Maiseman hallinnoinnista vastuulliseen hoitoon KULTTUURIMAISEMANHOIDON NEUVOTTELUPÄIVÄT Pori 27.8.2019 hjlink@utu.fi, 040 577 3974
Maisema asiantuntijatietona Lähtökohta: asiantuntijat tuntevat taustan ja objektiiviset arvot (tieto), paikalliset ympäristön (tunne) -> kumpi korostuu? Laurajane Smith: Auktorisoitu perinnediskurssi (AHD); asiantuntijajärjestelmä tuottaa perinnettä sekä siihen liittyviä toimijuuksia ja paikkoja -> materiaalista, kansallisvaltioon sidottua Asiantuntija-asema johtaa usein rakenteellisiin dikotomioihin: Visuaalinen vs. moniaistinen Etäinen vs. läheinen Hallittava vs. vuorovaikutuksellinen Yleinen vs. yksityinen Kansallinen vs. paikallinen
Hallinnon maisema sommittumana Sommittuma (policy assemblage): (politiikka)käytäntö sosiomateriaalisena kokonaisuutena, joka on luonteeltaan strateginen, relationaalinen ja muuttuva -> ei suoraa vallankäyttöä, mutta valta läsnä Tilallistaa ideologiaa: roolit suhteessa toivottuun tulokseen Arvot, lainsäädäntö, hallinnon organisaatiot ja edustajat, rahoitus- ja tukimallit Sidosryhmät (ja poliittinen ristiriita?) Paikalliset (ja poliittinen / henkilökohtainen ristiriita?) Fyysinen maisema (vastaako lähtökohtia?) Suhde muihin sommittumiin
Hallinnon maisema sommittumana Niklas Luhmann: sosiaaliset systeemit: perspektiivi, muoto ja totuudet uusintavat systeemin tapaa olla olemassa (vrt. AHD, sommittuma) Ympäristö hahmottuu systeemin oman perspektiivin kautta Materiaalisella ympäristöllä ja sosiaalisella systeemillä on kuitenkin samalla monitahoinen suhde (Martijn Duineveld ym.) Esim. 1: todellisuus muuttuu niin hitaasti, ettei systeemi havahdu ajoissa (maiseman muuttuminen, reagoiminen siihen) Esim. 2: järjestelmä on muovautunut tietyn katsannon mukaisesti, jossakin vaiheessa se ei vastaa enää maiseman todellisuutta (hallinto vs. paikallinen todellisuus) Dynamiikka korostaa paikallistason merkitystä; paikallistaso paljastaa lähestymistavan mielekkyyden Samalla kaksoisontologia? Katse vs. kokemus
Paikallisuuden korostuminen Eurooppalainen maisemayleissopimus (ylikansallinen malli): "maisema" tarkoittaa aluetta sellaisena kuin ihmiset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja/ tai ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta (suojelu, hoito, suunnittelu) ottamaan käyttöön menettelytapoja, joiden kautta yleisö, paikallisja alueviranomaiset ja muut asianosaiset voivat osallistua tämän artiklan b kohdassa mainitun maisemapolitiikan määrittelemiseen ja toteuttamiseen arvioimaan näin määritetyt maisemat ottaen huomioon asianosaisten ja väestön niille antaman erityisarvon.
Paikallisuuden mahdollisuudet Ihmisten halu kehittää arkiympäristöään ja keskustella sen arvoista Paikallistason asiantuntemus Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnin saama kritiikki vs. maisemanhoitoalueet Kyläläiset rakentavat talkoilemalla perinteisiä pistoaitoja maisemallisesti tärkeille alueille. Kuva: Marjut Kokko, Lapin ELY-keskus (www.ymparisto.fi)
Paikallisuuden ansa (Mark Purcell: local trap) Nykyisissä politiikkasuuntauksissa a priori -oletus: paikallisuudessa on itsessään muita mittakaavatasoja arvokkaampia ominaisuuksia Mittakaavatasot ovat todellisuudessa strategioita, joiden kautta pyritään saavuttamaan tiettyjä tavoitteita (esim. valtiohallinnan häivyttäminen osana paikkojen kilpailullisuuden korostamista) Kansalaisten huomaamaton ohjaaminen (nudge) voi häivyttää demokraattisen päätöksentekojärjestelmän vaikutuksen Paikallistason identiteetit voivat nousta kansalaisidentiteetin edelle (paikalliset valtasuhteet puhuvat maisemassa), eturyhmien politiikka Laissez fairen ongelmat -> mittakaavatason vaihto ja paikallisen osaamisen korostaminen ei tarkoita automaattisesti maiseman paranemista -> monimittakaavaisuus pitäisi tunnustaa, vastuullisuutta voi olla myös kansallisen tason laadukas politiikka
Kohti monimittakaavaisia maiseman arvoja Maisema on samaan aikaan asiantuntijatietoa ja yksilöllisiä kokemuksia -> vastakkainasettelun sijasta se voi olla kokoava foorumi, jos puitteet ja toimijat tukevat sitä -> kaksoisontologian yli vain vuoropuhelulla Andrew Butler: Osallistamisen merkitys jo arviointivaiheessa -> eri arvoista, mahdollisesti marginaaliin jäävistä ryhmistä ja piilevistä konflikteista tullaan tietoiseksi Yhteinen suunnittelu ja tekeminen tuovat fyysisen maiseman osaksi keskustelua; hyödyt konkretisoituvat ja motivoivat kehittämään toimintatapoja Voi avartaa näkemystä ja tuoda esille uudenlaisia maisemia Maiseman arviointi ja hoito oppimisprosessina pikemminkin kuin tietyn lopputuloksen tavoitteluna, hallinnoinnista kestäviksi prosesseiksi -> asiantuntijuuden uusi paikka?
Yhteenvetoa Tärkeää, koska: Maisemat ovat merkityksellinen maailmaan kuulumisen ja maailmassa olemisen kategorioita Vuorovaikutukseton asiantuntijatieto tekee ihmisistä hallinnan kohteita ja kaventaa maiseman mahdollisuuksia -> murros käynnissä osana laajempaa valtionmuutosta Ihmiset mukaan arvioinnin ja hoidon prosesseihin (sommittuma pyöriväksi kehäksi, sosiaalinen systeemi auki uusille tulkinnoille) Menetelmiä: kulttuurisuunnittelu, living labs jne. Tavoitteet on mahdollista sovittaa yhteen mm. paikallisia hyötyjä korostamalla ja yhteistoiminnan muotoja etsimällä mutta myös ylläpitämällä valtakunnallista järjestelmää ja tiedostamalla eri mittakaavoihin sidotut edut ja ongelmat
Kiitos!