Kauppa Kaupan alan toimipaikat ja vastaajat kyselyssä Kaupan alalta saatiin kyselyyn vastauksia 63 toimipaikasta. Näistä 17 prosenttia on 5-19 hengen toimipaikkoja, 49 prosenttia 20-99 hengen toimipaikkoja, 18 prosenttia 100-249 hengen toimipaikkoja ja 16 prosenttia yli 250 hengen toimipaikkoja. Toimipaikoista 36 edustaa Tilastokeskuksen luokituksessa päätoimialaltaan tukkukauppaa tai agentuuritoimintaa, 26 vähittäiskauppaa, ja 1 moottoriajoneuvojen kauppaa. Vähittäiskauppaan lukeutuvista toimipaikoista lähes kaikki ovat alle 100 hengen toimipaikkoja. Tukkukaupan toimipaikoista puolet on suuria, yli sadan hengen toimipaikkoja. Kyselyaineiston kaupan toimipaikat ovat henkilöstömäärältään keskimäärin hieman pienempiä kuin muun palvelualan toimipaikat. Kaupan alalta kyselyyn vastasi 47 työnantajan edustajaa ja 67 henkilöstön edustajaa. Henkilöstön vastaajista 47 prosenttia on naisia, mikä vastaa naisten osuutta koko palvelualan vastaajista. Teollisuudessa naisten osuus on selvästi pienempi, 28 prosenttia. Yli puolessa kaupan toimipaikoista on kyselyä edeltävinä vuosina toteutettu työn organisointiin liittyviä muutoksia ja kehittämishankkeita, joilla on pyritty laadun tai tuottavuuden kehittämiseen ja noin kolmanneksessa on yhdistetty yksikköjä laajemmiksi taikka purettu niitä pienemmiksi. Tällaisia henkilöstön asemaan taikka työn sisältöön oleellisesti vaikuttavia uudelleenjärjestelyjä on kaupan toimipaikoissa kuitenkin ollut selvästi vähemmän kuin aineiston palvelualojen toimipaikoissa keskimäärin. Myös yhteistoimintamenettelyssä käsiteltyjen asioiden määrä on tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuvien henkilöstöratkaisujen sekä työnantajan liikkeenjohtovaltaan kuuluvien asioiden osalta kaupan alalla keskimäärin pienempi kuin kyselyn muissa palvelualojen toimipaikoissa. Noin kaksi kolmannesta kaupan alan työnantajan edustajasta arvioi toimipaikkansa kannattavuuden kyselyajankohtana vähintään melko hyväksi. Luku on hieman korkeampi kuin vastaajatoimipaikoissa koko palvelualalla. Kannattavuuden arvioidaan tavallisesti kyselyä edeltäneinä vuosina jonkin verran parantuneen. Sellaisten toimipaikkojen osuus, jotka arvioivat kannattavuuden heikentyneen on kaupassa hieman pienempi kuin muulla palvelualalla (17 % / 25 %). Neljä viidestä kaupan alan työnantajan edustajasta arvioi kilpailun alalla lisääntyneen, mikä vastaa tilannetta palvelualalla yleisestikin. Henkilöstömäärä on alan vastaajatoimipaikoissa kyselyä edeltävinä vuosina tavallisesti kasvanut. Niistä toimipaikoista, joista tieto henkilöstömäärän muutoksista on saatu 21 on sellaisia, joiden henkilöstömäärä on kasvanut enemmän kuin viisi prosenttia. Yhdeksän toimipaikan henkilöstö on vähentynyt ja seitsemässä säilynyt suurin piirtein ennallaan (+/- 5 %). 1
Kauppa Sopimisen määrä, kohdeasiat ja tavoitteet Sopimuksia vähemmän kuin palvelualalla yleensä Kaupan toimipaikoissa on sovittu paikallisesti keskimäärin 9 kyselylomakkeessa luetelluista asiaryhmistä. Tämä on vähemmän kuin palvelualalla keskimäärin. Koko aineiston toimialakohtaisessa vertailussa kauppa sijoittuu vähiten paikallisia sopimuksia tehneeseen neljännekseen. Erityisesti vähittäiskaupan toimipaikoissa sopimuksia on tehty vähän, keskimäärin 7 asiaryhmässä. Suuremmissa tukkukaupan toimipaikoissa sopimuksia on keskimäärin 11 asiaryhmässä. Vähittäiskaupan toimipaikkojen pieni koko selittää osan sopimisen määrän vähyydestä, mutta kaupan alaa kokonaisuutena tarkastellen sopimisen määrän ero muuhun palvelualaan ja teollisuuteen säilyy myös henkilöstömäärän mukaan vakioidussa tarkastelussa. Paikallisen sopimisen määrä asiaryhmittäin 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Paikallinen sopiminen asiaryhmittäin kaupan alalla, muilla palvelualoilla ja teollisuudessa Asioiden määrä, joissa sopimuksia on tehty alan toimipaikoissa keskimäärin 1,1 1,2 3,3 1,2 1,7 5,1 3,5 3,9 1,9 1,9 5,0 5,6 Kauppa Muu palveluala Teollisuus Muut asiat Henkilöstön asema ja toimenkuvat Työaikajärjestelyt Palkka-asiat Palkkaan liittyvän sopimisen suhteellinen osuus kaikesta sopimisesta on kaupan toimipaikoissa hieman suurempi ja työaikasopimisen osuus hieman pienempi kuin muissa palvelualan toimipaikoissa. Tyypillisimpiä paikallisesti sovittuja asioita kaupan alan toimipaikoissa ovat ruokataukojen tai lepoaikojen pituus (sopimus 48 % toimipaikoista), tulospalkkiot (48 %), palkkausjärjestelmät (43 %), paremmat palkkaedut alan työehtosopimuksiin ja aiempaan käytäntöön verrattuna (41 %), liukuva työaika (38 %), lomarahojen maksatusaika tai vaihto vapaaseen (33 %), ylityökorvausten vaihtaminen vapaaseen (33 %), työn vaativuuden arviointijärjestelmät (32 %), vuosiloman antaminen muuna kuin normaalina lomakautena (32 %) ja työajan tasoittumisjakson pituus (30 %). Harvimmin on sovittu lomarahojen leikkaamisesta (2 %), heikommista 2
palkkaeduista aikaisempaan käytäntöön verrattuna (2 %), Irtisanomissuojan parantamisesta tai irtisanomisen menettelytapojen kehittämisestä (3 %), tasa-arvoasioista (5 %) ja tiivistetystä työajasta (5 %). Hyvässä suhdannetilanteessa palkkaetujen heikentämiseen johtaneita paikallisia sopimuksia on kaupan alalla, kuten kyselyyn vastanneissa toimipaikoissa yleensäkin, tehty erittäin vähän. Päätoimiala ja toimipaikan koko erottelevat sopimista Sopimisella tavoiteltu kannustavaa palkitsemista, sitoutumista ja joustavuutta Toimialaluokituksen mukainen jako tukku- ja vähittäiskaupan toimipakkoihin erottelee selvästi sopimisen määrää kaupan toimipaikoissa. Suurissa toimipaikoissa, jotka yleensä ovat tukkukauppaan lukeutuvia, paikallinen sopiminen on selvästi yleisempää kuin vähittäiskaupan yleensä pienemmissä toimipaikoissa. Varsinkin palkkajärjestelmiin liittyvistä asioista, tulospalkkauksesta ja joustavista työaikajärjestelyistä on sovittu tukkukaupan toimipaikoissa useammin kuin päätoimialaltaan vähittäiskauppaan luokitelluissa toimipaikoissa. On mahdollista, että henkilöstömäärältään pienissä toimipaikoissa, joissa asioista sovitaan henkilökohtaisesti työnantajan ja työntekijöiden kesken, joustavia järjestelyjä ei mielletä paikalliseksi sopimiseksi samassa mielessä kuin suuremmissa toimipaikoissa, joissa on luottamushenkilöt ja vakiintuneet neuvottelukäytännöt. Työehtoja paikallisesti sopimalla on kaupan alalla tavoiteltu ensisijaisesti kannustavaa palkitsemista (21 mainintaa), yrityksen ja henkilöstön molemminpuolisen sitoutumisen lisäämistä (21) sekä asiakaslähtöisen toimintatavan edellytysten parantamista (19). Työvoimakustannusten vähentäminen ja työpaikkojen säilyttäminen on sisältynyt keskeisiin tavoitteisiin joissakin toimipaikoissa (9 ja 6), mutta selvästi harvemmin kuin kolme edellä mainittua päämäärää. Kriisitilanteessa paikallinen sopiminen on voinut tarjota selviytymiskeinon: Yhtiömme olisi konkurssissa, ellemme olisi pystyneet sopiman palkkojen alentamisesta viime laman aikana. (Työnantajan edustaja, pieni tukkukaupan Vastauksissa tuli esiin myös ajatus, jonka mukaan: Paikallisesta sopimisesta saattaa löytyä ratkaisu aluerakenteen muutosten kuten liikennejärjestelyjen ja markettien rakentamisen aiheuttamiin kannattavuusongelmiin. (Työnantajan edustaja, pieni vähittäiskaupan Työnantaja on tehnyt sopimukset pääasiassa luottamusmiehen kanssa, joskin myös ryhmäsopimista on tapahtunut. Mikäli toimipaikassa on luottamusmies, hän on lähes aina osallistunut sopimusneuvotteluihin ja yleensä myös asioiden valmisteluun. Pienimmissä kaupan alan toimipaikoissa ei luottamusmiestä aina ole, mikä tuotiin joissakin vastauksissa esiin henkilöstön neuvotteluvoimaa heikentävänä asiana. 3
Kauppa Kokemukset paikallisesta sopimisesta Vaikuttamismahdollisuudet Henkilöstö kokee vaikuttamismahdollisuutensa sopimisessa vähäisiksi Kaupan alan luottamushenkilöt kokevat vaikutusmahdollisuutensa sopimisten sisältöön olevan vähäiset. Niiden vastaajien osuus, jotka kokevat voineensa vaikuttaa sopimusten sisältöön vain vähän tai ei lainkaan, on palkka-asioissa 56 prosenttia, työaikajärjestelyissä 47 prosenttia ja henkilöstön asemaan ja toimenkuviin vaikuttavissa asioissa 60 prosenttia, mikä on noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin muulla palvelualalla tai teollisuudessa. Niiden vastaajien osuus, jotka arvioivat voineensa vaikuttaa sopimuksiin olennaisesti, on kaikissa edellä mainituissa asiaryhmissä kaupan alalla vain 5 prosentin luokkaa, kun vastaava luku muulla palvelualalla ja teollisuudessa on palkka- ja työaika-asioissa noin 20 prosenttia ja toimenkuva-asioissa noin 10 prosenttia. Vaikuttamismahdollisuuksien kokeminen heikoiksi tulee esiin myös joissakin kyselylomakkeen avoimiin kysymyksiin kirjoitetuissa vastauksissa: Luottamuspula: Paikallinen sopiminen ei oikein jaksa innostaa tilanteessa, jossa työnantajan tavoite on aina sanella. Asioita vauhditetaan sillä, että uhataan pistää muutama perheellinen mies kävelemään. Myös selvästi riitautetuista asioista saa myöhemmin kuulla, että silloinhan sovittiin. Vaikka todellisuudessa silloin saneltiin. Sopiminen ja toisen osapuolen sanelu ovat aivan eri asioita. Ainakin minun käsittääkseni. Yleisesti ottaen paikallinen sopiminen edellyttäisi osapuolten koulutusta ja ennen kaikkea myös työntekijäpuolen näkemysten arvostamista. Vielä siihen ei olla valmiita. Mikäli nyt paikallinen sopiminen merkittävästi lisääntyisi se ei olisi kenenkään etu viimekädessä. Ei edes työnantajan. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri tukkukaupan Työnantaja on antanut ymmärtää, että talossa talon tavalla, eli kysymyksistä huolimatta mitään sopimuksia ei ole kirjallisena, kaikki sovittu suusanallista. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri tukkukaupan Henkilöstö voi kokea työnantajan pyrkivän paikallisesti sopimalla työehtojen yksipuoliseen huonontamiseen ja työnantaja taas saattaa nähdä tilanteen niin, että henkilöstö pitää perusteettomasti kiinni saavutetuista eduista : Työnantaja ei halua sopia paremmasta! (Henkilöstön edustaja, keskisuuri vähittäiskaupan Nykyisen työnantajan kanssa mistään ei voi sopia, paitsi jos työntekijöiden etuja huononnetaan. (Henkilöstön edustaja, pienii vähittäiskaupan Vanhojen sopimusten sisältö usein tulkinnanvarainen, henkilöstön edustajat kiinni saavutetuissa eduissa, vaikka maailma muuttuu; so- 4
Sopimisen tasavertaisuus pia saa, jos mitään ei huononneta. (Työnantajan edustaja, suuri tukkukaupan Toisaalta puolin ja toisin on myös joustettu ja vaikutettu: On sovittu suoritepalkkauksen perusteet ja suoritteen markkamääristä. Molemmat osapuolet joustaneet jonkin verran sopimukseen pääsemiseksi. (Henkilöstön edustaja, suuri tukkukaupan Sopiminen työnantajan ehdoilla, mutta ei kuitenkaan saneluna Kaksi kolmesta kaupan henkilöstövastaajista kokee toimipaikkansa paikallisen sopimisen olevan työnantajan ehdoilla toteutettua, mutta kuitenkin siten, että myös henkilöstön näkemyksiä otettaan huomioon. Vastaajista 16 prosenttia on sitä mieltä, että sopiminen on käytännössä ollut työnantajan sanelua, johon työntekijöiden on ollut pakko suostua. Niiden henkilöstön edustajien määrä, jotka mieltävät sopimisen vapaaksi, yksimielisyyteen tähtääväksi sopimiseksi, on 18 prosenttia, kun muulla palvelualalla ja teollisuudessa vastaava osuus on kolmannes. Myöskään kaupan työnantajavastaajat eivät koe sopimista yksimielisyyteen tähtääväksi yhtä usein kuin työnantajavastaajat muilla toimialoilla (56 % / 65 %). Tiedot ja osaaminen Kaupan alan luottamushenkilöistä 35 prosenttia arvioi, että sopijaosapuolten asema on sopimuksia tehtäessä ollut riittävän tasavertainen, 40 prosentin ollessa päinvastaista mieltä. Työnantajien edustajista 85 prosenttia katsoo riittävän tasavertaisuuden toteutuneen. Tältä osin luvut eivät oleellisesti poikkea muun palvelualan ja teollisuuden tuloksista. Tiedot eivät aina riittävät, mutta apua mahdollisuus saada Palvelualoilla luottamushenkilöt kokevat tietonsa sopimusten teossa puutteellisemmiksi kuin teollisuudessa. Puolet vastaajista sekä kaupassa että muilla palvelualoilla katsoo käytössään olleen sopimuksia tehtäessä riittävät tiedot, vastaavan osuuden ollessa teollisuudessa 60 prosenttia. Asiantuntija-apua ei ole sopimuksia tehtäessä saanut taikka tarvinnut kolmannes kaupan luottamushenkilövastaajista kun teollisuudessa vastaava osuus on 20 prosenttia. Kaupan vastaajista 56 prosenttia on saanut apua ammattiliitosta (teollisuudessa 66 %). Mahdollisuudet saada erityisasiantuntemusta edellyttävää apua esimerkiksi taloudellisissa tai juridisissa kysymyksissä arvioidaan kaupan alalla kuitenkin lähes yhtä hyviksi kuin teollisuudessa tai muulla palvelualalla. Puolet kaupan vastaajista katsoo mahdollisuuksien olevan melko hyvät ja runsas viidennes eritäin hyvät. Luottamushenkilöt mainitsevat asiantuntija-avun tarvetta olevan erityisesti lakien ja sopimisten tulkintaan ja sitovuuteen liittyen sekä seuraavissa asioissa ja tilanteissa: Työajan tasoittumisjärjestelmän käyttöönotto, työskentely työpaikassa kahdelle eri työnantajalle, lopetettavan työn ostaminen ulkopuoliselta 5
Kauppa firmalta, työsuhteen irtisanominen ja purkutilanteet, lomautukset, työaika-asiat, vuosiloma, vanhempainloma, hoitovapaa, vuorotteluvapaa, palkanlaskenta, eläkeasiat, toimenkuvan muutokset, osa-aikaeläke, lyhennetty työaika, ylitöiden laskenta, sopimuksen ylärajanveto, pekkaset, osa-aikaeläke, työntekijöiden siirrot, luottamusmiesoikeuksien toteutuminen. yrityksen taloutta koskevien tietojen tulkinta, suoritepalkkaus, työn vaativuuden arviointijärjestelmä, palkkausjärjestelmät, yt-neuvottelut, työsuojelu (henkilökunnan uupuminen), liittojen tekemien väljien paikallisten sopimuksien tulkinta, yleisten sopimusten muutosoikeus, onko sopimus tarpeeksi hyvä jäsenen kannalta, onko työnantaja menetellyt oikein jossakin asiassa. Sopimistilanteet Kaupan alan sopimistilanteisiin on noin puolen henkilöstön edustajan ja kolmanneksen työnantajan edustajan mukaan liittynyt toisinaan lomautusten tai henkilötön vähentämisen uhka. Luvut ovat vastaavat kuin muilla palvelualoilla. Työtaistelun uhan ilmoittaa toisinaan liittyneen sopimistilanteisiin viidennes työnantajan ja 12 prosenttia henkilöstön vastaajista. Lakonuhka on ollut hieman harvinaisempi kuin muulla palvelualalla. Vastapuolen painostamista neuvottelutilanteissa ilmoittaa kaupan alalla kokeneensa toisinaan puolet henkilöstön ja kolmannes työnantajien vastaajista. Sopimisen riitatilanteita Kaupan alan työnantajan edustajat eivät mainitse vastauksissaan paikalliseen sopimiseen liittyviä riitoja. Henkilöstön vastauksissa niitä on lueteltu seuraavasti: Tehdyistä sopimuksista ei riitoja. Erimielisyyksiä ollut niistä asioista, joista ei ole suostuttu sopimaan. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri tukkukaupan Talopotista erimielisyyttä, paikallinen sopiminen on tyhmää, kaikille tasapuolisesti, ketään ei voi asettaa eri asemaan kaikki olemme yhtä hyviä, kukaan ei erotu = kateutta. Ratkaistu äänestämällä. (Henkilöstön edustaja pieni vähittäiskaupan Ylityötuntien kirjaaminen, jos liukumasta syntyneet tunnit korvataan ylitöinä. Tapausta ollaan viemässä liittojen ratkaistavaksi; työnantaja irtisanonut voimassa olleen sopimuksen. (Henkilöstön edustaja, suuri tukkukaupan Esimerkiksi tupakointitila poistui, yritimme sopia uutta paikkaa, työnantaja päätti: tupakoikaa ulkona. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri vähittäiskaupan Eri paikkakunnilla lopetettujen toimintojen perustelut. (Henkilöstön edustaja, suuri tukkukaupan Ei varsinaisia riitoja. ei aina noteerata paikalliseksi sopimiseksi, ja että koskee kaikkia henkilöstöryhmän jäseniä. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri tukkukaupan 6
Sopimisen vaikutukset Irtisanomiset (suora + ns. putkeen), lomautukset (lyhyellä jaksolla - alle 1 v.- työeläkkeelle). Ratkaistu yleensä, että yksittäiset henkilöt väsyvät taisteluun kun apua ei saa mistään. (Henkilöstön edustaja, suuri tukkukaupan Vuosipalkkioiden määrä, lomautukset (lamavuosina). (Henkilöstön edustaja, pieni tukkukaupan Työaikamuutokset; auki 7 päivää viikossa, 24 tuntia vuorokaudessa, tullut esille joulupäivän sisään teko, itsenäisyyspäivä, jos osuu työvuoroon, eivät lyhennä työaikaa. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri tukkukaupan Organisaatiomuutosten yhteydessä luvattu työpaikka, joka viikon kuluttua peruttiin; korjaus saatiin aikaiseksi lähettämällä johdolle kirjelmä. (Henkilöstön edustaja, suuri vähittäiskaupan Työaikojen yksipuolinen muutostarve. Ratkaisu: tehtiin lyhytaikaiset kokeilut, joissa osoitettiin ettei työnantajan malli toiminut lainkaan. Palattiin entiseen käytäntöön. (Syy: asiakkaiden käyttäytymistottumukset palveluiden käyttöön ja käyntiaikoihin.) Ylityökorvausten maksu: työnantaja ilmoitti yksipuolisesti, että ylitöistä ei korvata %-mukaan vaan tunti tunnista, jonka voi pitää vapaana vaihtoehtoisesti. Työntekijät kieltäytyivät ylitöistä. Tuli 5 %:n kattokiintiö ylitöihin/ työntekijä/ henkilöstö. Eli nyt muutamat halukkaat voivat tehdä jonkun verran enemmän ylitöitä, jos kaikki eivät tee ylitöitä. Eli kiintiö 5 % lasketaan koko työntekijämäärän työtunneista. (Henkilöstön edustaja, suuri tukkukaupan Lomakkeessa ei ollut kysymystä, jossa olisi tiedusteltu vastaavalla tavalla kokemuksia niistä tilanteista, joissa sopiminen on sujunut yhteisymmärryksessä. Vaikka henkilöstö kokee vaikutusmahdollisuutensa sopimusten sisältöön pääosin vähäiseksi ja vaikka vastauksiin on kirjattu melko runsaastikin sopimiseen liittyviä ongelmia, kokee luottamushenkilöiden selvä enemmistö, että paikallinen sopiminen on ollut hyödyllistä myös henkilöstön näkökulmasta. Sopimisesta on ollut hyötyä Luottamushenkilöistä 60 prosenttia katsoo paikallisesta sopimisesta olleen jonkin verran hyötyä ja 10 prosenttia merkittävää hyötyä. Haittaa katsoo sopimisesta olleen vain 8 prosenttia henkilöstön vastaajista. Luvut eivät eroa merkitsevästi muun palvelualan ja teollisuuden vastaavista osuuksista. Kaupan työnantajavastaajien kokemukset sopimisesta ovat niinikään pääsääntöisesti myönteiset 64 prosentin kokiessa sopimista olleen jonkin verran ja 15 prosenttia merkittävää hyötyä. Kaupan työnantajien hyötykokemus sopimisesta ei ole aivan yhtä myönteinen kuin teollisuuden työnantajien. 7
Kauppa Paikallisen sopimisen koetaan parantaneen toimipaikan tuottavuutta ja kannattavuutta, mutta myös henkilöstön työehtoja ja työilmapiiriä sekä henkilöstöryhmien välisiä suhteita. Paikallisen sopimisen vaikutukset Parantanut merkittävästi Heikentänyt merkittävästi 1 2 3 4 5 Paikallisen sopimisen vaikutukset Henkilöstön työehdot ja työilmapiiri Tuottavuus ja Henkilöstöryhmien kannattavuus suhteet Kaupan työnantajat Kaupan luottamushenkilöt Muu palveluala (ta) Muu palveluala (tt) Teollisuus (ta) Teollisuus (tt) Paikallisen sopimisen kehittämisen edellytykset Paikallisen sopimisen tarve liittyy yleensä muutostilanteiden hallintaan taikka pyrkimyksiin kehittää toimintaa, työn organisointia taikka palkkausjärjestelmiä. Kaupan alalla uudelleenjärjestelyjä ja kehittämishankkeita on ollut vähemmän kuin aineiston toimipaikoissa keskimäärin ja myös paikallisen sopimisen määrä on vähäisempi. Tätä on mahdollista tulkita siten, että paikalliseen sopimiseen ei ole ollut tarvettakaan siinä määrin kuin useimmilla muilla toimialoilla. Toisaalta voidaan kysyä, olisiko uudelleenjärjestelyjä ja kehittämishankkeita toteutettu kaupan alalla enemmän, jos työnantajan ja henkilöstön valmius sopia asioita paikallisesti olisi ollut suurempi. Kilpailun kiristyminen ja kansainvälistyminen tullee lisäämään kaupan alan uudelleenjärjestelyjä. Enempään sopimisen ei ole ollut juuri tarvettakaan, joskin periaatteessa monistakin asioista voitaisiin sopia Kaupan alalla, kuten vastanneissa toimipaikoissa kaikkiaankin, selvästi tavallisimmin mainittu syy siihen, ettei sopimuksia ole tehty nykyistä enempää on, ettei sopimuksiin ole ollut tarvetta. Muut syyt, kuten että sopimuksen ei ole päästy taikka lakien ja työehtosopimukset riittämättömät mahdollisuudet, mainitaan selvästi harvemmin. Toisaalta niin työnantajan kuin henkilöstönkin vastauksissa mainitaan useita asioita, joista periaatteessa olisi mahdollista sopia paikallisesti. Työnantajien edustajien tyypillinen näkemys on, että minimiehtojen ja raamien puitteissa paikallisesti voitaisiin sopia lähes kaikista työsuhteen 8
Työantajat kannattavat sopimismahdollisuuksien lisäämistä, henkilöstön mielestä nykytilanne on sopiva ehdoista. Työnantajavastaajista paikallisen sopimisen laajentamista kannattaa kaksi kolmesta, kolmanneksen pitäessä nykytilannetta sopivana. Toisaalta paikallisessa sopimisessa nähdään työnantajapuolella riskejäkin: Paikallisen sopimisen yleistyminen ja laajentuminen johtaisi eriarvoisuuteen. Pienet erikois- ja avainryhmät saalistaisivat kohtuuttoman hyvät edut muiden kustannuksella. Nykytilanne on palkkasopimisen osalta melko hyvä. Pienempiin asioihin, kuten työjärjestelyihin yms. paikallista sopimista voisi käyttää. (Työnantajan edustaja, pieni tukkukaupan Henkilöstön edustajien enemmistö kokee sopimismahdollisuuksien nykyisten mahdollisuuksien riittäviksi, mutta noin kolmannes henkilöstönkin edustajista olisi valmis sopimismahdollisuuksien laajentamiseen. Henkilöstön mukaan paikallisesti sovittaviksi sopivat hyvin monet työaikajärjestelyt, palkanlisät, tulos- ja tavoitepalkkiot, koulutus- ja henkilöstöasiat, henkilöstöpalvelut sekä tiimityöhön liittyvät kysymykset. Puitteet sopimiselle tulee ehdottomasti asettaa valtakunnallisella tasolla: Mielestäni paikallista sopimista voidaan lisätä kun valtakunnallisilla työehtosopimuksilla laaditaan alarajat joita ei voi alittaa eli nykyisistä ja tulevista sopimuksista paremmista ehdoista voidaan paikallisesti sopia. (Henkilöstön edustaja, pieni tukkukaupan Milloin paikallista sopimista vastustetaan periaatteessakin, on siihen syynä, että henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet koetaan olemattomiksi: En näe tällä hetkellä mitään työsuhteen ehtoa mikä olisi parempi sopia paikallisesti. Riippuu työnantajasta, mutta nykyisen työnantajan kanssa mistään ei voi sopia, paitsi jos työntekijöiden etuja huononnetaan. (Henkilöstön edustaja pieni vähittäiskaupan Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta ja kulttuuria Paikallisen sopimisen kulttuuri, työnantajan ja henkilöstön keskinäinen luottamus ja organisaatioilmapiiri on paikallisen sopimisen tutkimusaineistossamme yhteydessä paikallisen sopimisen määrään toimipaikoissa kuten myös siihen, millaiseksi koetaan paikallisen sopimisen vaikutukset. Hyvät kokemukset sopimisesta lisäävät keskinäistä luottamusta ja edelleen valmiutta sopia asioista. Luottamus syntyy hitaasti ja tutkimustuloksista on nähtävissä, että sellaisilla aloilla, missä paikallisesta sopimisesta on pitkät perinteet, myös hyviä sopimisen käytäntöjä ja valmiutta sopimiseen ilmenee useammin kuin sellaisilla aloilla, joilla kokemusta sopimisesta on vähemmän. Kokonaisuutena katsoen teollisuudessa sopimisen kulttuuri on kehittyneempää kuin palvelualoilla. Seuraavan sivun kuvioissa on luonnehdittu kaupan alan sopimiskulttuuria kokonaisuutena 12 osatekijän 1 avulla erikseen työnantajan ja henkilöstön vastausten pohjalta. Korkea arvo merkitsee hyvää arvioita kyseisellä ulottuvuudella. Arvo nolla edustaa henkilöstön edustajien kuviossa 11 Summamuuttujien rakenne on selostettu yhteenveto-osassa. Esitystapa kuvioissa tuo toimialojen erot esiin korostetusti. 9
Kauppa Kaupan sopimiskulttuuri kaikkien kyselyn henkilöstövastaajien keskiarvoa ja työnantajien kuviossa kaikkien kyselyn työnantajavastaajien keskiarvoa. Kuvioiden esitystapa ei tuo esiin toimipaikkakohtaista vaihtelua, mutta näyttää sopimiskulttuurin vahvuudet ja heikkoudet alojen toimipaikoissa keskimäärin. Kaupan alan sopimiskulttuuri Henkilöstön arviot (0 = kaikkien henkilöstön edustajien keskiarvo) Kauppa Palveluala keskimäärin 0,8 0,6 0,4 0,2 0-0,2-0,4-0,6-0,8 Vaikuttamismahdollisuudet sopimisten sisältöön Sopimisen koettu tasavertaisuus Sopimistilanteen ristiriitojen puuttuminen Sopimisen kokonaisvaikutukset Suntautuminen sopimismahdollisuuksien laajentamiseen Etujen koettu yhdensuuntaisuus Luottamus osapuolten välillä Työilmapiiri Sopimisen esteiden puutuminen Sopimisen osaaminen Käsitys luottamusmiehen roolista - + Luottamusmiehen osallistuminen kehittämistoimintaan Kaupan alan sopimiskulttuuri Työnantajien arviot (0 = kaikkien työnantajien edustajien keskiarvo) Kauppa Palveluala keskimäärin 0,8 0,6 0,4 0,2 0-0,2-0,4-0,6-0,8 Vaikuttamismahdollisuudet sopimisten sisältöön Sopimisen koettu tasavertaisuus Sopimistilanteen ristiriitojen puuttuminen Sopimisen kokonaisvaikutukset Suntautuminen sopimismahdollisuuksien laajentamiseen Etujen koettu yhdensuuntaisuus Luottamus osapuolten välillä Työilmapiiri Sopimisen esteiden puutuminen Sopimisen osaaminen - + Käsitys luottamusmiehen roolista 10
Sopimisen kulttuuri vasta kehittymässä kaupan alalla Kaupan alan paikallisen sopimisen valmiuksia luonnehtii se, että alalla ei ole vielä kehittynyt yhtä vahvaa sopimiskulttuuria kuin teollisuudessa. Tämä heijastuu myös sopimisen määrään ja sopimisesta saatuihin kokemuksiin. Teollisuuden luottamushenkilöt kokevat etunsa työnantajan kanssa yhteisiksi useammin kuin kaupan alan vastaajat. Sopimiskulttuurin kehittyminen ja luottamuksen syntyminen edellyttää aikaa ja työtä. Aluksi se oli yhtä helvettiä. Työnantaja teki lappuja henkilökunnan sosiaalitilan pöydälle, missä ilmoitettiin työaikojen muutoksista sekä ylitöiden teettämisestä tunti tunnista sekä henkilökuntaetuuksien kaventamisesta. Työntekijöiltä eikä luottamusmieheltä ei oltu kysytty mitään edellä mainituista asioista > sekavat tunteet työntekijäpiirissä, miksi näin? Yritys tekee kohtuullista plussatulosta ja henkilökunta pistetään seinää vasten. Heräsi voimakas vastarinta. Ilmoitin, että paikallinen sopiminen pitää tapahtua aidosti sopien, kuunnella myös työntekijäpuolen mielipiteitä. Tosiasiahan on, että juuri työntekijät (= ruohonjuuritaso) tekee yrityksen tuloksen. Olkoon miten hyvä johtaja tahansa, hän ei yksin voi tehdä tulosta vaan luoda edellytykset yrityksen työntekijöille hyvän tuloksen tekoon. Kyllä siinä monta unetonta viikkoa meni ennen kuin päästiin samalle aaltopituudelle työnantajan kanssa. Nyt on jo helpompi. On työnantajan vankka luottamus luottamusmieheen. Tietää että olen ottanut asioista selvää ennen kuin esitän asioita ja olen vahvasti mukana kehittämässä työyhteisöä jotta meillä olisi hyvä henki päällä tiimeissä ja pystyttäisiin palvelemaan asiakkaita paremmin herkistyvässä kilpailutilanteessa. (Henkilöstön edustaja pieni vähittäiskaupan 11