallitusohjelman edellyttämällä tavalla pääosin kulttuurialalle, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle sekä tekniikan ja liikenteen alalle. Koulutustarjonnan uudelleen suuntaamiseksi ennakoinnin tulosten mukaisesti lisäyksiä tehdään sosiaali- ja terveysalalle sekä luonnontieteen alalle. Vähennyksissä noudatetaan pääosin ammattikorkeakouluille vuoden 2010 palautteessa esitettyjä linjauksia. Muutoksissa otetaan huomioon alueelliset työvoimatarpeet. Muutoksen suuruudesta johtuen vähennys kohdennetaan samoin periaattein myös vieraskieliseen koulutustarjontaan. 3. Huomioidaan ikäluokkakehitys ja korkeakoulutuksen kokonaistarjonta eri alueilla Vähennysesityksiä tehtäessä tarkastellaan koko korkeakoulusektorin (ammattikorkeakoulut ja yliopistot) koulutustarjontaa laajasti alueellisena kokonaisuutena sekä alueiden ikäluokkakehitystä. Koulutustarjontaa vähennetään erityisesti alueilta, joissa tarjontaa on erityisen paljon suhteutettuna 19 21 -vuotiaiden ikäluokan kokoon. Koulutustarjontaa säilytetään muita alueita enemmän alueilla, joilla koulutuskysyntä on vahvaa ja joihin tulevaisuuden työpaikkojen odotetaan ennakointitietojen perusteella suuntautuvan. 4
4. Keskitetään ruotsinkielinen koulutus Ruotsinkielinen ammattikorkeakoulutus keskitetään Arcadaan ja Noviaan. Ruotsinkielistä koulutusta arvioidaan valtakunnallisena kokonaisuutena. 5