vaikutuksia sekä mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen selvittämistä koskeva hakemus, Eno

PÄÄTÖS Nro 9/06/2 Dnro ISY-2003-Y-250 Annettu julkipanon jälkeen 13.2.2006 HAKIJA Pamilo Oy ASIA Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamisen jälkeen muutetun juoksutuksen vaikutuksia sekä mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen selvittämistä koskeva hakemus, Eno HAKEMUKSEN VIREILLE TULO JA PERUSTE Pamilo Oy on toimittanut 29.12.2003 ympäristölupavirastoon hakemuksen, joka koskee Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamisen jälkeen muutetun juoksutuksen vaikutuksia sekä mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen selvittämistä. Hakemusta on täydennetty 29.4.2004. Hakemuksen vireillepano perustuu Itä-Suomen vesioikeuden 7.2.1992 antamaan ja vesiylioikeuden 31.3.1993 osaksi muuttamaan päätökseen nro 5/92/2, jolla Pamilo Oy:lle on myönnetty lupa Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamiseen. Päätöksessä luvan saaja on velvoitettu tekemään muutetun juoksutuksen vaikutuksia sekä mahdollisesti aiheutuneita vahinkojen ja haittojen selvittämistä koskeva hakemus kuudentena vuotena lisäkoneyksikön käyttöönotosta. Lisäkoneyksikkö on otettu käyttöön vuonna 1997, joten hakemus on tullut tehdä vuoden 2003 loppuun mennessä.

2 AIKAISEMMAT LUPAPÄÄTÖKSET Lupa Pamilon voimalaitoksen rakentamiseen ja siihen liittyvään Koitereen ja Koitajoen säännöstelyyn Itä-Suomen vesioikeus on 31.7.1978 antamallaan päätöksellä nro 60/Va/78 myöntänyt lopullisen luvan Pamilon voimalaitoksen rakentamiseen ja siihen liittyvään Koitereen ja Koitajoen säännöstelyyn. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 13.12.1979 eräin kohdin muuttanut vesioikeuden päätöstä, jonka korvauskysymysten osalta ovat vesiylioikeus 28.1.1983 ja korkein oikeus 2.11.1983 antamillaan päätöksillä pysyttäneet. Vesioikeus on 26.1.1989 antanut Pamilon voimalaitoksen lopputarkastusta koskevassa asiassa päätöksen nro 17/Ym II/88, jota vesiylioikeus on 31.5.1990 antamallaan päätöksellä muuttanut. Lopputarkastusasiassa annetuilla päätöksillä on eräin kohdin muutettu lupapäätöstä nro 60/Va/78. Lupapäätöksen lupamääräysten D. osan 1) kohta kuuluu edellä sanottujen päätösten mukaisena seuraavasti: "1) Luvan saajan on kalakannan säilyttämiseksi Koitajoen vesistössä perattava Ala- Koitajoen vanhaan uomaan kalojen kulkutie siten, että uomaan jää riittävästi seisonta- ja lepopaikkoja, pyrittävä tarkoituksenmukaisella tavalla estämään arvojalojen joutuminen voimalaitoksen koneistoihin, sekä suoritettava vuosittain seuraavat kalanpoikasistutukset: - Koitereeseen 2-vuotiaita taimenia 4000 kpl, kesän vanhoja planktonsiikoja 100 000 kpl ja vastakuoriutuneita haukia 200 000 kpl; - Ala-Koitajoen vanhaan uomaan 2-vuotiaita taimenia 2 000 kpl sekä - Luhtapohjanjoen suuosaan kesän vanhoja siikoja 6 000 kpl ja vastakuoriutuneita haukia 200 000 kpl." Lupa lisäkoneyksikön rakentamiseen Pamilon vesivoimalaitokseen Itä-Suomen vesioikeus on 7.2.1992 antamallaan päätöksellä nro 5/92/2, jota vesiylioikeus on 31.3.1993 antamallaan päätöksellä nro 52/1993 muuttanut, myöntänyt Pamilo Oy:lle luvan kolmannen koneyksikön rakentamiseen Enon kunnassa olevan Pamilon vesivoimalaitoksen yhteyteen ja tehnyt siitä johtuvat muutokset sanotun voimalaitoksen voimassaoleviin lupaehtoihin.

3 Sanotussa vesioikeuden päätöksessä nro 5/92/2 on lisätty voimalaitoksen lupapäätöksen lupamääräysten C. osan 1) kohtaan d) kohta ja lupamääräysten D. osan 1) kohtaan uusi kappale sekä lupamääräyksiin uusi H. osa. Lupamääräysten C. osan 1) kohtaan lisätty d) kohta kuuluu seuraavasti: "Kolmannen koneyksikön käyttöönoton jälkeen laitoksesta juoksutettava virtaama saa olla enintään 190 m 3 /s. Nopeita juoksutusten muutoksia on vältettävä ja muutokset tehtävä niin vähittäisesti kuin se on mahdollista vähentämättä merkittävästi voimalaitoksesta saatavaa hyötyä." Lupamääräysten D. osan 1) kohtaan lisätty uusi kappale kuuluu vesiylioikeuden muuttamana seuraavasti: "Sen jälkeen, kun nippukuiluun on asennettu uusi koneyksikkö, istutetaan Luhtapohjanjoen suuosaan vastakuoriutuneiden haukien (200 000 kpl) asemasta 12 000 kpl jatkokasvatettua nk. esikesäistä haukea. Istutettavaa kalalajia, istutettavien poikasten määrää ja kokoa sekä istutuspaikkaa Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen alueella voidaan muuttaa kalatalousviranomaisen ja hakijan sopimalla tavalla, kuitenkin niin, ettei istutusvelvoitteen rahallinen arvo muutu. Velvoitetta muutettaessa on kuultava paikallisia kalastuskuntia. Luhtapohjan alueelle istutetaan koneyksikön käyttöönottovuotta seuraavina kolmena vuotena 3 000 kpl/a yhden kesän ikäiseksi kasvatettua ravun poikasta." Vesiylioikeus on perustellut tekemäänsä muutosta seuraavasti: "Lisäkoneyksikön rakentamisen kalatalousvaikutuksia koskevien selvitysten mukaan voimalaitoksen vaikutusalueelta pyydetyissä hauissa on todettu huomattavan korkeita elohopeapitoisuuksia. Vuonna 1991 tehdyn tutkimuksen mukaan Palojärvestä pyydetyn yhden kilon painoisen hauen laskennallinen kokonaiselohopeapitoisuus oli 0,53, Luhtapohjanjoesta pyydetyn hauen 0,50 ja Jäsysjärvestä pyydetyn hauen 0,48 mg/kg. Saatujen haukien elohopeapitoisuus oli siten syöntirajoituksia aiheuttavalla rajalla (0,50 mg/kg). Lisäkoneyksikön käyttöönotosta seuraava virtausten lisäys saattaa ainakin alkuvaiheessa lisätä elohopean määrää vesistössä. Näissä olosuhteissa on tarkoituksenmukaista määrätä kalanhoitovelvoite, joka on tilanteen mukaan muunneltavissa. Istutettavan kalalajin valinta voidaan parhaiten tehdä paikallisesti käyttämällä apuna lupapäätöksessä tehtäväksi määrättyjä kalaston ja kalatalouden selvityksiä. Selvityksen mukaan alueella tehdyt ruoppaukset ovat vähentäneet rapukantaa, mutta muuten alueelta on saatu hyviäkin rapusaaliita. Rapuja koskevaa istutusvelvoitetta ei ole syytä muuttaa."

4 Lupamääräyksiin lisätty uusi H. osa kuuluu seuraavasti: "1) Ennen lisäkoneyksikön käyttöönottoa tulee luvan saajan tehdä Pohjois-Karjalan vesija ympäristöpiirin hyväksymällä tavalla selvitykset, joissa tutkitaan Palojärven, Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen nykyinen veden laatu ainakin kiintoaineen, fosforin ja hapen osalta, makrokasvillisuus ja pohjaeläimistö sekä rantojen nykyinen eroosio. 2) Luvan saajan tulee seurata muutetun juoksutuksen vaikutuksia vesistön vedenkorkeuksiin, virtaamiin ja virtausnopeuksiin, rantojen syöpymiseen sekä veden laatuun ja vesistön tilaan Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymällä tavalla. Vaikutuksia kalastoon ja kalastusoloihin tulee seurata Pohjois-Karjalan kalastuspiirin hyväksymällä tavalla. Palojärven, Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen haukien elohopeapitoisuutta on seurattava selvittämällä haukien elohopeapitoisuus ennen lisäkoneyksikön käyttöönottoa ja käyttöönoton jälkeen vuoden kuluttua. Tämän jälkeen näytteenotto uusitaan kahden vuoden välein niin kauan kuin pitoisuudet kohoavat. Selvitys on tehtävä Pohjois-Karjalan kalastuspiirin hyväksymällä tavalla. 3) Mikäli hakijan ja viranomaisten kesken syntyy erimielisyyttä 1) ja 2) kohdissa mainittujen selvitysten laajuudesta ja niiden suorittamisesta, voidaan sanottu asia saattaa hakemuksella vesioikeuden ratkaistavaksi. 4) Luvan saajan on kuudentena vuonna lisäkoneyksikön käyttöönotosta lukien tehtävä vesioikeudelle muutetun juoksutuksen vaikutusten ja mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen selvittämistä koskeva hakemus, johon on liitettävä edellä mainittujen selvitysten ja tarkkailujen tulokset ja muut asian käsittelyyn tarvittavat selvitykset." Vesioikeus on lausunut antamassaan päätöksessä nro 5/92/2 eräiden vaatimusten tutkimatta jättämisestä seuraavaa: "Useissa muistutuksissa on vaadittu, että tämän päätöksen yhteydessä tulee ottaa tutkittavaksi kysymys Pamilon voimalaitoksen lupaehtojen muuttamisesta kokonaisuudessaan tai ainakin Ala-Koitajoen vähimmäisvirtaaman lisäämisen osalta. Vesioikeus toteaa näiden vaatimusten johdosta seuraavaa: Pamilon voimalaitoksen rakentamisen ja käyttämisen sekä Koitereen ja Koitajoen säännöstelyn lupaehdot on ratkaistu tämän päätöksen kertoelmaosan HAKEMUS-osan toisessa kappaleessa luetelluilla vesioikeuden 31.7.1978 antamalla päätöksellä nro 60/Va/78 ja muilla sanotussa kohdassa mainituilla päätöksillä. Yhtiön ilmoitettua 13.3.1985 vesioikeudelle, että Pamilon voimalaitos oli valmistunut ja voimalaitosrakentamiseen liittyvät toimenpiteet Koitereen säännöstelemiseksi olivat tulleet suoritetuiksi, on asiassa toimitettu vesilaissa edellytetty lopputarkastus. Lopputarkastuksessa on tutkittu, olivatko rakentaminen ja muut toimenpiteet tulleet suoritetuiksi lupapäätöksessä edellytetyllä tavalla ja mitä muutoksia lupaehtoihin mahdollisesti tuli tehdä. Lopputarkastusasiassa 26.1.1989 annettu edellä mainittu vesioikeuden päätös nro 17/Ym II/88 on saanut lainvoiman vesiylioikeuden 31.5.1990 antamalla päätöksellä. Vesioikeus ja vesiylioikeus ovat muun ohella jättäneet tutkimatta vaatimukset Koitajoen vähimmäisjuoksutuksen lisäämisestä.

5 Lainvoimaisen rakentamis- ja säännöstelyluvan lupaehtojen muuttamismahdollisuuksista on säädetty vesilain 2 luvun 28 :ssä. Sekä viranomainen että yksityinen asianosainen voivat lupapäätöksen lainvoiman estämättä panna vesioikeudessa erikseen vireille sanotussa säännöksessä edellytetyn lupaehtojen muuttamista koskevan hakemuksen. Nyt puheena oleva hakemus koskee lisäkoneiston rakentamista lainvoimaisen lupapäätöksen nojalla toimivaan Pamilon voimalaitokseen. Vesioikeus katsoo, että tässä yhteydessä tulee tutkia ja antaa ratkaisu vaatimuksiin vain niiltä osin kuin ne koskevat luvanhaun kohteena olevaa lisärakentamista ja siitä johtuvaa tarvetta tehdä muutoksia ja lisäyksiä Pamilon rakentamista ym. koskevaan lupapäätökseen. Vesioikeus ei ota tässä yhteydessä tutkittavaksi edellä selostettuja vaatimuksia lupaehtojen kokonaistarkistamisesta ja siihen liittyvää vaatimusta Koitajoen minimijuoksutuksen lisäämisestä myöskään vesilain 2 luvun 28 :n mukaisena lupaehtojen muutoshakemuksena, koska ei ole asianmukaista, että vesioikeus antaisi esitetyn selvityksen nojalla sanotusta kiistakysymyksestä nyt ratkaisun, jolla kysymys tulevaisuuteen nähden asianosaisia mahdollisesti sitovalla tavalla nyt päätettäisiin. Edellä lausutuilla perusteilla vesioikeus toteaa, että Pamilon voimalaitoksen rakentamislupaa ym. koskevan päätöksen lupaehtoja muutetaan tällä päätöksellä vain siltä osin kuin aihetta siihen on voimalaitoksen lisäkoneiston rakentamisen vuoksi. Lupaehdot pääosin ja siten muun ohella Koitajokeen toimitettavaa minimijuoksutusta koskeva määräys jäävät, kunnes muussa yhteydessä kenties toisin määrätään, noudatettaviksi nyt voimassa olevassa muodossaan. Näillä perusteilla vesioikeus jättää edellä puheena olevat vaatimukset tässä yhteydessä tehtyinä tutkimatta." HAKEMUS Voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentaminen ja käyttöönotto Pamilon voimalaitoksen kolmas koneyksikkö on rakennettu vuosina 1995-1997 ja otettu käyttöön 1.10.1997. Pamilon vesivoimalaitoksen kolmannen koneyksikön rakentamisella on lisätty voimalaitoksen rakennusvirtaamaa noin 50 m 3 /s eli 140 m 3 /s:stä 190 m 3 /s:iin. Lisäkoneyksikön käyttöönoton yhteydessä ei ole lisätty säännöstelykapasiteettia eikä aikaisemman päätöksen säännöstelyä koskevia lupaehtoja ole muutettu kolmannen koneyksikön rakentamista koskevassa lupapäätöksessä. Aikaisempaa suurempaa vuorokautista virtaamaa on mahdollista ajaa voimalaitoksen kautta jatkuvasti vain tulvan aikana. Muuna aikana kolmas koneyksikkö mahdollistaa lyhytkestoisemman vuorokautisen säätöajon keskivirtaaman pysyessä muuten lähes ennallaan.

6 Kalanhoitovelvoitteen toteutus Pamilon voimalaitoksen lisäkoneiston lupapäätöksessä määrätty kala- ja rapuistutusvelvoite (12 000 kpl jatkokasvatettua esikesäistä haukea ja 3000 kpl yksikesäistä rapua kolmena vuotena) on hakemuksessa esitetyn selvityksen mukaan toteutettu kalatalousviranomaisen kanssa sovitulla tavalla vuosittain seuraavasti: Vuosi Kalanistutus Rapuistutus 1998 1-kesäinen siika 10 000 kpl 2-5-vuotias rapu 850 kpl 1999 1-kesäinen siika 10 000 kpl 3-5-vuotias rapu 1 000 kpl 1-kesäinen kuha 15 000 kpl 2000 1-kesäinen kuha 6 000 kpl 3-5-vuotias rapu 800 kpl 2001 1-kesäinen kuha 18 170 kpl 2002 1-kesäinen kuha 11 556 kpl 1-kesäinen siika 14 630 kpl 2003 1-kesäinen siika 7 296 kpl Lisäkoneyksikön käyttöönoton vaikutuksia koskevat selvitykset Hakemukseen on liitetty lupamääräysten H. osan mukaiset lisäkoneyksikön käyttöönoton vaikutuksia koskevat selvitykset, jotka on tehty valvontaviranomaisten hyväksymien ohjelmien perusteella. Virtaamat, vedenkorkeudet ja virtausnopeudet Kolmannen koneyksikön käyttöönoton myötä Pamilon voimalaitoksen maksimijuoksutuksen vesimäärä on kasvanut noin 50 m³/s. Kolmas koneyksikkö mahdollistaa tehokkaamman, mutta samalla lyhytkestoisemman vuorokautisen säätöajon, jolloin juoksutusjaksot ovat lyhentyneet, seisokit pidentyneet ja juoksutusvirtaamat kasvaneet lisääntyneen konevirtaaman suhteessa. Hakemuksessa on tarkasteltu vuosijaksojen 1993-1997 ja 1998-2002 vuorokautisten keskivedenkorkeuksien ääri- ja keskiarvoja (Jäsyksessä vertailu vuosilta 1980-1982 ja 2000-2002). Vertailu näkyy seuraavasta taulukosta (korkeudet NN + m):

7 Mittauspaikka Vuosijakso Maksimi Minimi Keskiarvo Hiiskoski 1993-1997 143,93 141,89 143,22 1998-2002 143,69 142,05 143,25 Pamilon 1993-1997 143,77 141,32 143,02 voimal. ylävesi 1998-2002 143,61 141,65 143,04 Pamilon 1993-1997 94,46 93,34 93,91 voimal. alavesi 1998-2002 94,51 93,40 93,84 Jäsys 1980-1982 94,27 93,03 93,65 2000-2002 94,26 93,07 93,59 Voimalaitoksen aikaisempaa lyhytkestoisemman vuorokautisen säätöajon vaikutus vedenkorkeuksin näkyy vedenkorkeusvaihtelun kasvuna voimalaitoksen ylä- ja alavedessä. Hakemuksessa on tarkasteltu vedenkorkeusvaihtelun suurentumista voimalaitoksen yläja alapuolella vertaamalla normaalia virtaamatilannetta ja tulvatilannetta edustavien esimerkkiviikkojen vedenkorkeuksien tuntikeskiarvoja ennen lisäkoneiston rakentamista ja koneiston rakentamisen jälkeen (normaalitilanne: viikko 32 vuonna 1996 ja viikko 27 vuonna 2002 sekä tulvatilanne: viikko 23 vuonna 1995 ja viikko 22 vuonna 2003). Vedenkorkeuden vuorokausivaihtelu on suurin voimalaitoksen alavedessä ja tunnelin jälkeisessä Alakanavassa. Alavedenkorkeuden vaihtelu on kasvanut normaalitilanteessa 56 cm:stä 82 cm:iin eli 26 cm:llä ja tulvatilanteessa 4 cm:stä 55 cm:iin eli 51 cm:llä. Voimalaitoksen yläpuolella vedenkorkeuden vaihtelu on kasvanut normaalitilanteessa 35 cm:stä 39 cm:iin eli 4 cm:llä ja tulvatilanteessa 18 cm:stä 34 cm:iin eli 16 cm:llä. Palojärven vedenkorkeuden vaihtelu on kasvanut normaalitilanteessa 26 cm:stä 31 cm:iin eli 5 cm:llä ja tulvatilanteessa 15 cm:stä 31 cm:iin eli 16 cm:llä. Koitereessa vedenkorkeuden vaihtelu on kasvanut normaalitilanteessa 5 cm:stä 6 cm:iin eli 1 cm:llä; tulvatilanteessa suurin vaihtelu on ollut 8 cm molemmilla viikoilla. Alapuolisen Jäsyksen vedenkorkeuden vuorokausivaihtelu oli kasvanut normaalitilanteessa 13 cm:stä 15 cm:iin eli 2 cm:llä ja tulvatilanteessa 3 cm:stä 11 cm:iin eli 8 cm:llä. Luhtapohjanjoen vedenkorkeusvaihteluita ei ole mitattu jatkuvasti, koska joessa ei ole ollut pysyvää mittausasteikkoa. Vedenkorkeuden vaihtelun mittaamiseksi jokeen on asennettu Alakanavan suun kohdalle väliaikainen mittausasteikko, josta vedenkorkeutta on mitattu viikon ajan 25.2. - 1.3.2004. Tänä aikana voimalaitoksella on harjoitettu voimakasta vuorokausisäätöä vedenkorkeuden vaihtelun ääriarvojen selvittämiseksi. Mittausviikolla vuorokauden aikana havaittu suurin vedenkorkeuden vaihtelu on ollut voima-

8 laitoksen alavedessä 110 cm, Luhtapohjanjoessa 49 cm ja Jäsyksessä 25 cm; mittausviikolla suurin yhtäjaksoinen vedenkorkeuden aleneminen juoksutusseisokin aikana on ollut Luhtapohjanjoessa 50 cm ja Jäsyksessä 27 cm. Jäsyksen vuorokautista vedenkorkeusvaihtelua on tarkasteltu vuosina 1999 ja 2000 vedenkorkeuksien tuntikeskiarvoista laskettuna: Vaihtelu Vuosi Vuosi 1999 2000 5cm tai alle n. 100 päivänä n. 60 päivänä 10 cm tai alle n. 195 " n. 190 " 15 cm tai alle n. 315 " n. 290 päivänä 20 cm tai yli 20 päivänä 30 päivänä 30 cm tai yli 2 päivänä 9 päivänä suurin vuorokausivaihtelu 30 cm 33 cm Jäsyksen keskimääräinen vedenkorkeus määräytyy kunakin ajankohtana Pielisjoen vedenkorkeuden mukaan. Kaltimon voimalaitoksen lupamääräysten mukaan juoksutuksessa on noudatettava Pielisen Nurmeksen vedenkorkeusasteikon mukaista purkautumiskäyrää. Pamilon voimalaitoksen virtaaman vuorokautinen ja viikoittainen jaksottaisuus aiheuttaa tähän vedenkorkeuteen lyhytaikaisvaihtelua. Jäsyksen tuntikeskiarvoista laskettu vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut vuosina 1999-2000 jaksolla 1.4.-20.9. enintään 20 cm ja jaksolla 21.9 30.11. alle 25 cm; 25 cm:n tai sitä suurempaa vuorokausivaihtelua on esiintynyt joulu-maaliskuussa. Hakemuksen liitteenä 14 olevassa selvityksessä on arvioitu, että lisäkoneiston käytöllä toteutettu tehokkaampi säätökäyttö on kasvattanut vedenpinnan vuorokausivaihtelua Palojärvessä ja Luhtapohjanjoessa enimmillään 25 cm ja Jäsyksessä enimmillään 10 cm. Voimalaitoksen kolmen koneiston suurimmalla virtaamalla juoksutettaessa on Alakanavasta mitattu virtaama ollut 44 m 3 /s suurempi kuin Luhtapohjanjoen alemmalla mittauslinjalla. Kahden koneiston rakennusvirtaamalla vastaava ero on ollut noin 12 m 3 /s. Nopea ja voimakas virtaaman muutos voimalaitoksella ohjaa alkuvaiheessa vettä Luhtapohjanjoessa myös ylävirtaan. Ennen vedenkorkeustilanteen vakiintumista voimalaitoksen virtaama ei suuntaudu kokonaan kohti Jäsystä. Luhtapohjanjoki toimii aaltoilutilana vaimentaen vedenkorkeusvaihteluita Jäsyksessä. Veden virtauksen voimistunut edestakai-

nen liike Luhtapohjanjoessa on voinut varsinkin alkuvaiheessa lisätä kiintoaineen irtoamista. 9 Tehostunut säätökäyttö on nostanut veden virtausnopeuksia Alakanavan ja Jäsyksen välisessä Luhtapohjanjoessa. Kolmella koneistolla suurinta virtaamaa ajettaessa ovat mitatut virtausnopeudet olleet Alakanavan alapuolisen joenuoman keskiosalla noin 0,5-1,7 m/s, kun ne kahdella koneistolla vastaavassa tilanteessa ovat noin 0,3-1,5 m/s. Voimalaitoksen juoksutusten vaikutus näkyy virtausmittausten perusteella Retujärven alapuolisessa Syväsalmen virtaamassa noin tunnin kuluessa juoksutuksen alkamisesta ja Pielisjoen Uimasalmen virtaamassa muutamaa tuntia myöhemmin. Tehdyn selvityksen mukaan Pielisjoen Uimasalmen virtaama saattaa tietyissä Kaltimon voimalaitoksen juoksutustilanteissa lyhytaikaisesti pienentyä lähelle nollaa Pamilon voimalaitoksen voimakkaan säätöajon tilanteessa. Rantojen syöpyminen Rantojen eroosiomittauksia on tehty takymetrillä Palojärvellä, Luhtapohjanjoella ja Jäsyksellä vuosina 1995 ja 2002. Kasvillisuustutkimuksen yhteydessä kesällä 2003 on tutkimuslinjojen rantaviiva paikannettu satelliittipaikannuslaitteella (gps) ja paikannettua rantaviivaa on verrattu peruskartan rantaviivaan. Peruskartta on laadittu vuonna 1992 tehdyn ilmakuvauksen ja vuonna 1993 tehtyjen maastotäydennysten perusteella. Näiden vertailujen tulokset ovat olleet lähinnä suuntaa antavia. Lisäksi eroosiosta on tehty havaintoja maastotöiden yhteydessä vuonna 2003. Palojärvessä eroosiorannat sijaitsevat pääosin alueilla, joissa aallokko pääsee kuluttamaan avoimia rantoja. Syöpymärantojen määrä on vakiintunut tai paikoin pienentynyt. Aiemmin kohtalaisesti syöpyneillä rannoilla lievä eroosio on jatkunut, lievästi syöpyneillä rannoilla eroosio on pysynyt keskimäärin samansuuruisena tai se on loppunut. Pääosa Palojärven rannoista on moreenirantoja, jotka kestävät hyvin eroosiovoimia. Tekojärville tyypillisesti suojaisilla rannoilla näkyy eroosion aiemmin irrottamia puita. Palojärvessä eroosio on vähentynyt 1950-luvulla muodostuneen uuden rantaviivan vähitellen vakiintuessa.

10 Luhtapohjanjoella vuonna 1992 tehdyssä ilmakuvauksessa ei havaittu eroosiorantoja. Tähän on arvioitu vaikuttaneen sen, että vesi oli korkealla vuoden 1992 kuvausajankohtana NN + 93,78 m, kesän 2002 tutkimusajankohtana vedenkorkeus oli noin 0,3 m alempi eli NN + 93,50 m. Luhtapohjanjoen rannat ovat pääosin eroosiovoimia huonosti kestäviä turverantoja. Lisäkoneyksikön käytön aiheuttamat virtaama- ja vedenkorkeusmuutokset kohdistuvat voimakkaimmin Luhtapohjanjokeen Alakanavan läheisyyteen. Alakanavan vastapäinen ranta on syöpynyt gps-mittausten perusteella noin kymmenen metriä vuodesta 1992 lähtien. Alempana Luhtapohjanjoessa, Ahvenojan ja Jäsyksen välillä, jossa rantavyöhykkeen kulumista on mitattu takymetrillä puolen kilometrin matkalla, rantaviiva on siirtynyt 5-40 m metsärajaa kohti vuoteen 1995 verrattuna. Alakanavan suun yläpuolisessa Luhtapohjanjoessa runsas kasvillisuus vaimentaa veden liikkeitä ja rantaviiva ei ole gps-mittausten perusteella siirtynyt havaintojaksolla. Jäsyksen selkäalueen rannat ovat pääosin eroosiota hyvin kestäviä moreenirantoja, mutta paikoin on myös turverantoja, jotka ovat alttiita syöpymiselle. Rantojen kuluminen on jatkunut turverantaisessa Vihtalahdessa, jonne tuuli pääsee puhaltamaan pitkältä selältä. Rannan pohjan muoto on muuttunut täällä ja takymetrillä tehtyjen mittausten (vuosina 1995 ja 2002) mukaan rantaviiva on siirtynyt mitatulla puolen kilometrin matkalla 5-30 m metsärajaa kohti. Vuosina 1992 ja 2003 tehtyjen havaintojen perusteella eroosiorantojen määrä Jäsyksellä on kasvanut. Syöpymiä on havaittu vuonna 2003 Jäsyksen kaakkoisrannan lisäksi Mustalahdessa, Kovalahdessa sekä Retujärven Juurikkalahdessa ja paikoin koillisrannalla. Hakijan arvion mukaan kolmannen koneiston käyttöönotosta aiheutuvaa rantojen syöpymisen nopeutumista ei ole voitu arvioida luotettavasti, koska mittausjaksoja ennen lisäkoneiston käyttöön ottoa on vain yksi. Tehostunut säätökäyttö on todennäköisesti lisännyt rantavyöhykkeen eroosiota Luhtapohjanjoessa voimalaitoksen Alakanavan ja Jäsyksen välillä. Jäsyksen Vihtalahdessa ja muilla avoimilla rannoilla rantojen kuluminen aiheutunee pääosin jää- ja aaltoeroosiosta. Veden laatu ja vesistön tila Hakemukseen on liitetty vesistötarkkailun yhteenveto vuosilta 1995-2002, josta jakso 1995-1997 edustaa voimalaitoksen kolmannen koneiston rakentamisvaihetta ja sen jäl-

11 keinen jakso laajennetun voimalaitoksen normaalikäytön aikaa. Veden laatua on seurattu vedenlaadun tarkkailuohjelman mukaisesti Palojärvessä, Luhtapohjanjoessa ja Jäsyksessä. Palojärven ja Jäsyksen happitilanne on ollut seurantajaksolla 1995-2002 hyvä tai tyydyttävä, syvemmässä vedessä on havaittu ajoittain hapen vähenemistä. Väriltään vesi on tummaa, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet ovat olleet pieniä. Veden kiintoainepitoisuudet ja sameusarvot ovat olleet samaa luokkaa kuin jaksolla 1986-1995. Pintaveden fosforipitoisuudet ovat olleet melko alhaisia (11-21 µg/l) ja vaihtelu on ollut melko vähäistä. Vedenlaadultaan Palojärvi ja Jäsys ovat olleet varsin samanlaisia. Veden talvinen happitilanne on ollut Palojärvessä hieman parempi kuin Jäsyksessä. Jäsyksessä vesi on ollut hieman sameampaa ja kiintoainepitoisempaa kuin Palojärvessä. Seurantajakson aikana näiden muuttujien perusteella järvissä ei ole kuitenkaan havaittu selväpiirteistä muutosta. Luhtapohjanjoen happitilanne on ollut vuosina 1995-2002 tyydyttävä, vesi on ollut tummaa, hieman hapanta ja rehevyydeltään keskiravinteista. Vesi on ollut laadultaan pääosin melko samanlaista joen itäosalla ja voimalaitoksen Alakanavan suun lähellä. Itäosalla vesi on ollut yleensä kuitenkin hieman tummempaa, kiintoainepitoisempaa ja sameampaa kuin Alakanavan suun lähellä. Luhtapohjanjoki on soiden ympäröimä ja osa soista on ojitettuja. Valuma-alueelta tulevat vedet vaikuttavat vesistön veden laatuun (väri, sameus ja kiintoainepitoisuus). Kiintoainepitoisuuden ja sameuden lisääntyminen Alakanavan suun lähellä on viitannut voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamisen vesistövaikutuksiin, mutta pysyvämpää voimalaitoksen käytön aikaista muutosta ei ole voitu havaita vesistötarkkailun vedenlaatumuuttujien perusteella. Laajennetun voimalaitoksen käytön aikana (vuodesta 1998 alkaen) Palojärven, Luhtapohjanjoen tai Jäsyksen vedenlaadussa ei ole tapahtunut tarkkailutulosten perusteella huomattavia vedenlaatumuutoksia.

12 Kiintoaineen sedimentaatio Voimalaitoksen muuttuneen juoksutuksen vaikutuksia kiintoaineen laskeutumiseen on tarkkailtu vuosina 1995-98 keräimien avulla, jotka oli sijoitettu Luhtapohjanjokeen Alakanavan suun lähelle ja Jäsykseen Luhtapohjanjoen suun edustalle. Keräimiin vuorokaudessa laskeutuneen aineksen määrä Luhtapohjanjoessa on ollut voimalaitoksen alapuolella suurempi kuin Jäsyksessä. Vuoden 1998 keräysjaksoilla sedimentaation määrä on ollut Luhtapohjanjoessa keskimäärin vähäisempää ja Jäsyksessä hieman suurempaa kuin vuoden 1996 jaksoilla. Suhteellisesti sedimentaation määrä on vähentynyt Luhtapohjanjoessa voimalaitoksen lähellä kolmen koneiston juoksutustilanteessa aikaisempaan verrattuna. Entistä suurempi osa vedessä olevasta kiintoaineesta on kulkeutunut Jäsykselle saakka, mikä on johdonmukaista kohonneet virtausnopeudet huomioon ottaen. Johtopäätöksenä on arvioitu, että kiintoaineen sedimentaation kokonaismäärässä ei ole kyseisellä alueella kolmannen koneyksikön käyttöönoton myötä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kohonneiden virtausnopeuksien vuoksi veteen suspendoitunut aines kulkeutuu voimalaitoksen alapuolisessa vesistössä entistä kauemmaksi. Kasvillisuusmuutokset Palojärven, Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen kasvillisuutta on selvitetty ennen kolmannen koneyksikön rakentamista vuonna 1992. Kasvillisuuden nykytilaa ja muutoksia on kartoitettu kesällä 2003. Palojärven ja Jäsyksen kasvillisuus on tehtyjen selvitysten perusteella kehittynyt vyöhykkeisempään suuntaan, mikä on suojannut rantaviivaa eroosiovoimilta ja lisännyt monimuotoisuutta. Kasvillisuusvyöhykkeet koostuvat pääosin saraniityistä, saraikoista sekä ilmaversoisista ja kelluslehtisistä kasveista. Palojärvi on luonteeltaan nuori tekojärvi, jonka kasvillisuus tulee kehittymään edelleen. Luhtapohjanjoen kasvillisuus on muutoin edellä mainitun kaltainen, mutta alueen itäosissa on käynnissä mataloituminen ja voimakas muuntuminen kosteikoksi. Etenkin alueen itäosassa runsas vesikasvillisuus hidastaa veden virtailua ja tehostaa kiinteän aineksen laskeutumista, minkä lisäksi kasvien jäänteet painuvat pohjaan muodostaen orgaanisia

13 sedimenttejä. Luhtapohjanjoessa on reunoilla tyypillisesti leveä 0,5-1,5 metrin syvyinen vesialue ja kapea-alainen syvempi keskiuoma. Vuosikymmeniä jatkunut sedimentaatioprosessi on nyt murrosvaiheessa ja jokiuoma on madaltunut sopivansyvyiseksi ensimmäisten ilmaversoisten kasvien juurtua myös syvemmän keskiuoman molemmin puolin. Voimakkaasti lisääntynyt pitkäversoinen järvikaisla on pioneerivaiheen laji, jonka avulla muu vesikasvillisuus pääsee vähitellen juurtumaan uoman keskiosiin. Kasvillisuuskehityksen jatkuessa nykyisenkaltaisena vesialue muuttuu monin paikoin muutamassa vuosikymmenessä kosteikoksi ja lopulta maaekosysteemiksi. Mataloituminen on ympäristötekijöiden ja eliöiden toiminnan vuorovaikutussarja. Kolmannen koneyksikön käyttöön oton vaikutusta muutoskehityksen nopeuteen ei ole pystytty arvioimaan nykyisen tutkimustaajuuden perusteella. Pamilon Alakanavan suun ja Jäsyksen välisessä voimakasvirtaisessa joessa kasvillisuus koostuu voimakasta virtausta kestävistä lajeista. Alueen kasvillisuus ei ole vähentynyt tehostuneen säätökäytön jaksolla merkittävästi lukuun ottamatta saraikkojen häviämistä alueilta, joilla eroosio on muokannut rantaviivaa. Turverantoihin kohdistuva eroosio on jatkunut. Tehostunut säätökäyttö ei ole kasvillisuuden perusteella arvioituna rehevöittänyt tutkimusalueen vesistöä. Kasvilajisto edustaa keskiravinteisuutta, lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lajiston koostumus kuvastaa sopeutumista vedenvaihtelusta johtuviin muuttuviin kasvuoloihin, jäätymiseen ja routimiseen. Rannan kuluminen kohdistuu pääosin vyöhykkeeseen, jolla vedenpinta vaihtelee kasvukauden aikana. Pohjaeläimistö Palojärven, Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen rantavyöhykkeen ja syvännealueen pohjaeläintarkkailua on tehty ennen voimalaitoksen laajennusta vuonna 1992 ja laajennuksen jälkeen vuosina 1998, 1999 ja 2003. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistössä ei ole vuosien 1998-99 tarkkailutulosten perusteella havaittu johdonmukaista muutosta. Jäsyksen syvännealueella pohjaeläintulokset viittaavat lisääntyneeseen sedimentaatioon.

14 Vuoden 2003 pohjaeläinseurannan tulosten mukaan pohjaeläinyhteisöissä tapahtuneet muutokset ovat olleet Palojärvessä, Jäsyksessä ja Luhtapohjanjoessa verraten vähäiset. Jäsyksen syvännealueella havaittu pohjaeläimistön voimakas biomassan ja yksilötiheyden nousu johtui sulkasääsken toukkien runsastumisesta. Muutos kytketään yleensä järven rehevöitymiseen, orgaanisen aineen ja ravinteiden lisääntymiseen sekä happiolosuhteiden huonontumiseen. Kalasto, kalastusolot ja kalastushaitat Kalataloudellisten vaikutusten selvittämiseen on kuulunut pyydysten likaantumisselvitykset, kalojen elohopeapitoisuuden määritykset, kalastustiedustelut vuosien 1992 ja 2001 kalastuksesta, kalastajien haastattelut ja kalastuskirjanpito, joka on korvattu myöhemmin koekalastuksella. Verkkopyydysten likaantumista on seurattu havaskokeilla ja keräämällä kalastajien havaintoja kalastustiedustelun yhteydessä. Tarkkailualueena on ollut Tekojärvi, Palojärvi, Luhtapohjanjoki ja Jäsys. Vuosien 1998-2002 tuloksia on verrattu vuosien 1991 ja 1992 tuloksiin. Havaskokeiden perusteella pyydysten likaantuminen on ollut erittäin voimakasta Luhtapohjanjoessa ja kohtalaista Tekojärvessä, Palojärvessä ja Jäsyksessä. Verrattaessa havasten likaantumiskokeiden tuloksia Pielisjoella ja Pyhäselällä tehtyjen havaskokeiden tuloksiin on havasten talviaikaista likaantumista Luhtapohjanjoella luonnehdittu erittäin runsaaksi, Tekojärvellä, Palojärvellä ja Jäsyksellä kohtalaiseksi sekä Koitereen Alanteenlahdella vähäiseksi. Kesällä tilanne on ollut muutoin samanlainen, mutta myös Alanteenlahdella likaantuminen on ollut ajoittain kohtalaista. Havaskokeiden perusteella likaantuminen ei ole voimistunut lisäkoneyksikön käyttöönoton jälkeen. Kalastajien antamien tietojen perusteella pyydysten likaantumien on lisääntynyt vuodesta 1992 vuoteen 2001 koko tutkimusalueella. Likaantuminen on koettu voimakkaimmaksi kesällä tiheäsilmäisillä verkoilla kalastettaessa. Kalojen makuvirheitä havainneiden kalastajien osuus on pysynyt samana molempina tiedusteluvuosina. Eniten havaintoja makuvirheistä on Jäsyksen ja Luhtapohjanjoen kaloista. Koekalastuksissa ahven on ollut valtalaji kaikissa järvissä tutkimusjaksolla 1998-2002. Jäsyksessä ahvenkanta on voimistunut.

15 Kalastustiedustelun mukaan kalastajien määrä on vähentynyt sekä voimalaitoksen yläettä alapuolella verrattaessa vuosia 1992 ja 2001. Voimalaitoksen alapuolisessa vesistössä myös pyydysten ja saaliin määrät ovat vähentyneet toisin kuin voimalaitoksen yläpuolisessa vesistössä, jossa pyydysten ja saaliin määrät ovat hieman kasvaneet. Kummallakin alueella yleisimmät ja taloudellisesti arvokkaimmat saaliskalat ovat hauki ja ahven. Kalastustiedustelujen mukaan vuonna 1992 kalastuksen saaliin määrä on ollut Jäsyksessä ja Luhtapohjanjoessa noin 19 kg/ha ja saaliin arvo noin 35 euroa/ha sekä vuonna 2001 saaliin määrä noin 6 kg/ha ja arvo noin 8 euroa/ha. Saaliin arvon vähenemiseen on vaikuttanut saaliin vähenemisen ohella kalanhintojen lasku. Jäsyksessä ja Luhtapohjanjoessa saaliin vähenemiseen on vaikuttanut kalastavien ruokakuntien ja pyydysten määrän lasku (466 ruokakuntaa vuonna 1992 ja 101 ruokakuntaa vuonna 2001). Vuonna 1992 saaliin määrä on ollut Palojärvessä ja Tekojärvessä yhteensä noin 2,6 kg/ha ja saaliin arvo noin 5 euroa/ha sekä vuonna 2001 saaliin määrä noin 3,7 kg/ha ja arvo noin 4,5 euroa/ha. Myös Palojärvessä ja Tekojärvessä kalastavien ruokakuntien määrä on laskenut (130 ruokakuntaa vuonna 1992 ja 51 vuonna 2001). Kalojen elohopeapitoisuus Kalojen elohopeamääritykset on tehty vuonna 1991 sekä voimalaitoksen laajentamisen jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1999 ja sen jälkeen kahden vuoden välein. Vuonna 1999 havaitut korkeat elohopeapitoisuudet johtivat laajempaan Koitajoen ja Pielisjoen alueen kalojen elohopeaselvitykseen vuonna 2001 pyydetyistä kaloista. Kalojen elohopeapitoisuudet ovat vuonna 2001 tehdyn laajan selvityksen mukaan koko Koitajoen vesistöalueella korkeampia kuin Pielisjoessa ja Höytiäisessä. Vesistöalueen vedet ovat humuspitoisia ja happamia, minkä tiedetään kohottavan kalojen elohopeapitoisuutta. Hakemukseen liitetyn vuosien 1998-2002 kalataloustarkkailun yhteenvedon mukaan haukien elohopeapitoisuus on lisäkoneyksikön käyttöönoton jälkeen noussut verrattuna vuoteen 1991. Etenkin voimalaitoksen yläpuolella sijaitsevien Tekojärven ja Palojärven haukien elohopeapitoisuus on ollut erittäin korkea, ja terveysviranomaiset ovat asettaneet

16 kaikki hauet käyttö- ja myyntikieltoon. Luhtapohjanjoella ja Jäsyksessä haukien elohopeapitoisuus on ollut alempi, mutta sielläkin pitoisuus on noussut voimalaitoksen laajentamista edeltäneeseen aikaan verrattuna. Luhtapohjanjoella ja Jäsyksellä yli 3 kg:n hauet on asetettu käyttö- ja myyntikieltoon. Vuoden 2001 tutkimuksessa on ollut hauen lisäksi ahven ja made, joiden elohopeapitoisuudet ovat olleet niin ikään suuria Tekojärvessä, Palojärvessä, Luhtapohjanjoessa ja Jäsyksessä. Vertailualueena olleessa Nuorajärvessä, jossa turvetuotanto ja metsätalous kuormittavat Pamilon voimalaitoksen vaikutusten tutkimusaluetta enemmän, hauen elohopeapitoisuus on vuonna 1999 ollut vähän korkeampi ja vuoden 2001 isommassa aineistossa selvästi alempi kuin vuonna 1987, jolloin elohopeapitoisuus oli edellisen kerran määritetty. Vuonna 2003 tutkittujen näytehaukien elohopeapitoisuus on ollut Palojärvessä keskimäärin 0,70 mg/kg (vaihtelu 0,40 1,30 mg/kg), Luhtapohjanjoessa 0,64 mg/kg (0,40 0,85 mg/kg), Jäsyksessä 0,70 mg/kg (0,49 0,92 mg/kg) ja Nuorajärvessä 0,63 mg/kg (0,36 0,93 mg/kg). Palojärvessä kalojen elohopeapitoisuuden kehitys on ollut aleneva vuosina 1999, 2001 ja 2003 tutkituista kaloista mitattuna. Hakemuksessa on käsitelty kalojen elohopeapitoisuusmittausten tulosaineistoa tilastollisesti (logaritmisella regressiomallilla) vertailemalla ennen lisäkoneiston käyttöönottoa ja lisäkoneiston käyttöönoton jälkeen kerättyä tulosaineistoa vesistökohtaisesti. Vertailussa on ollut mukana Nuorajärven aineisto. Mallilla on saatu laskennallisesti seuraavat yhden kilon painoisen hauen elohopeapitoisuudet: Vesistö Ennen lisäkoneiston Lisäkoneiston käyttöönoton käyttöönottoa jälkeen mg/kg mg/kg Palojärvi 0,68 0,93 Luhtapohjanjoki 0,55 0,66 Jäsys 0,66 0,78 Nuorajärvi 0,68 0,68 Hakija on arvioinut, että vuoden 1991 esitutkimuksen ja vuoden 2001 laajan tutkimuksen tulosten vertailulla on saatu todennäköisesti selvästi ylikorostunut arvio kolmannen koneiston käyttöönoton vaikutuksista kalaston elohopeapitoisuuksiin. Tähän on vaikuttanut Palojärven, Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen näytehaukien keskipainoissa olevat erot vertai-

17 luajankohtien aineistossa sekä aineiston suppeus ennen lisäkoneiston käyttöönottoa. Lisäkoneyksikön käyttöönoton jälkeen voimistunut vedenkorkeuden vaihtelu on voinut alkuvuosina johtaa sedimentoituneen aineksen lisääntyneeseen uudelleen sekoittumiseen veteen ja sitä myötä vaikuttaa kalojen elohopeapitoisuuden kohoamiseen. Hakijan kannanotto haitoista ja vahingoista sekä toimenpide-esitys Hakijan käsityksen mukaan tehtyjen selvitysten perusteella voimalaitoksen lisärakentaminen ei näytä aiheuttaneen korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetyksiä. Hakija esittää, että haukien elohopeapitoisuuksien tarkkailua jatketaan Palojärvessä, Luhtapohjanjoessa ja Jäsyksessä kolmen vuoden välein niin kauan kuin pitoisuudet ovat korkeampia kuin vertailuvesistönä käytetyssä Nuorajärvessä. HAKEMUKSEN TIEDOKSIANTO JA TEHDYT MUISTUTUKSET Hakemus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :n mukaisesti annettu kuuluttamalla tiedoksi. Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet tuli esittää ympäristölupavirastolle viimeistään 16.6.2004. Muistutukset 1) Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Hankkeen eroosiovaikutuksista on muistutuksessa todettu seuraavaa. "Selvityksen perusteella rantojen kuluminen on huomattavaa ainakin Pamilon Alakanavan ja Jäsyksen välisessä Luhtapohjanjoessa, missä olevalla seurantarannalla rantaviiva on siirtynyt 5-40 m mantereelle päin. Selvityksen mukaan myös Jäsyksen seurantarannalla rantaviiva on siirtynyt 5-30 m mantereelle päin. Hakemuksen mukaan Jäsyksellä rantojen kuluminen aiheutuisi kuitenkin pääosin jää- ja aaltoeroosiosta. Voimalaitoksen yläpuolisen vesistön kuluminen on arvioitu vähäiseksi. Ympäristökeskus toteaa, että hakemuksen perusteella eroosion etenemisnopeuden tarkka arvioiminen on vaikeaa. Pamilon voimalaitoksen lopputarkastuksesta annetussa päätöksessä määrättiin Koitereen rantasortumien etenemisen seuraamisesta ja tuolta alueelta onkin runsaasti tietoa sortumista. Sen sijaan voimalaitoksen alapuolisten rantojen eroosiosta ei ole ennen kolmannen koneyksikön käyttöönottoa pitempiaikaisia mittauksiin pe-

rustuvia havaintoja. Käytettävissä olevien selvitysten perusteella arvioituna eroosio on kuitenkin voimakasta ja nopeutunut ainakin Luhtapohjanjoen alueella. Jäsyksenkin alueella vuorokausisäännöstelystä johtuvat vedenkorkeuden muutokset ovat merkittäviä ja nopeahkoja. Jäsyksellä vuorokausisäännöstely on varmasti huomattava osatekijä rantojen syöpymiselle jää- ja aaltoeroosion ohessa. Ympäristökeskus pitää Jäsyksen alueella säännöstelyn merkitystä kulumiselle hakemuksessa arvioitua merkittävämpänä. Mittaamalla havaitun rantojen kulumisen perusteella Luhtapohjanjoella kiintoaineksen irtoaminen ja vesistöön liettyminen on kiintoainesmääränä huomattavaa. Vaikka Jäsyksellä rantojen kulumisen lisäys on Luhtapohjanjokea vähäisempää, niin yläpuoliselta Luhtapohjanjoen alueelta kulkeutuva runsas kiintoaines on selvä haitta Jäsyksen vesialueella. Ympäristökeskuksen mielestä voimalaitoksen alapuolisen vesistön rantasortumien etenemistä ja eroosion vaikutusten tarkkailemista tulee jatkaa. Tarkkailutulosten perusteella on mahdollista saada äärevöityneen juoksutuksen pitempiaikaisista eroosiovaikutuksista nykyistä parempi kuva. Viranomainen tai yksityinen haittaa kärsivä taho voi tulosten perusteella myöhemmin tarvittaessa saattaa sortumien korjaus- tai korvausasian lupaviraston käsiteltäväksi. Ympäristökeskuksen on vaikea arvioida kuinka luvan c. osan 1) kohtaan lisättyyn d) kohtaan sisältyvä määräys "nopeita juoksutusten muutoksia on vältettävä ja muutokset tehtävä niin vähittäisesti kuin se on mahdollista vähentämättä merkittävästi voimalaitoksesta saatavaa hyötyä" on toteutunut. Valvonnan kannalta määräystä on vaikea tulkita. Kuitenkin juoksutuksen muutosnopeudella on oleellinen merkitys uomien ja rannan eroosion kannalta." 18 Kalojen elohopeapitoisuuksia on tarpeen seurata niin kauan kuin pitoisuudet ovat koholla ja seuranta on ulotettava Koitereelle. Määräyksiä tarkkailusta on selkiytettävä ja tarkkailua on jatkettava ainakin rantojen eroosion ja vesistövaikutusten sekä hydrologisen tarkkailun osalta. Vedenkorkeushavainnointia on jatkettava koskemaan myös Luhtapohjanjokea. Tarkkailuohjelma voi olla syytä päivittää ja ohjelma esitetään toimitettavaksi ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Tarkkailun sisällössä on otettava huomioon vesipuitedirektiivin velvoitteet seurannan järjestämisestä. 2) Pohjois-Karjalan TE-keskus Lisäkoneiston käyttöönotto ja lyhytaikainen säännöstely on aiheuttanut haittaa yleiselle kalatalousedulle voimalaitoksen vaikutusalueella. Hakemuksessa ei ole laskelmaa kalataloudellisesta menetyksestä, sen jakautumisesta eri alueille ja kalakannoille, eri kalastajaryhmille ja eri pyyntimuotojen kesken. Hakemusta pitäisi tältä osin täydentää. Laskel-

19 massa pitäisi esittää taloudellinen menetys, mikä muodostuu siitä, että osa kalastosta ei kelpaa ihmisravinnoksi. Myös ammattikalastajille aiheutunutta haittaa tulisi selvittää. Kolmanneksi olisi arvioitava, mistä syystä kalastus on niin voimakkaasti vähentynyt ja miten kalastusolosuhteita voitaisiin eri toimenpitein parantaa. Olosuhteet lähestyvät voimalaitoksen vaikutusalueella tilannetta, jossa haittoja on vaikea kompensoida tuloksellisesti muun muassa elohopean kertymisestä petokaloihin sekä kalastuksen vaikeutumisesta ja pyydysten likaantumisesta johtuen. Kompensointi, siltä osin kuin se on mahdollista, on toteutettava maksamalla vuosittain kalatalousmaksua. Kalatalousyksikkö esittää maksun suuruudeksi 20 000, joka osoitetaan käytettäväksi kalataloudellisten haittojen kompensointiin hankkeen vaikutusalueella. TE-keskus tulee kuulemaan vesialueen omistajia maksun käytöstä. Maksun suuruuden arvioinnille ei ole tässä vaiheessa tarkkoja kvantitatiivisia perusteita, koska tutkimus-, tiedustelu- ja selvitysaineisto on puutteellinen. Kalatalousmaksun suuruus on tarkistettava jatkossa uuden tutkimustiedon valossa. Niiltä osin kuin kompensointi ei ole mahdollista, menetykset on korvattava vesilain mukaisesti. Kalataloudellinen tarkkailu: Hauen elohopeapitoisuuden tarkkailua on jatkettava nykyisen tarkkailuohjelman mukaisen kahden havaintopaikan (Palojärvi, Jäsys; Luhtapohjanjoki voidaan jättää pois) ja yhden vertailupaikan (Nuorajärvi) lisäksi ainakin Koitereella, Tekojärvellä ja Pielisjoen Hiirenvedellä. Koitereella tulisi seurata hauen lisäksi kuhan elohopeapitoisuutta. Näytteenotto ja analysointi tulisi toteuttaa samalla menetelmällä kuin nykyisessä tarkkailussa ja näytteenotto tulisi toistaa joka toinen vuosi. Pyydysten likaantuminen: Havaskokeita on jatkettava entisillä havaintopaikoilla joka kolmas vuosi kuitenkin niin, että likaantumista seurataan vain tiheämmällä (16 mm) verkkohavaksella ja havaksista mitataan vain kiintoainepitoisuus. Näytteenottokertojen määrää voidaan vähentää avovesikaudella sopivaksi katsotulla tavalla. Kalataloustiedustelu: Edellinen kalataloustiedustelu koski vuotta 2001. Tiedustelu tulisi toistaa jokseenkin samansisältöisenä seuraavan kerran vuonna 2006 ja se tulisi toistaa viiden vuoden välein.

20 3) Järvi-Suomen merenkulkupiiri Merenkulkupiirillä ei ole ollut huomauttamista. 4) Enon kunnan ympäristölautakunta Vedenkorkeuden vaihteluiden selvittämiseksi on tehty vain yksi lyhytaikainen tutkimus, joka ei anna kuvaa vedenkorkeuksien todellisesta vaihtelusta. Tutkimusta tulee jatkaa ja ottaa huomioon myös kiintoaineksen ja ravinteiden muutokset Luhtapohjanjoella, Majoinjoella ja Jäsyksellä. Juoksutuksen aikana veden virtaussuunnat Luhtapohjan- ja Majoinjoessa muuttuvat, jolloin pohjassa oleva liete sekoittuu jokialueen koko vesimassaan. Tämä lisää pyydysten likaantumista entisestään ja voimakas vastavirtaus kääntää pyydykset jokiuomassa päävirran mukaiseksi. Myös vesistöjen muu virkistyskäyttö on vaikeutunut, uintimahdollisuudet ovat varsin huonot veden likaisuuden vuoksi. Kalastajien kertoman mukaan Luhtapohjan- ja Majoinjoen madaltuminen on kolmannen koneyksikön toiminta-aikana ollut huomattavaa. Myös Jäsys on madaltunut niin, että siinä olevat entiset syvänteet ovat täyttyneet liejusta lähes täysin. Liettymishaitan toteamiseksi alueella tulee tehdä uusi vesilain mukainen katselmus, jossa määritetään vesistössä syntyneet korvattavat haitat kalastuskunnille ja muille alueen kalastajille. Kalastajille aiheutuu haittaa pyydysten likaantumisesta. Virtausten vaihtelun takia kalastus on lähes estynyt Luhtapohjanjoella ja Majoinjoella. Kalastajien kertoman mukaan pyydykset likaantuvat niin nopeasti, että pyydyksiä voi pitää vedessä enintään tunnin. Pyydysten likaantumisesta ja niiden ylimääräisestä huollosta aiheutuva haitta on korvattava alueen kalastajille. Rantojen syöpyminen on ollut varsin voimakasta Luhtapohjanjoella ja Jäsyksen alueella. Rantaviiva on paikoin siirtynyt jopa noin 40 metriä. Syöpymisestä johtuvat haitat tulee korvata maanomistajille ja samalla selvittää rantojen tämän hetkinen kunto niin, että myöhemmässäkin vaiheessa voidaan todeta, aiheutuuko ranta-alueilla syöpymistä ja edellyttääkö se uusia haittakorvauksia.

21 Elohopeapitoisuuksien noususta johtuva kalastohaitta on ympäristölautakunnan mielestä huomattava. Ympäristölautakunta on antanut 21.2.2002 kalan käyttörajoituksia mm. Luhtapohjanjoesta, Jäsyksestä ja Joukiisesta pyydetylle yli 3 kg:n painoiselle hauelle ja käyttökiellon Tekojärvestä ja Palojärvestä pyydetylle hauelle. Viime vuosina vesistöihin on istutettu velvoiteistutuksina myös kuhaa. Alustavissa selvityksissä on saatu viitteitä siitä, että kalastuskelpoisten kuhien elohopeapitoisuudet ylittävät alueella EU:n raja-arvon 0,5 mg/kg. Hakijan esittämään kalojen elohopeapitoisuustutkimukseen tulee lisätä tutkittavaksi kalalajiksi myös kuha. Kuha on siian ohella taloudellisesti merkittävin kalalaji em. vesistöissä. Kalatalousviranomaisten kanssa tulee selvittää, voidaanko kuha- ja haukiistutukset korvata muilla kalalajeilla ja onko elohopeapitoisuuden noususta aiheutunut kalastuskunnille ja kalastajille korvattavaa haittaa. Alueella on meneillään useita erillisiä hankkeita, kuten Ala-Koitajoen virtaaman lisääminen, Koitereen säännöstely ja kolmannen koneyksikön vaikutusten selvitys. Ala- Koitajoki on järvilohen luontainen lisääntymisalue, jossa on noin 7 ha järvilohelle ja muille vaelluskaloille sopivia lisääntymis- ja pienpoikasalueita. Järvilohen kutualue on kuitenkin supistunut huomattavasti alkuperäisestä (77 ha) säännöstelyn johdosta. Ala- Koitajoen alueen virkistyskäyttöä on lisätty viime vuosina, alueelle on valmistunut mm. erä- ja retkeilyreitistö vuonna 2003. Ympäristölautakunta esittää, että alueella meneillään olevista hankkeista tehtäisiin kokonaisselvitys, jonka perusteella voitaisiin neuvotella Pamilo Oy:n kanssa Ala-Koitajoen virtaaman lisäämisestä 2 m³/s vähintään 5 m³/s mahdollisten säännöstelyn aiheuttamien haittojen kompensoimiseksi. Ympäristölautakunnan mielestä voimalaitoksen kolmas koneyksikkö aiheuttaa sekä yläettä alapuolisessa vesistössä sellaisia vesilain 2 luvun 3 :n tarkoittamia muutoksia, että koko voimalaitoksen nykyinen lupa tulisi ottaa uuteen tarkasteluun. 5) Ilomantsin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kolmannen koneyksikön käyttöönoton myötä tehostunut lyhytaikaissäätö on vaikuttanut selvimmin vedenkorkeuden vuorokausivaihteluun tulva-aikana. Muutos on vaikuttanut haitallisesti vaikutusalueen luonnonoloihin. Haitta-alueena on myös Koitere ja siihen liit-

22 tyvät jokialueet; vaikutus ulottuu mahdollisesti Nuorajärvelle saakka. Pamilon säännöstelyluvan tarkkailuvelvoitteeseen tarvitaan jatkossa Koitereelle veden laadun, kalakantojen ja sortumien seurantaa. Koitereen ja Tekojärven kalojen elohopeapitoisuudet ovat suuria. Ilomantsin ympäristölautakunta on asettanut 26.2.2002 käyttö- ja myyntirajoitukset hauelle, mateelle ja ahvenelle. Kalojen elohopeaseurantaa tarvitaan myös Koitereella ja Tekojärvessä. Ilomantsin kunta on perustanut 20.10.2003 ohjausryhmän Koitereen säännöstelyn vaikutusten ja kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi. Hankkeen myötä saadaan lisätietoa säännöstelyn vaikutuksista. Tarkkailuvelvoitteeseen tulee lisätä Koitereen rantojen eroosion, vesistövaikutusten ja hydrologisten vaikutusten tarkkailu. Pamilo Oy:n lupaehdot tulee tarkistaa viimeistään kymmenen vuoden kuluttua. 6) Enonkylän kalastuskunta, Luhtapohjan kalaveden osakaskunta ja Enonkylän osakaskunta Pamilon kolmannen koneyksikön käyttöönoton jälkeen virtaamat, vedenkorkeudet ja virtausnopeudet ovat olleet huomattavan haitallisia ja virtausmuutokset ovat olleet havaittavissa Pielisjoella saakka. Enonkylän kalastuskunnan (45-402-876-2) vaatimukset: - Jäsyksen ja Retujärven syvänteiden liettyminen juoksutuksen irrottamilla maaaineksilla on estänyt ainakin muikun lisääntymisen. Haitoista vaaditaan korvausta vuosittain 5 000 euroa. - Juoksutusten vuoksi Jäsyksen ja Retujärven haukien elohopeapitoisuus on kohonnut, minkä vuoksi terveysviranomaiset ovat asettaneet kaloille käyttökieltoja. Haitta vaaditaan korvattavaksi istutusvelvoitteella: vuosittain toukokuun aikana on istutettava 500 kpl keskipituudeltaan yli 42 cm:n pituisia järvitaimenia Pielisjokeen Paukkajan kohdalle. - Juoksutuksista johtuneet nopeat vedenvaihtelut ovat osittain estäneet Jäsyksen ja Retujärven kalastuksen. Havaspyydykset likaantuvat välittömästi laskun jälkeen eikä pyydyksiä saa puhtaaksi pesemälläkään. Talvella voimakkaat virtaukset pitävät jääpeitteen vaarallisen ohuena. Haitasta vaaditaan korvausta 5 000 euroa vuodessa.

23 - Korvaukset on sidottava elinkustannusindeksiin (joulukuu 2002: indeksiluku 1567). Korvaukset on maksettava vuosittain toukokuun loppuun mennessä. Kaikki oikeudenkäyntikulut on korvattava. Perustelu: Osakaskunta omistaa vesialueita noin 8 500 ha, joista Pamilon voimalaitoksen juoksutuksen vahinkoalueella on 1 474 ha. Tästä on Jäsyksellä 757 ha (haitta-aste yli 60 %), Retujärvellä noin 235 (haitta-aste yli 50 %), Pielisjoella 132 ha (haitta-aste noin 20 %) ja Hiirenvedellä noin 350 ha (haitta-aste noin 20 %). Luhtapohjan kalaveden osakaskunnan (45-412-876-1) vaatimukset: - Jäsyksen ja syvänteiden liettymien juoksutuksen irrottamilla maa-aineksilla on estänyt ainakin muikun lisääntymisen. Haitoista vaaditaan korvausta vuosittain 5 000 euroa. - Juoksutuksista on aiheutunut Palojärven haukien käyttökielto sekä Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen haukien osittainen käyttökielto kohonneiden elohopeapitoisuuksien vuoksi. Haitta vaaditaan korvattavaksi istutusvelvoitteella: vuosittain touko-kesäkuun aikana on istutettava 600 kpl keskipituudeltaan yli 42 cm:n pituisia järvitaimenia Sikren Valkealampeen tai muihin osakaskunnan päättämiin vesiin. - Juoksutuksista johtuneet nopeat vedenvaihtelut ovat vaikeuttaneet Palojärven, Luhtapohjanjoen, Majoinjoen ja Jäsyksen kalastusta. Havaspyydyksillä kalastus on osin estynyt kokonaan, koska pyydykset likaantuvat hetkessä eikä niitä saa puhtaaksi pesemälläkään. Talviaikainen kalastus on estynyt, koska juoksutus on pitänyt jääpeitteen vaarallisen ohuena. Haitasta vaaditaan korvausta 8 000 euroa vuodessa. - Korvaukset on sidottava elinkustannusindeksiin (joulukuu 2002: indeksiluku 1567). Korvaukset on maksettava vuosittain toukokuun loppuun mennessä. Kaikki oikeudenkäyntikulut on korvattava. - Juoksutuksen aiheuttamat nopeat vedenvaihtelut ovat irrottaneet rantapenkereitä Luhtapohjanjoella ja Majoinjoella sekä irrottaneet mutaa ja liejua, joka on täyttänyt joet paikoin kulkukelvottomiksi. Haitan torjumiseksi juoksuttajan on pidettävä veneväylät kulkukelpoisina ajoittaisilla ruoppauksilla. Kiireellisesti on ruopattava Majoinjoen veneval-