OPAS 1- VUOTIAAN LAPSEN PERHEELLE 1-vuotias on nopea uuden oppija! 1-vuotias lapsi oppii nopeasti uusia asioita ja pystyy vaikuttamaan entistä enemmän tapahtumiin ja asioihin. Hän tutustuu itseensä, läheisiinsä ja ympäristöönsä innokkaasti. Lapsi oppii kävelemään ja ilmaisemaan itseään. Lapsi oppii jatkuvasti uusia asioita omassa tahdissaan. Vanhemman tehtävänä on tukea lasta ja asettaa rakastavia rajoja sekä kestää lapsen kiukkua. Vuoden vanha lapsi on touhukas pieni tutkija, joka on luottavainen omiin kykyihinsä. Hän on oppinut monia taitoja, joita hän haluaa kokeilla, ja tehdä asioita enemmän itsenäisesti. Uudet taidot tuottavat iloa ja onnistumisen riemua. Lapsi pystyy pitämään jonkin aikaa vanhemmastaan mielikuvan, mikä antaa turvallisuutta tutkia ympäristöä omin päin. Lapsi voi puuhailla joitain hetkiä yksin ja palata välillä tankkaamaan hellyyttä ja turvallisuutta vanhemman sylistä. Lapsi oppii kävelemään keskimäärin vuoden ikäisenä, mutta osa voi oppia vasta lähempänä 1½-vuotispäiväänsä. Aluksi lapsi kävelee tanakassa asennossa jalat harallaan. Harjoittelu parantaa taitoja ja lähempänä kahden vuoden ikää moni lapsi osaa kävellä jo takaperinkin. Taitojen karttuessa lapsi alkaa kiipeillä, juosta, kurotella ja heitellä esineitä. Kodin turvallisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Ovatko lääkkeet, pesuaineet ja alkoholit lapsen ulottumattomissa? Lapselle on hyvä laittaa jalkoihin jarrusukat ja mattojen alle voi laittaa liukuesteet. Lisäksi on hyvä tarkistaa, onko teräviä kulmia lapsen tasolla. Rappusissa on hyvä olla portit ja ovissa turvalukot. Vinkki! Kannattaa muistaa, että jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaa yksilöllistä vauhtiaan, joten toisiin lapsiin vertailu on usein turhaa. Kehitysvaiheet ovat suuntaa antavia. Jos jokin asia huolettaa lapsen kehityksessä, kannattaa herkästi olla yhteydessä neuvolaan.
Innokas puheen opettelija Toisen vuoden ehdottomasti tärkein tapahtuma on puheen kehitys. Ensimmäinen sana lapsen suusta tulee noin vuoden ikäisenä. Sanavarasto laajenee pikkuhiljaa lapsen yksilöllisen kehityksen mukaisesti. Lapset yrittävät matkia ja tapailla monia sanoja. 1- vuotiaana osa lapsista alkaa muodostaa helppoja lauseita, kun taas toisilla ensimmäiset sanat ilmaantuvat vasta lähempänä kahden vuoden ikää. 1½-vuotiaan lapsen sanavarasto on noin 30 50 sanaa. Puheen oppimisen nopeuteen voi vaikuttaa. Ympäristön virikkeillä kuten lapsen puhetapailuun vastaaminen, lapselle puhuminen ja esineiden nimeäminen sekä kirjojen lukeminen auttavat puheen kehityksessä. Merkitystä on myös lapsen persoonallisuudella ja perinnöllisillä ominaisuuksilla. Lapsen takertuminen vanhempiinsa Toisella ikävuodella lapsi alkaa oivaltaa, että hän on äidistään ja isästään erillinen henkilö ja lapsi alkaa pelätä vanhempiensa menettämistä. Lapsi alkaa seurata vanhempiaan tiiviisi sekä ahdistuu ja loukkaantuu helposti. Lapsi saattaa takertua vanhempiinsa ja vierastaa perheen ulkopuolisia henkilöitä. Lapsesta saattaa tulla myös mustasukkainen, jos näkee vanhempansa ottavan syliin toisen lapsen. Takertuvan vaiheen jälkeen seuraa kehitysvaihe, jolloin lapsi haluaa toimia entistä enemmän omin päin ja yrittää suoriutua itse arkiaskareista. Lapsi alkaa ottaa vanhempiinsa kontaktia uusilla hienoilla taidoilla kuten puheen ja leikin avulla. Vanhempien kannustuksella ja innostuksella lapsi peilaa omia tunteitaan vanhempien tunteista ja saa sitä kautta arvostusta ja huolenpitoa. Lapsen tunne-elämän kehitystä edesauttaa se, että vanhempi ymmärtää lapsen tunteita ja opettaa lasta tunnistamaan niitä. Vinkki! Tutti, lelu tai unirätti voi olla tärkeä turvallisuuden lähde, kun lapsi joutuu olemaan erossa vanhemmistaan.
Kuinka paljon lapsi kasvaa? Lapsen kasvu hidastuu jonkin verran ensimmäisen ikävuoden huimasta kasvusta. Paino lisääntyy vuodessa n. 3 kg ja pituus n. 10 12 cm. Kun lasta mitataan neuvolassa, kiinnitetään huomiota siihen, että lapsi kasvaa tasaisesti. Huomiota kiinnitetään myös siihen, että lapsi voi yleisesti hyvin. Lisätietoa lapsen kehityksestä: Lapsen kehitys Lapsen liikunnallinen kehitys Lapsen fyysinen kehitys Uni Yksivuotias lapsi tarvitsee unta noin 12 13 tuntia vuorokaudessa, mutta unentarve on kuitenkin yksilöllistä. Lapsen unirytmiin ja sen kehittymiseen vaikuttavat monet eri tekijät ja nukahtamistavat voi olla hyvinkin erilaisia. Osa yksivuotiasta pärjää yksillä päiväunilla, kun toinen taas tarvitsee kahdet. Yksivuotias on kuin tutkimusmatkailija, joka innostuu uusista asioista ja tarkkailee ympäristöä tarkasti. Päivittäinen yhdessä tekeminen takaa sen, että lapsi on illalla väsynyt ja nukahtaa hyvin. Joskus lapsi voi kuitenkin olla niin innoissaan uusista taidoistaan, että ei malta nukkua. Nukkumaanmenoa voi hankaloittaa se, että 15 24 kuukauden ikäisellä lapsella on kehityksessään takertumisvaihe, jolloin vanhemmista erossa oleminen on vaikeaa. Muita uniongelmia voi olla esimerkiksi hampaiden puhkeaminen. Tärkeää on pitää päivärytmi säännöllisenä, jossa vuorottelevat ruokailu, leikki, seurustelu, ulkoilu ja päiväunet. Toistuvat iltatoimet ennakoivat nukkumaanmenoa ja tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Myös viikonloppuisin pitäisi noudattaa säännöllistä rytmiä. Uniongelmat voivat olla myös reagointia elämänmuutoksiin esim. päiväkodin aloittamiseen vanhempien töihin mennessä. Vinkkejä unen tuloon: Pidä iltarituaalit tuttuina, koska ne helpottavat nukahtamista Huolehdi, että nukkumisympäristö on hyvä: vuodevaatteet puhtaita, huone raikas ja lämpötilaltaan sopiva Leiki ja vietä aikaa lapsen kanssa päivän aikana. Yhdessäolo antaa lapselle hellyyttä ja hoivaa, mikä antaa pohjan rauhalliselle yöunelle
Tee illasta rauhallinen. Lapsen on helpompi nukahtaa, kun iltaa kohden koko perhe rauhoittuu. Lapsi aistii helposti vanhemman kiireen ja kärsimättömyyden Lasta on hyvä kannustaa nukkumaan omassa sängyssään. Jos lapsi pelkää, sitä voi lievittää himmeällä valaistuksella ja jättämällä oven raolleen, josta lapsi kuulee kodin ääniä. Uniriepu tai lelu voi helpottaa nukahtamista Kun lapsi täyttää kaksi vuotta, nukkumaanmenohetki voi muuttua rajojen koetteluksi. Tällöin vanhemmilta vaaditaan määrätietoisuutta ja johdonmukaista, mutta lempeää asennetta. Uni on lapselle tärkeää ja vanhempi vastaa siitä, että lapsi nukkuu riittävästi Jos lapsella on vaikeuksia nukahtaa, univaikeuksiin voi saada apua kotiunikoulusta. Lisätietoa saat halutessasi tämän linkin kautta: Unikoulu Pikkulapsen ravitsemus Terveellinen, monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio on tärkeää kasvavalle lapselle. Ravitsemustottumukset opitaan jo varhaislapsuudessa. Vanhempien ja koko perheen ruokavalinnat vaikuttavat siihen, mitä lapsi syö ja miten hän tottuu syömään. Noin yhden vuoden iässä lapsi alkaa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa pöydän ääressä, eikä ikään liittyviä ruokarajoituksia enää tässä iässä ole. Makeita, suolaisia ja rasvaisia ruokia ja välipaloja on hyvä välttää. Ravitsemussuositusten toteutuminen myöhemmällä iällä helpottuu, kun lapsi on oppinut pienestä pitäen syömään vähäsuolaista ja terveellistä ravintoa.
Vinkki! Hyvin usein lapsen ruokavalio heikkenee lapsen siirryttyä syömään muun perheen kanssa yhteistä ruokaa. Koko perheen ruokavalioon on silloin kiinnitettävä huomiota. Muista pitää ruoka-ajat säännöllisinä ja ruuan laadun monipuolisena. Käytä runsaasti täysjyväviljoja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Käytä pehmeää rasvaa ravintorasvoina. Suositusten mukaan rasvattomia maitotuotteita on hyvä saada 5-6dl päivässä. Suosi laadukkaita välipaloja, jotka vievät nälän ja ovat terveellisiä esim. kasvikset, hedelmät, leipä ja maito sekä vähäsokeriset viilit ja jugurtit. Muista janojuomana vesi. Lasta ei kannata opettaa naposteluun. Kannusta ja salli lasta omatoimisuuden opetteluun. Tee ruokatilanteesta kiireetön ja miellyttävä. Lapsen ruuan voi ruuanvalmistuksen yhteydessä erottaa muiden ruuasta, jos ruokaa maustaa voimakkaasti. Rasvainen ja paistettu ruoka ei sovi pienelle lapselle. Ruokailussa tärkeää on säännöllisyys, monipuolisuus, vähäsuolaisuus, myönteinen ilmapiiri ja kiireettömyys. Tärkeää on, että lapsella on mahdollisuus omatoimisuuteen ja opetteluun. Vuoden ikäinen on jo taitava lusikan käyttäjä, jos hänen annetaan harjoitella omatoimista syömistä. Tällöin vanhemmilta vaaditaan hieman sotkunsietokykyä. Yli 1-vuotias saa juoda jo tavallista maitoa. Maitotuotteisiin totuttelu on jo alkanut ennen yhden vuoden ikää hapanmaitotuotteiden kokeilulla. Lapsi voi syödä kerrallaan vain pieniä annoksia, joten tarjoa hänelle aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala sekä 1-2 välipalaa. Lapsi syö yleensä sen määrän ruokaa, jota tarvitsee ja säätelee itse ruokamääränsä. Lasten välillä on kuitenkin tässäkin eroja. Sokerin käyttö häiritsee nälän tunnetta ja ruuan määrän säätelyä. Sopivasta ruuan saannista kertoo kasvukäyrä, omat huomiot ja lapsen tyytyväisyys ja yleisvointi. Lapselle on tyypillistä vierastaa uusia makuja. Uutta ruokaa on tarjottava monta kertaa, mikä vähentää epäilevää asennetta.
Vinkkejä makutottumusten kehittymiseen: Ensiksi uusi ruoka voi olla esillä ruokapöydässä ja lapsi saa vain katsella sitä Seuraavaksi lapsi voi ottaa vähän uutta ruokaa lautaselleen tuttujen makujen lisäksi Lopulta lapsi voi maistaa ruokaa Uuteen ruokaan totuttelu vie noin 10 15 kertaa Kehu ja rohkaise lasta, mutta älä pakota maistamaan Vanhempien ja muiden esimerkki on tärkeää uuden ruuan kokeilussa Tee ruokahetkestä miellyttävä Lisää vinkkejä uusien makujen kokeiluun tämän linkin kautta: Tutustu ruokamaailmaan makukoulun avulla Hampaiden hoito 1-vuotiaalle lapselle puhkeaa useita hampaita. Kun lapsi lähestyy kahden vuoden ikää, on hänelle hampaita tullut kaikkiaan jo noin 16 20. On tärkeää kuitenkin muistaa, että lasten hampaiden kehitys on yksilöllistä. On tärkeää välttää ruuan liiallista hienontamista, koska karkean ruuan syömisestä on hyötyä niin suun hienomotoriikan kehittymiselle kuin lapsen hampaiden kehitykselle. Osa 1-vuotiaista lapsista käyttää tuttia ja sen käyttö voi olla heille erittäinkin tärkeää. Tutissa olisikin hyvä kiinnittää huomiota siihen, että se olisi litteä eli niin kutsuttu anatominen tutti. Pitkään jatkuva tutin käyttö voi aiheuttaa lapselle purentavirheitä. Jos on valittava peukalon imemisen ja tutin väliltä, on tutti kuitenkin parempi vaihtoehto, koska siitä on myöhemmässä vaiheessa helpompi päästä eroon. Jos yli vuoden ikäistä lasta imetetään, erityisesti öisin, olisi tärkeää huomioida, että se saattaa lisätä lapsen hampaiden reikiintymistä. Vinkki! Lapsen hampaita tulisi pestä aamuin illoin pehmeällä Hammastahnaksi suositellaan lasten omaa fluorihammastahnaa. hammasharjalla.
Lisää tietoa hampaiden hoidosta: Lapsen hampaiden hoito Vanhemmuus Lapsiperheen arkeen kuuluu monenlaisia aineksia. Pikkulapsiperheen arki on vaativaa aikaa. On sairasteluja, yöllisiä heräämisiä, väsymystä sekä riitelyä. Itsenäistä elämää viettäneille aikuisille voi olla yllätys, miten paljon lapsi muuttaa heidän elämänrytmiään. Yöunet saattavat jäädä vähäisiksi ja väsymys kiristää ilmapiiriä ja parisuhdetta. Vanhemmat ovat joskus jaksamisensa äärirajoilla, mutta löytyy myös hetkiä, jolloin voi iloita kumppanista, parisuhteesta ja rakkaudesta. Lisäksi vanhempana nauttii lapsen kasvamisesta ja uuden oppimisesta. Olenko riittävän hyvä vanhempi lapselleni? Monet isät ja äidit pohtivat tätä kysymystä. Hyvään vanhemmuuteen ei ole mitään tiettyä määritelmää, sillä hyvä vanhempi voi olla monin eri tavoin. Siihen, miten voi olla riittävän hyvä vanhempi vaikuttavat monet eri tekijät esimerkiksi oma menneisyys ja tämänhetkinen elämäntilanne. On tärkeää pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. Kannattaa pitää huolta niin parisuhteesta, yhteisöllisyydestä, vanhemmuudesta ja muistaa pitää huolta myös itsestään. Varsinkin äidit lasten ollessa pieniä pyrkivät täydelliseen vanhemmuuteen ja unohtavat oman hyvinvointinsa. Vaikka jollain osa-alueella menisi huonosti, muut osat tukevat ja auttavat vaikeissa hetkissä.
Monet vanhemmat pohtivat, miten lasta hoidetaan, kun vanhemmat ovat töissä. Kolme ensimmäistä vuotta ovat lapsen persoonallisuuden kehityksen kannalta tärkeässä asemassa, ja monet vanhemmat haluaisivat hoitaa lasta itse mahdollisimman paljon. Kuitenkin monille vanhemmille töihin paluu on rahallisesti ja henkisesti tärkeää, ja silloin tulee miettiä omalle lapselle paras mahdollinen päivähoito. Lisäksi kannattaa harkita, jos mahdollisuus olisi työskennellä vain osan aikaa päivästä. Jokainen lapsi tarvitsee pysyviä, rakastavia ja vastavuoroisia ihmissuhteita. Lapsi tarvitsee toistuvia kokemuksia siitä, että hänestä välitetään ja hänet hyväksytään sellaisena kun hän on. Lapsi tarvitsee huolenpitoa, turvaa ja läheisyyttä sekä iänmukaisia sääntöjä ja rajoja. Mietittävää pikkulapsiperheen vanhemmalle: Mitkä asiat tuottavat minulle iloa ja mielihyvää vanhemmuudessa? Mikä auttaa jaksamaan paremmin? Missä tarvitsen tukea? Miten saan enemmän aikaa itselle ja parisuhteelle? Miten yhteensovitan työn, harrastukset ja perhe-elämän perheelle sopivaksi? Rajoja lapselle 1-2-vuotias lapsi osaa jo noudattaa yksiosaisia sekä lyhyitä kieltoja. Lapsi kestää jo pieniä rajoituksia ja tarvitsee jo joitain pysyviä sääntöjä.
Jokaisessa perheessä on omat säännöt, joita vanhemmat ovat miettineet lastensa parhaaksi. Perheen sääntöjä mietittäessä on vanhempien tärkeää muistaa, että sääntöjä on sopivasti, mutta ei liikaa. Rajojen avulla lapsi oppii ottamaan toisia huomioon ja hoitamaan omia velvollisuuksiaan taitojensa mukaisesti. Rajoilla vanhempi muun muassa suojelee lastaan, luo lapselle turvallisuutta sekä opettaa mitkä asiat ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Vanhemman rooliin kuuluu tuottaa lapselle myös pettymyksiä ja vastaanottaa niiden seuraukset. Lapsen pettymys voi tuottaa vanhemmassa epävarmuutta ja syyllisyyttä rajojen asettamisesta. Joskus vanhempi saattaa antaa lapselle periksi tällaisessa tilanteessa joko siksi, että pääsee silloin itse helpommalla tai koska kokee niin paljon syyllisyyttä asiasta. Tällainen käytös toistuvasti voi olla lapselle vahingollista, koska vanhemman uskottavuus lapsen silmissä heikkenee silloin. Vinkki! On hyvä muistaa, että rajoja lapsella on oltava sopivissa määrin, ei liian paljoa eikä liian vähän. Jokaisessa perheessä rajat ovat erilaiset ja yksilölliset, joista perhe sopii ja päättää itse. Lisää rajoista ja niiden asettamisesta lapselle pääset lukemaan näiden linkkien kautta: Rajojen muodostaminen lapselle Rajojen asettaminen Lapsen rajojen kokeilu Tärkeät tukiverkostot Monesti lapsiperheen tukiverkostoon kuuluvat isovanhemmat. Isovanhemmat pystyvät tarjoamaan lapselle ja muulle perheelle turvallisen tukiverkon olemalla läsnä lapsen elämässä sekä auttamalla ja tukemalla mahdollisuuksien mukaan perhettä. Kaikilla perheillä tukiverkostoon eivät kuulu isovanhemmat, vaan verkostoon voi kuulua myös muita sukulaisia tai läheisiä ihmisiä. Joissakin tilanteissa taas perheen tukiverkosto voi asua kaukana, eikä siksi ole läsnä perheen arjessa. On olemassa myös erilaista tukitoimintaa, josta voi olla apua perheille, joilla tukiverkostoa ei ole. Tällaisia tukitoimintoja ovat esimerkiksi tukihenkilöt ja tukiperhetoiminnat, jotka tukevat perhettä heidän arjessaan. Vinkki! Tärkeintä oman perheen tukiverkostossa on se, että perhe kokee sen hyväksi ja luotettavaksi.
Lisää tukitoiminnasta pääset lukemaan näiden linkkien kautta: Tukihenkilötoiminta Tukiperhetoiminta Perheen yhteinen tekeminen Tärkeää olisi, että jo pienenkin lapsen kanssa vanhemmat tekisivät yhteisiä, koko perheen, asioita. Tekemisten ei tarvitse olla ihmeellisiä, vaan niiden tarkoituksena onkin juuri se, että perhe viettäisi yhdessä aikaa. Nykypäivänä vanhempien työelämä voi olla kiireinen ja elämä muutenkin hektistä, siksi olisikin hyvä huomioida myös koko perhettä yhteisten tekemisten kautta. Ei ole mitään yhtä tiettyä asiaa, jota perheiden tarvitsee tehdä, vaan jokainen perhe voi omien mieltymystensä mukaan tehdä erilaisia asioita. Esimerkiksi toiselle perheelle yhteinen tekeminen voi olla ulkoilu koko perheen voimin, kun taas toiselle yhteinen tekeminen voi tarkoittaa sitä, että perhe käy yhdessä musiikkileikkikoulussa. Yhdessä tekemällä vanhempien ja lasten väliset siteet lujittuvat ja yhdessä tekemisestä nauttii varmasti koko perhe. Vinkki! Perheen suunnitellessa yhteistä tekemistä on olennaista muistaa, että se on juuri perhettä miellyttävää ja sellaista mikä sopii perheelle! Perheen huomioiminen on tärkeä osa jokapäiväistä arkea. Erilaisiin perheen yhteisiin tekemisiin ja tapahtumiin pääset näiden linkkien kautta: Turun kaupungin tapahtumakalenteri perheille Vinkkejä lapsiperheille Kirkonrotan toimintaa perheille Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaa perheille Kidventures
Sisarussuhteet Sisarussuhde on lapsen pitkäkestoisimpia ja tärkeimpiä ihmissuhteita, joka tarjoaa lapselle mahdollisuuden harjoitella erilaisia olennaisia elämisen taitoja, kuten esimerkiksi jakamista ja anteeksi antamista. On normaalia, että sisarussuhteisiin kuuluu välillä voimakkaitakin positiivisia ja negatiivisia tunteita. Vanhempien tehtävä on kohdella lapsiaan tasapuolisesti, samalla jokaisen yksilölliset piirteet ja tarpeet huomioon ottaen. On tärkeää, että lapsi tuntee olevansa vanhemmilleen ainutlaatuinen ja ettei lapsi koe, että vanhemmat vertailevat häntä toisiin sisaruksiin. Sisaruksia kannattaa kannustaa yhteisiin leikkeihin, jolloin sisarukset huomaavat tulevansakin toistensa kanssa toimeen. On hyvä, että lapset itse ratkaisevat omat riitatilanteensa, niin ettei vanhempi puutu niihin. Lapsia voi opettaa ja kannustaa ratkaisemaan keskinäiset riitatilanteet keskenään asioista keskustelemalla. Yleensä kun perheeseen syntyy uusi vauva, saattaa lapsi osoittaa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuuden osoittaminen on täysin normaalia. Vanhempi lapsi saattaa pelätä menettävänsä vanhempiensa rakkauden. Mustasukkaisuus voi ilmetä monin erilaisin tavoin, kuten esimerkiksi itkuisuutena, kiukkukohtauksina ja nukahtamisvaikeuksina. Yleensä sisaruskateus vähenee, kun lapsi huomaakin, että sisarus onkin mukava leikkikaveri, eikä hänestä tarvitse olla huolissaan. Mustasukkaisuuteen vaikuttaa esimerkiksi lapsen ikä ja temperamentti sekä vanhempien reagointi lapsen mustasukkaisuustilanteisiin.
Mustasukkaisuuden kohtaaminen ja sen lieventäminen lapsiperheessä: Vanhemmalle lapselle on tärkeää kertoa tulevasta perheenlisäyksestä jo raskauden aikana, jotta lapsi saa valmistautua uuden sisaruksen tuloon rauhassa. On tärkeää, että vanhempi lapsi pääsee sairaalaan katsomaan äitiä ja uutta sisarusta. On hyvä kuitenkin muistaa, että lapsen keskittyminen ei välttämättä riitä vielä kovin pitkäksi aikaa uuteen sisareen! Vanhempi lapsi on hyvä ottaa mahdollisuuksien mukaan uuden sisaruksen hoitoon avuksi. Aina kun lapsi osallistuu vauvan hoitoon, on tärkeää antaa kannustusta ja positiivista palautetta hänelle. Lapsen kanssa on hyvä myös harjoitella yhdessä vauvan hellää koskettamista, koska välillä lapset saattavat vahingossa esimerkiksi kokeilla vauvan silmää tai tehdä jotakin muuta mikä voi satuttaa vauvaa. Kahdenkeskinen aika vanhemman sisaruksen kanssa on tärkeää. Tehkää asioita joista lapsi tykkää, kuten esimerkiksi ulkoilkaa tai leikkikää yhdessä. Jos lapsi ilmaisee kielteisiä tunteita uudesta sisaruksesta, on lasta ymmärrettävä ja negatiivisillekin asioille annettava tilaa. On ajateltava niin, että on hyvä jos lapsi jakaa ikäviä asioita vanhempiensa kanssa. Lisää sisarussuhteista ja mustasukkaisuudesta pääset lukemaan näiden linkkien kautta: Sisarussuhteet Mustasukkaisuus perheessä
Median käyttö perheessä 1-2-vuotias on kehittynyt vauvasta pikkulapseksi ja jatkaa tutustumista ympäristöönsä. Lapsi yhdistää erilaiset havainnot, oppii hahmottamaan kokonaisuuksia ja omaksuu uusia käsitteitä. Lapsi on kiinnostunut kuvista ja niiden katselusta. Kuvia katsellessa lapsi oppii nimeämään asioita ja sanoittamaan perustunteita aikuisen opastuksella. Medialla tarkoitetaan kirjoja, lehtiä, musiikkia, elokuvia, televisio-ohjelmia ja digitaalisia pelejä. 2- vuotias lapsi on innoissaan mediassa näkyvistä yllättävistä asioista esim. jonkun löytyminen piilosta, ja kommelluksista. Tässä iässä lapsi nauttii lauluista, runoista ja loruista, musiikista sekä kuvakirjoista. Lapselle sopivimpia mediamuotoja ovat ne, joita hän voi tutkia rauhassa esim. kuvakirjat. Lapsi ei tarvitse digitaalista mediaa kehittyäkseen. Vanhemman kanssa yhdessä jaetut hetket ja emotionaalinen tuki tarjoavat lapselle riittävästi ärsykkeitä ja viihdykettä. Television, tietokoneen tai tabletin leikit tai digitaaliset lelut eivät korvaa vuorovaikutusta vanhemman kanssa. Lisäksi monet lapsille suunnatut ohjelmat voivat olla liian hurjia ja monimutkaisia lapselle. On tärkeää muistaa lapsiperheissä siirtyä käyttämään nettiä, televisiota ja tietokonetta vähitellen. Taaperoikäisen ruutuaika tulee rajata vain lyhyisiin hetkiin. Etenkin television värikkäät hahmot ja mukaansatempaava musiikki voi houkuttaa lasta viihtymään ruudun äärellä siitä huolimatta, että ärsyketulva saattaa rasittaa häntä. Lapselle rakentuu perusturvallisuuden tunne alle 3-vuotiaana. Pieni lapsi joka on nähnyt vanhempien tv-ohjelmia missä esimerkiksi lapsi menettää vanhempansa saattaa vaikuttaa lapsen perusturvallisuuden muodostumiseen. Lapsi ei myös erota vielä tarua ja todellisuuttatoisistaan. Siksi olisikin tärkeää, että vanhempi keskustelisi televisio-ohjelmista niin, että lapsi ymmärtäisi, ettei kaikki televisiossa nähty ole totta.
Vinkki! Vanhemman omaa mediankäyttöä on myös hyvä tarkastella. On tärkeää muistaa, että vanhempi antaa omalla median käytöllään mallin lapselle siitä miten mediaa käytetään ja miten mediasisältöjä arvioidaan. Moni vanhempi lisää lapsestaan kuvia sosiaaliseen mediaan, vanhemman olisi hyvä kuitenkin miettiä, että haluaako lapsi esimerkiksi murrosikäisenä, että vanhemmat ovat laittaneet hänestä aikoinaan lapsuudenkuvia internetiin. Lisätietoa: Media alle 3-vuotiaan arjessa