LUONNOS R A K E N T A M I S T A P A O H J E E T NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA KAAVATUNNUS 06:097

LUONNOS R A K E N T A M I S T A P A O H J E E T NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA KAAVATUNNUS 06:097 KAAVAN PÄIVÄYS 05.03.2015 RAKENTAMISTAPAOHJEIDEN PÄIVÄYS 23.3.2016

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (2) JOHDANTO Tämä asiakirja on tarkoitettu Nisula Mäki-Matin suojelukaava-alueelle rakentaville ja alueen tarkempaa maankäyttöä suunnitteleville. Lisäksi ohjeet toimivat Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnan apuna rakentamisen ohjauksessa. Rakentamistapaohjeita tulee noudattaa rakennusluvan saamiseksi, koska ohjeet on sidottu suojelukaavaan kaavamääräyksellä. Ohjeissa annetaan neuvoja ja määräyksiä sekä korjaus- että uudisrakentamiseen. Nisula Mäki-Matin suojelukaavaratkaisun ja rakentamistapaohjeiden perustana on korostaa alkuperäisten ominaispiirteiden merkitystä ja säilyttää maakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön säilyminen nykyisenlaisena. Toisaalta kaavamääräyksillä ja rakentamistapaohjeella tavoitellaan myös rakennusten ja alueen ilmeen palautumista vielä lähemmäksi alkuperäismiljöötä. Kaavalla suojellaan miljöötä. Nisula Mäki-Matin pientaloalueen kaupunkikuvallisen arvon säilymisen kannalta on olennaista, että kaikki rakentaminen on ympäristöön sopivaa, harkittua ja että ennen kaikkea alueen väljyys ja vehreys säilyvät. Yhteystiedot: Mari Raekallio, kaavoitusarkkitehti Asemakaavoitus PL 233 40101 Jyväskylä Puhelin: Palvelupiste Hannikainen 014 266 0108

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (3) SISÄLLYSLUETTELO 1 ALUEEN OMINAISPIIRTEET... 4 1.1 Vanha Nisula... 5 1.2 Meurmanin asemakaava-alue... 7 1.3 Jälleenrakennuskauden pientaloalue... 9 1.4 Uudemmat rakennukset... 11 2 YLEISTÄ KORJAUS- JA UUDISRAKENTAMISESTA... 13 3 RAKENTAMISTA KOSKEVAT ASEMAKAAVAMÄÄRÄYKSET... 14 4 RAKENTAMISTAPAOHJEET... 18 4.1 Rakennusten ominaispiirteet ja asemakaavamääräykset... 18 4.2 Rakennusten laajentaminen... 20 4.3 Rakennusten julkisivut... 21 4.4 Ikkunat ja ovet... 23 4.5 Kattomuoto, -kaltevuus, -materiaali ja -väritys... 25 4.6. Parvekkeet, kuistit, terassit, jätehuolto ja tekniset laitteet... 26 4.7 Rakennusten sijoittuminen, pihojen muokkaus ja pintamateriaalit... 28 4.8 Tontin rajojen käsittely... 29 4.9 Yleiset alueet... 31

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (4) 1 ALUEEN OMINAISPIIRTEET Suunnittelualue on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Lisäksi Jyväskylän kaupungin kaavoituksen laatimassa Säilyke - Säilytettävien pientaloalueiden selvitysraportissa (2010) alue on osoitettu arvoluokkaan I. Suurin osa Nisula - Mäki-Matin suojelukaava-alueen rakennuskannasta on syntynyt nopeassa tahdissa noin 20 vuoden aikana (1940- ja 50 luvuilla). Tästä johtuen alue on tyylillisesti yhtenäinen ja selkeästi rajautuva pientaloalue. Nisula Mäki-Matti on säilyttänyt hyvin jälleenrakennuskauden ilmeensä. Vehreä kasvillisuus ja alkuperäiset rakennukset muodostavat sille ominaisen kulttuuriympäristön. Rakennusten ja viherympäristön erityispiirteitä on esitelty Nisulan ja Mäki-Matin kulttuuriympäristöselvityksessä (Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy 2014). Selvityksessä alue on jaettu rakennushistorian perusteella kolmeen osa-alueeseen: Vanhaan Nisulaan, Meurmanin asemakaavaalueeseen ja jälleenrakennuskauden pientaloalueeseen, joka kattaa alueesta suurimman osan. Näissä rakentamistapaohjeissa on referoitu raportista alueen historia ja ominaispiirteet. Referointi auttaa hahmottamaan alueen identiteettiä paremmin. Kuva: Rakennnushistorian osalta kolmeen osaan jaettu suunnittelualue.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (5) 1.1 Vanha Nisula Historia Vanhan Nisulan alue edustaa 1900-luvun alun esikaupunkialuetta. Esikaupunkialueiden syntyyn oli syynä se, että kaupungin rajassa kiinni olevilta maataloilta oli helppo saada tontteja vuokralle eikä rakennussääntöjä tarvinnut näillä alueilla noudattaa. Nisulan vanhimmat rakennukset ovat olleet pieniä yksikerroksisia hirsimökkejä, joissa on ollut 2-4 huonetta. Kaksi- ja puolitoistakerroksisia taloja rakennettiin Nisulaan enemmän 1920-luvulta alkaen. Alue liitettiin hallinnollisesti kaupunkiin vuonna 1941. Kaupunki sai ostettua Nisulan tilan maat ja sen vuokraamat alueet Aatos Schildtin kuolinpesältä vuonna 1943. Vanhan Nisulan alueella on tapahtunut voimakasta uudistumista 1980-luvulta lähtien. Alueelle on tehty uudisrakennuksia vanhojen tilalle tai jaetuille tonteille ja vanhoja taloja on peruskorjattu. Aikaisemmin kauppojen liiketiloina olleet talojen alakerrat on otettu asuinkäyttöön. Kuva: Vanhan Nisulan katukuvaa. Ominaispiirteet: Alueen yhtenäisyys Kattomuodoiltaan, julkisivun jäsentelyltään ja tontille sijoittumisen osalta monipuolinen ja vaihteleva alue, yhtenäisyys ei ole keskeinen piirre alueella. Kerroksellisuus Alueen rakennuskanta on monenikäistä, ennen vuotta 1938 valmistuneita rakennuksia noin 57% koko alueen rakennuskannasta ja 1980-luvun jälkeen rakennuttuja rakennuksia runsaasti. Alueen identiteetti Puukaupunkimaiset katunäkymät ja jyväskyläläisittäin poikkeuksellisen vanha rakennuskanta leimaa aluetta Säilyneisyys Alueella on merkittävä määrä uudempaa rakennuskantaa. Rakennukset ovat läpikäyneet useita peruskorjauksia.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (6) Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilyneitä rakennuksia. Tyypillisiä muutoksia: julkisivuverhouksen muutos, väritys, ikkunat vaihdettu ja lisälämmöneristys ulkopuolelle. Rakentamistapa: Rakennusten sijoittuminen Etäisyys kadun reunaan ja sijainti tontilla ei ole yhtenäistä, vaan vaihtelee rakennuskohtaisesti, koska rakentaminen ei ole perustunut asemakaavaan. Päärakennus on yleensä rakennettu lähes tontin kadun puoleiseen reunaan, päärakennuksen etäisyys tontin reunaan on noin 1,8-2 m. Piharakennukset ovat tonttien takaosassa tai tontin sivulla. Rajautuminen katutilaan Tontteja rajaavat useimmin maalatut matalat yksinkertaiset lauta-aidat, joissa on vanhoja maalattuja metalliportteja sekä vanhoja betonisia ja luonnonkivisiä portinpylväitä. Lisäksi katutilaa rajaavat rakennukset, jotka on rakennettu lähelle tontin kadun puoleista reunaa. Alueella on myös pensasaitoja (syreeni, juhannusruusu, orapihlaja) tonttien rajoilla. Rakennusten perusmuoto Päärakennuksessa mansardikatto tai jyrkkä satulakatto. Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakaiteen muotoinen Runkosyvyys useimmin 6-10m ja rungon pituus 8-12m 1 ½ - 2krs Piharakennuksissa pulpettikatto tai satulakatto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys useimmin 3-6m, rungon pituus 5-12m.Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia. Julkisivut Julkisivumateriaalit: peitepystyrimoitus, pystypanelointi, vaakapanelointi, vaakapanelointi ullakkokerroksessa ja pystypanelointi 1. kerroksessa, myös rappaus. Piharakennuksissa julkisivumateriaali myös betonitiili. Ikkunat Suorakulmion malliset pieniruutuiset ikkunat/ T-mallin muunnelma, jossa ylhäällä pienemmät ruudut/ ullakkokerroksissa myös pyöreät, puolipyöreät ja ruutuikkunat Katto Katemateriaali useimmin vanhoissa rakennuksissa konesaumapelti.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (7) 1.2 Meurmanin asemakaava-alue Kuva: Meurmanin asemakaava-aluetta Esankadulla. Historia Suunnittelualueen lounaisosassa, nykyisten Syrjälän-, Okkerin-, Esan-, Vellamon-, ja Nousukadun sekä osittain Kortesuonkadun ja Keskikadun alueet saivat asemakaavan ensimmäisen kerran vuonna 1909. Aluetta kutsuttiin Mäki-Matiksi alueella asuneen torpparin mukaan, ja siitä tuli myös kaupunginosan virallinen nimi 1950-luvulla. Asemakaavan laativat koko kaupunkialueen asemakaavan uudistamisesta vastanneet Valter Thome ja Hugo Lilius. Keskikadun eteläosa ja Kortesuonkatu ovat nykyisin edelleen vuoden 1909 asemakaavan mukaisella paikallaan. Keskikadun molemmin puolin oli asemakaavassa osoitettu puurivistöt, ja Keskikadulla on edelleen paikoin puurivistöt kadun molemmilla puolin tai vain toisella puolella katua. Vuonna 1937 kaupunki päätti laajentaa omakotialueitaan. Asemakaavasuunnitelmien laatiminen annettiin arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin tehtäväksi. Meurman laati uransa aikana yhteensä noin 60 asema- ja rakennuskaavaa. Koska pienissä kaupungeissa harvoin oli omaa kaavoittajaa vielä 1930-luvulla, hän sai kaavoitustehtäviä ympäri Suomen. Meurmanin laatima asemakaava kattoi suunnittelualueella olevat Syrjälänkadun, Esankadun, Okkerinkadun ja osan Kortesuon-, Keskisekä Nousukatua, joka oli suurelta osalta rakentamatonta ja maastollisesti vaikeaa. Asemakaavakartan mukaan alueella oli 12 rakennusta kaavaa laadittaessa. Vuoden 1909 asemakaavassa olleet tontit nykyisten Vellamonkadun, Vellamonpuiston ja Kortesuonkadun muutettiin uudessa kaavassa suureksi puistoalueeksi. Kosteana ja hankalana rakennuspaikkana pidetty alue osoitettiin puistoksi, jolle sijoitettiin urheilukenttä. Korttelin keskelle tuli leikkikenttäalue. Pientalotontit sijoitettiin luode-kaakkoissuuntaiselle harjanteelle Esankadun suuntaisesti. Tontit olivat jonkin verran vuoden 1909 asemakaavassa esitettyä pienempiä, joten uusi kaava antoi mahdollisuuden rakentaa enemmän omakotitaloja alueelle.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (8) Ominaispiirteet Alueen yhtenäisyys Asuinrakennuksen sijoittuminen tontilla asemakaavassa esitettyjen periaatteiden mukaan yhtenäinen kaduittain. Rakennukset edustavat sekä 1900-luvun alun pientalorakentamista ruutuikkunoineen ja jyrkkine satulakattoineen että jälleenrakennuskauden tyyliä. Pintamateriaalit yhteneväiset: vain puu ja rappaus käytössä Kattomuoto sama kaikissa rakennuksissa, mutta kattokulma vaihtelee. Rakennuskanta vaihtelevaa: useat rakennukset edustavat jälleenrakennuskauden pientalojen tyyliä, joten ne eivät selkeästi erotu noin 15 vuotta nuoremmista taloista Alueen identiteetti Kauniina pidetyt katunäkymät erityisesti Esankadulla. Säilyneisyys Katunäkymät hyvin säilyneet Alueen rakennuskanta on pääosin säilynyt Uudempia rakennuksia on lähinnä ollut tonteilla, joissa oli ennen asemakaavan laatimista vanhoja rakennuksia, jotka on myöhemmin purettu ja korvattu uusilla. Rakennukset ovat läpikäyneet useita peruskorjauksia, joissa on muutettu julkisivun alkuperäistä ilmettä. Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilyneitä rakennuksia. Kerroksellisuus Alue on pääosin rakentunut lyhyen ajan kuluessa vuosina 1939-1941, muutamat uudemmat rakennukset 1990-2010-luvuilla. Rakentamistapa Rakennusten sijoittuminen Päärakennus on sijoitettu useimmin lähes tontin kadun puoleiseen reunaan, päärakennuksen etäisyys tontin reunasta vaihtelee (2-17m). Etäisyys kadun reunaan vaihtelee, niin että tonttimaaston erityispiirteet ja katunäkymä on huomioitu. Piharakennukset ovat osoitettu tontin keskivaiheille kiinni naapuritontin talousrakennukseen. Katutila Katutilaa rajaavat tonttien etuosan istutukset, erityisesti kookkaat puut ja pensasaidat. Esankadulla katutilaa rajaavat kulmittain katuun nähden sijoitetut asuinrakennukset. Tontteja rajaavat maalatut matalat yksinkertaiset lauta-aidat, joissa on vanhoja metallisia maalattuja portteja sekä vanhoja betonisia ja luonnonkivisiä portinpylväitä. Alueella on myös pensasaitoja (syreeni, orapihlaja, tuhkapensas, marja-aronia) tonttien rajoilla. Syrjälänkadulla ja Kortesuonkadulla kadun toinen puoli on rakennettu myöhemmän asemakaavan mukaan, mutta rakennusten sijoittelun periaate on sama. Esankadulla kookkaita vanhoja mäntyjä. Rakennusten perusmuoto Päärakennuksessa jyrkkä satulakatto (1:1,5 tai jyrkempi) Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakaiteen muotoinen, kuistit pihan puolella tai rakennuksen päädyissä. Runkosyvyys useimmin 6-10m ja pituus 8-13m 1+ullakko (1½krs) Piharakennuksissa pulpettikatto tai satulakatto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys 3-6m, rungon pituus 6m-10mm Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia. Julkisivut Rakennuslupahakemusten perusteella: pystypanelointi, peitepystyrimoitus, joissain myös vaakapanelointi tai rappaus Useimmin yhtenäinen julkisivuverhous ilman vaakajakoja ja kapeat koristeettomat vuorilaudat.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (9) Ikkunat Suorakulmion malliset pieniruutuiset ikkunat/ pystysuuntaisesti kahteen tai kolmeen osaan jaettu ikkuna/pystyjaot ja lisäksi vaakapuitteita sivuikkunoissa/ullakoilla neliönmuotoisia ikkunoita Katto Alkuperäiset katemateriaalit useimmin pelti ja huopa 1.3 Jälleenrakennuskauden pientaloalue Kuva: Jälleenrakennuskauden pientaloasumista Vellamonkadulla. Historia Suurin osa suunnittelualueesta on jälleenrakennuskauden pientaloaluetta. Näitä taloja on Vellamon-, Kortesuon-, Vainion-, Keski-, Viljasen-, Nisulan-, Kenttä-, Koti-, Sopu- ja Pitkäkadulla sekä Petäjätiellä. Jälleenrakentaminen alkoi ensimmäisen kerran talvisodan päätyttyä vuonna 1940 ja suuressa mittakaavassa sodan jälkeen vuonna 1944. Asuntorakentamisessa jälleenrakennuskaudesta voidaan puhua aina 1950-luvun loppuun saakka. Kaupunginarkkitehti Matti Hämäläinen laati asemakaavan vuonna 1940, jossa 27 uutta tonttia osoitettiin Syrjälänkadun länsipuolelle, Kortesuonkadun eteläpuolelle ja Kotipolulle. Kuten Meurmanin kaavassa, tonttien kadun ja asuinrakennuksen välinen etuosa osoitettiin istutettavaksi alueeksi ja talousrakennukset esitettiin rakennettavaksi tonttien rajoille kiinni naapurin talousrakennukseen. Jatkosodan päätyttyä nämäkin tontit asutettiin pian. Vuonna 1945 päätettiin Mäki-Matin omakotialueen asemakaavaa muuttaa niin, että Vellamonpuistosta Esankadun puoleinen osa muutettiin omakotitalotonteiksi. Taustalla oli sodan jälkeinen vakava asuntopula. Kaavan laati kaupunginarkkitehti Hämäläinen. Samana vuonna toukokuussa laadittiin Vanhan Nisulan eteläpuolelle asemakaava pientaloja varten. Hämäläisen laatimassa kaavassa esitettiin Sopukadulle, Kotikadulle, Petäjätielle ja Kenttäkadulle yhteensä 43 pientalotonttia ja yksi tontti suuremmalle liike- ja asunrakennukselle. Kaavan

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (10) katuverkko sopeutui Nisulan ennen asemakaavoitusta syntyneeseen katuverkkoon ja mahdollisti olemassa olleiden rakennusten säilymisen. Lisää pientalotontteja kaavoitettiin vuonna 1947, kun koko Nisulan ja Taulumäen kattanut asemakaava valmistui. Uusia tontteja osoitettiin Viljasenkadun eteläpuolelle, Kortesuonkadun pohjoispuolelle ja Keskikadun varteen. Seuraavan kerran pientalotontteja kaavoitettiin lisää vuonna 1948, jolloin arkkitehti Olavi Kivimaan laatimassa kaavassa osoitettiin uusia pientalotontteja Kortesuonkadun pohjoispuolelle ja Vainionkadulle. Kaavassa osoitettiin kookkaampia rakennuksia Keskikadun ja Kenttäkadun varteen, lähellä Kortesuonkadun risteystä. Viimeinen jälleenrakennuskauden asemakaavaksi tulkittava kaava valmistui vuonna 1954. Sen laati asemakaava-arkkitehti Väinö Vuorinen. Asemakaavassa esitettiin Nisulankadun toteutunut linjaus. Siinä osoitettiin uusia pientalotontteja Viljasenkadun pohjoispuolelle Kenttäkadun länsipuolelle, Nisulankadun pohjoispuolelle sekä Keskikadun varteen. Ominaispiirteet Alueen yhtenäisyys Asuinrakennuksen sijoittuminen tontilla asemakaavassa esitettyjen periaatteiden mukaan kaduittain yhtenäinen sijoitus. Alueen rakennukset edustavat jälleenrakennuskauden tyyliä Pintamateriaalit yhteneväiset: vain puu ja rappaus käytössä Kattomuoto sama kaikissa rakennuksissa, harjasuunnat ja pääosin räystäskorkeudet kaduittain yhtenäiset Kookkaammat kaksikerroksiset liikerakennukset pientaloalueella ovat aikakaudelle tyypillisiä Kerroksellisuus Alue on pääosin rakentunut lyhyen ajan kuluessa vuosina 1945-1959. Alueen identiteetti Selkeä identiteetti jälleenrakennuskauden pientaloalueena Säilyneisyys Alueen rakennuskanta ja katunäkymät ovat pääosin säilyneet Rakennukset ovat läpikäyneet useita peruskorjauksia, joissa julkisivujen alkuperäinen ilme on usein menetetty Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilyneitä rakennuksia. Rakentamistapa Rakennusten sijoittuminen Päärakennus on sijoitettu lähelle tontin kadun puoleista reunaa, päärakennuksen etäisyys tontin reunasta on yhtenäinen kaduittain (yleensä 5-8m). Kulmittain kadun suhteen sijoitettuja rakennuksia Vellamon- ja Kenttäkadulla. Talousrakennukset ovat alkuperäisissä asemakaavoissa osoitettu tontin takaosaan pitkältä sivultaan kiinni naapuritontin talousrakennukseen Kortesuon- ja Viljasenkadulla tai lyhyeltä sivultaan kiinni naapuritontin talousrakennukseen Vellamonkadulla, Kenttäkadulla, Kotikadulla ja Sopukadulla. Talousrakennus on osoitettu tontin takaosaan alkuperäisissä asemakaavoissa Nisulan-, Keski-, Kenttä- ja Vainionkadulla. Katutila Katutilaa rajaavat tonttien etuosan istutukset, erityisesti kookkaat puut ja pensasaidat. Alueella on useimmiten yhtenäisiä pensasaitoja (orapihlaja, tuhkapensas, marjaaronia) tonttien rajoilla, aitoihin liittyy vanhoja betonisia, luonnonkivisiä portinpylväitä ja metalliportteja. Pensasaitojen lisäksi alueelle yksittäisiä matalalla puuaidalla aidattuja pihoja.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (11) Rakennusten perusmuoto Päärakennuksessa satulakatto, yhtenäiset kattokulmat (1:1,5) Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakaiteen tai lähes neliön muotoinen, kuistit pihan puolella ja rakennuksen päädyissä. Runkosyvyys useimmin 7-10m ja rungon pituus 8-12m 1+ullakko (1½krs) Piharakennuksissa pulpetti- tai satulakatto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys 3-7m ja rungon pituus 6m-10mm. Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia. Usein rakennuksia on laajennettu ottamalla käyttöön esimerkiksi ullakon matalat sivut ja kellari, jolloin rakennuksen perusmuotoon ei ole tehty muutoksia. Rakennuksen perusmuoto on myös säilynyt laajennuksissa, jossa rakennuksen runkoa on jatkettu. Julkisivut Alkuperäiset julkisivumateriaalit rappaus ja pystypanelointi, peitepystyrimoitus, tai vaakapanelointi peittomaalattuna. Useimmin yhtenäinen julkisivuverhous ilman vaakajakoja ja kapeat koristeettomat vuorilaudat. Ikkunat Pystysuuntaisesti kahteen tai kolmeen osaan jaettu ikkuna/ ulkonevat erkkerityyppiset ikkunat/ ullakkokerroksessa suorakaiteen ja monikulmion muotoiset pikkuikkunat. Alkuperäiset katemateriaalit pelti, huopa ja tiilikate. Alkuperäiset pulpettikattoiset kattolyhdyt matalia ja katon lappeen suuntaisia. Kuisteissa ja ovien päällä katoksissa pulpetti- ja harjakattoja, tyypillisesti Puutalo Oy:n taloissa kuisti saman lappeen alla. 1.4 Uudemmat rakennukset Suunnittelualue vältti 1960- ja -70 luvun puutalojen purkuvimman. Asemakaavoja uudistettiin alueella 1980-luvulla niin, että tavoitteeksi tuli pientaloalueen säilyttäminen. Nisula Mäki-Matin pientaloalueen säilyttävä asemakaava vahvistui vuonna 1983. Säilyttävän kaavan laatimisen jälkeen selvitysalueelle on rakennettu 29 uutta pientaloa ja neljä rivitaloa sekä yksi pienkerrostalo. Uusia rakennuksia on pääosin tonteilla, joilta on purettu aikaisempi asuinrakennus. Erityisen paljon näitä tontteja on Vanhan Nisulan alueella, jossa nykyisestä rakennuskannasta noin puolet on uutta. Lisäksi uusia asuinrakennuksia on tehty tonttien takaosiin. Säilyttävän asemakaavan laatimisen jälkeen alueella on myös tapahtunut postimerkkimäisiä asemakaavamuutoksia, joilla on muutettu tonttijakoa, niin että on saatu uusia tontteja pientaloille. Uudempi rakentaminen alueella on tyyliltään vaihtelevaa. 1960-luvulla rakennettujen pientalojen kadun puoleinen massa on hyvin samankaltainen kuin jälleenrakennuskauden pientalojen perusmuoto, mutta taloon kuuluu piharakennuksen sijaan siipiosa, jossa on autotalli ja aputiloja. Myöhempien uudisrakennusten tyyli noudattelee rakennusajankohtana muodikkaita pintamateriaali- ja tyyliratkaisuja, vaikka esimerkiksi kattomuoto ja harjan suunta noudattaisikin ympäristön vanhempien rakennusten ratkaisuja. Alueen yhtenäisyys Kerroksellisuus Uudemmat rakennukset lisäävät alueen kerroksellisuutta. Alueen identiteetti Tyyliltään ja mittasuhteiltaan alueen vanhasta rakennuskannasta poikkeava uudempi rakennuskanta ei vahvista alueen arvoja ja ominaispiirteitä. Säilyneisyys Rakennukset ovat pääosin alkuperäisessä asussaan.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (12) Rakentamistapa Rakennusten sijoittuminen Yleensä sijainti on linjassa alueen vanhemman rakennuskannan kanssa ja säilyttää yhtenäistä katunäkymää. Julkisivut 1960-luvun rakennukset keskenään julkisivuiltaan hyvin samankaltaisia ja muodostavat yhtenäisen kerrostuman alueelle. Julkisivumateriaalit varsinkin 2000-luvun uudisrakennuksissa sopusoinnussa vanhemman rakennuskannan kanssa. Rakennukset sekä pakettitaloratkaisuja että yksilöllisesti suunniteltu, rakennusajankohdan muoti- ja tyyli havaittavissa. 1960-luvun rakennusten julkisivujen alkuperäisiä piirteitä, kuten alkuperäistä väritystä, olisi hyvä kunnioittaa korjauksissa.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (13) 2 YLEISTÄ KORJAUS- JA UUDISRAKENTAMISESTA Vanhojen rakennusten ja ympäristön säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla on valtava merkitys rakennusten ja rakennusosien elinkaaren pidentämisen kannalta. Hyvin hoidettua rakennusta ei ole tarvetta purkaa eikä vanhoja rakennusosia korvata uusilla. Olennaisinta on korjata vain se, mikä vaatii korjaamista, eikä uusia kaikkea varmuuden vuoksi. Vaurioitunut rakenne tai rakennusosa kannattaa pyrkiä korjaamaan ennalleen, säilyttävä korjaaminen on taloudellisestikin järkevää toimintaa. Kalliita ja asumista rasittavia korjauksia voidaan siirtää myöhemmäksi, korjauksia voidaan vaiheistaa ja tehdä pienemmissä osissa (esimerkiksi ikkunoiden kunnostaminen vähitellen useamman vuoden jaksolle ulottuvana urakkana). Säilyttävä korjaaminen edellyttää kuitenkin rakentamisajankohdalle tyypillisten työtapojen, yksityiskohtien ja materiaalien tuntemista. Säilyttävässä korjaamisessa alkuperäisten rakennusosien ominaisuuksia ja toimivuutta voidaan myös parantaa. Vanhaan miljööseen tehtävään täydennys- ja korjausrakentamiseen on nykyisin saatavilla monipuolista ohjausta. Viranomaisiin on suositeltavaa olla yhteydessä jo hankkeen alkuvaiheessa. Neuvovia tahoja Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnan lisäksi ovat esimerkiksi Keski-Suomen museo ja Museovirasto.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (14) 3 RAKENTAMISTA KOSKEVAT ASEMAKAAVAMÄÄRÄ- YKSET

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (15)

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (16)

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (17)

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (18) 4 RAKENTAMISTAPAOHJEET Nisula Mäki-Matin suojelukaava-alueen rakennuskanta on pääosin jälleenrakennuskaudelta, 1940- ja 50-luvuilta. Asuinrakennukset ovat suurelta osin aikakaudelleen tyypillisiä 1 ½ -kerroksisia omakotitaloja. Näitä rakentamistapaohjeita tulee noudattaa soveltuvin osin sekä ennen jälleenrakennuskautta ja sen jälkeen toteutuneissa rakennuksissa. Lisäksi kohteissa, jotka eivät edusta edellä mainittua jälleenrakennuskauden talotyyppiä. Uudisrakentamiseen ohjeissa on lähinnä määräyksiä. 4.1 Rakennusten ominaispiirteet ja asemakaavamääräykset 1940- ja 50-luvuilla rakennetun päärakennuksen ominaispiirteet Nisula Mäki-Matin pientalot ovat suurimmalta osin rakennettu jälleenrakennuskaudella 1940- ja 50 luvuilla. Päärakennukset ovat muodoltaan yksinkertaisia, suorakulmaisia, pelkistyneitä ja rakennuksen koristelua on vältetty. Kattomuotona on usein harjakatto. Räystäskorkeus on yleensä noin 4,0-5,5 metriä. Asuinrakennuksen päämassa on yleensä 1 ½ kerroksinen. Yläkerran huonekorkeudeltaan 1,6m ylittävää osaa on enintään 2/3 päädyn leveydestä. Ylemmän kerroksen ikkunat ovat päädyissä. Pitkällä julkisivulla on usein ullakkovarastojen pienet ikkunat. Kuvat: Jälleenrakennuskauden tyyppitaloja suunnittelualueelta. Piharakennuksien ominaispiirteet Nisula Mäki-Matin alueen alkuperäiset piharakennukset ovat yksikerroksia ja niihin on sijoitettu monipuolisesti erilaisia toimintoja. Ne sopeutuvat hyvin ympäristöönsä ja ottavat huomioon päärakennuksen arkkitehtuurin. Alueen piharakennusten tulee olla sekä mahdollisen laajennuksen jälkeen että uudisrakennuksena päärakennusta pienempi ja luonteeltaan vaatimattomampi. Rakennusten ja rakennelmien tulee olla muodoltaan yksinkertainen suorakulmainen kappale, mutterimaisia rakennelmia ei alueelle sallita. Piharakennuksien ja rakennelmien suunnittelussa tulee ottaa huomioon päärakennuksen arkkitehtuuri. Värin ja julkisivumateriaalien tulee olla sama kuin päärakennuksen, jos piharakennus sijait-

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (19) see kadun puolella. Sisäpihan puolella piharakennus voi olla eri värinen ja materiaalinen kuin asuinrakennus. Uusien piharakennusten kerrosluku tulee olla yksi. Rakennuksen runkosyvyys saa olla enintään 7 metriä ja rakennuksen pituus enintään 10 metriä. Räystäskorkeus noin 2,5-3 metriä. Pohjapintaala saa olla enintään 60 neliömetriä. Kuvat: Suunnittelualueen alkuperäisiä piharakennuksia. Asemakaavassa olevat piharakennukset, jotka sijaitsevat tontin perällä, on osoitettu t-1 merkinnällä. Näissä sallitaan pieni asunto. Rakennusalalla t-2 ei sallita asuntoa, koska nämä rakennusalat sijaitsevat katualueen puolella ja talousrakennuksesta ei toivota kilpailevaa rakennusta päärakennuksen kanssa. Uudet rakennelmat tulee aina sijoittaa t-1 ja t-2 rakennusaloille. t-1 Rakennusala, jolle saa sijoittaa yksikerroksisia talous- ja piharakennuksia. Alalle saa sijoittaa enintään kolme talousrakennusta. Rakennelmat lasketaan mukaan talousrakennusten lukumäärään. Sekä talousrakennukset että rakennelmat tulee olla täysin erillisiä eikä niitä saa kytkeä toisiinsa tai asuinrakennuksen kanssa yhteen. Uudet rakennelmat tulee aina sijoittaa t-1 ja t-2 rakennusaloille. Rakennusalalle saa sijoittaa asumista tukevia toimintoja, kuten saunan, varaston ja/tai auton säilytyspaikan. Alueelle saa sijoittaa myös ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman työtilan ja/tai asunnon, näiden yhteenlaskettu pinta-ala saa olla enintään 30 neliömetriä. Työtilan ja asunnon saa rakentaa, jos tontilla on vain yksi asuinrakennus. Rakentamattomat alueen osat on istutettava. t-2 Rakennusala, jolle saa sijoittaa yksikerroksisen talous- ja piharakennuksen. Alalle saa olla enintään yhden talousrakennuksen ja yhden rakennelman. Sekä talousrakennukset että rakennelmat tulee olla täysin erillisiä eikä niitä saa kytkeä toisiinsa tai asuinrakennuksen kanssa yhteen. Uudet rakennelmat tulee aina sijoittaa t-1 ja t-2 - rakennusaloille. Alueelle saa sijoittaa varaston ja/tai auton säilytyspaikan. Alueelle saa sijoittaa myös ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman työtilan, jonka pinta-ala saa olla enintään 30 neliömetriä. Työtilan saa rakentaa, jos tontilla on vain yksi asuinrakennus. Rakentamattomat alueen osat on istutettava. Autonsäilytyspaikat - AO- ja AL korttelialueilla 2 ap/ asunto, mikäli tontilla on asuntoja useampi kuin yksi, tulee autopaikkoja olla vähintään 1ap/asunto. - AP-korttelialueella 1ap/asunto. - 1 ap/70 liike-, toimisto- ja työtilojen kerrosalaneliömetriä kohti.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (20) Tontille saa rakentaa katetun maanpäällisen autosuojan enintään kahdelle autolle rinnakkain ja tällöin autopaikoista toisen tulee olla umpinainen talli, toisen läpinäkyvä katos. Kahta katospaikkaa tai umpinaista tallia ei sallita vierekkäin. Asuinrakennukseen ei saa osoittaa sekä uudis- että korjausrakentamisessa uusia autonsäilytyspaikkoja. 4.2 Rakennusten laajentaminen Rakennuksen ominaisluonne perustuu mittasuhteiden harmoniaan ja yksityiskohtiin, jotka saatetaan laajentamisella menettää. Laajentaminen on aina vaativa yksilöllinen suunnittelutehtävä. Ennen rakennuksen laajentamista onkin syytä tutkia: voiko olevia tiloja uudelleen järjestellä, ottaa ullakon, kellarin tai vanhan talousrakennuksen käyttöön tai rakentaa uuden talousrakennuksen. Laajentaminen rakennuksen vaipan sisällä ullakolle tai kellariin Lisätilaa haluttaessa kannattaa miettiä onko asuinrakennuksen vaipan sisäiset tilat hyötykäytetty mahdollisimman tehokkaasti. Tämä voi tarkoittaa olemassa olevien tilaratkaisujen järkiperäistämistä tai vaihtoehtoisesti ullakon ja kellarin käyttöönottoa. Asuinalan laajentaminen ullakolle tai mahdolliseen kellariin on vaihtoehto, jossa rakennuksen alkuperäiset suhteet säilyvät. Lisäksi rakennuksen vaipan sisäisillä muutoksilla on suhteellisen vähäiset vaikutukset julkisivuun ja kaupunkikuvaan. Ullakolle laajennettaessa tulee luonnonvalon saanti hoitaa joko olevista ikkunoista talon päädyistä tai pitkän sivun pienistä ikkunoista. Näin rakennuksen massaan tulee mahdollisimman vähäisiä muutoksia. Laajentaminen piharakennukseen Toinen mahdollisuus laajentaa asuintoimintoja on rakentaa erillinen piharakennus tai sijoittaa toimintoja olevaan piharakennukseen tai sen yhteyteen laajennusosalla. Myös tässä tapauksessa päärakennus säilyy entisellään. Perinteisesti asumista palvelevat toiminnot on sijoitettukin useampaan erilliseen rakennukseen. Esimerkiksi pihasauna on alueelle tyypillinen perinne, minkä jatkamista suositellaan. Päärakennuksen laajentaminen Kolmas vaihtoehto on laajentaa itse päärakennusta. Laajennusosan suunnittelu on erittäin vaativa tehtävä, sillä lisärakentaminen ei saa merkittävästi muuttaa vanhan rakennuksen mittasuhteita. Mikäli päädytään laajentamaan, asemakaavassa on määrätty laajennuksen rakennusala tontilla. Laajennusosan tulee olla alisteinen päärakennuksen massalle ja se tulee sijoittaa joko kokonaan pihan puolelle tai jatkamalla rakennusta päädystä.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (21) Mikäli rakennuksen runkoa jatketaan, laajennuksen runkosyvyys saa olla enintään sama kuin päärakennuksen runkosyvyys, mieluummin rakennuksen päämassaa kapeampi - esimerkiksi 2/3 päärakennuksen runkosyvyydestä. Laajennusosassa tulee käyttää samaa pintaverhousmateriaalia ja -tapaa, väristystä ja yleensä samaa kattokaltevuutta ja tyyppiä kuin päärakennuksessa. Rakennuksen päämassaan liittyvät rakennusmassat (kuistit, erkkerit yms.) tulee olla rakennuksen kokonaiskorkeutta matalampia osia. Muotokieleltään ne tulee olla suorakulmaisia ja kohtisuorassa tai samansuuntaisia päämassan kanssa. Katon nykyisen lappeen jatkaminen laajennuksen katoksi on mahdollista. Laajennuksen katon harja ei saa yltää varsinaisen rakennuksen katon harjan yläpuolelle. Jotta alueelle ominainen mittakaava ja näkymät säilyvät, rakennusten ulkomitat eivät saa olla liian suuria. Uudisrakentaessa tai laajentaessa AO - tai AL -korttelialueilla asuinrakennuksen päädyn leveys saa olla enintään 9 metriä ja julkisivun pituus harjansuuntaan enintään 14 metriä. AO- korttelialueella laajennettaessa siipirakennuksella, saa siiven pituus olla enintään 5 metriä rakennuksen rungosta. Siipirakennuksen tulee olla vanhaa rakennusta matalampi. 4.3 Rakennusten julkisivut Julkisivujen alkuperäiset piirteet, niiden säilyttäminen ja palauttaminen Julkisivut ovat jälleenrakennuskauden pientaloissa alkuperäiseltä ilmeeltään hillittyjä ja yksinkertaisia. Alkuperäinen yleisilme on selkeä ja melko umpinainen. Julkisivumateriaalina on yhtenäinen puuverhous tai rappaus. Verhous jatkuu samanlaisena sokkelilta räystääseen asti. Vanhan Nisulan alueella, ennen jälleenrakennuskautta rakennetuissa taloissa julkisivuverhous voi olla jaettuna kenttiin ja julkisivussa voi olla koristeitakin. Rakennusten korjattaessa tulee julkisivun toimenpiteiden olla säilyttäviä tai palauttavia. Ensisijaisesti alkuperäinen verhous- ja verhoustyyppi tulee säilyttää. Ylikorjaamista on vältettävä. Korjauskuntoinen vuoraus tulee säilyttää ja vaihtaa tulisi vain vaurioituneet osat. Rappausta voidaan paikata tai uusia vain osittain, säilyttäen alkuperäinen raekoko ja kuviointi. Myöhemmin lisätyt levyvuoraukset ja jälleenrakennuskauden pientaloissa kenttiin jaetut julkisivulaudoitukset suositellaan korvattavaksi yhtenäisellä puulla tai rappauksella. Verhouksen uusiminen muuttaa aina talon ulkonäköä ja ominaispiirteitä oleellisesti. Korjauksissa tulee välttää ulkoseinien lisäeristämistä ulkopuolelta ja tutkia mahdollisuuksia tiivistää ja lisäeristää rakenne ensisijaisesti sisäpuolelta. Vanhojen asuinrakennusten ja pihapiirien korjausrakentamisessa tulee välttää liian raskaita rakenteita tai ulkonäköä muuttavia toimenpiteitä kuten alkuperäisten ulkoverhouksen tai ikkunoiden uusimista. Myös sisätilojen muutosten yhteydessä tulee miettiä, vaikuttavatko ne huonontavasti tärkeisiin julkisivuihin. Rakennusten julkisivujen alkuperäinen jäsentely tulee säilyttää ja mahdollisesti palauttaa korjauksissa.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (22) Julkisivujen yleisilmeen tulee olla selkeä ja kuistimaisia rakennusosia lukuun ottamatta melko umpinainen. Rakennuksissa on suhteellisen vähän yksityiskohtia ja rakennusosien kuten ikkunoiden ja räystäspäätyjen voimakasta koristelua tuleekin välttää, mikäli se ei ole alkuperäiseen kuulunut (vrt. Vanha Nisula). Koristeellinen uusvanha tyyli on alueelle vieras. Uudisrakentamisen ei tarvitse olla historiallista tyyliä jäljittelevää, vaan sopiva ratkaisu on mahdollista löytää myös nykyarkkitehtuurin keinoin. Rakennusta korjattaessa on hyvä muistaa, että ajan henki näkyy myös pienissä yksityiskohdissa, kuten alkuperäisissä portaissa, kaiteissa, räystäänalusissa, ikkunoissa, ovissa, ovikelloissa, ovenkahvoissa jne. Tällaisten pientenkin yksityiskohtien säilyttäminen on kokonaisuuden kannalta merkittävää. 1960-luvun rakennusten julkisivujen alkuperäisiä piirteitä, olisi hyvä kunnioittaa korjauksissa. Kuvat: Alkuperäisiä yksityiskohtia rakennusten julkisivuissa (syöksyputki, erkkeri-ikkuna, ikkunanpielet). Julkisivumateriaalit Pääasiallisena julkisivumateriaalina tulee käyttää puuta. Julkisivua ei saa jakaa erisuuntaisiin tai värisiin laudoituskenttiin. Poikkeuksen muodostaa rakennuksen päätyjen kolmio, mikäli tämä laudoitustapa on rakennuksessa ollut alkuperäinen. Rappausta saa käyttää niissä rakennuksissa, joissa se on ollut alkuperäinen tai on peruskorjauksen yhteydessä vaihdettu tiilimuuraukseen. Toista materiaalia jäljitteleviä materiaaleja ei saa käyttää. Esimerkiksi puuta jäljitteleviä metalliohutlevyjä, muovia ja terästä ei saa käyttää. Kuvat: Alkuperäisiä julkisivukäsittelyjä.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (23) Piharakennuksissa sallitaan myös puhtaaksivalettu betoni tai punatiilimuuraus. Piharakennuksen julkisivumateriaalien tulee olla sama kuin päärakennuksen, jos piharakennus sijaitsee kadun puolella. Rakennuksen sokkelin korkeuden tulisi olla vähintään 0,4 metriä maanpinnan korkeimmasta kohdasta mitattuna. Julkisivun sokkelikorkeutta ei tule porrastaa, materiaalien vaakasuuntaisen rajaviivan tulee jatkua rakennusmassassa samalla korkeudella. Julkisivujen väritys Puujulkisivut tulee maalata peittomaalilla. Kuultomaalattua puuta ei sallita. Entuudestaan rapatut julkisivut rapataan yksivärisiksi. Rakennusten värimaailman tulee olla rauhallinen ja lämmin. Värityksen tulee jatkua samanlaisena sokkelilta räystääseen asti. Piharakennuksen värin tulee olla sama kuin päärakennuksen, jos piharakennus sijaitsee kadun puolella. Listat ja räystäslaudat ovat alueen jälleenrakennuskauden taloissa pääasiassa yksinkertaisia ja värisävyltään joko valkoisia tai seinän värisävyä tummempia. Ikkunoiden väritys on valkoinen puite ja karmi yleensä voimakassävyinen. Sokkelit alueella o vat yleensä joko maalaamatonta tai maalattua betonia. Betonisokkeli voi olla myös ohutslammattu. Väriltään sokkeli on yleensä muuta julkisivua tummempi. 1960-luvun rakennusten julkisivujen alkuperäistä väritystä, olisi hyvä kunnioittaa korjauksissa. 4.4 Ikkunat ja ovet Ikkunat Vanhojen talojen alkuperäiset puuikkunat tulee aina ensisijaisesti säilyttää ja korjata. Vanhat, korjatut ja tiivistetyt ikkunat ovat toimivia ja sopivat parhaiten ulkonäöltään uusia ikkunoita kevyempinä rakennusten ulkoarkkitehtuuriin. Alkuperäisenä säilyneissä ikkunoissa esiintyy erilaisia ruutujaotuksia ja listoituksia, mutta yleisilme on selkeä ja vähäeleinen. Joissain rakennuksissa on erkkeri-ikkunoita ja kulmaikkunoita, joissa alkuperäisten yksityiskohtien merkitys ulkoasuun korostuu. Ikkunat ovat olennainen osa rakennuksen julkisivusommittelua ja niiden mahdolliselle muuttamiselle tulee hakea lupa. Ikkunoiden uusimistyön yhteydessä ikkunamalli suositellaan palautettavan rakentamisajankohdan mukaiseen malliin. Perinteinen ikkunapuite on materiaaliltaan peittomaalattua puuta, jota tulee käyttää myös uudisrakentamisessa. Ikkunan uloin lasi suositellaan sijoitettavan julkisivulaudoituksen kanssa samaan pintaan, jotta rakennuksen ilme säilyisi kevyenä. Näin ollen, mahdollista ulkopuolista lisälämmöneristämistä, tulee välttää. Jos lisälämmöneristyskerros halutaan tuoda rungon ulkopuolelle, tulee ikkunat tuoda ulospäin uuden verhouksen pintaan. Mikäli ikkunoita vaihdetaan uusiin tai laajennusosiin/piharakennuksiin tulee uusia ikkunoita, niissä tulee säilyttää alkuperäisten ikkunoiden kaltainen puitejako, koko, muoto, materiaali ja väritys. Listoituksissa noudatetaan alueelle tyypillisiä tyylejä.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (24) Ikkunoiden tulee olla jaolliset ja ruutukoko maltillinen, enintään noin 1,2 neliömetriä. Jako tulee toteuttaa karmeilla, ei lasin päälle laitettavilla irtoristikoilla. Ikkunapuitteiden tulee olla peittomaalattuja. Metalliset tuuletusluukut eivät sovi alueelle. Ikkunat ja julkisivun listoitukset on maalattava muuta julkisivua vaaleammaksi tai valkoiseksi, mikäli alkuperäinen väritys ei ole toisenlainen. Uudisrakentamisessa selkeälinjaiset, suorakulmion muotoiset yksinkertaiset ikkunat sopivat alueen yleisilmeeseen. Kuvat: Alueelle sopivia ikkunajakoja. Kattoikkunat Mikäli ullakkorakentamisen myötä ei sisätiloihin saada tarpeeksi valoa joko rakennusten päädyistä tai harjan alta, voidaan rakentaa kattoikkuna. Kattoikkunan tulee kuitenkin olla mahdollisimman yksinkertainen ja tarkoituksenmukainen. Suositeltava loivaan kattoon on vaakasuuntainen matala kattoikkuna ja jyrkkään pystysuuntaiseen kattoon pystysuuntainen kattolyhty. Alueelle ei sallita lapeikkunoita tai satulakattoisia kattolyhtyjä. Kuvat: Alueelle luontaisia kattoikkunoita.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (25) Ovet Alueella olevat vanhat ulko-ovet ovat yleensä puupintaisia ja peittomaalattuja. Ne ovat usein paneeliovia ja niiden yläosassa on kenttiin jaettu lasitus. Vanhat ovet ovat usein puutteellisesti eristettyjä tai eristämättömiä. Lämmöneristystä voi parantaa lisäämällä sisäpuolelle toisen oven tai teettämällä alkuperäisen mallin mukaisen eristetyn oven. Mikäli peruskorjauksessa ulko-oven paikka vaihtuu, suositellaan vanha ovi jätettävän paikallaan, jotta se muistuttaisi rakennuksen historiallisesta kerrostumasta. Alkuperäiset ovet tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Jos ovia joudutaan uusimaan, tulee käyttää yksinkertaisia, rakennukseen tyyliin sopivia peittomaalattuja puupintaisia ulko-ovia. Autotallin ovina sallitaan myös pysty- tai vaakapintaiset metalliovet. Kasettipintaa ei sallita. Kiiltävät levypintaiset tai jalopuuviilupintaiset ovia eivät tyyliltään poikkeavina ja massiivisina sovi vanhojen talojen ilmeeseen. 4.5 Kattomuoto, -kaltevuus, -materiaali ja -väritys Kattomuoto Rakennuksen massoilla tulee olla oma, selkeämuotoinen katto. Asuinrakennuksessa tulee olla kattomuotona harjakatto. Piharakennuksen kattomuotona tulee olla harjakatto. Naapurin piharakennuksen kanssa yhteen rakennettavassa tai tontin rajalle sijoittuvassa kattomuoto on pulpettikatto, pulpetin tulee laskeutua pihan suuntaan. Pulpettikattoa ei tule rakentaa rakennukseen, jonka runkosyvyys on yli 4m. Auma- ja mansardikatto on mahdollinen vain, jos talossa on entuudestaan sellainen ja sitä laajennetaan tai katto halutaan korvata. Pulpettikatto on mahdollinen uloke- ja siipiosissa. Tasakatto sallitaan rakennuksen vähäisissä katos- ja nivelosissa. Uudisrakentamisessa koteloituja päätyräystäitä ei sallita alueelle. Suositeltavaa on myös, että räystäs on julkisivusta ulkoneva ja avoin. Kuvat: Uudisrakentamisessa käytettävä katto- ja räystästyyppi.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (26) Kattokaltevuus Katon kaltevuus ja räystäskorkeus määräytyy ensisijaisesti korttelialueen olemassa olevien rakennusten kattokaltevuudesta. Asuinrakennuksen kattokulmaksi suositellaan uudisrakentamisessa noin 1:1,5-1:2. Talousrakennusten kattokaltevuus voi olla loivempi. Kattomateriaali Sallitut katemateriaalit ovat sileä - ja kolmiorimahuopakate ja sileä pelti. Joihinkin kohteisiin soveltuu tiilikate. Profiloidut tiilijäljitelmäkatteet, palahuopa ja lisäksi valokatteet (läpinäkyvä materiaali) ovat alueella kiellettyjä. Mansardikaton vesikatemateriaalin tulee jatkua yhtenäisenä taitteen yli. Kattoväritys Monivärisyys kuuluu kattomaailmaan. Katteen värinä tulee käyttää vihreätä, lämmintä punaista, harmaata tai tumman ruskeaa. 4.6. Parvekkeet, kuistit, terassit, jätehuolto ja tekniset laitteet Parvekkeet ja kuistit Alueella kuistit ovat perinteisesti olleet pihan puolella tai rakennusten päädyssä lukuun ottamatta Puutalo Oy:n taloja, joissa kuisti on päämassan kulmassa kadun puolella päämassan katon lappeen jatkuessa yhtenäisenä kuistin päälle. Alueelle tyypillistä on myös, että päämassan katon lape jatkuu kuistin katteena rakennuksen pitkällä sivulla. Alueella on myös kuisteja, jotka ovat itsenäisiä rakennusmassoja, joilla on oma katto. Vanhan Nisulan alueella on lisäksi poikkipäätytyylisiä kuisteja. Kuistien alkuperäiset portaat ovat yleensä paikalla valettua betonia ja kaiteet hitsausliitoksin koottuja teräskaiteita. Alkuperäisiä kuisteja tulee säilyttää. Uusien kuistien rakentamisessa tai kuistien laajentamisessa tulee huomioida alueelle ominaiset kuistityypit ja kuistien sijoitus. Kuistien rakennusmassojen tulee olla mahdollisimman keveitä, yksinkertaisia ja pienehköjä. Uuden kuistin syvyys saa olla enintään 3 metriä ja leveys enintään 5 metriä. Kuistien ja katosten yhteenlaskettu pinta-ala katoksineen saa olla korkeintaan 20 neliömetriä.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (27) Kuistissa suositellaan käytettävän tyypiltään ja väriltään samaa julkisivukäsittelyä kuin asuinrakennuksen muissa julkisivuissa. AO korttelialueiden asuinrakennukseen ei saa rakentaa kaksikerroksisia kuisteja, kahta päällekkäistä parveketta tai kuistin päälle parveketta. Lisäksi koko rakennusmassan levyisiä parvekkeita ei sallita. Julkisivusta sisäänvedettyjä parvekkeita ei sallita. Umpikuisteihin suositellaan sijoitettavaksi kaikille sivuille ikkunoita. Umpikuistin ikkunatyypin on oltava talon ikkunatyyppiin sopiva eikä siinä saa käyttää irtoristikoita. Laajennusosissa pienet muodoltaan yksinkertaiset kattamattomat ja lasittamattomat ulkoparvekkeet ovat mahdollisia, sopiva koko noin 1x2 metriä. Parvekekaiteet tulee olla metalliset tai peittomaalatut puurakenteiset. Ranskalaiset parvekkeet ovat uudisrakennuksissa ja laajennuksissa käyttökelpoisia. Kuvat: Alueelle luonteva kuisti ja parveke. Terassit Ulko-oleskelu tulee sijoittaa pääosin maantasoon, irralleen asuinrakennuksesta. Asuinrakennuksen julkisivun kylkeen ei saa rakentaa asunnon lattiatasoon nostettuja terasseja, eikä seinän vierustalla olevaa oleskelualuetta saa kattaa kiinteällä katoksella. Suuria terasseja ei saa rakentaa, koska ne eivät ole alueelle tyypillisiä. Suositeltava avoterassiratkaisu on kaiteeton, jossa tasoero maan pintaan on alle 50 senttimetriä ja tasoero rakennukseen lattiapintaan on ratkaistu portailla. Terassin syvyys on enintään 4 metriä ja leveys enintään 5 metriä. Jätehuolto Jäteastiat tulee sijoittaa mahdollisimman huomaamattomasti ja mielellään aidata pensas- tai säleaidalla. Mahdollisen jätekatoksen tulee olla hyvin pieni ja huomaamaton

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (28) Tekniset laitteet ja asennukset Taloteknisien järjestelmien johto- ja laiteasennukset julkisivupinnoilla (seinät tai kattoa) vaativat suunnittelua ja harkintaa. Laitteet, joita ei saa upottaa rakenteeseen tai peittää kauttaaltaan rakennusaineisella verhouksella, tulee sijoittaa asuinrakennuksen toisarvoiselle julkisivulle (yleensä pihan puolelle) tai maahan. Talousrakennukseen asennettuna voidaan laite sijoittaa vapaammin. Laitteet ja johdot voidaan lisäksi naamioida maalaamalla ne julkisivun väriin tai koteloimalla kevyesti samalla materiaalilla kuin julkisivu. 4.7 Rakennusten sijoittuminen, pihojen muokkaus ja pintamateriaalit Rakennusten sijoittuminen tontille Suurimmalle osalle alueen tonteista on ominaista, että asuinrakennus on sijoitettu lähelle katualueen rajaa ja sinne on pihanpuoleinen sisäänkäynti. Kadun ja rakennuksen väliin on jätetty kapea istutettava vyöhyke, jossa on nurmipinta ja puu- tai pensaistutuksia. Piharakennukset ovat usein miten tontin takaosassa. Tämä rakennustapa on luonut erityisesti pitkille tonteille poikittaisia, avoimia näkymiä, joita täydentää runsaat puu- ja pensasistutukset. Asemakaavassa suurin osa tonteista on jaettu kahteen erilliseen rakennusalaan. Päärakennuksen yhteydessä oleva rakennusala on osoitettu asuinrakennuksen mahdollista laajentamista varten. Piharakennuksen rakennusala on osoitettu kaavaan t-1 tai t-2 merkinnöillä. Kuvat: Näkymiä tonttien sisälle. Kuvista korostuu alueen ominaispiirteet; väljyys ja vehreys. Pihojen muokkaus ja pintamateriaalit Nisula Mäki-Matti alueen rakennukset on sovitettu maastoon ilman suuria maansiirtotöitä. Alueella on loivia maaston nurmettuja luiskia ja rinteeseen rakennettuja asuinrakennuksia. Alarinteessä kellarin julkisivu/sokkeli voi jäädä näkyviin.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (29) Maaston merkittävää muokkaamista, pengertämistä ja täyttöä ei sallita uudisrakentamisessa. Laajennusten ja uusien piharakennusten korkeusasemat tulee suunnitella tarkkaan, ettei uusi rakentaminen häiritsevästi poikkea ympäröivän rakennuskannan korkeusasemista. Korkeat tukimuurit eivät sovi alueelle. Tonttiliittymät ja kulku sisäänkäynnille on yleensä hiekka-, kivituhka- tai sorapäällysteisiä. Kovien päällysteiden käyttöä tulee alueella välttää. Alueella tulee suosia vettä läpäiseviä materiaaleja kuten nurmikiveä tai selvällä raolla ladottuja liuske- tai betonikiviä. Kovaa päällystettä, kuten kiveystä voi käyttää pienialaisesti kulutuskestävyyttä vaativilla pinnoilla, asfalttipinnat ja laatoitetut ajoväylät eivät sovi alueen pihoihin. Käytettäessä kovaa päällystettä tulee väri ja ladontakuvio pitää hillittynä. Alueelle suositellaan luonnonvärisiä/harmaansävyisiä päällysteitä. 4.8 Tontin rajojen käsittely Aita Alueen tonttien rajat tulee alkuperäiseen tapaan toteuttaa istutetulla pensasaidalla ja katualueen puolelta leikatulla pensasaidalla. Mikäli tontin raja on nykyisin rajattu rakenteellisella aidalla ja se on osa laajempaa alkuperäistä kokonaisuutta, voidaan se korvata uudella, matalalla, yksinkertaisella ja peittomaalatulla pystysäleaidalla. Uuden puuaidan korkeus tulee olla välillä 0,8-1,2 metriä. Kuva: Alueelle sopivia puuaitatyyppejä. Säleaita ei saa olla liian umpinainen. Kuvat: Esimerkkejä säilytettävän arvoisista aitatyypeistä. Vasen; Rakenteellinen aitatyyppi, joka on osa laajempaa kokonaisuutta ja katukuvan kannalta arvokas. Oikea; Perinteinen leikattava pensasta, joka luo katukuvaan vehreää identiteettiä. Pensasaitojen säilyttäminen on tärkeää alueen yleisilmeelle, koska valtaosa tonteista on nykyisin rajattu kadun puolelta pensasaidalla, ne ovat leikattuja lajeja (mm. aitaorapihlaja ja siperianhernepensas). Aidan ei saa antaa kasvaa liian korkeaksi, suositeltava korkeus on alle 1,2 metriä. Lajin valintaan vaikuttaa eniten lähialueen ja viereisten tonttien aitatyypit. Vanha verkkoaita sallitaan kunnostettavan, muuta uusia verkkoaitoja ei tule rakentaa. Uudet metalliset tai kiviaineiset aidat eivät sovi alueelle.

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (30) Tontin kadun puoleiselle piha-alueelle, lähelle rajaa, tulee istuttaa vähintään yksi runkopuu luomaan alueelle tyypillistä vehreää katukuvaa. Tonttiliittymät ja niihin liittyvät rakenteet Alkuperäisiä metallisia ajo- ja käyntiportteja, portinpieliä ja kivitolppia tulee säilyttää. Sisäänkäynnin tontille voi rajata uudellakin puisella tai metallisella portilla, mikäli alkuperäistä ei ole. Mallin tulee olla yksinkertainen, moderni ja alueelle sopiva. Tontille saa olla yksi ajoneuvoliittymä, joka tulee olla alkuperäisten liittymien mukaisesti kapea, enintään 5 metriä leveä. Kuva: Alkuperäisiä metallisia ajo- ja käyntiportteja kivitolppineen. Kasvillisuus Nisula- Mäki-Matin alueella ei ole runsaasti julkisia viheralueita ja tästä johtuen tonttien väljyys, runsaat pihaistutukset ja kasvivalinnat ovat erittäin tärkeässä roolissa luomaan alueelle viihtyisyyttä. Tonteilla tulee välttää puiden ja muun kasvillisuuden hävittämistä. Puustoa uudistettaessa on huolehdittava uusien taimien istutuksesta. Uusilla kasvillisuus- ja istutusvalinnoilla vaikutetaankin oleellisesti sekä alueen yhtenäisyyteen että pihapiirien viehätykseen. Istutustyylin ja kasvilajien tulee olla pääasiassa perinteisiä ja alueelle luontaisia kasveja. Uusittaviin istutuksiin suositellaan hyötykasveja, kuten hedelmäpuita ja marjapensaita, suomalaisia puulajeja (mm. koivu, mänty, kuusi, pihlaja, vaahtera, tammi ja lehmus), perinteisiä pensas- ja perennalajeja (mm. syreeni, pensasruusut, angervot, köynnökset, kesäkukat). Esimerkiksi vuorimänty ja tuijat eivät ole suomalaisia perinnekasveja. Monia hyötykasveja voidaan käyttää myös koristekasvien tapaan (mm. raparperi, mansikka).

06:097 / NISULA MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 (31) Kuvat: Yksityiskohtia piha-alueiden viehättävistä kasvillisuuksista. Valaistus Seinäpinnat tulee pitää mahdollisimman puhtaina sekä valaisimista että kaapeleista. Rakennusten julkisivuja ei saa valaista. Suunnittelualueella tulee suosia valaistusta, joka sijoittuu pääosin sisäänkäyntien yhteyteen sekä rakennusten päätyihin tai nurkkiin valaisemaan kulkuväyliä. Valaistuksen tulee olla hillittyä ja sävyltään lämmintä. Talonumeroita ei tarvitse valaista alueella, koska rakennukset ovat pääasiassa lähellä valaistua katualuetta. Valaisinmalli tulee olla yksinkertainen ja rakennuksen arkkitehtuuriin sopiva. Jälleenrakennuskauden talotyyppiin sopiva valaisinmalli on esimerkiksi valkoinen pallovalaisin tai muu perinteinen hattuseinävalaisin. Kaasulyhtymäisiä valaisimia ei sallita, ne edustavat 1800-luvun lopun valaisinmallityyppiä ja ovat näin ollen alueelle sopimattomia. 4.9 Yleiset alueet Puisto- ja katualueiden hoitoa ja uudistamista suunniteltaessa on otettava huomioon niiden luonne osana arvokasta Nisula- Mäki-Matin pientaloaluetta. Katualueille tehtävät kunnostus- ja uudistustyöt eivät saa heikentää alueisiin rajautuvien pensasaitojen säilymisedellytyksiä. Lisäksi katualueen puustoa uudistettaessa on huolehdittava uusien taimien istutuksesta. Katujen ja kevyen liikenteen väylien rakentamis- ja huoltotoimenpiteet sekä muut ympäristöä muokkaavat toimenpiteet tulee tehdä miljööseen sopivalla tavalla. Kuvat: Katualueisiin rajautuvaa vehreää puustoa ja pensasistutusta.