EDUSKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMINNAN TUKIRYHMÄN KOKOUS Aika: Ti 27.3.2012 klo 14.50 15.20 Paikka: Eduskunta, Sali A 109 MUISTIO 27.3.2012 Läsnä eduskunnasta: Jouko Jääskeläinen Anne Kalmari Merja Kuusisto Sanna Lauslahti (KD) (Kesk) (SDP) (Kok), puheenjohtaja Läsnä kansalaisjärjestöistä: Anitta Raitanen Kansalaisareena ry, toiminnanjohtaja, kokouksen sihteeri Pinja Nieminen Kansalaisareena ry, suunnittelija 1 Kansanedustaja Sanna Lauslahti avasi kokouksen klo 14.50. 2 Käsiteltiin haastekampanjaa. Kansalaisareenassa valmistelee haasteluonnoksen. Haasteeseen liittyy webropol-linkki, jolla voi ilmoittautua kampanjaan ja ilmoittaa, mikäli jo tekee mentorointia tai millaisista tarjolla olevista tehtävistä olisi kiinnostunut 3 Haastekampanja julkistetaan huhtikuussa 4 Haastekampanjaan osallistuville järjestetään tunnin koulutus Kansalaisinfossa 29.5.2012 klo 15 16. Koulutusohjelma liitteenä. Liite 1. Kansalaisareena valmistelee mentorointi-oppaan (n.8 s), jossa käsitellään samoja asioita kuin koulutuksessa. 5 Käsiteltiin seminaarin 28.2.2012 johtopäätösten ja muiden ajankohtaisten asioiden eteenpäin työstämistä: 6 Päätettiin tehdä keskustelualoite vapaaehtoistyöstä ja kolmannesta sektorista. Valmistellaan ja lobataan yhdessä, yhteyshenkilönä tekstin luomisessa Anne Kalmarin avustaja Eija Harju. Liitteenä keskustelualoiteteksti (Liite 3). 7 Jaettiin kaksi aikapankkien verotuskysymyksiin liittyvää asiantuntijakirjoitusta aikapankkitoimijoilta (liitteet 4-5). Jouko Jääskeläinen korosti erityisesti suotuisien toimintaympäristöjen luomista tämän tyyppiselle toiminnalle (versus oma-aloitteisesti avun tarjoaminen naapurille kaupunkiolosuhteissa). Pidettiin aikapankkien kehittämistä tärkeänä ja aikapankkeihin palataan myöhemmin.
8 Päätettiin tehdä yhdessä kirjallinen kysymys työttömien vapaaehtoistoimintaan liittyen. Valmistelun yhteyshenkilöinä Anne Kalmari ja Sanna Lauslahti avustajineen. Kirjallinen kysymys on liitteenä. Liite 2. Kirjallisen kysymyksen jälkeen valmistellaan asiassa lakialoite. 9 Päätettiin järjestää kuntapäättäjille suunnattu miniseminaari syksyllä. Päätettiin vaihtaa aihetta ja keskittyä nuorten työllistämistä ja yhteiskuntatakuuta sivuaviin asioihin vapaaehtoistoiminnassa. Merja Kuusisto ottaa yhteyttä Kuntaliiton Erja Lindbergiin. Merja Kuusisto ja Kansalaisareena ovat yhteyshenkilöinä asian valmistelussa eteenpäin. 10 Tutustuttiin Vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 toimenpidesuositusten suomenkielisen powerpoint-esityksen aineistoon. 11 Päätettiin olla yhteistyökumppanina mukana 28.11.2012 klo 11-13 Vanhalla ylioppilastalolla Vapaaehtoistoiminnan MENU-messujen yhteydessä järjestävässä Vapaaehtoistoiminnan tulevaisuusseminaarissa. Seminaarin teema liittyy erityisesti Aktiiviseen ikääntymiseen ja sukupolvien väliseen solidaarisuuteen. 12 Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.20.
Liite 1. EDUSKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMINNAN TUKIRYHMÄ MENTOROINTIKAMPANJA KOULUTUS KAMPANJAAN OSALLISTUVILLE KAMPANJA-AIKA: toukokuu joulukuu 2012 Kenelle koulutus on tarkoitettu: Haasteen vastaanottaneille kansanedustajille ja eduskunnan työntekijöille sekä mentorointitehtäviä tarjoaville yhteisöille Aika: 29.5.2012 klo 15-16 Paikka: Eduskunnan kansalaisinfo OHJELMA Kahvi 15.00 Miksi mentorointi haastekampanjan teemana? Eduskunnan tukiryhmän puheenjohtaja Sanna Lauslahti 15.10 Mistä mentoroinnissa on kysymys? Mentorin valmiudet ja taidot, mentoroinnin tavoitteet, hyvän mentorointisuhteen rakentaminen, valmistautuminen kohtaamiseen, yleiset toimintatavat (luottamuksellisuus, kokoontumistavat ja paikat), sopimukset/ohjeistus 15.25 Aktorin puheenvuoro: Suomen Mentorit ry 15.35 Mentoroinnin sudenkuopat ja niiden välttäminen 15.45 Arviointi ja palaute kampanjassa 15.50 Yhteiskeskustelu 16.00 Päivän päättäminen
Liite 2. KIRJALLINEN KYSYMYS Vapaaehtoistyön teon oikeutus työttömyyskorvauksen saajalla Eduskunnan puhemiehelle Työttömyysturvalain mukaan työttömällä on oikeus tehdä tavanomaista vapaaehtoistyötä, mutta ei sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa. Sallitun ja kielletyn vapaaehtoistyön muotoilu jättää huomattavan paljon tulkinnanvaraa. Mitä tarkoittaa tavanomainen yleishyödyllinen vapaaehtoistyö suhteessa työhön jota yleisesti tehdään työsuhteessa? Rajanveto näiden välillä on monissa tilanteissa hyvin vaikeaa, ja siksi nykyiset käytännöt TE-toimistoissa vapaaehtoistyön sallimisessa työttömille ovatkin hyvin vaihtelevia. Viranomaiset joutuvat jatkuvasti tulkitsemaan, mikä on tavanomaista ja yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä, ja työttömät joutuvat pelkäämään päivärahojen takaisinperintää lähtiessään vapaaehtoistöihin. Kuitenkin vapaaehtoistyö voi olla työttömälle työnhakijalle kovinkin hyödyllistä esimerkiksi tilanteessa, jossa hänelle ei juuri sillä hetkellä ole tarjolla sopivaa paikkaa työmarkkinoilla. Vapaaehtoistyö voi tarjota mahdollisuuden oppia työelämän taitoja. Se voi myös auttaa työtöntä tuntemaan itsensä yhteisön jäseneksi, jolloin työttömyyden aiheuttamat sosiaalisen eristäytyneisyyden haitat ja syrjäytyminen vähenevät. Jos työtön ei saa vapaaehtoistöissään lainkaan osallistua tehtäviin, joita palkattu henkilöstö tekee, hän voi tuntea itsensä työyhteisön ulkopuoliseksi, ja häneltä saattaa jäädä turhaan oppimatta työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja. Yhteiskunnan rakenteellisissa muutostilanteissa työttöminä on myös yhä enemmän korkean ammattitaidon omaavia ihmisiä. Heidän suuntautuessaan uudelleen elämänsä jäsentämiseen voi monenlainen yleishyödyllinen vapaaehtoistoiminta tarjota tärkeän väylän uuden ammatillisen ja muun elämän hallinnan suunnan löytymiseen. Tämä näkökulma on keskeinen osa myös Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 suosituksia (EYV 2011 Alliance Policy Agenda on Volunteering in Europe P.A.V.E.)
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän palkatta osallistuu yleishyödylliseen vapaaehtoistyöhön tai talkootyöhön myös yrityksessä tai työsuhteessa? Miten voidaan osoittaa yksiselitteisesti, että työ täyttää yleishyödyllisen vapaaehtoistoiminnan tunnusmerkit (yleishyödyllisyys, vapaaehtoiselle soveltuva tehtäväkuva), vaikka asianomainen työskentelisi yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana? Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2012 Sanna Lauslahti /kok Anne Kalmari/kesk
Liite 3. KESKUSTELUALOITE vapaaehtoistyö ja kolmas sektori Eduskunnan puhemiehelle Kolmannesta sektorista, järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkityksestä käydään eri tahoilla keskustelua. Suomen selviytymiseen yhteiskuntana vaikuttaa ihmisten yhteisöllisyys ja tahto toimia myös toisten parhaaksi. Kun ei elä vain omalle itselle, saa itsekin sisältöä elämään. Kolmas sektori voi osaltaan auttaa julkisten palvelujen vastuuta huolehtia kansalaisista. Julkiset toimijat eivät saa paeta vastuutaan, mutta julkisten palvelujen tarve vähenee luontaisesti ihmisten yhteistoiminnan kautta. Vapaaehtoistyö voi pitää sisällään hyvinkin erilaisia tehtäviä. Tärkeintä on yhteiseksi hyväksi tai toisen ihmisen auttamiseksi tehty työ. Syitä voi olla yleinen auttamishalu, yksilön yhteiskuntavastuu, tekemisen puute, opiskelu, uteliaisuus, työttömyys tai ihan mikä vaan. Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka tahansa iästä ja asuinpaikasta riippumatta kykyjensä, aikataulunsa ja voimavarojensa mukaan. Kotimaan lisäksi vapaaehtoistyötä voi tehdä myös ulkomailla. Kolmannen sektorin erityislaatua kuvaavat sellaiset määreet, kuten ei-voittoa tavoitteleva kansalaistoiminta ja vapaaehtoisuus. Järjestäytynyt kansalaistoiminta määräytyy kansalaisten omaehtoisten keskustelujen ja yhteenliittymisen tuloksena. Taustalla ovat aatteelliset, arvo- ja intressiperustat. Kolmannen sektorin organisaatiot vaihtelevat suuresti niin kokonsa kuin toimintojensakin puolesta. Niihin luetaan yleisesti muun muassa naapuruus-yhdistykset, urheiluseurat, virkistys-yhdistykset, yhdyskuntien paikallisyhdistykset, avustusjärjestöt, kirkot, ammatilliset järjestöt, avustussäätiöt ja erilaiset hyvinvointiorganisaatiot. (Esa Konttinen Jyu) Eurooppalaisen vapaaehtoistoiminnan toimenpideohjelman (P.A.V.E = Policy Agenda for Volunteering in Europe) edellyttää, että jokaisessa jäsenvaltiossa tulisi olla oma vapaaehtoistoiminnan strategia, jonka ovat kehittäneet yhteistyössä jäsenmaan vapaaehtoisorganisaatiot. Toimenpideohjelma suosittaa kehittämään vapaaehtoistoiminnalle
suotuista toimintaympäristöä ja vapaaehtoistoiminnan laatua. Se perää etsimään sopivia kannustimia vapaaehtoistoiminnan järjestämiseksi ja siihen osallistumiseksi. Myös tietoisuutta vapaaehtoistyöstä ja sen tuottamasta arvosta ja tärkeydestä on lisättävä. Lisäksi on varmistettava vapaaehtoistoiminnan monipuoliset rahoitusmahdollisuudet. Organisaation tai projektin omarahoitusosuus pitää voida kattaa myös vapaaehtoistyöllä. Lahjoitusten tai verovähennysten saaminen ei saa tarkoittaa muun rahoituksen vähenemistä. On myös varmistettava, että vapaaehtoisten oikeudet ja velvollisuudet tunnistetaan ja niitä kunnioitetaan ja että vapaaehtoiset ovat niistä tietoisia. On kehitettävä yhteisiä käytäntöjä vapaaehtoistoiminnan ja sen taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten mittaamiseksi On kiinnitettävä huomiota mahdollisiin ristiriitoihin rahoittajien toivomusten ja paikallisten (käytännön) tarpeiden välillä ja ratkaistava niitä Vapaaehtoistyössä hankittu osaaminen pitää tunnustaa Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen ei saa vaikuttaa henkilön saamiin sosiaalitukiin, kuten työttömyyskorvauksiin Vapaaehtoistoimijoiden saamia kulukorvauksia ei tule verottaa Vapaaehtoistoiminnan kannustinjärjestelmiä tulee kehittää On kiinnitettävä huomiota vapaaehtoisten kehittymismahdollisuuksiin, vapaaehtoisten mahdollisuuksiin oppia toisiltaan sekä vapaaehtoisten vaikutus- ja päätöksentekomahdollisuuksiin. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun vapaaehtoistoiminnasta ja kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan merkityksestä kunnissamme. Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2012 Anne Kalmari /kesk
Liite 4. Näkökulmia aikapankkien verotusasiaan Työpaperi Tutkija Iikka Lovio, Ajatuspaja Kommon Iikka.lovio@kommon.fi, 0440164050 www.kommon.fi Iikka Lovio on puoluepoliittisesti sitoutumattoman ajatuspaja Kommonin tutkija. Kirjoittaja on tehnyt suomalaista aikapankkitoimintaa käsittelevän sosiaalipolitiikan pro-gradun Helsingin yliopistossa vuonna 2011 ja jatkanut tämän jälkeen aikapankkitoiminnan tutkimista ajatushautomo Demos Helsingissä. Lovio on kansainvälisen Time for Research aikapankkien akateemisen tutkijaverkoston jäsen. Aikapankki ei edistä harmaata taloutta vaan vahvistaa julkisen sektorin tavoitteita ja markkinoiden toimintapohjaa. Tämän paperin viesti on seuraava. Aikapankkityö ei ole tulkittavissa verotettavaksi tuloksi suomen verolainsäädännön mukaan ainakaan ongelmitta. Suomalaisessa mediassa esitetyt argumentit verottajan näkökulmasta ovat ontuvia ja ne perustuvat vaillinaiseen ja teoreettiseen oletukseen toiminnan laadusta. Aikapankit ovat vuonna 1980 Yhdysvalloissa alkanut vapaaehtoistyön muoto eivät harmaantalouden ilmentymä. Miksi aikapankkitoimintaa ei voida verottaa? Toiminnan verottaminen toisi verotulojen menetyksiä kahdella tapaa. Ensinnäkin koska sosiaalisen pääoman positiiviset sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset jäisivät saavuttamatta jos toimintaa yritettäisiin verottaa. Toiseksi siksi, että verottaja käyttäisi aikaa sellaisen toiminnan verottamiseen, jossa ei ole verotettavaa. Verottamisen esteenä on siis jo käytännöllinen este: ei ole rahaa, jota verottaa. Aikapankit eivät pienennä BKT:ta tai vähennä työpaikkoja. Aikapankkeihin ei vuoda sellainen työ, joka tapahtuu rahatalouden piirissä. Tästä ei ole yhtään näyttöä kotimaassa tai ulkomailta. Vaikutus on päinvastainen ja tästä on puolestaan vahvaa tutkimustietoa. Tutkimusten mukaan aikapankit edistävät mm. terveyttä ja työllisyyttä.1 London School of Economicsin tutkijat ovat todenneet, että jokainen toimintaan sijoitettu punta on tuottanut yli neljän punnan säästöt ilman palveluiden leikkauksia Englannissa.2 1 Slay, J. (2011). More Than Money. Lontoo: Nesta. 2 Knapp, M., Bauer, A., Perkins, M., Snell, T. (2010). Building community capacity: making an economic case. PSSRU Discussion Paper 2772. www.pssru.ac.uk/pdf/dp2772.pdf Britanniassa toiminta käynnistyi New Economics Foundationin ja Tony Blairin hallituksen aloitteesta 1998. Olisivatko he tehneet näin, jos se tietäisi verotulojen tai BKT:n pienenemistä? Julkisen ja kolmannen sektorin organisaatiot täydentävät toimintaansa samalla tapaa kuin Suomessa perinteisen vapaaehtoistyön avulla. 3 Aikapankissa ei ole kyse kahden välisestä sopimuksesta. Kyse on vapaaehtoistyöstä,
jossa tehty aika merkitään muistiin. Aikapisteet eivät ole itsessään minkään arvoisia ja velvoita vastapuolta. Kyse on vapaaehtoistyöstä, jossa ihmistä ei yksinomaan luokitella avunkohteeksi. Ihmiset maksavat saamansa avun eteenpäin, jolloin toiminnan vaikuttavuus kasvaa. Miksi kukaan kiertäisi veroja tienaamatta euroakaan rahaa? Elämme maailmassa, jossa maksamme asumisesta, ruoasta, energiasta ja liikkumisesta oikealla rahalla. On aiheeton pelko, että S-Market tai pienyrittäjä siirtyisi tekemään työnsä täysin vastapalveluksia vastaan. Mikkelin veroviraston edustaja on verrannut lehdissä toimintaa kahden yrittäjän (puutarhuriyrittäjän ja kirjanpitäjän) vastavuoroiseen vaihtoon. Tämä on tyypillinen argumentti. Tarkennetaanpa näkökulmaa. Tehdäkseen näin, miksi yrittäjät liittyisivät aikapankkiin? Mitä lisäarvoa aikapankki toisi kahdenväliselle lehmänkaupalle? Ei mitään. Aikapankit eivät sen enempää edistä kuin vähennäkään tällaista toimintaa. Lovion4 tutkimuksessa tutkittavat hoitivat vastavuoroisesti toistensa lapsia. Näin he mahdollistivat osa-aikatyön ja lasten kotihoidon. Tutkittavat maksoivat veroja tekemästään palkkatyöstä, eivätkä käyttäneet verovaroja laittamalla lapsia päiväkotiin. Oliko veropetos kirjata lastenhoitoon käytetty aika muistiin? Tuskin kenenkään mielestä. Aikapankki motivoi siihen, mihin markkinat eivät. Aikapankissa vaihdetaan aina palvelun lisäksi myös sosiaalista sitoumusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta (emt). Tästä syystä palveluiden työsuoritteen vertaamiseen perustuva hinnan arvioiminen on mahdotonta. Ihmisten saattaminen aktiivisiksi aikapakissa vaatii suurta työtä. Tästä esimerkkinä toimii suomalaisten verkossa toimivien aikapankkien passiivisuus. Aktiivisimmassa alle 3/10 jäsenestä on kokeillut toimintaa edes kerran. Tämä kertoo siitä, ettei toiminta leviä kulovalkean tavoin markkinoille. Samalla tapaa kuin sokeiden opaskoirille, myös aikapankeille on kohderyhmänsä. Silloin kun aikapankit toimivat, niiden positiivinen taloudellinen ja sosiaalinen vaikuttavuus on suuri. Briteissä aktiivisia aikapankkien jäseniä on alle 15 000. Tämä 3 Ryan-Collins, J. Stephens, L. & Coote A. (2008). The New Wealth of Time: How timebanking helps people build better public services. Lontoo: NEF. http://www.neweconomics.org/publications/new-wealth-time 4 Lovio, I. (2011). Aikapankki Tutkimus lahjaperusteiseen vaihtoon perustuvasta yhteisöllisyyden rakentamisesta Helsingissä. on pieni ihmisryhmä. Näille kyse on kuitenkin todella vaikuttavasta sosiaali- ja terveydenedistämistyön muodosta. Aikapankkien toiminnanohjaajien palkkaukseen sijoitetaan verorahaa samalla tapaa kuin suomessa vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreiden. Palkatut toiminnanohjaajat yhdistävät avunantajan ja tarvitsijan, esim. ammattimaisia pitkäkestoisia remonttiurakoita ei välitetä. Aikapankki rakentaa sellaisia sosiaalisia suhteita, joita Matti Kortteinen ja Hannu Tuomikoski pitävät merkittävimpänä pitkäaikaistyöttömien sairastumisriskiä pienentävänä ja työhön palaamista edistävänä tekijänä. 5 Britanniassa aikapankit toimivat aktiivisimmin siellä, missä sosiaaliset haasteet ovat suurimpia. Aktiivisimpia jäseniä ovat työttömät, vajaakuntoiset, pitkäaikaissairaat, pienituloiset, mielenterveyskuntoutujat, maahanmuuttajat ja eläkeläiset. Näiden ryhmien syrjäytyminen Suomessakin haaste, jonka ratkaisemiseen käytämme paljon (vero)rahaa. Britanniassa ja USA:ssa toimintaa ei veroteta, oikean kontekstin tunnistaminen.
Ymmärrämmehän ilmiön marginaalisuuden oikein. Suomessa ei veroteta kirpputoreja, huuto.net verkkopalvelua tai ravintolapäivää. Näissä liikkuu oikeaa rahaa. Näitä ei veroteta, koska verottaminen ei lisäisi verokertymää. Aikapankkien verottamisessa on kyse samasta asiasta ja huomattavasti marginaalisemmasta ilmiöstä. Yhteiskunta ja markkinat ovat riippuvaisia palkatta tehdystä työstä.6 Aikapankki on vain yksi muoto muiden joukossa edistää tätä työtä. Palkatta tehty työ korreloi positiivisesti tehdyn palkkatyön kanssa yhteiskunnassa. Miten meidän tulisi toimia? Meidän tulee siirtää verovaroja sellaiseen toimintaan, jossa aikapankki otetaan työvälineeksi, jolla tähdätään samoihin päämääriin kuin perinteisellä vapaaehtoistyöllä. Sitra on ottanut tässä ensimmäiset askeleet tukiessaan Herttoniemenrannan aikapankkikokeilua. Kaakkois-Helsingin mielenterveysseuraan suunnitellaan perustettavan aikapankkia mielenterveystyön tueksi. Herttoniemenrannan asukastalo tukee aikapankin avulla maahanmuuttajien kotoutumista. Ruotsalaisessa ongelmalähiössä torjutaan nuorten syrjäytymistä aikapankin avulla. Washington Time Dollar Youht Court saattaa nuorisorikollisia kaidalle tielle menestyksekkäämmin kuin muut vastaavat ohjelmat. Toiminta tulee yleistymään myös suomessa. 5 Kortteinen, M. & Tuomikoski, H. (1998). Työtön: tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä. Helsinki: Tammi. 6 Lovio (2012). Talkoot ja talous ei mitään puuhastelua. Artikkeli Omin voimin, mutta yhdessä raportissa, s. 48. Toim. Aitamurto & Siivonen. Sitra Hanna Koppelomäki: Liite 5: AIKAPANKKITOIMINNASTA JA VEROTUKSESTA: Aikapankkitoiminta on virallisesti verovapaata ainakin Yhdysvalloissa (ilmeisesti jo vuodesta 1985 lähtien) ja Iso-Britanniassa. Samaan tähdätään mm. Uudessa Seelannissa (ks.taustoja: http://www.timebank.org.nz/node/53). Ruotsissa käytössä oleva COGS (Circle of Gifts) halutaan nähdä osana lahjataloutta, jolloin ( ) it is our belief that COGS are outside the tax system, as are any gifts below SEK 10,000, remembering that you will get back exactly the same equivalent and not make any profit. (lähde: http://avbp.net/?page_id=309 ) Suomalaisessa aikapankkikeskustelussa esitettyjä näkökulmia: - Aikapankkityyppisessä toiminnassa on kyse modernista talkootoiminnasta, eli se on yksiselitteisesti tuloverotuksen ulkopuolella (ainakin silloin kun kyse ei ole kenenkään elinkeinotoiminnasta). - Aikapankit toimivat rahatalouden ulkopuolella, eikä niitä siitäkään syystä tulisi verotuksellisesti saattaa rahatalouden piiriin. On esitetty ns. toviveroa, eli että vaihdoista maksettaisiin tietty veronkaltainen osuus toveina esimerkiksi kuntatason aikapankkiin, joka puolestaan käyttäisi kertyneet tovit johonkin yleishyödylliseen toimintaan aikapankin kautta ja sen arvoja vastaavasti. Aikaveron avulla voitaisiin mahdollistaa myös oman ammatin tai vaikkapa osuuskuntatoiminnan harjoittaminen ja yhteishyödykkeiden vertaistuotanto aikapankitse. Mahdollisen verotuksen tulisi olla aikapankkitoimintaa ja sen yhteiskunnallisia hyötyjä vahvistavaa, ei niitä heikentävää ja lannistavaa. - Vaihtotyönä saatu etuus katsotaan Suomessa veronalaiseksi. Vaihtotyön määritelmä on, että osapuolet sitoutuvat tekemään vastavuoroisesti palveluksen toisilleen. Aikapankkityyppisessä toiminnassa, jossa osapuolet eivät sitoudu tekemään vastavuoroisesti työtä tai palvelusta toisilleen ei täyty vaihtotyön
määritelmä. Aikapankkitoiminnassahan ei ole vastavuoroisuutta kahden osapuolen välillä vaan osapuolet ovat täysin määrittämättömiä, eikä myöskään synny sitoutumista palvelun palauttamiseen, jos on ollut vastaanottavana osapuolena. - Yhden näkökulman mukaan aikapankkien verottaminen on periaatteessa mahdotonta. Se on vapaaehtoistyötä, jossa tehty aika merkitään muistiin. - Joka tapauksessa tärkeä pitää kiinni siitä, että (kuten Britanniassa) aikapankin tovit tms. eivät vaikuta sosiaalietuuksiin eli myös työttömät ja eläkeläiset voivat toimia aktiivisesti aikapankissa. Sinänsä suomalaisilla aikapankkitoimijoilla ei ole halua kopioida Brittejä, USA:a, joiden yhteiskunnallinen tilanne ja verotus muutenkin eroavat suuresti Suomesta. YHTEISKUNNALLISISTA HYÖDYISTÄ Vaihtopiirit ja aikapankit tekevät sitä, mitä veroilla on luvattu tehdä. Esimerkkejä: - yhteisön aktivoiminen, paikallisten palvelujen käytön lisääminen ja tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden saaminen hyötykäyttöön. Palveluja voivat hankkia myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole niihin varaa yksityisillä markkinoilla. - vähentää tuloerojen merkitystä, tarjoaa palveluita tasa-arvoisesti, saattaa ihmiset kohtaamaan toisensa aidosti viranomaisbyrokratian sijaan ja lisää ihmisten hyvinvointia kaikilla tasoilla, - lisää esimerkiksi työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien mahdollisuuksia oma-aloitteiseen, hyödylliseen toimintaan. Tällainen aktiivisuus voi ylläpitää ja lisätä työttömien työkykyä ja työmarkkinavalmiuksia. - syrjäytymisen ehkäisy (osallistuminen, osallisuus, itsensä kokeminen tarpeelliseksi, myönteinen palaute...) - vanhusten mahdollisuus asua kotonaan pidempään (käytännön apu, henkinen tuki); toipilaiden kotihoidon mahdollistaminen - lapsiperheiden kriisiytymisen välttäminen vaikeissa elämäntilanteissa (pääsevät vetämään henkeä, saavat apua) - maahanmuuttajien kotouttaminen ja integroiminen kantasuomalaisten toimintaan, suomen kielen ja tapojen oppiminen kontakteissa, avun saaminen sopeutumiskriiseissä - yksinäisyyden, masennuksen ym. ongelmien ehkäisy/helpottaminen - tukiverkostojen luominen pahan päivän varalle - tai sen aikana - edistää ekologisesti kestävää kehitystä - vahvistaa talouden demokratisoitumista ja paikallista solidaarisuustaloutta sekä lisää ihmisten mahdollisuuksia yhteisomistukseen ja yhteishyödykkeiden tuotantoon - Hallitusohjelman mukaan suomalainen yhteiskunta perustuu ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle, tasa-arvolle, yhteisvastuulle sekä toisistamme välittämiselle. Hallitusohjelma tähtää myös siihen, että ihmisten omaa vastuuta itsestään, perheistään ja yhteisöistään tuetaan. Vaihtopiirien voi katsoa edustavan tällaista kannatettavaa toimeliaisuutta. (http://www.orastynkkynen.fi/?p=3683 kirjallinen kysymys vaihtopiirien verotuksesta)